Osallistuimme jälleen kerhomme järjestämään koiratanssikisaan Oulussa 23.9, jotka olivat samalla lappalaiskoirien rotumestaruustanssit. Ilmoitin Danan freestylen avoimeen luokkaan sekä Haltin htm:n ja freestylen alokasluokkiin. Siskoni Jennin kanssa oltiin sovittu, että hän menee Haltin kanssa htm:n ja minä menen sen kanssa freestylen. Haltilla oli jostain syystä maha sekaisin edeltävänä päivänä niin oli vähän kuumottavaa seurata, miten se pärjää sen masun kanssa. Oli melkoinen suunnittelu siinä päivässä, että mitä teen milloinkin kun koirat menee kaiken kaikkiaan kolme ohjelmaa, huhhuh! Tein oikein suunnitelman paperille, mutta lopulta sekin unohtui kotiin, heh! Käytin aamulla tytöt peltotiellä pienellä kävelyllä ja yritin rauhoittaa mieltäni.. Jännitti.
Alku lähti tosi lupaavasti, Halti teki hienosti sen mitä oli tarkoituskin. Jopa jalkojen välissä pakituksen Halti teki, mikä sillä on joskus saattanut jäädä tekemättä. Sitten hallissa olevien toisten koirien haukku yltyi niin, että Haltia alkoi huolestuttamaan. Halti katseli ympärilleen ikään kuin etsien, että mistä ne äänet tulee, muttei tietenkään nähnyt. Kun haukku vaan jatkui ja jatkui niin Halti alkoi myös ilmaisemaan itseään yksittäisillä haukuilla. Aika lailla läpi ohjelman haukkui, mutta se ei kuitenkaan lopettanut tekemistä siihen tai keksinyt muuta, vaan teki kuitenkin jotain aina haukkumisen lomassa. Se oli lähinnä sellaista huolestunutta haukkua ympärilleen katsellen, kun ei tiennyt mistä se haukku tulee. Välillä haukkui Jennille ikään kuin olisi yrittänyt sanoa, että kuulethan sinäkin tuon. Jenni ohjasi Haltin silti tosi hienosti loppuun saakka, ei olisi voinut paremmin ohjata. Itse olisin varmaan mennyt siinä tilanteessa lukkoon. Oli tosi harmi, että silloin oli aika paljon meteliä hallissa ja Haltin kokemukset vaikuttaa vahvasti siihen, että se alkaa ahdistua, mutta tätä täytyy yrittää treenata, ei siinä auta muu.
Sitten yritin päästä harmituksestani yli Danan ohjelman ajaksi. Vein Haltin autoon ja aloin keskittyä Danaan. Dana oli jälleen into piukeana. Ohjelma meni mukavasti ja olin kyllä tosi tyytyväinen taas sen vireeseen, se oli sopiva. Ajatukseni ohjelmasta oli sellainen, että jos nyt ei tule kumaa niin sitä ohjelmaa täytyy muokata ja vaikeuttaa. Ja niinhän siinä kävi, kuma jäi taas pienestä kiinni. Hyvät pisteet ilman muuta saatiin ja niihin saakin olla tyytyväinen, mutta jotain meidän ohjelmasta selvästi puuttuu ja ohjelmaa täytyy vaativoittaa. Ja tässä vaiheessa kun kumaa selvästi tavoitellaan niin täytyy ihan tosissaan tehdä muutoksia. Mutta Dana tanssi hienosti, aivan ihana juttu. Toivottavasti sillä vielä mielenkiintoa ja intoa riittää jatkossakin juuri tällä tavalla kuin nyt on ollut.
Sitten alkoi ahdistaa kun tiesin, että olisi Haltin freestylen vuoro. Minua ahdisti se, että se oli juuri päässyt ahdistumaan kehässä ja vieläpä htm:ssä. Entäs sitten freestyle, jossa sen täytyisi pystyä tekemään entistä enemmän? Kuinka se voisi olla muistamatta sen edellisen tunteen mikä sillä oli kehässä? Kuinka minä voisin tanssia ja esittää etten muista sitä sen edellistä kokemusta ja sitä omaa fiilistäni? Entä jos taas toiset koirat haukkuu hallissa? Näitä asioita pyörittelin mielessä ja itku tuli. Vaatisin siltä liikaa. Vaatisin myös itseltäni paljon. Pitkään mietin asiaa ja lopulta kävin ilmoittamassa itku kurkussa, että me ei mennä sitä ja menin sitten autoon. Yksi treenikaverini juoksi sinne halaamaan minua Haltin kisakirjan kanssa ja sanoi, että jos nyt ei kuitenkaan vielä antaisi sitä minulle, vaan kokeiltaisiin sellaista, että Jenni menisi Haltin kanssa kehään ja tekisivät vaikka aloituksen, sitten keskeytys ja palkka. Sen takia, että kisa on jo maksettu ja jotta Haltille jäisi hyvä mieli kehässä olemisesta ja koko tilanteesta. Se oli hyvä ajatus ja ihana Jenni suostui menemään Haltin kanssa.
