keskiviikko 30. elokuuta 2017

Näin se kesä vierähti

Kesä mennä vierähti äkkiä ja kunnon kesää ei oikein nyt saatukaan, mutta puuhia kyllä riitti. Mätsäreissä käytiin Danan kanssa kahdesti ja molemmissa Dana pärjästi hienosti. Muhoksen mätsärissä Dana oli SIN3. Palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali, pipo, kynä ja olikohan vielä jotain.

  

Oulun mätsärissä Dana oli SIN1, BIS6. Dana osaa esiintyä niin nätisti ja iloisesti häntä heiluen, siinä varmaan hänen tavaramerkkinsä menestykseen. Kiitos kuvista ja seurasta Jennille ja Elinalle! Saatiin melkoiset palkinnot, kuva alempana. Kuvasta puuttuu hihna, sekin oli palkinnoissa, mutta annoin sen Jennille kun se oli vähän pienemmille koirille tarkoitettu.




Mätsäripalkinnot, erityisen ihana ruusuke!

Muutimme keväällä omaan taloon ja alkukesästä meille tuli linnut varsin tutuiksi tontillamme, vähän liiankin. Niitä oli paljon ja vähän turhan lähellä. Tuntui, ettei ne säiky juuri mitään. Ihme lintuja. Alla olevat kuvat havainnollistaa kuinka rennosti ne otti. Eräskin lintu hengaili meidän etukuistilla lattialla. Se ei liikahtanut mihinkään vaikka kuljin siitä koirien kanssa ja se oli metrin päässä meistä (luojan lykky, ettei koirat huomanneet). Toisen kerran kun kuljin siitä sisällä käväistessäni, laitoin lopuksi ulko-oven kiinni niin sitten se vasta lähti ääntelyn kera siitä juoksemaan.

Tämä kuva on otettu talomme viereiseltä portaikolta


Näin läheltä poseeraa eikä välitä kenestäkään mitään

Kerran Dana oli irti meidän pellolla ja sehän yleensä on niin läheisriippuvainen minusta, ettei lähde minun luota, mutta sen kerran lähti kun huomasi jotain.  Se juoksi meidän vieressä olevaan meidän tontin omaan pikku metikköön ja sieltä alkoi kuulua sirkutusta. Huusin Danalle vaan ei sillä ollut korvia. Mentiin Haltin kans piiloon auton taakse. Kohta se sieltä juoksi, mutta lintu suussa.. Oivoi. Siinä vaiheessa rupesi sapettamaan se lintujen paljous meidän tontilla. Onneksi tilanne alkoi rauhoittua sen alkukesän jälkeen ja sen jälkeen on ollut aika normaalia eikä linnut ole tulleet liian lähelle.

Sitten alkaakin kesäkuva-pläjäys.

Dana iltalenkillä, ulkokuntosalilla

Mitä lie tytöllä mielessä ;)

Juu otin kuvan Haltin pepusta, kyllä siinä varmaan jotku ohikulkijat katteli että moro, mutta oli pakko ottaa kuva kun sillä on ihan mieletön tuo häntä ja hame!

Perus kesä-Dana. Sisällä hakeutuu aina sinne, minne paistaa aurinko. 
Mustien labbisten juttu.

Halti yritti mennä juomaan ojasta vettä niin sehän humpsahti sinne, oli aika raukan näköinen kun tuli sieltä ylös. Sehän meni ihan pesuhommiksi kun kotiin päästiin.

Tällä lammella käytiin ja voi voi mitä siitä seurasi..

Nimittäin näitä kiusankappaleita saatiin olla poistamassa sitten. Yksi oli niinkin ikävässä paikassa kun ihan silmäkulmassa. Toinen oli taas täplän kohdalla.

On ne viheliäisiä irroittaa kun ovat niin pieniä vastakiinnittyneinä, vaan paras kun saa ne äkkiä pois. 10 pistettä ja papukaijamerkki taas Haltille hienosta kärsivällisyydestä, 
vaikka kiinnityskohdat oli tosi tympeät! Hirveät jäljet ne vaan jättää, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy.. Punkeista puheenollen ollaan törmätty kyykäärmeisiin kahdesti tänä kesänä, viimeksi tällä viikolla, mutta ei ole onneksi käynyt mitään.

