torstai 30. lokakuuta 2014

Vanhat koirat


Löysin hauskan runon, kyllä se Tommy osaa! Vanhat koirat on aivan sydämensulattajia <3




"Vanhoilla koirilla on hallussaan salaisia asiakirjoja.
Vanhat koirat tietävät tarkoin milloin puut kuolevat,

milloin hullu peukalo painaa nappia.

Vanhat koirat tietävät grammalleen miten paljon ikävää yhteen iltaan mahtuu, ja miksi.

Vanhat koirat osaavat ennustaa jokaisen kyyneleen...

ja suurinta salaisuuttaan ne varjelevat tarkoin alakuloisessa hännässään:

ne tietävät tarkoin milloin on taas vedenpaisumuksen aika.

Vanhat koirat ovat raivostuttavia.
Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi." 
– Tommy Tabermann-


maanantai 27. lokakuuta 2014

Kohtaamisia

Dana on aivan innostunut koiratanssista, kuten jo viime postauksessa mainitsinkin. Pujottelua se varsinkin tarjoilee ihan itse. Yhtenä aamuna meinasi naurattaa kun heräsin ja aloin unenpöpperössä pukemaan vaatteita päälle niin samalla Dana pujotteli jalkojeni läpi, jopa silloin kun yritin pukea housuja jalkaan! Kyllä nauratti ja sillä vaan häntä heilui. Se katsoi, että otollinen tilaisuus kun jalat oli sopivassa asennossa pujottelua varten :D

Treenilokkimme Steven Seagull pääsi tänään ansaittuun lepoon, sen treenauskausi oli tullut tiensä päähän. Sen siivet jatkavat kuitenkin vielä maanpäällistä taivallusta, nimittäin ne otettiin talteen, kuivatetaan ja pyöräytetään dummyjen ympärille niin saadaan Danan kanssa vielä treenailla lokki-juttuja. Onneksi en itse joutunut noita siipiä irrottamaan!


Eilen käytiin Haltin kanssa lenkillä metsäisellä lenkkipolulla niin uskalsin pitkästä aikaa pitää Haltia irti kun siellä näytti sen verran hiljaiselta ja lunta oli niin paljon, että tuskin sinne kukaan kovin mielellään lähtisi jalkoja upottamaan. Oli ihmeen helppoa mennä sen kanssa siellä, se otti kontaktia ja katsoi aina missä menen ja tuli luokse. Myös aina kun kutsuin sitä niin se tuli. Se juoksi ja pomppi siellä lumessa aivan mielissään. Yhdessä vaiheessa vilkaisin sitten, että siellä meidän edessä on jotain maassa. Halti meni sitä tutkimaan ja näin hännän, josta päättelin että se on orava. Juoksin siihen kohdalle ja huomasin että se oli puolikas orava, siitä oli vain selästä alaspäin ruumis tallella, hyi! Otin äkkiä Haltin siitä ja lähdettiin jatkamaan matkaa, ei mikään mukava yllätys tuollainen! Keskellä lenkkipolkua..

No ei siinä vielä kaikki, käytin Danan kävelyllä vielä sen lenkin jälkeen niin mentiin tuohon meidän läheiselle kävelytielle kävelemään, joka kulkee metsän välistä. Yhtäkkiä Dana alkoi vetää tosi paljon kohti tien laitaa, minä toruin sitä ja mietin, että mikä ihme sillä on. Se tuli minun viereen, otti kontaktia ja jatkettiin sitten matkaa niin sama jatkui. Ajattelin sitten, että onkohan se saanut vainun jostain niin mentiin sitten sinne minne se halusi. Eipä mennyt aikaakaan niin se kaivoi lumesta linnun. Tosi omituinen paikka, ihan kävelytien laidalla, ja tarkistin vielä niin ei se enää elossa ollut. En tunnistanut lintua ja mietin, että mettälintu se ei ainakaan ole. Tänään sain sitten selvyyden siihen, että se on merilokki. Vaan sitä ihmettelen, että mitä ihmettä se täällä teki..
Lähikuvaa en taida tänne siitä laittaa, mutta hyvin paljon lokin näköinen, väritys vaan eri ja nokka ehkä hiukan lyhyempi.


