Kimpassa on kivempaa

Ollaan käyty kevään mittaan jonkun kerran treenailemassa hallilla Haltin siskon, Pihkan, kanssa. Haltin kanssa ollaan tanssittu ja Pihka on treenaillut tokoa. Tosi kivasti on mennyt ja naurattaa vaan miten jotkut koirat voi olla niin samanlaiset kuin nuo kaksi! Kaikki eleet, ulkonäkö, ääntely, tavat... Ja me omistajat saadaan samalla vaihtaa kuulumisia ja saada vertaistukea kun samojen ongelmien kanssa painitaan.

Halti etualalla ja Pihka taaempana

Haltin (vas.) monet poseeraustavat

Kaksoset

Halti vasemmalla ja Pihka oikealla

Dana, Rossa ja Kiela

Ollaan myös käyty lenkkeilemässä muidenkin koirakamujen kanssa. Danan kanssa käytiin Kielan (Haltin emän sisko) ja Rossan kanssa lenkillä kun taas Halti pääsi piitkästä aikaa Hertan kanssa lenkkeilemään ja leikkimään. Voi sitä riemun määrää!

Hertta ja Halti

Danan siskopuolien omistaja järjesti Oulun Hundspahan sukulaiskoirille yhteisen uinnin ja muutama koirakko meitä sinne saapui yhdessä polskimaan. Ei olla koskaan käytykään Hundspassa vaan siinä aiemmassa Oulun koirauimalassa monia vuosia sitten, joten oli mukava päästä testaamaan Hundspan uinnit. Alussa Danaa jännitti se ramppi, josta altaaseen mentiin vaan sitten rohkaistui kun heitin lelua veteen ja jännitys hälveni. Ihan hyvän aikaa siinä polskittiin, jonka jälkeen shoppailin Danalle herkkuja uimalan myymälästä, oli muuten hyvä valikoima luonnonmukaisia herkkuja siellä. 

Vesipeto räpylöi

Lopuksi kuivatus ja lepäämään

Hellettä piisaa

Eipä olisi uskonut millainen kesä sieltä tuli! On ihan blogin päivittäminenkin jäänyt lomaillessa ja asioita puuhatessa, mutta se on ihan tervetullutta toisinaan. Irtiotto arkipäiväisistä asioista on ihan paikallaan välilllä. Kiva kuitenkin nyt palata näiden arkisten askareiden pariin. Vähän jäljessä tulee muutamat kirjoitukset tänne, mutta jospa se ei haittaa. Toukokuussa käytiin Elinan, Ronjan ja Danan kanssa hieman lenkkeilemässä. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa!

Ronja ja Dana

Ystävyksiä pennuista saakka

Nämä helteet on olleet melko painajaisia tuolle meidän lapikkaalle. On täytynyt keksiä vaikka ja mitä viilennyskonstia. Verhot on kiinni kokoajan ja öisin tuuletetaan taloa. Meidän talossa on kuitenkin se onni, että alakerta on viileä, koska se sijaitsee osittain maan alla. Siellä Halti onkin viihtynyt. Viime vuonna ostamani viilennysmatto on tullut nyt tarpeen ja Halti onkin omatoimisesti aina hakeutunut makoilemaan sen päälle. Onneksi ostimme tornituulettimen jo Haltin ollessa pentu, sillä olen kuullut juttua, että tuulettimet ovat loppuneet monesta paikasta kun menekki on ollut niin kova. 

Vesistöt ovat vetäneet Haltia yhä enemmän puoleensa

Kun alkoi näyttää siltä, ettei helteet menekään ihan heti ohi niin päätin keventää Haltin turkkia. Ensin leikkasin mahan alta karvat pois ja sitten villapöksytkin. Olihan se kyllä vähän hassunnäköinen sitten ja oli selvästi itsekin hetken ihmeissään, että hetkonen, missäs ne mun karvat on. Helpotuksen huomasi kuitenkin Haltista, että karvojen keventäminen oli ihan hyvä päätös.

Massussa oleva sydänkin tuli paremmin näkyviin

Viilennysmatolla

Jäätelöitäkin olen tehnyt koirille hellepäivinä nuoleskeltavaksi. Variaatioita on monia, joskus olen käyttänyt vettä ja piimää, joiden sekaan olen heittänyt muutaman herkun. Lisäksi olen käyttänyt lihalientä, jota on jäänyt kun olen kokannut Danalle makupaloja. Erityisesti se lihaliemijätski on tyttöjen suurta herkkua.  Tein myös kahluualtaan meidän pihalle tyttöjen viilentämistä varten. Se allas oli siinä tavallaan entuudestaan, mutta pressut vanhoja eikä siinä ollut yhtään vettäkään. Puhdistin sen, ostin uuden pressun päälle ja täytin vedellä. Tytöt ovat olleet mielissään kun ovat päässeet viilentymään altaaseen, se on kyllä kätevä ja oli simppeli rakentaa kun oli vaan valmis monttu sille. 

Altaassa pulikointia

Lenkkeilyt on olleet kyllä ihan minimissä helteiden vuoksi ja niitä ollaan tehty lähinnä jos ollaan joskus jaksettu valvoa myöhään. Joku yölenkki ollaan tehty siis maksimissaan, mutta on kyllä ollut erilaista tavalliseen arkeen verrattuna meidän liikkuminen. Danan kanssa ollaan voitu vepeillä ja se on ollutkin tosi kiva lämpimien päivien harrastus. Edistymistä voi-liikkeiden suhteen on myös tapahtunut kun päätin panostaa vepeilyyn tänä kesänä. Olin myös heinäkuun vepe-kokeissa ensimmäistä kertaa soutajan roolissa, joka vähän jännitti, mutta loppuunsa meni hyvin vaikka tuuli oli kova.

Syksyn kuvia

Tässäpä tulee syksyltä monenlaisia kuvatuksia lenkeiltä, aurinkoisina päivinä retkimaastoihin lähteminen on ollut kyllä ihan parasta rentoutumista! Liimanninkoskella käytiin syyskuussa ja tuolloin siellä oli vielä lampaatkin paikalla. Nämä lampaat olivat aika liukkaita liikkeissään, paljon herkempiä liikkumaan kuin toiset lampaat viime kerralla. Halti olisi ollut hirmu kiinnostunut lampaista, vaan ne lähti aina äkkiä karkuun.

 

Halti ja lampaat

  

 

Halti ja Lumo Liimanninkoskella

Halti katselee lampaita

Myös Tervajärvellä ollaan käyty, se on kyllä niin kiva paikka! Suunnitelmissa olisi tehdä pidempääkin reissua niissä maisemissa.

Isla, Inna ja Halti

 

Ja ollaan aivan ihastuttu myös Monttaan, josta ollaan löydetty nyt ihan eri reittejä kuin viime syksynä. Mitkä maisemat! Siellä maasto on niin vaihtelevaa, kumpuilevaa. Haltihan keksi, että vielä lokakuussa on uintikelit ja paineli uimaan.

Sitten muutama kuvatus vielä siltä ajalta kun minulle iski syysflunssa. Laitoin pedin lattialle kun pidin yksin taloa pystyssä niin olipa ihana kun nämä kaksi karvalasta hoitivat ja yhdessä kyhnötettiin pikku pedillä (tosin olihan se aika ahdasta, ja vähän ehkä oli paikat jumissa aamulla, heh!).

Halti lämmittää jalkopäätä

"Taasko nää kuvvaat?"

Dana yksi ilta kun istuin kiikkustuolissa, on se hellyyttävä olento!

Muotokuvia

Kesällä ehdittiin hieman filmailemaankin koiria. Tässä Elinan ottamia kuvia tytöistä, kiitos Elina!

Halti

Halti, Lumo ja Taika

Halti

Kävimme myös Isterinkoskella lenkkeilemässä ja kyllähän niissä maisemissa taas mieli lepäsi. Tytöt tykkäsi kiipeillä kiville minun napsiessa kuvia ja linnut etenkin kiinnostivat tyttöjä kovasti.

Mejäilyä Torniossa

Kävimme juhannuksen tienoilla Haltin kasvattajan Satun luona. Kahvittelimme ensin ja lähdimme sitten tekemään verijäljet Danalle, Haltille ja Piitulle. Satu oli suunnitellut jäljet valmiiksi, joten hän toimi suunnannäyttäjänä ja minä kuljin sienen kanssa perässä. Teimme ensin Haltille, sitten Danalle ja kävimme jälkienteon jälkeen ajamassa ne. Haltin jälki oli n. 450m pituudeltaan ja se oli myös mutkitteleva. Maasto oli myös haastava.

Haltin eteneminen on innokasta, mutta sen perässä on kuitenkin helppo pysyä. Haltin eteneminen on Danaan verrattuna kuitenkin rauhallista ja Halti kulkee aikalailla jäljen päällä. Halti on pitkälti maavainuinen. Halti suoriutui jäljeltä tosi hyvin loppumakaukselle asti.

Danan jälki oli noin 600m, mutta jälki oli suorempi ja maasto helpompi kuin Haltilla. Danan kanssa eteneminen onkin hieman nopeampaa ja välillä täytyy jarrutella. Dana ei kulje suoraan jäljen päällä vaan mutkittelee, mutta olen huomannut, että Dana turvautuu pitkälti ilmavainuun. Danakin löysi lopulta loppumakaukselle. Sen jälkeen lähdimme yhdessä lenkkeilemään Danan, Haltin ja Mallan kanssa. Kylläpä oli Halti mielissään kun näki pitkästä aikaa siskonsa! Halti on aina Mallasta hirmu mielissään, se luottaa Mallaan tosi paljon eikä ole koskaan pitänyt sitä ahdistavana. Haltin on ollut toisinaan vaikea sen toisen koiran hyökkäyksen jälkeen leikkiä tuttujenkin koirien kanssa, koska toisen koiran iholle tuleminen on tuntunut ahdistavalta sen ikävän kokemuksen jälkeen. Mallaan silti Halti luottaa 100%:sesti. Se on aivan ihana asia ja Mallan seura teki Haltille tosi hyvää. Oli aivan ihana seurata näiden touhuja ja tarjota Haltille sitä turvaa, mitä se tarvii!

Tältä näyttää onnellinen Halti

Karvakomppania

 

Tyttöjen riemua

Leikkien jälkeen lähdimme vielä tekemään Piitulle jäljen Satun kanssa. Teimme Piitulle vielä pidemmän jäljen kuin meijän tytöille tehtiin ja heillä oli tarkoituksena käydä ajamassa jälki sitten seuraavana päivänä.

 

Lämmin kiitos Satulle päivästä ja opeista, oli tosi mukavaa!