Jyväskylän tanssit

Osallistuimme Jyväskylän tanssikisoihin maaliskuussa. Kisat pidettiin Jyväskylän Paviljongissa, jossa järjestettiin samalla Kids & Pets 2019-messut. Varasimme Air Bnb-majoituksen, joka oli todella hyvä. Oli kiva ajella kun ajomatkakin oli lyhyempi kuin mihin ollaan yleensä totuttu kun on kisareissuille lähdetty. Ajattelin, että mennään vielä leijonakuninkaalla muutamilla muutoksilla höystettynä. Tavoitteena oli saada parempi kisasuoritus kuin aiemmin ja mielenkiinnolla halusin nähdä, onko meidän palkkaamattomuuden harjoittelussa tapahtunut edistystä. Saavuttuamme Paviljongille oli melkoinen tavaroiden roudaus edessä kun autolta oli jonkin verran matkaa pääpaikoille. Tapahtuma oli iso ja kaikille oli merkityt sisäänpääsyt halliin, joita tuli noudattaa. Kyllä oli melkoisesti vilinää hallissa ja ajattelin siinä mielessäni, että tällaiseen paikkaan en koskaan voisi tuoda Haltia, olisi ihan liikaa kaikkea hulinaa sille. Tyypilliset messut olivat ja sen lisäksi eläimiä siellä sun täällä.  Dana ei onneksi juuri välitä. Kilpailukehä oli melko iso, täysin matotettu ja se oli samassa tilassa koiranäyttelyiden kanssa. Kehä oli ympäröity matalilla aidoilla ja sieltä oli yksi poistumistie. Poistumistiestä pääsi lämmittelyalueelle, joka oli erillisessä tilassa ja rauhallisempi kuin kehän ympäristö.

Kehän koko 11x20m

HTM oli ensin ja FS sen jälkeen, ja sen avoin luokka oli puolen päivän jälkeen. Tein vähän palkkaustreeniä Danalle ennen esitystä, mutta Dana ei alkanut lämpätessä tekemään oikein mitään. Siitä kyllä tuli sellainen olo, että ei se varmaan kehässäkään tee sitten mitään. Se vähäinen jännitys mitä siinä vaiheessa oli, lähti sitten kyllä pois. Ajattelin vaan, että jos nyt saisin kehässä edes jotain sen tekemään niin se on plussaa.

Kuva: Salla Kuikka 

Kuva: Salla Kuikka

No kyllähän se tyttö sitten teki, ihan yllättävän hyvin kaiken lisäksi. Alussa tuli pieni katko kun huomasi toimitsijapöydän kehän reunalla ja sen piti käydä siellä tervehtimässä kesken kaiken, mutta tuli luo kun kutsuin ja jatkoi tekemistä. Se oli lähinnä huvittavaa, että kaiken sen hälinän keskellä  se pöytä oli se, joka vei sen huomion. Sen jälkeen Dana keskittyi tosi kivasti tekemiseen. Parin liikkeen kohdalla hidasteli, mutta se on aika tyypillistä sille, että joissain kohdissa niitä saattaa tulla. Yhdessä vaiheessa sen olisi pitänyt hypätä minun käden yli niin hyppäsikin minua vasten niin minua vaan nauratti. Oli lähinnä hauskaa kehässä ja kokonaisuudessaan jäi kiva fiilis esityksestä. Olin tosi iloinen siitä, että Dana teki parhaimmalla draivilla pitkään aikaan!

Kuva: Pasada Ky Petri Örling

Kuva: Salla Kuikka

Dana sai 157,34 pistettä

Dana

Tulos: FS AVO 157,34p, 5.sija

Heli Nousiainen: Koirakolla oli selkeästi mukavaa kehässä. Ohjelman teema oli sopiva koirakolle, hieman kuitenkin mietin hännän irrotusta ja noutoa → taisi olla koirakolle mieluisa homma?? 78/82, 160p

Maija Asp: Teema näkyi hienosti ohjelmassa, hännän hakua en ymmärtänyt teemassa, voisikohan sen jättää pois. Vähän vaikeutta toivoisin ohjelmaan. Koira rakasti kyllä ohjaajaa ja ohjaaaja saikin ihanat pusut ohjelmassa. Voisiko kantoa käyttää vielä vähän monipuoleisesti. 78/78, 156p

Tiina Jounio: Tänään nähtiin pusuja ehkä enemmän kuin oli suunniteltu. Liikkeissä hieman hidastelua mutta pääosin kaikki tehtiin. Koreografiassa hyvin musiikkiin soviteltuja liikkeitä.  77/79, 156p

Ihana senioriparini

Olen iloinen loppupisteistä ja ainakin kehitystä oli selvästi nähtävissä palkkaamattomuuden suhteen. Otettiin tähän esitykseen se Sallan helmikuisessa koulutuksessa ideoima muutos, että Dana noutaisi leijonanpennun/-hännän/tms ja toisi sen minulle. Sitä ei tuomarit kommenttien perusteella olleet ilmeisesti oikein ymmärtäneet. Ne ovat toki makukysymyksiä, mutta itse näin sen hyvänä ideana ja vaikkei oikeassa elämässä ihan heti häntää noin kanneltaisikaan niin voihan tarina olla fiktiivinenkin. En oikein ymmärrä myöskään kommenttia siitä, että taisi noutaminen olla koiralle mieluisa homma? Niinhän paimenkoirallekin ison lenkin tekeminen on todennäköisesti varsin mieluisaa puuhaa. Eikö koiratanssissa ole ihan järkevääkin käyttää liikkeitä, joista koira tykkää? Ymmärrän, jos koira jäisi jotenkin kiinni siihen asiaan, mutta Dana ei kyllä millään tavalla jäänyt siihen kiinni vaan toi sen suoraan minulle ja luovutti heti. Nooh, joka tapauksessa olin tosi tyytyväinen Danan vetoon, ihan super! Nyt taidamme pitää luovan tauon kisaamisesta, josko löytäisin jonkun sopivan uuden kappaleen meille. Olipa mukava reissu jälleen!

Akaalla pyörähtelemässä

Merenneito-esityksemme jälkeen olin viritellyt mielessäni Danan uutta ohjelmaa. Tein jo yhden koreon valmiiksi, mutta totesin sittenkin, että ehkä se musiikki on kuitenkin liian nopea meille. Danalle on aina tuntunut jotenkin hankalalta löytää sopivaa kappaletta, toisin kuin Haltille. Jotenkin mieli palasi meidän alokasluokan musiikkiin eli Leijonakuninkaan kappaleeseen. Inspiroiduin siitä uudestaan ja päätin kokeilla tehdä siihen uuden ohjelman. Sain ohjelman joulukuun alkupäivinä kasattua ja sitten ulkomailta palattuamme alkoi ohjelman testaus. Akaan uudenvuoden kisat olivat pitkään olleet mielessä, että sinne olisi kiva lähteä. Sain siskonkin innostettua ideaan ja kokeilimme onneamme josko vaikka saisimme kisaan paikat. Hyvä mäihä kävi, sillä 25 koirakkopaikan kisoihin saimme paikat eikä edes tarvinnut varasijoilta jonottaa. Aika vähänhän meillä jäi aikaa koreon treenaamiseen loppupeleissä, mutta liikkeet olivat Danalle entuudestaan tuttuja niin se on pääasia.

