Lammaspaimennusta pohjoisessa

, , No Comments
Osallistuimme Haltin kanssa lammaspaimennukseen Pellossa heinäkuun alussa. Päivän oli järjestänyt Haltin kasvattaja, Satu, joten siellä oli muitakin Haltin sisaruksia paikalla. Tällä kertaa oli iltapaimennus kyseessä, joten paimennukset alkoivat vasta kahdelta ja minun ei tarvinnut ihan niin aikaisin lähteä ajamaan kuin yleensä. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin ja neljän tunnin ajomatka sujui sinne aika hyvin vaikka yksin ajelikin.

Kuvat ottanut minä, Satu Valo ja Noora Hemmilä.




Haltin viime kerrasta lampailla olikin kulunut jo aikaa. Viimeksi se paimensi kunnolla taippareissa viime syksynä ja silloinkaan ei ehkä itselleen tyypillisellä tavalla kun oli ollut lammaspaimennuksesta taukoa. Nyt Halti pidettiin aluksi hihnassa ja Minna kulki Haltin kanssa lampaiden takana. Halti olisi mielellään tullut välillä minun luo niin teimme tällaisen järjestelyn. Lisäksi minun oli aika alkaa opettelemaan ohjausta. Oli aika lämmintä ekalla paimennuskerralla kun aurinko porotti ja itsellä oli vähän liikaa siihen nähden vaatetta päällä. Haltin ensimmäinen paimennus meni tosi hyvin, aivan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Se oli tosi hyvin kuulolla ja ei testannut minua kuin pari kertaa. Silloinkin se lähinnä tuli minun jalkojen väliin ja tarjosi koiratanssia. Se kuljetteli lampaita tosi hyvässä mielentilassa ja koko ajan luki niitä.


Vilvoittelutauko Alposjärven rannalla

Paimennusten välissä pidettiin ruokatauko, jonka aikana oli mukava jutustella muiden paimentamaan tulleiden kanssa. Samalla tehtiin strategia, että mitä seuraavaksi. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, toinen porukka lähti metsään paimentamaan ja toinen jäi aitaukseen. Me jäätiin aitaukseen ja Minna sanoi, että Halti saa toimia varikkokoirana tässä porukassa ja vaihtaa lampaat koirille paimennusten välillä.

Halti varikolla

Oikeassa mielentilassa, hox paimennusasento


Haltilla meni sen verran näppärästi jo takana paimentamisessa ja oli niin kivasti kuulolla, että Minna päästi sen irti. Se on hyvin herkkä paimensauvalle ja siksi minun tulee olla tarkka sen käytöstä. Joskus nimittäin huomasin kun näytti, että Halti paineistuu, että olinkin antanut painetta sauvalla liikaa. Kun korjasin tilanteen niin Haltikin oli paremmin taas mukana. Se on oikeastaan hyvä asia, että Halti on herkkä sauvalle. Hankalampaa olisi, jos koira ei reagoisi sauvaan. Halti jäi pari kertaa nuuskimaan jotain kohtaa, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska Halti tiesi koko ajan missä lampaat menee ja jatkoi sitten paimentamista. Halti myös rauhoitteli välillä lampaita haistelemalla maata.


 
Haltissa näkyi jälleen se sen vahvuus, mikä liikuttaa lampaita. Haltin ei senkään vuoksi tarvitse usein haukkua, koska lampaat liikkuu jo pelkästä Haltin vahvasta olemuksesta. Sitä on aina mahtava seurata. Se myös säästää Haltia itseään kun ei tarvitse niin kovasti paimentaa, jaksaa tehdä töitä pidempään.



 
Paimennus päättyi aitauksessa ja isot kehut lopuksi

Halti jatkoi oman paimennusvuoronsa jälkeen varikkokoiran töitä ja siirteli lampaita aina paimennettavaksi uudelle koirakolle. Varikolla meni hyvin ja Haltin kanssa oli hirveän näppärä erotella lampaita kun ei tarvinnut kuin napata pannasta kiinni ja mennä sen kanssa niin johan lampaat liikkui. Aina täytyi suojata koiraa, ettei sille käy mitään. Halti oli aivan mielissään varikolla. Onneksi minulla oli goretex-lenkkarit jalassa kun yksi lammas keksi lirauttaa suoraan kengälleni yhdessä vaiheessa :D


Kun katselimme koirakoiden paimentamista ja odottelimme seuraavaa varikkosiirtoa kävi kerran niin, että metsäpaimennuksessa olleet lampaat juoksivat laumana meidän luo ja suoraan varikon seinään kiinni. Lauma oli siis päässyt karkaamaan metsästä ja ne täytyi irroittaa seinästä, jotta ne saa taas liikkeelle. Lähdin Haltin kanssa irroittamaan niitä, päästin sen irti ja otin itselle sauvan käteen. Kohta sieltä juoksi muutama koira metsästä ja tuli myös paimentamaan kaveriksi. Jonkin aikaa meni, että saatiin lampaat kunnolla liikkeelle, koska näytti kuin ne olisi halunneet itse päättää minne menevät. Kun lampaat saatiin liikkeelle juoksi metsästä Haltin sisko ja ne olisi halunneet alkaa leikkimään Haltin kanssa siinä. Halti oli aivan riemuissaan kun näki siskon taas. Lampaat saatiin onneksi takaisin metsään kuljetettavaksi ja Haltikin pääsi jatkamaan varikkosiirtoja.

Meillä oli matkaseuraa paluumatkalla

Päivä oli tosi antoisa ja hieno kokemus kokemuksineen ja keskusteluineen. Keskustelimme Minnan kanssa siinä tovin ja Minna sanoi, että hänestä Halti on kaunistunut sitten viime näkemän. Minna sanoi, että tulkaa vielä uudestaan tälle kesälle paimentamaan jos vaan pääsette, sillä Haltin olisi hyvä päästä paimentamaan useamminkin. Olisi kyllä mahtava käydä vaan arvelin, ettemme ehdi kun on niin paljon kaikkea.. Mutta ehdottomasti täytyy taas mennä kun tilaisuus tulee, turhan harvoin tulee käytyä Haltin luontaisiin lahjoihin nähden. Lähdin illalla ajamaan kotia kohti ja tällä kertaa ajomatka oli jo aika väsyttävä, mutta onneksi sen jaksoi ajella kun oli sentään valoisaa. Halti nukkui koko automatkan sikeästi turvavöissä, ja oli kyllä tyttö levonsa ansainnut.

Aavasaksa

0 kommenttia:

Lähetä kommentti