Kilpisjärven reissu - osa 1: Saana

, , No Comments
Päätin jakaa Kilpisjärven reissumme useampaan postaukseen, koska kuvia on niin älyttömästi, että varmaan kohta joka paikka tilttaa. Lähdimme siis kolme viikkoa sitten reissun päälle Kilpisjärvelle äitini ja koirien kanssa heti kun lomani alkoi. 
   Lähdimme aamulla ennen yhdeksää Oulusta ajamaan ja olimme perillä noin viiden aikaan illalla Kilpisjärvellä. Pysähdyimme Torniossa kaupassa ja Muoniossa. Lisäksi pienempiä pysähdyksiä tehtiin käyttämään tyttöjä ulkona. Muoniosta ylöspäin ei ollut enää ötököitä, ne eivät olleet vielä tulleet sinne. Tytöt matkustivat tyytyväisinä farkun perällä ja sää oli siinä mielessä hyvä, että pilvisyys ja auringonpaiste vaihteli. Vaihtelimme äidin kanssa vuoroin ajovuoroa, niin sai molemmat levähtääkin välillä. Käsivartta ajaessamme alkoi näkymät olla tosi komeat, mutta ikkunalasiin oli lentänyt pitkin matkaa tosi paljon ötököitä pahki, joten oli vähän haastavaa ottaa kuvia.. Oli mahtavaa kun näimme ketunkin matkalla, porojen lisäksi.

Tässä hieman ajokuvia Kilpisjärven läheltä, ethän käytä kuviani ilman lupaani, kiitos.



Muutamia kymmeniä kilometrejä ennen Kilpisjärveä oli hirveitä kuoppia tiessä ja vaikka nopeutta oli niillä main laskettu 60 km/h, oli sekin vauhti liian paljon niihin kuoppiin ja me ajoimme paljon hiljempaa. Ne oli tosi syviä kuoppia, kyllä kai niihin autonsa rikkoo jos lujempaa ajaa.. 
Maisemat alkoi muuttua ihanan kumpuileviksi ja ei voinut kuin ihastella.. Äitini sanoi, että vaivaiskoivut ovat selvästi kasvaneet kymmenessä vuodessa, koska ennen ne eivät haitanneet näkymää, mutta nyt haittasivat, monesti peittivät ne komeat maisemat..


Yhden tunturin päällä oli tuulivoimalapuisto

Näitäkin kavereita alkoi näkymään enemmän..


Saana kaukaa ja lähempää


Perille päästyämme majoituimme lomakylään, söimme ja levähdimme hetken. Ihastelimme kauniita maisemia, jotka meitä ympäröivät Kilpisjärven rannalla. Saana oli suoraan edessämme ja se näkyi ikkunasta, toisesta ikkunasta näkyi Kilpisjärvi. Tytöillä oli energiaa tietysti kun olivat päivän nukkuneet autossa, joten päätimme lähteä käymään jossain. Ehdotin iltalenkkiä ja äiti ehdotti, että käytäis ajelulla ja pysähdyttäis jonnekkin lenkille. Varasin lenkkikamppeet mukaan ja lähdettiin käymään.

Saana majapaikkamme edessä

Majoituimme Kilpisjärven rannan kauneudessa


Malla



Norjan puolella alkaa vuoristot muuttumaan lumisiksi. Tämä kuva otettu Kilpisjärven kylän jälkeen. Lähdimme käymään ilta-ajelulla Norjan puolella ja siellä tiet mutkitteli heti enemmän kuin Suomen puolella. Norjassa oli hienoja putouksia ja se veden puhtaus oli aivan mahtava, teki mieli juoda sitä.. Tiellä oli hyvin vähän liikennettä, ajoimme Kilpisjärveltä n. 25km Norjan puolta kunnes päätimme kääntyä. Seuraavaan kuntaan Skibotniin olisi ollut vielä parikymmentä kilometriä niin päätimme kääntyä kun emme ajatelleet ihan sinne asti ajella. Joku toinen päivä sitten.






On kivellä kokoa..

Aloimme katselemaan sopivaa lenkkipaikkaa. Äitini keksi, että lähdetään Saanalle :D Sanoin, että en kyllä ihan vaellushommiin ollut varustautunut, mutta äiti sai houkuteltua lähtemään. Ajoimme sitten auton retkeilykeskukselle. Lähdimme liikkeelle n. klo 21 aikaan ja vastaan tuli silloin vielä väkeä Saanalta.Vastaan tuli muutama koirakkokin, pari isoa ja yksi jättirotuinen koira.





Alussa reitillä oli aika lällyä ja märkää ja piti vähän väistyä reitiltä toisinaan, mutta pitkospuita oli aika hyvin myös niin ne helpotti kävelyä. Pian alkoi porras-osuus. Haltilla oli välillä hankala mennä kun raot lautojen välissä olivat suht. isoja, niin sen tassut meinasi livetä niihin, mutta aika hyvin se sitten oppi kipuamaan. Dana meni tasaista tahtia ylös. Tuolla ei uskaltanut koiria pitää irti, koska vastaantulijoita oli paljon, osalla oli koiria mukana myös ja ne olivat myös kytkettynä.



Porras-osuuden alussa, Saana taustalla



Kivutessamme portaita ylös, alkoi näkymään Malla oikealla puolella


 Portaikkojen välissä oli välillä levähdyspaikkoja


Pitkästä aikaa lunta ja voi sitä tyttöjen riemua! Dana piehtaroi onnellisena ja Halti leikki lumessa ja söi sitä.






Upeat näkymät alkoi siintää alapuolella, joita Haltikin mielellään ihasteli




 Porras-osuudesta selvittiin, portaita oli kaiken kaikkiaan 800, joista yhteen kyytiin 700. Sitten alkoi kivikkoinen osuus.







Näkymät olivat aivan mielettömät..



Saanalla oli lumi- ja vesiplänttejä, joista tytöt olivat mielissään. Siinä saivat aina juoda vettäkin mikä oli kätevä.




Huippu lähestyy.. Sodan aikaisia rakennelmia oli nähtävissä Saanan laitamilla (tuosta tönöstä en tosin tiedä mikä se oli)



Tämän kiven vein huipulle, etsin pitkin matkaa sellaista tiettyä..


Jes! Saana 1029 m valloitettu!

Sána <3


 Nautiskelua.. Todella voimaannuttavaa.


Merkitsimme vihkoon puumerkkimme ja otimme rauhassa kuvia. Kello oli 23.15 kun saavuimme huipulle, eli aikalailla se pari tuntia siihen meni, eikä paljon pysähdelty. Huipulla olikin tosi kylmä, siellä oleva lämpömittari näytti 0 astetta ja meinasi alkaa palelemaan kun oli aiemmin hikoillut.. Meidän jälkeen sinne ei tullut ketään, joten saimme matkata rauhassa takaisin huipulta. Matkaa huipulle tuli lopulta miltei 5 km kun sports trackeristä katsoin.


 Saanan huipun kivimuodostelma

 Tyttäret huipulla

 Saanajärvi, osittain vielä jäässä


 Näkymät Mallalle

 Välillä tuuli niin, että olis voinut lähtä lentoon..

Lähdimme sitten kipuamaan alas Saanalta ja jalat alkoi täristä meillä molemmilla portaita laskeutuessamme, ei kylmyydestä vaan kun hapotti niin. Ilma alkoi muutenkin lämmetä mitä lähemmän maata tultiin. Oli sen verran hiljaista, että päästimme Danan hetkeksi irti, jotta olisi helpompi laskeutua. Ei kauaa ehditty kulkea kun huomasimme ihan polun vieressä riekon pesän. Olimme aivan ihmeissämme, että miten se on siihen sen tehnyt kun tässä on ollut tätä kulkua aika reippaasti ja tulee vielä olemaan. Kolme munaa siellä näytti olevan. Otimme Danan sitten kiinni ja jatkoimme matkaa. Danan kanssa flexi toimi ihan hyvin matkalla ja minulla oli Halti kytkettynä juoksuvyöhöni mikä oli tosi hyvä, kädet sai olla paljon vapaana.

Tällä reissulla minulla oli tosiaan lenkkikamppeet eli muun muassa goretex-lenkkarit ja täytyy sanoa, että kyllä jalkoja meinasi särkeä jälkikäteen. Jos olisin etukäteen tiennyt, että Saanalle asti lähetään niin olisin laittanut vaelluskengät. Koko reissu oli siis lähes 10 km, puolet matkasta oli jyrkkää nousua. Kun saavuimme kämpille yöllä joskus yhden jälkeen niin kyllä ruoka maistui! Huurteisetkin nautittiin ja kylläpä teki terää. Tytötkin alkoi heti nukkumaan. Forecan mukaan Saanalla oli kylmintä Suomessa, 0,1 astetta.
Valvottiin liki kolmeen ja edellisyönä olin nukkunut tosi vähän, herätty aikaisin, sitten ajettu pitkä matka ja vielä tuo Saanan valtaus niin voin kertoa, että unta piisasi ;) Oli mahtava kokemus ja nuo maisemat oli kyllä ainutlaatuiset!


Tässä hieman hoitotarpeita, mitä ainakin kannattaa varata mukaan vaellusreissuille:

Tassuvaha
Laitoin tassuvahaa tytöille anturoihin joka yöksi vaikuttamaan. Tassuvahan ansiosta tassuihin muodostuu vahva filmimäinen kalvo, joka suojaa anturoita vedeltä, lumelta ja suolalta. Se vähentää myös soran tai muiden terävien esineiden aiheuttamia haittoja. Tassut on sen verran kovalla rasituksella vaelluksilla, että tuota kannattaa ehdottomasti varata mukaan koiralle. Iltaisin tarkistin aina tassut ja haavoja niissä ei näkynyt, mutta ne tuntuivat kuivilta, jolloin levitin sitten tassuihin vahaa. Aamuisin kokeilin tassut läpi niin ne tuntui paljon paremmilta, paljon pehmeämmiltä ja kuin olisivat kosteutuneet.

Antiseptiliuos (Betadine)
Huomasin reissullamme, että Danalla on leuassa hot spot. Onneksi olin ottanut betadinen kaiken varalta mukaan. Valelin aluetta aina sillä, onneksi leuan karvat on niin lyhyet, että lääkkeen sai hyvin perille vaikkei ajellutkaan karvaa (eikä kyllä siihen hätään olisikaan ollut mitään mukana millä ajella). Hot spot-alue lähti onneksi betadinen myötä kapenemaan ja kutina helpottamaan. Betadine toimii hyvänä hoitona haavojen ym. puhdistukseen sekä koirilla että ihmisillä.

Mieto kortisonivoide (Pantyson)
Erityisesti itikka-aikaan matkustavilla kannattaa olla mukana Pantyson-voide. Se on mieto kortisonivoide,  jota voi käyttää sekä ihmisillä että koirilla. Se on erityisen hyvä kutiseviin ja hilseileviin ihottumiin, auringonpolttamiin ja hyönteisten pistoihin. Sitä levitetään aluksi 2-3 kertaa päivässä ja ihottuman parantuessa harvemmin.

Reissuselostukseni jatkuu seuraavassa osassa, stay tuned!


0 kommenttia:

Lähetä kommentti