perjantai 28. lokakuuta 2016

Ruoan hotkiminen

Meidän molemmilla koirilla tuppaa ruoka maistumaan välillä vähän liiankin hyvin. Toki helppoa kun koira on ahne, mutta siinäkin on omat varjopuolensa; nimittäin ruoan hotkiminen. Huomasin, että Halti esimerkiksi hotkii ruoan siihen tahtiin, ettei se juuri pureskele sitä. Sitten jonkun ajan päästä se saattaa oksentaa nappulat kokonaisina. Ajattelin, että tästä ei kyllä tule mitään näin. Kokeilin laittaa pallon kuppiin, mutta Halti aina hoksasi nostaa sen pois tai väistää sitä niin, että hotkiminen silti onnistui. Sitten kokeilin kuppia, jonka pitäisi estää hotkimista. Se vähän auttoi kyllä ja Halti alkoi enemmän pureskella ruokaa, mutta tilanteeseen ei tullut silti merkittävää muutosta. Päätin marssia mustiin ja mirriin ja kysyä sieltä isompaa nappulakokoa.

Isompi nappulakoko

Myyjä oli tosi avulias ja sanoi, että samaa Purenaturalin chicken-nappulaa löytyy myös large-kokoisena. Käytännössä sama nappula siis, ehkä pieniä eroja on pitoisuuksissa, mutta koko on eri. Largessa proteiinipitoisuus on isompi kuin mediumissa ja rasvapitoisuus on mediumissa isompi kuin largessa. Se ei myöskään haittaa, että koiralle syötetään isomman koiran ruokaa kun ruoka on kuitenkin pääpiirteissään sama sisällöltään kuin esimerkiksi keskikokoisen koiran ruokakin. Myyjä sanoi, että eihän se varsinaisesti vakavaa ole, vaikka koira joskus oksentaa ruoan, mutta eihän se tietysti hyväkään ole ja hammaskiveä saattaa kertyä herkemmin kun koira ei malta pureskella nappulaa. Päätin ostaa large-nappulaan testiin.


Aloin lisäämään largea entisten medium-nappuloiden sekaan kunnes olin saanut syötettyä entisen ruoan kokonaan. Siirtyminen nappulakoosta toiseen täytyy tehdä yhtä maltillisesti kuten ruoasta toiseen vaihtaminenkin. Kaikki meni hyvin isompaan nappulaan siirtymisessä. Oli mahtavaa kun kuulin pitkästä aikaa miten Halti oikein keskittyi syömiseen ja ruoan pureskelemiseen! Isompaan nappulakokoon siirtyminen on meillä auttanut selkeästi ruoan hotkimisongelmaan. Onneksi apu löytyi siitä!

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mukavissa maisemissa

Tykkään aina käydä välillä erilaisissa lenkkimaastoissa ja yksi päivä tuossa taannoin keksin, että nyt me lähdetään Monttaan lenkkeilemään. Montta ei ole meidän kotikonnuilta kuin parin kilsan päässä kylälle päin mennessä. Montta on kumpuilevaa seutua kuten Leppiniemikin ja Oulujoen ympäröimä. Siellä on tosi nättiä, kuvat voivat puhua puolestaan..

Maisemapaikalta

Parkkipaikalta lähtevä polku ylös

Ruskan värit

Halti katseli kaukana olevaa lintuparvea

Tervareitistön polku

Dana poseeraa


Jyrkkää rinnettä


Tytöt tykkäsi tosi paljon ja vettä sai aina juodakseen joesta kun janotti. Käytiin ensin parkkipaikalta lähtevän mäen päällä kävelemässä polkua pitkin, josta jatkettiin matkaa alas tervareitistön hiihtolatu-polulle ja käytiin mutka niemennokassa. Kyllä silmä lepäsi näissä maisemissa.



