keskiviikko 31. elokuuta 2016

Äkillinen kuolaaminen

Muutama viikko sitten sattui aika erikoinen juttu nimittäin Dana alkoi yhtäkkiä kuolaamaan ihan urakalla. En tiennyt mikä sen olisi voinut laukaista, koska sellaista ei ollut koskaan ollut. Vielä ennen töihin lähtöäni Dana oli ihan normaalisti eikä mitään viitteitä siitä kuolaamisesta. Vein tytöt äidille hoitoon ja lähdin itse töihin. Kun käytin Danan ulkona ennen töihin lähtöä niin se näytti etsivän kakkapaikkaa, mutta alkoikin syömään heinää, jolloin kutsuin sen pois. Kun äitini oli tullut kotiin, oli lattialla ollut lammikko. Sitten se oli huomannut, että Danalla valuu kuola ihan jatkuvalla syötöllä, tyyliin tippa per muutama sekunti. Äiti oli laittanut Danan kuistille ja alkanut siivoamaan. Danassa ei ollut mitään muuta normaalista poikkeavaa kuin tuo voimakas kuolaaminen. Kuola oli enemmän vedenomaista kuin kuolamaista ja sitä tippui vain oikeasta suupielestä. Lisäksi Dana oli yrittänyt syödä ulkona heinää aivan kuin jollain vimmalla. Minä tietysti olin töissä tosi huolissani, että mitä ihmettä tuollainen voi tarkoittaa.

Lammikko lattialla

Tippoja valui tiheästi

Kello oli jo iltapäivällä sen verran, ettei klinikat olleet auki niin ajattelin, että seuraillaan tilannetta. Ruokaa ei uskallettu antaa kun ei tiedetty mikä sillä on. Suu, hampaat ja kurkku koitettiin katsoa läpi, ettei siellä ole mitään ylimääräistä. Samalla etsin netistä tietoa ja sitä löytyi jonkin verran. Ihan rotuihin katsomatta on ollut yleisesti tällaisia tapauksia. Joku oli syönyt vierasesineen, toista oli närästänyt.. Antepsin-pahoinvointilääkettä oli näissä tapauksissa annettu. Annettiin varalta yksi annos Danallekin sitä siinä vaiheessa, koska siitä ei pitäisi mitään haittaakaan olla. Parasta tietoa löysin kun menin varsin labradorien facebook-ryhmään ja kirjoitin sinne "etsi tästä ryhmästä"-kenttään sanan kuolaaminen. Sieltä selvisi, että hyvin moni asia voi laukaista kuolan voimakkaan erityksen; huonovointisuus, närästys, jonkin sopimattoman syöminen, tikku tms. vierasesine suussa, tulehdus kurkussa, jokin ihana haju, tyhjä vatsa, kurkkukipu, stressi, väsymys, allergia, sammakon maistelu, lumen ja jään syöminen ym. Kuulemma se kestää usein 2-4 tuntia ja menee ohi levolla ja ruoalla.


Kotona Danalla pidettiin syöttölappua ja kun se alkoi olla kauttaaltaan märkä, vaihdettiin toinen tilalle. Sitten tarjosin sille puolikkaan ruoka-annoksen, jonka se söi hyvällä ruokahalulla ja ohjasin sen sitten omalle pedille lepäämään, johon vielä laitoin pyyhkeen pohjalle. Jonkin ajan päästä huomasin, että kuolaaminen oli loppunut. Se tosiaan kesti sen muutaman tunnin ajan hyvin voimakkaana, jonka jälkeen se vain lakkasi. Olisiko syynä ollut sitten jonkun kasvin maistelu tai tyhjä vatsa tai joku muu, en tiedä. Oli merkillinen juttu, mutta onneksi se lakkasi itsekseen.



maanantai 29. elokuuta 2016

Kauden viimeisiä vepeilyjä

Viimeisissä treeneissä on ollut kyllä mukavaa ja kausi alkaa olla jo taputeltu tältä erää. Kolme viikkoa sitten oltiin viimeistä kertaa treenaamassa ja samalla vedin viimeiset treenit harjoituskoirakolle, jota olen kouluttanut tänä kesänä. Heidän kouluttaminen on ollut kyllä opettavaista ja antoisaa. Lisäksi vedin alokas-ryhmän treenit, joista jäi myös tosi hyvä mieli. Hellepäivänä oli ihana olla hukkuvana koirille niin sai itsekin vilvoittautua vedessä ja koirat sai hyvää treeniä hukkuvasta.

