maanantai 29. joulukuuta 2014

Merilevää, elokuvia ja mätsärit

Tilasin hieman lisäystä pakkaseen raakaruoan merkeissä. Kanankauloja tuli 10 kg, merilevää 0,8 kg ja lohiöljyä 0,9 kg. Lisäksi sain Viskaalin tilalta jouluriehasta 3 kassillista naudan luita, kiitos heille. Pakastin onkin nyt ihan täynnä kun siellä on 5 treenilintua, jauhettuja kasvis- ja lihapötköjä, sian ja naudan luita, broilerin siipiä ja kauloja, öljyä, raakapyöryköitä... Ja tytöt tykkää ;)

Tytöt ovat nyt parin viikon ajan saaneet merilevää. Merilevä tunnetaan  maailman ravintoainerikkaimpana kasvina. Siitä on paljon hyötyä koiralle, sillä se sisältää runsaasti vitamiineja, aminohappoja, tyydyttämättömiä rasvoja ja kivennäis- ja hivenaineita. Riittävä hivenaineiden saanti on etenkin tärkeää pennuille, aktiivisille koirille, tiineille ja imettäville nartuille sekä vanhuksille. Merilevä vilkastuttaa aineenvaihduntaa, parantaa ruoan hyväksikäyttöä ja ruokahalua, parantaa karvanlaatua ja kiiltoa, nostaa hedelmällisyyttä... Merilevä sisältää algiinikuitua, joka sitoo elimistöstä haitallisia aineita (myrkyt, saasteet) ja poistaa ne ulosteen mukana. Merilevä sisältää vähän kaloreita ja rasvaa, joten se ei lihota koiraa. Merilevä vahvistaa turkkia, kynsiä ja hampaita. Merilevän on havaittu pienentävän hyvänlaatuisia kasvaimia. Merilevässä on paljon suolaa, joten se tulee huomioida muussa ruokinnassa. Annostelu Kennelrehun merilevässä on 1/4 tl / 2 painokiloa kohti.

Halti on innostunut koirien elokuvista. Mieheni keksi yhtenä iltana näyttää Squirrel TV:n film for dogs-elokuvan oravista niin Halti oli katsellut ruutua niin intensiivisesti, ettei muuta halunnut tehdäkään. Se oli katsonut koko elokuvan (n. 30 min.) kokonaan ja sen jälkeen ollaan lyhyempiä pätkiä sille näytetty niin se on seurannut ihan innoissaan ja heiluttanut häntää. Laitettiin yksi ilta kettu-elokuva näkymään, mutta ilmeisesti siinä ei ollut tarpeeksi draamaa, koska sitä Halti ei seurannut niin innoissaan.





Ja Danaa kiinnosti ne linnut..


Halti kävi tänään mätsäreissä pitkästä aikaa. Mätsärit pidettiin pienessä hallissa, jossa emme olleet käyneet aikaisemmin. Koirat olivat aika lähekkäin siellä ja Halti äänteli aluksi, mutta sain sen sitten suht pian rauhoittumaan. Kehät starttasivatkin jo ennen aikojaan ja hyppäsimme sinne vähän lennosta kun oltiin ulkona pisureissulla ja kun tulimme sisälle meidät kutsuttiinkin jo kehään. Siinä meinasi jännitys iskeä, mutta onneksi Halti keskittyi välittömästi ja käyttäytyi kehässä näppärästi. Halti sai punaisen ruusukkeen, tuomari kommentoi sen verran, että Halti oli malttavaisempi verrattuna siihen toiseen kaveriin. Punaisten kehässä oli kaikki punaisen saaneet koirat ja sieltä valittiin kaksi koiraa BIS-kehään. Halti ei sinne päässyt, mutta tämä oli arvokasta kokemusta jälleen meille ja kun on ollut pitkä tauko näistä hommista. Haltin painikaverilla Hertalla meni myös hienosti, ensimmäistä kertaa mätsäreissä ja sai sinisen ruusukkeen.

Kuva: Rallyhaukut

Hunni sai punaisen! 
(Ei kovin mallikas kuva kun koitin yksin filmata)

Tässäpä kuva kesältä painikamuista, vas. pikku Hertta, Ronja, Halti ja Dana

tiistai 9. joulukuuta 2014

Parin viikon kuulumiset

Taas pijelly kiirettä sen verran, ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan, mutta nyt tilanteen korjaus! Kolme viikkoa sitten sain kasvattajan peruskurssin suoritettua. Viikonloppu oli todella mielenkiintoinen ja ne päivät meni ihan liian äkkiä! Kurssi herätti paljon ajatuksia ja sieltä sai ihan älyttömästi tietoa, onneksi kävin sen! Jokaisen, joka haaveilee joskus teettävänsä pentueen tai alkavansa kasvattajaksi kannattaisi kyllä käydä se kurssi. Tekisi mieli opiskella noita asioita lisääkin, ehkä minun täytyy vaan alkaa nyt lukemaan kaikkea kirjallisuutta pahimpaan tiedonjanoon. Kennelnimi-anomukseni laitoin pian sen jälkeen vetämään, mieluummin näin hyvissä ajoin niin olisipahan sitten sekin valmiina. Katsotaan mitä Kennelliitto päättää, siinä käsittelyssä voi kestää aikaa.



Dana kävi lonkka- kyynär- ja selkäkuvauksissa 1,5 vkoa sitten. Kyllä jännitti, että mitähän sieltä selviää, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Teetin epäviralliset kuvaukset, koska Danaa ei tulla käyttämään jalostukseen ja että saa itse tietää mikä on tilanne kun kuitenkin harrastetaan suht monipuolisesti. Tilanne oli hyvä, lonkat oli priimaa; eläinlääkäri sanoi, ettei niissä ole mitään mistä voisi huomauttaa. Lonkat ja kyynärät siis asialliset, hyvät ja normaalisti kehittyneet. Selässä 1 ylimääräinen lannenikama, normaalisti koiralla 7, Danalla 8, mutta siitä ei tavallisesti aiheudu mitään poikkeavaa. Muuten hyvä selkä. Tutkimuksen perusteella Danan kanssa voi normaalisti harrastaa nykyisiä harrastuksia, mutta eläinlääkäri sanoi sitä, että jos kovasti alkaa hyppyyttämään, esim. agility, sillä voi saada muutamassa vuodessa hyvänkin rakenteen rikki. Mutta huh, olen niin onnellinen näistä tuloksista! Ja onneksi meidän harrastukset onkin suht turvallisia eikä sisällä hyppyytystä kuin satunnaisesti (koiratanssi). Ehkä tuo Danan selän pituus selittää sen, miksi Dana ei oikein tykkää olla selällään. Eläinlääkäri sanoi, että käytännössä se ylimääräinen nikama näkyy vaan pidempänä selkänä.


Haltin tyypillinen nukkumatyyli, Dana pieni viltin alla


Tutkimuksen jälkeen Dana oli aivan tokkurassa rauhoituksesta. Danaa myös paleli, tassut oli kylmät ja välillä tärisi, niin se sai levätä lämpöpeiton alla lämpimässä. Iltaa myöten olo lähti mukavasti helpottamaan onneksi.

Minka oli meillä viikko sitten viikonloppuna, ai että sitä ihanaa muoria! Dana ja Halti nauttivat kovasti kun saivat hoitaa sitä. Sanoinkin Minkalle, että kyllä nyt on hyvät oltavat! Dana pesi Minkaa säännöllisesti ja Halti putsasi korvat, team omaishoitajat ;) Kävimme metsälenkeillä ja Minka oli tosi reippaana sielläkin. Lenkkeiltiin aina Minkan ehdoilla ja muori käpyttelikin vähän lyhyempää matkaa ja sai sitten mennä lepäämään autoon, kun me muut käytiin vielä vähän pidemmällä. Tosi hienosti Minka kuitenkin jaksoi ja oli aivan innoissaan uusista hajuista ja ympäristöstä. Lenkin jälkeen oli hyvä tehdä koko konkkaronkalle hoitotoimenpiteet. Leikkasin kaikilta kynnet ja tsekkasin hampaat. Haltilta poistin hammaskiven uudella hammasskraballa, jonka tilasin mustista ja mirristä. Sillä lähti tosi kätevästi se kivi ja rappasin myös samalla Danaltakin. Kummallakin oli sitä vain vähän ja yllättävää, että sitä ylipäätään on, koska syövät paljon luita. Vaan onhan sen tulo yksilöllistä kuten ihmisilläkin.

Tässä kuvia siltä viikonlopulta!


Kaikki kolme koossa, ihanaiset!










Tytöt nukkuivat paljon yhdessä, ihana olla lähekkäin <3


Ryhmärämä! Minka pistää parastaan nuorempien takana :D








Joulukorttikuvatkin otin, mutta ne taidan julkaista sitten täällä netin puolella lähempänä joulua. Oli siinä melkoinen taiteileminen saada kolme koiraa poseeraamaan!

Haltin ja Danan viime kuukauden riesana oli nenäpunkit. Tuntui, ettei niistä pääse eroon ja niitä on ihan hirveästi liikkeellä nyt kennelyskän lisäksi. Varmaan tämä leuto ilma tekee sen kun ei lumi ja pakkanen pääse asettumaan. Tytöt söivät yhteensä kaksi Milbemax-kuuria, ensimmäinen oli madotus ja varotoimenpide kun sitä oli kovasti liikkeellä, toinen kuuri pitikin sitten ottaa kun se punkki iski. Kuuri loppui kaksi viikkoa sitten, toivottavasti nyt oltais siitä päästy! Se Milbemax pisti Haltilla mahan sekaisin niin ei ollut kovin kiva..

Viime viikonloppuna käytiin Elinan ja Lumon kanssa reippailemassa lentokentän maisemissa, tässäpä kuvia! Halti täytti nyt sunnuntaina 10 kk!




Lumo vaanii..



Lentokentän valot syttyi ja sokaisi kirkkaudellaan..


Dansku  ja Lumo



Takatilan pimut!

Mukavaa alkanutta viikkoa, enää 16 päivää jouluun! :)

tiistai 18. marraskuuta 2014

Geenitutkimus

Oulun Tassulan puodissa järjestettiin eilen näytteenotto koirien geenitutkimukseen. Hannes Lohen geenitutkimuksessa tutkitaan koirien perinnöllisten sairauksien ja käyttäytymisominaisuuksien geenitaustaa. Täältä löytyy lisätietoa: http://www.koirangeenit.fi/ . Tutkimus on uraa-uurtavaa ja olen jo jonkin aikaa seuraillut, että onko Ouluun tulossa näytteenottoa. Nyt se tuli, ja tutkittavien rotujen listalta löytyy labradorinnoutaja ja suomenlapinkoira, niin päätin viedä Danan ja Haltin osallistumaan tutkimukseen. Esimerkiksi labradoreilla tutkitaan kataraktaa eli harmaakaihia, arkuutta, ääniarkuutta ja epilepsiaa, ja lapinkoirilla PRA:ta eli etenevää verkkokalvon rappeumaa, kataraktaa, epilepsiaa ja pystykorvien polveutumishistoriaa.

Koiria otettiin vastaan numerojärjestyksessä ja numerot etenivät suhteellisen hyvällä vauhdilla, ei joutunut kauaa odottelemaan. Näytteenottolomakkeet olin tulostanut ja täyttänyt jo valmiiksi, joten sekin nopeutti paljon toimintaa.
Halti oli ensin ja se oli sille ensimmäinen kerta kun siltä otetaan verikoe. Eihän se tykännyt yhtään ja varmaan siinä oli näytteenottajillakin tietynlainen aikataulu, että sitä tilannetta ei juuri ehtineet tehdä koiralle mukavaksi. Yritin syöttää taskusta makupaloja Haltille ja ne vähän auttoivat, mutta tilanteesta teki hankalan sekin, että Haltia jouduttiin pistämään kolmesti kun verta ei meinannut ensin tulla. Onneksi näyte lopulta saatiin ja tilanteesta selvittiin. Sitten oli Danan vuoro ja Dana istui kiltisti. Danalta on vaan yleensä aina hankala löytää suonta niin nyt oli sama tilanne ja Dana vähän ulvahti kun sitä jouduttiin etsimään, mutta onneksi se löytyi pian ja se näyte saatiin siltäkin. Näytteenottaja sanoi, että labradoreillakin tutkitaan mielenkiintoisia asioita, että on tulossa esimerkiksi tutkimus metsästystaipumusten näkymisestä geeneissä. Se sanoi myös, että kannattaa päivitellä koiriemme tietoja niiden sivuille. Käyn ehdottomasti päivittämässä sinne tietoja.


Urheat tytöt!


Autossa annoin tytöille heti luut ja saivat kotona vielä toiset pienet luut. Kävimme myös pitkällä lenkillä palattuamme niin jospa se ikävä kokemus unohtuisi, tuli ainakin päivän hyvä työ tehtyä ja tytöt osallistuivat tärkeään tutkimukseen omien rotujensa hyvinvoinnin hyväksi!

Tänä viikonloppuna minulla on edessä kasvattajan peruskurssi, ja Danalle on sovittu ensi viikolle aika lonkkien, kyynärien ja selän kuvauksiin. Tärkeitä asioita siis edessä!

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille, odotellaan pakkasia ja lunta!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Lenkkeilyä ja tanssia

Päätin ottaa kaapista kokeiluun nahkaisen hihnan jakajan, ihan kokeiluna vain, että miten Haltilla ja Danalla onnistuisi siinä yhdessä kävely. Kieltämättä jänskätti, koska olin viimeksi käyttänyt jakajaa Ritalla ja Minkalla eli siitä on jo muutama vuosi aikaa. Niillähän se toimi tosi hyvin ja oli todella kätevä kun molemmat koirat pystyi pitämään samassa kädessä ja kävelivät sievästi vierekkäin. Minkalla ja Danalla jakajaa ei ole auttanut käyttää, koska ne on niin eri ikäisiä, että ei siinä ole ollut mitään järkeä yrittääkään, kävelevät aivan eri tahdissa.
   Laitoin Haltille ja Danalle valjaat, joihin kytkin jakajan ja jakajaan 50 kg painoiselle tarkoitetun flexin eli pitäisi kestää molempien painoa. Aluksi ne oli vähän ihmeissään toistensa liikkeistä, mutta yllättävän äkkiä tottuivat siihen. Siihen varmasti menee vielä aikaa, että toinen hoksaa pysähtyä odottamaan kun toinen käy tarpeilla. Tällä hetkellä se menee niin, että kun Dana pysähtyy niin Halti jatkaa kävelyä kunnes raja tulee vastaan ja ei pääse enää, koska Dana on sen verran voimakas, että pystyy pitämään itsensä paikoillaan. Halti taas on sellainen merkkailija, että kun pysähtyy niin Dana ei huomaa mitään ja kävelee vaan, ja Halti joutuu jättämään merkkailun kesken. Olen myös koittanut vähän itse säädellä sitä, että kun huomaan, että toinen pysähtyy niin ohjaan toisenkin pysähtymään.



Mutta tästä kuvasta näkee, miten sievästi ne kävelee! Ainakin siihen asti kunnes toinen koira tulee vastaan, silloin Haltilla menee se innostus taas yli, mutta yritän valita rauhallisia reittejä, silloin kun otan molemmat mukaan. Tuo jakaja on kyllä tosi kätevä, sitä kyllä tullaan käyttämään jälleen paljon.

Meillä on muutama 3 metrinen 50 kg flexi hajonnut ja nyt onkin enää jäljellä tuo yksi, josta on se pysyvä stoppi-painike mennyt rikki. Olen koittanut katsella kaupoista ja nettikaupoista, torista ynnä muualta netistä nuita 3 metrisiä isoja flexejä vaan niitä ei enää ilmeisesti valmisteta! Myynnissä on ainoastaan niitä älyttömän pitkiä 5m & 8m flexejä isoille koirille ja ne on meidän tarpeeseen aivan liian pitkiä. Käytettynäkään ei 3 metristä tahdo löytyä, harmi juttu.. Ehkä sitten täytyy ostaa se 5 metrinen :/

Koiratanssissa on mennyt tosi kivasti ja siellä on aina hauskaa! Siinä joutuu kovasti itsekin pähkäilemään millaisen sarjan tekee ja mitä liikkeitä yhdistelee. Myös sopivan musiikin pähkäily on hankalaa, mutta sen olen huomannut, että vaikka agilityssä esimerkiksi Dana on hirveän nopea ja sen kanssa saa juosta ihan tosissaan pää kolmantena jalkana niin koiratanssissa musiikin tulisi olla aika hidas meille. Danalla menee liikkeiden teossa enemmän aikaa, koska on iso koira. Haltille taas varmaan saa olla melko nopea musiikki sitten tulevaisuudessa, koska ainakin niissä liikkeissä, mitä olen Haltille opettanut, on Halti tosi nopea. Meillä nyt loppui peruskurssi Danan kanssa, mutta jatkamme suoraan koiratanssiharrastusta jatkoryhmässä ja eilisissä treeneissä meille jo mainittiin kilpailuistakin, saas nähdä, hirmu kiva harrastus tämä ainakin on!






Loppukuusta olisi tarkoitus käydä kuvauttamassa Danan kyynärät, lonkat ja selkä. Dana kun on harrastuskoira niin hyvä olla vähän kartalla, että missä kunnossa se rakenteellisesti on, että saako esimerkiksi hyppiä.


Noutotreenejä varten kiinnitin kuivatut lintujen siivet dameihin eilen. Tytöt seurasi malttamattomina vieressä mitä teen ja Halti pisteli suuhunsa lattialle tippuvia pikku höyheniä. Siivet on lokilta, koppelolta ja parilta teereltä.



Tytöt oli niin onnellisia kun kaivettiin lelusorsa esiin kaapista ja korjattiin se kun se ei oikein ääntänyt. Illalla Dansku pisti unille sorsan kanssa :)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivän lenkki ja kuvapläjäys

Kävimme Elinan ja Lumon kanssa lenkkeilemässä metsässä, oli ihana ilma! Pikku pakkanen ja maa kuurassa. Tässä kuvamatskua lenkiltä!

Lumo vaanii Haltia

Halti

Haltin ja Lumon leikit

Danan hiekkainen nassu

Kolme tuulispäätä!




Ryhmärämä!







Lumo ihmettelee ääniä




Ilmoittauduin kasvattajan peruskurssille tällä viikolla, odotan sitä jo innolla! Vielä kolme viikkoa pitäisi malttaa odottaa. Tässäpä muuten kuva, jonka veljeni nappasi Minkasta ja Danasta takapihalla, miten ovatkin niin samassa asennossa, hieno kuva tuli!