keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Talirauhasadenooma

Joskus aiemmin olen jo kirjoitellutkin Haltin näppylöistä tänne blogiin. Niitä näppyjä sillä on ollut jo useamman vuoden ajan, joita ilmestyi ensin lähinnä pään alueelle, mutta sittemmin ympäri kehoa. Eläinlääkäri sanoi niiden olevan tukkeutuneita talirauhasia, vähän niin kuin ihmisillä finnit. Hän neuvoi, että niitä voisi tarvittaessa puristaa ja puhdistaa. Ne näpyt ovat kyllä hyvin finnimäisiä ja purkautuvat joko itsekseen tai avustettuna. Viime vuoden aikana kuitenkin huomasin, että näppyjen määrä kasvoi. Samalla myös vaikutti siltä, että niissä alkoi olla kutinaa, joka häiritsi Haltia. Syksyn mittaan huomasin purkautuneita näppyjä ympäri kehoa yhä enemmän. Määrällisesti niitä alkoi olla jo parisenkymmentä. Sitten löysin yhden purkautuneen patin hännästä, joka ei tuntunut paranevan purkautumisen jälkeen.






Purkautunut patti

Varasin ajan samalle eläinlääkärille ja vastaanotolla hän sanoi, että se hännän patti on tulehtunut ihorauhanen. Hoidoksi määräsi antibioottikuurin ja haalealla vedellä puhdistamista. Suositteli myös laittamaan joko hunaja- tai pihkavoidetta siihen. Myös nuoleminen täytyi estää niin ostin sitten sellaisen puhallettavan kaulurin kun Halti ei oikein innostu siitä kaukalon kanssa kulkemisesta. Kysyin, että mitä näille voi tehdä jos ne alkaa jatkossa lisääntymään ja tulehtumaan näin niin hän meinasi, että niitä voidaan sitten kirurgisesti poistaa. Minusta kuulosti ikävältä, että koiran loppuelämä olisi yhtä leikkausta, etenkin kun näppylöiden ilmaantumistahti oli kiihtynyt.

Häntää





Hännän patti hieman parani antibioottikuurilla, muttei kokonaan ja eläinlääkäri ei sanonut muuta kuin, että jatkaa hunajavoiteella. Säälitti Halti kun oltiin jo niin kauan jouduttu pitämään kauluria sillä, vaikkakin se onneksi oli ihan ok siitä puhallettavasta kaulurista. Samanaikaisesti kyljessä oli purkautuvia patteja kun hännän pattia yritettiin hoitaa. Päätin sitten varata ajan Haltille ihosairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille, jolla olin Danan kanssa joskus käynyt allergian tutkimisen vuoksi. Näpyille oli saatava syy. Halti tutkittiin ja siltä otettiin verinäyte, jossa tutkittiin pieni verenkuva ja yleisimpiä aineenvaihdunnallisia arvoja. Diagnoosiksi tuli talirauhasadenooma, eli ne näpyt ovat siis hyvänlaatuisia karvatuppien talirauhasten kasvaimia. Eläinlääkäri sanoi, ettei suomenlapinkoira ole kylläkään mikään ihan tyypillisin rotu tälle sairaudelle, ja sairaus on geneettinen eli periytyvä. Eläinlääkäri sanoi, että 60-70% sairastuneista ovat saaneet apua isotretinoiinivalmisteesta (=ihmisten aknelääke), koska se deaktivoi näpyt, jotka ilman lääkettä pysyisivät aktiivisina ja altistaisivat tulehduksille. Yleensä käy niin, että jos lääkkeet lopettaa kokonaan niin ne patit alkaa tulla takaisin. Jos lääke olisi sopiva Haltille ja patit saadaan rauhoittumaan voitaisiin jatkaa ylläpitoannoksella. Verinäytteessä ei ollut normaalista poikkeavaa joten pidempiaikaiselle lääkitykselle ei ollut esteitä.

Eläinlääkärissä reippaana

Isotretinoiinin käytössä voi ilmetä sivuvaikutuksia, koska lääke on vahva, joten eläinlääkäri kehotti ottamaan yhteyttä jos sivuvaikutuksia ilmenee (esim. silmävuoto, maha-suolikanavan oireita tms.) Kerroin iholääkärille mitä toinen eläinlääkäri sanoi leikkaamisesta, niin iholääkäri sanoi, että se on pidemmän päälle raskasta kun patteja ilmaantuu koko ajan lisää ja esimerkiksi hännästä leikkaaminen on tosi vaikeaa, kun siinä on niin vähän ihoa. Omega-rasvahappoja olen syöttänyt Haltille ja niitä suositeltiinkin tämän sairauden hoidossa. Eihän se ajatus todennäköisesti elinikäisestä lääkityksestä tunnu kivalta, mutta niitä patteja ilmaantuu koko ajan lisää ja ne vaivaa sitä. Kun on nähnyt kuinka se häntä sillä kipuilee ja kuinka ne patit sitä vaivaa niin todellakin otan sen lääkityksen jos vain Haltin vointi sillä kohenee.

Isotretinoiinin annostus oli neljän viikon ajan kaksi tablettia päivässä. Lääke alkoi tepsimään heti ihan eri tavalla kuin antibiootti ja häntäkin alkoi näyttää paranemisen merkkejä. Oli helpottavaa huomata, että lääkkeestä oli apua enkä huomannut sivuvaikutuksia lääkkeestä. Kuukauden päästä mentiin kontrolliin ja eläinlääkäri totesi hoitovasteen olleen positiivinen. Hän sanoi, että jatketaan lääkitystä vielä toiset 4 viikkoa ja kokeillaan sitten pitää tauko siitä jos tilanne on hyvä. Lääkitys saatiin tiputtaa nyt yhteen tablettiin päivässä kuurin loppuun asti. Saatiin mukaan resepti jatkolääkitykselle, että jos/kun vaiva myöhemmin uusii niin lääkitys voitaisiin aloittaa entisen ohjeen mukaan uudelleen. 

1 viikko lääkkeen aloittamisesta

2 viikkoa lääkkeen aloittamisesta

3 viikkoa lääkkeen aloittamisesta

Nyt ollaan menty yli kuukauden verran ilman lääkettä ja patit eivät ole ainakaan vielä alkaneet kovin aktivoitumaan. Yhtään purkautunutta pattia en ole löytänyt, mutta deaktivoituneita patteja on kyllä. Täytyy toivoa, että tätä jatkuisi pidempään. Olisi hieno juttu, jos lääke jäisi kausittaiseksi, tarvittaessa otettavaksi ja tähän löydettäisiin sellainen hyvä tasapaino. Veikkaisin, että tätä sairautta on lapinkoirissa enemmän kuin julki tuodaan. Moni varmaan ajattelee niiden olevan harmittomia patteja ja toisekseen se ei välttämättä kaikilla oireile yhtä voimakkaasti kuin Haltilla. Ja sitten toisilla se voi oireilla vieläkin voimakkaammin, jolloin jatkuva lääkitys on välttämätön. Onneksi kuitenkin on joku lääke, joka noihin tepsii. Täytyy toivoa, että tämän sairauden kanssa pärjäiltäis. Ikäväähän se on kun koira nuorena sairastuu, mutta näinhän se on myös meillä ihmisillä.

Lisäys 24.2.2024: Blogin kirjoittaminen on jäänyt ajan saatossa ja olemme aktiivisempia somessa nykyään. Meitä voi seurata instagramissa @tatamitassun, jossa kerron kuulumisiamme myös talirauhasadenooman suhteen.