Kuva: Tanja Loukusa

Danalle ehdittiin nyt kokeilla kaikki voittajaluokan liikkeet kerran läpi. Poikittainen vienti (liike nro 3) kokeiltiin uusien sääntöjen tyyliin, vaikkei vielä pelastusrengasta ollutkaan millä harjoitella. Eli se on käytännössä poikittaista hakua. Uusissa säännöissä liikkeet ovat siis:

1. Toisen veneen nouto 50m
2. Köyden vienti veneeseen 30m
3. Pelastusrenkaan nouto toiselta veneeltä veneestä lähtien 30m
4. Hukkuvan pelastaminen pelastusrenkaalla 30m

Sijoituimme rannan tuntumaan merkkipoijuille ja lähetin Danan veneestä "Hae!"-käskyllä. Toisesta veneestä kutsuttiin Danaa ja sieltä annettiin dummy. Sitten kutsuin Danan luokseni veneelle. Aurinko paistoi sen silmiin niin minun olisi vielä enemmän pitänyt kutsua, koska se ei hahmottanut kunnolla venettä. Toi se sitten kuitenkin luokseni dummyn. Täytyy muistaa ensi kesänä vaan vahvistaa sitä luoksetuloa sitten heti kun saa toiselta veneeltä renkaan ja näyttää vaikka namirasiaakin, että tuo sen renkaan suoraviivaisesti minulle. Olisi hyvä myös opettaa sille sitten se, että uidaan yhdessä liikkeen loputtua rantaan, eikä että se uisi yksin sinne.

Toisen veneen nouto meni aika kivasti. Tehtiin niin, että heitettiin ensin rannassa köysi toisesta veneestä kuten kokeessakin tehdään. Lähdettiin sitten liikkeelle ja köysi nostettiin vielä ylös. Sitten kun lähetin Danan "Vene!"-käskyllä hieman ennen poijua kohti toista venettä niin vielä sen jälkeen köysi heitettiin uudestaan veneen liikkuessa, jotta Dana varmasti hoksaa sen. Tässä liikkeessä koiran täytyy oppia hahmottamaan mihin vene liikkuu ja kummassa päässä köysi on. Ensimmäisellä kerralla Dana juuri opetteli tätä, ja se ensin meinasi uida toiselle puolelle venettä ennen kuin hoksasi, että se köysi onkin toisessa päässä. Dana meni sitten köyden luo, otti siitä kiinni ja kuljetti veneen rantaan. Se meni tosi kivasti. Dana oikeastaan sattui juuri sopivasti veneen ja köyden kohdalle uidessaan. Pidemmän päälle jos haluaisin varmaksi sen, niin pitäisi opettaa Danalle köyden saalistamista: kun koira on köyden luona, lähteekin soutaja soutamaan vauhdilla, jotta koira joutuu saalistamaan sen. Myös tuulen suunnat täytyy erityisesti ottaa huomioon tässä liikkeessä. Jos on vastatuuli niin kannattaa lähettää tavallista aiemmin.

Köyden vienti veneeseen meni mukavasti Danalla. Otettiin lyhyillä etäisyyksillä. Se vei tosi hyvin veneelle köyden ja sai sieltä namirasian vaihtona. Jatkossa täytyy tässäkin toimia kuten viennissä, tosi pieni matka ja palkkaus mistä sattuu. Sen on hyvä pian oppia siihen, että palkka ei tule veneeltä ja sen täytyisi uida rantaan köyden ollessa sen vieressä, siihen uudelleen koskematta.

Olin itse ensimmäistä kertaa hukkuvana Danalle ja tehtiin se liike vielä vanhojen sääntöjen mukaan. Danasta näki, että se oli ihan kriittisenä kun mammaa lähettiin viemään toisella veneellä ja se itse oli toisessa veneessä lähettäjän kanssa. Kun tipahdin veneestä niin Dana lähti heti pelastamaan minua. Räiskin vielä kuten vanhoissa säännöissä räiskitään, mutta uusissa säännöissähän hukkuva ei räiski ja on passiivinen, aivan kuten oikeissa hukkumistilanteissa. Dana kiersi hienosti minut ympäri ja lähti kuljettamaan. Tämä antoi minulle toivoa siitä, että jospa Dana oppisi ensi vuonna sen pelastusrenkaalla pelastamisen. Ensi vuonna täytyy harjoitella sitten renkaalla ja niin että hukkuva on passiivinen. Oli hauska olla Danan kuljetettavana, ai että se on nopea uimari niillä räpylöillään :)

