maanantai 21. maaliskuuta 2016

Palkitsemisia ja tanssahtelua

Tatamitassumme eli Dana on saanut viime aikoina kivoja muistamisia kisamenestyksistään. Dana sai Oulujokilaakson kennelkerholta alla olevan palkinnon luokkanoususta avoimeen luokkaan vesipelastuksessa.




Lisäksi Oulun koirakerho palkitsi Danan vuoden tanssilupauksen toisella sijalla sekä vuoden tanssikoiran kuudennella sijalla hienoin palkinnoin. Katsoin tuota kuvaa jälkikäteen, että voi mahoton kun tuo neitokaiseni on alkanut harmaantua <3 Dana on kyllä sellainen tunteiden tulkki, että ei se ihme.. Mukava fiilis kuitenkin tulee näistä muistamisista, onhan niitä töitä tehtykin kaiken eteen ja kovasti, eihän tällaiset itsestään tule.
Kaikki OKK:n vuoden koirat 2015-tulokset nähtävissä täällä.

Kylläpä tyttöä naurattaa :)


Enpäs ole tainnut täällä muistaa mainitakaan, että saimme Danan kanssa kisapaikan ensi viikon koiratanssikisoihin! Etelän kisoihin on tosi vaikea päästä, niin ihme kävi, että saimme paikan. Tänään tuli iloinen tieto, että tanssikamumme ovat myös päässeet kisoihin, jes!
Meidän koreografian muokkasin ihan uusiksi, oikeastaan vain muutama liike sai jäädä entisestä, mitkä minusta sopii siihen ohjelmaan hyvin ja onnistuu meiltä hyvin. Teimme viikko sitten ohjelman musiikkiin ekan kerran, jolloin jäi paljon tekemättä liikkeitä kun Dana alkoi haistelemaan jotain. Tein sen jälkeen vielä muokkauksen ohjelmaan ja tanssin eilen sen muokatun version ensin yksin musiikkiin. Se meni ihan hyvin, mutta huomasin, että liikkeiden järjestystä täytyy vaihtaa, koska muuten voi tulla liian kiire tietyssä kohdassa. Ideoitiin sitten yhdessä se järjestys uusiksi ja tein Danan kanssa sitten sen musiikkiin. Se meni kyllä mukavasti! Olin jotenkin varma, että kyllä tämä viimeinen virallinen treenikerta ennen kisoja menee penkin alle (kun se yleensä menee) vaan se olikin positiivinen yllätys. Ainoat sähellykset tuli siitä kun en ollut vielä suunnitellut kehän käyttöä ohjelmaan niin se näkyi siinä, että välillä asetuttiin hassusti ns. tuomareihin nähden. Sitten pari kohtaa mietittiin porukalla sujuvammiksi.

Hankin ikeasta sellaisen tötsän, joka olisi Danalle kiertoesine ohjelmassa. Tuo tötsä toimi tosi hyvin, paremmin kuin mikään aiempi, koska on korkeampi kuin ne muut mitä ollaan testattu. Isolle koiralle korkeampi onkin hyvä niin ei tule houkutusta hypätä sen yli. Nyt vaan täytyy tehdä tötsälle ulkonäköön muokkaukset niin se on sitten aivan hyvä. Emme pääse tämän viikon kt-treeneihin Haltin paimennusreissun vuoksi, niin varataan meidän paikallista hallia käyttöön, jotta päästään Danan kanssa vielä treenaamaan ja tekemään musiikkiin. Vielä täytyy ottaa pätkissä ohjelmaa ja treenata samalla palkkaamattomuutta, jotta kestää sitä sitten kisatilanteessa. Itselle myös tietynlaisen varmuuden saavuttaminen ohjelmasta ei olis yhtään pahitteeksi. Toisaalta kiva mennä rennommin mielin kun ei treenaa liikaa ja on vähän sillä ajatuksella, että se menee miten menee. Eihän sitä voi koskaan ennustaa. Vain kisaamalla voi oppia kisaamaan.

