lauantai 31. lokakuuta 2015

Haltin kuvaukset

Halti kävi kuvauksissa toissapäivänä aamupäivällä. Kuvauksia varten Haltin piti olla 12 tuntia paastolla. Teetettiin tytölle viralliset lonkka- ja kyynärkuvat sekä epävirallisena selkäkuvat, koska niitä ei enää virallisina kaupungin klinikalta saanut. Suomenlapinkoiran Pevisaanhan ei kuulu röntgeneistä kuin lonkkakuvat, mutta halusin tutkituttaa silti kyynärät ja selänkin, koska ne ovat olennaisessa osassa kaikessa liikkumisessa ja Haltikin harrastaa monenlaista. Lisäksi Haltilta poistettiin parista kulmurista samalla vähän hammaskiveä, joka oli kätevä tehdä samalla nyt samalla kun otettiin rtg-kuvat. Kiveä ei ollut paljoa, mutta eläinlääkäri sanoi, että ne vähätkin on hyvä poistaa niin ei tule mitään ikävää ientulehdusta.

Punnitsin Haltin aulassa ja paino oli 16,3kg, oikein hyvä. Eläinlääkäri tutki Haltin ja sanoi, että Halti on oikein sopusuhtainen ja hyväkuntoinen tyttö. Eläinlääkäri myös muisti meidän harrastukset ja kyseli, että vieläkö ne on pysyneet samoina.

Uni tuli rauhoituspiikin jälkeen

Mammaa vasten on hyvä nukahtaa <3

Kaikki oli mennyt hyvin, hoitaja oli ehtiessään vielä leikannut Haltin kynnetkin samalla. Nätit, putsatut kulmurit myös pilkottivat nukkuvan Haltin suusta. Klinikalle oli yllättäen tuotu hengenvaarassa oleva koira, joten eläinlääkärimme alkoi operoimaan sitä. Halti sai herätyspiikin ja hoitaja sanoi, että eläinlääkäri soittelee minulle jos se vain sopii minulle, koska tuli se yllättävä tapaus. Sanoin, että tottakai se sopii. Sain samana päivänä Haltin kuvat sähköpostiin ja ne näytti aika lupaavilta, mutta en halunnut luoda mitään toiveita ennen kuin eläinlääkäri on kommentoinut kuvia.

Halti lähdössä klinikalta kotiin, hieman tokkurainen vielä

Voin kuvitella kuinka Halti ajatteli klinikalla, että "miten ihmeessä voin simahtaa kesken kaiken näin mielenkiintoisessa paikassa, en ymmärrä!"

Halti kotona, vielä aivan ding dong..

Eläinlääkäri soitti minulle ja sanoi, että kuvissa ei ole mitään huomautettavaa, kaikki on kuten pitääkin ja kaikkia harrastuksia voidaan jatkaa normaalisti (jee!). Arvioi, että lonkat olisi A:ta tai B:tä, joka tapauksessa sieltä yläluokasta ja kyynärät myös nollat. Selässä ei myöskään ollut mitään erikoista. Kaikki on kuulemma hyvin ja oikein kehittyneet. Tosi mukavaa kuultavaa! Joskus mietin, että saapa nähdä millaiset lonkat ym. Haltilla on kun se on niin aktiivinen typy, joka ei välttämättä hirveästi varo tai itseään säästele, joten siihen nähden oli kyllä myös positiivista kuultavaa :) Nyt sitten vielä odotellaan mitä kennelliitto tuumii tarkemmin.
Halti alkoi illalla olla jo oma reipas itsensä, eikä ollut enää tokkurainen, lelua kanteli innoissaan :) Ruoan uskalsimme antaa sitten kun alkoi olla jo virkumpi, annoimmekin sitten iltaruokaa isomman annoksen kun aamuannos jäi väliin.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Blogin nimi ja osoite muuttuu!

