Muutosta arkeen

Päätin ottaa kesällä viisaampaan yhteyttä koirankoulutus asioihin liittyen. Siinä vaiheessa kun oma tietotaito alkaa olla lopussa jonkun asian suhteen otan yhteyttä viisaampaan kun nykyään onneksi koirankouluttajia on yhä enenevissä määrin. Kaksi kouluttajaa ilmoitti, että voisi auttaa ja pitkän puntaroinnin jälkeen päädyin Koirakoulu koiraamon Satuun.

Tassut söpösti

Meillä on pitkään ollut ongelmana koirien ihan liioiteltu vahtiminen. Molemmat sitä tekee, mutta Halti kiihtyy niin paljon siinä tilanteessa kun joku tuntematon meille tulee, ettei se enää tiedä miten olisi. Halti on ollut vähän varautunut ja epäileväisen oloinen. Se haukkuu, hyppii, saattaa yrittää näykkiä... eli on ollut aivan kierroksilla, eikä se enää ollut minusta "positiivisella" tavalla suhtautumista vaan negatiivisella. Onhan Halti vilkas ja nopeasti reagoiva koira kyllä, mutta tämä ei ole sille tyypillistä käytöstä. Ihmettelin, että mikä ihme sille on tullut kun ennen se ei viis veisannut ihan sama kuka meille tuli. Se käyttäytyi jopa paremmin kuin Dana, sillä Dana on monesti ollut se joka hyppii ja riekkuu ja Halti on vaan käynyt nuuhkaisemassa, että ok ja lähtenyt muualle. Ajattelin, että onko tämä jokin johtajuus asia, vai onko sille tullut jokin ihme mielleyhtymä vieraiden tulosta sisälle.

Oli tuota ongelmaa jo entisessä osoitteessa, mutta omaan taloon muutettuamme se kasvoi entisestään. Niinpä otin yhteyttä kouluttajaan ja sovimme, että hän tulee käymään meillä. Sitä ennen toimitin hänelle ennakkotietolomakkeen, johon yritin kertoa kaiken mahdollisimman tyhjentävästi Haltin elämästä. Ensimmäisen käyntikerran juttelimme ulkona kesäpäivänä viltillä ja oli tosi mielenkiintoinen keskustelu! Hän kysyi, että milloin tuo käytös alkoi ja kerroin, että suunnilleen vuosi sitten. Hän sanoi, että tuontyyppinen käytös voi johtua monesta asiasta, mutta toimittamieni ennakkotietojen perusteella hänestä tuo käytös viittaa vahvasti siihen, että Halti on hyvin stressaantunut. Stressaantuneena koira toimii herkästi ylireagoidusti ja näin ollen Halti käyttäytyy tavalla, jolla se ei tarkoita käyttäytyä, mutta stressi liioittelee sen käytöstä. Se stressi, mikä sille on kehkeytynyt, on peräisin isosta traumasta. Satu kysyi, että olikos siitä toisen koiran hyökkäyksestä juuri sen vuoden verran aikaa ja vastasin, että oli. Vuosi sitten näihin aikoihin se koira kävi Haltin kimppuun. Satu sanoi, että se tapahtuma on varmasti pitkälti tämän stressin takana.

Stressihormonien poistuminen elimistöstä kestää 3-8 päivää. Jos uusia stressihormoneja erittyy ennen kuin aiemmat ovat poistuneet, käy elimistö jatkuvasti ylikierroksilla eikä koira pääse toipumaan. Halti potee pitkäaikaista stressiä, joka on ylläpitänyt itseään aina uusilla stressihormoneilla. Stressiä aiheuttaa esimerkiksi ylikuri, pelko, kipu, riehumisleikit, väärä ravinto, väärä liikunta, ei riittävän monipuolinen liikunta/aivotyö.. Mitä vähemmän Haltia altistetaan kiihdyttäville asioille, sen parempi. Ylireagoivana koira tekee aina isommin kuin tarkoittaa. Haltia voi kiihdyttää melko monenlaiset asiat, mutta suurin tekijä on toiset koirat. Välillä tuntuu, että kiihdyttäviä asioita on hirmu vaikea vältellä. Ei ihme, että se stressi on sillä osa elämää..

Satu kertoi, että suomenlapinkoirille sattuu valitettavan paljon päällehyökkäyksiä, joka johtuu siitä, että ne ovat kovia tuijottamaan, mikä on taas uhkaava ele toiselle koiralle. Tästä syystä Haltille täytyy opettaa kohteesta luopuminen. Satu sanoi, että nyt stressiä alas ja turvallisempaa elämänlaatua ja tunnetta tilalle. Ei enää riehumisleikkejä vaan nenätyötä, jotta aivot liikkuisivat enemmän kuin kroppa. Aivotyöllä saa väsytettyä paremmin kuin liikunnalla. Haltille opetetaan: 1. luopuminen operantisti, 2. rauhoittavat signaalit, 3. ohitustilanteet uusiksi (koska ohitustilanteetkin ylläpitää stressiä). Rauhoittavien signaalien käyttö edistää koirien välistä kohteliasta viestintää ja samalla niiden signaalien käyttö rauhoittaa myös käyttäjäänsä. 

Haltin stressitason laskuun auttaa rauhoittavien signaalien lisäksi metsälenkit. Niitä on tehtävä päivittäin ja pitkässä liinassa, jotta Halti voisi kokea vapauden tunnetta. Se on omiaan laskemaan stressiä. Ohitustilanteessa tilan ottaminen on välttämätöntä, koska se on turvallisuuskysymys Haltille. Väärinkäsityksiä syntyy koirien kesken usein silloin kun ollaan liian lähellä. Jos Halti alkaa kiihtymään niin se kertoo vain siitä, että ollaan liian lähellä toista koiraa.

