torstai 18. tammikuuta 2018

Muutokset sterilisaation myötä

Haltin sterilisaatiosta on nyt kulunut 9kk. Minulta on usein kysytty, että olenko huomannut Haltissa muutoksia sterilisaation jälkeen. Sterilisaatio oli kyllä hyvä päätös, jota en ole katunut. Haltin juoksut eivät olleet tasaiset silloin kun ne vielä tulivat ja juoksuaika oli aina melkoinen koettelemus kun sen käytös oli niin kiimaista. Nyt ne kaikki on jääneet pois ja se on ollut helpotus.


Mitä ei ole muuttunut?
Haltin paino ei ole juurikaan muuttunut. Ennen leikkausta painoi 16,7kg ja vastikään punnittiin Halti pitkästä aikaa niin paino oli 16,8kg. Myöskään sen aktiivisuustasossa en ole havainnut yhtään muutosta, ihan yhtä innokas se on tekemään ja menemään kuin ennenkin. Halti on ollut minusta aina hieman urosmainen narttu ja esimerkiksi juoksujen lähestymisenkin tiesi silloin ennen usein siitä kun se ulkona saattoi lipaista toisten pissoja. Tämä ei ole muuttunut eli tekee sitä edelleen, mutta jännä juttu on se, että sekin on kausittaista, aivan kuten silloin sterilisoimattomanakin oli. Luonteessa en ole myöskään havainnut muutoksia. Sitä en osaa sanoa onko epävarmuus pysynyt samana vai lisääntynyt leikkauksen jälkeen. Veikkaisin, että pysynyt samana. Ruokahalu on myös pysynyt entisellään, ihan yhtä ahne se on kuin aina on ollut.

Vas. vastikään pennut tehnyt Taika ja oik. sterilisoitu Halti
Kuvannut Elina

Mitä on muuttunut?
Turkki ennenkaikkea. Tosi monet ovat huomanneet, että Haltin turkki on nykyään melko muhku! Samalla myös sen hoitamisesta on tullut toki vaativampaa. Ennen riitti kun turkkia harjasi muutaman viikon välein niin nyt saa harjailla n. viikon välein. Lähinnä takkujen selvittelyä se on, eli niitä muodostuu selkeästi paljon herkemmin kuin ennen. Hormonaalisuus on vähentynyt, vaikka edelleen sitä on ja merkkailee aika lailla entiseen malliin ulkona, mutta kyllä se meno on hormoonien osalta tasapainottunut. Harrastustaukojakaan ei tarvitse enää pitää toisin kuin ennen aina juoksujen/tärppien aikaan. Ei myöskään tarvitse olla sydän syrjällään kun liikkuu ulkosalla, että hyppääkö joku irtioleva uroskoira oman tärppisen nartun selkään. Leikkauksen myötä ei märkäkohdunkaan riskiä ole, joten se on ihana asia.


Halti on syönyt tähän asti runsas energistä aktiivisen koiran ruokaa, jossa rasvaprosenttikin on 22%, mutta nyt olisi tarkoitus vaihtaa hieman vähärasvaisempaan ruokaan. Syinä ovat lähinnä, että agilityssä emme käy enää kerran viikossa kuten joku aika sitten ja nyt kun Halti on leikattu vielä lisäksi, niin vähärasvaisempaa ruokaa voisi olla ihan hyvä ainakin kokeilla. Haltihan oli steriloinnin aikaan vähän päälle 3v, joten sen ikäisenä steriloinnin suurimmat mahdollisimmat hyödyt on ikään kuin "menetetty". Nuorempana jos olisi leikkauttanut niin hyötyjä olisi ollut vielä enemmän. Silti tämä on ollut päätös, johon olen ollut tyytyväinen ja on helpottanut elämää.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Danan vaiva

Kirjoittelin viimeksi Danan eläinlääkärikäynnistä ja kun aloitimme Nutrisal-hoidon eläinlääkärin epäilemään janonsäätelyn häiriöön. Nutrisal-hoitoa tehtiin melkein viikon verran ja vein uuden pissanäytteen klinikalle tutkittavaksi. Nutrisal ehkä hieman hillitsi Danan juomahaluja, mutta pissalla käymisen suhteen ei tapahtunut muutoksia.


Eläinlääkäri soitti joulun alla ja kertoi, että oli katsonut vielä uudestaan onko autoimmuunisairauksien (Addison, Cushing) viitteitä ja totesi, ettei viitteitä ollut (huh!). Virtsanäytteestä sen sijaan oli löytynyt struviittikiteitä ja virtsan ph oli ollut emäksinen. Viikko sitten toimitetussa virtsanäytteessä kiteitä ei näkynyt, mutta tuolloin ph oli ollut myös emäksinen. Eläinlääkäri sanoi, että kiteiden löytyminen on kuin kullanhuuhdontaa, joskus ne sattuu juuri siihen otokseen virtsasta ja toisinaan ei. Nyt kuitenkin niitä selvästi oli ja keskustelimme hoidosta. Hän sanoi, että ruokavaliolla monesti näitä hoidetaan ja on olemassa erityisruokia näihin tarkoituksiin. Sanoin kuitenkin, että Dana on allerginen eikä voi syödä niitä ruokia, joten jos vain mitään muuta vaihtoehtoa on niin mieluummin jokin toinen hoitomuoto. Eläinlääkäri sanoi, että on valmiste nimeltään "Kiveton", joka säätää virtsan ph:ta turvallisempiin rajoihin, jolloin vältetään virtsakiteiden ja -kivien lisääntyminen ja suurentuminen, ja joka vaikuttaa myös niiden liukenemiseen. Jos yksistään virtsan ph olisi vain emäksinen, ei siinä olisi mitään, mutta koska on myös kiteitä niin se ph altistaa niiden kehittymiselle. Koirilla struviittikiteitä kehittyy tulehduksellisessa ympäristössä, ei niinkään ruoan takia kuten kissoilla. Jossain vaiheessa ilmeisesti Danalla on ollut jokin tulehdus, joka on rauhoittunut spontaanisti.

Tilasin kivettoman netistä ja sain sen onneksi vielä yllättävän nopeasti jopa jouluksi, että päästiin heti aloittamaan hoito. Eläinlääkärin ohje oli, että parin viikon kuuri sitä jauhetta ruokaan sekoitettuna päivittäin ja sitten kontrollipissanäytteen tuonti klinikalle. Olen nyt syöttänyt jauhetta Danalle ruoan seassa sen parin viikon ajan, mutta valitettavasti en ole huomannut isompaa muutosta sen tilassa. Mielenkiintoista on kyllä kuulla sitten onko kiveton vaikuttanut virtsan ph:on. Valitettavasti kuitenkin oma mututuntumani on, että Danan ruokavalion muuttaminen on seuraavaksi meillä edessä. Kävi miten kävi, tärkeintä olisi, että saataisiin vaan Dana kuntoon <3 Varmaan ensi viikolla ollaan taas viisaampia.

Postissa tuli ihana arpajaisvoittotaulumme, kiitos Waldogs!