tiistai 18. marraskuuta 2014

Geenitutkimus

Oulun Tassulan puodissa järjestettiin eilen näytteenotto koirien geenitutkimukseen. Hannes Lohen geenitutkimuksessa tutkitaan koirien perinnöllisten sairauksien ja käyttäytymisominaisuuksien geenitaustaa. Täältä löytyy lisätietoa: http://www.koirangeenit.fi/ . Tutkimus on uraa-uurtavaa ja olen jo jonkin aikaa seuraillut, että onko Ouluun tulossa näytteenottoa. Nyt se tuli, ja tutkittavien rotujen listalta löytyy labradorinnoutaja ja suomenlapinkoira, niin päätin viedä Danan ja Haltin osallistumaan tutkimukseen. Esimerkiksi labradoreilla tutkitaan kataraktaa eli harmaakaihia, arkuutta, ääniarkuutta ja epilepsiaa, ja lapinkoirilla PRA:ta eli etenevää verkkokalvon rappeumaa, kataraktaa, epilepsiaa ja pystykorvien polveutumishistoriaa.

Koiria otettiin vastaan numerojärjestyksessä ja numerot etenivät suhteellisen hyvällä vauhdilla, ei joutunut kauaa odottelemaan. Näytteenottolomakkeet olin tulostanut ja täyttänyt jo valmiiksi, joten sekin nopeutti paljon toimintaa.
Halti oli ensin ja se oli sille ensimmäinen kerta kun siltä otetaan verikoe. Eihän se tykännyt yhtään ja varmaan siinä oli näytteenottajillakin tietynlainen aikataulu, että sitä tilannetta ei juuri ehtineet tehdä koiralle mukavaksi. Yritin syöttää taskusta makupaloja Haltille ja ne vähän auttoivat, mutta tilanteesta teki hankalan sekin, että Haltia jouduttiin pistämään kolmesti kun verta ei meinannut ensin tulla. Onneksi näyte lopulta saatiin ja tilanteesta selvittiin. Sitten oli Danan vuoro ja Dana istui kiltisti. Danalta on vaan yleensä aina hankala löytää suonta niin nyt oli sama tilanne ja Dana vähän ulvahti kun sitä jouduttiin etsimään, mutta onneksi se löytyi pian ja se näyte saatiin siltäkin. Näytteenottaja sanoi, että labradoreillakin tutkitaan mielenkiintoisia asioita, että on tulossa esimerkiksi tutkimus metsästystaipumusten näkymisestä geeneissä. Se sanoi myös, että kannattaa päivitellä koiriemme tietoja niiden sivuille. Käyn ehdottomasti päivittämässä sinne tietoja.


Urheat tytöt!


Autossa annoin tytöille heti luut ja saivat kotona vielä toiset pienet luut. Kävimme myös pitkällä lenkillä palattuamme niin jospa se ikävä kokemus unohtuisi, tuli ainakin päivän hyvä työ tehtyä ja tytöt osallistuivat tärkeään tutkimukseen omien rotujensa hyvinvoinnin hyväksi!

Tänä viikonloppuna minulla on edessä kasvattajan peruskurssi, ja Danalle on sovittu ensi viikolle aika lonkkien, kyynärien ja selän kuvauksiin. Tärkeitä asioita siis edessä!

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille, odotellaan pakkasia ja lunta!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Lenkkeilyä ja tanssia

