sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kennelnimi ja Tuire Kaimio

Sain tietää pari päivää sitten, että Kennelliitto on myöntänyt minulle kennelnimen! Ensimmäinen nimivaihtoehdoistani hyväksyttiin, eli tulevaisuudessa kasvatan sitten Tatamitassun kennelin nimellä labradorinnoutajia ja suomenlapinkoiria! Tatamitassun nimi tulee Danan lempinimestä, Danskua on pienestä asti kutsuttu tatamitassuksi. Olen tosi iloinen, yksi haaveeni on toteutunut ja tätä on odotettu pikku tytöstä asti! Muita haaveilemiani rotuja voi myös sitten tulla tämän nimen alle, mutta ne on sitten niitä tulevaisuuden asioita. Kenneltoimintani tulee olemaan pienimuotoista, koska haluan harrastaa koirieni kanssa samalla ja omien koirieni määrä tulee olla mitoitettuna aina omaan elämään sopivaksi. Toki sijoituskoiria voi sitten miettiä kans kun tuntuu, että oma koiraluku on täynnä. Mutta aika näyttää ja tämä on hyvä alku! Lisää kennelnimen anomisen polustani voi lukea aiemmasta postauksestani, löytyy tunnisteella "kennelnimi".


Tuore kasvattaja lähti heti seuraavana päivänä ilouutisen kuultuaan opiskelemaan kuuluisan eläintenkouluttajan Tuire Kaimion luennolle. Oli ihan älyttömän hyvä luento koirien elekielestä ja muista tärkeistä asioista. Opin itsekin ymmärtämään asioita taas ihan eri tavalla ja sai tosi hyviä käytännön vinkkejä siitä kun pennut ovat talossa. Kynästä loppui jopa muste kun kirjoitin niin paljon, vaan onneksi oli varakynä matkassa! Tämä luento oli tosi hyvä lisä kasvattajan peruskurssin lisäksi, koska uutta asiaa tuli.
Lopuksi kysyin Tuirelta nimmarit ja vielä erikseen niistä Haltin ohitustilanteista niin Tuire antoi tosi hyvät vinkit ja auttoi minua ymmärtämään sitä käytöstä ihan eri tavalla, se oli ihan huippu juttu! Nyt ymmärrän Haltia paljon paremmin!

Perjantaina oli agilityn alkeiskurssille ilmoittautuneiden soveltuvuustesti, jossa testattiin koiran soveltuminen kurssille, eli ettei koira ole vihainen ihmisille ja muille koirille ja pysyy paikallaan. Aluksi koirakot olivat muutaman metrin välein toisistaan rivissä ja kouluttajat kiersivät tervehtimässä jokaisen koirakon. Seuraavaksi mentiin puoliympyrään ja jokaisen koirakon piti pujotella joka koirakko läpi. Sen osion jälkeen oli vielä paikallaolo ja luoksetulo. Kaikki osiot meni tosi hyvin Haltilla ja pääsimme kurssille! Olen aivan mielissään, päästään aloittamaan vihdoin agility, josta monet ovat sanoneet, että siinä olisi varmasti sopiva laji Haltille. Halti on nopea ja ketterä niin sillä voisi olla rahkeita siihen.

Tällä viikolla on sattunut aika jännittäviä asioita omassa elämässä, joten vähän viiveellä saattaa tulla nämä koira-asiat tänne blogiin päivitettyä.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Maalla on mukavaa

Kävimme viikko sitten lenkkeilemässä Elinan, Hertan ja Ronjan kanssa maalla. Tytöt saivat juosta pellolla ja olivat aivan mielissään. Me omistajat oltiin vähemmän mielissään kun huomattiin, että minun jalkojen juuressa vipelsi myyrä, hirveä kiljuminen molemmilla :D Oli kaunis sää ja pelloilla oli hyvä kävellä!

 Dana ja Ronja


 Dana, Halti ja Hertta kirmaavat pellolla





:D


Illalla otin vielä kuvia tytöistä kun oli niin kaunis ilma. Tässä satoa:


Rakkahat <3


Tuulen tuomien hajujen nuuskuttelua

Nautiskelua..
Sitten väsyttikin ihan hirveästi..