Halti tutkii lehmien juottopaikkaa

Perusasento kun sängylle ei saa tulla, jalat on maassa..

Halti on nukkunut parvekkeella monena yönä, se aivan nauttii kun saa olla viileämmässä vetämässä sikeitä. Siinä vaiheessa alkaa yleensä ukista sisälle kun aamuaurinko alkaa paistamaan silmään.

Meidän viereiseltä joelta, Oulujoelta auringonlaskua

Halti nauttimassa viilennystä iltauinnilla

Löysin Kärkkäiseltä viilennysalustan edullisesti, 7e L-kokoinen alusta. 
Halti otti sen omakseen.

Alusta on kätevä helteillä. Alusta on kokoajan viilentävä geelin ansiosta, mutta sen pitäminen jääkaapissa 15-30min tehostaa sen vaikutusta.

Lapinkoirani on alkanut vallan viihtymään vedessä..

Kepinnoutaja

Dana pääsi leikkimään ja uimaan Matkajärvelle uuden tuttavuuden,Valman kanssa. Ei meijän vanhus tämän nuoremman duracellin perässä ihan aina pysynyt, mutta hauskaa niillä ainakin oli!


Kiirettä on pitänyt tänä kesänä ja on tuntunut, ettei harrasteluille olisi tarpeeksi nyt aikaa kun omakotitalon parissa pitäisi touhuta niin paljon. Vepe-treeneissä kun vierähtää se viisi tuntia illasta, niin se on aika paljon minulle. Sekin vaikuttaa miksi motivaatio vepen kanssa on ollut nyt vähän hakusessa, mutta nyt on kausi pulkassa ja ensi kesänä jatkuu harjoitukset. Saatiin onneksi siihen meidän tuskailemaan liikkeeseen eli hukkuvan pelastukseen nyt hyviä vinkkejä niin se lähti vihdoin rullaamaan paremmin. Piti vaan pilkkoa se liike osiin ja lähteä siitä liikkeelle.

Maanantaina vedettiin vikat treenit tälle kesälle

perjantai 25. elokuuta 2017

Mejä-kurssi ja eka mejä-koe

Osallistuimme kennelkerhomme järjestämälle mejä-kurssille (=metsästyskoirien jäljestämiskoe, verijälki) Danan kanssa reipas pari viikkoa sitten. Kurssi järjestettiin kahtena iltana Muhoksen maastoissa, ja ohjaajana toimi Riitta Heikkinen. Kurssille otettiin kaiken kaikkiaan neljä koirakkoa. Ensin kokoonnuttiin ampumaradalle käymään läpi vähän teoriaa, jonka jälkeen siirryttiin maastoon tekemään hajuun tutustuminen parille koiralle, jotka eivät olleet mejäilleet aiemmin. Sitten mentiin tekemään yhdessä jäljet, jotka Riitta oli suunnitellut etukäteen GPS-laitteeseen (joka on muuten tosi kätevä!). Jokainen meistä sai vuorollaan merkata ja verettää jäljen. Yritin kysellä Riitalta mahdollisimman paljon mejästä, koska olimme saaneet Danan kanssa samalle viikonlopulle koepaikan kokeeseen ja mejässä ei olla koskaan kisattu. Myöskin treenaaminen on ollut tänä kesänä aika vähäistä.

Dana ja peuran sorkka

Muhoksen kurssin mejä-maastot on aika helppokulkuiset, ei sellaista suopursuista vaan kuivaa kangasmetsää. Siellä myös järjestetään kokeita. Koiralle maasto voi olla siinä mielessä haastavampi kuin esim. sellainen suopursuinen, koska se jäljen haju leviää enemmän tuollaisessa ns. helpossa maastossa. Paljon oppi siinä kun tehtiin muiden jälkiä, etenkin voi-luokan jäljestä tuli saatua hyviä vinkkejä. Lopuksi Riitta teki vielä omalla labbiksellaan voi-luokan näyttöjäljen. Kotiläksyksi tuli opetella kompassin käyttöä, mikä olikin ihan tarpeen muistella.