Ensi kesänä jatketaan harjoituksia uusien sääntöjen parissa!

lauantai 20. elokuuta 2016

Halinsaari

Olemme käyneet nyt kesällä lenkkeilemässä Halinsaaressa, joka sijaitsee Muhoksella Pällissä, Tervareitistöllä. Halinsaari on niemi Oulujoen rannassa, ja siellä on myös hyväkuntoinen laavu. Halinsaari on tosi kaunis, erikoinen, veden ympäröimä paikka. Kun Halinsaaresta lähtee kävelemään jokivartta pitkin Utajärveä kohti, avautuu alapuolella kauniit jokimaisemat, joita on ihana ihailla korkealta.

Haltin kuvausta

 Laavu

Halinsaaren sijainti



Halti, Inna ja Isla

Halti ja Inna






 Jokivarsi Utajärvelle päin

Halti ja ylipitkä kieli

Taika, Lumo ja Halti


Halti, Dana, Taika ja Lumo

Melkein kaikki katsoo kameraan :D

perjantai 19. elokuuta 2016

Neitoset hieronnassa

Laura Ahmala kävi hieromassa tyttöjä jälleen pari viikkoa sitten. Haltihan oli saanut viimeksi hierontaa kesäkuussa ja Dana keväällä. Nyt hierottiin molemmat tytöt tällä kertaa ja oli ihan jännä odottaa, että mitä Laura sanoo tyttöjen lihaksista, onko tullut jumeja.



Halti oli muuten ihan nätisti hierottavana, että sitä ei juuri tarvinnut pidellä, mutta sitten kun Laura alkoi käymään läpi aluetta mikä sillä oli jumissa niin johan alkoi pyristelemään pois. Kovasti yritti siinä peitellä, että ei mulla siellä mitään ole, ei tartte hieroa, vaan eipä se auta kun ne jumit pitää saada pois. Tyttö saatiin hierottua ja Laura sanoi, että selkä on jälleen se jumikohta, muuten ei mitään. Mietin siinä, että täytyy kyllä alkaa kiinnittämään huomiota Haltin parempaan lämmittelyyn ennen treenejä. Laura sanoi, ettei selkä ollut kuitenkaan yhtä jumissa kuin viimeksi, joten ehkä koiratanssilla on siihen positiivista vaikutusta, koska sitä on ollut enemmän nyt sen viime hieronnan jälkeen.


Nyt on hyvä olo!


Dana on kyllä kehittynyt siinä, kuinka se antaa itsensä olla siirrettävänä. Dana ei ole koskaan oikein tykännyt olla selällään ja sen saaminen selälleen on ollut aina haastavaa. Nyt Dana on jo alkanut aika hyvin tottua siihen, että kun menee selälleen niin pääsee hierontaan. Danalla ei juuri jumeja tuntunut, mitä ihmettelin siinä ääneen. Ajattelin, että vepe on sen verran rankkaa ja kaikki veneestä hyppäämiset ym, että kyllä jotkut paikat olisi jumissa, vaan ei ollut. Laura sanoi, että ehkä vepessä se uintipuoli tekee sen, joka on niin hyväksi lihaksille, ettei ne sitten jumiudu. Se on totta, ja olen koittanut aina lämmitellä Danan hyvin ennen treenejä. Myös koiratanssi on ollut hirveän hyvä Danallekin, sillä siinä lihakset on niin monipuolisesti käytössä.


Danan hieronnan aikana Halti veteli sikeitä


Dana nautti hieronnasta jälleen niin paljon, että meinasi nukahtaa Lauran käsittelyyn. Sitä on ihana seurata. Ainoastaan siirroissa autan Lauraa, mutta muuten Danaa ei tarvitse pahemmin pidellä kun se makaa siinä vaan ihan reporankana. Laura sanoi, että voisi katsella Haltille taas johonkin väliin hierontaa kun se tuntuu olevan sen tarpeessa enemmän kuin Dana. Danalle taas riittää näillä näkymin jos ottaa joka toinen kerta hieronnan.

Turkin irroitus käynnissä

Seuraavana aamuna Dana tuli tyypillisesti antamaan aamupusuja meille kun heräiltiin siinä. Rapsutellessani sitä tunsin korvan luona näppylän ja tiesin, ettei se ole mikään näppylä. Ponkaisin sängystä ylös ja katsoin valolla niin sehän oli punkki, argh. Näytti vasta kiinnittyneeltä. Se varmaan tuli edellisiltana kun käytin Danan ulkona ja se kävi heinikossa etsimässä kakkapaikkaa. Onhan se myös piehtaroinut silloin tällöin heinikossa jos en ole ehtinyt kieltää tarpeeksi ajoissa. Ensimmäinen kerta joka tapauksessa kun Danalla on punkki. Aloimme heti poistamaan punkkia. Hyi että se oli ällöttävä kun se liikutteli siinä niitä jalkojaan, yäk. Vaan saimme sen irti ja desinfioitua kohdan. Nyt niitä on siis jälleen liikkeellä, kuten uutisissakin oli, alkukesästä ja syksyllä. Kannattaa olla tarkkana.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Vepen avoimen luokan viimeinen koe

Osallistuimme Danan kanssa vesipelastuskokeeseen 15.7 Mannilassa. Tämä oli siitä erikoinen koe, että minusta tuntui, ettei minua jännitä yhtään. Ja se on harvinainen tunne minulle! Koe oli ensimmäinen meijän yhdistyksen iltakoe koko historiassa, jossa oli mukava olla osallisena ja tykkäsin kyllä kovasti iltakokeesta koetyyppinä. Sää oli aika mukava, suhteellisen tyyntä ja pilvistä oli. Tuomarina toimi Jyrki Heino ja hänen alkupuhuttelussa arvottiin vientiesine avoimeen luokkaan, ja meidän onneksi sieltä tuli dummy. Ranta oli vähän siirtynyt siitä, mitä se on tyypillisesti Mannilan kokeissa ollut ja se hämäsi myös Danaa.

Ensimmäinen liike oli uinti ja veneen nouto 50m. Tämä on yleensä ollut Danalla aika varma liike. Menin tässä liikkeessä hämääntyneeksi siitä, että ensimmäistä kertaa tuomari ei huutanutkaan, että "käsky!" vaan kuului vaan pillin vihellys. Katsoin venetuomaria vähän hämmentyneenä, mutta päättelin, että kaippa se oli merkki, että ajanotto alkoi. Niinpä lähetin Danan veneestä noutamaan toista venettä. Dana lähti reippaasti hakemaan venettä ja kuljettamaan sen rantaan. Alkoi näyttää siltä, että Dana vie veneen juurikin siihen rantaan mikä on yleensä aiemmin ollut eikä tämänhetkiseen koerantaan, vaikka tuomari seisoi siinä tolppien välissä. Tiesin, ettei minun auta huutaa toisesta veneestä sille mitään, koska minulla ei ole siihen mitään käskyä. Niimpä minä vaan pysyin hiljaa ja toivoin parasta. Loppua kohden Dana taisi hoksata, että eihän tämä ollutkaan se ranta mihin tämä piti kuskata ja yritti uida lähemmäs tolppia veneen kanssa, mutta ohitti ne sivusta, ja ajanotto päättyi. Kehuin Danaa hyvästä työstä ja tuomari alkoi laskea tolppien ylittäviä metrejä. Niitä tuli 3m, eli tuli -3 virhepistettä, ei paha. Tämän jälkeen alkoi minua hieman jännittää, koska ne meille jännittävimmät liikkeet oli vielä edessä ja nyt jo menetettiin pisteitä liikkeessä, joka yleensä on ollut aika varma. Aloin samalla miettiä, miten saisin Danan hoksaamaan oikean rannan.

Toisena liikkeenä oli esineen vienti 30m. Tässä minun ei tarvinnut rantaa stressata, koska jäin itse rantaan. Lähetin Danan viemään, se lähti innokkaasti ja luovutti esineen hyvin vastaanottajalle. Kutsuin vielä luokseni kun se jäi siinä ikään kuin odottamaan jotain veneestä. Se meni hyvin, ei ylimääräisiä käskyjä tai virheitä, eli tästä tuli täydet pisteet.

Kiitos Juha Rautiolle kuvista.

