torstai 30. huhtikuuta 2015

Koiratanssi

Ajattelin tehdä koiratanssista ihan oman kirjoituksen, sillä se on kuitenkin edelleen Suomessa hieman harvinaisempi laji. Koiratanssin kilpailulajeja ovat freestyle (vapaaohjelma), heelwork to music = HTM (seuraaminen musiikin tahdissa) ja erikoiskilpailut (esim. pari- tai ryhmäesitykset).




Aloitimme siis syksyllä koiratanssin harrastamisen Danan kanssa kun Oulun koirakerholla järjestettiin koiratanssin (freestyle) alkeiskurssi. Huomasin siellä, että Dana tykkää tanssimisesta tosi paljon ja se selvästi innostuu siitä. Lisäksi kaikista tempuista, jotka olimme opettaneet Danalle, oli kurssilla hyötyä. Joka koiratanssikerralla opeteltiin uusia temppuja ja se oli tosi kivaa.
Jos jokin temppu ei sovi koiralle, sitä ei tarvitse ottaa ohjelmaan. Esimerkiksi Dana ei tykkää olla juurikaan selälleen (voi johtua sillä todetusta tavallista pidemmästä selästä) niin jätin kierimis-tempun opettamatta. Jos koiralla on esimerkiksi jokin rakenteellinen syy tai muu syy miksei saisi hyppiä, niin hyppimiset jätetään pois. Kaikki suunnitellaan yksilöllisesti koiran mukaan, kaikkien ei tarvitse osata samoja asioita.

Seuraamista

Koira pyörähtää itsensä ympäri

Koiratanssin alkeiskurssin kautta pääsi hyvin alkuun. Siitä myös ehdotettiin pari jatkokertaa kurssille, jotka otettiin ilolla vastaan. Kurssin päättyessä meille tarjottiin myös mahdollisuutta jatkaa koiratanssiharrastusta koiratanssijoiden omassa ryhmässä. Alkeiskurssilta minä ja siskoni jatkoimme koiriemme kanssa tanssimista koiratanssiryhmässä.
Koiratanssi on hirmu hauska harrastus, tanssiminen koiran kanssa on hauskaa ja rentouttavaa ja myös koiralle se on mukavaa tekemistä.

Seuraamista ohjaaja edellä

Pujottelua

Koiratanssissa täytyy kovasti itsekin pohtia millaisen sarjan tekee ja mitä liikkeitä yhdistelee. Myös sopivan musiikin pähkäily on oma juttunsa. Danalla menee liikkeiden teossa enemmän aikaa, koska on iso koira niin meille musiikin tulee olla hitaampi. Ketterälle koiralle taas nopea musiikki voi olla sopivampi.

Dana tykkää tassutempuista

Koiratanssikirjallisuuttakaan ei ole vielä hirveästi, mutta erilaiset temppukirjat on hyviä ja minulla on myös yksi englanninkielinen koiratanssikirja, joka on tosi hyvä. Kirja on Mary Ray:n "Dancing with dogs".


Tässä hieman säännöistä.
Koiratanssissa koiran tulisi olla hallinnassa ja kyetä tanssimaan ilman hihnaa. Toisin sanoen koiran pitäisi pystyä tanssimaan myös muiden ihmisten ja koirien läsnäollessa. Jos koira karkaa kehästä, suoritus hylätään. Myös läpi ohjelman jatkuva haukkuminen voi johtaa hylkäämiseen, etenkin jos se vaikuttaa teknisiin liikesuorituksiin.
Kisoissa palkkaaminen on kielletty kehässä, eli palkkaaminen tehdään kehän ulkopuolella vasta kun oma esitys on ohi. Tanssi-ohjelman pituus tulee olla 1,5-4,0 minuuttia ja mitä ylempiin luokkiin edetään, sitä pidempi ohjelman tulisi olla. Koira saa olla ohjelmassa liikkumatta paikallaan korkeintaan noin 10 sekuntia kerrallaan.
Koiralla saa olla kilpailuissa suorituksen aikana vain panta (saa olla koristeellinen). Muunlaiset koiran asusteet eivät ole sallittuja. Ohjaajan tulisi pukeutua ohjelmaan sopivalla tavalla.
Apuvälineitä saa käyttää kunhan ne ovat oleellinen osa ohjelmaa eikä niitä käytetä koiran painostamiseen tai motivointivälineiden korvikkeena.
Arvostelussa otetaan huomioon myös millaisia virheitä koirakko tekee ja virheiden määrä. Tarkemmin virheistä ja säännöistä on selitetty koiratanssikilpailujen tuomariohjeessa, joka on luettavissa kennelliiton sivuilta. 