Ja lopuksi:

Danan yksi lempi-uniasennoista


Dana on melko hassu tyttö. Se tykkää asettua aina auringonvaloon makaamaan sisällä ja alkoi yksi päivä pähkäilemään, että mites nyt kun tuo peti on tuolla nurkassa. No sehän tassuillaan pukkasi pedin muutama metriä tuohon oven luo aurinkoon ja asettui siihen köllöttelemään, on se melkoinen :)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Eka poropaimennus tälle vuodelle

Kävimme viikonloppuna Haltin kasvattajan, Satun luona Torniossa. Halti sai leikkiä siskonsa kanssa sillä aikaa samalla kun joimme teet sisällä. Lähdimme sitten Satun kanssa käyttämään Haltia poropaimentamassa ensimmäistä kertaa tälle vuodelle tutulle tilalle. Tilalla oli tällä hetkellä yksi poro paimennettavana ja sehän sopi meille hyvin, sillä tärkeintä oli saada tuntumaa taas paimennukseen. Viime poropaimennuskerrasta olikin kulunut jo melkein vuosi aikaa, jolloin Halti suoritti poropaimennuksen taipumustestin hyväksytysti kunniapalkinnon kera.

Kuvista kiitos Satulle


Ensimmäisellä kerralla aitauksessa Haltissa oli havaittavissa väsyneisyyttä, sillä tyttö oli kuitenkin leikkinyt siskonsa kanssa Satun luona hyvän aikaa ennen kuin lähdettiin paimentamaan. Lisäksi Halti oli komentanut tovin porotilan ruotsinlapinkoiraa, joka kävi Haltiin aika kuumana. Väsyneisyys näkyi niin, että se oli hitaampi ja huolimatonkin. Tarkkaili kyllä koko ajan missä poro kulkee, mutta kerran Halti asettui huonoon paikkaan niin, että olivat poron kanssa vastatusten ja poro meinasi tulla päälle. Aitauksessa oli suurimmaksi osaksi uppohanki, joten siinä saatiin molemmat tehdä töitä liikkuaksemme.


Otimme vielä onnistuneen kuljetuspätkän siihen, jonka jälkeen lähdimme kahvi- ja teetauolle. Halti otti sillä välin kauneusunet ja kun heräsi, niin oli heti enemmän oma itsensä. Ilmekin oli virkumpi.



Sitten se olikin aivan kuin uudestaan syntynyt ja paimennus meni tosi hyvin. Halti ryhtyi jopa käyttämään haukkua paimennuksen tukena, koska huomasi poron juntturoivan. Haukkua Halti on käyttänyt harvoin paimennuksissa, joten oli hauska nähdä sen haukkuvan. Halti paimensi niin hienosti ja sai poron hyvin liikkumaan. On ihana katsoa kuinka se taipumus on sillä niin verissä ja kun se tekee sitä sydämellään.

 

Taitava pikku paimeneni <3

Poropaimennuksen jälkeen menimme takaisin Satulle ja jätin Haltin sinne hoitoon siksi aikaa kun lähdin käymään Ruotsin puolella. Illalla tulin hakemaan sitä ja siellä tyttö leikki innoissaan siskojensa Mallan ja Tildan kanssa Piitu-emon valvoessa.

Halti, Tilda ja Malla

Piitu-emo ja Halti-tytär

Halti ei olisi millään malttanut lähteä kotiin, kiva reissu siis oli selvästi ollut. Halti nukkuikin koko automatkan ja illan, eikä unesta ollut pulaa. Ensi viikolla lähdemme paimennusreissulle Pelloon.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

BAT-treeniä

Järjestimme jälleen BAT-treenit toisen BAT-treenaajan kanssa, jonka kanssa olemme aiemminkin treenanneet näitä juttuja yhdessä. Valitsimme paikaksi ison parkkipaikan, jossa oli hyvä ottaa sopiva etäisyys ja tehdä hieman siedätystreeniä. Siinä jokaisesta suuntautumisesta pois toisesta koirasta omistajaan päin sai palkkaa, eli se oli vähän niinkuin häiriötreeniä. Tässä treenissä koiran vilkuilu toiseen koirakkoon on ihan tarkoituksenmukaista. Sitten kun koira kääntyy omistajaan päin niin palkataan.

 Ärsyke kauempana

Katsoo koirakkoa

Ja sitten hienosti hakee kontaktia

Treeni meni tosi hyvin. Hihna oli löysällä ja Halti oli koko ajan rento. Välillä olisi halunnut lähteä enemmänkin haistelemaan koirakkoa kohti, mutta oltiin sovittu etukäteen, että pysytään koko ajan samoilla paikoilla. Toisella treenaajalla oli kaksi koiraa, joita hän treenautti ja minä treenasin koko ajan Haltilla. Halti haki paljon kontaktia ja välillä koitin heitellä namuja koirakkoa kohti, että huomaisi nekin. Välillä leikitettiin koiria ja liikuteltiin sivuttain, se rentouttaa mukavasti ja toisaalta kiinnittää aina sitten vastapuolen huomion ja tuo vähän lisähaastetta. Kyllä me molemmat oltiin lopulta pikkuisen liikuttu toisiamme kohti, mutta ei paljoa.