Hiihtopolku



Parkkipaikalta näkymää

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Koiratanssin koulutusohjaajakoulutus

Osallistuin viikonloppuna koiratanssin koulutusohjaajakoulutukseen, joka järjestettiin Oulussa. Koulutukseen osallistuvan tulee olla täysi-ikäinen ja hänellä tulee olla oman yhdistyksen puolto, kennelliiton jäsenyys, kouluttajakokemusta erityyppisten rotujen kouluttamisesta ja toiminut aktiivisesti lajin parissa. Lauantaina oli teoriapäivä, jossa kävimme läpi millainen on hyvä koulutusohjaaja, koulutusohjaajan ominaisuuksia ja tehtäviä, kennelliiton roolia koiratanssissa, koirien oppimisesta ja kurssien suunnittelusta. Oli erityisen hyvä saada tietoa eri tasoisten koirakoiden kouluttamisesta koiratanssissa. Katsoimme myös muutamia videoita naapurimaastamme Venäjältä ja mietimme, mitä sanoisimme koirakolle palautteeksi jos he olisivat kurssilaisiamme. Päivä meni kyllä nopeasti mukavassa koulutusporukassa. Kävimme herkuttelemassa myös Cafe Liljassa mahtavan kokoisilla salaateilla. Koulutuspäivän jälkeen suunnittelin illalla seuraavan päivän harjoituksia käyttäen Haltia harjoituskoiranani.


Sunnuntaina oli käytännön päivä, jota varten olimme saaneet etukäteistehtävät. Meidän tuli valmistautua opettamaan harjoituskoirakoille kumarrus, pujottelu taaksepäin, position vaihdot 1. positiosta 5. positioon (eli vasemman puolen seuraamisesta oikean puolen seuraamiseen), kehän käyttöä ja ohjaajan liikkumista musiikkiin. Lisäksi tuli tehdä jatkokurssin ensimmäisen tunnin suunnitelma. Jokaisen meistä tuli suunnitella nämä tehtävät ja paikan päällä arvottiin kuka pääsee opettamaan mitäkin muiden seuratessa opetusta. Minulle tuli ohjaajan liikkuminen musiikkiin ja pujottelu taaksepäin. Mukava kun saatiin paikan päälle muutama harjoituskoirakko meidän koiratanssin peruskurssiltakin.


Ohjaajan liikkuminen musiikkiin-tehtävässä minulla oli yksi kappale, jonka tahtiin pystyi liikkumaan monella eri tavalla. Lisäksi kappale oli iloinen ja mukaansatempaava. Ohjeistin harjoituskoirakoita laittamaan koirat kentän laidalle, sillä tässä harjoituksessa ei tarvittu koiria. Pidin alkuun infoa ohjaajan liikkumisesta musiikkiin ja mitä eri asioita ohjaajan tulisi ottaa liikkumisessaan huomioon. Sitten ohjeistin ohjaajia kuuntelemaan musiikkia ja miettimään miten itse liikkuisi sen musiikin tahtiin. Se meni mukavasti. Sitten ohjeistin heitä kuvittelemaan koiran siihen mukaan ja miettimään sitten omaa liikkumista ja laitoin jälleen musiikin soimaan. Ohjaajat tykkäsivät musiikista ja sanoivat, että siihen oli helppo lähteä mukaan.

Sitten pujottelu taaksepäin meni myös hyvin, vaikka se on jo vähän hankalampi liike. Koirakoilla sujui se kivasti ja koulutus-osuus meni sujuvasti. Oli myös tosi mielenkiintoista seurata muiden tulevien kouluttajien koulutusosioita, niistä oppi myös tosi paljon. Vaan kyllä oltiin tosi väsyneitä sunnuntain päivän päätteeksi! Hallissa on kuitenkin sen verran viileää, että sekin kuluttaa jo energiaa, kun täytyy pitää itsensä lämpimänä. Oli tosi mukava ja antoista koulutusviikonloppu, ja niin meistä leivottiin uusia koiratanssin koulutusohjaajia!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Koiratanssin SM- ja normikisat