Mukavan tilava huone 

Löytyi jääkaappi ja mikrokin

Matkanteko taittui mukavasti. Tällä kertaa olimme kerrankin hyvissä ajoin illalla perillä, koska molemmilla oli vapaapäivä. Majoituimme ensimmäistä kertaa Hotel Hermicaan, Tampereen Hervantaan. Hotelli sijaitsee 8km päässä keskustasta, sopivasti kuitenkin Akaan suuntaan. Hotellissa on 50 huonetta ja lemmikkihuoneet sijaitsivat alakerrassa. Huoneessa oli alusta vesikuppia varten, jääkaappi ja mikro. Autolle sai lämmityspaikan tai paikan autotallista, kummin halusi. Lemmikkilisä oli 10e ja aamiainen kuului hintaan. Koirien kanssa oli kyllä todella positiivinen kokemus majoittua. Erityisesti ympärillä olevat lenkkeilytysmaastot olivat kyllä paremmat kuin monissa Tampereen hotelleissa, joissa ollaan majoituttu tähän mennessä. Oli myös kiva, kun ei tarvinnut hissiä kulkemiseen. Tähän hotelliin menemme varmasti uudelleen.

Aamulla söimme aamupalan ja lähdimme puolen päivän aikaan suuntaamaan Akaalle. Akaan DreamTeam- areenalla oltiin viimeksi 2015 kun kisattiin freestylen alokasluokassa toista kertaa. Kisat olivat samalla Suomen Partacolliet ry:n rotumestaruuskisat. Kilpailukehän koko on 10m x 10m, ja se rajoittuu kolmelta sivulta seiniin ja yleisön puolelta selkeisiin aitoihin. Halli on mattopohjainen ja lämmin (n. +15 astetta). Koirien häkeille ja lämmittelylle on osoitettu oma tila kisakehän viereisessä hallissa. Klo 13.55 oli arvioitu FS ALO ja FS AVO alkavaksi.

Ehdin siinä ennen kehääntutustumista hieman jutella muidenkin kanssa ennenkuin piti lähteä sykkimään. Juttelin erään toisen noutajatanssiparin kanssa noutajan kanssa tanssimisesta ja halusin kuulla, miten heillä on mennyt. Kerroin meidän ongelmista eli 1) vaikea kestää tehdä ilman palkkaa 2) tekeminen on sinne päin ja toisinaan hösötystä eli vasten hyppimistä. Hän kertoi, että ne ongelmat olivat hyvin tuttuja myös heille ja he ovat pitäneet ihan taukoa tanssista sen vuoksi. Tauosta oli kuulemma ollut apua, mutta harmillisesti monikaan kouluttaja ei ole oikein osannut auttaa siinä palkka-asiassa. Suomessa ei ole montaa noutajatanssijaa ja varmaan senkin takia se on monille kouluttajille vähän tuntemattomampi alue. Meilläkin Dana on nimenomaan sen tyyppinen, että sen top 1 päämotivaatio tekemiseen on se palkka, toisin kuin Haltilla, joka palkkaantuu kivasti jo pelkästään siitä tekemisestä, vaikka onkin myös ahne. Se ero näkyy niillä myös samalla sen tekemisen tarkkuudessa. Noutajien kanssa meneminen ei ole niin helppoa kuin ehkä päällepäin saattaisi jotkut luulla.

Kehääntutustumassa kävelimme koko kehän läpikotaisin ja Dana haisteli siellä jonkin verran. Sitten teetin muutaman tempun ja palkkasin lelulla. Toisinaan treeneissä käytän lelupalkkaa, mutta vähemmän. Dana innostui lelusta, mutta oli silti vähän silleen, että missäs se varsinainen palkka on. Pitihän minun vielä sitten palkata nameillakin sitten kun saavuttiin häkin luo niin sitten Danakin näytti perin tyytyväiseltä. Kävin sen jälkeen vielä nopeasti tanssimassa musiikkiin koreon kehässä, varmaan eka kerta kun tein niin koko kisataipaleemme aikana. Olimme viimeisenä esiintymisvuorossa avoimessa luokassa. Ennen vuoroamme tanssin ohjelman itsekseni lämmittelyalueella, joka oli tosi pieni. Sitten tein muutaman tempun Danalla. Ei voinut tosiaan tehdä kuin muutaman, koska alusta oli liukas enkä halunnut ottaa sen suhteen riskejä.

Vaikkei minua nykyään juurikaan jännitä Danan kanssa meneminen niin silti jostain hiljaa hiipi jännitys kun odottelimme kehän ulkopuolella vuoroamme. Mistähän se lie tuli, olisiko ollut vähän epävarmuutta kun oli uusi ohjelma. Koitin karistaa sen kuitenkin mielestäni ja ajatella, että koskaan ei tiedä vaikka tanssittaisiin viimeistä kertaa, nyt täytyy siis nauttia, että me ollaan täällä tänään yhdessä! Elämästä kun ei koskaan tiedä mitä yllätyksiä se heittää tielle. Jännitys lähti kehässä heti alussa pois, tuntui että oli vain hyvä olla ja Danastakin näki saman. Alku meni tosi kivasti ja ehdin jo ajatellakin sitä siinä samalla mielessäni. Sitten melkein puolivälissä alkoi vähän Danalla ajatus herpaantumaan ja tuli kontaktikatkoja. Silti kuitenkin teki, mutta kontaktikatkojen vuoksi katkonaisesti. Se lisääntyi etenkin ohjelman keskipaikkeilla, jolloin meidän yksi suunniteltu vaativampi liike jäi kokonaan näyttämättä, harmi. Loppuliikkeissä oli vaativuutta, mutta niissä Dana jäi välillä katselemaan kehän ulkopuolta. Saatiin kuitenkin ohjelma loppuun ja minua lähinnä hymyilytti loppuliikkeessä,  kun ajattelin että onhan se Dana melko veijari kyllä. Menin ulos palkkaamaan sen ja sitä se ei tietenkään entuudestaan tiennyt. Minulle jäi parempi fiilis tästä esityksestä kuin viimeisimmistä kisavedoista, sillä alku meni tosi kivasti ja muutenkin kokonaisuudessaan teki paremmin kuin viimeisimpinä parina kertana.