Malttiharjoitusta

Koira, joka on kokenut elämässään suurta stressiä, on altis sille jatkossakin, joten sen takia sitä täytyy aina ikään kuin varjella kaikelta stressiltä. Satu suositteli kantamaan lenkeillä mukana vesipulloa, jossa on sellainen spruuttauskorkki niin jos joku irtokoira on hyökkäämässä kohti niin Halti selän taakse ja sillä pullolla spruuttaaminen hyökkäävän koiran silmien väliin voi estää hyökkäämisen. Satu halusi nähdä Haltin ja kuvata lähtötilannetta harjoittelijan kanssa. Hain Haltin sisältä ja Halti haukkui heti kun huomasi heidät. Käveltiin heistä ohi ja sitten Satu alkoi tekemään harjoitusta, jossa alkoi poimimaan Haltilta rauhoittavia signaaleita. Sitä oli hienoa seurata.  Satu oli itse eleetön, rento ja piti sopivan etäisyyden Haltiin, mikä toi Haltille luotettavan olon. Aina kun Halti teki rauhoittavan eleen, Satu naksautti naksutinta, kehui ja heitti Haltille namin. Hetkessä Halti ymmärsi, mistä namin saa ja alkoi tarjoamaan rauhoittavia eleitä. Halti rauhoittui ihan silmissä tuosta lähtötilanteesta.

Satu sanoi, että Halti katsoo todella vähän suoraan. Se katsoo lähinnä epäsymmetrisesti ja välillä kylkeä kääntäen, mikä on rauhoittavaa. Eteisessä vieraiden vastaanottamista Satu ei suositellut, sillä nyt Haltilla voi olla muodostuneena tietty kiihdyttävä mielleyhtymä eteisestä vieraiden vastaanottamisessa, vaan Satu suositteli, että niiden ei-niin-tuttujen ihmisten kanssa lähdetään käymään ensin kävelyllä. Ikään kuin ohitetaan se eteistilanne. Koiran oma tunnetila vahvistaa omaa toimintaansa, eli se mikä toistuu, vahvistuu. Tietty tunnetila aiheuttaa tiettyä käytöstä. Satu sanoi Haltista, että Halti oppii nopeasti ja on tosi yhteistyöhaluinen.

Näillä eväillä lähdettiin purkamaan tätä ongelmaa. Kirjoittelen vielä miten koulutus etenee. Vihdoin löytyi joku syy tälle käytökselle. Itseäni soimasin siitä, että varmaan aika stressaava kevätkin ollut sillä nyt kun huhtikuussa ensin Halti sterkattiin ja sitten muutettiin vielä omaan taloonkin. On siinä ollut melkoista rulianssia toisella. Täytyy sanoa, että olen välillä ollut kyllä aika piipussa Haltin kanssa, mutta samalla olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, ettei monikaan koira ole kokenut koko elämänsä aikana niin paljon ikäviä asioita kuin Halti on kokenut kolmen vuoden aikana. Eihän se ihme ole, jos ne asiat jättävät jälkensä koiraan. Vuosi sitten arvelin, että kyllä se tapahtuma jälkensä jättää ihan varmasti, mutten voinut kuvitella kuinka isot arvet se jättäisikään. Eihän se Haltin vika ole, että nyt on haasteita.

Onneksi läheiset ovat tsempanneet minua, ja paljon ovat tsempanneetkin, ikään kuin nostaneet minut aina ylös. Suurimpana tsempparina siskoni, joka jaksaa aina kuunnella murheita ja auttaa minua näkemään asiat toisin. Siskoni tuntuu etenkin ymmärtävän Haltia aina, tilanteessa kuin tilanteessa. Olen tosi kiitollinen, on tosi iso merkitys sillä että saa kannustusta, muuten ei varmaan jaksaisi. Samalla olen tavallaan myös kiitollinen siitä, että Haltin myötä olen kehittynyt koiranomistajana tosi paljon. Olen oppinut koiran koulutuksesta ihan älyttömästi Haltin elämässä esiintyvien haasteiden myötä. Olen oppinut enemmän koirista kuin koskaan.

Haltin kamala kokemus

Olimme pari viikkoa sitten tuttuun tapaan hallilla harjoittelemassa koiratanssia ja agilityä. Meni tosi kivasti ja jäi hyvä fiilis samalla viikolla koittavia koiratanssikisoja varten. Haltissakin oli nähtävissä edistymistä palkkaamattomuuden suhteen ja on aivan ihana katsoa sitä sen intoa tehdä asioita yhdessä.

Tämä treenien jälkeinen hyvä fiilis muuttui valitettavasti illalla. Mieheni oli käyttämässä Haltia iltakävelyllä ja he olivat tulossa kotia kohti. Mieheni huomasi, että naapurimme pihassa oleva sakemanni ei ollutkaan kettingin nokassa pihan perällä kuten yleensä, vaan omituisesti lähempänä. Mieheni lähti kävelemään pikaisesti kotiamme kohti niin se sakemanni juoksi vauhdilla sieltä kohti ja kävi suoraan Haltin kimppuun. Halti pienempänä koirana ei voinut isommalle koiralle oikein mitään, vaikka yritti puolustautua. Minä olin tuolloin sisällä, mutta kuulin kun Halti huusi ja juoksin äkkiä pihalle. Mieheni oli saanut sakemannin perässä roikkuvasta kettingistä kiinni, otti koiran tukevaan otteeseen kainaloon ja raahasi sen naapuriin. Koira oli yrittänyt samalla purra miestäni, mutta onneksi mieheni oli saanut pidettyä sen niin, ettei saanut purtua. Halti käveli mieheni perässä korvat luimussa, panta oli lähtenyt sillä irti.

Juoksin äkkiä pihalle, että otan Haltin kiinni. Halti oli mennyt toisen koiran ohi pihan perälle ja oli selvästi järkyttynyt. Se naapurin toinen koira räksytti siinä edessä ja minun oli pakko mennä siitä ohi, että pääsin Haltin luo. No se koira tarttui sitten minua kädestä. En siinä tilanteessa ajatellut kuitenkaan muuta kuin, että minun on päästävä Haltin luo. Otin Haltin syliin ja menin soittamaan naapurin ovikelloa, ettei mieheni tarvitse enää pidellä sitä isoa koiraa kauempaa otteessa.