Hyppy

Sen kummempaa taukoa emme iltakokeessa pitäneet, joten mentiin kaikki liikkeet yhteen pötköön. Kolmantena liikkeenä tuli hyppy ja veneen hinaus 50m. Olin miettinyt hieman strategiaa, että kuinka saisin sen rannan Danalle selkeäksi. Tein niin, että ennen lähtöämme rannasta kysyin tuomarilta saanko sanoa koiralle vielä tässä vaiheessa ja kun se antoi luvan, niin täppäsin kädellä maata veneestä ja sanoin Danalle että tähän. Sitten lähdettiin. 50:ssä sain luvan lähettää Danan ja lähetin sen, mutta samalla säikähdin kun se hyppäsi aivan köyden päälle ja uppeluksiin. Onneksi se pintaan noustuaan nappasi köydestä oikein kiinni, eikä se ollut enää sen alla, joten itse veneen kuljetus sujui hyvin. Tämä liike meni tosi hyvin ja Dana vei loistavasti nyt oikeaan rantaan. Olin aivan mielissäni, täydet pisteet tuli vielä tästä liikkeestä, jonka olen kokenut aina vähän jännittävänä. Korvat kuivasin etenkin heti kunnolla kun se kävi sukelluksissa, ettei sinne jää vettä muhimaan.


Vakavana..

Voi sitä helpotuksen ja ilon fiilistä kun liike on ohi ja hyvin tehty

Viimeisenä koitti hukkuvan pelastaminen veneestä lähtien 50m. Siinäkin vielä kohdistin rannan Danalle ennen lähtöä ja pyysin tuomarilta luvan, saako hukkuva kutsua Danaa nimeltä ennen lähtöä. Hukkuva kutsui ja sitten lähdettiin. Kun hukkuva tippui veneestä, Dana lähti jälleen ilman sen kummempaa käskyä minulta, meni hukkuvan luo ja vei sen rantaan, tolppien väliin. Meni aivan huipusti ja tästä liikkeestä tuli täydet pisteet.


AVO1 97p, sijoitus 1/3, siirto voittajaluokkaan!

Monet onnittelivat kokeen loppua kohden, että onnea, teillä on mennyt tosi hyvin! Kun en ollut nähnyt kaikkia osasuoritusten pisteitä taululla niin ajattelin taas, että uskon vasta kun näen. Palkintojenjako koitti ja Dana tuli hienosti ensimmäiseksi luokassaan tuloksella AVO1 97p ja näin ollen kolmas ykköstulos heitti meidät nyt voittajaluokkaan! Olen aivan hämilläni tuosta koirasta, että kuinka se on vedellyt noita ykkösiä kerta toisensa perään. Olen miettinyt, että siihen vaikuttaa tietysti Dana itse sillä tavalla, että se on kuin tehty tähän lajiin ja se nauttii tästä suunnattomasti, kuten minäkin. Myös se on ehkä ollut se juttu, etten ole kiirehtinyt tässä harrastamisessa sen kanssa, vaan olen mennyt kokeisiin aina sitten kun olen kokenut, että se ihan oikeasti osaa ne jutut. Olen ajatellut, että en halua pilata tätä kiirehtimällä, koska minusta Dana ei ole sen tyyppinen koira, että kannattaisi kiirehtiä. Eikä meillä ole kiire mihinkään. Tämä iltakoe oli menestys, kaikki koirakot saivat vain yhtä lukuunottamatta ykköstuloksen, lienekö koskaan ollut noin kova taso!

Dana poseeraa hienojen palkintojen kanssa

Seuraavana päivänä olin yleisavustajana vepekokeessa ja se tehtävä kyllä jännitti, koska siinä on jotenkin niin iso vastuu kisaavien koirakoiden onnistumisesta. Se meni hyvin kuitenkin kun yritti vaan tehdä kaikille koirakoille samalla tavalla ja yrittää saada jokaisen koiran onnistumaan. Se oli tosi opettavainen kokemus ja oli kiva nähdä samalla koirakoiden suorituksia.

Tämän kesän tavoitteena minulla oli saada Danalle avoin luokka tapulteltua, ennen kuin vepen uudet säännöt tulevat voimaan ensi vuoden alusta ja tämä tavoite on nyt saavutettu. Loppukausi otetaan rennosti Danan kanssa, pikkuhiljaa perehtyen uusiin sääntöihin ja valmistautuen voittajaluokan uusiin liikkeisiin ja haasteisiin. Olen niin ylpeä Danasta, minun tyttöni!

perjantai 12. elokuuta 2016

Mejää ja nomea

Kävimme tuossa jokunen viikko sitten treenaamassa kaverini kanssa mejää ja nomea meidän lähimaastoissa. Oli aikamoinen ukonilma lähestymässä, joten aloitettiin ihan ensin jälkien tekemisestä. Suunnittelin meille hyvät aloittelujäljet, n. 100m mittaiset. Halti ja kaverini koira olivat jäljellä ensimmäistä kertaa.