Maan haistelua rennosti

Jos koira alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ärsykkeeseen kuin omistajaan niin etäisyys ei ole hyvä. Jos koira huomioi enemmän omistajaansa niin etäisyys on hyvä ja voi vähän lähentyäkin. Lisäksi täytyy huomioida kuinka pitkään koira tuijottaa ärsykettä. Jos pitkään, niin etäisyys on huono. Jos vain vilkaisee, niin etäisyys on hyvä ja voi lähentyä. Oli kyllä hyvä taas treenailla ja seuraavat treenit on meillä taas suunnitteilla.


Perjantaina katselimme illalla sen päiväisiä koiratanssin HTM-esityksiä Cruftsista, maailman suurimmasta koiratapahtumasta. Halti tuli meidän kanssa katselemaan eikä malttanut katsettaan ruudusta irroittaa. Oispa näppärää jos katsomalla voisi oppia ;) Olipa siellä yksi englanninkielinen leijonakuningas-esityskin, oli jännä katsoa kun jotkut toiset tanssivat samaan kappaleeseen, mutta eri tanssityylillä.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Hiihtoa pitkästä aikaa

Kävimme pitkästä aikaa hiihtämässä Haltin kanssa kun viime viikolla oli niin hyvät ilmat. Päätin, että lähdetään käymään tsekkaamassa meidän lähellä oleva reitistö, jonne oli juuri tehty ladut. Mietin kyllä, että kumpi lienee olisi parempi ottaa mukaan, Dana vai Halti. Haltilla nimittäin oli juuri alkanut tärpit ja merkkailu on aina sitten sen mukaista kun taas Danan kanssa meno on sen suhteen helpompaa kun se tekee kerran ne pisut ja sitten voidaan vaan mennä. Toisaalta Halti nauttii ehkä enemmän noista veto- ja vauhtihommista. Päätin sitten, että kokeillaan Haltin kanssa miten se menis.


Alussa Halti merkkaili aika tiheään kuten arvelinkin. Aika hajujen vallassa se siinä kulki, mutta annoin sen merkkailla merkkailtavansa ja sitten kun se oli saanut tehdä sitä tarpeeksi niin se alkoi keskittyä paremmin itse asiaan. Sitten olikin mukava hiihdellä kun ei tarvinnut niin vähän väliä pysähdellä ja Halti nosti vauhdin raviin. Halti osaa hyvin etsiä sopivan paikan minun edestä sivulta, eikä se pahemmin hätkähdä suksista ja sauvoista. Juoksuvyö on näppärä tuossakin hommassa niin koiran saa kiinnitettyä itseen kiinni ja kädet saa olla vapaana. Reitillä oli mukavan rauhallista, ketään ei tullut vastaan.

Lenkin puolivälin jälkeen mentiin jo aika huimaakin vauhtia kun Halti innostui juoksemaan. Halti veti minua tasaisesti eteenpäin ja tuki hienosti minun hiihtoa. Vaikka välillä mentiin niin lujaa, että tuuli vinkui korvissa niin en kaatunut kuitenkaan kertaakaan. Haltilla ei onneksi ole tapana tehdä vauhdista äkkiliikkeitä. Hyvin siis meni tärpeistä huolimatta, toivottavasti kelejä piisaa vielä, että saadaan hiihdellä.


torstai 3. maaliskuuta 2016

Kaverikoiratoiminta

Osallistuin kaverikoiratoiminnan perehdytystilaisuuteen kuukausi sitten. Perehdytystilaisuudessa täytettiin esitietokaavake ja saatiin infoa kaverikoiratoiminnasta. Perehdytys kesti kaksi tuntia ja sisälsi paljon asiaa. Tilaisuudessa piti täyttää esitietolomake, jossa kysyttiin monenlaisia kysymyksiä koirakkoon liittyen. Kaverikoiratoiminta on Kennelliiton alaista vapaaehtoistoimintaa, jossa koiran avulla tuodaan iloa ja elämyksiä ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta koiran pitoon. Kennelliiton kaverikoirat ja ohjaajat vierailevat eri kohderyhmien kuten lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona. Vierailukohteita voivat olla esimerkiksi päiväkodit, vanhainkodit, koulut, päiväkeskukset ja sairaalat.