Heti kun naapuri tuli pihalle, aloin tutkia Haltia ja huomasin, että siitä vuotaa verta. Naapuri ei pahoitellut eikä mitään, selitteli vain omiaan. Tuli sellainen olo, ettei se edes välitä. Mieheni jäi puhuttamaan naapuria ja minä lähdin sisälle tutkimaan Haltin tarkemmin. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy, syksyllä sama koira kävi Danan kimppuun hihnakävelyllä ollessa.

Yksi haavoista, oli tökännyt kalloon

Pahimmasta päästä

Oltiin yhteydessä päivystävälle eläinlääkärille, joka sanoi, että pistohaavoja ei yleensä tikata vaan ne pystytään usein hoitamaan kotona. Hän antoi Haltin hoito-ohjeet ja antoi ohjeet myös minun haavasta. Haltin haavoja tuli puhdistaa laimennetulla betadinella ja seurata miten kohdat lähtevät paranemaan. Kipulääkettä sai antaa jos näyttää, että tarvii. Seurailimme Haltia, että annamme tarvittaessa lääkettä, mutta ei sitten tarvinnut kun näytti olevan pärjäävän ilman. Kävin vielä seuraavana aamuna itsekin terveyskeskuksessa näyttämässä kättä, onneksi omat rokotukset oli kunnossa. Haltin useat pistohaavat alkoivat onneksi parantua putsaamisen myötä. Suussa oli monta haavaa ja ne parantuivat nopeiten. Kaikkein pisin parantumisaika oli kuonossa olevalla isommalla haavalla.

Tarkemmin en uskalla täällä netissä vielä kertoa kun on niin tuore juttu ja käsittely kesken, mutta juttu on viety eteenpäin ja seurataan tilannetta. Tällaista ei saisi koskaan enää päästä tapahtumaan, tämä oli jo toinen kerta. Pienempi koira olisi todennäköisesti kuollut tuossa tilanteessa. Tuli heti mieleen, että mitä tämä tulee tekemään Haltille kun ei ole ensimmäinen kerta kun toinen koira käy sen kimppuun. Olin ensin aivan mieli maassa ja itketti paljon, vihastutti, tuntui niin turhauttavalta, että miksi näin piti käydä. Ollaan tehty niin paljon koulutustyötä Haltin kanssa, jotta oppisi luottamaan ohitustilanteissa muihin koiriin ja sitten tuli tämä.. Sain kuitenkin ihania, kannustavia viestejä, joista sain voimaa eteenpäin.

Päätin, että nyt ihan kaikki koirakokemukset tehdään Haltille mahdollisimman miellyttäviksi, ettei sen tarvitse kantaa huolta yhtään mistään. Tärkeintä, että sillä olisi kaikesta mahdollisimman hyvä fiilis niin se voi päästä tästä yli. Sakemannit varsinkin on selvästi kuumottaneet Haltia tuon jälkeen. Hyvähän sen olisi nähdä joku rauhallinen, tasapainoinen, ei-haukkuva eikä uhkaava sakemanni, jotta ei jäisi mitään rotu-mielleyhtymää, mutta ei ole tiedossa sellaisia. Sovin joka tapauksessa heti treffit Elinan kanssa, jotta Halti saa parhaiden ystävien hyvää seuraa.

Sovittiin, että lähdetään pitämään omatoimiset vepetreenit Repokankaalle ja samalla käydään lenkillä sen jälkeen. Keli ei ollut parhaimmasta päästä, vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta se ei estellyt. Oli hauskat treenit kun Elinan kumivene on melko hauska kapistus, ainakin saatiin nauraa kun soutaminen sillä näytti niin hauskalta. Treenit meni kivasti vientiä harjoitellen ja onnistumisia saatiin.

Dana vie pelastusliivit Elinalle

Sitten lähdettiin lenkille ja Halti oli aivan tuhannen mielissään saamastaan seurasta. Se teki heti leikkieleitä Hertalle ja ne olisivat halunneet painia vaan en voinut päästää sitä leikkimään kunnolla niiden haavojen takia. Sitten ne raukat koittivat tehdä välillä juoksu-spurtteja hihnassa, vaikka se vähän epätoivoista olikin. Oli ihana huomata, että Halti luottaa kaikesta huolimatta.

Kivan illan jälkeen oli mukava laittaa takkaan tulet ja lämmitellä sen edessä. Toivottavasti tämä tästä.

 

BAT-treeniä

Järjestimme jälleen BAT-treenit toisen BAT-treenaajan kanssa, jonka kanssa olemme aiemminkin treenanneet näitä juttuja yhdessä. Valitsimme paikaksi ison parkkipaikan, jossa oli hyvä ottaa sopiva etäisyys ja tehdä hieman siedätystreeniä. Siinä jokaisesta suuntautumisesta pois toisesta koirasta omistajaan päin sai palkkaa, eli se oli vähän niinkuin häiriötreeniä. Tässä treenissä koiran vilkuilu toiseen koirakkoon on ihan tarkoituksenmukaista. Sitten kun koira kääntyy omistajaan päin niin palkataan.

 Ärsyke kauempana

Katsoo koirakkoa

Ja sitten hienosti hakee kontaktia

Treeni meni tosi hyvin. Hihna oli löysällä ja Halti oli koko ajan rento. Välillä olisi halunnut lähteä enemmänkin haistelemaan koirakkoa kohti, mutta oltiin sovittu etukäteen, että pysytään koko ajan samoilla paikoilla. Toisella treenaajalla oli kaksi koiraa, joita hän treenautti ja minä treenasin koko ajan Haltilla. Halti haki paljon kontaktia ja välillä koitin heitellä namuja koirakkoa kohti, että huomaisi nekin. Välillä leikitettiin koiria ja liikuteltiin sivuttain, se rentouttaa mukavasti ja toisaalta kiinnittää aina sitten vastapuolen huomion ja tuo vähän lisähaastetta. Kyllä me molemmat oltiin lopulta pikkuisen liikuttu toisiamme kohti, mutta ei paljoa.