Päätin ottaa kaapista kokeiluun nahkaisen hihnan jakajan, ihan kokeiluna vain, että miten Haltilla ja Danalla onnistuisi siinä yhdessä kävely. Kieltämättä jänskätti, koska olin viimeksi käyttänyt jakajaa Ritalla ja Minkalla eli siitä on jo muutama vuosi aikaa. Niillähän se toimi tosi hyvin ja oli todella kätevä kun molemmat koirat pystyi pitämään samassa kädessä ja kävelivät sievästi vierekkäin. Minkalla ja Danalla jakajaa ei ole auttanut käyttää, koska ne on niin eri ikäisiä, että ei siinä ole ollut mitään järkeä yrittääkään, kävelevät aivan eri tahdissa.
   Laitoin Haltille ja Danalle valjaat, joihin kytkin jakajan ja jakajaan 50 kg painoiselle tarkoitetun flexin eli pitäisi kestää molempien painoa. Aluksi ne oli vähän ihmeissään toistensa liikkeistä, mutta yllättävän äkkiä tottuivat siihen. Siihen varmasti menee vielä aikaa, että toinen hoksaa pysähtyä odottamaan kun toinen käy tarpeilla. Tällä hetkellä se menee niin, että kun Dana pysähtyy niin Halti jatkaa kävelyä kunnes raja tulee vastaan ja ei pääse enää, koska Dana on sen verran voimakas, että pystyy pitämään itsensä paikoillaan. Halti taas on sellainen merkkailija, että kun pysähtyy niin Dana ei huomaa mitään ja kävelee vaan, ja Halti joutuu jättämään merkkailun kesken. Olen myös koittanut vähän itse säädellä sitä, että kun huomaan, että toinen pysähtyy niin ohjaan toisenkin pysähtymään.



Mutta tästä kuvasta näkee, miten sievästi ne kävelee! Ainakin siihen asti kunnes toinen koira tulee vastaan, silloin Haltilla menee se innostus taas yli, mutta yritän valita rauhallisia reittejä, silloin kun otan molemmat mukaan. Tuo jakaja on kyllä tosi kätevä, sitä kyllä tullaan käyttämään jälleen paljon.

Meillä on muutama 3 metrinen 50 kg flexi hajonnut ja nyt onkin enää jäljellä tuo yksi, josta on se pysyvä stoppi-painike mennyt rikki. Olen koittanut katsella kaupoista ja nettikaupoista, torista ynnä muualta netistä nuita 3 metrisiä isoja flexejä vaan niitä ei enää ilmeisesti valmisteta! Myynnissä on ainoastaan niitä älyttömän pitkiä 5m & 8m flexejä isoille koirille ja ne on meidän tarpeeseen aivan liian pitkiä. Käytettynäkään ei 3 metristä tahdo löytyä, harmi juttu.. Ehkä sitten täytyy ostaa se 5 metrinen :/

Koiratanssissa on mennyt tosi kivasti ja siellä on aina hauskaa! Siinä joutuu kovasti itsekin pähkäilemään millaisen sarjan tekee ja mitä liikkeitä yhdistelee. Myös sopivan musiikin pähkäily on hankalaa, mutta sen olen huomannut, että vaikka agilityssä esimerkiksi Dana on hirveän nopea ja sen kanssa saa juosta ihan tosissaan pää kolmantena jalkana niin koiratanssissa musiikin tulisi olla aika hidas meille. Danalla menee liikkeiden teossa enemmän aikaa, koska on iso koira. Haltille taas varmaan saa olla melko nopea musiikki sitten tulevaisuudessa, koska ainakin niissä liikkeissä, mitä olen Haltille opettanut, on Halti tosi nopea. Meillä nyt loppui peruskurssi Danan kanssa, mutta jatkamme suoraan koiratanssiharrastusta jatkoryhmässä ja eilisissä treeneissä meille jo mainittiin kilpailuistakin, saas nähdä, hirmu kiva harrastus tämä ainakin on!






Loppukuusta olisi tarkoitus käydä kuvauttamassa Danan kyynärät, lonkat ja selkä. Dana kun on harrastuskoira niin hyvä olla vähän kartalla, että missä kunnossa se rakenteellisesti on, että saako esimerkiksi hyppiä.


Noutotreenejä varten kiinnitin kuivatut lintujen siivet dameihin eilen. Tytöt seurasi malttamattomina vieressä mitä teen ja Halti pisteli suuhunsa lattialle tippuvia pikku höyheniä. Siivet on lokilta, koppelolta ja parilta teereltä.