Tämän kisan anti oli meille silti enemmän kuin osasin odottaakaan. Vihdoin ratkesi se syy meidän ongelmiin! Tai näin ainakin uskon. Tällä kertaa nimittäin tuomarit ensimmäistä kertaa olivat kaikki yksimielisiä siitä, mistä Danan käytös johtuu. Sijoituimme muuten tosi kivasti freestylen avoimen luokan 3. sijalle! En olisi uskonut että pääsisimme palkinnoille, sillä avoimessa oli niin monia kivoja esityksiä. Kun mentiin kättelemään tuomareita niin tuomarit alkoivat puhumaan paljon siitä palkka-asiasta, että Dana jäi selvästi siihen kiinni ja sitä kannattaa tosissaan miettiä, miten sen asian kanssa toimisi. Sanoin, että se on ollut meillä iso ongelma. Se palkka on sillä niin paljon mielessä, että se vaikuttaa sen tekemiseen. Oli kuitenkin ihan mahtava asia, että tuomarit olivat kaikki huomanneet, että mikä sen tekemisessä nyt oikein tökkii! Se on nimittäin vaivannut minua jo pitkään kun en ole ollut täysin varma syystä.

Dana

Tulos: FS AVO 156p, 3.sija

Mari Väänänen: Koiran keskittyminen oli jossain kehän ulkopuolella, loppupalkassa? Hyvä musiikki ja jotenkin uskoisin, että kiva koreografia jos koira olisi mukana paremmin. Ohjaaja liikkuu kauniisti. 75/78, 153p

Nadja Böckerman: Koiralla ajatus hieman palkassa. Alku oli hieno, sitten ajatus alkoi rakoilemaan =) Paljon kivoja yksityiskohtia, olisin toivonut jonkin haastavamman liikkeen. Kaunista ohjaamista ja eläytymistä ohjaajalta. Mieti, onko näkyvillä/tiedossa oleva etäpalkka paras palkka koiralle. 78/80, 158p

Salla Haavisto: HIENO ALKU! Nurkassa selkeesti häiritsi joku, josta kontaktikatkoja. Osa liikkeistä jäi vähän kesken. AVO-luokkaan kaipaisin myös hieman lisää vaikeampia liikkeitä. Tämä oli kuitenkin ihana ohjelma, toivottavasti teidät nähdään vielä kehässä ❤  77/80, 157p

Palkinnoksi saimme _aivan_ ihanan skumppalasin, jossa luki "It takes two to Freestyle". Ehkä yksi ihanimpia palkintoja ikinä! ❤ Lisäksi saimme puruluita, säilykelihaa ja ihanan keltaisen ruusukkeen. Kyllä oli kivat palkinnot kertakaikkiaan. Juttelin vielä pikaisesti Sallan kanssa Danan ongelmasta. Salla on tulossa helmikuussa kouluttamaan meitä tänne pohjoiseen niin hän tuumasi, että hänellä voisi olla vinkkiä siihen, mitä sille asialle voisi tehdä. Odotan kyllä sitä tosi paljon! Nyt täytyy alkaa työstämään tätä ongelmaa kun vihdoin syy selvisi. Jälleen erittäin hyvää kokemusta saatiin tästä reissusta.

Tampereen tanhut

Lokakuun lopussa innostuttiin lähtemään Ylöjärvelle koiratanssin SM-kisoihin kun paikka sinne saatiin. Ensin kisoissa täytettiin SM-koirakoiden paikat ja jäljelle jäävät paikat oli sitten muille kuin SM-koirakoille. Satuimme Danan kanssa saamaan paikan, joten päätimme käydä vielä viimeisen kerran esittämässä "Aalloissa siis". Majoituimme tällä kertaa Tampereen Forenomille, joka sijaitsi ihan Tampereen keskustassa. Oli mukavan tilavat huoneet ja hyvä keittiö, josta löytyi jääkaappi pakastinlokerolla, kahvinkeitin, mikro ja vedenkeitin. Parina miinuksena mainittakoon, että jonkin matkaa täytyi kävellä, että löydettiin koirille tarpeiden tekoa varten paikka (mikä on toki ymmärrettävää kun ydinkeskustassa on). Pysäköintihalli ei sijainnut ihan hotellin kupeessa vaan sinne oli kävelymatkaa noin 10-15 min. Muuten oli kyllä oikein hyvä majoitus ja yllättävän rauhallista oli nukkua, vaikka ihan keskustassa oltiinkin.

Aamulla lähdimme suuntaamaan hyvin nukutun yön jälkeen kohti Ylöjärveä. Ylöjärven halli oli entuudestaan tuttu parin vuoden takaa, sillä voitimme siellä silloin freestylen alokasluokan ja saimme kuman. Tykkään kyllä siitä hallista, ja on mukavaa kun se on lämmin (+15 astetta). Halli on tekonurmipohjainen ja kilpailukehän koko on n. 16x16 metriä, josta kolme sivua rajautuu seiniin. Ilmoittautumisen yhteydessä sai kivan pikku pussukan, jossa oli herkkuja sekä ohjaajalle että koiralle. Ensimmäisenä kisasivat alempien luokkien koirakot tavallisena kisana, jonka jälkeen oli vuorossa SM-kisat. Tällä kertaa mietin tarkoin Danan loppupalkan sijainnin, koska en halunnut, että se enteilee sitä kuten Oulun kisoissa kävi. Niinpä päätin ensimmäistä kertaa jättää palkan ulos autolle. Sitten käytiin kehääntutustumassa toisen avo-koirakon kanssa. Muutama liike tehtiin siellä ja se oli siinä. Ei Dana ihan parhaassa vireessä ollut kun tehtiin. Oikean vireen löytäminen on kyllä sellaista mielenkiintoista puuhaa. En ole koskaan hetsannut Danaa ennen kehää kun olen vähän miettinyt, että jos se lähtee sitten ihan lapasesta ja ohjelma menee noutajien lempipuuhaan eli hyppimiseksi. Voisi joskus vaikka epiksissä ihan huvikseen testata olisiko sillä jotain positiivista vaikutusta jos vähän innostaisi ennen esitystä.