Maan haistelua rennosti

Jos koira alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ärsykkeeseen kuin omistajaan niin etäisyys ei ole hyvä. Jos koira huomioi enemmän omistajaansa niin etäisyys on hyvä ja voi vähän lähentyäkin. Lisäksi täytyy huomioida kuinka pitkään koira tuijottaa ärsykettä. Jos pitkään, niin etäisyys on huono. Jos vain vilkaisee, niin etäisyys on hyvä ja voi lähentyä. Oli kyllä hyvä taas treenailla ja seuraavat treenit on meillä taas suunnitteilla.

Perjantaina katselimme illalla sen päiväisiä koiratanssin HTM-esityksiä Cruftsista, maailman suurimmasta koiratapahtumasta. Halti tuli meidän kanssa katselemaan eikä malttanut katsettaan ruudusta irroittaa. Oispa näppärää jos katsomalla voisi oppia ;) Olipa siellä yksi englanninkielinen leijonakuningas-esityskin, oli jännä katsoa kun jotkut toiset tanssivat samaan kappaleeseen, mutta eri tanssityylillä.

Haltin viimeinen hihnakoulutuskerta

Meillä oli viimeinen hihnakoulutuskerta Johannan koulutuksessa kuukausi sitten. Sovimme tapaamisen Ouluhallille, josta oli tarkoitus sitten lähteä etenemään vilkkaampaan ympäristöön. Halti oli aluksi aika aktiivisella tuulella, Johanna talutti sitä siinä myös ja näytti kuinka edetään. Sitten minä tulin puikkoihin ja lähdettiin kävelemään marketeille päin. Koko ajan fokus tuli olla koirassa ja tarkkailla sen eleitä. Ennen kaikkea oli tärkeää ennakoida tilanteita, jonka Johanna osasikin paremmin kuin minä, koska vilskettä oli niin paljon ja ei oltu aikoihin oltu niin vilinässä. Kävely meni yllättävänkin hyvin, tilanteiden ennakointi auttoi tosi paljon. Aina kun tiesin, että voi olla haastava lähiohitus niin syötin sille maahan namuja, käänsin kohteelle selkäni ja keskityin täysin Haltiin. Hihna oli löysällä, mutta vähän lyhyemmällä.

Kuvat: Outi Meriruoko

Marketeilla mentiin kävelemään aivan siihen katokseen, josta ihmiset kulkevat kauppaan ja ulos. Vilinää siellä rittikin. Sekin yllätti minut kuinka hyvin se meni. Johanna ohjeisti, että nyt on jatkuvalla syötöllä ohituksia niin nyt jokaisesta onnistuneesta ohituksesta täytyy palkita, eli käytännössä vähän väliä sai olla palkkaamassa. Yksi kinkkinen tilanne siinä vain tuli kun Halti oli minun ja sellaisen aidan välissä ja sieltä aidan välistä oli sitten tulossa sellainen pariskunta suoraan Haltia päin. En ehtinyt ottaa herkkua valmiiksi, enkä ehtinyt väistää tarpeeksi ajoissa ja se pariskunta vaan tuli sieltä vaikka Halti oli siinä edessä. Pariskunta ehti tulla jo liian lähelle niin Halti vähän örisi siinä, mutta vain vähän. Johanna sanoi, että olin liian myöhässä, minun olisi pitänyt olla nopeampi. Harmitti itseä kovasti, mutta niistä sitä oppii. Joskus on paha muutenkin kun kaivelee namuja ja se namu ei sieltä satu äkkiä käteen.

Johanna sanoi, että virheet ohituksissa johtuu lähinnä ohjaajasta. Ja se on aivan totta, olen itsekin huomannut sen käytännössä. Lähdimme siitä jatkamaan marketeiden taakse pitkää suoraa tietä ja siellä koitin olla nopeampi ennakoimaan. Se menikin sitten hyvin ja homma tuntui olevan hanskassa. Koira lähestyi toiselta tieltä ja etsittiin tieltämme sopiva paikka, jonka jälkeen käännyttiin rintamasuunta koiraa kohti. Koira kulki edestämme ja aina kun Halti katsoi minua, palkkasin sitä. Sitten se taas katsoi ensin koiraa, sitten minua ja siitä palkka. Johanna sanoi, että huomaatko, se on päättänyt valita sinut koiran sijaan, ihan loistavaa! Olin aivan haltioissani ja Halti oli aivan rentona. Johanna sanoikin, että kyllä koira saa kiinnostunut olla ja sen on hyvä antaa katsella ja hakea tietoa, mutta tietysti tietyt merkit eleissä tulee tunnistaa jos koira alkaa näyttää huolestumisen merkkejä.

Huomasin pitkin lenkkiä senkin, että minä saatoin joskus tehdä pikku virheen joissain tilanteissa tai palkkaamisen ajoitus ei ollut täydellinen, mutta Halti osasi toimia hienosti siitä huolimatta. Se jos mikä ilostutti minua. Kysyin Johannalta mitä hän on mieltä Haltista, onko Halti epävarma tai reaktiivinen? Johanna sanoi, että epävarmaksi sitä ei oikein voi sanoa, sillä ei se sitä oikein ole. Reaktiivinenkaan ei oikein päde, sillä Haltin käytös ei ole niin voimakasta. Hän sanoi, että Halti on pikemminkin vain reagoiva, mikä voi johtua siitä, ettei sillä oikein ollut kokemusta tietyistä tilanteista, joka on sitten taas johtanut opittuun käytökseen. Juttelimme vielä kaikkea muutakin, mistä minulla oli ollut kysyttävää Johannalta. Lenkki alkoi lähestyä loppuaan ja Johanna sanoi, että hän kyllä jättää hyvillä mielin meidät harjoittelemaan hihnahommia omatoimisesti, ei meillä kuulemma ole mitään hätää. Johanna sanoi, että ollaan menty hirmu paljon eteenpäin ja saan olla ylpeä meistä.