Menin katsomaan sitä ja se oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Halti teki innoissaan ja sitten sai palkan siitä hyvästä. Se oli keskeytetty esitys, mutta se oli Haltille juuri sellainen kokemus, jota se tarvitsi. Tuohon aikaan oli myös koirien määrä vähentynyt hallista selvästi, niin toisten koirien haukkua ei pahemmin kuulunut. Oli tosi hyvä idea, että tehtiin näin ja siitä jäi hyvä mieli.
Dana treenaamassa, ilmekään ei värähdä
Kisoja edeltävänä iltana teippasin veneen kasaan ja Dana otti sen heti omakseen
Kovaan musiikkiin totuttelua ennen kisoja Alexian tahtiin
Menin paikalle hieman sen jälkeen kun kisat alkoivat ja ilmoittauduin ihan ensin. Sen jälkeen lähdin Haltin kanssa kävelylle. Htm aloitti kisat ja sen jälkeen oli ohjelmassa freestyle. Jenni meni Haltin kanssa htm:n kehääntutustumiseen. Halti ei yleensä ole käynyt niissä, mutta episten perusteella pääteltiin, että se voisi olla Haltille kuitenkin hyvä juttu kun se kehä ja kisatilanne on sitä vähän jänskättänyt ja se on saattanut silloin hidastella. Oli hyvä, että Halti kävi kehässä. Lähellä Haltin vuoroa Jenni otti Haltin ja meni odottelemaan lämmittelyalueelle tuomareiden kirjoittaessa edellisen koirakon arvosteluita. Minä yritin olla siinä vaiheessa kauempana seinäruusuna. Jenni teetti pari juttua Haltille palkaten ja sitten koitti heidän vuoro.
Jenni ja Halti (kuva: Taru Vallius)
Kuva: Taru Vallius
Alku lähti tosi lupaavasti, Halti teki hienosti sen mitä oli tarkoituskin. Jopa jalkojen välissä pakituksen Halti teki, mikä sillä on joskus saattanut jäädä tekemättä. Sitten hallissa olevien toisten koirien haukku yltyi niin, että Haltia alkoi huolestuttamaan. Halti katseli ympärilleen ikään kuin etsien, että mistä ne äänet tulee, muttei tietenkään nähnyt. Kun haukku vaan jatkui ja jatkui niin Halti alkoi myös ilmaisemaan itseään yksittäisillä haukuilla. Aika lailla läpi ohjelman haukkui, mutta se ei kuitenkaan lopettanut tekemistä siihen tai keksinyt muuta, vaan teki kuitenkin jotain aina haukkumisen lomassa. Se oli lähinnä sellaista huolestunutta haukkua ympärilleen katsellen, kun ei tiennyt mistä se haukku tulee. Välillä haukkui Jennille ikään kuin olisi yrittänyt sanoa, että kuulethan sinäkin tuon. Jenni ohjasi Haltin silti tosi hienosti loppuun saakka, ei olisi voinut paremmin ohjata. Itse olisin varmaan mennyt siinä tilanteessa lukkoon. Oli tosi harmi, että silloin oli aika paljon meteliä hallissa ja Haltin kokemukset vaikuttaa vahvasti siihen, että se alkaa ahdistua, mutta tätä täytyy yrittää treenata, ei siinä auta muu.