Koiran tulos määräytyy tuomareiden teknisistä ja taiteellisista pisteistä antamasta keskiarvon summasta.

Kisat ovat painottuneet lähinnä Etelä-Suomeen, pohjoisimmat kisat Suomessa ovat Oulussa kerran vuodessa kesällä.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tulevia juttuja

Viime aikoina on mennyt Haltin harrastusten kanssa enemmän aikaa, niin nyt on aika kääntää kelkka toiseen suuntaan kun taipparit saatiin tehtyä ja alkaa treenailemaan enemmän Danan kanssa. Haltin kanssa nyt kokeet jää hetkeksi ja keskitymme perustottikseen, rally-tokoon, parin viikon päästä alkavaan jäljestykseen sekä koiratanssin perusliikkeiden opetteluun. Haltin kanssa olemme aloittaneet myös pyöräilyn, ja pyörälenkeillä olemmekin käyneet lähes joka päivä.

Danan kanssa taas on paljon suunnitelmia edessä. Toukokuussa on jäljestyskurssi. Ensi viikolla meillä on koiratanssin HTM-päivä (Heelwork to music), jolloin saamme taas oppia uusia juttuja. HTM on koiratanssin toinen muoto Freestylen lisäksi. Kiva saada HTM:n puoleltakin oppeja. Koiratanssin mölli-kisat lähestyvät ja viralliset kisat kisataan kesäkuussa. Viikon päästä siitä olisi myös vesipelastus-koe ja toiveena olisi saada se viimeinen ALO1-tulos sieltä että päästään avoimeen luokkaan heti kauden alkaessa. Vepe-kokeesta muutama päivä eteenpäin olisi taipparit ja ne etenkin olisi nyt tärkeät saada läpi. Jos taipparit saadaan läpi, ilmoitan sen mahdollisesti syksyllä näyttelyihin käyttöluokkaan.

Vepen suhteen ollaan harjoiteltu vientiä kotona Danan ja mieheni kanssa. Avoimessa luokassa vienti-esine arvotaan kokeen alussa ja se on kaikille sama, kun taas alokas-luokassa se on ollut aina automaattisesti dummy. Avoimessa luokassa vienti-esineinä voi toimia joko 1.dummy, 2. kelluva köysi, johon on kiinnitetty pieni poiju, tai 3.pelastusliivit.


Ostin biltemasta poijun ja alan nyt sillä treenaamaan vientiä Danan kanssa, samoin pelastusliivit otetaan harjoituksiin mukaan.
Noutotreenejä varten otamme linnut pakkasesta esiin ja viime syksynä laittamani dummyt siipineen treenailuun mukaan.

 Dana on ihana kun se tykkää nukkua lähekkäin, laittaa aina päänsä toisen pään päälle

Ostin Danalle kuolalaput ikean vauva-osastolta ja ompelin kaula-aukkoihin jatkeet, jotta mahtuu Danalle niin hyvin on toiminut ja ruokailuhetkinä Dana saa ihan rauhassa kuolata siihen ;)

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Poropaimennuksen taipumustesti

Niin se poropaimennuksen taipumustestauksen päivä vihdoin koitti, vaikka vastahan siihen tuntui olevan vielä kauan aikaa.. Eilen lähdimme aamulla ajelemaan jälleen Saajománnuun, Pelloon kera mieheni ja koiriemme.
Olen kova koejännittäjä ja siitä huolimatta haluan aina osallistua kokeisiin, vaikka välillä tulee mietittyäkin, että mihin ihmeen jännittäviin tilanteisiin sitä aina ittensä vie. Eilen yritin kuitenkin olla jännittämättä, koska kuulin, ettei sitä koetta kannata jännittää ja se on ihan kuin tavallinen paimennustilanne on. Olin paljon rauhallisempi sitten loppupeleissä kuin yleensä olen kokeissa!

Testaus oli porokoirakerhon järjestämä. Aikataulut kokeen osalta olivat menneet vähän sekaisin, mutta ei siitä alkuperäisestä ajasta pahasti myöhästytty. Paikalla tuli olla n. puolta tuntia ennen arvioitua koe-aikaa ja me olimme paikalla n.1,5h ennen. Ehdin seurata muutaman koirakon testauksen ennen Haltin vuoroa. Testauksessa oli yhteensä ainakin 12 koiraa.