Itse esitys meni jollain tapaa vähän kuten enteilinkin. Danan vire ei ollut parasta laatuaan niin meni vähän samantyyppiseksi kuin Oulussa kisaveto. Kaiken kaikkiaan se meni pääosin paremmin kuin Oulussa, mutta samaa epätarkkuutta ja häsellystä oli ilmassa. Ekan kerran myös tuijotti jonkun verran yleisöäkin, en tiedä mikä sitä siellä häiritsi. Hyviä pätkiä ja onnistuneita liikeketjuja oli kuitenkin. Monesti tuppaa vaan jäämään itselle mieleen ne asiat mitkä ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Ja usein se kokonaiskuva saattaa olla itsellä jotenkin sekavampi, vaikkei se niin pahalta sitten näytäkään kun videolta katsoo. Joka tapauksessa tällä kertaa kun lähetin sen lopussa kiertämään venettä niin se oli lähdössä kehästä (vene oli vähän kohtalokkaasti sinne poistumistiehen päin). Kääntyi onneksi heti kun kutsuin. En tiedä onko sillä se palkka mielessä vai mikä. Loppuun asti saatiin kuitenkin vedettyä ohjelma ja Dana ei ainakaan aavistanut missä palkka oli, joten lähdettiin ulos palkalle. Pisteitä tuli 154,34p ja olen tyytyväinen, koska ne oli ihan sen esityksen näköiset pisteet. Olihan tämä jo kuudes kerta kun vedettiin tämä sama ohjelma niin voihan se olla, että tämän esittäminen alkoi jo kyllästyttää sitä.

Tämä vuosi on ollut vähän sellaista kisavetojen suhteen, ettei Dansku ole tehnyt niin hyvällä draivilla kuin viime vuonna. Viime vuoden vedot oli minusta Danalla parhaita kisavetoja, mitä on koskaan ollut. Onko syynä tuo ohjelma, että siinä vaatimustaso on paljon enemmän mitä alokkaassa.. Vai onko se kesto.. Palkattomuus.. Vire.. Vai alkaako ikä pikkuhiljaa painaa. En tiedä. Sitä on mielenkiintoista seurata, ratkeaako arvoitus. Minua ei juurikaan jännitä Danan kanssa kisatessa, joten ei sitäkään oikein voi ajatella syyksi. Mutta jos näyttää, että tässä on suuntaus joka jatkuu, ja johon ei syytä ja ratkaisua löydy niin aina voidaan jättää kisaaminen pois, eihän se ole sen kummempaa.

Dana tuli luokassaan toiselle sijalle ja sai aivan ihanan värisen ruusukkeen! Lisäksi pokaalin, vilkkuvalon ja ohjaajalle oli pieni herkkupussi. Hyvää kokemusta saatiin ja aina niin kivoja reissuja nämä tanssireissut kun seura on parasta ja pitkät automatkat aikaa jutella ❤

Dana

Tulos: FS AVO 154,34p, 2.sija

Mari Väänänen: Kiva musiikki ja idea. Koira oli kovin epävarma suorittamaan, keskittyminen kohdistui kehän ulkopuoleen ja kontakti katkeili. Ohjaaja liikkui ja ohjaa kauniisti. 76/79, 155p

Outi Tastula: Danalla jäivät liikkeet vähän kesken. Avoluokassa odottaisin hiukan myös teknisempiä liikkeitä. Koreografia oli kiva ja ohjaaja liikkui kauniisti. 73/80, 153p

Hannele Parviainen: Kivoja elementtejä esityksessä :) Hiukan koiralla haahuilua. 78/77, 155p

Koiranpentu-ilme ❤

Haltin vuoro loistaa

Oulun koiratanssikisat tulivat tuttuun tapaan yhtä nopeasti eteen kuin aina on tuntunut tulevan, sillä aika vaan menee niin äkkiä kesäkuun kisoista syyskuun kisoihin. Danan ilmoitin heti ensisijaisesti kisaamaan, koska olin joutunut perumaan sen kanssa koko kesän kokeet Danan sairastelun ja kyynpurematapauksen vuoksi. Olin myös lisännyt Danan koreoon vaativampia juttuja, joiden toivoin onnistuvan. Haltin kanssa en ollut ajatellut mennä, koska ajattelin, että kaksi freestyle-ohjelmaa voisi olla minulle liikaa. Kisojen lähestyessä kävi ilmi, ettei niistä ole tulossa yhtä isot kuin kesäkuun kisoista ja ilmoittautuneita oli siihen mennessä nykyistä totuttua lukemaa vähemmän. Mietin siinä ihan viimeiseen ilmoittautumis-iltaan asti ja päätin sitten ilmoittaa Haltinkin, meni miten meni. Meillä kuitenkin oli valmis ohjelma ja oltiin Haltin kanssa käyty hallilla treenailemassa aina välillä häiriöiden kanssa, joten lähtötilanne ei ollut mikään huonoin. Ainoa mikä oikeastaan laittoi jännittämään oli se, että kuinka selviän kahdesta freestylestä. Nyt sitä oli tilaisuus kokeilla.

Suunnittelin paperille, että mitä teen kummankin koiran kanssa kisapäivänä missäkin vaiheessa. Se selkeytti ja toimi itsellekin hyvänä raamina kun on monta asiaa mistä pitää huolehtia ja tiettyyn aikaan. Haltin kanssa liikkuminen vaatii kuitenkin aina ninjailua niin suunnitelma on hyvä olla. Ensin oli vuorossa HTM, jonka jälkeen oli freestyle, joten hirmu aikaisin meidän ei tarvinnut hallille suunnata. Päiväsaikaan oli luvattu reilummasti sadetta niin heti herättyäni päätin suunnata Haltin kanssa metsälenkille liinassa. Dana sai jäädä kotiin lepäilemään, koska sille taas energianpurku ennen kehää ei ole tarpeen vaan päinvastoin saattaisi olla aika huonokin asia. Haltille lenkki teki hyvää ja tästä opinkin, että ehkä tuon tyyppinen lenkki olisi sille just passeli kisapäivänä. Ja minulle.

Puolen päivän aikaan suuntasimme hallille ja leiriydyin halliin Danan kanssa. Juoksutarkistukset täytyi tehdä niin vein sitten molemmat tytöt siellä käymään erikseen. Tämä on vain minun mielipide, mutta koska se ei ole luoksepäästävyystesti niin tuntuu vähän hassulta, että miksi se tarkistus täytyy tehdä myös leikatulle nartulle. Eikö riittäisi, että todistaisi eläinlääkärin todistuksella, että narttu on steriloitu? Siinä voisi olla ainakin tulevaisuuteen jotain kehitysideaa. Vein Haltin sitten autoon, jotta pystyin keskittymään Danaan, koska avoin luokka oli ennen alokasluokkaa. Mentiin Danan kanssa avoimen luokan kehääntutustumiseen ja siellä minulla tuli sellainen tiltti aivoihin, että minulla oli namit taskussa. Sitten tuomari huomautti ja sanoi, että ne täytyy viedä pois ja olin ihan nolona, että mikä ihmeen suttaus päässä mulla oikein tuli kun en ollut jättänyt niitä nameja pois. Varmaan johtui siitä, etten ollut pitkään aikaan ollut kehääntutustumisessa yhtään kenenkään kanssa kun Haltin kanssa ei viime kisoissa käyty ollenkaan siellä tutustumisessa. No siinä vaiheessa kun ne namit vein sinne kehän ulkopuolelle niin Dana ehti nähdä sen piilottamani loppupalkan siellä ja sehän sinetöi sitten meidän kisapäivän aivan täysin. Jouduin tekemään sitten niin, että vein Danan häkin luo odottelemaan kun kävin muuttamassa loppupalkan paikan. Alkoi olla kiire kun olimme toisena vuorossa niin siinä ei hirveästi enää ehtinyt toimenpiteitä tekemään. Ennen kuin kävelimme esiintymisvuorollemme kehään kävimme vielä vilkaisemassa sen ekan paikan, jossa palkka oli, että se ei ole enää siinä, ettei se jäisi siihen palkkaan kiinni.

Kuvista kiitos Taru Vallius.

No toisin kävi. Tämä oli meidän heikoin avoimen kisaveto tällä kertaa ja syynä toki voi olla sekin, että Danalla on pitkä kisatauko alla, mutta kaikkein suurimpana syynä pidän sitä, että se jäi siihen palkkaan kiinni. Sen ei ikinä kestäisi nähdä loppupalkkaa, ei missään. Muuten sillä menee systeemit sekaisin. Dana teki kyllä joo, mutta puolivillaisesti ja höselsi. Sillä ei ollut kestoa ja tarkkuutta liikkeissä vaan koko ajan ikään kuin kokeili kaikkea, että mistä se palkka tulisi. Kun lähetin sen noudolle niin se meinasi lähteä kehästä (siihenkin syynä palkka, yritti kerran alokkaassa samaa).  Ja sellaiset liikkeet mitkä on ollut sen vahvuuksia jäi kyllä ihan puolitiehen kun se ei malttanut yhtään. Ja ankkuria tarjotteli minulle parissakin kohtaa. Itselle jäi aika kaoottinen fiilis siitä kun välillä tuntui, että se sen hösellys ja kiire meinasi tarttua jo minuunkin. Saatiin ohjelma tehtyä, mutta harmi ettei oikein onnistunut. Voihan labradori ja palkka. Danan kanssa toisaalta ei nyt ole mitään maatakaatavaa tuollaiset jutut, sillä olen monesti ajatellut, että sillä on ollut jopa ihmeen hyviä kisavetoja avoimessa. Ja kun tiedän mistä se johtui niin jatkossa saan olla kyllä ihan supertarkkana ja 100%:n keskittynyt, etten itse vaan sössi sen palkan kanssa. Pisteitä tuli 152p. No mutta se oli sellainen esitys meiltä tällä kertaa, no worries. Pisteet esityksestä ovat minusta linjassa esityksen laadun kanssa. Tulipahan käytyä humputtelemassa, heh!

Häntä oli tuttuun tapaan kunnon heiluri!

Dana
Tulos: FS AVO 152,00p, 6.sija

Katja Tamminen: Jäi hieman kiinni ankkurin noutamiseen. Iloinen kappale sopi koirakolle, oivaltavia liikkeitä. 77/80, 157p

Nadja Böckerman: Hauskasti rakennettu teema. Muutamia stipluja ja ihmettelyjä. Ankkuri tuntui olevan koiralle mieluisa noudettava, jahka se ensin löytyi. Toivoisin hieman sujuvampaa tekemistä avoimeen. 77/79, 156p

Susanna Ekblom: Ohjelmassa kiva tarina. Koira jäi hieman "kiinni" ankkuriin, ole varovainen, että rekvisiitasta ei tule motivointiväline koiralle. Teknistä vaikeutta vaaditaan lisää. 72/71, 143p

Sitten piti nollata koneisto ja alkaa valmistelemaan seuraavaa tanssia eli esitystä Haltin kanssa. Ennakko-odotukset ei todellakaan ollut kummoiset kun meidän aiemmat kokemukset esityksistä on olleet aika haukkupainotteisia. Meillä on ne omat tavoitteet, joista olenkin aiemmin tänne jo kirjoitellut.. Toin Haltin autosta halliin ja vein Danan vuorostaan autoon. Halti oli hallissa aika rauhallinen, johon ilman muuta vaikutti myös se kuinka hyvin olin tilanteen tasalla toisista koirista ja osasin palkkailla sitä luopumisesta. Ajattelin silti, että on Halti rauhallisempi aiempiin kertoihin verrattuna. Toki hälinää oli myös hieman vähemmän kuin aiemmin koiramäärän ollessa pienempi kuin viime kisoissa. Kehääntutustumiseen menemistä puntaroin, mutta päätin että pienempi riski on olla menemättä kuin mennä, koska siellä on toisia koiria ja Haltilla saattaa sitten tulla turhaa kiihtymistä niistä siinä. Päätin, että vien sitten rekvisiitan sen kanssa kehään ennen vuoroa, että olkoon se sitten vähän niinkuin sen "kehääntutustumisen korvike".

Tein oikean ratkaisun. Palkan olin vienyt jo aiemmin lähemmäs piiloon ja ennen vuoroamme käytiin viemässä rekvisiitta yhdessä ja tein sen jälkeen kehän ulkopuolella vielä muutaman jutun joista palkkasin ja sitten vuoromme koitti. Halti oli aika mukavasti kontaktissa eikä osoittanut kiihtymisen merkkejä. Välillä katse kiinnittyi johonkin häiriöön ja jäi tuijottamaan, mutta pääsi niistä yli ja jatkoi tekemistä. Toki kontaktikatkoksina se näkyi ja koin, että minun täytyi ohjata vähän reilummin sen takia, mutta niillä asioilla ei ole väliä. Minua ihan hymyilytti ohjelman keskivaiheessa kun oli vaan niin kertakaikkisen kiva fiilis. Tiedostin myös, että se fiilis voi katketa milloin vain ja haukku saattaa alkaa. Nautin silti hetkestä ja ajattelin, että kylläpä se tekee hyvin. Kun päästiin loppuasentoon niin oli tosi epätodellinen olo, että mekö ihan oikeasti tehtiin tää?! Se oli kyllä aivan käsittämätön tunne ja itku tuli silkasta onnesta. Me onnistuttiin, kerrankin! Yli kaksi vuotta sitä onnistumista haettiin. Takana koiratanssista kaksi keskeytystä, kolme haukkushow:ta ja kaksi hämmentynyttä kisavetoa. Nyt Halti oli kaikista esityksistä eniten oman itsensä ja se oli tosi liikuttavaa.

Juostiin palkalle ja sinne tuli myös liikuttuneet tanssikaverit onnittelemaan, on ne niin ihania! He tietävät kuinka paljon tuo meille merkitsi ja kuinka paljon se on vaatinut. Vein Haltin turvallisesti pois hallista, jotta sille jäisi mahdollisimman kiva fiilis. Onnen tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton. Olimme viimeisiä kisassa, joten sen jälkeen alettiin purkamaan kisakehää. Tulokset tuli ja olin kyllä kuin puulla päähän lyöty; 173,33p ja KUMA! Oli vaan semmoinen olo, että ei tää voi olla todellista... Palkintojen jaot koitti ja siellä palkittiin normaalin palkintojen jaon lisäksi lappalaiskoirat ry:n rotumestaruuskisojen voittajat. Halti tuli toiselle sijalle varsinaisen kisan alokasluokassa ja lappalaiskoirien ensimmäiselle sijalle alokasluokassa, ihan huikeaa. Tuntui aivan, että tässä menee aikaa ennen kuin tämän oikeasti käsittää, ettei tämä ole mitään unta. Palkintojen jaon jälkeen Haltista otettiin yksityiskuvia ja sitten lähdettiin kotia kohti. Olihan se melko tunteikas päivä. Pitihän sitä ottaa paljon kuvia, koska tämä on meille niin ennenkuulumaton juttu! Kiitos kaikille meitä tsempanneille, olette ihania!

Halti
Tulos: FS ALO 173,33p KM, 2. sija

Katja Tamminen: Hyvin suunniteltu ohjelma. Koiran keskittyminen välillä rakoili. Hyvä tunnelma ohjelmassa koirakolla. 90/86, 176p

Nadja Böckerman: Hieno alokasluokan ohjelma! Vaikka koiraa selvästi mietitytti ajoittain kehän ulkopuolinen elämä, sai ohjaaja rauhallisella ohjauksella tuettua koiraa hyvään suoritukseen. Paljon monipuolisia liikkeitä, vaikka välillä tuli pientä viivettä vihjeen ja suorituksen välillä. Tykkäsin! 85/86, 171p

Susanna Ekblom: Ihana tunnelma välittyi minulle asti, kiitos!❤ Kontakti pääosin hyvää. Koira pärjäsi jo osasta liikkeestä itsenäisesti. Käsiohjaus kauniisti piilotettu ohjelmaan sopivaksi. 87/86, 173p

Hienot palkinnot, kiitos Oulun koirakerholle ja Lappalaiskoirat ry:lle!

"Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa"❤

Syksyn koiratanssipäivä

Perinteinen koiratanssipäivä järjestettiin Evidensia-areenalla 12.8. Odotin innolla päivää, sillä etukäteen saamamme päivän ohjelma kuulosti tosi mielenkiintoiselta! Osallistuimme päivään Danan kanssa ja ilmoittautuessa sai esittää toiveita niin toivoin liikeklinikkaa. Tämä siksi, että yksi liike kaipasi meillä muiden konsultointia, jotta selkiytyisi miten etenisimme sen liikkeen opettelussa. Ensiksi päivän ohjelmassa oli ohjausharjoitus, joka tehtiin kahdessa ryhmässä. Tarkoituksena oli tanssia koiran kanssa, mutta käsiä ei saanut käyttää vaan niiden tuli olla puuskassa. Tanssiessa sai palkata koiraa, sillä tanssimme nimittäin koko Eye of the tiger-kappaleen. Se meni yllättävän hyvin, nimenomaan se sujuvuus oli yllätys itsellekin! Oli hauskaa. Sen jälkeen käytiin yleisesti läpi htm:ää keskustellen ja syötiin samalla herkullisia tarjottavia. Aloitettiin myös liikeklinikat, joita pidettiin päivän mittaan aina kun sopivaa saumaa tuli. Teemaharjoitus oli seuraava yhteinen harjoitus, jossa porukka jaettiin kolmeen ryhmään ja ryhmät saivat omat teemakappaleet. Jokaisen tuli tehdä koiransa kanssa kyseiseen teemaan lyhyt esitys ja aikaa suunnitteluun sai käyttää 20min. Teemat olivat marssi, avaruus ja jalkapallo. Meille tuli jalkapallo-teema, jossa kappaleena oli "The Name of the Game".

Kuva: Jenni Vahtola

Harjoittelin hieman ulkosalla kappaletta ja mietin mitä liikkeitä siihen voisi ottaa. En tehnyt niitä Danan kanssa siinä yhdessä, koska ne olivat sille tuttuja liikkeitä. Ajattelin, että testaan nyt samalla sen, että mitä se sanoo pitkästä aikaa improsta kun vain minä tiedän mitä tehdään. Aika hyvin muistin kyllä sen mitä olin suunnitellut, mutta Danalla meni vanhaksi kunnon hösellykseksi esitys. Tuli ihan meidän alokasluokan ajat mieleen kun Dana höselsi silloin melko usein. Vahvistui se käsitys mikä minulla on ollutkin, että Danalle se etukäteen tietäminen sopii paremmin. Kaikille koirillehan se taas ei sovi. Se on yksilökysymys. Palkkaa Dana myös odotti kovasti, jonka saikin sitten kun oltiin se pätkä vedetty. Oli jälleen hyvä harjoitus, joka antoi itselle paljon oman koiran tuntemisen suhteen ja muutenkin. 

Kuva: Jenni Vahtola

Dana oli kyllä ihan fiiliksissä kun tehtiin kivoja juttuja yhdessä. Liikeklinikka koitti meidän osalta ja saatiin 10min yksilöohjausta asiaan, johon toivottiin saada vinkkejä. Eräs uusista liikkeistämme on sellainen, jossa ei olla oikein edetty ja olen vähän miettinyt, että sitä täytyisi ehkä jotenkin palastella vielä entisestään lisää. Alettiin opettelemaan sitä, että Dana katsoisi minusta pois päin. Tätä tehtiin namirasian avulla ja kun Dana kohdisti katseensa eteenpäin eli namirasian suuntaan, sai Dana sieltä herkun. Välissä tietysti aina liikuttiin uudestaan, eli tätä ei tehty vaan paikallaan. Kun Danalla alkoi olla fokus aika hyvin siinä pois kääntämisessä niin todettiin, että joku pysäytys olisi hyväksi sille siinä. Alettiin naksuttamaan ja palkkaamaan Danaa siitä, että se pysähtyi alustalle ja fokus oli siellä edessäpäin. Se sujui myös ihan mukavasti.

Sitten oli vuorossa motivointiharjoitus, jossa jakauduttiin ensin vuoroporukoihin. Sitten ryhmälle kerrallaan soitettiin kappale, jota pätkittiin aina satunnaisissa kohdissa, jolloin jokaisen tuli palkata koira. 

Päivän päätti loppulaulu, jonka aikana vaan oltiin koiran kanssa ja osoitettiin sille kuinka tärkeä se on. Se oli tosi söpö päätös päivälle, vaikkakin Dana ei ihan hoksannut, että nyt on lupa rentoutua. Se oli sitä mieltä, että eikös tänne hallille olla tultu temppuja tekemään. No, Dana ei ollut ainoa koira, joka oli vähän ihmeissään, heh!

Allaolevat kuvat: Taru Vallius

❤

Kesätanssikisat

Osallistuimme Haltin kanssa Oulun kesätansseihin kesäkuussa. Tuomareina olivat Maija Asp, Heli Nousiainen ja Sabine Åström. Ensimmäistä kertaa osallistuttiin kisoihin, joissa oli myös ulkomaalainen tuomari. Oltiin mielestäni valmistauduttu niihin kisoihin ihan kohtuu hyvin, vaikka vähän yllättäen se tanssikaverin vaihto minulla siinä tulikin eteen. Käytiin taas kisapäivän aamuna rauhallinen kävely lähistöllä ja mentiin hyvissä ajoin kisapaikalle. Minua ei sinänsä jännittänyt, koska meillä on Haltin kanssa nykyään ne ihan omat tavoitteet, joita tavoitellaan. Tavoitteena ei ole edetä tanssiuralla kuten yleensä kisaavilla on, vaan tavoitteena olisi saavuttaa niitä meidän omia tavoitteita. Ja niitähän on monia, mutta muutaman mainitakseni: sopiva vireystaso, rauha tekemisessä ja hyvä fiilis. Se on aina iso juttu, jos tuollainen häiriöille altis koira pystyy sulkemaan niitä häiriöitä pois. Yritin katsoa autolle sopivan rauhallisen nurkkauksen parkkipaikalta, jossa olikin rauhaa hetken ajan, mutta sitten viereen ajoi auto, jossa oli aika paljon haukkuvia koiria. Onneksi selvittiin lopulta hallille, jonne pystyttelin sitten kevythäkkiä ja aloin palkkailemaan Haltia rauhallisuudesta.

Aikataulut oli hieman myöhässä ja kisathan olivat isot, melkein täynnä. Varmaan isoimmat mitä meillä on tähän asti ollut. Kaikki nämä asiat pidin mielessä, että se on Haltille tosi haastava tilanne. Kyllähän Haltia jännitti, sillä hallissa oli enemmän hälinää kuin epiksissä. Siihen nähden oli kuitenkin kivasti siellä häkissä ja olisiko pari kertaa avannut siellä sanaisen arkkunsa kun menin hetkeksi katsomaan jotain esitystä. Muuten sitten olinkin vaan siinä häkin luona sen kanssa. Kehääntutustumiseen en voinut viedä sitä, koska siellä oli sen verran ruuhkaa eikä rauhallista hetkeä oikein löytynyt, niin päätin että parempi jättää menemättä.

Olimme ensimmäisenä vuorossa freestylen alokasluokassa, jossa koirakoita oli jopa 18 kpl. Avoin ja voittajaluokat olivat ennen alokasluokkaa. Minua ei edelleenkään jännittänyt. Toivoin lähinnä, että Haltia ei ala toiset koirat liiaksi ahdistamaan. Siinä ennen kehään menoa oli yksi koira hengailemassa kuulutuspöydän luona niin Halti tuijotteli sitä. Tiesin, että tämäpä saattaa olla nyt sitten tässä, mutta tottakai me yritetään. Halti oli alusta asti huolissaan ja haukkuhan siitä sitten lähti. Oli kuitenkin jännä huomata, ettei se sillä mennyt siihen, että se vain haukkuu eikä tee mitään, kuten niissä meidän toisissa freestyle-kisoissa. Se haukku tuli ikään kuin sarjoissa, välillä oli ihan hiljaakin ja teki vaan. Yritinkin katkaista sitä haukkua rauhoittavilla tempuilla ja poikkesin siitä meidän alkuperäisestä koreografiasta tarpeen mukaan. Samalla kun tanssittiin niin kehuin sitä rauhallisesti aina siitä kun se teki tai kiinnitti minuun huomion. Pääsin omista möröistäni siinä tanssiessa samalla eroon, sillä vaikka Halti haukkui niin minä vaan jatkoin rauhallista ohjaamista, yrittäen tukea ja rauhoittaa sitä samalla. Yritin viestiä sille, ettei ole mitään hätää. Tähän en ole aiemmin pystynyt samalla tavalla.

Päästiin esityksen loppuun ja olin iloinen siitä, että Halti kaikesta huolimatta teki kokoajan. Aluksi mielessä oli, että harmi ettei tämäkään päivä ollut vielä se päivä kun Halti olisi näyttänyt osaamisensa, mutta sitten tajusin, että kyllähän me silti ollaan menty eteenpäin. Nimenomaan me molemmat. Minä onnistuin ohjaamaan koko ajan rauhallisesti ja Halti pystyi kuitenkin tekemään vaikka välillä piti haukkua huolestumistaan. Tanssikaveri tuli heti luokse ja halasi samalla sanoen, että tuin Haltia niin hienosti ja kehitystä on tapahtunut. Olen samaa mieltä ja olen siitäkin iloinen, että vaikka Haltilla on ne häiriötekijät mielessä niin se ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole keksinyt hylätä minua kehään vaan päättää kuitenkin tehdä juttuja minun kanssa. Se on hieno homma.

Halti

Tulos: FS ALO 125,00p sij. 18

Maija Asp: Kiva ohjelma idea. Harmillisia haukkuja paljon. 76/61, 137p

Heli Nousiainen: Hieman taisi kumpaakin jännittää, haukku valitettavasti yltyi. Innokas ja nopea koira, jolla tarkkoja liikkeitä. Enemmän kehää käyttöön. 70/69, 139p

Sabine Åström (SWE): Nice interpretation to the music. Today the dog is a little unfocused and barks. But you support and help your dog very well. 52/47, 99p

Kisavideo löytyy täältä.

Ja sitten se ihanneversio tuosta me tehtiin epiksissä onnistuneesti, joka löytyy täältä.

Aika paljon eräs tuomari sakotti siitä haukkumisesta. Kivoja kommentteja tuli kuitenkin esityksestä ja niitä on aina tarpeen saada jatkoa varten. Minähän alun perin ajattelin, että nämä olisivat toistaiseksi mahdollisesti viimeiset kisat Haltille, joiden mukaan katsottaisiin, että pystyykö se näihin kisatilanteisiin. Muiden kanssa juteltuani olen nyt kuitenkin ajatellut, että ehkä me vielä joskus yritetään Haltin kanssa. Se on kuitenkin mennyt eteenpäin ja ehkä kokemuksia saamalla se voi vielä kehittyä. Vain kisaamalla oppii kisaamaan, näinhän sitä sanotaan. Ja sitten jos joskus näyttää siltä, että ei kannata enää niin sitten me jätetään kisaaminen siihen ja tanssitaan vaan omaksi iloksi, eihän se ole sen kummempaa. Sen olen kuitenkin huomannut, että vaikka Haltin kanssa tietyt tilanteet on haastavampia niin samalla ne tekee sille hyvää, koska sitä paremmin se niiden kanssa sitten pärjää. Sen huomaa myös silloin jos on ollut taukoa harrastamisesta niin tuntuu, että se ikään kuin taantuu ja on taas herkempi reagoimaan. Halti on kyllä tarkka tekijä ja sille on tosi mielekästä opettaa temppuja kun se on niin hoksaavainen ja tykkää hirveästi uuden oppimisesta.