Toisena päivänä oli sitten vuorossa jälkien ajaminen. Riitta oli suunnitellut Danalle kokeenomaisen jäljen, jonka pituus oli noin 500m. Dana kävi aika kuumana ennen aloitusta. Ohjasin sitä 10m alussa kehoittaen "jälki", ja sitten lopetin ohjaamisen, kuten kokeessakin tehdään. Dana lähti jäljestämään reippaasti, mutta vauhti oli sopiva. Dana välillä pysähtyi ikään kuin kysymään minulta mitä tehdään, mutta jatkoi sitten jäljestämistä kun kehotin että "jälki". Dana jäljesti hyvin, ainoastaan yhden kulmamakauksen oikaisi, mutta ei korjattu sitä, koska jatkoi kuitenkin oikeaan suuntaan kulmalta. Sitten kun Dana tuli kaadolle niin se jopa lipaisi sitä. Olin aivan mielissäni, sillä vuosi sitten treenatessamme sattui se muurahaisepisodi, jonka jälkeen Dana ei ole mielellään enää ottanut sorkkaa suuhun. Nyt kaikki positiiviset eleet sorkkaa kohtaan on minulle enemmän kuin sata jänistä. Kysyin lopuksi Riitalta mitkä pisteet se antaisi tästä jäljestyksestä niin se sanoi, että arviolta 44 pistettä. Kysyin, että eikös Dana käytäkin pääosin ilmavainua, niin Riitta sanoi, että näyttäisi käyttävän vähän molempia, mutta varmistuksen ottaa ilmasta. Riitta piti meille vielä lopuksi sulkeiset mejä-kokeessa muistettavista asioista. Saimme Riitalta peuran sorkan ryhmämme omatoimitreenejä varten, ja se löysi säilytyspaikkansa meidän pakkasesta.

Lauantaina lähdin sitten aamusella ajelemaan kohti Siikalatvaa ja en ottanut Danaa mukaan vielä silloin. Koepaikalla tutustuin ihmisiin ja sai ottaa välipalaa. Sitten kerrottiin ketkä ovat jälkiparit jälkienteossa ja siirryttiin yhdessä parin kanssa ottamaan kartasta kompassilukemat ylös. Riitta kokeen vastaavana ylitoimitsijana oli laittanut minulle ystävällisesti hyvin kokeneen jäljentekijän pariksi, joten olin hyvissä opeissa. Pyysin jälkipariani Kaisaa tarkistamaan vielä ottamani kompassilukemat ja Kaisa neuvoi oman jälkeni piirtämisestä pari asiaa. Sitten nappasimme veret yms. tarvikkeet mukaan ja lähdimme yhdessä tekemään jäljet. Vastasin yhden avo-luokan jäljen teosta ja Kaisa voi-luokan, eli aina ollaan oppaana saman luokan jäljellä, jossa itsekin kisaa, paitsi ei tietenkään omalla jäljellä. Jälkien aloitukset on merkitty maastoon valmiiksi, joten siitä pystyi jo hyvin katsomaan oman jäljen aloituksen. Jäljen alku-lappuun merkittiin aika, jolloin jäljen teko on aloitettu. Voi-luokan jäljen teimme ensin niin, että Kaisa suunnisti ja minä merkkasin ja kuljin veretetyn sienen kanssa perässä. Sovittiin Kaisan kanssa, että laitetaan mielellään enemmän merkkejä kuin liian vähän niin on helpompi sitten opastaa jäljellä ja kun minäkin vasta ensimmäistä kertaa olin oppaana.