Ikäraja testaukseen on 1v. Halti oli nuorin osallistuja (1v 2kk), siellä oli paljon n.pari vuotiaita koiria ja sitä vanhempia. Eniten ehkä mietin sitä, että toivottavasti se viime paimennuskerran mokani ei nyt vaikuta sen paimennukseen. Ei se onneksi näkynyt testissä mitenkään, joten ehkä voin huokaista helpotuksesta että ei se tosiaan ollut siitä minun mokaamisesta moksiskaan :)


Oman vuoron koittaessa mentiin poroaitauksen ulkopuolelle ensin, jossa tuomarit tervehtivät ja tarkistivat koiran soveltuvuuden paimennustestiin. Halti oli ensin ihmeissään toisen tuomarin hylkeennahkalakista, mutta tottui siihen pian. Soveltuvuusosio meni hyvin, Halti tervehti iloisesti tuomareita ja saimme siirtyä aitaukseen. Tuomari kyseli, onko Halti käynyt aiemmin poroilla. Tuomari päättää laitetaanko koiralle liina vai ei ja Haltille laitettiin se alussa. Pian liinasta kuitenkin luovuttiin ja paimennus tehtiin lähinnä ilman sitä. 

Kuvat: Mirva Mattila







Kuvat: Niko Taipaleenmäki

Pähkäilyä..
 Halti lähtee kiertämään
 Saa porot liikkeelle

Aitauksessa meni mukavasti, paremmin oikeastaan kuin odotin. Kerran vain lähti ajattamaan poroja, mutta uskoi heti kun sanoin nätisti ja pelkkä rauhallinen huomautus riitti, se oli hienoa. Muuten paimensi rauhallisesti ja piti poroja silmällä. Alussa Halti söi poron papanoita ja haisteli paljon, mutta sen pitikin saada tehdä sitä. Kerran tuli jännä paikka Haltille kun se jäi minusta vähän jälkeen jotain haistelemaan ja kun nosti päänsä maasta, huomasi että porot olivat sen ympärillä ja minä kauempana. Tuomari sanoi minulle, että "älä sano mitään, katsotaan mitä tapahtuu". Haltille laitettiin painetta siinä tilanteessa. Se arpoi siinä vähän aikaa ja tuijottelivat toisiaan porojen kanssa. Sitten Halti otti pari testiliikettä, haukahti, hyppäsi nopeasti parin poron taakse ja lähti kuljettamaan ne yhdeksi kasaksi. Porot järjestyivät äkkiä kasaan, yksi poro jopa hyppäsi siinä vaiheessa rehukaukalon yli päästäkseen muiden luo. Jännä huomata kuinka hyvin ne oli Haltin paimennettavina vaikka Halti on niin nuori.
Olen jo aiemminkin huomannut, että Halti ei juurikaan hauku paimentaessaan, ehkei se koe sitä niin tarpeelliseksi, porot liikkuvat ilman sitäkin.

Kuvat: Mirva Mattila





Tuomari ilmoitti sitten, että yksi kaarto vielä ja siihen lopetetaan. Se meni hyvin, otin Haltin kiinni ja siinä vaiheessa Halti huomasi toisessa aitauksessa muut porot ja katseli niitä kiinnostuneena että hei näitä en ole vielä paimentanutkaan. Mentiin siihen aitauksen ulkopuolelle odottelemaan kun tuomarit tekivät arvostelua. Tuomari sanoi muun muassa, että kutsuin usein Haltia mukaan jos se jäi jonnekin haistelemaan, niin ei minun olisi tarvinnut niin usein kutsua sitä, koska Halti olisi tullut joka tapauksessa. Eli ihan vaan sillä, että olisin lähtenyt kävelemään edeltä niin se olisi varmasti tullut mukana. Se sanoi, että Halti on selvästi halukas tekemään yhteistyötä minun kanssa.
Lisäksi se sanoi, että Halti tekee kiertämistä myös voimakkaasti mikä on hyvä asia. Haltin kovapäisyys ja rohkeus oli myös nähtävissä. Myös paineensietokykyä kehuttiin. Tuomari myös sanoi, että Halti haluaa selvästi pitää porot koossa ja huomasin saman myös kun Halti paimensi, porot harvoin hajosivat erilleen. Testi meni mallikkaasti.
Suosittelen lämpimästi poropaimennuksen taipumustestausta muillekin, saa todella mielenkiintoista tietoa koirasta, sen taipumuksista ja koiran ja ohjaajan suhteesta. Yläikärajaa testaukseen ei ole.

