Päätin ottaa kesällä viisaampaan yhteyttä koirankoulutus asioihin liittyen. Siinä vaiheessa kun oma tietotaito alkaa olla lopussa jonkun asian suhteen otan yhteyttä viisaampaan kun nykyään onneksi koirankouluttajia on yhä enenevissä määrin. Kaksi kouluttajaa ilmoitti, että voisi auttaa ja pitkän puntaroinnin jälkeen päädyin
Koirakoulu koiraamon Satuun.
Meillä on pitkään ollut ongelmana koirien ihan liioiteltu vahtiminen. Molemmat sitä tekee, mutta Halti kiihtyy niin paljon siinä tilanteessa kun joku tuntematon meille tulee, ettei se enää tiedä miten olisi. Halti on ollut vähän varautunut ja epäileväisen oloinen. Se haukkuu, hyppii, saattaa yrittää näykkiä... eli on ollut aivan kierroksilla, eikä se enää ollut minusta "positiivisella" tavalla suhtautumista vaan negatiivisella. Onhan Halti vilkas ja nopeasti reagoiva koira kyllä, mutta tämä ei ole sille tyypillistä käytöstä. Ihmettelin, että mikä ihme sille on tullut kun ennen se ei viis veisannut ihan sama kuka meille tuli. Se käyttäytyi jopa paremmin kuin Dana, sillä Dana on monesti ollut se joka hyppii ja riekkuu ja Halti on vaan käynyt nuuhkaisemassa, että ok ja lähtenyt muualle. Ajattelin, että onko tämä jokin johtajuus asia, vai onko sille tullut jokin ihme mielleyhtymä vieraiden tulosta sisälle.
Oli tuota ongelmaa jo entisessä osoitteessa, mutta omaan taloon muutettuamme se kasvoi entisestään. Niinpä otin yhteyttä kouluttajaan ja sovimme, että hän tulee käymään meillä. Sitä ennen toimitin hänelle ennakkotietolomakkeen, johon yritin kertoa kaiken mahdollisimman tyhjentävästi Haltin elämästä. Ensimmäisen käyntikerran juttelimme ulkona kesäpäivänä viltillä ja oli tosi mielenkiintoinen keskustelu! Hän kysyi, että milloin tuo käytös alkoi ja kerroin, että suunnilleen vuosi sitten. Hän sanoi, että tuontyyppinen käytös voi johtua monesta asiasta, mutta toimittamieni ennakkotietojen perusteella hänestä tuo käytös viittaa vahvasti siihen, että Halti on hyvin stressaantunut. Stressaantuneena koira toimii herkästi ylireagoidusti ja näin ollen Halti käyttäytyy tavalla, jolla se ei tarkoita käyttäytyä, mutta stressi liioittelee sen käytöstä. Se stressi, mikä sille on kehkeytynyt, on peräisin isosta traumasta. Satu kysyi, että olikos siitä toisen koiran hyökkäyksestä juuri sen vuoden verran aikaa ja vastasin, että oli. Vuosi sitten näihin aikoihin se koira kävi Haltin kimppuun. Satu sanoi, että se tapahtuma on varmasti pitkälti tämän stressin takana.
Stressihormonien poistuminen elimistöstä kestää 3-8 päivää. Jos uusia stressihormoneja erittyy ennen kuin aiemmat ovat poistuneet, käy elimistö jatkuvasti ylikierroksilla eikä koira pääse toipumaan. Halti potee pitkäaikaista stressiä, joka on ylläpitänyt itseään aina uusilla stressihormoneilla. Stressiä aiheuttaa esimerkiksi ylikuri, pelko, kipu, riehumisleikit, väärä ravinto, väärä liikunta, ei riittävän monipuolinen liikunta/aivotyö.. Mitä vähemmän Haltia altistetaan kiihdyttäville asioille, sen parempi. Ylireagoivana koira tekee aina isommin kuin tarkoittaa. Haltia voi kiihdyttää melko monenlaiset asiat, mutta suurin tekijä on toiset koirat. Välillä tuntuu, että kiihdyttäviä asioita on hirmu vaikea vältellä. Ei ihme, että se stressi on sillä osa elämää..
Satu kertoi, että suomenlapinkoirille sattuu valitettavan paljon päällehyökkäyksiä, joka johtuu siitä, että ne ovat kovia tuijottamaan, mikä on taas uhkaava ele toiselle koiralle. Tästä syystä Haltille täytyy opettaa kohteesta luopuminen. Satu sanoi, että nyt stressiä alas ja turvallisempaa elämänlaatua ja tunnetta tilalle. Ei enää riehumisleikkejä vaan nenätyötä, jotta aivot liikkuisivat enemmän kuin kroppa. Aivotyöllä saa väsytettyä paremmin kuin liikunnalla. Haltille opetetaan: 1. luopuminen operantisti, 2. rauhoittavat signaalit, 3. ohitustilanteet uusiksi (koska ohitustilanteetkin ylläpitää stressiä). Rauhoittavien signaalien käyttö edistää koirien välistä kohteliasta viestintää ja samalla niiden signaalien käyttö rauhoittaa myös käyttäjäänsä.
