tiistai 31. lokakuuta 2017

Joutensuo

Uusia  lenkkimaastoja katselen aina aktiivisesti ja yksi kiva paikka löytyi Ylikiimingintieltä Joutensuolta. Se on osa Tervareitistöä ja alue on rauhallista. Joutensuolle oli helppo kävellä, mutta itse suoalue on aika märkää, joten laavulle menosta ei ihan kuivin kengin välttämättä selviä. Tämä alue on varmaankin talvisin paras, sillä tästä menee Tervareitistön hiihtoreitti ja laavulle on talvella varmasti mukava pysähtyä nuotiolle. Joutensuolla on kivan näköistä, sellaista erämaa-maisemaa.


Menomatkalta






Joutensuon maastoissa on onneksi kivoja teitä mitä kävellä, jos haluaa vielä pidemmällä käydä kuin pelkästään suolla. Useamman kilometrin lenkkiä pystyy heittämään. Tänne on tultava talvella uudestaan!





sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Nosetusta pitkästä aikaa

Hirmu kätevä laji tuo Nose Work. Sen voi vetäistä naftaliinista ihan erityisen hyvin silloin kun sattuu esimerkiksi sairastumaan, eikä koirien lenkitys onnistu niin nosettamalla saa koirat pienellä vaivannäöllä tyytyväisiksi ja aktivoitua. Nosea ei ollakaan ehditty tekemään ihan hetkeen kun muut jutut ovat vieneet huomiota enemmän, joten oli tosi kiva pitkästä aikaa laittaa treenit pystyyn. Aloitin laittamalla molemmat tyttäret portin taakse makkariin ja piilottamalla eukalyptus-tyynyn. Piilotin sen ensin vessaan aika lailla kuonojen korkeudelle tai himpun verran alemmas. Ensin oli Danan vuoro.


Dana löysi hajulähteen kohtuu nopeasti ja palkkasin sitä muutamasta hajun osoittamisesta vielä. Sitten vuoronvaihto ja Halti etsimään. Halti löysi hajun vielä nopeammin ja osoitti tarkasti kohdetta, josta pääsin hyvin palkkaamaan. Molemmat oli selvästi tosi innoissaan kun pitkästä aikaa saivat etsiä hajua! Sitten päätin kokeilla hieman vaikeampaa paikkaa ja nostaa hajua hieman ylemmäs ja katsoa mitä osoittamistapoja tytöt sille keksii. Ehkä vähän liian aikaisin lähdin vaikeuttamaan. Kyllähän tytöt sen osoitti, mutta ei se helppoa ollut. Siispä päätin laittaa kolmannen hajupaikan vähän alemmas. Siihen kohtaan molemmat tytöt ylettyivät.


Ensin oli jälleen Danan vuoro. Dana kävi tavalliseen tapaan tsekkaamassa ensin aiemmat paikat ja sitten alkoi etsiä tarkkaa kohtaa. Sieltähän se pian löytyi ja Dana osoitti paikan mukavan tarkasti. Palkkasin Danan muutamasta osoituksesta ja vein sen takaisin portin taakse ottaen samalla Haltin etsintöihin.



Näille kuville saatiinkin mukavasti napattua se, kuinka tarkkaan Halti osoittaa hajun. Halti pitää nenää hetken kohteella, josta tiedän, että se on siinä. Vielä haluaisin lisää kestoa Haltin ilmaisulle, mutta sen asian opettamista minun täytyy vielä opiskella. Joka tapauksessa Haltin ilmaisu on selkeämpi kuin Danan, koska Halti käyttää nenää tyynyssä kiinni. Olispa ihana päästä taas jatkamaan noseilua jossain ryhmässä. Varmasti eteneminenkin olisi nopeampaa niin.



Kolme piiloa riitti tyttöjen väsyttämiseen ja se onkin meillä yleensä harjoituksissa aika maksimi. Tytöt alkoivat sitten nukkumaan, on se nenän käyttö kyllä tehokasta energianpurkua!