Oulussa järjestettiin koiratanssin SM- ja taviskisat pari viikkoa sitten. Olin ensimmäistä kertaa vastaavana koetoimitsijana, mutta pikkuisen ehkä tuli paineet siitä, etten ollut toimitsemassa normikisoissa vaan arvokisoissa. Oma kisajännitys taviskisoista sai siis siirtyä SM-kisoissa toimitsemisen jännitykseen. Hankin etukäteen kanttiiniin ruokatarvikkeita valmiiksi, tein lähtöjärjestykset molemmille kisapäiville ja hain tuomarit lentokentältä SM-kisojen aamuna. Kisapaikalla hyörin ja pyörin järjestelemässä asioita siellä sun täällä, perehdytin talkoolaiset tehtäviin, vastaanotin toimiston puolella tuomareiden arvostelulomakkeita ja kirjasin ne talkookavereiden kanssa Suomen Palveluskoiraliiton Virkkuun. Oli kyllä hienoa olla seuraamassa SM-kisojen esityksiä, tosi hyviä oivalluksia oli kisaajat tehneet esityksissään. Päivän päätteeksi saatiin uudet SM-voittajat molemmista lajeista selville ja toinen näistä koirakoista on tällä hetkellä myös Suomen Talentissa kisaamassa. Mutta olen sitä mieltä, että kyllä jokainen SM-kisaaja on tavallaan voittaja kun kisaa kuitenkin SM-tasolla, se on jo itsessään hieno saavutus se :) Kun kisat oli taputeltu niin tanssin vielä kehässä itsekseni musiikkiin meidän esitykset ja ajattelin, että se on siinä, näillä mennään kisoihin.

Kiitos Jennille kuvista.


 
Olin lauantain jälkeen jotenkin aivan puhki. Paleli, väsytti, nälätti, janotti.. Ei hirveästi jaksanut mitään, mutta ajatukset leijaili jo seuraavan päivän kisoissa. Dana oli HTM:ssä, joka aloittaisi kisat ja Halti Freestylessä, joka tulisi vasta HTM:n jälkeen. Suunnittelin kaiken tarkkaan, kisan jälkeiset palkkaukset, missä kumpikin on milloinkin ym. Yleensä olen itse aina lenkittänyt Haltin jos on ollut kisat tms, jotta sille saisi sopivamman vireystilan, mutta nyt mieheni sanoi, että voisi lenkittää Haltin ja se kyllä helpotti minun aamuani. Kun Halti oli käynyt juoksulenkillä niin ruokin tytöt ja lähdettiin ajelemaan hallia kohti. Halti jäi autoon minun ja Danan esiintymisen ajaksi, jotta pystyn keskittymään esiintymiseen täysillä. Yritin laskelmoida, etten mentäis kovin aikaisin odottelemaan vuoroa Danan kanssa ja onneksi ei menty liian aikaisin. Joka tapauksessa Dana oli melko innoissaan kun menimme kehään ja minua ei pahemmin jännittänyt meijän esiintyminen. Dana oli jotenkin niin hulvattomalla tuulella, että vähän höpöksi se meni kun se oli aika innokas, vaan ei se mitään, ainakin häntä heilui ja meidän iloisuus (ja sähellyskin) välittyi kaikille :D Kyllä se suht hyvin teki positiot kun ajattelee miten vähän me ollaan harjoiteltu (hyvä jos koira edes tietää positiot) saatikka ilman makupaloja täytyi kestää, mutta kyllähän se treeneissä on meillä paremmin mennyt. Seuraamis-etäisyys vaihteli välillä turhan paljon, kun sen pitäisi koko ajan pysyä aika samana. Ihan hauska ensimmäinen HTM-kisakokemus tuli, hauskan koirani kanssa. Kivat pisteet tuli kuitenkin, 153p ja yllättävää, että yksi tuomari olisi antanut jopa kuman.