Tytöt oli niin onnellisia kun kaivettiin lelusorsa esiin kaapista ja korjattiin se kun se ei oikein ääntänyt. Illalla Dansku pisti unille sorsan kanssa :)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivän lenkki ja kuvapläjäys

Kävimme Elinan ja Lumon kanssa lenkkeilemässä metsässä, oli ihana ilma! Pikku pakkanen ja maa kuurassa. Tässä kuvamatskua lenkiltä!

Lumo vaanii Haltia

Halti

Haltin ja Lumon leikit

Danan hiekkainen nassu

Kolme tuulispäätä!




Ryhmärämä!







Lumo ihmettelee ääniä




Ilmoittauduin kasvattajan peruskurssille tällä viikolla, odotan sitä jo innolla! Vielä kolme viikkoa pitäisi malttaa odottaa. Tässäpä muuten kuva, jonka veljeni nappasi Minkasta ja Danasta takapihalla, miten ovatkin niin samassa asennossa, hieno kuva tuli!


lauantai 1. marraskuuta 2014

Muistoja kunnioittaen

Huomenna koittaa pyhäinpäivä. Kävimme tänään haudoilla illan hiipiessä, hautuumaalla olikin jo paljon kynttilöitä, oli kaunis tunnelma. Lisäksi kotona vielä sytytimme kynttilöitä. Kynttilät syttyivät molemmille papoilleni, jotka lähtivät 30 vuotta sitten, liian varhain. Sytytimme myös kynttilän Minkan isälle, Rebelille, joka lähti tuulten matkaan eilen, kunnioitettavassa iässä. Voimia vielä Minkan kasvattajalle suureen suruun, Rebell oli niin mahtava herra! Kiitos myös, että saimme käydä kesällä katsomassa vanhusta, se oli hieno hetki. On tuntunut itsestäkin niin pahalta kun tietää miltä tuntuu saatella rakas vanha perheenjäsen viimeiselle matkalle. Yksi surullisimmista asioista tässä elämässä..

Nakkulin Dancing Devil "Rebell"

Hirmu paljon samaa näköä tyttärensä Minkan kanssa


Rebelin muistolle:

"Älä seiso haudallain itkien; 
en ole siellä, nuku en. 
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa. 
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa, 
syyssade, joka putoaa hiljaa. 
Kun heräät aamun hiljaisuuteen, 
olen ylitsesi maahan uuteen 
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien; 
en ole siellä - kuollut en."

<3

Minkan kanssa muisteltiin


Kynttilä syttyy myös rakkaalle Ritallemme. Paljon on Rita ollut myös mielessäni.. Tänä viikonloppuna ajattelin alkaa vihdoin työstämään Ritan sairaskertomusta, koska toivoisin siitä vielä olevan apua jollekin, joka kaipaa lisää tietoa Addisonin taudista. Silloin muutama vuosi sitten sitä tietoa ei nimittäin ollut helppo löytää ja toisten sairaskertomuksista sai paljon apua ja tietoa.

Minka ja Rita nuorina neitosina

Rita v. 2009 lopulla


Piti ottaa tänään kuva kun Haltipalti on niin mahottoman söpösti aina ovella kattelemassa kun lähden kotoa. Ensin se kattelee, sitten alkaa pieni itku kuulua ja minä livahdan äkkiä ovesta siinä vaiheessa, ettei liian hankalaksi lähtö mene, kun tekis mieli mennä takaisin! Sitten se rauhoittuu kun huomaa, ettei jäänyt yksin, vaan ainakin Dana on kaverina ja monesti myös iskäkin :)



Tytöt ovat oppineet taas useampia uusia temppuja kun olen koittanut opettaa koiratanssia varten, nopsaan ne kyllä oppii täytyy sanoa!

Rauhallista pyhäinpäivää kaikille!