Lukijat rakkaat,

Winkkelin-blogi kokee muutoksia. Nimi ja osoite tulevat muuttumaan lähipäivinä kennelnimeämme "Tatamitassun" vastaavaksi, joten surffaattehan jatkossa osoitteeseen tatamitassun.blogspot.fi.
Seuraajien ei tarvitse tehdä mitään, osoite päivittyy uudeksi automaattisesti (tietääkseni). Mutta jos näin ei käy niin näppäilkää uusi osoite kenttään.

Tavataan jälleen Tatamitassussa! :)

Tytöt Tervareitistöllä lenkillä


Follow my blog with Bloglovin

torstai 22. lokakuuta 2015

Pillikoulutuksesta

Tutustuin pillityksen maailmaan ensimmäistä kertaa kun olimme Danan kanssa aikoinaan noutajayhdistyksen toko-kurssilla. Siellä saimme hyvät ja selkeät ohjeet pillikäskyjen opettamiseen. Hankin itselleni heti ACME:n kaksiäänisen pillin ja aloin harjoittelemaan. Äkkiä Dana oppikin luoksetulopillityksen. Siihen käytetään yleisesti kahta lyhyttä vihellystä "PIIP-PIIP".
Lähdin opettamaan sitä Danalle aluksi ruokinnan yhteydessä. Kun ottaa kupin kaapista, Dana kiinnostuu jo siinä vaiheessa tulemaan luokse itsenäisesti, johon oli helppo vain yhdistää pillitys. Sen sujuessa alettiin yhdistämään luoksetulopillitystä sitten eri tilanteissa ja paikoissa, pikku hiljaa vaikeutuen. Myös Halti oli helppo opettaa pillitykseen, sillä se oppi helposti Danan esimerkin kautta käskyt.

Acme Double Whistle

Yksi vihellys "PIIP" tarkoittaa 'istu'-käskyä ja se on samalla myös käsky pysähtyä. Tavoitteena on saada koira istumaan eri etäisyyksillä ja jopa kesken työskentelyn jos tarve vaatii. Tämän käskyn avulla koira yleensä saadaan parhaiten hallintaan. Pillimerkin saa opetettua puhaltamalla ensin pilliin ja näyttämällä samalla käsimerkki. Alussa koira täytyy muistaa palkita aina oikeasta toiminnasta. Harjoittelusta kannattaa tehdä koiralle positiivista, jotta se oppii, että pysähtymisestä seuraa jotain mukavaa, eikä että jokin mukava asia loppuisi.

Toki pillityksissä on hieman eroja, kaikki ei pillitä täysin samalla tavalla, esim. yksi pysähtymisvihellys voi toisilla olla pidempi ja toisilla lyhyempi. Pääpiirteittäin kuitenkin käytetään samoja pillikäskyjä ja yleisesti ottaen yksi vihellys on lähes poikkeuksetta pysähtymiskäsky ja kaksi vihellystä luoksetulokäsky.

Acmen Noutajapilli

Lähihaku-pillityksen "PI-PIIU" Dana oppi myös nopeasti ja se oli aika helppo opettaa. Ripottelin namuja maastoon ja kun Dana oli juuri niiden kohdalla etsimässä niin vihelsin samalla lähihakupillitystä. Suhteellisen äkkiä pääsin yleistämään samaa leluihin ja dameihin, myöhemmin myös riistoihin.

Pilli on hyvin kätevä kaveri ulkona. Pillityksellä luoksetulo on meillä myös ehkä varmempi kuin itse kutsumalla, kuten monilla muillakin. Pillin tuleekin olla se voimakkain ja viimeinen käsky. Pillin käytössä on tärkeää olla tarkkana, että sen vaikutusta ei heikennetä. Toisin sanoen, jos ei voi olla varma, totteleeko koira, kannattaa käyttää mieluummin suullista käskyä. Jos koira ei tottele sitä, juokse koiran luo ja toista käsky ja palaa paikallesi. Täytyy muistaa, ettei koiralle saa pillittää liikaa tai turhaan, ettei pillin merkitys laske. Pillikoulutuksessa on tärkeää olla selkeä ja käyttää selkeitä käskyjä.
Pillin hyvä puoli on myös se, että sen ääni kantaa kauemmas kuin oma ääni ja se erottuu muiden äänien joukosta selvästi.

Tiivistettynä esimerkkejä yleisesti käytetyistä pillivihellyksistä:

Istu! = Yksi vihellys "PIIP"
Tänne! = Kaksi lyhyttä vihellystä "PIIP-PIIP"
Lähihaku= Kaksi laskevaa pillitystä "PI-PIIU", joka usein myös toistetaan
Huomio/Katso tänne!= Yksi lyhyt vihellys "PIP"

Pillityksestä löytyy tietoa mm. Jyry Tuomisen "noutajan pennusta metsästyskoiraksi"-kirjasta, josta olen myös itse saanut paljon tietoa.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Nose Work (K9)

Olemme aloittaneet Haltin kanssa Nose Workin harrastamisen. Nose Work lajina on Suomessa vielä aika uusi juttu. Nose Workissa koira saa etsiä erilaisissa ympäristöissä sille merkityksellikseksi koulutettuja hajuja. Laji ei vaadi monimutkaisia eikä kalliita varusteita. Se on aktiviteetti, jota kaikki koirakot voivat harrastaa. Koira voi olla pieni tai suuri, rohkea tai arka, kolmijalkainen, kuuro tai sokea. Ainoastaan tarvitaan kiinnostus hajutunnistustyöskentelyyn. Nose Workin perusajatus on, että lajin tulee olla hauskaa tekemistä sekä ihmisille että koirille.

Nose Work on saanut inspiraationsa haasteista, joita erikoisetsintäkoirat kohtaavat työssään. Lajin ovat luoneet yhdysvaltalaiset erikoisetsintäkouluttajat, joiden tavoitteena oli parantaa rescue- ja seurakoirien hyvinvointia luomalla mukava ja helppo tapa toteuttaa koirien lajityypillistä käyttäytymistä hajuaistia hyödyntämällä.
Nose Work on työkoirapuolelta sovellettu harrastuskoirille sopivaksi. Kun virkakoirat koulutetaan etsimään esimerkiksi huumeita ja rahaa, niin Nose Work-harrastuskoirat koulutetaan tunnistamaan esimerkiksi eukalyptuksen, laventelin ja laakerinlehden hajuja. Hajuja, joita koirat etsivät, ovat koostumukseltaan hydrolaattinesteitä, ei siis mausteita, eteerisiä öljyjä tms.

Nose Workiin kuuluu neljä osiota: Sisätilaetsintä (ns. toimistotilat), ulkoetsintä, laatikkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Koiran tulee etsiä etsittävä haju tietyn ajan sisällä. Etsittävät hajut lisääntyvät vaikeustason noustessa. (Lähde: www.noseworkfinland.com)

Kuvat otettu toiselta treenikerralta, jossa makupalojen määrää oli jo reippaasti vähennetty


Ensimmäisellä kerralla meillä oli teoriaa Nose Workista ja käytännön harjoituksia laatikkoetsinnästä. Hallissa oli tusinan verran laatikoita, joihin oli laitettu makupaloja. Koiran tullessa halliin ohjaajan kanssa, sille ei saa sanoa mitään eikä ohjata koiraa millään tavalla, vaan ohjaajan tulee olla passiivisessa roolissa ja antaa koiran työskennellä rauhassa ja itsenäisesti nenänsä avulla. Harjoituksissa kannattaa käyttää hihnaa. Kaikkia makupaloja ei ole pakko löytää vaan koiran mukaan katsotaan missä välissä on hyvä käydä tauolla. Koira ei saisi kyllästyä tai turhautua. Tauolla avustaja vaihtaa laatikoiden paikkaa ja tekee tarvittavat makupalalisäykset. Tauon jälkeen tehdään toisto etsinnästä.
Tärkeää on muistaa, että etsintäpätkät ei saisi olla pitkiä. Esim. 3 minuuttia haistelua yhdellä toistolla on pitkä aika! Jos joskus tuntuu, ettei koira oikein etene Nosessa niin sitten kannattaa selvittää voisiko koiralla olla flunssaa, nenäpunkkia tai muuta sairautta mikä vaikuttaa hajuaistiin.

Kouluttajamme sanoi, että tässä lajissa koirista näkee, ketkä ovat itsenäisiä ja ketkä eivät. Osalla koirakoista ensimmäinen kerta meni laatikoihin totuttamiseen ja että uskaltaa ottaa sieltä namuja. Kun Halti meni ensimmäistä kertaa laatikoille, se alkoi heti etsiä namuja ja kulki nenä veturinaan laatikolta toiselle innokkaasti. Ei myöskään jännittänyt isompia laatikoita vaan onki namuja syvemmältäkin. Haltin ja Danan kanssa olemme kerran aiemmin tehneet NW-treenin siskoni opastamana, sillä siskoni harrastaa Nosea koiransa kanssa.

Eukalyptuksen ehdollistamista; Halti on löytänyt eukalyptuksen hajulähteen ja palkkaan sitä hajupilvessä heittäen namuja laatikkoon 


Ajan myötä vähennetään nameja ja lisätään laatikoita. Ensimmäisen viikon ajan teimme laatikkoetsintää ja toisella viikolla aloin ehdollistamaan Haltia eukalyptuksen hajuun, jonka ostin kouluttajaltamme ensimmäisellä kerralla. Saimme kätevästi muutosta säästettyä laatikoita niin nyt niitä on vinopino käytettävissä hajutyöskentely-treeneihin. Halti on alkanut hyvin ehdollistumaan eukalyptuksen hajuun niin kouluttajamme sanoi, että voimme hieman taas vaikeuttaa treenejä Haltin kanssa ja lisätä laatikoita.
Nose Work on kyllä tosi kiva laji! Haltista näkee myös, että se tykkää nenäilystä ja lisäksi treenien jälkeen sillä tulee uni nopsasti. Kyllä se nenänkäyttö vaan selvästi väsyttää koiraa ihan eri tavalla kuin moni muu aktiviteetti!

Halti alkaa ehdollistua hajuun, joten vaikeustasoa nostetaan ja aloitetaan kädestä palkkaaminen 

Naksutin on kätevä yhdistää tähän; kun koira löytää hajun, naks, kehu ja palkka kädestä 


Hyvin meni!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kaikenkarvaiset kamut

Kaapo on toipunut leikkauksesta hyvin ja sairasloma on vietetty, niin päätimme lähteä lenkkeilemään Outin, Kaapon ja tyttöjen kanssa. Ulkoilutin pitkästä aikaa kameraa ja Outillakin oli uusi kamera mukana. Sanoin, että aika liikkuvaiset kohteet on, kyllä meillä haastetta riittää. Outi totesi hyvin, että sellainen kuva kuin kohdekin, mikä pitää kyllä täysin paikkansa :D Aika liikkuvaisia kuvia meillä tulikin!

Kaapo

Tytöt

Dana



Kaikki kolome :)


Liikkuva on kohde, kyllä..


Haltin monet puolet






Kapsi kävi vähän uimassa

Käymme yhdessä ain...

...käymme aina rinnakkain..



Dana :D

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Dana siirtyi BARF-ruokavalioon


Danalla on ollut ihottumaa kesäkuusta asti, ja välillä tuntui, että se vähän helpotti, mutta tuli kuitenkin taas takaisin. Käytin Danaa silloin kesällä eläinlääkärillä ja se sanoi, että ihottuma ja hot spotit voivat johtua kosteasta kesästä ja paljosta uimisesta. Silloin Dana sai Canofite-korvatipat punoittavaan korvaan sekä kortisonipiikin. Eläinlääkäri ohjeisti pesemään ja kuivaamaan Danaa aina uinnin jälkeen kunnolla. Lääkäri myös kertoi, että niillä Canofite-tipoilla voi hoitaa myös ihottumaa ja hoidin sillä aina näppyjä. Tilanne ei ole kuitenkaan kokonaan hellittänyt missään vaiheessa.

Danalla on kerran aiemmin oireillut iho. Kun kolme vuotta sitten muutimme uuteen asuntoon niin sillä yhtäkkiä turposi kasvot. Säikähdin ihan hirveästi. Todennäköisesti siinä uudessa asunnossa oli jotain, joka aiheutti voimakkaan allergisen reaktion. Dana oli päivystyksessä tiputuksessa ja sai kahta eri kortisonia. Muistan kuinka hirveältä tuntui katsoa sitä, oli siinä itku herkässä..



Eläinlääkäri sanoi, että Danan pitäisi päästä viikoksi hoitoon jonnekin, että tilanne rauhoittuu. Dana onneksi pääsi siskoni luo hoitoon ja me puunattiin mieheni kanssa koko asunto aivan totaalisesti. Lisäksi imuri meni vaihtoon ja ostimme allergia- ja astmaliiton suositteleman imurin, joka oli tosi hyvä. Danan iho alkoi onneksi rauhoittua aika piankin ja viikon päästä tyttö pääsi kotiin eikä mitään reaktioita tullut. Myös iho alkoi olla normaali. Myöhemmin Dana kävi vielä allergiatesteissä, mutta mitään sieltä ei löytynyt. Se jäi siis mysteeriksi, eikä sen jälkeen mitään vastaavaa enää ollut.

Mutta se siitä historiikistä. Soitin eläinlääkärille nyt alkuviikosta, ja kerroin hänelle oireista ja jatkuneesta ihottumasta. Oireina on ollut siis korvien rappaaminen ja läpyttely (vaikka ne ovat puhtaat), ihottumat, silmien ympärysihon kaljuuntuminen (ei paljoa), toinen suupieli turvonnut ja leuan alla on pari märkivää kohtaa.. Tilannetta ei kuitenkaan voi verrata tuohon kolmen vuoden takaiseen, Danasta ei tällä hetkellä juuri huomaa päälle päin, että olisi mitään ihottumaa, ellei tarkemmin ala tutkimaan. Eläinlääkäri pyysi minua listaamaan kaikki ruoka-aineet, makupalat ym. mitä Dana on syönyt viimeisen kahden kuukauden aikana. Melko savotta se olikin, labbis kun ei mikään nirso ole vaan kaikki uppoaa. Noo siitähän tuli sitten kahden A4:sen mittainen litania..

Menin perjantaina käymään hänen luonaan ja näytin listan. Totesi hänkin, että on tässä meillä työmaa :D Pikkuhiljaa sieltä alkoi löytyä niitä potentiaalisia allergeeneja, joita hän poimi sieltä. Eläinlääkäri sanoi, että monipuolisesti Dana selvästi syö. 
   Danahan söi jonkin aikaa Minkalta jäänyttä senioriruokaa elokuussa. Eläinlääkäri poimi etenkin siitä Minkan ruoasta aika monta yleisesti allergisoivaa ainesosaa.. Tässä on nyt mahdollista se, että Dana on joko herkistynyt uudelle ruoka-aineelle mikä on poikkeuksellisesti ruokavaliossa ollut tai on pikkuhiljaa alkanut herkistymään jollekkin aiemmin hyvin sietämälleen ruoan ainesosalle. Kun koira on syönyt jotain ainesosaa, jolle on herkistynyt, sen vaikutus elimistössä kestää jopa kolme viikkoa. Eläinlääkäri sanoi, että on hyvin yleistä esimerkiksi, ettei koira ole allerginen välttämättä millekään ruoka-aineelle, mutta saattaa olla allerginen varastopunkille, jota tavataan esimerkiksi kuivamuonasäkeissä.