Kommentteja tuomareilta tuli seuraavasti:

Henna Meriharju: Hyväntuulinen esitys. Aika vähän vielä teknistä osaamista; koira ei selvästi viihtynyt alla-positiossa ja liukui kauemmas sivuillakin. Musiikki sopi teille ja oli kiva, että ohjaaja merkkasi omilla käsillään musiikin kohtia ja askelsi tahtiin. Lisää vaan treeniä! :) 72/73, 145

Hanna Maines: Söpö alkuasento. Ohjaaja liikkui kauniisti, mutta koira oli vähän epävarma. Kivasti positioita, joissa kuitenkin etäisyys vaihteli turhan paljon. Hyviä pätkiä vaikkei kokonaisuus ihan onnistunutkaan. :) 75/76, 151

Heli Nousiainen: Positioissa hieman hakua. Ohjaajan tulisi vielä napakammin pitää koiraa käskyn alla ja vahvistaa positioita. Nyt koira oli välillä hieman hämmentynyt ja sooloili. Ohjaajalle plussaa liikkumisesta ja musiikin ilmentämisestä. Kontakti myös piti ja koirakolla oli kivaa. 80/81, 161

Sitten oli Freestylen vuoro ja vaihdoin tytöt hyvissä ajoin päikseen, Dana autoon ja Halti hallille. Joku etiäinen minulla oli kun ajattelin, ettei voi koskaan tietää miten esitys tulee menemään. Sanoin treenikaverille, että Halti on viime aikoina saattanut joskus haukkua minulle agilityssä kun on ollut niin liekeissä ja malttamaton, että enhän minä tiedä vaikka se keksisi täälläkin jotain sellaista, vaikkei sillä ole ollut koiratanssissa niin tapana tehdä. Haltin kanssa tein muutaman liikkeen, kuten runtin ja törppöliikkeet lämmittelyalueella ennen vuoroamme. Halti odotteli sitten häkissä ja kävin itsekseni kehään tutustumisessa sen verran, että vein esiintymisrekvisiittamme jo sinne valmiiksi kohdilleen tuomareilta luvan kysyttyäni. Sitten otin Haltin häkistä ja lähdettiin kohti odottelualuetta. Tässä vaiheessa keskittymiseni herpaantui ja huomasin, että kävelimme huolimattomasti kohti yhtä koirakkoa, josta Halti ehti jo ahdistua ja ärähti tästä hyvästä koiralle. Sain Haltin takaisin kontaktiin ja kävelimme odottelualueelle. Siellä teetin pari liikettä Haltilla ja menimme kehään. Yleensä kun Halti on lenkitetty, niin se ei ole niin lentoon lähdössä, mutta nyt huomasin sen olevan aika yllättävässäkin vireessä. Näillä mentiin.



Sehän lähti semmoisella nopeudella tekemään liikkeet, että muistan kuinka hämmästelin, että ompas se energinen. Ei mitään epäröintiä näköpiirissäkään mitä oli tähän asti kisoissa ollut. Ei hämmästellyt musiikkia, ei mitään. Se vaan teki niin uskomattomalla tarmolla, että improvisoin jopa hieman lisää koreografiaan, sillä musiikkia kuunnellessani huomasin, että ollaan hieman aikataulusta edellä. Lisäksi Halti tarjoili omia juttuja esitykseen, mikä lähinnä huvitti minua. Sitten kun tuli kiihdyttävät liikkeet, tuli Haltilta haukku. Jatkettiin tekemistä, ohjasin tooooosi rauhallisesti eleillä ja äänenpainolla ja Halti teki. Samalla kuitenkin haukkua alkoi tulla, ja se kasvoi lopulta niin, ettei se enää alkanut tekemään mitään vaan haukkui vaan. Se oli minulle niin uusi juttu, yritin aikani enkä saanut sitä rauhoittumaan enkä tekemään mitään millään, joten päätin keskeyttää esityksen. Musiikki katkaistiin ja kuulin tuomarin harmittelevan tilannetta.