Piilomerkkausta tarroilla

Kyllä se voi-luokan jälki on pitkä, ainakin siltä tuntui sitä tehdessä.. Mutta saatiin jälki hyvin tehtyä ja Kaisan GPS-laite oli kyllä kätevä apu myös. Sitten jätettiin vielä kaato-lappu tien lähelle, jotta seuraavana päivänä oppaan on helppo löytää kaadon paikka, kun tuo sorkan paikalleen. Sitten tehtiin samoilla tulilla minun avo-jälki, jolloin vaihdettiin osia. Minä suunnistin askelpareja laskien ja Kaisa merkkasi sekä kulki sienen kanssa perässä. Jännitin suunnistamista, mutta hyvin se sitten onneksi meni. Tein samalla muistiinpanoja paperille tekemästämme jäljestä, jotta olisi sitten helpompi opastaa. Päivä kesti noin 5 tuntia ja ruoka tarjottiin jäljentekijöille.

Sunnuntaina saavuimme anivarhain jälleen Siikalatvaan ja mukana tuli olla koiran rekisterikirja, rokotustodistus, valjaat tai hyvä kaulapanta sekä 6m jälkinaru. Ilmoittauduimme ja maksoin talkooporkkanalla kokeen. Koe aloitettiin ylituomarin puhuttelulla, jossa arvottiin jäljet ja käytiin läpi käytännön asioita. Laukauksensietotesti pidettiin saunan takana, joka herätti hieman hilpeyttä. Jokaisella tuomarilla oli omat alueensa, joiden jälkien tuomarina toimii. Danalta tarkistettiin siru ja mentiin laukauksensietotestiin. Paikkana toimi pieni beach volley-kenttä, jonka toisen päähän puihin koirat kiinnitettiin jäljestysliinojen kanssa ja kentän toiseen päähän ampujan luokse meni omistajat. Sanoin ensin Danalle ajatuksissani "Odota", jolloin minua huomautettiin, että koiraa ei saa jättää käskyn alle. Palasin sitten Danan luo enkä puhunut mitään ja lähdin pois, jotta käsky ei jää päälle. Laukaus tuli ja suurin osa koirista oli aivan hiljaa, joku taisi haukkua aika paljon. Kaikilta hyväksyttiin testi, jolloin porukat alkoi lähteä jälkipaikalle.

Minulla oli opastus ennen omaa vuoroani, mikä oli ihan kiva niin sai sen ainakin heti pois alta. Vein sorkan oikeaan kohtaan ja poistin merkkikrepit loppumakaukselta. Kyselin tuomarilta millaista opastusta hän minulta toivoo ja sitten lähdimme maastoon. Tärkeintä oli, että minä pysyn aina jäljen päällä, vaikka muut hortoilisi missä. Sen onnistumiseksi suuressa roolissa oli juurikin ne piilomerkit, joita oltiin edellisenä päivänä laitettu. Opastus meni yllättävän hyvin, vain yhdessä kohdassa mietin missä jälki kulkee ja olin mennyt pari metriä sen sivuun mutta korjasin sitten sen aika pienellä liikkeellä. Oppaana ollessa tulisi muistaa, että se jäljen päällä oleminen on tärkeintä ja sitä opastettavaa koirakkoa ei passaa liikaa jäädä seuraamaan, ettei se itse jälki jää kakkoseksi.

Jälkeä purkamassa

Sitten oli yksi jälki välissä ja sen jälkeen meidän vuoromme koitti. Jutusteltiin tuomarin kanssa ennen kuin aloitettiin ja huomasin, että minulla kappasi vilu, varmaan jännityksestä. No sitä ei tarvinnut kauaa miettiä kun lähdettiin liikkeelle. Sen 10m ohjasin Danaa alussa kuten sai tehdä ja sitten menin vaan perässä. Ei Danaa tarvinnut juurikaan jarrutella kun se kiersi semmoisia mutkia, että huhheijaa. Ei ollut todellakaan suoraviivaista etenemistä. Yritin mukamas pysyä kartalla jäljen muodosta ja etäisyyksistä, että osaisin makausten lähellä sitten jarruttaa Danaa enemmän vaan pyhpah, sehän oli semmoista menoa, että tipuin hyvin äkkiä kärryiltä missä mennään. Danan ilmavainun ansiosta minä sain semmoista lenkkiä, että etenemistämme voisi kuvailla aika kiemuraiseksi. Kyllähän siinä melko kuuma tuli, ja tuntui että kävelin tuplasti sen jäljen mitä oikeasti käveltiin. Ensimmäisen makauksen muistan kun Dana merkkasi ja hyvin merkkasikin. Sitten jatkettiin matkaa ja tuli eteen aito, tuore hirvenmakaus. Varvut ei olleet vielä nousseet makaukselta, niin tuore se oli. Siitä Dana lähtikin sen hirven jäljille ja ekaa kertaa kun oltiin niin en ollut varma oliko se oikealla jäljellä vai ei, ihan niin hyvin en osannut vielä tulkita Danaa. Dana löysi kuitenkin jäljelle takaisin ja matka jatkui. Myöhemmin Dana lähti taas sen hirven jäljille ja siitä tuli hukka, eli kadotimme jäljen ja olimme turhan kaukana. Sain sitten lähettää Danan uudelleen, ohjata taas 10m alussa ja siitä lähtien meni taas paremmin.

Minähän en missään vaiheessa porissut Danalle mitään ennen kuin tuomari sanoi, että kehota koiraa. Jotenkin oli jäänyt sellainen mielikuva, ettei kannata pahemmin porista koiralle ja tottahan sekin, mutta en tiennyt että missä se raja menee niin olin sitten ihan suu kiinni. Toista makausta en itse huomannut ollenkaan, ja ajattelin, että sekin mahtoi mennä tässä haipakassa ohi. Sitten kompastuin johonkin runkoon yhdessä vaiheessa lentäen naamalleni mättäälle ja tuomari naurahti sanoen, että jahas, ohjaajakin löysi jotain. Kyllä nauratti se tilanne. Ajattelin siinä vaiheessa, että kun tämän kaiken näkis videolta niin siinä olis kyllä hyvää hupia. Selvittiin sitten kuitenkin lopulta kaadolle ja jos joku mieltäni oikein lämmitti niin se kuinka Dana innostui sorkasta, oikein maisteli sitä. Tuomari kiitti ja sain kehua Danaa.

Sitten juteltiin tuomarin kanssa ja kysyin, että olisiko se hukka ollut estettävissä jos olisin hoksannut kehoittaa Danaa siinä vaiheessa kun se lähti jäljeltä niin tuomari sanoi, että olisi ollut. Sitten sanoin, että varmaan merkkasit sinne koeselostukseen, että ohjaajakin teki hyvää jäljestystyötä niin tuomari sanoi, että kyllä, ohjaajakin löysi myös jotain :D Sanoin, että tässä sain nyt sen varmistuksen omille epäilyilleni siitä, että Dana todella on ilmavainuinen koira. Kysyin, että voiko sitä jotenkin opettaa käyttämään enemmän maavainua. Tuomari sanoi, että eipä oikeastaan, kun koira käyttää sitä vainua, jonka on itselleen parhaimmaksi todennut. Hän myös sanoi, ettei se ilmavainuisuus yhtään huonompi ole kuin maavainuisuus, mutta siinä täytyy heittää vähän enemmän lenkkiä sitten jäljellä edetessä. Eli minun lenkityspuoli on ainakin kunnossa. Tuomari kannusti meitä ehdottomasti jatkamaan harrastusta, sillä koira osaa kyllä jäljestää. Lisää vaan treeniä molemmille niin hyvä tulee.

Lähdin sen jälkeen purkamaan sen tekemäni jäljen pois ja jäljen purku tehdään aina lopusta alkua kohti niin näkee piilomerkeistä missä jälki menee. Siinä vaiheessa oli jo tullut sen verran polviin asti ylettyvissä suopursuissa rämpimistä sille päivälle, että rupesi jo vähän väsy iskemään. Sain jäljen purettua ja menin koepaikalle odottelemaan tulostenlukua. Juttelin siinä ihmisten kanssa niin eräs ensikertalainen oli ollut oppaana jäljellä, mutta oli hukannut sen jäljen. Kyllä niitä sattuu ja varmasti etenkin ensikertalaisille. Se riittävä piilomerkkaus on hirveän tärkeää, muuten jäljen voi kadottaa helpostikin. Tulosten lukeminen alkoi ja kaikki kirjoitti lappuihinsa ylös koirakoiden tuloksia sitä mukaa kun niitä lueteltiin. Tuomarit lukivat jokaisen koeselostuksen osallistujien edessä ääneen. 

Koesuorituksen arvostelu

a. Jäljestämishalukkuus 0-6 pisteet: 4
b. Jäljestämisvarmuus 0-12 pisteet: 7
c. Työskentelyn etenevyys 0-10 pisteet: 6
d. Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 pisteet: 12
e. Käyttäytyminen kaadolla 0-3 pisteet: 3
f. Yleisvaikutelma 0-5 pisteet: 4

Laukauksen sieto: Hyväksytty
Pisteet: 36
Palkinto: AVO2

"Lähtömakaus tutkitaan hyvin. Koira aloittaa ilmavainuisen jäljestämisen risteillen jäljen molemmin puolin osin laajahkoin kaarroksin. Mutta merkkaa ensimmäisen makauksen hyvin, kulma tarkasti. Kulman jälkeen jäljen vieressä hirven yöllinen makaus, jota tutkitaan laajoin kaarroksin, ajautuu hukkaan saakka. Osoitetaan jälki, josta toiselle kulmalle, makaus merkataan hyvin, kulma tarkasti. Kolmas osuus jälkitarkempaa jäljestystä. Kaadolle suoraan, joka nuuhkitaan ja jäädään paikoilleen."

Noniin, elikkä oltiin me menty sen toisenkin makauksen luo, vaan se meni minulta kyllä ihan ohi! Olin varmaan siinä vaiheessa jälkeä joku ihmisraunio vaan Danan perässä niin ei mennyt mun aivolohkoon se tapahtuma, haha! Vaan hyvä juttu, että oltiin niistä makauksista suoriuduttu hyvin. Tuomari sanoikin, että tämä koira merkitsi makaukset tarkasti. Hyvä että meidän treenit on menneet ainakin siinä mielessä putkeen. Täytyy vielä perehtyä noihin mejä-kokeen pisteytyksiin paremmin kun ei ollut mitään hajua, että paljonko mistäkin menee pisteitä.

Jäljestysuransa korkannut tytteli

Olin yllättynyt, että saatiin palkintokin; lahjakortti Mustiin ja mirriin. Avo-jäljestäjiä oli yhteensä 8 kpl, joista neljä sai tuloksen. Me tultiin kolmansiksi. Tosi hienosti meni eka koe! Olen tosi tyytyväinen, että saatiin tulos ekasta kokeesta ja vähällä harjoittelulla. Ainoa mikä jäi vähän harmittamaan, oli se oma moka tietty kun ilman sitä olisi voinut tulla puhdas jälki, mutta näin sitä oppii! Opin sen, että saa kehottaa "jälki!" ja sitä kehotusta kannattaakin tehdä ennemmin kuin ottaa hukka, mutta ei tietysti liikaa kehotusta. Vaihtovaatteet myös kannattaa ottaa mukaan koeviikonlopulle. Nyt sattui kyllä hyvä sää kokeeseen, oli pilvistä mutta ei pahemmin satanut. Mejä-kokeissa on mukavan lämmin fiilis ihmisten kesken. Rankka viikonloppuhan se on ja sekin jo pelkästään väsyttää kun koko päivän on ulkona, mutta kyllä se vaan on mukavaa. Sunnuntai-päivän pituus ei ollut ihan kellon ympäri, mutta melkein. Illalla kuudelta pääsi lähtemään kotia kohti. Jäi hyvä fiilis tästä uudesta kokemuksesta, tästä on hyvä jatkaa!