Jäi hirmu hyvä mieli koulutuksesta ja siitä on ollut niin paljon apua! Voin kyllä suositella tuota yksityiskouluttajan ottamista, jos tuntuu, että on jokin ongelma mikä ei vaan tunnu muuten ratkeavan, meille siitä ainakin oli tosi merkittävä apu!

BAT-treenailua ja setuppeja

Sain facebookissa yhteydenoton eräältä BAT-treenaajalta, että olisinko kiinnostunut BAT-yhteistreeneistä. Olin aivan innoissani, että tottakai, ois aivan huippua! Juuri sellaista tarvitsisimme Haltin kanssa ja Danaa voisin käyttää sitten ohituskoirana treenaajan muita koiria varten. Suunnittelimme treenejä viestein etukäteen ja mietimme potentiaalisia harjoittelupaikkoja. Vaihdoimme myös tietoutta näihin hihna-asioihin liittyen.

Sairasteluni ja kovat pakkaset ovat vähän siirtäneet treenailua, mutta viime viikonloppuna pääsimme vihdoin treenaamaan ensimmäistä kertaa BAT set-uppia. Treenailimme meidän kylällä valoisaan aikaan. Tervehdin aluksi treenaajan toista koiraa ja juttelimme miten lähdemme treenaamaan. Hänen koiriensa käyttäytymisen taustalla on pelko ja he ovat hakeneet monenlaista apua, mutta BAT:ista he ovat saaneet selkeän avun.

Sitten otin Haltin autosta ja lähdimme seuraamaan toista koirakkoa. Mikä on yhteistä Haltilla ja tällä ensimmäisellä treenikoiralla, niin he ovat molemmat sellaisia tuijottelijoita kun ärsyke osuu näkökenttään. Lähdimme kiertämään kylällä tiettyjä paikkoja, kerrostalojen pihoja ja isomman rakennuksen suurta pihaa. Pointtina oli se, että välimatkaa ja hajuja on sopivasti, mutta ollaan näköetäisyydellä. Halti oli paineissaan tämän meidän edellä menevän koiran hajuista, mutta kaikki meni tosi hyvin vaikka vieraitakin koiria näkyi, ei onneksi liian lähellä. Halti otti hyvin kontaktia minuun ja sitä myös toinen treenaaja kehui. Hänen koiransa oli ollut hieman kiihtynyt, mutta ei onneksi liian.

 

Sitten vaihdoimme koirat, otin Danan ja toinen treenaaja otti nuoremman koiransa ja lähdimme kävelemään samoihin maisemiin. Kävelimme Danan kanssa siellä täällä, vähän kuulostellen toista koirakkoa.  He saivat lähestyä meitä kuten halusivat, oman tasonsa mukaan. Se treeni meni mukavasti, toinen koirakko pysyi suht rauhallisena, ja ihailin sen koiran taitoa alkaa haistelemaan maata kun huomasi ärsykkeen kaukana.

Treenien päätteeksi kokosimme hieman treenien onnistumisia ja muita asioita, sitten lopuksi otettiin Haltin ja tämän toisen treenaajan kanssa hillitty tervehtiminen. Se meni tosi hyvin, Halti ei hyppinyt ollenkaan mennessään tervehtimään tätä. Totesimme, että treenaamme ehdottomasti pian uudelleen ja treenaaja sanoi, että näissä ympäristöissä on hyvä treenata. Treenit venyivät yllättäen pari tuntisiksi, joten kyllä tyttöjä väsytti sen jälkeen! Dana ehti jonkun aikaa levähtää ennen koiratanssia, vaan ihmeen hyvin se sielläkin jaksoi vielä tanssahdella. Sai se kyllä levätäkin siellä tavallista enemmän ja illan sai nukkua ihan rauhassa, tyytyväisen näköisenä säkkituolissa. Halti nukkui koko illan sikeästi.

 

Nyt kun on treenannut tätä hihnakoulutusta niin voin sanoa, että onnistumisten kautta saa paljon kannustusta jatkoon. Virheitähän tulee väistämättä joskus, mutta tärkeintä on, että niistä oppii ja yrittäisi olla lannistumatta niistä. Siinä on haastetta itsellekin ;)

 

Yksityiskoulutusta

Olemme aloittaneet Haltin kanssa yksityiskoulutuksen hihnakäyttäytymisestä, jota meille pitää Koirapalvelu HyväKäytöksen Johanna. Hakeuduin Johannan koulutukseen, koska halusin saada oikeat keinot Haltin hihnakäytöksen korjaamiseen. Monenlaisia ohjeita ollaan saatu tähän asti siihen vaan ei mitään tarpeeksi tepsivää, jotkut neuvot jopa täysin vääriä sen tilanteeseen, mitkä ovat voineet pahentaa asiaa. Tiesin, että oma tietämättömyyteni on syy siihen, miksi tilannetta ei ole saatu korjattua. Siksi päätin ottaa kouluttajan.

Olenkin joskus tainnut täällä aiemminkin siitä mainita, että Halti räyhää hihnassa joillekin. Iso yllyke sille on räyhätä, jos joku räyhää sille tai on muuten uhkaava. Myös liian läheltä ohittaminen ei ole hyvä. Kysyin Johannalta, että mistähän johtuu, että Halti käyttäytyy niin. Johanna sanoi ensinnäkin, että se on lapinkoira ja se on hyvin yleistä siinä rodussa. Hänen joka ohituskurssilla on vähintään yksi lapinkoira. Johanna selitti sitten mistä räyhääminen yleensä johtuu koirilla. Se voi johtua esimerkiksi huonosta sosiaalistamisesta. Se ei Haltin kohdalla oikein päde, sillä sitä on sosiaalistettu kyllä runsaasti pentuna ja pitkin elämää. Tosin pentuna koirapuistossa se valitettavasti sai parilta koiralta huonot kokemukset kun ne kävi sen päälle.. Syy räyhäämiseen voi olla myös siinä, että joskus pentuna ollessaan on saanut huonon ohituskokemuksenkin. Toisen koiran ei ole välttämättä tarvinnut edes rähjätä ollakseen uhkaava, vaan se on ollut sitä jo ilmankin ja Halti on esimerkiksi jännittynyt siitä kun toinen koira on ohittanut sitä. Sitten Halti on oppinut, että sillä tavalla se tilanne on mennyt ohi kun on jännittänyt. Sitten se on pahentunut ajan myötä kun ikäviä ohituksia on tullut lisää. Johanna sanoi, että mitä todennäköisimmin se on Haltilla vaan opittu käytös, josta täytyy nyt koittaa kouluttaa se pois.

Koulutus tehdään BAT-hihnakoulutuksen avulla. BAT-koulutuksessa koiran omaa toimintaa tuetaan turva-alueella. Vahvistetaan siis koiran omia selviytymisstrategioita oman hallinnantunteen vahvistamiseksi (esim. maan haisteleminen). Haltille opetetaan ensin korvaava käytös (=ei-toivotun käytöksen tilalle opetettava toiminto) ohitustilanteeseen häiriöttömässä ympäristössä ja se yleistetään ulos vaikeampaan ympäristöön. Toiseksi Halti vastaehdollistetaan ärsykkeille, jotka aiheuttavat reaktion. Lopuksi yhdistetään uusi opittu korvaava käytös (seuraaminen/katsekontakti) vastaantulevaan ärsykkeeseen. Yhdistämisprosessi tulee viemään aikaa, mutta haluttu lopputulos on se, että ärsykkeestä tulee vihje korvaavan käytöksen toteuttamiseen (seuraaminen/katsekontaktin tarjoaminen).

 Kuva täältä

Meillä on kolme koulutuskertaa, joiden jälkeen katsotaan vieläkö koulutussuhdetta jatketaan vai jatkammeko itsenäisesti harjoituksia. Hihna meillä meni vaihtoon, tilasimme mittatilauksena Johannan kautta Eläinpalvelu TassuRiiheltä uuden grip-monitoimihihnan, joka on 3m pitkä (ja vielä ihanan värinenkin, violetti nimittäin ;). Tärkeää on, että hihna on tarpeeksi pitkä, jotta koiralla on liikkumavaraa ja mahdollisuus kulkea löysällä hihnalla.

 Uusi monitoimihihna

Grip-hihnassa on hyvä pito

BAT-hihnarutiinit (korvaava käytös) kävimme läpi heti ensimmäisellä koulutuskerralla. Tempoilua ei saa tehdä, eli kun koira vetää niin itse ei saa vetää takaisin, koska muuten seuraa noidankehä. Se tempoilu ei opeta koiraa olemaan vetämättä.  Olemme opetelleet hihnankäyttötapoja ja sekin on selkeästi auttanut. Esim. hihnalla lempeästi jarruttaminen (slow stop, kuva alla) on hyvä keino kertoa koiralle milloin hihnan pituus loppuu ja vauhtia tulisi hiljentää, ettei mene vetämiseksi. Kun aloimme käymään läpi kuinka Haltia aletaan asiassa kouluttamaan, tiesin, että olemme oikeassa paikassa. Varmasti yksi parhaimpia päätöksiämme turvautua kouluttajan apuun.

Kuva täältä

Johanna opetti, että kun koiralla on neliveto päällä ja hihna kiristyy, tulee pysähtyä ja pitää hihnassa painetta, eli vielä hihnaa ei löysätä. Kun koira ottaa kontaktia, se tulee merkitä (naksautus, jess), löysätään hihna ja käännytään toiseen suuntaan, ja koira palkataan viereen liikkeessä. Haltihan on toisinaan innokas vetämään hihnassa.

Korvaava käytös koostuu monesta osasta. Katsekontaktia aletaan siis ensin vahvistamaan. Katsekontakti yhdistetään naksuttimeen tai namisanaan (jess, hyvä tms.):

Katse- Merkkaus- Palkka
 

Sitten kontaktista seuraa peruutus:

Katse-Merkkaus-Peruutus-Palkka
 

Sitten kontaktista seuraa kääntyminen. Ensin tavallinen käännös eli vaihdetaan suuntaa, ja sitten kun se sujuu, tehdään U-käännös.
 

Sitten kun käännösten kanssa kontakti sujuu, aletaan vahvistamaan sitä liikkeessä.

Katse-Merkkaus-Käännös-Liikkuminen+Palkka

Tärkeää on palkitsemisen oikea ajoittaminen kuten kaikissa asioissa!

Olen ottanut käyttöön uusia palkitsemistapoja. Tietysti ekstrahyvät namit täytyy olla kun lähdetään ulos ja häiriöt lisääntyvät. Palkkaan Haltia sekä kädestä että namuja maahan heitellen. Kun kontakti on sujunut hyvin niin palkkana olen myös esimerkiksi alkanut käyttämään sitä, jos se vetää jotain hajua kohti ja hihna kiristyy, teen sen kanssa ne BAT-hihnarutiinit ja palkkaan sen sillä hajulla. Näin se oppii sen, että tekemällä jotain mitä minä toivon, ei ole siltä pois vaan se voi silti saavuttaa sen mitä kovasti haluaa kun ottaa ensin minuun kontaktia.

Olennaista on muistaa, että hyvä hihnakäytös vahvistaa itseään. Kun koiraa alkaa kouluttamaan olemaan vetämättä hihnassa niin silloin siinä ei päästetä vetämään missään tilanteessa, eli poikkeuksia ei tehdä! Täytyy pitää mielessä se, että koiralla tapahtuu oppimista ihan koko ajan, ei ainoastaan kouluttaessa. Myös kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu. 