En tietysti antanut Haltille palkkaa vaan vein sen suoraan pois. Harmitus oli suuri, en osannut kuvitella kaikista maailman skenarioista kuitenkaan, että joutuisimme keskeyttämään, mutta näin siinä vain kävi ja se oli toisaalta paras mitä siinä tilanteessa pystyi tekemään kun en osannut tyttöä rauhoittaakaan. Oli tosi surullinen mieli, niin lähdin sitten pois ja kotiin levähtämään. Tuomarit eivät yleensä kirjoita arvostelulomakkeisiin mitään muuta kuin "keskeytys" kun koirakko keskeyttää, mutta Henna Meriharju oli kirjoittanut, että "Alku oli kiva - HARMI!". Niin ajattelin minäkin. Nukuin monen tunnin päiväunet ja sitten muutama päivä menikin vähän surumielin... Tiesin silti koko ajan, että keskeyttäminen oli oikea päätös. En halunnut, että oltais viety ohjelma läpi niin, että Halti saisi sellaisen kokemuksen, että on ihan ok käyttäytyä kehässä niin. Koiratanssissahan joka tapauksessa haukkumisesta sakotetaan, se vaikuttaa usein pisteisiin. Moni asia saattoi tuohon käytökseen johtaa. Sehän on hirveän innoissaan aina koiratanssista, joten se saattoi yksinkertaisesti olla vaan niin liekeissä siitä tekemisestä, että se innosti sitä haukkumaan. Etenkin ne kierroksia nostattavat temput siinä. Yksi voi olla myös se kun se ärähti sille yhdelle koiralle ennen kehään menoa, se saattoi nostattaa sen kierroksia. Myös muita syitä tähän voi olla, mutta tässä ehkä todennäköisimmät. Kaiken kaikkiaan, kierrokset meni sillä yli enkä osannut rauhoittaa sitä. Tähän tulemme paneutumaan jatkossa.

Yksi suurimmista asioista, mikä jäi harmittamaan oli se, ettei Halti päässyt näyttämään kuinka hyvin se oikeasti osaa. Se on oppinut älyttömästi asioita lyhyessä ajassa ja meidän ohjelma on rakennettu täysin sen taitojen mukaan. Koiratanssikisoja järjestetään niin harvoin ja oltiin niin paljon harjoiteltu näitä kisoja varten.. Viime kisoissa saatiin jo miltei kuma. Mutta näinhän se menee, koskaan ei voi tietää mitä tulee ja sellaista se harrastaminen on. Olin noiden kisojen jälkeen surullinen ja en oikein osannut ajatella koko koiratanssia, mutta nyt parin viikon jälkeen on alkanut taas motivaatio pikku hiljaa tulla takaisin taloon. Sain ihania kannustavia viestejä, on meillä vaan ihan mahtava tanssiporukka, tuetaan toinen toistamme. Olen tosi kiitollinen, että ollaan näin huipussa ryhmässä.

Minun täytyy myös jatkossa miettiä nuo siirtymiset ja muut tilanteet niin, ettei Haltin tarvitse kokea ahdistusta. Kun kesäkuussa Haltin kimppuun hyökkäsi se sakemanni niin olen huomannut, että Haltin luotto on mennyt toisiin koiriin. Jos se kokee, että toinen koira on jotenkin uhkaava tai epäkohtelias, se ärähtää, koska se luulee, että sen täytyy puolustaa itseään. En ihmettele, että se tapaus jätti jälkensä Haltiin, oli se niin hirveä kokemus. Mutta olen Haltin tukena ja teen kaikkeni, että se pääsisi siitä yli. Halti on hirmu potentiaalinen tyttö, jolle kaikkein tärkeintä tässä maailmassa on se, että se saa vaan harrastaa minun kanssa juttuja, mistä se saa suurta nautintoa. Se on ihana pallero <3