perjantai 18. elokuuta 2017

Halti tanssii

Olen ottanut Haltia enemmän tanssitreeneihin nyt kesällä ja koittanut panostaa sen kanssa tanssimiseen. Halti tarvitsee nimenomaan treeniä hallissa olosta, kokeenomaisen tilanteen harjoittelusta ja toisten koirien läsnäolosta. Haltilla on mennyt mukavasti ja ollaan vähän opeteltu uusia juttujakin. Haltille on mukava opettaa uusia asioita kun se tarjoaa niin innokkaasti eri asioita. Se pakittaa jo nyt paremmin kuin Dana ja vadin päällä pyörimisen oppi Halti hetkessä, kun taas olen yrittänyt useamman vuoden opettaa sitä Danalle. Alla olevilla videoilla Halti havainnollistaa nokkeluuttaan. Yritin kuvata samalla kun treenattiin.





Halti on viime aikoina tarjonnut etenkin tuota vadin päällä pyörimistä, pakitusta ja rauhoittavia signaaleita. Näitä kaikkia olen sille opettanut viime aikoina paljon niin se on tosi hauska katsoa kuinka sillä aivot raksuttaa sen miettiessä mistähän mahtaa tulla palkka. Halti on vadin päällä pyöriessään toispuoleinen ja tarjoaa vahvasti kellon suuntaan pyörimistä. Välillä tehdään toiseenkin suuntaan, mutta siinä tarvitsee minun apua eikä tee sitä vielä itsenäisesti. Minun puolesta sen ei tarvitsekaan tehdä sitä kuin yhteen suuntaan. Lihasten monipuolisemman käytön kannalta voidaan tehdä sitä välillä toiseenkin suuntaan treeneissä.

Siskoni opetti Haltille meidän lomareissun aikana pakittamista sivulla ja se meneekin sillä jo tosi hienosti. Muuten ollaan HTM:ssä lähinnä vahvistettu vanhoja positioita, koska Haltilla on jo aika hyvä repertuaari niitä. Nyt onkin sitten kova pohdinta menossa, että kumpaan lajiin ilmoittaisin Haltin syyskuun kisoihin. Danan ilmoitin jo freestyleen. Olen nyt tehnyt myös freestylen koreografiaa sen kanssa läpi ja vähän harmittaa kuinka en ole yhtä rentoutunut enää siinä ohjelmassa kuin olin silloin kun ekan kerran se tanssittiin. Ehkä ryhdistäydyn menemään sen vielä kerran läpi sen kanssa kisoissa ja jos ei toivottua tulosta tule sillä niin alan tekemään uutta koreografiaa uuteen musiikkiin. Siskoni tarjoutui menemään Haltin kanssa HTM:n kisoissa jos kolme ohjelmaa tuntuu liikaisalta minulle. Aika mahti sisko mulla! Täytyy yrittää tehdä päätökset pian. Syksyllä vedetään siskoni kanssa kaksi koiratanssin alkeiskurssia, toinen Oulussa ja toinen Muhoksella. Oulun kurssi meni parissa päivässä jo täyteen ja Muhoksen kurssille ei ole vielä alkanut ilmoittautuminen. Mukava päästä taas kouluttamaan.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Tervajärvellä

Olen katsellut paljon uusia lenkkeilymaastoja, utelias kun olen. Olen niitä myös onnistuneesti löytänytkin. Tervareitistöllä on kyllä aina ihana käydä kun se on niin pitkä ja sinne voi mennä vaikka ja mistä. Tällä kertaa lähdimme Ylikiimingintieltä kohti Tervajärveä. Polkua pitkin oli mukava kävellä ja pian alkoivatkin pitkospuut. Pari fatbikea tuli myös vastaan.



Polulla oli hyvä kävellä ja maasto oli mukavan avaraa. Pian saavuimme laavulle, joka näytti olevan hyväkuntoinen ja huollettu.