Kävimme tiistaina siskoni ja äitini kanssa lenkkeilemässä hyvän lenkin metsässä koirinemme. Huomasin kävellessämme, että Halti puikkelehti minun ja äitini takaa ja kiersi meitä, välillä kävi ikään kuin poimimassa äitini mukaan, eli se teki juuri sitä, mitä se tekee lampaidenkin kanssa. Haltilla on tarve pitää lauma kasassa ja se ei mielellään jätä yhtäkään pois kyydistä. Tavallisesti metsässä sillä on tapana tehdä sitä, että se kiertää laajaa ympyrää meidän ympäri ja pitää huolen siitä, että olemme turvassa, ympäristöä tarkkaillen, mutta nyt se kierteli meitä lähellä. Saimme idean testata ja katsoa, että jos hajaannumme, miten se reagoi. Mietin kyllä, että se voi olla turhan vaikea juttu sille, mutta miksei tuota voi testata. Kun olimme erillään, se katsoi meitä hämillään ja aivot selvästi raksutti, että mitähän nyt tekisin. Se lähti hakemaan siskoani ja siskoni tuli sitten luokseni. Siihen se oli tyytyväinen, välillä katsoi kyllä äitiäni, mutta innostui juoksemaan Innan ja Islan luo kun huomasi, että ne leikki. Lopuksi pyysin sitä hakemaan äidin ja se juoksi sen luo. Sitten jatkoimme matkaa normaalisti. Tytöillä meni lenkki kivasti, kaikilla meinasi joitain varpuja tarttua turkkiin niin välillä pysähdyttiin poistamaan niitä.

Halti, Inna ja Isla

Meillä labbikset etsii monesti sisällä paikkaa, johon paistaa aurinko. Varmaan tuntuu mukavan lämpimältä ne auringon säteet. On vaan niin huvittava aina kun aukaisee sälekaihtimet, niin pian siinä auringonvalon heijastuksessa on joku makoilemassa :)



Halti ja tämän hetken kukkapenkin värejä, vielä pitäisi tulla lisää..


torstai 28. toukokuuta 2015

Viikonloppu Syötteellä

Lähdimme viime perjantaina ajelemaan Elinan mökille Pudasjärvelle koirien kera. Tytöt oli kiltisti koko matkan ajan farmarin kontissa. Perille saavuttuamme ja tavarat purettuamme lähdimme käymään lenkillä ja kävelimme n. 7 km lenkin ja tytöt juoksivat innoissaan.




Lauantaina oli huono sää, satoi vähän väliä vettä kaatamalla. Sitten kun se näytti hetkeksi hellittävän, päätimme lähteä Iso-Syötteelle lenkkeilemään. Valitsimme Naavaparran luontopolun reitin, joka on reilut 3 km. Alussa tuli pyöräilijöitä vastaan ja mietittiin, että kuinkahan vilkasta täällä on vaikka autoja ei juuri parkkipaikalla ollutkaan. Metso-patsas tuli siinä heti alussa vastaan ja Dana haukahti sitä, taisi luulla ensin, että oli oikea lintu. Halti myös taisi haukahtaa sille, mutta meni innokkaasti tutkimaan sitä. Polun varrella oli mukavasti patsaita, hirviä, karhua.. Niitä tytöt ei tosin paljon noteeranneet.









    
 Dana riemuitsi lumesta
  

 


 

Hirvisuolla oli jännä käydä, sillä kun kävelimme sitä kohti, kuului kaukaa joku ääni, joka oli joko hirven tai poron.. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Kävimme Annalankoskella ottamassa kuvia ja muutama koira siinä tuli omistajineen vastaan, muuten saatiin kävellä rauhassa. Dana oli onnessaan kun siellä oli paikoin vielä lunta jäljellä, tyttöhän otti heti tilaisuudesta vaarin ja piehtaroi paljon. Nyt oli kyllä tuhat kertaa helpompi kävellä sitä reittiä verrattuna siihen uuden vuoden reissuun :D Oli kaunis ilma, puolipilvistä ja niin raikas ilma hengittää.


Käytiin juuri hyvään aikaan siellä lenkillä, koska kun saavuttiin autolle, niin alkoi satamaan ja taivas oli jo ihan pilvessä. Koirat oli väsyneitä ja samoin mekin, päätimme lähteä etsimään pizzapaikkaa. Se oli melkoisen työn takana, esimerkiksi kotipizza oli ihan pimeänä ja kun kävimme ovella pälyilemässä niin myyjä aukaisi ne ja sanoi, että siellä ollaan oltu jo 1,5 tuntia ilman sähköä.. Tuuli oli tuolloin jo tosi kova ja vähän jännitti ajella autolla. Menimme lopulta heselle kun siellä oli vielä sähköt. Kun ajelimme keskustasta mökille niin Lyyli-myrsky oli kaatanut puita jo matkan varrella. Oli ihana päästä mökille ja ilta sitten rentouduttiin ja tytötkin nukkuivat pääosin, välillä heräsivät leikkimään.



Sunnuntaina Halti oli tosi väsynyt, en ole koskaan nähnyt sitä niin väsyneenä. Mietin kannattaako sitä ottaa lenkille mukaan, mutta päätin sitten ottaa, koska automatka edessä. Kävimme aamupäivällä reilun 3km lenkin lähimetsässä. Halti lähti kerran jahtaamaan lintua niin otin sen sitten loppulenkin ajaksi varalta kiinni. Halti nukkui sitten sen lenkin jälkeen, muut leikkivät keskenään sisällä. Dana osaa niin hienosti leikkiä pienempien kanssa, sitä on ihana katsoa. Sille opetettiin jo pentuna se, että pienempien kanssa täytyy mennä samalle tasolle, eli käydä maahan.
Sitten siivousten jälkeen olikin aika lähteä kotimatkalle. Oli väsynyttä sakkia kerrassaan!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Punkkihäädöt

Laitoin vapun aikaan ensimmäiset punkkiliuokset tytöille tälle kevättä. Laitan niille Biospotix-liuoksia, koska olen ollut niihin aina tosi tyytyväinen. Muutama vuosi takaperin niitä sai Musteista ja mirreistä, mutta nykyään siellä ei myydä niitä varsinaisia punkinhäätöön tarkoitettuja liuoksia vaan ainoastaan sellaisia kutinaa ehkäiseviä Biospotix-liuoksia. Jotkut EU-direktiivit siinä tuli väliin, ettei niitä punkkien häätöön tarkoitettuja liuoksia enää saanut. Tykästyttiin kuitenkin niin tuohon Biospotixiin siskoni kanssa, että tilataan sitä nykyään Englannista.

Tykkään siitä, että Biospotix on 100% luonnollinen punkkihäätö. Se ei ole koskaan aiheuttanut mitään sivuoireita tytöille. Siskoni koira sai kerran hirveän kutinakohtauksen, kun sille laitettiin apteekista saatavaa punkkiliuosta, mutta kun tätä laitettiin niin ei mitään reaktioita. Voisi siis todeta, että tämä on ihoystävällinenkin.


Danalle ja Minkalle ostan noita isojen koirien liuoksia eli ne on tarkoitettu yli 20 kg painaville koirille. Niitä laitetaan aina kerralla yksi iso pipetti. Haltille ostan tuota tavallista pakettia, jossa annostelu on erilainen, 10-20 kg painoiselle laitetaan kaksi pipettiä. Liuos laitetaan niskasta kohti hännän tyveä. Laitan liuokset aina yötä myöten, että ne ehtii yön vaikuttaa kun tytöt nukkuu eivätkä enää leiki keskenään, ja lisäksi päivä-pari vältetään turkin kastumista. Käsittely toistetaan neljän viikon välein. Valmistetta voi käyttää myös yli 3 kuukauden ikäisille pennuille.

Kerran kävi niin, etten ollut vielä ehtinyt laittaa liuoksia tytöille ja Minkalta löytyi silmäkulmasta punkki. Se punkki oli sen verran syvällä kiinni, etten saanut sitä millään pihdeillä pois. Se oli vasta kiinnittynyt, koska oli aivan pieni ja punainen. Ei sitten auttanut muu kuin lähteä klinikalle ja eläinlääkäri joutui poistamaan sen kirurginveitsellä kun sekään ei saanut sitä pihdeillä pois. Laitoin sitten heti ne liuokset tytöille eikä koko kesänä ollut punkin punkkia.

Tykkään tästä valmisteesta myös siksi, että se suojaa myös muilta ulkoisilta loisilta punkkien lisäksi, esim. kirpuilta ja hyönteisiltä. Huomasin sen etenkin yhtenä kesäpäivänä kun menimme koirien kanssa ulos ja olin laittanut niille vasta liuokset. Ulkona oli paljon hyttysiä ja ne kaikki oli minun kimpussa ja tytöillä ei ollut yhtään. Siinä vaiheessa kyllä teki mieli laittaa jo itsellekin niitä liuoksia! ;)

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kynsien leikkuuta ja lenkkiä

Leikkasin tuossa taas kynnet Haltilta, leikkasin jo aiemmin Danalta ja Minkalta. Pyrin leikkaamaan kynnet niiltä parin-kolmen viikon välein, etteivät hurahda liian pitkiksi. Haltilla on paljon kynsiä leikattavana, nimittäin sillä on sekä edessä että takana kannuskynnet ja takana ne on vieläpä tuplana.

Toiset takana olevat kynnet ovat olleet aina "liimautuneena" yhteen, on aina melko taiteilua leikata näitä, koska eivät meinaa mahtua edes leikkuriin. Kaarevuus asettaa myös omat haasteensa

 Toisessa takajalassa ne ovat erikseen, nämä on helpompi leikata

Kun Halti kävi ensimmäisillä rokotuksilla silloin vuosi sitten niin kysyin samalla eläinlääkäriltä mitä se on mieltä, kannattaako kannuskynnet leikkauttaa pois niin se totesi, että ellei ne vaivaa niin ei kannata. Ne yleensä myös kiinnittyy paremmin käpälään, alussahan ne varsinkin tuntuu aivan irtonaisilta.

Haltilta on suht. helppo leikata noin muuten kynnet, koska olen koittanut alusta alkaen tehdä ne tilanteet sille mahdollisimman miellyttäviksi. Tilanteet on rauhallisia, silittelen ja rapsuttelen sitä samalla ja leikkaan aina pienissä erissä. Makupaloilla palkitsen samalla tietysti. Danan kanssa nimittäin tein sen virheen sen ollessa pentu, etten totuttanut sitä siihen tarpeeksi hyvin niin se leikkaaminen on edelleen hieman haastavaa. Kyllä se leikkuu silti onnistuu yksin ja makupalat auttaa.

Halti on hauska kun siitä aina näkee milloin sitä väsyttää ihan älyttömästi. Luomet painaa ja korvat sojottaa sivusuuntaan, kuten alla olevassa kuvassa


Tässä yritti taistella unta vastaan ja olla tarkkaavaisena

Danahan taas on sellainen, että se näyttää lähes tulkoon aina väsyneeltä ellei olla jossain viipottamassa, luomet luppasee niin maan mahottomasti!


Viimeksi maaliskuussa nähtiin Kaapo-kaveria niin tänään käytiin reipas parin tunnin lenkki metsässä yhdessä ja kaverukset juoksivat aivan tuhannen mielissään. Dana ja Kaapo olisivat halunneet kovasti uimaan ja Kaapo kävikin pulahtamassa, Halti kasteli vähän tassujaan vedessä vaan pysytteli kuivalla maalla. Koitin taas estellä Danaa menemästä veteen, ettei tulisi mitään vesihäntää tai pissatulehdusta. Kokeita ja kaikkea tulossa niin ei passaisi sairastua etenkään siinä mielessä. Oli kiva lenkki hyvässä seurassa!

 Ja "pystykorva" vauhissa.. ;)

 Halti ja Kaapo

 Vettä sattaa vaan ompahan kivvaa!