Aloitusjäljet


Tehtiin kolme jälkeä ja 10 askelparin välein aina merkittiin jälki. Minä laskin ja merkitsin, ja kaverini tuli perässäni veretetyn sienen kanssa. Todellisuudessa jäljistä tuli pidempiä kuin olin suunnitellut, n. 140 metrisiä, mutta ei se haittaa. Kun jäljet oltiin saatu tehtyä niin Halti pääsi ensin jäljestämään. Laitoin Haltin liinaan ja mentiin jäljen alulle. Laitoin sen istumaan, sanoin "jälki" osoittaen samalla suuntaa ja se sai sitten tutustua lähtömakaukseen. Halti haisteli tosi intensiivisesti lähtömakausta ja söi makupaloja. Ohjasin Haltia jonkun metrin siitä eteenpäin, josta Halti sai sitten jatkaa itsekseen. Haltin työskentely oli rauhallista ja keskittynyttä. Tosi kivasti käytti maavainua, välillä ilmavainuakin. Hyvin pysyi jäljellä, ainoastaan kulmassa vähän arpoi mihin suuntaan jatketaan mutta haistoi jäljen ja päästiin kivasti loppuun saakka. Lopussa oli kaato ja Halti oli siitä kiinnostunut. Se haisteli sitä vaikka kuinka kauan ja taisi vähän lipaistakin. Tosi hyvä ensimmäinen jälki kyllä ja käytös jäljellä oli oikein lupaavaa.


Sitten kaverini koira pääsi jäljestämään myös ensimmäistä kertaa ja se eteni hyvin tyypillisellä labbiksen tavalla, eli vauhdikkaasti :) Silti kuitenkin keskittyneesti ja pysyi myös hyvin jäljellä. Kun lopussa löytyi kaato, nappasi se sen suuhunsa ja kantoi mielissään. Tosi kivasti meni.

Viimeisenä oli Danan vuoro. Danalla oli kulunut vuosi edellisestä jäljestä niin oli jännä nähdä vieläkö se muistaa jäljestyksen salat. Hyvin kyllä muisti, oli ehkä vähän turhankin innokkaana menemässä eteenpäin niin sai vähän jarrutella, mutta hyvä kun intoa piisaa. Dana käyttää enemmän ilmavainua hyväkseen, mikä johti siihen, ettei ihan jäljen päällä kulkenut, mutta ei se pahemmin jäljeltä kyllä eksynytkään. Varmaan oli omaa vuoroaan odotellessa hieman kuumunut, kun tahtoi olla sellaista höseltämistä vähän ilmassa, mutta kyllä tyttö lopulta kaadolle löysi. Se nuuski sitä ja meinasi ottaa suuhunsa, vaan sitten rupesikin pärskimään ja hinkkasi itseään maahan. Minä katsoin, että mikä sille tuli ja huomasin, että kaato oli miltei muurahaispesän vieressä. Voi sanonko mitä! Ei oltu sellaista kaverini kanssa huomattu niin ilmankos koira tuumi, että ei piru. Kyllä tympäsi kun olin sellaisen virheen tehnyt vaan toisaalta todettiin siinä, että ehkä oli onni onnettomuudessa, että se oli Dana eikä ensikertalaiset.. Vaan tympeä juttu se silti oli, mutta näinhän sitä oppii. Ens kerralla katson tarkkaan, ettei siinä ole mitään sellaista lähistöllä. Dana oli selvästi tosi mielissään jäljestämisestä, täytyy siis mejäillä enemmänkin.