Järvi oli ihan mukavan kokoinen, mutta sen verran äkkisyvä, ettei tytöt innostautuneet veteen kahlaamaan vaan tyytyivät vain juomaan vettä enimpään janoon. Nättiä ja rauhallista oli, meidän mieleen!



Polulta




Tieltä Tervajärvelle ja takaisin matkaa tuli noin kolme kilometriä. Tervajärveltä Matkajärvelle on reilu pari kilometriä niin täytyy joskus heittää vähän pidempi lenkki ja käydä sielläkin. Käytin sitten tytöt vielä lenkin päätteeksi eräällä veneenlaskupaikalla uimassa niin saivat uida sitten. Oli kyllä mukava paikka tämä, ihanaa aina löytää uusia lenkkipaikkoja ja retkikohteita!

maanantai 14. elokuuta 2017

Voi vepeilyt

Voi voi näitä vepen voi-luokan liikkeitä, etenkin näitä uusia. Näiden uusien liikkeiden kanssa ollaan painittu nyt tämä kesä. Kaikkein haastavimmaksi on meillä osoittautunut hukkuvan pelastaminen, vaikka se on aiemmissa luokissa ollut helppo nakki. Nyt sääntömuutoksen myötä koira lähtee rannasta pelastamaan hukkuvaa pelastusrenkaan kanssa ja hukkuva ei räiski vettä, kuten on aiemmin tehnyt, vaan on passiivinen. Tarpeeksi erikoista Danalle on jo se, että se ei uikaan hukkuvan luokse ja ota sitä dummystä kiinni vaan nyt sen pitäisi kiertää hukkuva renkaan kanssa. Ensimmäistä kertaa meidän vepe-harrastushistoriassa Danalla on ollut rannasta lähtemisvaikeuksia. Tämä uusi hukkuvan pelastaminen tuottaa tosissaan päänvaivaa, minun täytyy ehkä vielä miettiä siihen muita opetustapoja.


Toinen epävarmempi liike on pitkän köyden vienti. Siinä myös Danalla on epävarmuutta toisinaan rannasta lähdön kanssa, mutta kyllä se on alkanut ihan kohtuullisesti sujumaan. Minun täytyy aina vaan saada se innostumaan veneestä ja palkkausta tehdä paljolti sieltä, ettei se ranta vedä sitä liikaa. Kohtaavat veneet menee ihan hyvin, tosin veneen "saalistamista" ei olla vielä juurikaan tehty. Nyt ollaan lähinnä opeteltu veneen hahmottamista ja oikeaa lähetyspaikkaa. Poikittainen haku on sujunut aika mukavasti. Siinä olennaista meillä on ollut tehdä lyhyttä matkaa kaukana rannasta, jotta Danalle ei tule kiinnostus lähteä viemään pelastusrengasta rantaan.

Sain työpaikaltani vanhan pelastusrenkaan meidän omatoimitreenailuihin


Ilmoitin ensin Danan elokuun lopun kokeisiin, mutta peruin sen, koska totesin, ettei me olla valmiita kokeisiin ja sinne kokeisiin on turha lähteä räpeltämään. Dana ei myöskään tarvitse erityisesti kisatilanteista kokemusta niin päätin, että me treenataan liikkeet kunnolla ennen kuin lähdetään kokeisiin ja se on tuntunut oikealta päätökseltä. Hätiköimällä ei varmasti saada mitään hyvää aikaiseksi. Nyt treenataan rauhassa liikkeitä ja jos ensi kesänä tuntuu, että ollaan valmiita kokeisiin niin sitten asia erikseen.

perjantai 11. elokuuta 2017

Muotokuvia

Kesällä ehdittiin hieman filmailemaankin koiria. Tässä Elinan ottamia kuvia tytöistä, kiitos Elina!

Halti

Halti, Lumo ja Taika

Halti

Kävimme myös Isterinkoskella lenkkeilemässä ja kyllähän niissä maisemissa taas mieli lepäsi. Tytöt tykkäsi kiipeillä kiville minun napsiessa kuvia ja linnut etenkin kiinnostivat tyttöjä kovasti.