Kaverikoiratoiminta on saanut alkunsa käytännön kokemuksien myötä, joiden mukaan pelkällä koiran läsnäololla ja kosketuksella on hyviä vaikutuksia. Toiminnassa ei ole kyse ammattimaisesta terapiasta, vaan toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja arjen piristäminen. Kaverikoirat ovat tavallisia kotikoiria ja heidän omistajansa vapaaehtoisia maallikkoja. Kennelliiton kaverikoirat käyttävät työasunaan oranssia kaverikoirahuivia ja koiranomistajalla on nimikyltti.

Kaverikoiraksi sopii terve, yli 2-vuotias, vieraiden ihmisten kohtaamisesta nauttiva koira. Koiralle on jo kertynyt kokemusta erilaisista ihmisistä, paikoista ja tilanteista. Se ei häkelly erikoisista hajuista, liukkaista lattioista tai yllättävistä liikkeistä ja äänistä. Koiran on itse haluttava ottaa kontakti vieraisiin ihmisiin. Koiran on tultava myös toimeen toisten koirien kanssa, hyvin pienessäkin tilassa. Omistajan on tunnettava koiransa ja sen tausta pennusta saakka. Koiran tulee olla peruskoulutettu. Koiran rodulla tai roduttomuudella ei ole merkitystä.

Kaverikoiraohjaajan on oltava täysi-ikäinen ja hänellä tulee olla vuorovaikutustaitoja ja kykyä toimia ryhmässä. Hänen on myös hallittava koira kaikissa tilanteissa ja osattava ennakoida sen käytöstä. Ohjaajan on oltava joustava ja valmis sitoutumaan toimintaan. Ohjaajalla tulee olla riittävästi aikaa toimintaan, sillä käynnit sijoittuvat pääasiassa iltoihin ja viikonloppuihin. Vierailut kestävät n.45 min. Kaverikoiratoiminnalla tai siinä mukana ololla ei saa mainostaa omaa koiraansa, kenneliään tai itseään. Toiminnan pyyteettömään luonteeseen kuuluu tietynlainen anonyymiys.

On tärkeää muistaa, että kaverikoirakoulutuksessa ei koskaan kouluteta koiraa; koiran tulee jo mukaan lähdettäessä olla ominaisuuksiltaan toimintaan sopiva. Jos omistajalla on epäilys oman koiransa soveltuvuudesta kaverikoiratoimintaan, on parempi jättäytyä toiminnasta pois.

Mikäli on kiinnostunut toiminnasta, kannattaa ottaa yhteyttä oman alueen kaverikoiriin ja tiedustella asiasta lisää. Perehdytystilaisuus on edellytys testiin osallistumiselle. Kävin nyt perehdytystilaisuuden ja testaus olisi sitten edessä Danan kanssa ensi syksynä, koska emme päässeet tämän kevään testauskerralle minun koetoimitsija 1-koulutuksen vuoksi. Ihan kätevä kuitenkin näinkin, ettei perehdytystä tarvitse käydä sitten enää uudestaan vaan päästään sitten suoraan testaukseen. Testauksessa varmistetaan, että omistaja oikeasti tietää, millainen koira hänellä on. Eri kohderyhmistä koiralla ei tarvitse olla etukäteen kokemusta, mutta jos on tiedossa jo valmiiksi koiran kielteinen suhtautuminen ihmisiin jossain tilanteessa, on omistajan hyväksyttävä, ettei koira sovellu kaverikoiraksi.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Haltin viimeinen hihnakoulutuskerta

Meillä oli viimeinen hihnakoulutuskerta Johannan koulutuksessa kuukausi sitten. Sovimme tapaamisen Ouluhallille, josta oli tarkoitus sitten lähteä etenemään vilkkaampaan ympäristöön. Halti oli aluksi aika aktiivisella tuulella, Johanna talutti sitä siinä myös ja näytti kuinka edetään. Sitten minä tulin puikkoihin ja lähdettiin kävelemään marketeille päin. Koko ajan fokus tuli olla koirassa ja tarkkailla sen eleitä. Ennen kaikkea oli tärkeää ennakoida tilanteita, jonka Johanna osasikin paremmin kuin minä, koska vilskettä oli niin paljon ja ei oltu aikoihin oltu niin vilinässä. Kävely meni yllättävänkin hyvin, tilanteiden ennakointi auttoi tosi paljon. Aina kun tiesin, että voi olla haastava lähiohitus niin syötin sille maahan namuja, käänsin kohteelle selkäni ja keskityin täysin Haltiin. Hihna oli löysällä, mutta vähän lyhyemmällä.

