tiistai 28. kesäkuuta 2016

Koiratanssikisoissa

Osallistuimme Haltin kanssa ensimmäisiin koiratanssikisoihin pari viikkoa sitten Oulussa. Oli vähän ikävät jutut siinä pohjalla kun samalla viikolla oli se naapurin koira käynyt kimppuun, mutta onneksi pystyimme osallistumaan kaikesta huolimatta. Nyt mentiin ihan ekstra vähällä treenaamisella kisoihin, kun tuli vähän extempore päätöksenä lähteä kisaamaan sittenkin Haltin eikä Danan kanssa. Meidän tavoitteet kisoille oli, että kaikki saadaan tehtyä ja että Halti olisi hyvin kuulolla. Ennen kaikkea tärkeintä on saada kokemusta molemmille. Kisoissa arvostelevat tuomarit olivat tällä kertaa vastavalmistuneita, uusia tuomareita, joten oli jännä nähdä, kuinka tiukkaa linjaa vetävät.

Käytin Haltin aamulla pyörälenkillä, jonka jälkeen lähdimme ajamaan Oulua kohti. Menin jo hyvissä ajoin paikalle, koska olin ilmoittautunut myös talkoilemaan kisoihin. Tehtävänäni oli kehän rakentaminen ja purkaminen, ja tarvittaessa sitten muita tehtäviä. Aikataulujen mukaan ensimmäisenä oli HTM (klo 12 alkaen) ja sitten freestyle (klo 14 alkaen). HTM-esitykset käytiin kokonaisuudessaan läpi ennen freestyleä palkintojenjakoineen. Oman kerhon kisat kun oli, niin sain toivoa monentenako suunnilleen haluttais kisata. Toivoin, että esiintyisimme ensimmäisenä ja toive toteutui. Freestylen alokasluokassa oli yhteensä kuusi kilpailijaa.

Kuvista kiitos Sari Eskeliselle.

Pujottelua

Ilmoittautumisen yhteydessä tarkistettiin sirut ja tuomari allekirjoitti kisakirjan tiedot. Yllätykseksemme tuomarit tekivät myös nartuille juoksutarkistuksen, mitä ei ole tehty vielä yksissäkään kisoissa, joissa ollaan oltu. Halti vähän kuikuili kummissaan, että mitä se tuonne intiimialueille menee paperin kanssa, mutta antoi hyvin tarkistaa. Minua ei jännittänyt edes pahasti, sain jotenkin semmoisen flow:n itselle, että pidin itseni kasassa. Minusta oli jännä nähdä reagoiko Halti minun pieneen jännitykseen. Danahan reagoi jos jännitän paljon, mutta Haltista en vielä tiennyt reagoiko se.

Seuraten

Ensimmäisenä kisavuorossa olemisessa on omat etunsa; saa heti sen pois alta, ei ole pitkää odotusaikaa ennen omaa vuoroa vaan voi mennä suoraan kehään ym.. Toki huonojakin puolia ensimmäisenä olemisessa on, mutta tämä oli hyvä meille. Vuoromme koitti ja meidät kuulutettiin esittelyjen kera kehään. Vein ennen kehään menoamme paikoilleen esitykseemme kuuluvan naamioidun vadin. Palkan jätin kehän ulkopuolelle rasiaan odottelemaan. Sitten menimme kehään, asetuimme Haltin kanssa paikoillemme ja annoin merkin musiikille.

Aloitus, Halti katselee että "waaauu.."

Oli hyvä kun Halti katseli ympärilleen ekassa liikkeessä, aivan kuin olisi ajatellut, että "wow, missä mää oon" :D Hienosti lähti tanssimaan kanssani tästä ihmettelystä huolimatta ja oli tosi hyvin kontaktissa koko esityksen ajan! Hämmennys uudesta tilanteesta oli nähtävissä siitä monessa kohdassa esityksen varrella empimisenä ja lopussa kerran rapsutti itseään, mutta kaikki saatiin siitä huolimatta tehtyä, mikä oli tosi hieno juttu! Enkä minä säheltänyt omiani, se on aina positiivista jos onnistun olemaan säheltämättä. Käsiohjausta jouduin käyttämään nyt enemmän Haltin empimisen vuoksi, mutta ei se alokasluokassa ole niin vakavaa onneksi. Epiksissä meillä meni tavallaan paremmin ja Halti ei ollut siellä niin hämillään, mutta olihan tuolla hallissa paljon enemmän elämääkin nyt. Halti ei onneksi jäänyt haistelemaan mitään, mitä esimerkiksi Dana saattaa tyypillisesti tehdä. Olen positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin meillä meni ja koko tanssista jäi niin kiva fiilis!

Näin sitä tanhutaan Robinin tahtiin ;)

 Minun ympäri kiertämistä

Esityksen jälkeen juostiin palkalle ja Halti sai siinä herkuteltua. Sitten mentiin oman leiriytymispaikkamme luo ja sain monilta kommentteja, että oli mukavan näköistä tanssia. Eräs kanssakilpailija tuli juttelemaan, että meidän esityksen aikaan oli ollut paljon trafiikkia siinä kehän ulkopuolella, että hienosti keskittyi kyllä koira siihenkin nähden. Itse en ollut sitä trafiikkia huomannut kun keskityin niin täysillä Haltiin ja meidän tekemiseen, mutta toki jos Halti olisi siitä häiriintynyt niin olisin sen huomannut. Mahtavasti Halti keskittyi näin ensimmäisissä kisoissaan, vaikka onkin vilkas koira. Sitten jätin Haltin kevythäkkiin ja läksin itse valokuvaamaan ja hoitamaan kuulutuksia. Oli tosi ihana seurata muiden esityksiä, varsinkin kun se oma oli jo ohi eikä enää jännittänyt mikään enää yhtään.

Jalkojen välissä menoa

Kävin jossain vaiheessa vilkaisemassa tulostaulukkoa ja siellä luki kohdallamme 160,34p! Olin aivan, että mitäää! Mitkä pisteet!! Juoksin ihan mielissäni Haltin luo ja sumpittelin tytön läpi, että vitsin ihana tyttö, me tehtiin se! Sitten kun freestylen esitykset olivat ohi, koitti palkintojenjako. Alokasluokassa oli tosi kova taso, jopa neljä KUMA:a tuli ja meilläkin pisteet jäi rimaa hipoen 0,33p alle KUMA:n, joten tosi lähellä oltiin! Ei me kyllä KUMA:a edes lähdetty hakemaan, vaan kokemusta kisaamiseen. Koen meidät enemmän alokasluokan tasoisiksi, joten olisi ollut aika hurja homma tempasta KUMA tässä vaiheessa kun ollaan niin alussa vasta. Toki KUMA:n saaminen on aina ihana juttu, mutta en näe meitä vielä näin aikaisessa vaiheessa avoimessa luokassa. Sijoituimme siis viidensiksi hienoin pistein, tästä on hyvä jatkaa! Halti on virallisesti nyt kuudes Suomessa kisannut lapinkoiratanssija. Syyskuussa on seuraavat kisat meillä Haltin kanssa, jonne lähdemme tällä ohjelmalla. Sen kummempia muutoksia en tule tekemään, sillä pisteistä on nyt jo nähtävissä, että tämä on hyvä ohjelma kunhan saa vaan koiralle lisää varmuutta kisaamiseen. Kehän käytön mietin vaan uudelleen, sillä nyt en näihin kisoihin ehtinyt sitä kovin miettiä ja voitais siirtää painopistettä kehän takaosasta enemmän keskelle.

"Toinen vasen, toinen oikee"

Kahdella jalalla

Tuomariarvostelut:

Katja Tamminen: Kohtuu sujuva ohjelma, joissain kohdin pientä epäröintiä koiralta. Ohjaaja osasi hyvin käyttää "eri korkeuksia". Pusu oli söötti temppu :) 81/83 164p

Hanna Maines: Koira oli paikoin epävarma, mistä aiheutui kieltoja. Kivasti erityyppisiä liikkeitä ja esinettäkin käytettiin monipuolisesti. Tule rohkeasti vain lähemmäs kehän etuosaa. Ohjaaja liikkui kauniisti. 78/78 156p

Susanna Ekblom: Koirakolla tarpeeksi erilaisia liikkeitä alokasluokkaan. Osassa liikkeistä koira tarvitsee selvää käsiohjausta. Mieti vielä rekvisiitan tuomista/sitomista ohjelmaan. Ohjasit hyvin läpi ohjelman :) 80/81 161p


Loppuasento

Puss!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Nomen ALO-koulutus

Osallistuimme Danan kanssa OSN:n järjestämään nome-koulutukseen pari viikkoa sitten, joka oli tarkoitettu nome alo-koirille. Olin innoissani koulutuksesta, sillä olen toivonut koulutusta nomen suhteen kun se on itselle vähän tuntemattomampi laji, joka kiehtoo tosi paljon. Rita, ensimmäinen koirani ja ainoa täysin käyttiksemme, olisi varmasti ollut ihan omiaan nome-puolella.. Ja oikeastaan monella muullakin puolella, mutta onneksi sai olla mukana metsällä ja siellä toimikin mahtavasti. Mukava kuitenkin Danan kanssa tutustua enemmän nomen maailmaan kun Dana on metsästyskäytössä, taipparitkin on suoritettu ja Danan suvussa sitä käyttölinjaakin kuitenkin on. Ja ennen kaikkea viettejä ;)

Paikan päällä meidät jaettiin ryhmiin ja ryhmissä liikuttiin neljällä eri pisteellä, joita olivat; linjalähetys, markkeeraus (+kaksoismarkkeeraus), lähihaku ja yleiset nome-asiat. Ensin mentiin linjalähetykselle. Siinä palautui jo hyvinkin muistiin Danan ongelma, joka nolotti jo taippareissa; kuumuminen. Danalla ei ole malttia vaan odotella ja olla silloin kun se tietää, että kohta pääsee hommiin. Siispä alkoi tuo ukina-ääntely kun odoteltiin omaa vuoroamme ja katseltiin muiden koirakoiden työskentelyä. Tuossa kuumumisessa on sekin ollut ongelmana, etten tiedä mitä sille voisi tehdä.

Linjalähetys-rastilla

Jonkin verran ollaan linjoja tehty Danan kanssa kun harjoiteltiin taippareita varten ja on sitä tehty metsälläkin. Koira pyydettiin ensin sivulle perusasentoon (mikä Danalla on vähän sinne päin :D) ja sitten lähdettiin yhdessä kävelemään kouluttajien määräämille kohdille. Sinne pudotettiin ensin dummy. Sitten käveltiin yhdessä pois, mahdollisimman suorassa linjassa. Sitten käveltiin ensin suoraan ja hieman kääntäen vasemmalle, toiseen paikkaan, johon kouluttaja ohjeisti. Sinne pudotettiin dummy ja käveltiin pois taas mahdollisimman suorasti. Sitten perusasentoon, noutajatalutin pois, kädellä osoitus dummyyn ja lähetys "Eteen!". Dana lähti salamana hakemaan, otti dummyn ja toi sen suoraan käteen. Sitten käännyttiin, koira perusasentoon, osoitus dummyn suuntaan ja lähetys. Hienosti toi myös toisen dummyn. Kouluttaja sanoi, että linjat meni tosi hyvin ja koira palauttaa hyvin suoraviivaisesti dummyt. Ainoastaan minun tulee kiinnittää huomiota, että kävelen varmasti suoraan enkä polkuja pitkin, koska koirakin seuraa sitten niitä minun reittejä. Se täytyy muistaa kun seuraavan kerran treenaa linjoja. Danakin vähän rauhoittui kun pääsi tekemään.

Sitten menimme markkeeraus-rastille. Siinä sanoin Danan kuumumisongelmasta ja sain siihen kivasti vinkkejä, miten sen suhteen voisi toimia. Danalla kuumuminen johtuu siitä, että se ei malttaisi odottaa, että pääsee tekemään. Kouluttaja sanoi, että voin ehdottomasti palkata sitä hiljaa-olemisesta. Paljon on ollut sellaista käsitystäkin vallalla, ettei koiraa palkata näissä hommissa, mutta hän sanoi, että ehdottomasti kannattaa kun se ruoka rauhoittaa sitä koiraa, jolloin se oppii olemaan rauhallisesti ja odottamaan omaa vuoroaan. Niinpä minä sitten palkkasin Danaa aina rauhassa olemisesta. Menimme vielä tuon vinkin jälkeen odottamaan vuoroamme, koska Dana ehti jo vähän kuumua siinäkin kun juteltiin niin kouluttaja sanoi, että kuumuneena sitä ei kannata päästää töihin. 

Sitten kun vuoromme tuli niin menimme rastille ja palkkasin sitä koko ajan siitä, että se on rauhassa. Myös sen ajan syötin sitä, kun sorsapilli äänsi. Sitten tyttö oli rauhallisempi, avustaja oli heittänyt markkeeraus-heiton ja sain lähettää Danan dummylle käskyllä "Hae!". Markkeerausta ei olla hirveästi treenattu ja se näkyi siinä, että Dana lähti hakemaan silmillään dummya eikä heti löytänyt sitä. Ei siinä onneksi kauaa mennyt kun hoksasi, löysi dummyn ja sain pillittää sen luokseni. Toinen kerta meni jo paremmin, tehtiin kaksoismarkkeeraus. Ensin nakattiin yksi dummy pillillä äännellen, sitten toinen eri suuntaan. Lähetin Danan hakemaan ensin toisen ja sitten sen jälkeen toisen. Lähetykset meni hyvin, toista dummya Dana taas joutui hieman etsimään. Kouluttaja sanoi, että Dana etsii vähän pienemmältä alueelta, ja sille olisi hyvä treenata vähän laajempaa aluetta. Hyvin palautti dummyt käteen.

Sitten oli lähihaku-rasti. Siinä minun tuli pyytää Dana sivulleni ja heitin siitä pari dummyä maahan meidän sivuille. Sitten astelin eteen, Dana jäi paikoilleen, käännyin katsomaan Danaa ja aloin pillittää lähihakupillitystä (PI-PIUU). Se tulikin luokseni. Kouluttajat sanoi, että ompa jännä juttu, tehdään uudelleen. Tehtiin sama uudelleen ja sama toistui. Sitten kouluttajat pyysi minua pillittämään luoksetulopillityksen, jolloin Dana jälleen tuli luokseni. Kouluttajat huomasivat, että luoksetulo-pillitys sekä lähihakupillitys kuulostaa hirveän samanlaisilta miten pillitän ne. Sain sitten uuden lähihakupillityksen, jota ei pitäisi sekoittaa luoksetulopillitykseen. Se on PIPIPIPIPIPIPIPIPIPI... Ja sitä pillitetään kokoajan kun Dana on dummyjen lähellä.

Jatkoimme sitten sillä pillityksellä harjoituksia. Minun tuli tehdä sama juttu mikä alussa, mutta seuraavaksi näyttää käsi alhaalla lähihaun merkkiä. Dana poimi hienosti dummyt maasta ja toi ne minulle. Se meni tosi kivasti. Tältäkin rastilta opimme uutta ja lähihakua täytyy alkaa treenaamaan uuden pillityksen avulla. Hienoa kun sekin asia huomattiin tässä vaiheessa niin en enempää möhli sen pillityksen kanssa :)

Viimeisellä rastilla koirat vain olivat

Neljäs rasti liittyi yleisiin asioihin, jonka aikana koirat vain odottelivat paikallaan. Dana oli mukavan rauhallinen, eli palkkaus oli auttanut selvästi kuumumis-ongelmaan. Huomasin sen pitkin treenejä kuinka se alkoi rauhoittua ja hoksata, että saan namia kun maltan rauhoittua. Varmasti myös se tekeminen lopulta palkkasi sitä. Yleisissä asioissa käytiin läpi noutajan kouluttamista metsästyskoiraksi pennusta alkaen. Käytiin läpi nome-seuraamisen opettamista, joka on erilaista kuin toko-seuraaminen. Toko-seuraamisessa on toivottua, että koiralla on katsekontakti ohjaajaan kun taas nome-seuraamisessa on toivotumpaa, että koiran katse on ympäristöön, jotta koira näkee mitä ympäristössä tapahtuu. Myös yleisestä hallinnasta oli puhetta. Oli ihan huippu hyödyllinen koulutus meille, onneksi tämä järjestettiin! Tuli monta kotiläksyä ja paljon pohdittavaa. Tästä voidaan hyvillä mielin jatkaa treenaamista, katsotaan lähdetäänkö joku päivä vielä nome-kokeisiin, ne kyllä kiehtoo tosi paljon!

Ja Dana oli ihanan rauhallisesti

torstai 23. kesäkuuta 2016

Haltin kamala kokemus

Olimme pari viikkoa sitten tuttuun tapaan hallilla harjoittelemassa koiratanssia ja agilityä. Meni tosi kivasti ja jäi hyvä fiilis samalla viikolla koittavia koiratanssikisoja varten. Haltissakin oli nähtävissä edistymistä palkkaamattomuuden suhteen ja on aivan ihana katsoa sitä sen intoa tehdä asioita yhdessä.

Tämä treenien jälkeinen hyvä fiilis muuttui valitettavasti illalla. Mieheni oli käyttämässä Haltia iltakävelyllä ja he olivat tulossa kotia kohti. Mieheni huomasi, että naapurimme pihassa oleva sakemanni ei ollutkaan kettingin nokassa pihan perällä kuten yleensä, vaan omituisesti lähempänä. Mieheni lähti kävelemään pikaisesti kotiamme kohti niin se sakemanni juoksi vauhdilla sieltä kohti ja kävi suoraan Haltin kimppuun. Halti pienempänä koirana ei voinut isommalle koiralle oikein mitään, vaikka yritti puolustautua. Minä olin tuolloin sisällä, mutta kuulin kun Halti huusi ja juoksin äkkiä pihalle. Mieheni oli saanut sakemannin perässä roikkuvasta kettingistä kiinni, otti koiran tukevaan otteeseen kainaloon ja raahasi sen naapuriin. Koira oli yrittänyt samalla purra miestäni, mutta onneksi mieheni oli saanut pidettyä sen niin, ettei saanut purtua. Halti käveli mieheni perässä korvat luimussa, panta oli lähtenyt sillä irti.

Juoksin äkkiä pihalle, että otan Haltin kiinni. Halti oli mennyt toisen koiran ohi pihan perälle ja oli selvästi järkyttynyt. Se naapurin toinen koira räksytti siinä edessä ja minun oli pakko mennä siitä ohi, että pääsin Haltin luo. No se koira tarttui sitten minua kädestä. En siinä tilanteessa ajatellut kuitenkaan muuta kuin, että minun on päästävä Haltin luo. Otin Haltin syliin ja menin soittamaan naapurin ovikelloa, ettei mieheni tarvitse enää pidellä sitä isoa koiraa kauempaa otteessa.


Heti kun naapuri tuli pihalle, aloin tutkia Haltia ja huomasin, että siitä vuotaa verta. Naapuri ei pahoitellut eikä mitään, selitteli vain omiaan. Tuli sellainen olo, ettei se edes välitä. Mieheni jäi puhuttamaan naapuria ja minä lähdin sisälle tutkimaan Haltin tarkemmin. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy, syksyllä sama koira kävi Danan kimppuun hihnakävelyllä ollessa.

Yksi haavoista, oli tökännyt kalloon

Pahimmasta päästä

Oltiin yhteydessä päivystävälle eläinlääkärille, joka sanoi, että pistohaavoja ei yleensä tikata vaan ne pystytään usein hoitamaan kotona. Hän antoi Haltin hoito-ohjeet ja antoi ohjeet myös minun haavasta. Haltin haavoja tuli puhdistaa laimennetulla betadinella ja seurata miten kohdat lähtevät paranemaan. Kipulääkettä sai antaa jos näyttää, että tarvii. Seurailimme Haltia, että annamme tarvittaessa lääkettä, mutta ei sitten tarvinnut kun näytti olevan pärjäävän ilman. Kävin vielä seuraavana aamuna itsekin terveyskeskuksessa näyttämässä kättä, onneksi omat rokotukset oli kunnossa. Haltin useat pistohaavat alkoivat onneksi parantua putsaamisen myötä. Suussa oli monta haavaa ja ne parantuivat nopeiten. Kaikkein pisin parantumisaika oli kuonossa olevalla isommalla haavalla.

Tarkemmin en uskalla täällä netissä vielä kertoa kun on niin tuore juttu ja käsittely kesken, mutta juttu on viety eteenpäin ja seurataan tilannetta. Tällaista ei saisi koskaan enää päästä tapahtumaan, tämä oli jo toinen kerta. Pienempi koira olisi todennäköisesti kuollut tuossa tilanteessa. Tuli heti mieleen, että mitä tämä tulee tekemään Haltille kun ei ole ensimmäinen kerta kun toinen koira käy sen kimppuun. Olin ensin aivan mieli maassa ja itketti paljon, vihastutti, tuntui niin turhauttavalta, että miksi näin piti käydä. Ollaan tehty niin paljon koulutustyötä Haltin kanssa, jotta oppisi luottamaan ohitustilanteissa muihin koiriin ja sitten tuli tämä.. Sain kuitenkin ihania, kannustavia viestejä, joista sain voimaa eteenpäin.

Päätin, että nyt ihan kaikki koirakokemukset tehdään Haltille mahdollisimman miellyttäviksi, ettei sen tarvitse kantaa huolta yhtään mistään. Tärkeintä, että sillä olisi kaikesta mahdollisimman hyvä fiilis niin se voi päästä tästä yli. Sakemannit varsinkin on selvästi kuumottaneet Haltia tuon jälkeen. Hyvähän sen olisi nähdä joku rauhallinen, tasapainoinen, ei-haukkuva eikä uhkaava sakemanni, jotta ei jäisi mitään rotu-mielleyhtymää, mutta ei ole tiedossa sellaisia. Sovin joka tapauksessa heti treffit Elinan kanssa, jotta Halti saa parhaiden ystävien hyvää seuraa.


Sovittiin, että lähdetään pitämään omatoimiset vepetreenit Repokankaalle ja samalla käydään lenkillä sen jälkeen. Keli ei ollut parhaimmasta päästä, vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta se ei estellyt. Oli hauskat treenit kun Elinan kumivene on melko hauska kapistus, ainakin saatiin nauraa kun soutaminen sillä näytti niin hauskalta. Treenit meni kivasti vientiä harjoitellen ja onnistumisia saatiin.

Dana vie pelastusliivit Elinalle


Sitten lähdettiin lenkille ja Halti oli aivan tuhannen mielissään saamastaan seurasta. Se teki heti leikkieleitä Hertalle ja ne olisivat halunneet painia vaan en voinut päästää sitä leikkimään kunnolla niiden haavojen takia. Sitten ne raukat koittivat tehdä välillä juoksu-spurtteja hihnassa, vaikka se vähän epätoivoista olikin. Oli ihana huomata, että Halti luottaa kaikesta huolimatta.


Kivan illan jälkeen oli mukava laittaa takkaan tulet ja lämmitellä sen edessä. Toivottavasti tämä tästä.

 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Paimennustaipumustesti PAIM-T

Tämä teksti on odottanut julkaisemistaan jo miltei vuoden. Olen odotellut testistä kuvia, joita en ole saanut, joten pakko julkaista tämä tämmöisenään. Itse ei saanut testissä kuvata. Lisään toki kuvia tänne jos joskus sattuisi niin hyvin käymään, että niitä kuvia saisin. Halti osallistui viime syksynä 6.9. Lappalaiskoirat ry:n järjestämään lammaspaimennustaipumustestiin Kiimingissä, Oulussa. Yleensä lammastaippareita järjestetään lähinnä etelän suunnassa niin oli kyllä hieno homma, että päästiin tähän lähellä olevaan testaukseen. Lammaspaimennuksen taipumustestaukseen maksimi ikäraja on kaksi vuotta. Halti oli tuolloin 1v 7kk. Samassa testissä oli yhteensä viisi suomenlapinkoiraa, loput oli muunrotuisia. Makupalojen käyttäminen testissä on kielletty.

Aluksi mentiin ilmoittautumaan, jossa oli mahdollista myös ostaa kisakirja paimennukseen jos halusi. Taipumuskokeeseen sitä ei ollut pakollista ostaa. Ilmoittautumisen yhteydessä arvottiin vuoronumero paimennukseen. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, josta ensimmäisessä oli urokset ja toisessa nartut. Olimme vuorossa numerolla 11.

Halti, kuva: Taru Vallius

Alussa pidettiin tuomarin puhuttelu, jossa myös tuomariharjoittelija esittäytyi. Tuomarit kertoivat käytännön asioista kokeeseen liittyen. Oli mielenkiintoista katsoa ensimmäisen ryhmän testausta, siitä sai jo hieman käsitystä mitä tuleman pitää. Ensimmäiseltä ryhmältä testattiin ensin kaikilta yhdessä luontaiset ominaisuudet ns. luonnetesti-osuudessa, jonka jälkeen koitti jokaisen vuoro paimennuksen saralla yksitellen. Sitten kun jokainen niistä oli käynyt paimennus-osion ja kuulleet omat tuloksensa, tuli toisen eli meidän ryhmän luonnetestin vuoro.

Menimme vuoronumeroiden mukaisessa järjestyksessä riviin jättäen sopivasti väliä aina seuraavaan koirakkoon. Tuomarit kävivät jututtamassa meidät kaikki läpi ja sirut tarkistettiin. Sitten ensimmäisenä olevan koirakon tuli pujotella meidät muut läpi ja pujottelun jälkeen palata koirakoiden takaa kävelemällä takaisin omalle paikalle. Sitten sen koirakon tuli kävellä aitauksen yhteen etunurkkaan, jossa päästettiin koira irti. Sitten piti lähteä kävelemään kohti maahan laitettua pressua ja kulkea sen päältä koiran kanssa. Sen jälkeen kuului iso kolahdus suoraan edestä (kivi pudotettiin sellaisen ison metallikannen päälle). Sitten käveltiin kohti aitauksen toista etunurkkaa ja matkan varrella oli kiviä ja lautoja "esteinä", jossa tarkoituksena oli katsoa koiran fyysistä soveltuvuutta. Sitten toinen tuomari otti koiran kiinni ja ohjaaja meni roskiksen taakse piiloon aitauksen toiseen päähän. Sitten ohjaajan tuli kutsua koira luokseen. Sitten sai luvan kytkeä koiran ja mennä rivin jatkeeksi takaisin, jossa sitten se seuraava koirakko lähti suorittamaan pujottelua ja omaa osuuttaan.

Jännitti vähän miten Halti selviää ilman namuja niistä ohitustilanteista, jotka se kokee epämiellyttävinä. No ihan hyvin loppupeleissä kyllä ne meni. Ainoastaan yhden toisen nartun kanssa niillä ei selvästi kemiat kohdanneet, koska vähän örisivät toisilleen aina kun lähestyivät toisiaan. Muuten meni hyvin. Pujottelun jälkeen menimme aitauksen etunurkkaan ja siellä minun tuli päästää Halti irti. Lähdimme kävelemään kohti pressua, jonka jälkeen tiputettiin kivi, mutta ei Halti siitä juuri välittänyt. Sitten kävimme kävelemässä kivillä ja tulimme takaisin etunurkkaan, jossa tuomari otti Haltin kiinni ja minä juoksin roskiksen taakse aitauksen toiseen päähän piiloon. Sitten minun piti kutsua se luokseni. Halti lähti heti juoksemaan, mutta ihmetteli perässä roikkuvaa hihnaa. Juoksi kyllä sitten reippaasti minun luo. Luonnetesti-osuus meni kyllä mukavasti.

Halti testissä, kuva: Taru Vallius

Sitten pidettiin tauko ja siinä ehti vähän jutustella. Sitten alkoi narttujen paimennus-osuudet ja aika hyvin siinä ehti niitä muiden suorituksia katsomaan mikä oli mukavaa. Haltin vuoro koitti ja tuomari kyseli ensin onko Halti käynyt aiemmin lampailla. Vuosi aikaisemmin Halti oli viimeksi paimentanut lampaita, pikku pentuna siis, eli aikaa oli kulunut jo paljon viime kerrasta. Haltille laitettiin liina perään ja lähdimme kävelemään pyörö-aitauksen ympäri, jonka sisällä lampaat olivat. Yksi lammas tuijotti Haltia ja Halti vähän murahti sille. Olin ihmeissäni siitä, mutta Minna, Haltin emän kasvattaja, sanoi siihen, että se oli epävarmuutta. Sen jälkeen olimme hetken vielä aitauksen ulkopuolella ja katsoimme, miten Halti paimentaa siinä, jonka jälkeen siirryimme aitaukseen. Siinä Halti ehkä vähän rentoutui, vaikka epävarmuus oli kokoajan tietyllä tavalla sillä läsnä. Haltille ei kertaakaan tarvinnut nakata sauvaa tai mitään muutakaan, aika rauhallisesti se kuljetteli niitä siinä. Kertaakaan se ei lähtenyt ajattamaan lampaita tai muutenkaan villiintynyt. Sitten aikansa tehtyään töitä aitauksessa tuomari sanoi, että voin kytkeä koiran ja mennä portille odottamaan tuomareita. Se meni hyvin kuitenkin, vaikka Halti ei minusta oikein ollut oma itsensä.

Tuomaritkin olivat huomanneet sen sitten, koska kysyivät minulta, että onko sillä juoksut. Sanoin, ettei ole, mutta ovat kyllä lähestymässä. Sekin voi kuulemma vaikuttaa siihen epävarmuuteen. Tuomari sanoi, että Halti vaikutti päällepäin niin itsevarmalta siinä, mutta sisältä oli kuitenkin epävarma. Kysyivät, että kauanko siitä olikaan kun Halti oli käynyt viimeksi lampailla, ja siitähän oli vuoden päivät.. Sanoivat, että sekin voi vaikuttaa, että näkee pitkästä aikaa lampaita. Olivat miettineet, että suositellaanko uudelleen testattavaksi sen epävarmuuden vuoksi vai olisiko hyväksytty. Sanoivat kuitenkin, että oli niin paljon niitä positiivisia asioita kuitenkin siinä, että on se hyväksytty. Tuomarit kannustivat, että eikun jatkamaan paimentamista ja kannattaa käyttää lampailla enemmän niin se varmuus kasvaa. Olin kyllä hyvin iloinen! Tosin se harmitti, ettei Halti antanut itsestään sitä todellista kuvaa tuona päivänä, vaan oli minustakin erikoinen. Mutta joka tapauksessa oli mielenkiintoinen kokemus itsellekin kun en ole koskaan käynyt tuossa testissä, porotaipparit ovat kuitenkin vähän erilaiset verrattuna lammastaippareihin. Hieno homma kun tyttö läpäisi testin! :)

Arvostelukortti

Arviointi: Erittäin hyvä/ hyvä/ ei toivottu

Luontaiset ominaisuudet

Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: hyväntahtoinen, mutta pidättyväinen     HYVÄ
Sosiaalisuus muita koiria kohtaan: hyväntahtoinen, mutta pidättyväinen     HYVÄ (+kohtaamistilanteessa aggressiivinen     EI TOIVOTTU)
Fyysinen olemus: välinpitämätön, valpas     ERITTÄIN HYVÄ
Tottelevaisuus: hieman välinpitämätön/levoton     HYVÄ
Asenne: Rauhallinen, varma     ERITTÄIN HYVÄ

Paimennustaipumukset

Kiinnostus laumaan: Hieman kiinnostunut     HYVÄ
Laumaa lähestyminen: Hieman epävarma     HYVÄ
Lauman kohtaaminen: Hieman epäröivä     HYVÄ

Tyyli (arviointi: Paljon/Vähän/Ei lainkaan)


Käyttää silmää lauman hallitsemiseen: Vähän
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen: Vähän
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan: Vähän
Työskentelee haukkuen: Vähän
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena: Vähän
Työskentelee keskilinjalla: Paljon
Työskentelee liikkeen kautta: Paljon

Yleistä/kommentteja
Koiralla oli epävarmuutta, mutta hyviä eleitä oli nähtävissä. Jatkossa tarvitsee lisää kokemusta paimennettavista eläimistä.

HYVÄKSYTTY

Tuomari: Terhi Mikkonen

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Vesipelastuksen koetoimitsija 2 ja koulutusohjaaja-koulutus

Pari viikkoa sitten järjestettiin Kemissä vesipelastuksen koetoimitsija 2 sekä koulutusohjaaja-koulutus, jonne osallistuin. Vasta paikan päällä selvisi se, että meistä valmistuu kurssin myötä myös vepen koulutusohjaajia, mikä oli mukava ylläri. Ensimmäinen päivä koostui teoriasta, jossa käsiteltiin kokeen järjestämistä, koirakohtaisten koepöytäkirjojen täyttämistä, vesipelastuskokeiden sääntöjä, koiran oppimisen ja kouluttamisen periaatteita sekä lajikohtaista koulutustaitoa. Päivän päätteeksi pidettiin tentti käsitellyistä asioista ja täytyy sanoa, että tuolloin ilta kymmenen aikaan ei oikein enää pää toiminut, mutta hyvin se oli kuitenkin mennyt. Päivä kesti 7h, jonka jälkeen lähdin ajamaan vielä kotiin yöksi.



Sitten seuraavana aamuna takaisin Danan kanssa käytännön harjoituksiin. Olimme koko päivän Rytikarin venesatamassa, jossa teimme harjoitusohjauksia ja ohjattavina koirakoina toimivat kaikkien kurssilaisten koirat. Valittiin aina kuka toimii ohjaajana ja ketä koirakkoa ohjaaja ohjaa. Oli jännittävää, mutta mielenkiintoista olla ohjaaja. Minulla on taustalla hieman kokemusta ohjaajana toimimisesta kun olen ollut vetämässä vepe-treenejä joskus. Minun ohjaamalla koirakolla oli aika montakin ongelmaa, joka tuntui sitten melko monimutkaiselta aluksi. Onneksi kouluttajamme sanoi, että niistä täytyy melkein nyt valita yksi ongelma, jota aletaan työstämään, koska kaikkea ei voi ratkoa yhtä aikaa. Viennissä oli ongelmaa, joten aloimme ratkomaan sitä ja teimme vientiä aluksi hyvin olemattomalta matkalta, josta lähdimme pikku hiljaa pidentämään matkaa. Kouluttaja sanoi, että kyselen hyvin taustatietoja koirakolta ja annan hyvin vinkkejä jatkoa ajatellen. Saatiin lopulta onnistunut vienti, jonka jälkeen me siirryttiin Danan kanssa koulutettaviksi.


Kerroin, että meillä on viennissä ongelmaa pelastusliivien suhteen. Sitten katsoimme ensin miltä se näyttää pelkillä pelastusliiveillä se vienti ja Dana teki sen tyypillisen, eli U-käännöksen juuri ennen venettä. Sitten kokeiltiin sama dummylla, mikä oli varmempi, mutta edelleen arpoi ennen venettä, veiskö tuonne. Kouluttaja sanoi, että näyttää siltä, että sitä on palkattu paljon rannasta ja sen takia se ranta vetää sitä puoleensa. Hyvä pointti tuli esille; pyri palkkaamaan niin, ettei koira koskaan tiedä mistä palkka sillä kerralla tulee. Heti kun Danalle tuli motivointi veneestä palkalla niin johan alkoi viemään paremmin. Monta hyvää vinkkiä tuli esille tuossa koulutushetkessä, että ne oli kyllä ihan kullanarvoisia vinkkejä jatkoon.

Dansku satamassa

Opin tosi paljon viikonlopun aikana vepestä. Tärkeää on se, että aina kun treenataan, niin otetaan vain yksi asia/teema, ei useampaa. Ei esimerkiksi treenata samalla kerralla etäisyyttä ja esineen luovuttamista, vaan ainoastaan toista. Oli myös mielenkiintoista kuulla vinkkejä sellaisiin ongelmiin, mitä ei ole itsellä ollut Danan kanssa, mutta jotka on hyvin yleisiä ongelmia. Voi näitä hyviä vinkkejä jakaa sitten kun toimin itse koulutusohjaajana treeneissä. Oli tosi opettavaista seurata muiden koirakoiden kouluttamista ja kuulla mitkä vinkit heillä olisi avuksi ongelmiin.