Danalle täytyi valita seuraavan kuuden viikon ajaksi yksi eläinproteiini ja yksi kasviproteiini, jotta voidaan selvittää mikä sitä allergisoi. Lähes kaikkia lihoja meidän tytöt saavat säännöllisesti niin niiden harvemmin annettavien ja vähiten allergisoivien joukosta (lammas, hevonen, poro) tuli valita yksi. Valitsin poron, koska sen saatavuus on aika hyvä ja sitä saa aika hyvin myös luina, kuivattuina korvina yms. Kasviproteiiniksi valitsimme perunan, vaikkei siinä hirveästi ravintoaineita olekaan, mutta se täyttää parhaiten mahan. Se on lisäksi yleensä vähiten allergisoiva. Lisänä saa antaa ainoastaan kasvipohjaista öljyä, esim. rypsiöljyä, jotta Dana saa tarvittavaa energiaa.

Dana on suht. normaalin näköinen kuitenkin ja pirteä, mahakin toimii normaalisti. Eläinlääkäri sanoikin, että hyvä kun tässä vaiheessa alettiin selvittämään asiaa eikä sitten kun asiat on jo menneet pahaksi. Useilla se voi mennä siihen, että tassut nuollaan auki, korvat on tulehduksissa ym.

Käytännössä Dana aloitti nyt barffauksen eliminaatio-ruokavaliolla ja näillä mennään nyt seuraavat kuusi viikkoa. Lisään tuohon satsiin käytännössä enää sinkin, tarvittaessa myös kalsiumin. Sinkiksi valitsin Vidan Vahvan sinkin + B6, koska sitä suositeltiin netissä monessa yhteydessä. Nyt punnitsen aina Danalle oikean ruokamäärän. Kuuden viikon päästä vien Danan eläinlääkärille näytille, jossa katsotaan tilanne ja jatkotoimenpiteet. Toivottavasti sitten voisimme lisätä joukkoon uuden ruoka-aineen. Dana on lisäksi nyt kolmen viikon kortisonikuurilla. Minähän en oikein kortisonin ystävä ole eikä varmasti moni muukaan, mutta  ei ole vaihtoehtoa ja ei se pienenä kuurina vielä paha.. Toivottavasti se rauhoittaa ihon tilanteen, ja onneksi ei tarvinnut ainakaan vielä laittaa lisäksi antibioottikuuria. Lisäksi lääkäri suositteli ostamaan apteekista Hexocil-shampoota ja pestä sillä tarvittaessa. Hän sanoi, että makupalat minun täytynee alkaa tekemään itse, kuten olenkin jo tehnyt. Nyt vaan sillä erolla, ettei siinä saa olla maksimissaan kuin poroa, perunaa ja kasviöljyä, ainakaan näin ens alkuun. Eläinlääkäri sanoi, että koira ei kyllästy siihen, että se saa monta viikkoa vaan samaa ruokaa toisin kuin ihmiset, jotka kaipaavat aina vaihtelua.

Menin sitten heti apteekkiin, mutta siellä ei ollut valmiina Hexocilia niin laitoin sen tilaukseen. Sitten marssin Mustiin ja mirriin ja tyhjensin sieltä miltei kaikki poropötköt pakkasesta. Ostin 10 kappaletta 0,5 kg:n poropötköä ja lisäksi poron pakastettuja luita, poro makupaloja (100% lihaa) ja poron korvia. Poropötköt sisältävät myös poron sisäelimiä, rustoja ja luita jauhettuna. Täytyy testata miten se poron luiden syönti onnistuu, ainakin niitä isoimpia voisi kokeilla minun valvonnassani, mutta niitä pienimpiä en anna. Jos meinaa mennä hotkimiseksi, niin en anna sitten ollenkaan ja lisään vaan kalsiumia sitten ruokaan.