Olen vähentänyt reittisuunnittelua ja nyt mennään lenkeille usein niin, ettei ole pakko käydä mitään tiettyä reittiä, vaan saatetaan vaihtaa suuntaa useinkin lenkin aikana. Se saattaa kokonaisuudessaan olla aika siellä sun täällä-tapahtuva lenkki eikä esim. mikään ympyrälenkki.

On ollut aivan mahtavaa huomata muutokset Haltin hihnakäytöksessä ja tuntuu, että olemme kerrankin saaneet toimivat ohjeet. Kannatti siis kääntyä kouluttajan puoleen! Päivittelen tänne aina lisää sitten koulutuksen edistymisestä.

Näyttelyt, treenit ja reissu

Olen aivan unohtanut kertoa, että käytiin tuossa uuden vuoden tienoilla reissussa Syötteellä omalla perheellä. Olin kyllä hieman vielä flunssassa sillä reissulla, joten piti koittaa ottaa vähän rauhallisemmin. Käytiin tyttöjen kanssa ihanissa maisemissa lenkeillä, järven jäällä, tunturin huipulla ja lisäksi käytiin kiertämässä Naavaparran luontopolku (3km), mikä osoittautuikin aikamoiseksi reissuksi. Alussa siellä oli helppo kävellä, koska siinä meni selvä polku. Yhdessä vaiheessa kuitenkin polku oli ihan olematon ja hanki oli upottava, lunta oli siellä ihan älyttömästi verrattuna tänne Oulun korkeuksille. Päätettiin kuitenkin äitini, Danan ja Haltin kanssa jatkaa matkaa rämpien lumessa ja usein jouduttiin konttaamaan, koska liikkuminen olisi muuten ollut ihan mahdotonta. Polku näytti siltä, ettei siitä ollut kulkenut kukaan viime aikoina. 

Onneksi polun alkuvaiheessa kohtasimme lumikenkäilijä-pariskunnan ja he menivät meidän edeltä, jolloin meidän oli hieman helpompi edetä. Siitä huolimatta monesti kontattiin siellä, Dana hyppeli lumessa ja Halti upposi lumeen täysin, oltiinhan me näky.. Silti kaikki sinikkäästi tarvottiin eteenpäin ja kuumahan siinä tuli. Välillä eksyttiin lumikenkäilijöiden kanssa reitiltäkin, joten tuli vähän ylimääräistä kiekkaa siinä pyörittyä, vaan onneksi löysimme reitin jälleen. Reittiä oli haastava seurata, koska ne merkit mitkä oli puissa, oli lumen peitossa, eikä niitä erottanut muuten kuin puhdistamalla puiden runkoja lumesta. Oli huippu tunne kun selvittiin reitin loppuun ja lopulta laskettiin, että n. 1,3 km kontattiin ja rämmittiin siellä lumessa.

Tässä kuvia kun reippailimme tunturin huipulla (ei siis sillä luontopolulla):

 Lumesta ei ollut puutetta.. Kaunista katseltavaa

 

Tässä lopputulos

Otin Haltille reissuun mukaan jäljestysliinan, jossa se sai olla pihalla. Monesti sisällä oli sen verran kuuma, että se halusi ulos ja tykkäsi maata lumessa kiepissä. Vanha muori Minkakin oli mukana ja nautti suunnattomasti eri maisemista, välillä innostui aivan juoksemaankin. Dana myös juosta viipotti siellä onnessaan ja piehtaroivat Minkan kanssa lumessa yhdessä tuumin. Oli kyllä mukava reissu kaikin puolin ja se oli Haltin ensimmäinen lomareissu.

 Levollisen näköistä sakkia

Yhtenä iltana käytin Haltia pikku kävelyllä ja oltiin kävelemässä tuossa meidän lähellä jalkakäytävällä. Halti meni yhtäkkiä tienpenkkaan makoilemaan ja työnsi kuonon lumeen. Seurailin sivusta mitä se touhuaa ja kohta sen pää alkoi liikkua lumessa ja tajusin, että siellä on jotain. Käskin Haltin pois ja kun se lähti siitä, päästäinen kipitti pois kuopasta ja vipelsi hankea pitkin pois. En ole hirveän innoissani noista pikku vipeltäjistä, vähän puistatti! Vaan on Haltilla tarkka hajuaisti ja sillä on vähän samat intressit kuin edesmenneellä Ritallamme. Rita teki tuota myös pentuna, pomppi lumessa hajuaistinsa perässä ja koitti pyydystää päästäisiä.

Ollaan käyty paljon nyt järven jäällä lenkillä ja ne on olleet tosi hyviä lenkkejä kun tytöt ovat saaneet juosta vapaina. Joskus siellä on niin paljon lunta, että siellä saa tosissaan tarpoa eteenpäin vaan mikäs sen parempaa liikuntaa kuin hangessa juokseminen. Usein seuranamme on ollut Elina ja Hertta ja vauhtia kolmikolta ei puutu.

Käytiin viikko sitten ohitustreeneissä Danan ja Haltin kanssa. Saimme järjestettyä pienellä porukalla treenit yliopiston parkkipaikalla, joka oli oiva paikka ohitusten harjoitteluun. Otin Danan mukaan ns. rauhalliseksi ohittajaksi muita koiria varten ja Haltin kanssa sitten yritin varsinaisesti treenata sitä ohittamista. Ensin kuljin Danan kanssa siellä muiden toiveiden mukaan, jonka jälkeen otin Haltin treenaamaan. Halti ei sanonut mitään missään vaiheessa ja siihen sai kivasti kontaktia. Lopuksi otimme yhden koiran kanssa ihmisohituksia ja sillä välin muut koirat olivat omissa autoissa. Kohta alkoi kuulua ulvontaa meidän autosta ja kaikki alkoi nauraa, Haltihan se siellä laittoi ääninäytettä :) Meillä oli puhetta siitä, että näille treeneille on kyllä tarvetta, että täytyy kyllä järjestää samanlaiset uudestaan.