Kuva: Taru Vallius
Danan kisatanssi (kuva: Satu Valo)
Kuva: Satu Valo
Jenni ja Halti freestyle (kuva: Taru Vallius)
Kuva: Taru Vallius
HALTI
Tulos: 6. sija HTM ALO-T 138p
Tuomareiden arvostelut:
Nadja Böckerman: Koira hieman hämmentynyt kisatilanteesta, hyvin kuitenkin tsempattu loppuun asti. Paljon kisanomaista treeniä, sillä koira kuitenkin väläytteli kivoja seuraamispätkiä =) 70/71, 141p
Susanna Ekblom: Harmillisesti Halti jäi katseellaan kiinni johonkin kehän ulkopuoliseen asiaan. Jatkoit ja pyrit auttamaan koiraa eteenpäin tilanteesta, hyvä! 66/70, 136p
Katja Tamminen: Harmillisesti koira ei tänään oikein kyennyt esiintymään vaan harhaili ja tuli kontaktikatkoja. Tsemppiä treeneihin! =) 67/70, 137p
Palkintojen jaossa
DANA
Tulos: 2. sija FS AVO-EH 160,66p
Tuomareiden arvostelut:
Nadja Böckerman: Sujuva ohjelma, johon olisin toivonut jonkin vaikeamman liikkeen. Hypyt jäivät hieman vajaiksi. Musiikkivalinta oiva parille. 79/85, 164p
Susanna Ekblom: Ankkuri idea oli kiva ja hyvin keksitty, mieti voisiko sitä hyödyntää vieläkin enemmän? =) Teknistä vaikeutta jäin kaipaamaan. Ohjaaja liikkuu hyvin. 75/83, 158p
Katja Tamminen: Hyvin soljuva ohjelma. Paikoin koira unohtui katselemaan ohjaajaa tekemisen sijaan. Toivoisin lisää teknistä vaikeutta tähän luokkaan. Kiva variaatio pujottelusta, missä ohjaaja pyörähti ympäri! 78/82, 160p
Dansku ihanien muumi-palkintojen kera
Palkintojenjaon jälkeen lappalaiskoirista otettiin yhteiskuva hallin takana olevalla kentällä. Vähän jänskätti, että mitähän Halti on mieltä tilanteesta kun pitäisi olla niin lähekkäin muiden koirien kanssa, vaan sehän oli aivan kuin ei olisi muita koiria huomannutkaan! Halti lähinnä katseli kasvattajaansa Satua, joka oli siellä houkuttelemassa koiria katsomaan kameraan. Halti heilutti häntää, ukisi ja veti kohti Satua. Sitten kun kuvat oli otettu ja Satu tuli rapsuttelemaan Haltia niin voi että se oli mielissään! Harvoin näkee sitä ihan niin paineissaan jostain ja kun Satu vingutti vielä vinkuleluakin niin Halti oli aivan myyty, kyllä nauratti sitä touhua katsellessa. Aivan kuin olisi ollut jokin pikku pentu! :)
Yhteiskuva kisaan osallistuneista lappalaiskoirista (kuva: Taru Vallius)
En missään nimessä ole pettynyt Haltiin, se yritti kyllä varmasti parhaansa. Olisihan se voinut htm:ssäkin vaikka päättää lähteä kehästä jos tilanne oli sille liikaa, mutta ei tehnyt mitään sellaista. Se kyllä yritti, mutta häiriöt veivät nyt. Tällä kertaa Halti ei päässyt näyttämään todellista osaamistaan, mutta ehkä joku päivä on vielä Haltin vuoro ja tulee se Haltin päivä. Toivon sitä niin paljon. Jenni sanoi, että hän voisi mennä Haltin kanssa uudelleenkin kisaamaan, aivan ihana.
Danan kanssa otetaan vielä ainakin yksi haastavampi liike mukaan koreografiaan ja lähdetään tulevana keväänä kisaamaan etelään. Tästä kisasta opin sen, että en enää mene useampaa ohjelmaa ja molempien koirien kanssa vaan keskityn aina yhteen. Se on kertakaikkiaan parempi vaan niin, varmasti meille kaikille. Näistä kisoista täytyy vielä mainita, että jotain tulosta ollaan saatu myös selvästi aikaiseksi tällä meidän arkikoulutuksella, jota ollaan kesästä alkaen tehty Haltille. Halti ei hermostunut yhdellekään koiralle hallissa vaan pystyi tekemään rauhoittavia eleitä nähdessään toisen koiran. Se on tosi positiivista!
Danan kanssa otetaan vielä ainakin yksi haastavampi liike mukaan koreografiaan ja lähdetään tulevana keväänä kisaamaan etelään. Tästä kisasta opin sen, että en enää mene useampaa ohjelmaa ja molempien koirien kanssa vaan keskityn aina yhteen. Se on kertakaikkiaan parempi vaan niin, varmasti meille kaikille. Näistä kisoista täytyy vielä mainita, että jotain tulosta ollaan saatu myös selvästi aikaiseksi tällä meidän arkikoulutuksella, jota ollaan kesästä alkaen tehty Haltille. Halti ei hermostunut yhdellekään koiralle hallissa vaan pystyi tekemään rauhoittavia eleitä nähdessään toisen koiran. Se on tosi positiivista!
Rakkaat tytöt poseeraavat kisakirjoineen ja palkintoineen
Oli melko harvinainen tilanne kisoissa kun peräti kolme kisaajaa tuli freestylen avoimessa luokassa jaetulle 2. sijalle, ja 3. sijalla ei ollut ketään. Mietittiin siinä, että onpa erikoista, että niin tasan on pisteet menneet, sillä yleensä niissä on edes jotain desimaalien eroa. Kisojen jälkeen huomasin tulosten tultua koiranettiin, että meidän pisteet ei olleet tasan 160p, toisin kuin kisoissa oli merkitty vaan ne olivat 160,66p. Me tosiaan oltiin oikeastikin Danan kanssa sitten sijalla 2 ihan yksinään eikä että kolmella olisi ollut täysin samat pisteet, jaetulla 2. sijalla. Emme olleet ainoita, joiden pisteiden perästä puuttui loppudesimaalit. Eipä sillä nyt sikäli isompaa merkitystä, näitähän sattuu, mutta selvisipä vain sekin mysteeri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti