Koiratanssikisat etelässä

, , No Comments
Ilmoittauduttiin Danan kanssa huhtikuun koiratanssikisoihin Tampereelle, joihin olimme päättäneet tähdätä jo pitkän aikaa, mutta oman elämäni kiireiden vuoksi koreografian suunnittelu ja treenaaminen jäi tosi vähälle. Päätin kuitenkin, että lähdetään silti, sillä meillä oli kisoihin lahjakorttikin. Olimme viimeksi kisanneet freestylessä tasan vuosi sitten, jolloin saimme alokasluokasta kunniamaininnan ja siirron avoimeen luokkaan. Nyt oli lähinnä sellainen fiilis, että ei olla koskaan menty näin vähällä treenaamisella kisaan, ja koreografia ei todellakaan ollut vielä selkäytimessä. Totesinkin, että seuraava vaihe tästä voisi olla jo sitä, että koreografia tehdään ekan kerran läpi vasta kisoissa, heh!

Kisaviikolla kävin kerran tanssimassa Danan kanssa koreografian läpi hallilla kun Halti oli leikkauksessa. Palkkaamattomuutta en ehtinyt harjoitella kertaakaan, mutta totesin, että jos edes koreografian muistan ja Dana tekee jotain niin se on pääasia. Sain myös neuvon, että ehkä parempi vaan palkkailla sitä treenatessa kohtuu runsaasti ihan senkin takia kun ei olla juuri treenattu ja jättää se palkkaamattomuus sitten vasta sinne kisatilanteeseen. Näillä eväillä lähdettiin kokeilemaan uutta koreografiaamme "Pieni Merenneito - Aalloissa siis".

Lähdimme kisoja edeltävänä päivänä ajamaan ja matka taittui mukavasti siskoni ja kahden koiran kanssa. Kyllä Inna ja Dana on vaan niin leppoisia matkustajia, nukkuivat vain.


Meille oli huone varattuna tällä kertaa Tampereen Sokos Hotel Ilveksestä, jossa vastaanottovirkailija tuli iloisesti rapsuttamaan koiria. Siitä on pitkä aika kun olin siinä hotellissa viimeksi käynyt, mutta hotelli oli hienompi kuin muistinkaan. Hyppäsimme hissiin ja menimme huoneeseemme. Huoneessamme oli minibar, johon sai kätevästi laitettua kylmässä säilytettäviä eväitä säilöön.

Hotellin aula

Meidän huone

Tyttöjä odotti huoneessa jälleen tervetuliaispussukat ym

Ja tällä kertaa myös iso peti odotti huoneessa

Olemme olleet aikaisemmin Sokos Hotel Villassa ja ehkä siihen verrattuna tarpeilla käyttämis ympäristöt olivat hitusen verran huonommat Ilveksessä. Tällä kertaa meillä ei ollutkaan kiire herätä aikaisin, koska kisa-aikataulun mukaan freestyle oli vasta HTM:n jälkeen ja fs avoin luokka alkoi vasta iltapäivällä, joten nautimme siitä että saimme nukkua pidempään ja nauttia runsaan hotelliaamupalan rauhassa. Oli tosi mukavaa. Danan kanssa on kyllä hirmu helppo kulkea, en välillä tahdo käsittää miten siitä onkin voinut kasvaa tuollainen viilipytty, vaikkei monia tilanteita ole edes harjoiteltu sen kanssa.  Esim Danan kanssa ei ole mitään liukuovia koskaan edes menty niin se vaan menee ne noin vain. Hissi ainoastaan vähän jännitti, on tainnut unohtua pentuajoilta hississä kulkeminen kun silloin asuimme kerrostalossa.

Näkymä Tampereen keskustaan huoneestamme

Aamukävelyllä

Huoneen luovutuksen jälkeen suuntasimme Tamskin hallille, jossa emme olleet käyneet aikaisemmin. Halli on jaettu kolmeen kenttään (ainakin), joista kilpailulle oli varattu kentät 1 ja 2. Kilpailukehän koko oli kisakirjeen mukaan noin 17 x 15m, eli aika sopivan kokoinen kehä. Kehä rajoittui kahdelta sivulta seiniin. Kehän pohjana oli vihreä tekonurmi. Halli oli kohtuullisen lämmin (+12-15 astetta). Kehään menevälle koirakolle oli varattu oma pieni tilansa sekä lisäksi oli lämmittelykehä. Leiriydyttiin omalle alueelle ja aloin teippaamalla kursimaan kokoon meidän rekvisiitta-venettä ihan urakalla. Kun olin saanut sen tehtyä, kävimme Danan kanssa lämmittelykehässä lämmittelemässä yksittäisiä liikkeitä jokaisesta liikkeestä palkaten.

Häkkialueelta kehän suuntaan

Käytin Danan kehääntutustumassa, jotta näen, onko siellä jotain kohtia tai hajuja, joita jäisi haistelemaan, mutta ei ollut. Minusta tuntui, etten voi edes jännittää kun ei ole mitään odotuksiakaan. Toivoin vain, että Dana tekee minun kanssa. Aika vähällä lenkitykselläkin oli ollut pari päivää niin mietin, että millainen mahtaa sen vire olla, onko liian innokas, meneekö höseltämiseksi, kestääkö ilman palkkaa, tekeekö liikkeet... Monia jännityksen aiheita oli ja lähempänä esitystä pieni jännitys alkoi hiipiä. Ei onneksi mikään paha kuitenkaan, vaan pärjäsin sen kanssa. Vein edellisen esityksen jälkeen meidän paatin kohtaan, jonka olin suunnitellut etukäteen sopivaksi sille. Meidät kuulutettiin kehään kahdesti, sillä en vie Danaa koskaan siihen kehän lähelle odottelemaan vaan vien sen suoraan häkistä kehään. Tämä siksi, että olen todennut, että se odottelu voi pilata asioita meidän esityksessä. On siis paras, että vien sen suoraan tekemään. Kun mentiin kehään ja asettelin Danaa alkuasentoon eli istumaan veneeseen niin kuului RÄTS ja veneen yhden seinämän teippaukset petti. Monia nauratti siinä vaiheessa, myös minua. Sitten vaan totesin mielessäni, että tämähän alkoi hyvin, eiköhän aloiteta tämä show.

  

Ajattelin esityksen aikana, että Danahan tekee melko huipussa vireessä ja oltiin jopa hieman edellä musiikkia. Kuinka kivasti se teki, niin innoissaan! Ja muistin onneksi sen ohjelman, varmaan myös sen takia, että ajatukset kulki aika selkeästi eikä jännittänyt pahemmasti. Kun ohjelmaa oltiin tehty jo suurin osa, ajattelin mielessäni, että tämähän on sujunut jo yllättävän hyvin! Ankkurin noutoon Dana ottaa aina oikein ekstra-spurtit, koska se on noutamisesta vaan niin ylimielissään.



Danan vire oli kyllä kohdillaan, lienekö niin onnessaan kun sai vihdoin minun jakamattoman huomion kun huomioni oli ollut paljolti leikkauksesta toipuvassa Haltissa. Se ei yrittänyt haistella eikä tehdä mitään omia juttuja ohjelman aikana. Se jopa yhdessä kohdassa tarjoili minulle selkää vasten hyppyä, joka on ollut vähän kiikunkaakun-liike meille. Ainoa liike, josta minulle jäi fiilis, ettei se mennyt putkeen oli veneen ympäri kiertäminen vastapäivään minun kiertäessä venettä myötäpäivään ja tämä liike oli ihan ohjelman lopussa. Se ei oikein tehnyt sitä kunnolla ja yritti välissä jopa ottaa toisen rekvisiitan, ankkurin, sieltä veneestä vaikka olin yrittänyt sen sinne piilottaa. Se ei mennyt ihan putkeen, mutta loppuliike saatiin kuitenkin tehtyä musiikkiin natsaavasti.


Esityksen jälkeen jäi hirmu hyvä mieli! Olin tosi, tosi yllättynyt siitä miten hyvin se teki kaikkeen nähden. Positiivista myös se, että Dana sieti palkkaamattomuutta yllättävän hyvin! Annoin sille esityksen jälkeen ansaitun palkan ja luun häkkiin pureskeltavaksi miljoonan pusun kera ja menin katsomaan muita esityksiä. Aika hauska kuinka paljon oli sattumalta Disney-teemaisia esityksiä näissä kisoissa. Disneyhän on mun lempiaihe, joten oli aivan ihana katsoa kaikkien esityksiä! Myös meidän esitys kuului tähän Disney-teemaan. Aika pian pisteet ilmestyivät tulostaululle lukemin 157p, olin tosi iloinen! Hyvät pisteet ekaksi avoimen luokan esitykseksi ja kun ottaa huomioon, että taas mitä korkeammassa luokassa kisataan, sitä nihkeämpää on myös pisteiden jakelu. Freestylen avoimessa luokassa oli kuusi koirakkoa ja me tulimme neljänneksi, taisi olla pisteen erotuksella kolmannesta sijasta. Monet totesivat, että aika tiukka tuomaristo oli.


Tuomareiden arvostelut:

Outi Tastula: Ensimmäinen puolisko ohjelmasta sujui tosi kivasti, mutta sitten koira vähän hyytyi. Ehkä voisit miettiä jotain liikkeitä tai variaatioita herättämään sen. Muuten hyvää yhteistyötä ja ohjaaja liikkuu nätisti. 78/78, 156

Mari Väänänen: Alkuosa ohjelmasta oli parempi kuin loppuosa. Koira hieman "jäätyi", jäikö sitä noudettu ankkuri vaivaamaan? Ohjaajan liike pysyi tanssillisena läpi ohjelman. Koira toteutti loppuosan liikkeitä hieman vaisusti. Kiva musiikki ja teema. 77/78, 155

Hannele Parviainen: Iloinen pari. Koira suoriutui hyvin. Ohjelman lopussa vähän "hyytymistä". 80/80, 160

Hyytymiskommentit hieman ihmetytti minua, sillä minusta Dana oli vaan niin hyvässä vireessä. Olisivatko sitten tulkinneet, että kun ohjelman alussa tulee se ankkurin nouto ja Dana lähtee sinne aina ekstra-innokkaasti, että sen jälkeen kun se tekee sillä sen normaalivauhdilla niin se näyttääkin hyytymiseltä. En tiedä, mutta täytyy varmaan yrittää siirtää se ankkurin noutamiskohta jonnekin myöhempään. Ohjelmaa täytyy vielä muokata jollain tavalla, en tiedä vielä millä, mutta aika näyttää. Oli tosi kiva reissu! Ja onneksi lähdettiin, vaikka meidän lähtötilanne ei todellakaan ollut mikään paras kun toinen koira ollut leikkauksessa vasta muutama päivä aiemmin ja ei oltu ehditty juuri treenaamaan, mutta kokemusta saatiin tästäkin ja pitkästä aikaa päästiin freestailaamaan. Nyt ainakin näin sen, että oikea suunta on meidän ohjelmalla kun kuitenkin pisteet näin ekaksi kerraksi jo tosi kivat. Tästä on hyvä lähteä jatkojalostamaan ohjelmaa!

Väsyneet matkustajat paluumatkalla

0 kommenttia:

Lähetä kommentti