Tanssipartnerin vaihto lennosta

Haltin kanssa ollaan nyt tanssailtu ihan omaksi huviksi ja uusia juttujakin opeteltu. Alla video jonka kuvasin viime syksynä. Aika vähän tulee videoita otettua, mutta tuossa videossa on juttuja, jotka oli tuolloin vielä opetteluvaiheessa. Pitäisikin kuvata uusi video, jossa näkyy tilannekatsaus noihin liikkeisiin tänä päivänä.

Danalle tuli opiaattikipulääkkeestä kuukauden anti-doping, joten peruin mejä-kokeen sekä tanssikisat sen osalta. Tuo tanssikokeen peruminen vähän harmittaa, koska mielellään oltais juuri niille tuomareille menty arvosteltavaksi kun niitä ei usein tanssikisoissa tapaa, mutta näille yllättäville tilanteille ei voi mitään ja kaikkein tärkeintä on tietysti, että Dana selvisi kyynpuremasta hengissä. Siinäpä olikin sitten tuhannen taalan kysymys, että menisinkö sen sijaan Haltin kanssa sinne tanssikisaan. Alun perin ajatukseni oli, että Haltilla tulisi nyt näillä näkymin välivuosi tanssikisoista, mutta jouduin miettimään asian uusiksi. Tuomarithan ois kivat ja nekin jo pelkästään olisi aika iso syy lähteä sinne. Haltin kanssa on vaan aina aika iso työmaa mennä niissä koetilanteissa ja se vaatii minulta ihan eri tavalla energiaa verrattuna Danan kanssa menemiseen, mutta samalla tiedän, että tuollaiset tilanteet onnistuessaan tekee Haltille ihan hyvää. Ja tekemisestähän se nauttii ja sitä kaipaa, muuten olisin jättänyt nämä harrastusajatukset sen kanssa unholaan jo ajat sitten.

Minun päällä makoilua

Suunnitelmani oli tälle vuodelle sen kanssa, että oltais käyty sen kanssa ihan vaan tanssiepiksissä harjoittelemassa koetilanteita ja hakemassa positiivisia kokemuksia. Osallistuimmekin viime kuussa sen kanssa kerhomme järjestämiin tanssiepiksiin. Kappaletta etsiessä päätin, että nyt otankin ihan päinvastaisen kappaleen kuin millainen Haltista ensimmäisenä tulisi tempon suhteen mieleen ja päädyin hitaaseen kappaleeseen. Kappaleeksi valikoitui ikuisena Disney-fanina Leijonakuninkaan "Tunnetko jo rakkauden". Tavoitteena oli rauhallinen esiintyminen ilman sen omia äänitehosteita. Koreografian suunnittelin vasta samalla viikolla kuin epikset olivat. Liikkeet olivat tuttuja Haltille ja epiksissä kun saa palkata niin ajattelin, että palkkaan siinä samalla sitä hyvästä tekemisestä.

Suunnittelin tarkkaan miten sen kanssa mennään silloin ja milloin otan sen halliin odottelemaan ym käytännön asiat. Viime aikoina kisoissa olen tehnyt sen kanssa sitä, että ollaan menty suoraan kehään, ettei se vaan ehtisi haukkua jollekin koiralle ennen sitä, kuten yksissä kisoissa kävi ja meidän esityskin meni sitten ihan plörinäksi. Se suoraan kehään vieminen on silti tuntunut vähän hankalalta lähtökohdalta Haltille, koska se on usein ollut sitten kehässä vähän hämillään ihan ymmärrettävistä syistä kun tulee halliin aika yhtäkkiä. Eli se paras ja toimivin toimintasuunnitelma on ollut vähän hakusessa, joten nyt päätin kokeilla, että mennään sinne halliin hyvissä ajoin jonnekin rauhalliseen nurkkaukseen vaan olemaan ja tekemään kontaktiharjoituksia ja luopumisia, jotta saisi aikaa tottua hallin ääniin ja saan vahvistettua sitä kontaktista.

Se mitä tein, toimi. Ei olla varmaan ikinä tehty sellaista esitystä kuin epiksissä tehtiin. Niin kauan olen odottanut sitä, että näkisin siltä sen oikean mielentilan niin nyt se nähtiin, kaikki näki sen. Olin ajatellut, että tehdään vähän jotain pätkää siitä koreografiasta vaan, että tavoitteena ei todellakaan ole koko ohjelma vaan oikea mielentila ja positiivinen kokemus. Lopulta tehtiin koko ohjelma kuitenkin, sillä Halti oli niin hyvällä mielellä ja teki tosi mielissään. Minähän unohdin ihan mitä piti tehdä, mutta improvisoin vain jotain siihen loppuun ja se oli siinä. Eipä se ohjelma meillä ole edes pitkä niin sikäli ei ollut paha tehdä sitä, sillä Halti on tehnyt ajallisesti pitempääkin ohjelmaa aikaisemmin. Halti oli rauhallinen ja tosi keskittynyt siihen hetkeen ja kun päästiin loppuasentoon, minulla tuli ihan vedet silmiin siitä onnen tunteesta; meidän Halti pystyi siihen! Ja mikä ihana kannustus saatiin katsojilta ja kanssatanssijoilta, yleisössä oltiin myös liikuttuneita. Se oli kyllä oikea hyvänmielen esitys meille molemmille!

Se, että on onnistunut kokemus epiksistä nyt tässä pohjalla, vaikuttaa paljon siihen, miksi harkitsen kisaavani Haltin kanssa. Ilman sitä kokemusta todennäköisesti emme menisi ollenkaan niihin kisoihin. Ilmoitin Haltin eilen Danan sijasta niihin kokeisiin ja olen ajatellut, että tämä olisi meidän viimeinen mahdollisuus. Haltin kanssahan  ei koskaan tiedä päästäänkö edes kehään asti, koska ennen sitä on niin monta vaihetta, joiden tulisi onnistua, että kehään asti päästäisiin. Summa summarum, jos kisat menee hyvin (meille ei pisteet merkitse vaan että saatais positiivinen kokemus) niin saatetaan vielä joskus mennä uudestaan, mutta jos se menee plörinäksi (näitä kokemuksia on valitettavasti enemmän) niin silloin me jätetään nämä tanssikisaamiset pois sen elämästä ja jatketaan omaksi iloksi temppujen opettelemista. Sitten jatkaisin tansseja vain Danan kanssa. Pian se nähdään.