 Näin vertailun vuoksi:

Kalliiksihan tämä ruokavalio tulee varmasti etenkin isolla koiralla, mutta tärkeintä että saa tytön kuntoon. Ompahan ainakin terveellistä ruokaa ja kuten eläinlääkäri sanoi niin Dana tuskin panee pahakseen kun on raakaruokinnalla ;) Ystäväni tekee paljon itse makupaloja koirilleen niin sain häneltä hyvät vinkit poromakupalojen tekoon, ihan mahti juttu :)

maanantai 12. lokakuuta 2015

Naminami ruokaa!

Pyrin antamaan tytöille säännöllisesti raakaruokaa kuivamuonan lisäksi. Kuivamuonana Dana saa Acanan Adult Dogia ja Halti Taste of the Wildin High Prairie Caninea. Ihan 50:50-mallilla (puolet kuivamuonaa, puolet raakaa) en ole pystynyt ruokkimaan, mutta kovasti haaveissa olisi kasvattaa raakaruoan osuutta ruokinnassa entisestään. Nyt olen taas tehnyt yrjölän puuroa viime aikoina, jossa on ravintoarvoltaan hyviä viljoja (tattaria, hirssiä, kauraa). Tässä yksi esimerkkikuva miten olen ruokaa tarjonnut, suurin osa ruoasta on siis lihaa. Kupissa on naudan jauhettua lihaa ja sisäelimiä, lohta, yrjölän puuroa, kasvissosetta, kananmunaa, merilevää, jokunen valkosipulirae ja auringonkukkaöljyä. Eri variaatioita on paljon. Usein lisään myös piimää tai kermaviiliä, lohiöljyä..

Tytöt saavat usein lihaisia luita, kuten broilerin siipiä, selkärankaa, kanan kauloja, naudan rustoja, sian rintarustoja yms. Monipuolisuus on hyväksi, koska eri eläinten luut sisältävät ravintoaineita vähän eri suhteissa.


Ruoka kannattaa tarjoilla mielellään huoneenlämpöisenä, koska kylmä ruoka voi aiheuttaa mahakipuja ja ruoan sulattaminen mahassa kestää pidempään. Monet kyllä antavat esimerkiksi lihaiset luut jäisinä, jotta niissä olisi koiralle enemmän tekemistä. Koira kyllä kestää sen, jos ei ole kovin herkkämahainen.

Ruokailukertojen määrästä on monia eri mielipiteitä. Jotkut suosii kerran päivässä, toiset kahdesti päivässä. Me kuulutaan jälkimmäiseen kastiin. Kun antaa kahdesti päivässä ruoan, ei mahalaukku pääse ihan tyhjäksi eikä äärimmilleen täyteen. Kerran päivässä ruokkimisen etu taas on se, että koiran maha venyy täyttyessään ja tuolloin mahalaukun pinta-ala kasvaa. Silloin mahahappoa ja ruoansulatusnesteitä muodostuu enemmän ja ruoka sulaa nopeammin ja paremmin. Iäkkäille ja sairaille koirille kannattaa antaa ruoka useita kertoja päivässä.

Yleensä luonnolliseen ruokavalioon kuuluu runsaasti lihaisia luita, joiden osuus on mielellään noin puolet ruokavaliosta. Lihaisat luut kannattaa tarjoilla mieluiten eri aterialla kuin muut ruoka-aineet, etenkin jos mukana on viljoja. Kasvikset voi yleensä huoletta yhdistää viljaan, lihaan ja luihin. Luita voi kyllä tarjoilla yhdessä lihan kanssa.