Kuvat: Mirva Mattila


Halti tyypilliseen tyyliinsä huomaa kaiken ylimääräisen kuten roikkuvan narun ;)

 Kuva: Niko Taipaleenmäki


(Sulkeissa Haltin tulos)
Jos koiralle tulee tähtimerkityn * kohdan tulos, koira hylätään

ARVOSTELUKORTTI   Poropaimennuksen taipumustesti
Saajománnu, Pello, 11.-12.4.2015

I SOVELTUVUUSOSIO
Koira kohtaa tuomarin, tarkastetaan koiran soveltuvuus paimennustestiin
1. Koiran hallittavuus ja asenne
(a.) Hallinnassa, rauhallinen
b. Hallinnassa, hermostunut
c. Ei hallinnassa, ei kontaktia ohjaajaan *

2. Sosiaalisuus ihmistä kohtaan
(a.) Avoin, ystävällinen
b. Pidättyväinen, ystävällinen
c. Arka, aggressiivinen *

3. Fyysinen soveltuvuus
(a.) Terve, soveltuva
b. Heikkokuntoinen *

II PAIMENNUSTAIPUMUSOSIO
Ohjaaja ja koira siirtyvät tuomarin ohjeistuksella aitaukseen (koira liinassa), testataan paimennustaipumukset poroilla.
1. Kiinnostus parttioon
(a.) Kiinnostunut, tasapainoinen
b. Kiinnostunut, riehakas
c. Huomioiva, hieman epäröivä
d. Välinpitämätön/epävarma
e. Aggressiivinen *

2. Hallittavuus, kontakti ohjaajaan
(a.) Hallinnassa, valpas
b. Hallinnassa, hieman välinpitämätön, levoton
c. Ei hallinnassa

3. Asenne, olemus
(a.) Tasapainoinen, valpas, rauhallinen
b. Rauhaton, riehakas
c. Epäröivä
d. Pelokas, aggressiivinen *

III PAIMENNUSTYYLI
Tarkastellaan koiran pyrkimyksiä vaikuttaa parttion liikkumiseen
1=Sopivasti, 2=Vähän, 3=Ei lainkaan

Sopeuttaa voimankäyttöä parttiota kohtaan: 1
Pyrkii pitämään parttiota koossa: 1
Työskentelee liikkumalla: 1
______________________________________
1=Paljon, 2=Sopivasti, 3=Vähän, 4=Ei lainkaan

Haukkuu: 3
Keskittyy tarkkailemaan parttiota: 2

Kommentteja ja perustelut uudelleen testaukselle tai hylkäämiselle:
-Ikäisekseen loistava
-Hyvin hallinnassa
-Toimintakykyinen, rohkea, vilkas
-Kesti hyvin painetta

TULOS:

Hyväksytty X
Suositellaan uudelleen testattavaksi
Hylätty

KP

Tuomarit: Tuomas Väärälä ja Tiina Pulska

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Poro- ja lammaspaimennusta Pellossa

Kävimme viime torstaina Saajománnussa, Pellossa poroja paimentamassa Haltin kanssa. Matka meni hyvin, tytöt vain nukkuivat.



En ollut varma kuinka energinen Halti olisi pitkän automatkan jälkeen niin halusin, että pidetään se liinassa varalta aluksi. Eipä sitä olisi sitten tarvinnutkaan.. Halti oli rauhallinen kun astui aitaukseen ja nuuski vaan maata. Lähdimme kiertämään poroja ja Halti ohjasi niitä rauhallisesti. Oli mielenkiintoista kun Minna tulkitsi Haltin liikkeitä ja eleitä samalla kun kuljimme, samalla siinä oppi itsekin mitä se milloinkin viestittää poroille. Ensimmäinen kerta poroilla meni erittäin hyvin. Porot olivat vaan vähän junttura-tuulella kaikille koirakoille, eivät olisi halunneet liikkua mielellään mihinkään. Ohjaajalla olikin siinä vaiheessa suuri merkitys tukea koiransa paimennusta ja saada yhteistyöllä porot liikkeelle.