Tilasin Haltille netistä kaulaimen, jota testasimme silloin loppiaisen hihnakäytös-koulutuksessa. Sen käyttö on helpottanut Haltin kanssa kulkemista ja vetäminen on rauhoittunut paljonkin, enää ei ole tarvinnut tehdä sitä tempoiluliikettä kun on kaulainta käyttänyt. Löysin mustista ja mirristä hyviä trick & treat-herkkuja, joita on kätevä käyttää koirien ohitustilanteissa. Kun on tarpeeksi isoja herkkuja niin sellainen on kätevä antaa Haltille kontaktista palkaksi kun toinen koira on lähellä. Sitten sillä menee se ohitustilanne ohitse oikeastaan sen herkun jauhamisessa eikä pääse pahasti turhautumaan siitä kun ei pääse toisen koiran luokse.

Kaulain  Tilattu täältä

Tehtiin Haltin, Elinan ja Lumon kanssa pari kertaa näyttelyharjoituksia ennen viime viikon Raahen ryhmänäyttelyitä. Harjoituksissa meni kivasti ja oli hyvä vähän käydä niitä asioita läpi pitkästä aikaa. Lauantaina suuntasimme aamulla Raaheen, ilmoittautuminen alkoi klo 8. En lenkkeilyttänyt Haltia ennen kehään menoa, koska en olisi ehtinyt mitenkään. Edellisenä iltana saivat leikkiä kyllä kolmistaan Lumon ja Danan kanssa. Halti oli selvästi ihmeissään kun tultiin paikan päälle, halusi tarkkailla ympäristön vilinää. Meidän kehämme oli ulkona ja menimme sitten siihen reunalle katselemaan. Halti oli alussa rauhaton ja ylikuormittunut selkeästi. Viime näyttelyistä meillä onkin kulunut aikaa ja Haltilla juuri päättyi juoksut pari päivää ennen näyttelyitä. Halti alkoi pikku hiljaa ymmärtämään mikä on homman nimi ja alkoi ottaa kontaktia ja rauhoittumaan. Kehässä se menikin sitten tosi hienosti ja häntääkin piti kivasti ylhäällä liikkeessä. Siellä kehässä oli melko liukasta, monet kaatuikin siellä hiekotuksesta huolimatta.
Tässä Haltin arvostelu, tuomarina toimi Tapio Kakko ja laatuarvosteluna H eli hyvä:

"Kokonaiskuvaltaan hyvä. Hyvät mittasuhteet, kevyt pitkä kuono ja kapea kallo. Sopivasti kulmautunut edestä, mutta pysty olkavarsi. Hieman pysty lantio. Oikeanmittainen mutta pehmeä peitinkarva. Pohjavilla puuttuu. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu sivulta hieman takaraajat alla, takaa kapeasti edestä kierien. Miellyttävä luonne ja esiintyminen." 
JUN H. Rodunomainen lähestyttäessä.

Tapio kehui vielä Haltin häntää ja sanoi, että Halti on nuori vielä, turkki tulee vielä muuttumaan tuosta. Hyvää kokemusta saatiin taas ja ollaan kyllä tyytyväisiä, hyvä tulos ensimmäisiksi näyttelyiksi! Olen hyvin tyytyväinen tulokseen. Oma kokemukseni on, että hän on tarkka tuomari, joka kiinnittää huomiota liikkeisiin. Hännän kanto ei ole niin tärkeä, ja hän tykkää vahvoista päistä. Olin hänen kehässään jotenkin rennompi kuin aikaisemmissa näyttelyissä, joissa on ollut eri tuomari. Monet tuomarit eivät juuri juttele kehässä, mutta hän jutteli ja se varmasti myös vaikutti siihen, että tuli itsellekin rennompi olo.

 Kuva: Taru Vallius

Odotettu koiratanssikirja "Dancing with dogs" saapui postissa ja olen jo kovasti tutkaillut sitä läpi, sillä minulla on nyt se vaikea vaihe edessä koiratanssin suhteen eli koreografian suunnittelu. Se on onneksi jo aika hyvällä mallilla, mutta muutamia juttuja vielä puuttuu. Noo jospa se siitä pian valmistuu.

Rally-tokoa ollaan nyt Haltin kans treenattu ennen varsinaisten treenien alkamista (alkavat nyt sunnuntaina) ja todella nopeasti se kyllä on oppinut niitä liikkeitä, pystyy ottamaan tosi monta kylttiä kerralla, mutta tietysti aina kertaillaan vanhojakin, jotta oppiminen vahvistuu. Halti on myös todella nopea liikkeissään ja helppo ohjattava, mikä on iso etu. Danan kanssa ollaan nyt myös muisteltu kylttejä, koska Danalla alkaa sunnuntaina ratatreenit, joiden perusteella arvioin sitten meidän mahdollista kilpailuvalmiutta.

Leikkasin Haltilta nyt tassukarvoja lyhyemmäksi kun lumipalloja kertyy ihan mahottomasti tassuihin kun tytöt kahlaa lumessa vähän väliä. Olen koittanut auttaa sitä lumipallojen irrottelussa kun se lumi tahtoo juuttua kahta kauhiammin kiinni jos se itse niitä koittaa nykiä irti. Ainakin siitä karvojen leikkaamisesta pitäisi olla apua tuohon asiaan.

Käytiin jäällä lenkillä tässä yks päivä, oli aika paljon silloin lunta siellä, tässä tulos:

 Saimme alkaa lumipallojen irroitushommiin

 Dana ihmettelee vieressä, että mitä kummaa nuo taas puuhaa

Minka lempipaikassaan :)

Mukavaa loppuviikkoa!