Tytöllä on tarkka vainu!


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lumi tuli ja kaikkea muuta yhtä kivaa

Eilen oli ihana herätä aamulla kun maa oli aivan valkeana! Tosin lunta pyrytti ihan tosissaan ja tuuli kovasti, mutta se ei haitannut, kunhan vain oli lunta! Tuo ei ole pysyvää lunta valitettavasti, koska ensi viikolla menee taas plussan puolelle, harmi vaan.. Mutta Halti oli aivan riemuissaan! Se oli hirveän leikkisänä ulkona ja uitti kuonoa lumessa. Se yritti myös saada kenkästäni kimpoavia lumipalleroita kiinni, söpö pentunen. Dana oli myös aivan mielissään ja tytöt halusi koko ajan pihalle leikkimään. Sai ne siellä sitten ollakin, hippaa leikkivät kun katsoin ikkunasta ;) Minkahan vallan rakastaa lunta, tykkää piehtaroida lumessa aina, samoin kuin Danakin. Kaikki nämä meidän tyttärethän ovat pohjoisesta kotoisin, että eihän tuo ihme ;) Minka oli tällä viikolla viettämässä syyslomaa Syötteellä äitini ja siskoni kanssa ja siellähän oli ollut ihan älyttömästi lunta!

Halti lumileikeissä



Minka Syötteellä




Ennen lumen tuloa Halti ehti kaivaa muutaman kuopan pihalle. Peitin kuopat uudestaan mullalla ja ystävä antoi hyvän vinkin, että kannattaa lorauttaa hieman etikkaa päälle. Sehän tepsi! Ei mennyt Halti enää saman kuopan kimppuun ja muutenkaan niitä ei onneksi ehtinyt kovin montaa ilmestyä. Aina jos sen ehti yllättää itse teosta niin se lopetti sen kaivamisen heti kun torui.

Pihallaolon suhteen ollaan toimittu niin, että jos alkaa tekemään vahtihaukkua niin se on samantien sisälle tulo. Se sisälletulo on sille aika toimiva "rangaistus", koska se tykkää olla ulkona niin ei mielellään aina sisälle tuliskaan. Aika pieniä pätkiä se siellä on ja kurkitaan aina akkunasta mitä se siellä puuhaa.. Mutta sitä haukkua se tekee yleensä silloin jos näkee koiria ja kyllähän siitä meidän pihan edestä niitä tahtoo kulkea, koska se tie on tämän asuinalueen yksi päätie. Halti yleensä itsekin hoksaa milloin tuli tehtyä töppi, ja tulee itse omaehtoisesti monesti sisälle korvat luimussa, mutta joskus joudun sen kyllä hakemaankin jos turhan intohimoisesti siellä vahtii.

Asumme aika rauhallisella asuinalueella metsän keskellä ja täällä on tosi paljon oravia.. Ja Halti käy ihan kuumana niihin. Monesti kun ollaan lenkillä, niin  se ei juuri muuta tee kun tiirailee vaan puiden latvoja päin, että bongaisko sieltä jonkun kurren. Ja monestihan se bongaa. Sitten se nousee kahdelle jalalle ja alkaa haukkumaan sellaista epätoivoisen kuuloista tosi kimakkaa haukkua. Ollaan koitettu kouluttaa sitä pois siitä, katsotaan onnistutaanko ajan myötä. Täällä on ainakin usein tilaisuuksia harjoitella sitä.. Voimakas vietti sillä ainakin on.

Halti pääsi viime viikolla käymään työpaikallani uimahallissa, uimavalvojan työpisteessä. Oikein topakasti se siellä valvoi kaverina ja oli aivan ihmeissään, että mitä nuo ihmiset tuolla oikein tekee.. Luuta se söi suurimman osan ajasta ja välillä aina tarkisti akkunasta, että kaikki on varmasti pinnan päällä. Hallilla kuului paljon erilaisia ääniä niin siinä onkin hyvää totuttelua ja sosiaalistamista pennulle. Illan päätteeksi Halti olikin aivan poikki. Asiakkailta Halti sai kehuja, että ompas söpö uimavalvoja!

Halti valvoo tarkkaavaisena

Sitten tulikin väsy!

Tein jäljestysharjoituksia tytöille yhtenä sadepäivänä sisällä. Pilkoin nakkeja ohuiksi viipaleiksi ja ripottelin niitä ympäri asuntoa. Kumpikin sai vuorotellen käydä etsimässä ne ja energiaa kului, oli selvästi mieluisaa puuhaa! Lisäksi olen tehnyt älypelejä tytöille aina välillä margariinirasioista ja munakennoista. Nekin ovat osoittautuneet mieluisiksi, ja on ollut myös hauska katsella millä tavalla tytöt ratkaisee ne. Margariinirasiat on kyllä suht kestäviä, mutta munakennot on kertakäyttökamaa, ainakin Danalla :D

Halti saa aukaistua munakennon

Mutta Dana haluaa nopean ratkaisun ja repii kennon, makupalat on saatava äkkiä! :D

Haltin kanssa ollaan nyt harjoiteltu ihan tosissaan hihnassakävelyä, koska se toisinaan tykkää vetää paljon, varsinkin jos huomaa jossain jotain mielenkiintoista, jonka luokse olisi päästävä. Ollaan nyt tehty sitä, että kun hihna kiristyy niin itse pysähtyy ja sitten kutsuu Haltin luokse tai odottaa, että se itse hoksaa tulla luokse ja ottaa kontaktia. Sitten palkkaus ja mahdollisesti suunnanvaihto eri suuntaan, kuin sinne minne veti. Tätä kokeillaan nyt ja monesti kyllä jo itsekin tarjoaa sitä kontaktia kun huomaa, että stoppi tuli.
Kyllähän sitä on koittanut muistuttaa itseään siitä, että eihän se hihnassakävelyn opettaminen Danallekaan mitään helppoa pentuna ollut. Dana veti tosi paljon ja oli tosi innoissaan kaikesta, ja monet kerrat olin koivunrungossa kiinni kun ei muuten saanut koiraa pideltyä. Paljon se vaati treeniä ja kärsivällisyyttä, mutta kyllähän se oppi kuin oppikin ja nykyään kävelee kivasti hihnassa.

Koiratanssissa on ollut ihan huippua Danan kans! Siellä on opeteltu uusia temppuja ja liikkeitä, ja aina on hauskaa kun siellä ollaan. Onneksi tuo peruskurssi on saamassa jatkoa, koska ollaan Danan kans tykätty tuosta harrastuksesta tosi paljon! Olen myös Haltille opettanut niitä temppuja, mitä siellä on käyty. Voisi jossain vaiheessa lähteä Haltinkin kans tanssimaan, mutta ehkä sitten kunhan se on vähän varttuneempi.



Koiratanssi sopii Danalle kuin nappi puseroon


Labradorinnoutajat ovat tunnettuja nopeasta oppimiskyvystään ja miellyttämisenhalusta. Oman kokemuksen perusteella labradorit ovat kyllä suht helppoja kouluttaa ja ne yleensä kestää toistoja hyvin, mikä on hyvä asia.
Lueskelin eilen suomenlapinkoirien rotumääritelmää, ja lisäksi lapinkoiran luonteesta ja käyttötarkoituksesta. Siellä sanottiin, että lapinkoira on nopea oppimaan, ja se kuuntelee tarkasti ja rekisteröi kuulemansa. Olen kyllä huomannut saman, että Halti on myös tosi oppivainen ja uusien temppujen opettaminen sujuu aika näppärästi.

Minkan katse <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Minun elämäni koirat

Minun elämäni koirat

Joka ei katso ohits
eni poissaolevana,
omia asioitaan ajatellen,
vaan on läsnä tässä hetkessä,
on minua varten.
Joka ei vaihda minua nuorempaan,
kauniimpaan, henkevämpään.

Jota ei haittaa vähääkään,
jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt
tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.
- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,
kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,
maailman keskipiste.
Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle,
sydämeen asti, kun kärsin.
- Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran.
- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,
aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.
Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,
henkensä minun käsiini.

Minun koirani.
Minun elämäni koirat.
(Anna-Liisa Suni)


  








sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Mätsäreitä ja näyttelyt

On ollut taas kunnon hulina viikonloppu! Mutta mukavaa tekemistä on riittänyt kaikin puolin. Eilen oltiin kaksissa mätsäreissä, ensin Muhoksella ja sitten Oulussa. Ajattelin, että Haltia on ihan pakko treenauttaa näyttelyitä varten, koska ollaan vähän vaihtelevasti ehditty viime aikoina treenata, lähinnä näyttelytottumustreeneissä. Ne viikontakaiset mätsäritkin tosiaan peruttiin niin ajattelin, että näihin on suunnattava, mitä nyt on tarjolla. Mentiin siis ensin Muhoksen mätsäreihin ja valitettavasti en ehtinyt Haltia sen kummemmin aktivoida tai lenkkeilyttää ennen mätsäriä. Edellisenä päivänä olin iltavuorossa, niin en edes illalla sitten ehtinyt väsyttää sitä mitenkään. Näillä mentiin siis mätsäriin ja kyllähän se näkyi kehäkäyttäytymisessä. Ei ollut yhtään sellaista mihin olen sen kanssa tottunut, vaan se oli aivan liian energinen. Seurautuksessa veti ja seisomisessa oli kärsimätön. No kaikesta huolimatta oli SIN1 ja BIS4 loppupeleissä. Sen jälkeen suuntasinkin vieressä sijaitsevalle kuntopolulle ja käytiin juoksemassa pikainen lenkki siellä, jonka jälkeen lähdettiin heti Ouluun ajamaan toisiin mätsäreihin.

Siellä Halti olikin jo paljon rauhallisempi ja juuri sitä, millainen yleensä on. Kaikki meni siellä hyvin kehäkäyttäytymisen puolesta ja saatiin tosi hyviä vinkkejä vielä mitä voisi kehittää. Ne vinkit oli enemmän kuin sata jänistä! Halti oli Oulun mätsärissä SIN6 ja olen niin iloinen siitä, että käytiin nuo mätsärit! Nyt tuli taas kantapään kautta opittua, mitä on ehdottomasti tehtävä ennen näyttelyitä.. Mutta sen kultaisen keskitien löytäminen on joskus vaikeaa, täytyy saada Haltista ylimääräiset mehut pois, mutta ei liikaa, ettei käy niin, että väsähtää.


Tässä kuvamatskua tämän viikon seisomisen harjoittelusta. Varsin kokeilin miltä näyttää kun hännän nostaa ja kyllähän se paljon ilmettä muuttaa. Halti tuppaa laskemaan hännän miltei heti kun pysähtyy ja vaikka sen pitäisi olla sallittua nartuilla rotumääritelmän mukaan niin silti jotkut tuomarit tuntuvat sakottavan siitä näyttelyissä ja se on ikävää.. Haluaisin esittää Haltin vapaasti, koska olen täysin sellaisen esittämisen puolella, mutta en haluaisi sitäkään että minun esittämisen takia sen tulos olisi jotenkin huonompi..

Tein tämän päivän näyttelyissä sitten niin, että nostin hetkellisesti hännän ylös Haltin seisoessa, jotta tuomari näkee sen, miltä se näyttää kun se häntä on seisoessa ylhäällä, mutta annoin sen sitten äkkiä laskeutua. Halti käyttäytyi tosi hyvin kehässä, juuri kuten yleensäkin. Eilinen päivä olikin tosi aktiivinen niin se varmasti teki paljon. Haltin arvostelu löytyy Haltin omasta välilehdestä. Aika samantyyppinen arvostelu samalta tuomarilta kuin viimeksikin, jotain kehitystä on tapahtunut kuitenkin. Kehuja tuli korvista, koosta, silmistä, purennasta, turkista, luonteesta.. Mutta kyllä se häntä on vaan isossa roolissa, se on tullut huomattua, valitettavan isossa.. Tässä erään hyvän kasvattajan ottama pätkä rotumääritelmän tulkinta-ohjeesta: 

"Häntä on suhteellisen korkealle kiinnittynyt. Koiran liikkuessa se kiertyy selälle tai reidelle,seistessä häntä on usein alhaalla. Lapinkoiralle ei toivota liian tiivistä selällä pysyvää häntää,vaan koiran liikkeitä tasapainottavaa eläväistä häntää, joka myös viestittää herkästi koiranmielialoja. Etenkin (luonteeltaan rodunomainen) narttu laskee helposti hännän seistessään paikallaan.Vaadittaessa tiukasti selällä pysyvää häntää tullaan helposti suosineeksi liian dominoivanluonteen omaavia koiria. Jos häntä käsin koeteltaessa taipuu hyvin selälle, on se oikeinkiinnittynyt – liian alas kiinnittynyttä häntää ei saa käsin käännettyä selälle. Mikäli koira muutoin on erinomainen, ei pelkkä löysästi kannettu häntä saisi vaikuttaa palkinto-sijaan."

Näinhän sen pitäisi mennä ja tuossa on ajateltavaa.. Joka tapauksessa erkkarit oli mukava kokemus ja siellä tuntui olevan hyvä ilmapiiri. Halti on ollut ihan poikki päivän jälkeen ja huomattiinkin tuossa, että ensimmäiset juoksutkin ovat alkaneet, Haltista tulee iso tyttö!
Mittasimme Haltin säkäkorkeuden eilen ja oli himpun verran kasvanut, nyt säkä on 47 cm.





Danan kanssa aloitimme tänään koiratanssin ja oli ihan huippua! Dana oli ihan liekeissä kun pääsi pitkästä aikaa taas touhuamaan kun ollaan vietetty harrastusrintamalla pientä hiljaiseloa kesän jälkeen kun oli niin paljon kisoja ja treeniä. Dana on lähinnä kulkenut metsällä nyt syksyllä. Oli tosi hauskaa siellä tanssimassa ja Dana oppi nopsaan temppuja ja liikkeitä. Sen harrastustausta on kyllä etu tuossa lajissa. Lupaavalta näyttää kyllä nyt ensimmäisen kerran jälkeen ja jatketaan harjoituksia kotona seuraavaa kertaa odotellessa. Haltille opetan liikkeitä myös, mutta en vielä kurssille lähtisi noin nuoren kanssa kun siinä vaaditaan ehkä jo vähän edistyneempää tottelevaisuutta ja kokemusta. Mutta tulevaisuudessa hyvinkin voitais Haltinkin kanssa mennä!

Minka oli meillä käymässä tällä viikolla, oli ihanaa.. Onni on omistaa kolme ihanaa koiraa!
Minkassa on sellaista elämänviisautta, ja se niin nautti saamastaan huomiosta..



lauantai 4. lokakuuta 2014

Syksyinen lenkki upeassa maastossa

Kävimme jälleen Oulunsalossa lenkkeilemässä, tuli tehtyä hyvä lenkki Elinan ja Lumon kanssa. Tässäpä kunnon kuvapläjäys!



























Kylläpä tyttöjä väsytti lenkin jälkeen, pientä aktivointia! :D