maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kilpisjärven reissu - osa 3: Salmivaara ja Malla

Lähdimme seuraavana päivänä katselemaan Salmivaaralle reittiä. Sinne pääsikin näppärästi majapaikkamme lähellä sijaitsevalta pururadalta, josta oli selkeät opasteet Salmivaaralle. Tälle reissulle emme ottaneet koiria mukaan, koska ajattelimme ottaa ne myöhemmin Mallalle mukaan. Salmivaaran reitti oli suht. hyväkulkuinen, selkeä polku meni huipulle asti. Salmivaaralla käynti on kätevä pikku reissu, n. parin kilometrin mittainen kokonaisuudessaan nousuineen ja laskuineen, nousu on huippua kohden melko jyrkkää. Majapaikastamme kävelimme tuonne jokusen kilometrin.


 

Näkymät noustessa

Salmivaara (Čoalbmevarrit), taustalla Saana ja Iso-Jehkas

Huipulla tuulee

Buukstaavit talteen

Salmivaara 585m valloitettu!

Salmivaaralta on komeat näkymät Kilpisjärvelle ja suosittelen kyllä siellä käyntiä jos haluaa hyviä maisemakuvia Kilpisjärvestä. Itse otin useita panoraama-kuvia tuolla huipulla, mutta en laita niitä tänne internetin syövereihin. Salmivaaralla tapasimme pari pariskuntaa, toiset tulivat vastaan kun olimme menossa ja toiset tulivat jälkeemme.


Näkymät alas


Tätä kuvatessani tuli mieleen Abban "Eagle"-kappale

Iltapäivällä olikin aika suunnata Mallalle. Otettiin tytöt majapaikastamme mukaan ja lähdettiin matkaan. Danalle otin kahdenlaiset hihnat mukaan, flexin ja joustohihnan ja Halti kulki jälleen minulla juoksuvyössä. Malla on luonnonpuisto, ja siellä ei saa pitää koiria irti. Vaelluskengillä kulkemista jatkoin tälläkin reissulla ja täytyi todeta, että ne on kyllä ihan ykköset, tukevat hyvin nilkkaa ja suojaavat vedeltä. Jalat ei kipeydy niin herkästi kun kengissä on tukeva pohja. Äidilläni oli goretex-lenkkarit ja sillä oli jalat kovilla, kipeytyivät herkemmin.

Malla

Mallalla meni selkeät polut, välillä oli vähän kivikkoisempaa kuin kuvassa

Pikku-Malla, jonne emme poikenneet tällä kertaa

Yksi kipuamisosio tehty, taustalla Saana

Näkymät Norjaan päin

Tytöistä oli etenkin nousuissa apua



Halti on siinä mielessä hauska kuvattava, että se menee hyvin usein kivien päälle tähystämään ihan oma-aloitteisesti niin siitä on helppo nappailla silloin kuvia. Halti nautti tuulen viilentävästä vaikutuksesta, onneksi sillä on kesäturkki nyt.

Polussa oli välillä haastetta lumen ja veden muodossa

Mallajávri

Tuli vähän sellaiset taru sormusten herrasta-maisemat mieleen kun tuolla käppäili..



Halti oli vissiin sopinut porojen kanssa treffit Mallalle, valitettavasti se jäi nyt haaveeksi vain, pari tervehdyshaukkua se koitti kaukaa niille lähettää..

Ihanaa, lunta! Tuumii Dana



Taustalla vas. Iso-Jehkas, Saana ja Pikku-Malla



Reippaat vaeltajat

Vesi solisi jalkojen alla ja myös tästä syystä vaelluskengät oli aivan parhaat

Malla valloitettu!


Pieni kivipolku nähtävissä kuvassa, näillä sai tasapainotella.. Kivistä pääsi jänniä ääniä kun niiden päällä käveli.. Jänskätti ihan koirienkin puolesta!


Siellä sitä mennään..


Kitsiputous, täällä pidimme pienen välipalatauon


Näkymät Kilpisjärvelle



Tatami poseeraa



Kitsiputous (Gihcigorži) eli "Mallan kyyneleet", putouskorkeus 100m

Mahtava ääni..


Paluumatkalla

Sodanaikainen suoja, tämäntyylisiä oli Saanallakin, mutta kivisiä


Mallan reissu oli kokonaisuudessaan 11-12 km, paljolti nousua, mutta välillä suhteellisen tasaistakin kulkua. Meillä meni n. 4,5 tuntia, automatkojen kanssa n. 5 tuntia. Mallalla tuli joitain ihmisiä vastaan, osan kanssa pysähdyimme juttelemaankin ja oli mielenkiintoista porista. Vastaantulevia koirakoita oli kaksi, molemmat pieniä koiria. Mallalla kuluisi vielä enemmänkin aikaa varmasti, esimerkiksi meillä jäi nyt käymättä Pikku-Mallan huipulla, mutta jääpähän jotain seuraavaan kertaankin. 

Osa tulee Mallalle Malla-laivalla. Se on varmasti hyvä vaihtoehto etenkin jos on haaveissa käydä kolmen valtakunnan rajapyykillä. Kitsiputoukselta olisi ollut sinne vielä matkaa useampi kilometri.

Koko päivän kävelysaldoksi tuli siis miltei 20 km ja illalla oli kyllä taas niin väsynyttä väkeä että! Jaloissakin tuntui, että on tullut käveltyä ylös, alas ja eteenpäin.. Mallalle menemme kyllä taas joku kerta uudestaan, sielläkin oli niin nättiä, niin nättiä..

Totesimme, että Halti taitaa olla tunturisopuli. Se oli aivan mielissään pikku sopuleista ja niiden koloista. Se olisi kai halunnut puuhastella niiden kanssa, välillä seisoskeli itsekin kuin magnusti kun pälyili ympärilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti