Krooninen keuhkoputkentulehdus - Minkan kertomus

Päätin erottaa Minkan sairaskertomuksen omaksi tekstikseen, jotta se olisi helpompi löytää. Tässä tietoa muillekin Minkan sairaudesta, kroonisesta keuhkoputkentulehduksesta, toivottavasti tästä olisi apua jollekin. 

Minka alkoi keväällä 2011 yskiä voimakkaasti, ihan yötä päivää, siinä oli omistajien ja koiran unet hyvin vähäiset. Asuimme vieläpä silloin kerrostalossa, niin mietin, herääköhän naapuritkin siihen ääneen, koska se oli niin älyttömän voimakasta. Kävimme Minkan kanssa klinikalla ja hengitysäänet kuunneltiin ja todettiin olevan normaalit tutkimushetkellä ja Minkalla epäiltiin hengitystietulehdusta, johon määrättiin antibioottikuuri ja kortisonia sai injektiona vastaanotolla. Yskiminen kuitenkin jatkui hoitojen jälkeen, jolloin Minkalle diagnosoitiin kennelyskä. Klinikalta sanottiin, että se menee ohi itsekseen, että mitään ei juuri ole sille tehtävissä. Se yskiminen kesti aika kauan, rankin vaihe kesti 2 viikkoa suunnilleen ja siitä eteenpäin jatkui satunnaisena. Ihmettelin, kun se ei kokonaan tuntunut lähtevän pois.

No melko kauan siinä sitten pärjättiin, n. puoli vuotta, mutta eräänä aamuna kävi huonosti. Lähdin käyttämään Minkaa ja Dana-pentua ulkona ja talomme edessä vastaan tuli aika yllättävästi koira. Minka kun pelkää toisia koiria, se alkoi haukkumaan ja vetämään, ja kun se koira oli mennyt ohi, Minka alkoi hoiperrella ja lopulta lysähti rinta edellä ja etujalat sivulla maahan tajuttomana. Olin tietysti aivan paniikissa ja Danakin pääsi minulta siinä hädässä irti. Pelonsekaisesti otin Minkan syliin ja itku meinasi tulla, avasin Minkan valjaat ja kuuntelin hengitystä ja tarkistin sydämenlyönnit. Onneksi naapuri tuli juuri ovesta ja kysyi mitä on tapahtunut ja miten voi olla avuksi. Pyysin sitä ottamaan Danan ja silittelin Minkaa ja juttelin sille rauhallisesti (ainakin yritin).. Kohta Minka virkosi ja vaikutti pöllämystyneeltä. Menimme kotiin ja soitin heti klinikalle. Samalle päivälle ei saatu enää aikaa, mutta seuraavalle päivälle saimme ja eläinlääkäri määräsi kertomani perusteella lääkkeet sydämen vajaatoimintaan, jotta pärjäisimme. 

Seuraavana päivänä eli torstaina menimme eläinlääkärille ja Minkalle suoritettiin kliininen tutkimus ja rintaontelon röntgenkuvaus. Löydökset viittasivat krooniseen bronkiittiin (keuhkoputkien tulehduksellinen sairaus). Minka sai hoidoksi antibiootin ja kortisonireseptin ohjeen mukaan. Sydämen vajaatoiminnan lääkitystä jatkettiin viikonlopun yli. Kortisoni auttoi oireisiin ja yskiminen alkoi vähentyä. Muutaman kuukauden päästä menimme vastaanotolle tarkistamaan sen hetkisen tilanteen ja tilanne hengitysteissä oli parempi. Sairaus tulee olemaan koko loppuiän Minkalla, joten keskustelimme muista hoitomuodoista, ettei tarvitsisi kortisonia antaa lopun elämää. Eläinlääkäri ehdotti astmalääkkeitä Aerodawg-maskin avulla annettavaksi. Päädyimme siihen ratkaisuun. Samalla kortisoniannosta lähdettiin tiputtamaan pikkuhiljaa.

Astmalääkkeet ovat olleet paras hoito Minkalle. Kortisoni jätettiin pois ja nykyään Minkaa lääkitään Ventolinella ja Flixotidella maskin avulla. Molempia sumutteita Minka saa kahdesti päivässä. Kortisoniin ollaan turvauduttu vain äärimmäisissä tilanteissa, eli aika harvoin onneksi. 

Minkalla oli siis kennelyskä, mutta tämä sairaus jäi ikävänä jälkimaininkina siitä. Onneksi on keksitty tällainen astmapiippu koirillekin, mikä on toiminut hyvänä hoitomuotona sairauteen. Kortisoni muutti Minkaa ulkoisesti melkolailla. Nämä suihkeet taas ovat siitä hyviä, ettei niillä ole sellaisia ikäviä sivuvaikutuksia kuten kortisonilla. Suosittelen siis lämpimästi muitakin kokeilemaan tätä piippua jos koiralla on hengitystiesairaus! Minkan sairauden kanssa ollaan pärjätty suhteellisen hyvin piipun kanssa. Lähinnä esimerkiksi pakkasella tai hengästyessä hengitys saattaa käydä ahtaammaksi ja silloinkin piippu auttaa jos yskimistä ilmaantuu.