Oli kyllä tosi kiva jäljestää ja huomasi kyllä, että tytötkin nauttivat siitä suuresti. Ja kuinka paljon se väsytti niitä, sekin vielä. Keli alkoi olla jo melko hurja niin päätettiin ottaa vielä pikanomeilut siihen lopuksi. Danasta alkoi väsymys näkyä, sillä se seurasi markkeerauksia aika huolimattomasti ja sitten markkeeraus näytti menevän hauksi kun ei pitänyt silmällä heittoja. Palautuksetkin meni vähän niin ja näin. Ei ollut ihan tyypillistä Danan työskentelyä, mutta tultiin siihen päätelmään, että se jälki taisi olla sille niin iso juttu, että käytti suurimman osan akustaan siellä. Ehkä ne olisi parempi ottaa juuri toisin päin, aloittaa nomella ja lopettaa jäljellä, kuten taippareissakin tehdään. Oli kyllä kivat treenit!


perjantai 5. elokuuta 2016

Pientä puuhastelua

Olin kesäkuussa talkoilemassa kennelkerhomme toko-kokeessa. Olin tarkistamassa rokotuksia ja otin ilmoittautumisia vastaan. Lisäksi avustin aina kaikessa missä tarvittiin apua. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan toko-koetta livenä, koska en ole itse tokoa kunnolla koskaan harrastanut, mitä nyt alkeis- ja jatkokurssit käynyt. Oli mukava seurata koirakoiden työskentelyä ja ihailin kuinka tarkasti monet tekivät, mutta silti iloisesti. Minulla oli joskus mielessä, että osallistuisinko vaikka Danan kanssa tokon alokasluokan kokeeseen ihan huvikseen, mutta en mieti enää :D Danalla on sivullemenokin aika omanlainen ja tokossa kaikki on niin tarkkaa, että se ei taida olla ihan meidän juttu se. Sain sitten vielä kokeen lopuksi ottaa mukaani yhden agilityesteen, mikä oli kyllä kiva, kun aitaa meillä ei vielä olekaan.

Osallistuimme myös mätsäreihin Danan, Elinan ja Ronjan kanssa. Oli aika sateinen päivä, mutta päätimme kuitenkin lähteä uteliaisuuttamme käymään. Tuomari kysyi Danan ikää ja kun sanoin niin se totesi, että katsoikin olleen sen verran hyvin kehittynyt, ettei se enää pentu ainakaan ole. Dana esiintyi taas mallikkaasti. Tuomari sanoi, että Dana saa punaisen nauhan. 

Kiitos Elinalle kuvista


Punaisten kehissä oli paljon kauniita koiria ja tuomari sanoi, että näistä on ihan kamalan vaikea päättää. Dana ei päässyt palkinnoille asti, mutta tosi nätisti taas tapitti minua. Oli hyvää kokemusta jälleen.

torstai 4. elokuuta 2016

Lammaspaimennusta pohjoisessa

Osallistuimme Haltin kanssa lammaspaimennukseen Pellossa heinäkuun alussa. Päivän oli järjestänyt Haltin kasvattaja, Satu, joten siellä oli muitakin Haltin sisaruksia paikalla. Tällä kertaa oli iltapaimennus kyseessä, joten paimennukset alkoivat vasta kahdelta ja minun ei tarvinnut ihan niin aikaisin lähteä ajamaan kuin yleensä. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin ja neljän tunnin ajomatka sujui sinne aika hyvin vaikka yksin ajelikin.

Kuvat ottanut minä, Satu Valo ja Noora Hemmilä.




Haltin viime kerrasta lampailla olikin kulunut jo aikaa. Viimeksi se paimensi kunnolla taippareissa viime syksynä ja silloinkaan ei ehkä itselleen tyypillisellä tavalla kun oli ollut lammaspaimennuksesta taukoa. Nyt Halti pidettiin aluksi hihnassa ja Minna kulki Haltin kanssa lampaiden takana. Halti olisi mielellään tullut välillä minun luo niin teimme tällaisen järjestelyn. Lisäksi minun oli aika alkaa opettelemaan ohjausta. Oli aika lämmintä ekalla paimennuskerralla kun aurinko porotti ja itsellä oli vähän liikaa siihen nähden vaatetta päällä. Haltin ensimmäinen paimennus meni tosi hyvin, aivan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Se oli tosi hyvin kuulolla ja ei testannut minua kuin pari kertaa. Silloinkin se lähinnä tuli minun jalkojen väliin ja tarjosi koiratanssia. Se kuljetteli lampaita tosi hyvässä mielentilassa ja koko ajan luki niitä.


Vilvoittelutauko Alposjärven rannalla

Paimennusten välissä pidettiin ruokatauko, jonka aikana oli mukava jutustella muiden paimentamaan tulleiden kanssa. Samalla tehtiin strategia, että mitä seuraavaksi. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, toinen porukka lähti metsään paimentamaan ja toinen jäi aitaukseen. Me jäätiin aitaukseen ja Minna sanoi, että Halti saa toimia varikkokoirana tässä porukassa ja vaihtaa lampaat koirille paimennusten välillä.