Kuvat: Outi Meriruoko


Marketeilla mentiin kävelemään aivan siihen katokseen, josta ihmiset kulkevat kauppaan ja ulos. Vilinää siellä rittikin. Sekin yllätti minut kuinka hyvin se meni. Johanna ohjeisti, että nyt on jatkuvalla syötöllä ohituksia niin nyt jokaisesta onnistuneesta ohituksesta täytyy palkita, eli käytännössä vähän väliä sai olla palkkaamassa. Yksi kinkkinen tilanne siinä vain tuli kun Halti oli minun ja sellaisen aidan välissä ja sieltä aidan välistä oli sitten tulossa sellainen pariskunta suoraan Haltia päin. En ehtinyt ottaa herkkua valmiiksi, enkä ehtinyt väistää tarpeeksi ajoissa ja se pariskunta vaan tuli sieltä vaikka Halti oli siinä edessä. Pariskunta ehti tulla jo liian lähelle niin Halti vähän örisi siinä, mutta vain vähän. Johanna sanoi, että olin liian myöhässä, minun olisi pitänyt olla nopeampi. Harmitti itseä kovasti, mutta niistä sitä oppii. Joskus on paha muutenkin kun kaivelee namuja ja se namu ei sieltä satu äkkiä käteen.

Johanna sanoi, että virheet ohituksissa johtuu lähinnä ohjaajasta. Ja se on aivan totta, olen itsekin huomannut sen käytännössä. Lähdimme siitä jatkamaan marketeiden taakse pitkää suoraa tietä ja siellä koitin olla nopeampi ennakoimaan. Se menikin sitten hyvin ja homma tuntui olevan hanskassa. Koira lähestyi toiselta tieltä ja etsittiin tieltämme sopiva paikka, jonka jälkeen käännyttiin rintamasuunta koiraa kohti. Koira kulki edestämme ja aina kun Halti katsoi minua, palkkasin sitä. Sitten se taas katsoi ensin koiraa, sitten minua ja siitä palkka. Johanna sanoi, että huomaatko, se on päättänyt valita sinut koiran sijaan, ihan loistavaa! Olin aivan haltioissani ja Halti oli aivan rentona. Johanna sanoikin, että kyllä koira saa kiinnostunut olla ja sen on hyvä antaa katsella ja hakea tietoa, mutta tietysti tietyt merkit eleissä tulee tunnistaa jos koira alkaa näyttää huolestumisen merkkejä.


Huomasin pitkin lenkkiä senkin, että minä saatoin joskus tehdä pikku virheen joissain tilanteissa tai palkkaamisen ajoitus ei ollut täydellinen, mutta Halti osasi toimia hienosti siitä huolimatta. Se jos mikä ilostutti minua. Kysyin Johannalta mitä hän on mieltä Haltista, onko Halti epävarma tai reaktiivinen? Johanna sanoi, että epävarmaksi sitä ei oikein voi sanoa, sillä ei se sitä oikein ole. Reaktiivinenkaan ei oikein päde, sillä Haltin käytös ei ole niin voimakasta. Hän sanoi, että Halti on pikemminkin vain reagoiva, mikä voi johtua siitä, ettei sillä oikein ollut kokemusta tietyistä tilanteista, joka on sitten taas johtanut opittuun käytökseen. Juttelimme vielä kaikkea muutakin, mistä minulla oli ollut kysyttävää Johannalta. Lenkki alkoi lähestyä loppuaan ja Johanna sanoi, että hän kyllä jättää hyvillä mielin meidät harjoittelemaan hihnahommia omatoimisesti, ei meillä kuulemma ole mitään hätää. Johanna sanoi, että ollaan menty hirmu paljon eteenpäin ja saan olla ylpeä meistä.

Jäi hirmu hyvä mieli koulutuksesta ja siitä on ollut niin paljon apua! Voin kyllä suositella tuota yksityiskouluttajan ottamista, jos tuntuu, että on jokin ongelma mikä ei vaan tunnu muuten ratkeavan, meille siitä ainakin oli tosi merkittävä apu!