Aksaa ja koiratanssia

Olemme jatkaneet Muhoksella agilityn harrastamista ja on kyllä mennyt tosi kivasti! Ollaan toimivassa ryhmässä ja ohjaaja on tosi hyvä. On myös ollut kiva saada erilaisia vinkkejä eri esteiden suorittamiseen, nimittäin kesällä ollessamme kaupungissa kursseilla tuntui, ettei joidenkin esteiden opettelumetodit olleet aina niin parhaiten toimivia. Nyt tuntuu, että Halti on monien esteiden suhteen edennyt paljon nopeammin kun se oikea tapa opettaa on löytynyt! One mind dogsista on siis otettu nyt vaikutteita.

Viikko sitten Danan ollessa metillä, otin Haltipaltin koiratanssiin mukaan. Meni kyllä tosi hienosti! Tyttö oli ensin aamulla agilityssä ja illalla vielä koiratanssissa. Oli kyllä niin tyytyväinen neiti koko päivän ja oli taas aivan mielissään treenaamisesta. Tuo grippiliina on tosi hyvä treeneissä, ei takerru mihinkään  ja on kuitenkin vähän kättä pidempää tarpeen vaatiessa.

Jennille kiitos tanssiemme ikuistamisesta:

Kasia

Läps!

Kierrä (ja Halti muistaa poseerauksen)

Pujottelua

Haltilla alkoikin sitten pian juoksut. Käytiin nyt viikonloppuna vielä agilityssä ja Haltilla oli pöksyt jalassa, mutta seuraava treeni jää tärppien vuoksi väliin. Eli pieni tauko tulee nyt mutta onneksi pian taas jatkuu!

Danan kuulumisia sen verran, että se oli pari kertaa oksentanut (söi varpuja tms.) ja alkanut köhimään ollessaan metillä viimeistä päivää. Köhimistä seurailtiin pari päivää, mutta koska se ei mennyt ohi ja heräilin yölläkin siihen niin mieheni vei sitten tytön lääkäriin kun olin itse töissä enkä päässyt. Lääkäriä edeltävänä iltana teki kerran reverse sneezingin eli takaisin aivastuksen. Muuten ei ollut muita oireita. Oli epäselvää mitä se voisi olla, oli niin monta vaihtoehtoa. Lääkäri sanoi, että se voi olla joko kennelyskä, nenäpunkki tai jokin ylimääräinen varpu/tikku tms. kurkussa. Ei aristanut kurkkua tunnustellessa ja on ollut muutenkin virkeä koko ajan. Kurkussa ei näkynyt mitään. Haltilla ei ole ollut mitään oireita. Lääkäri määräsi molemmille tytöille varalta Milbemaxin, jotta nenäpunkki-epäily saadaan suljettua pois. Muita koiria Dana ei saanut tavata ennen kuin oireet ovat loppuneet, viikon verran tuli pitää taukoa treeneistä ja koirakontakteista. Kennelyskästä lääkäri totesi, että se on virustauti kuten ihmisillä flunssa, ja se lähtee itsekseen pois. Mahdollisen vierasesineen suhteen totesi, että jos oireet jatkuvat vielä viikon päästä niin täytyy tulla uudestaan klinikalle ja tehdä tähystys.

Danalla oireet ovat rauhoittuneet ja en ole enää huomannut sen köhivän. Haltilla ei ole ollut missään vaiheessa mitään oiretta. Oli mikä oli, toivottavasti siitä on nyt päästy.

Nyt on muutto maaseudulle tehty, olihan se urakka! Ja vielä se jatkuu kun eletään pahvilaatikoiden keskellä, mutta voiton puolella ollaan. Asumme nyt mahtavien lenkkimaastojen keskellä, on ollut aivan ihana tehdä tutkimusretkiä tyttöjen kanssa, nekin on aivan tosi mielissään! Myös asunnosta tuntuvat tykkäävän, kyllä nyt on hyvä :)

Krooninen keuhkoputkentulehdus - Minkan kertomus

Päätin erottaa Minkan sairaskertomuksen omaksi tekstikseen, jotta se olisi helpompi löytää. Tässä tietoa muillekin Minkan sairaudesta, kroonisesta keuhkoputkentulehduksesta, toivottavasti tästä olisi apua jollekin. 