Tolokkuna

Kotiläksyksi saatiin pari tehtävää tehtäväksi, jotta valmistuisimme syksyllä virallisesti koetoimitsijoiksi sekä koulutusohjaajiksi. Täytyy ottaa koulutettavaksi jokin vepe-koirakko ja pitää heidän kouluttamisestaan harjoittelupäiväkirjaa (5-6 harjoittelukertaa). Minulla on jo kiikarissa treenikoirakko koulutettavaksi. Lisäksi täytyy olla vähintään yksi harjoittelukerta vesipelastuskokeen toimitsijana. Minulla sekin on jo tiedossa, sillä menen heinäkuun vepe-kokeeseen toimitsijaksi. Myös uusien sääntöjen koulutustilaisuuteen tulee osallistua kun se järjestetään. Oli raskas, mutta huippu viikonloppu, josta sai hyvät eväät jatkoon!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Lämpöisten päivien puuhat

Kauheasti olisi kirjoitettavaa vaan ei ole ehtinyt kirjoittaa, on niin sattunut ja tapahtunut kaikkea. Harrastuksia on ollut siihen malliin, että blogiin tulee vähän viiveellä nämä jutut, mutta eipä se mitään, eihän ne asiat siitä kovin vanhene. Luvassa on siis kunnon pompsi tekstejä kunhan ehdin ne kirjoitella. Lämpöisiä päiviä oli tuossa jokunen viikko sitten ihanasti ja sehän innosti olemaan paljon ulkona ja tekemään vaikka ja mitä. Sovimme BAT-treenit toisen treenaajan kanssa eräälle aamulle ja menimme jälleen treenaamaan kaupan takapihalle. Se treeni meni oikein hyvin vaikka häiriötekijöitä riitti. Asetuimme vastakkain sopivan etäisyyden päähän toisistamme. Halti oli rauhallisesti ja näytti siltä, ettei se toinen koira tuottanut sille mitään ongelmia. Lähestyimme jonkin verran, mutten kehdannut liikaa, sillä en tiennyt mikä tilanne toisella koirakolla oli, saiko heitä lähestyä. Treenasimme n. 45 min. jonka aikana toinen treenaaja treenasi molemmat koiransa ja minulla oli Halti koko sen ajan.

Leikitin Haltia välillä, nakkelin namuja maahan ja käveltiin sivuttain, muttei hirveästi eteenpäin. Kaikki meni hyvin ja Halti ei tuijotellut toista koirakkoa missään vaiheessa mitenkään huolestuneesti, vaan lähinnä kiinnostuneesti. Soittelimme sitten treenaajan kanssa vielä jälkikäteen ja oli ihan hyvä, ettemme lähestyneet Haltin kanssa enempää, sillä hän kertoi, että hänen koiransa olivat näyttäneet välillä huolestumisen merkkejä ja he eivät olisi pystyneet lähestymään. Hän sanoi, että Haltilla näytti menevän tosi hyvin, ja näyttäisi siltä, ettei sillä ole mitään ongelmaa siinä, että se näkee toisen koiran. Sanoin, että se on totta, se toisen koiran näkeminen ei sitä huolestuta, mikäli toinen ei lähetä sellaisia signaaleja sille, jotka sitä huolestuttaisi, vaan lähinnä ne ohitustilanteet on niitä hankalia. Kaikkein tärkeintähän on oppia lukemaan omaa koiraa.

Menimme sitten hyvien BAT-treenien jälkeen Haltin kanssa ystäväni luo kylään. Hän on sairaslomalla leikkausten vuoksi ja menin laittamaan hänelle lääkkeet. Halti toimi hyvänä "kotisairaanhoitajana" ystävälleni ja ystäväni oli aivan mielissään Haltista. Namuja jäi treeneistä reippaasti niin ystäväni teetti Haltilla monenmoisia temppuja sarjoina ja Halti teki aivan innoissaan, kyllä meitä nauratti. Halti oli aika tyytyväinen näiden reissujen jälkeen kotona :)


Harrastuksia on ollut meillä nyt niin paljon, että varsinaiset isommat lenkit ovat jääneet vähemmälle. Pyörälenkeillä olemme käyneet aika paljon ja Halti etenkin nauttii niistä aivan valtavasti. Se juoksee usein koko lenkin ajan, ja käymme keskimäärin n. 5-6 km mittaisia lenkkejä. Loppulenkistä se saattaa hölkätä, mutta usein juoksee kotiin asti. Se hakee hienosti paikkansa pientareen puolelta ja uskon, että sekin voi vaikuttaa siihen miksi juokseminen tuntuu paljon paremmalta verrattuna asfaltilla juoksemiseen. Alussa Halti varsinkin spurttaa ensimmäiset pari kilometriä ja saan itse polkea niin täysillä kuin vain pyörällä pääsen. Uskomaton energia tuolla tytöllä. Dana on vähän rauhallisempi pyörälenkkeilijä, alussa ottaa myös spurtin, mutta juoksee ehkä puoli kilometriä ja sitten alkaa hölkätä. Dana hölkkää paljolti asfaltilla, pitäisi opettaa sitä hakemaan enempi piennarta. Tosi hyvää liikuntaa tuo pyöräily niin koiralle kuin omistajallekin.

Kauan odotettu vepekin ollaan aloitettu..

Palkkaukset kuntoon

Uinti ja veneen nouto 50m

Lähetys "vene"

 Köyden heitto

Vesipelastuskausi startattiin pari viikkoa sitten ja oltiin kyllä ihan innoissaan Danan kanssa, että vihdoin vepe alkaa! Avoimen luokan liikkeitä ollaan palauteltu mieleen talven jäljiltä ja ehkäpä se kertoo aika hyvin tilanteesta kun en muistanut, mitä käskyä olen käyttänyt sille, että Dana hyppää veneestä ja noutaa toisen veneen tai oman veneen. Hupsista.. Oliko se vene, mene, vai mikä.. No kyllä se sitten tuli mieleen, "vene" se oli, vaan on aika hyvin ilmeisesti talven aikana nollattu ajatukset vepen suhteen. Vepestä kirjoittelen lisää tässä piakkoin vähän tarkemmin, huomenna meillä on ekat kokeet tälle kaudelle!

Dana kuljettaa toisen veneen rantaan

Hyppy ja veneen hinaus, kuva: Tanja Loukusa

Lähetys, kuva: Tanja Loukusa

 Ja hinaus, kuva: Tanja Loukusa

Laura kävi jälleen hieromassa Haltin ja oli tosi tarpeellinen hieronta kyllä tytölle. Samat paikat oli jumissa, mutta ei niin paljon kuin viimeksi. Oli tyypilliset agi-koiran jumit eli selkä ja takapää. Myöhemmin kesällä otetaan taas uudestaan ja sitten otetaan Danallekin. Hirmu hyvää tekee tuo hieronta tytöille.