Käytän luonnollisen ruokinnan toteutuksessa hyödyksi hankkimaani tietoa ruokinnasta. En mittaile vitamiinien määrää, koska annan kuivamuonaa useammin kuin raakaa. Varmasti mittailisin jos ruokkisin täysin raakaruoalla. Maalaisjärjen mukaan koitan toimia ruokinnan suhteen. Erittäin hyvä kirja, luonnollisen ruokinnan raamatuksikin voisi sanoa, on Malin Ekblomin "Koiran luonnollinen ruokinta"-kirja. Siinä on ytimekkäästi ja selkeästi kerrottu kaikki olennainen, suosittelen!


perjantai 9. lokakuuta 2015

Lehtijuttuja

Uusimmasta Suomen noutajakoirajärjestön lehdestä Nuuskusta pystyy bongaamaan meidät Danan kanssa esittelemässä koiratanssia. Tämän Nuuskun teemana on koiraharrastukset, tosi mielenkiintoinen numero luettavana monine eri lajiesittelyineen! Olen tänään lähdössä Turkuun viikonlopuksi, sattui juuri sopivasti ilmestymään lehtiä tällä viikolla niin on junamatkalle hyvää lukemista.


Eilen tuli postilaatikkoon myös uusin Labradorinnoutajakerho ry:n Labradori-lehti, jonka kansikuva yllätti. Siinä oli nimittäin ottamani kuva Danasta Saana-tunturilla.


Haltistakin oli allaoleva kuva uusimmassa Lapinkoira-lehdessä, hieman lähennettynä versiona.



Sain Koiramme-lehden kuvaajalta kuvia Haltista kesän agilityssä, kiitos kovasti! Mahtava saada tytöstä kuvia kun agilityssä ei olla ehditty kuvailemaan. Opetusmetodithan on tästä hieman muuttuneet esimerkiksi keppien kohdalla, enää en noin harjoittele keppejä Haltin kanssa ;)
Nämä kuvat kuvattiin "Minustako koulutusohjaaja?"-juttuun liittyen.

Kaikki alla olevat kuvat on ottanut: Maria-Melina Väyrynen






torstai 8. lokakuuta 2015

Syysunelmaa

Aivan ihania päiviä taas riittänyt. Voi kuinka nautitaan siitä, että alkaa olla kelit pakkasen puolella jo osan päivää! Tulis vaan talvi pian, se on odotettu meijän perheessä :) Kauniita revontulia on nyt näkynyt monena iltana. Ei ole tullut otettua kameraa lenkeille mukaan, niin on täytynyt tyytyä kännykän kuvalaatuun.

Rakkaat <3

Käytiin taas leikkimässä yksi ilta Tarun kanssa, tehtiin vähän malttiharjoituksia ja koiratanssiliikkeitäkin.

Samaa maata edustavat Halti ja Taru

Tyttöjen kanssa lenkkeillessä olen käyttänyt paljon hihnassa jakajaa, se on tosi kätevä. Ei mene hihnat sotkuun ja tytöt kulkevat siinä sievästi vierekkäin. En käytä jakajaa tavallisen hihnan kanssa vaan flexin kanssa, se on tosi näppärä. Nyt ollaan käyty paljon irtilenkkejä ja Halti on saanut jo parin päivän ajan nauttia kirmailuista ilman flexiä, sillä juoksut on nyt ohi. Tytöt ovat ottaneet hirveitä spurtteja, painineet ja juosseet toisiaan kiinni aivan onnessaan.


Halti kirmaa onnessaan, vihdoin vapaa!

Danskubansku poseeraa

Hirveän hauskaa (ja haasteellista) tää koirien kuvaaminen joskus :D

Halti keskittyy Oulujoen ihasteluun, Dana johonkin muuhun..

Haltia vissiin hiukoo :D

Vihdoin!

Lähdimme taas tsekkaamaan uuden reitin kun oli niin kaunis ilma! Löysimme itsemme kauniin Pyhäkosken varrelta, kännykkälaatua jälleen luvassa.. Täytyy alkaa kuljettamaan oikeaa kameraa mukana kun niin komeat maisemat ympärillä, ei oikein kännykkäkamera tee niille oikeutta. Tässä kun on tätä vettä ympärillä niin Dana on usein käynyt vielä uimassa, ei onneksi enää ihan joessa sentään..


Halti se osaa.. :D

Dana halusi ilmeisesti päärooliin :D

Tytöt <3

Leikkisä Dana toivottaa kaikille mukavaa loppuviikkoa!