Halti varikolla

Oikeassa mielentilassa, hox paimennusasento


Haltilla meni sen verran näppärästi jo takana paimentamisessa ja oli niin kivasti kuulolla, että Minna päästi sen irti. Se on hyvin herkkä paimensauvalle ja siksi minun tulee olla tarkka sen käytöstä. Joskus nimittäin huomasin kun näytti, että Halti paineistuu, että olinkin antanut painetta sauvalla liikaa. Kun korjasin tilanteen niin Haltikin oli paremmin taas mukana. Se on oikeastaan hyvä asia, että Halti on herkkä sauvalle. Hankalampaa olisi, jos koira ei reagoisi sauvaan. Halti jäi pari kertaa nuuskimaan jotain kohtaa, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska Halti tiesi koko ajan missä lampaat menee ja jatkoi sitten paimentamista. Halti myös rauhoitteli välillä lampaita haistelemalla maata.


 
Haltissa näkyi jälleen se sen vahvuus, mikä liikuttaa lampaita. Haltin ei senkään vuoksi tarvitse usein haukkua, koska lampaat liikkuu jo pelkästä Haltin vahvasta olemuksesta. Sitä on aina mahtava seurata. Se myös säästää Haltia itseään kun ei tarvitse niin kovasti paimentaa, jaksaa tehdä töitä pidempään.



 
Paimennus päättyi aitauksessa ja isot kehut lopuksi

Halti jatkoi oman paimennusvuoronsa jälkeen varikkokoiran töitä ja siirteli lampaita aina paimennettavaksi uudelle koirakolle. Varikolla meni hyvin ja Haltin kanssa oli hirveän näppärä erotella lampaita kun ei tarvinnut kuin napata pannasta kiinni ja mennä sen kanssa niin johan lampaat liikkui. Aina täytyi suojata koiraa, ettei sille käy mitään. Halti oli aivan mielissään varikolla. Onneksi minulla oli goretex-lenkkarit jalassa kun yksi lammas keksi lirauttaa suoraan kengälleni yhdessä vaiheessa :D


Kun katselimme koirakoiden paimentamista ja odottelimme seuraavaa varikkosiirtoa kävi kerran niin, että metsäpaimennuksessa olleet lampaat juoksivat laumana meidän luo ja suoraan varikon seinään kiinni. Lauma oli siis päässyt karkaamaan metsästä ja ne täytyi irroittaa seinästä, jotta ne saa taas liikkeelle. Lähdin Haltin kanssa irroittamaan niitä, päästin sen irti ja otin itselle sauvan käteen. Kohta sieltä juoksi muutama koira metsästä ja tuli myös paimentamaan kaveriksi. Jonkin aikaa meni, että saatiin lampaat kunnolla liikkeelle, koska näytti kuin ne olisi halunneet itse päättää minne menevät. Kun lampaat saatiin liikkeelle juoksi metsästä Haltin sisko ja ne olisi halunneet alkaa leikkimään Haltin kanssa siinä. Halti oli aivan riemuissaan kun näki siskon taas. Lampaat saatiin onneksi takaisin metsään kuljetettavaksi ja Haltikin pääsi jatkamaan varikkosiirtoja.

Meillä oli matkaseuraa paluumatkalla

Päivä oli tosi antoisa ja hieno kokemus kokemuksineen ja keskusteluineen. Keskustelimme Minnan kanssa siinä tovin ja Minna sanoi, että hänestä Halti on kaunistunut sitten viime näkemän. Minna sanoi, että tulkaa vielä uudestaan tälle kesälle paimentamaan jos vaan pääsette, sillä Haltin olisi hyvä päästä paimentamaan useamminkin. Olisi kyllä mahtava käydä vaan arvelin, ettemme ehdi kun on niin paljon kaikkea.. Mutta ehdottomasti täytyy taas mennä kun tilaisuus tulee, turhan harvoin tulee käytyä Haltin luontaisiin lahjoihin nähden. Lähdin illalla ajamaan kotia kohti ja tällä kertaa ajomatka oli jo aika väsyttävä, mutta onneksi sen jaksoi ajella kun oli sentään valoisaa. Halti nukkui koko automatkan sikeästi turvavöissä, ja oli kyllä tyttö levonsa ansainnut.

Aavasaksa