Halti Lauran hierottavana


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Koiratanssin koetoimitsija 2

Viikko sitten järjestettiin koiratanssin koetoimitsija 2-koulutus Oulussa, jonne olin saanut Oulun koirakerhon puollon osallistua. Koulutukseen oli varattu koko päivä ja meitä oli siellä yhteensä viisi kouluttautumassa. Kävimme läpi koiratanssin tuomariohjetta, kilpailujen sääntöjä ja järjestämisohjeita, toimihenkilöiden tehtäviä ja kilpailun kulkua kouluttajan kanssa. Katsoimme tarkemmin, mitä kaikkea tehtävää koiratanssikisoissa on. Lisäksi perehdyimme Suomen Palveluskoiraliiton SPKL:n Virkku.nettiin, jossa tapahtuu kokeisiin ilmoittautumiset, voi selata kokeita ym. Koiratanssin siirryttyä SPKL:n alaisuuteen, tuli Virkkuun myös koiratanssin koe-tiedot ja ilmoittautumiset.

Opiskelua ja evästä

Teimme myös käytännön harjoituksia pisteiden laskusta jos vaikka kisoissa sattuisi tekniikka pettämään. Laskimme kuvitteellisille koirakoille tuomareiden antamien pisteiden keskiarvot sekä ketkä koirakoista saivat kumat. Lisäksi opettelimme laatimaan koiratanssikokeille aikatauluja. Mielenkiintoista puuhaa ja harjoitukset oli hyviä, niistä oppi paljon. Koiratanssin koulutusohjaaja-koulutus on myös suunnitteilla tänne suunnalle, jonne haluan ehdottomasti osallistua sitten kun se järjestetään. Sen myötä pätevöityisi sitten koiratanssin kouluttajaksi ja se kiinnostaa minua tosi paljon.

Kilpailukirjat

Katselimme myös videoita epiksistämme ja sanoin, mitä meidän koreossa haluaisin vielä pienesti muuttaa niin ideoitiin sitä vähän yhdessä siinä. Sain hyviä kommentteja ja vinkkejä. Olen myös oikeastaan älynnyt vasta viime aikoina kuinka hyvin meillä ihan oikeasti Haltin kanssa meni ne epikset. Sen kun saisi vielä kisatilanteeseenkin. Seuraavana päivänä meillä oli kt-harkat ja siinä tein ohjelman läpi pienillä uusilla muutoksilla. Ohjasin itse jotenkin eri tavalla sen kuin epiksissä ja huomasin, että sepä vaikutti selkeästi meidän suoritukseen sitten. Heilutin käsiäni ihan liikaa ja muutenkin olin jotenkin holtiton :D Epiksissä olin taas jotenkin niin simppeli ja rento, että nyt pitää kyllä koittaa se sama olotila saada itselle ja koittaa muistaa pitää kädet aisoissa.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Lenkki lemmenpolulle

Kävimme viime viikolla Elinan ja koiruleiden kanssa Leppiniemen lemmenpolulla päivälenkillä. Oli aivan mahtavan kaunis ja lämmin ilma. Kävelimme meiltä kotoa polun alulle, sillä sehän sijaitsee aivan meidän lähellä, ei tarvitse kuin ylittää Pyhäkosken patosilta. Polulla oli jokunen työmies tekemässä lisää portaita ym. sinne, mutta eivät niiden työt liiemmin häirinneet siellä kulkemista. Polku sijaitsee Pyhäkosken jyrkänteellä ja kulkee Oulujoen rantaa myöten 2,1 km verran Montasta Leppiniemeen. Polku luokitellaan vaativaksi, jonka varrella on portaita ja pitkospuita, eikä se näin ollen sovellu liikuntaesteisten kuljettavaksi. Aikoinaan tämä jokivarsi oli suosittu juhannuksen viettopaikka ja kosken kuohuja myötäilevällä polulla monet rakkaudet syntyvät, josta lemmenpolkukin nimensä sai. Muhos-muodostuma on 0,5 km syvä 1500 miljoonaa vuotta vanha laaja kalliovajoama, jonka olemassaolo näkyy juuri maiseman muodoissa Muhoksella. Vajoaman täyttänyt kiviaines on nähtävissä maan pinnalla vain yhdessä kohdassa, juuri Lemmenpolun varrella.

Kuvat ovat minun ja Elinan ottamia.


Heti polun alussa on kaunis pieni vesiputous/puro, jonka ympärillä on vielä pienempiä puroja. Ihana veden liplatus kuului.. Polulla on hyvä kulkea kun puurakenteet on uusittu.



Koko sakki

Tauko- ja näköalapaikkoja on myös tehty mukavasti reitin varrelle. Polun varrelta löytyi myös makkaranpaistopaikka. Maisemat polulla on niin kauniit koko ajan.. Onneksi puut tarjosivat myös varjoa tuona kuumana päivänä ja tytöt saivat juotua vettä joesta ja puroista. Danahan tuo hyppäsi uimaan ennen kuin ehdin kissaa sanoa eräällä taukopaikalla, jossa myös oli muita kulkijoita levähtämässä. Ja Danalla oli vielä se punkkikarkoitinkin pannassa.. No onneksi se ei kuitenkaan mennyt rikki. Tuolloin päiväsaikaan siellä polulla ei kyllä meidän lisäksi näkynyt muita kuin tämä yksi porukka siellä levähdyspaikalla.


Halti levähtelee

Oulujoki

  

 

Lapintytöt Taika, Lumo ja Halti

Niin kaunista..

Taika, Dana ja Halti


Parin kilometrin polulla kävelyn jälkeen saavuimme Montan leirintäalueelle, jossa on kauniisti tehty ranta. Leirintäalue on kyllä niin kauniilla paikalla.. Juotimme siinä koirat, otimme kuvia ja lähdimme sitten kotia kohti. Kokonaisuudessaan matkaa reissullemme tuli 7km, välillä kapuamista ja välillä helpompaa menoa. Kävimme vielä polulta tultuamme pyörähtämässä Leppiniemen rannalla ja veneenlaskupaikalla.

Olipa mukava päivä lemmenpolulla!