 Siskokset Pihka ja Halti


Toisella kerralla Haltilla meni myös tosi hyvin. Meno oli pääosin rauhallista, pari innokkaampaa pätkää siinä oli, jolloin Haltin pentumaisuus pääsi valloilleen ja lähti ajattamaan poroja. Se pääsi yllättämään minutkin niin, että silloin tein ensimmäistä kertaa tyypillisen virheen ja karjaisin EI, vaikka olisi riittänyt pelkkä "nätisti"-sanakin. Koiraa ei siis saisi kieltää paimentamasta vaan liikaa innostusta tulisi hillitä esim. sanomalla "nätisti". Noo onneksi Halti ei näyttänyt ottavan nokkiinsa siitä, se tuli vierelleni ja jatkettiin paimennusta rauhallisemmissa merkeissä. Paimennus meni hienosti, Halti kiersi tokkaa ja paimensi tällä kertaa poroja paljolti takaapäin. Haltin harrastustausta näkyi myös, sillä jonkun kerran se tuli sivulleni ja katseli minua kysyvästi että mitäs sitten tehdään? Myös Haltin itsenäisyys ja rohkeus oli nähtävissä hyvällä tavalla. Minna ihmetteli kuinka hyvä laumanlukutaito Haltilla on noin nuoreksi ja noin vähän paimentaneeksi. Koko ajan Halti luki laumaa ja oli kartalla missä mikäkin poro menee, sitä oli hieno seurata. On tainneet suvun taipumukset paimennukseen periytyä Haltillekin.
 
 Lukee laumaa..

Kameralle poseerausta


Porot hidastelee, ohjaaja tukee


Allekirjoittaneella taas on taipumusta jännittämiseen niin oli hyvä kun Minna huomasi sen kun olimme aitauksessa ja sanoi, että älä jännitä! Se oli hyvä huomio, koska en itse edes tiedostanut sitä :D Aloin kävellä rennommin niin oli heti parempi!
Siinäkin mielessä jos itsellä on taipumusta jännittämiseen, on hyvä kun käy useamman kerran paimentamassa vaikka koiralla sujuisikin paimennus hyvin, koska siitä saa myös itselle ohjaajana varmuutta lisää.

Lopuksi kuljetimme vielä porukassa lampaita tiellä, ja kuljetukset meni mukavasti. Oli kiva huomata, kuinka Halti osaa kiertää näppärästi laumaa ja poimia lampaita mukaan jos joku jäi jälkeen (tämä tallentui myös mieheni kuvaamalle videolle).




Olen tosi tyytyväinen, miten paimennukset meni Haltilla, tyttö oli mukavasti kuulolla. Nämä paimennusreissut Pelloon on aina niin mukavia kun oppii hirveästi uusia juttuja ja näkee miten koira toimii. Muun muassa myös paimennuksen myötä olen nähnyt uusia puolia Haltissa ja oppinut ymmärtämään sitä paremmin.

Tämän viikon sunnuntaina meillä on edessä poropaimennuksen taipumustesti. On hienoa päästä käyttämään Haltia siinä, koska sitä kautta saa arvokasta tietoa Haltin paimennustaipumuksista. Minna kertoi, että testi on epävirallinen, mutta se ei haittaa minua, testaus on kuin oikea koe tuomareita, tehtäviä ja tuloksia myöten. Mielelläni haen jonkin tuloksen poroiltakin, oli se sitten epävirallinen tai virallinen, pääasia että on käyty.

Tämä testi on myös hyvää harjoitusta lammas paimennustaipumustestausta ajatellen, jossa olisin myös kiinnostunut Haltia käyttämään. Ehkä porotestauksen myötä omakin jännitys vähän laantuu ja pystyy sitten toisissa mahdollisissa taippareissa jo suhtautumaan vähän rennommin.

Krooninen keuhkoputkentulehdus - Minkan kertomus

Päätin erottaa Minkan sairaskertomuksen omaksi tekstikseen, jotta se olisi helpompi löytää. Tässä tietoa muillekin Minkan sairaudesta, kroonisesta keuhkoputkentulehduksesta, toivottavasti tästä olisi apua jollekin. 