Haltin stressitason laskuun auttaa rauhoittavien signaalien lisäksi metsälenkit. Niitä on tehtävä päivittäin ja pitkässä liinassa, jotta Halti voisi kokea vapauden tunnetta. Se on omiaan laskemaan stressiä. Ohitustilanteessa tilan ottaminen on välttämätöntä, koska se on turvallisuuskysymys Haltille. Väärinkäsityksiä syntyy koirien kesken usein silloin kun ollaan liian lähellä. Jos Halti alkaa kiihtymään niin se kertoo vain siitä, että ollaan liian lähellä toista koiraa.
Malttiharjoitusta
Koira, joka on kokenut elämässään suurta stressiä, on altis sille jatkossakin, joten sen takia sitä täytyy aina ikään kuin varjella kaikelta stressiltä. Satu suositteli kantamaan lenkeillä mukana vesipulloa, jossa on sellainen spruuttauskorkki niin jos joku irtokoira on hyökkäämässä kohti niin Halti selän taakse ja sillä pullolla spruuttaaminen hyökkäävän koiran silmien väliin voi estää hyökkäämisen. Satu halusi nähdä Haltin ja kuvata lähtötilannetta harjoittelijan kanssa. Hain Haltin sisältä ja Halti haukkui heti kun huomasi heidät. Käveltiin heistä ohi ja sitten Satu alkoi tekemään harjoitusta, jossa alkoi poimimaan Haltilta rauhoittavia signaaleita. Sitä oli hienoa seurata. Satu oli itse eleetön, rento ja piti sopivan etäisyyden Haltiin, mikä toi Haltille luotettavan olon. Aina kun Halti teki rauhoittavan eleen, Satu naksautti naksutinta, kehui ja heitti Haltille namin. Hetkessä Halti ymmärsi, mistä namin saa ja alkoi tarjoamaan rauhoittavia eleitä. Halti rauhoittui ihan silmissä tuosta lähtötilanteesta.
Satu sanoi, että Halti katsoo todella vähän suoraan. Se katsoo lähinnä epäsymmetrisesti ja välillä kylkeä kääntäen, mikä on rauhoittavaa. Eteisessä vieraiden vastaanottamista Satu ei suositellut, sillä nyt Haltilla voi olla muodostuneena tietty kiihdyttävä mielleyhtymä eteisestä vieraiden vastaanottamisessa, vaan Satu suositteli, että niiden ei-niin-tuttujen ihmisten kanssa lähdetään käymään ensin kävelyllä. Ikään kuin ohitetaan se eteistilanne. Koiran oma tunnetila vahvistaa omaa toimintaansa, eli se mikä toistuu, vahvistuu. Tietty tunnetila aiheuttaa tiettyä käytöstä. Satu sanoi Haltista, että Halti oppii nopeasti ja on tosi yhteistyöhaluinen.
Näillä eväillä lähdettiin purkamaan tätä ongelmaa. Kirjoittelen vielä miten koulutus etenee. Vihdoin löytyi joku syy tälle käytökselle. Itseäni soimasin siitä, että varmaan aika stressaava kevätkin ollut sillä nyt kun huhtikuussa ensin Halti sterkattiin ja sitten muutettiin vielä omaan taloonkin. On siinä ollut melkoista rulianssia toisella. Täytyy sanoa, että olen välillä ollut kyllä aika piipussa Haltin kanssa, mutta samalla olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, ettei monikaan koira ole kokenut koko elämänsä aikana niin paljon ikäviä asioita kuin Halti on kokenut kolmen vuoden aikana. Eihän se ihme ole, jos ne asiat jättävät jälkensä koiraan. Vuosi sitten arvelin, että kyllä se tapahtuma jälkensä jättää ihan varmasti, mutten voinut kuvitella kuinka isot arvet se jättäisikään. Eihän se Haltin vika ole, että nyt on haasteita.
Onneksi läheiset ovat tsempanneet minua, ja paljon ovat tsempanneetkin, ikään kuin nostaneet minut aina ylös. Suurimpana tsempparina siskoni, joka jaksaa aina kuunnella murheita ja auttaa minua näkemään asiat toisin. Siskoni tuntuu etenkin ymmärtävän Haltia aina, tilanteessa kuin tilanteessa. Olen tosi kiitollinen, on tosi iso merkitys sillä että saa kannustusta, muuten ei varmaan jaksaisi. Samalla olen tavallaan myös kiitollinen siitä, että Haltin myötä olen kehittynyt koiranomistajana tosi paljon. Olen oppinut koiran koulutuksesta ihan älyttömästi Haltin elämässä esiintyvien haasteiden myötä. Olen oppinut enemmän koirista kuin koskaan.
Hertta ja Halti
