Kilpisjärven reissu - osa 4: Saanan luontopolku ja Korkea-Jehkas

, , No Comments
Mallan jälkeisenä päivänä tytöt olivat väsyneitä, joten päätimme, että käymme niiden kanssa lenkillä sitten iltasella niin saavat rauhassa levätä. Lähdimme herättyämme käymään kiertelemässä Kilpisjärven kylää. Turisteja näkyi, mutta ehkei vielä niin paljon kuin sesonkiaikana on, vielä oli suhteellisen rauhallista.

Pöllö pälyili puussa vaan lähempää en saanut kuvaa kun se lensi aina kauemmas


Kilpishalli, josta löytyi kaikkea mitä voi vaan tarvita ja palvelualtis henkilökunta, kassallakin oli karkkitarjoilu ;)


Kilpisjärven Neste, ainoa tankkauspiste lähimain


Kilpisjärven koulu oli surullista katsottavaa..


Oli niin nätti ilma, että kävimme syömässä jäätelöä ja herkuttelimme vähän. Katselimme sitten minne lähdemme seuraavaksi ja Saanan luontopolku kiinnosti meitä kovasti. Se kulkee Korkea-Jehkasin vierestä ja sielläkin halusimme käydä. Ajoimme Kilpisjärven retkeilykeskukselle, josta lähti opasteet muistomerkeille. Samasta paikasta pääsi myös luontopolulle, joten lähdimme siitä matkaan.

Malla Saanalta päin

Pilven peittämä Korkea-Jehkas


"Ei polku tää vie mihinkään"-kuva (vaikka veihän se ;) näitä meijän huumorikuvia

 Lumienkeli! En voinut vastustaa kiusausta..


Olihan siellä muitakin :)


Oli hyvää vettä, aivan herkullista




Söpö perhonen liihotteli vieressämme, ristin sen Hermanniksi

Korkea-Jehkasille kipuamista..

Pesä aika avonaisella paikalla rinteessä

  
Välipalaa kipuamisen lomassa

Se on siinä, Korkea-Jehkasille (960m) päästy 

 Maisemia katsellessa tunsi itsensä niin pieneksi..

Saana

 Saana, Saanajärvi ja Iso-Jehkas


Polku oli suhteellisen helppokulkuinen. Ehkä ne vaikeat kohdat tuotti lumi ja vesi kun ne olivat peittäneet välillä osan polusta. Rankempi osuus siinä oli se Korkea-Jehkasille kipuaminen, mutta sehän ei kylläkään kuulunut siihen polkuun. Korkea-Jehkasille ei mennyt varsinaista polkua  vaan kävelimme sinne vaan suoraan. Nousu ei ollut äkkijyrkkä, mutta sitä oli pidemmästi. Alhaalta päin katsottuna tuntui, että tuossahan tuo huippu on, ei paha matka, mutta kun kipusi sitä niin mietti, että missä se on ja vieläkö sinne on pitkästi matkaa..



Kysyin poroilta onko sarvi hukassa, kukaan ei tunnustanut



 Tämän tien ovat rakentaneet sotaorjat 40-luvulla, sodasta oli nähtävissä vielä jäämistöjä polulla



Luontopolun edestakaiseksi matkaksi tuli lopulta sports trackerin mukaan n. 10 km, aikaa meni nelisen tuntia. Matkaa toki hieman pidensi se, että piipahdimme Korkea-Jehkasilla. Polulla oli paljon nähtävää ja luettavia opastetauluja, joissa kerrottiin alueen historiasta ja luonnon nähtävyyksistä. Menisin kyllä tuonne uudelleen, reittiä pystyy kyllä muuttelemaan tuosta ja lähtemään vaikka vielä Korkea-Jehkasista eteenpäin Norjan rajaa kohti jos oikein innostuu ja energiaa riittää.

Illemmalla lähdimme käymään tyttöjen kanssa vielä iltalenkillä pururadalla. Päivälle tuli lopulta kilometrejä ainakin 15 ellei enemmänkin.

Vielä yötön yö..

0 kommenttia:

Lähetä kommentti