Minka alkoi keväällä 2011 yskiä voimakkaasti, ihan yötä päivää, siinä oli omistajien ja koiran unet hyvin vähäiset. Asuimme vieläpä silloin kerrostalossa, niin mietin, herääköhän naapuritkin siihen ääneen, koska se oli niin älyttömän voimakasta. Kävimme Minkan kanssa klinikalla ja hengitysäänet kuunneltiin ja todettiin olevan normaalit tutkimushetkellä ja Minkalla epäiltiin hengitystietulehdusta, johon määrättiin antibioottikuuri ja kortisonia sai injektiona vastaanotolla. Yskiminen kuitenkin jatkui hoitojen jälkeen, jolloin Minkalle diagnosoitiin kennelyskä. Klinikalta sanottiin, että se menee ohi itsekseen, että mitään ei juuri ole sille tehtävissä. Se yskiminen kesti aika kauan, rankin vaihe kesti 2 viikkoa suunnilleen ja siitä eteenpäin jatkui satunnaisena. Ihmettelin, kun se ei kokonaan tuntunut lähtevän pois.

No melko kauan siinä sitten pärjättiin, n. puoli vuotta, mutta eräänä aamuna kävi huonosti. Lähdin käyttämään Minkaa ja Dana-pentua ulkona ja talomme edessä vastaan tuli aika yllättävästi koira. Minka kun pelkää toisia koiria, se alkoi haukkumaan ja vetämään, ja kun se koira oli mennyt ohi, Minka alkoi hoiperrella ja lopulta lysähti rinta edellä ja etujalat sivulla maahan tajuttomana. Olin tietysti aivan paniikissa ja Danakin pääsi minulta siinä hädässä irti. Pelonsekaisesti otin Minkan syliin ja itku meinasi tulla, avasin Minkan valjaat ja kuuntelin hengitystä ja tarkistin sydämenlyönnit. Onneksi naapuri tuli juuri ovesta ja kysyi mitä on tapahtunut ja miten voi olla avuksi. Pyysin sitä ottamaan Danan ja silittelin Minkaa ja juttelin sille rauhallisesti (ainakin yritin).. Kohta Minka virkosi ja vaikutti pöllämystyneeltä. Menimme kotiin ja soitin heti klinikalle. Samalle päivälle ei saatu enää aikaa, mutta seuraavalle päivälle saimme ja eläinlääkäri määräsi kertomani perusteella lääkkeet sydämen vajaatoimintaan, jotta pärjäisimme. 

Seuraavana päivänä eli torstaina menimme eläinlääkärille ja Minkalle suoritettiin kliininen tutkimus ja rintaontelon röntgenkuvaus. Löydökset viittasivat krooniseen bronkiittiin (keuhkoputkien tulehduksellinen sairaus). Minka sai hoidoksi antibiootin ja kortisonireseptin ohjeen mukaan. Sydämen vajaatoiminnan lääkitystä jatkettiin viikonlopun yli. Kortisoni auttoi oireisiin ja yskiminen alkoi vähentyä. Muutaman kuukauden päästä menimme vastaanotolle tarkistamaan sen hetkisen tilanteen ja tilanne hengitysteissä oli parempi. Sairaus tulee olemaan koko loppuiän Minkalla, joten keskustelimme muista hoitomuodoista, ettei tarvitsisi kortisonia antaa lopun elämää. Eläinlääkäri ehdotti astmalääkkeitä Aerodawg-maskin avulla annettavaksi. Päädyimme siihen ratkaisuun. Samalla kortisoniannosta lähdettiin tiputtamaan pikkuhiljaa.

Astmalääkkeet ovat olleet paras hoito Minkalle. Kortisoni jätettiin pois ja nykyään Minkaa lääkitään Ventolinella ja Flixotidella maskin avulla. Molempia sumutteita Minka saa kahdesti päivässä. Kortisoniin ollaan turvauduttu vain äärimmäisissä tilanteissa, eli aika harvoin onneksi. 


Minkalla oli siis kennelyskä, mutta tämä sairaus jäi ikävänä jälkimaininkina siitä. Onneksi on keksitty tällainen astmapiippu koirillekin, mikä on toiminut hyvänä hoitomuotona sairauteen. Kortisoni muutti Minkaa ulkoisesti melkolailla. Nämä suihkeet taas ovat siitä hyviä, ettei niillä ole sellaisia ikäviä sivuvaikutuksia kuten kortisonilla. Suosittelen siis lämpimästi muitakin kokeilemaan tätä piippua jos koiralla on hengitystiesairaus! Minkan sairauden kanssa ollaan pärjätty suhteellisen hyvin piipun kanssa. Lähinnä esimerkiksi pakkasella tai hengästyessä hengitys saattaa käydä ahtaammaksi ja silloinkin piippu auttaa jos yskimistä ilmaantuu.