Minka alkoi keväällä 2011 yskiä voimakkaasti, ihan yötä päivää, siinä oli omistajien ja koiran unet hyvin vähäiset. Asuimme vieläpä silloin kerrostalossa, niin mietin, herääköhän naapuritkin siihen ääneen, koska se oli niin älyttömän voimakasta. Kävimme Minkan kanssa klinikalla ja hengitysäänet kuunneltiin ja todettiin olevan normaalit tutkimushetkellä ja Minkalla epäiltiin hengitystietulehdusta, johon määrättiin antibioottikuuri ja kortisonia sai injektiona vastaanotolla. Yskiminen kuitenkin jatkui hoitojen jälkeen, jolloin Minkalle diagnosoitiin kennelyskä. Klinikalta sanottiin, että se menee ohi itsekseen, että mitään ei juuri ole sille tehtävissä. Se yskiminen kesti aika kauan, rankin vaihe kesti 2 viikkoa suunnilleen ja siitä eteenpäin jatkui satunnaisena. Ihmettelin, kun se ei kokonaan tuntunut lähtevän pois.

No melko kauan siinä sitten pärjättiin, n. puoli vuotta, mutta eräänä aamuna kävi huonosti. Lähdin käyttämään Minkaa ja Dana-pentua ulkona ja talomme edessä vastaan tuli aika yllättävästi koira. Minka kun pelkää toisia koiria, se alkoi haukkumaan ja vetämään, ja kun se koira oli mennyt ohi, Minka alkoi hoiperrella ja lopulta lysähti rinta edellä ja etujalat sivulla maahan tajuttomana. Olin tietysti aivan paniikissa ja Danakin pääsi minulta siinä hädässä irti. Pelonsekaisesti otin Minkan syliin ja itku meinasi tulla, avasin Minkan valjaat ja kuuntelin hengitystä ja tarkistin sydämenlyönnit. Onneksi naapuri tuli juuri ovesta ja kysyi mitä on tapahtunut ja miten voi olla avuksi. Pyysin sitä ottamaan Danan ja silittelin Minkaa ja juttelin sille rauhallisesti (ainakin yritin).. Kohta Minka virkosi ja vaikutti pöllämystyneeltä. Menimme kotiin ja soitin heti klinikalle. Samalle päivälle ei saatu enää aikaa, mutta seuraavalle päivälle saimme ja eläinlääkäri määräsi kertomani perusteella lääkkeet sydämen vajaatoimintaan, jotta pärjäisimme. 

Seuraavana päivänä eli torstaina menimme eläinlääkärille ja Minkalle suoritettiin kliininen tutkimus ja rintaontelon röntgenkuvaus. Löydökset viittasivat krooniseen bronkiittiin (keuhkoputkien tulehduksellinen sairaus). Minka sai hoidoksi antibiootin ja kortisonireseptin ohjeen mukaan. Sydämen vajaatoiminnan lääkitystä jatkettiin viikonlopun yli. Kortisoni auttoi oireisiin ja yskiminen alkoi vähentyä. Muutaman kuukauden päästä menimme vastaanotolle tarkistamaan sen hetkisen tilanteen ja tilanne hengitysteissä oli parempi. Sairaus tulee olemaan koko loppuiän Minkalla, joten keskustelimme muista hoitomuodoista, ettei tarvitsisi kortisonia antaa lopun elämää. Eläinlääkäri ehdotti astmalääkkeitä Aerodawg-maskin avulla annettavaksi. Päädyimme siihen ratkaisuun. Samalla kortisoniannosta lähdettiin tiputtamaan pikkuhiljaa.

Astmalääkkeet ovat olleet paras hoito Minkalle. Kortisoni jätettiin pois ja nykyään Minkaa lääkitään Ventolinella ja Flixotidella maskin avulla. Molempia sumutteita Minka saa kahdesti päivässä. Kortisoniin ollaan turvauduttu vain äärimmäisissä tilanteissa, eli aika harvoin onneksi. 

Minkalla oli siis kennelyskä, mutta tämä sairaus jäi ikävänä jälkimaininkina siitä. Onneksi on keksitty tällainen astmapiippu koirillekin, mikä on toiminut hyvänä hoitomuotona sairauteen. Kortisoni muutti Minkaa ulkoisesti melkolailla. Nämä suihkeet taas ovat siitä hyviä, ettei niillä ole sellaisia ikäviä sivuvaikutuksia kuten kortisonilla. Suosittelen siis lämpimästi muitakin kokeilemaan tätä piippua jos koiralla on hengitystiesairaus! Minkan sairauden kanssa ollaan pärjätty suhteellisen hyvin piipun kanssa. Lähinnä esimerkiksi pakkasella tai hengästyessä hengitys saattaa käydä ahtaammaksi ja silloinkin piippu auttaa jos yskimistä ilmaantuu.