keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Halti Raahen ryhmänäyttelyssä

Raahessa järjestettiin lauantaina ryhmänäyttelyt, jonne olin ilmoittanut Haltin ennen joulua. Aiemmat näyttelykerrat Halti oli junioriluokassa arvosteltavana ja ajattelin, että nyt ilmoitan sen Raaheen, että saa vielä nuorten luokastakin tuloksen, koska sieltä ei tulosta ollut. Halti alkoi irroitella pohjavillaa nyt tämän kuun alkupuolella ja oli vähän haastavaa koittaa olla harjaamatta sitä, ettei kovin tiputtaisi karvoja ennen näyttelyä. Torstaina oli vielä -30 astetta ja jännitin, että nouseeko asteet näyttelyyn mennessä, onneksi nousivat.

Lähdettiin aamulla varhain ajamaan Raaheen ja perillä kävelytin Haltia näyttelyalueella, jonka jälkeen lähdimme kehän laidalle katselemaan. Kaikki meni mukavasti ja Haltikin oli rentoutunut, yritti kutsua joitain lapinkoira-uroksia leikkimään kanssaan. Piti välillä käydä autossa lämmittelemässä, vaikka olikin suhteellisen lauhaa, mutta tuuli kylmästi jonkun verran.


Tuomarina Matti Palojärvi


Kehässä meni mukavasti, Halti esiintyi paremmin kuin minä :D Itse vähän sähelsin siinä, mutta onneksi tänä vuonna kehät oli hiekoitettu paremmin kuin viime vuonna niin ei tullut liukastumisia. Ainoa mikä sieltä jäi mietityttämään oli että olisin ehkä voinut vielä paremminkin esittää Haltin, mutta hyvin kaikki meni kuitenkin. Hännän nostin siltä vain kerran, alussa piti sitä itse ylhäällä ja sitten kun laski sen niin annoin vain olla. Tuomari mittasi useat koirat, mutta muun muassa Haltia ei. Ehkä enemmänkin olisi voinut vielä tunnustella koiraa. Liikkeet katsoi tarkkaan.



Muuten hyvä kuva mutta harmi kun katselee minua niin ei pää oikein näy


Halti sai laatuarvostelussa H:n eli hyvän. Tuomari sanoi, että Haltin liikkeet ovat erinomaiset. Sanoi vielä siinä, että vahvuutta voisi olla vielä enemmän mutta tulee vahvistumaan kun on vasta tuon ikäinen. EH:ta olisin toivonut, koska Halti on kovasti kehittynyt viime aikoina ja on minusta sen arvoinen, mutta ei se haittaa, antaa tytön rauhassa vielä kehittyä, nuori kun on. Ja kaikkein iloisimmaksi minut teki tämä kokemuksena, kaikki meni niin kivasti.

Arvostelu:
"Musta vaalein merkein. Keskikokoinen. Mittasuhteiltaan pitkähkö. Kevyt hieman pitkäkuonoinen pää. Kookkaat korvat. Hyvä runko. Kevyehkö raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Takaraajoissa ulkokierteisyyttä. Hyvä karvapeite ja häntä. Joustava liike. Miellyttävä luonne. NUO-H."

tiistai 26. tammikuuta 2016

Ilveskohtaaminen

Elämä ei käy meillä kyllä tylsäksi, eikä jännitystä puutu! Eilen illalla lähdin käyttämään Haltia ulkona tarpeilla vielä hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Lähdimme kävelemään taloltamme valaistua kävelytietä eteenpäin. Halti käveli reippaasti eteenpäin ja olimme naapuritalon toisessa päässä menossa kun Halti pysähtyi ja alkoi haistella maata. Sitten se jähmettyi ja katsoi ympärilleen. Sitten se haisteli ilmaa, kuunteli ja tarkkaili ympäristöä. Mietin, että kuunteleekohan se missä hiiret menee, mutta ei se sitten oikein siltäkään vaikuttanut. Aloin itsekin katsella ympärille ja kuunnella vaan en huomannut tai kuullut mitään erikoista. Päätin, että parempi lähteä kotiin päin kun Haltin käytös oli niin erikoista. Lähdimme kävelemään ja samalla vilkaisin taaksemme. Siellähän oli ilves.


Ilves oli ihan selvästi huomannut meidät jo aikaa sitten, se seurasi meitä. Otettiin Haltin kanssa jalat allemme siinä vaiheessa ja se lähti jahtaamaan meitä. Taisi kaavailla Haltista itselleen iltapalaa eikä viis veisannut vaikka minä olin siinä. Sitten kaikessa siinä rytäkässä minä kaaduin kun tuntui että veri pakeni jaloista ja kun katsoin taakse niin ilves pysähtyi ja katsoi meitä, taisi mennä niin hämilleen siitä. Sitten nousin niin äkkiä kuin pääsin ja juostiin Haltin kanssa täysiä kotiin sisälle. Kyllä siinä tuli semmoiset intervallit vedettyä, että eteiseen päästyämme päästin Haltin käsistäni ja koitin toipua järkytyksestä. Mies tuli siinä kysymään, että mitä ihmettä tapahtui. Ennen kuin ehdin mitään sanoa, niin se kysyi oliko siellä joku elukka, ja arvasi sitten mikä se oli. On se Halti viisas, se tiesi mikä oli lähellä kun taas minä en voinut edes aavistaa, onneksi osasin lukea tuota koiraa sen verran, että älysin lähteä kotiin päin.
 
Siskoni mies on ilvesjahtiporukassa ja hän tuli aamulla katsomaan sen paikan missä oltiin ilveksen kanssa. Vaikka lunta oli satanut yön aikana reippaasti, oli jäljet huomattavissa ja ne oli ison ilveksen jäljet. Kysyin häneltä, että miten nyt uskaltaa lenkkeillä niin päivänvalossa uskaltaa kyllä kun ilvekset eivät juuri liiku silloin, mutta hämärän aikaan kannattaa välttää etenkin valaisemattomia paikkoja. Mehän ei olla tehty irtilenkkejä pitkään aikaan, tosin Danaa olen joskus pitänyt irti, mutta vain päivänvalon aikaan. 

Riistahavainnot.fi osoitteesta löytyy koko Suomen riistahavainnot. Sieltä olenkin nyt viime kuukausina käynyt katsomassa havainnot. Tuon ilvesten olemassaolon näillä leveysasteilla olen tiedostanut jo jonkin aikaa, sillä nyt havaintoja on ollut enemmän. Jouluaaton yönä siskoni kohtasi pienen koiransa kanssa ilveksen täällä eräällä suositulla asutusalueella. Katuvalot eivät ole siellä yöaikaan päällä. Koira oli etsinyt tarpeidentekopaikkaa kun he olivat olleet erään mäen keskikohdassa. Sitten siskoni oli sivusilmällä nähnyt lähestyvän tumman hahmon samalla tiellä, vastapuolella mäkeä. Se oli katsonut, että tuo ei kyllä ole mikään irtokoira. 

Kissamaisesti oli liikkunut, välillä hitaammin ja välillä juosten kohti. Siskoni kaappasi siinä vaiheessa koiransa syliinsä, meni kumaraan ja ne olivat siinä paikoillaan liikkumatta. Sitten eläin oli pysähtynyt ja katsellut ympärilleen aivan kuin jotain etsien. Sitten siskoni oli nähnyt sillä tupsut korvissa ja todennut sen olevan ilves. Se ilves oli etsinyt niitä, mutta koska siskoni oli kumarassa ja oli pimeää, ilves ei huomannut niitä. Koko tuon ajan siskoni koira, joka on kuitenkin vahtikoirarotu, ei ollut sanonut mitään, vain tuijottanut ilvestä ja ollut hiljaa. Aika lähelle se ilves oli lopulta tullut, mutta koska aistit eivät riittäneet niin siskoni ja hänen koiransa jäivät siltä huomaamatta ja ilves oli sitten hypännyt mäen alapuolella sijaitsevaan rotkoon. Sillä välin siskoni ja koira juoksivat täysillä kotiin. Aattoaamuna kun kävimme kävelemässä sillä paikalla, sai Dana mäen yläpuolelta vainun. Sen nokka löysi tien penkalta jäniksen raadon, jota ei oltu syöty kokonaan. Raatoa ei ollut silloin yöllä ollut vielä siinä, joten ilves oli ollut nälkäinen haistaessaan heidät ja myöhemmin saanut jäniksen saaliikseen.


Jokunen vuosi takaperin Danan kanssa ollessamme lenkillä pelto&metsäalueella tuli erikoinen tilanne vastaan. Kävellessämme pellolta metsää kohti, oli metsän laitamilla tien sivulla kauriin jalka. Dana alkoi haistella jalkaa, maata ja ilmaa, ja kävelimme sitten vielä metsää kohti. Sitten huomasin isot jäljet hangessa ja metsässä vähän matkan päästä meistä kauriin kappaleita leviteltynä maassa, jotka näyttivät tuoreilta. Dana haistoi jälkiä ja yhtäkkiä jähmettyi ja katsoi ympärilleen, samoin tein minäkin, missään ei näkynyt mitään. Dana lähti yhtäkkiä vetämään takaisin suuntaan, mistä tultiin ja katsoi minua. Tiesin heti, että nyt on parempi lähteä kotiin. Lähdettiin rauhassa kävelemään kotiin ja soitin kotona riistanhoitoyhdistykselle, jotka kiittivät tarkoista tiedoista ja sanoivat, että se on todennäköisesti ollut ilves.

Nuo on vähän kinkkisiä tilanteita kun olet koiran kanssa liikenteessä ja petoeläin tulee vastaan, siinä täytyy tehdä erittäin ripeästi päätökset miten toimia. Paljon on nyt ollut uutisissakin koirien ulkoiluttajista, jotka ovat kohdanneet ilveksen. Jos ilves ei ole mahdollisesti vielä huomannut koirakkoa, niin voi yrittää tekeytyä pieneksi ja huomaamattomaksi, etenkin jos on pimeää. Jos ilves on jo huomannut ja lähtee jahtaamaan niin minähän tein sen, että lähdettiin juoksemaan karkuun. Jos en olisi ollut tarpeeksi nopea ja se olisi saavuttanut meidät niin olisin todennäköisesti saattanut päästää Haltin irti ja toivoa, että se juoksee niin kauas kuin pääsee. Koiralla on mahdollisuudet selvitä jos on nopea juoksemaan, ilves ei jaksa juosta kauaa. Ei välttämättä toki ole paras vaihtoehto lähteä yhdessä juoksemaan, koska ilveksen saalistusvietti voi kasvaa siitä. Mutta sen ratkaisun tein siinä tilanteessa, koska koin, että voisimme ehtiä kotiin nopeasti, jos hyvin käy. Uutisista ja kokemuksista voi kuitenkin tehdä sen johtopäätöksen ilvesten käyttäytymisestä, etteivät ne ole enää yhtä arkoja kuin ennen.

Tänään olen lukenut netistä miten kohtaamistilanteissa kannattaisi toimia. Ilves kannattaisi pyrkiä kohtaamaan rauhallisesti. On järkevää vetäytyä paikalta samaan suuntaan mistä on tullutkin, ja pedolle ei kannata huutaa tai kääntää selkäänsä. Hyvä tietää jos joskus vielä joutuu vastaavaan tilanteeseen, toivottavasti ei. Ilveksen aisteista tärkein on kuulo, jonka avulla se paikantaa saaliinsa. Näköaisti on kohtuullisen hyvä, mutta hajuaisti on heikompi. Ilveksen saalistamisesta sanotaan, että ilves hiipii matalana huomaamattomasti saaliinsa lähelle ja yllättää saaliin hyppäämällä muutamalla loikalla saaliin kimppuun. Jos saalis ei jää heti ilveksen kynsiin, voi seurata lyhyt ja raju takaa-ajo. Pitkään takaa-ajoon ilves ei pysty.

Turvallista liikkumista kaikille!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Ruokavaliokuulumisia

Danan ruokavaliokokeilu on edennyt hyvin. Porkkanakokeilu osoittautui Danalle sopivaksi ja olen nyt antanut Danalle kokeilun myötä koko ajan porkkanaa. Tähän mennessä sika-kokeilu on ollut ainoa, jonka aikana tuli oireita. Oireita oli siis korvien rapsuttelu ja läpyttely, mitkä ovat yleisiä sika-allergian oireita. Tosin edelleen mysteerinä on, olisiko siihen voinut vaikuttaa jokin muu kuin se sika ainoastaan. Kävimme joulun tienoilla Outin ja Kaapon luona kyläilemässä ja siellä Dana löysi lattialta joitain kala-makupaloja muutaman, joten epäilen olisiko sitten syy oireiluihin ollut niissä vai siassa. Joka tapauksessa lopetin sika-kokeilun ja pidin Danaa kolme viikkoa eliminaatiolla, jonka jälkeen alkoi hevoskokeilu.


Hevosenliha on sopinut Danalle, joten sekin jää nyt ruokavalioon. Lisäksi Dana on saanut nyt myös hirvenlihaa, mikä on hyvä, sillä se on rasvaisempaa kuin poronliha. Poronlihan vähärasvaisuuden myötä Dana alkoi laihtua vähitellen, mutta nyt tuntuu, että painoa ollaan saatu takaisin sille pikkuhiljaa. Eläinlääkäri ohjeisti lisäämään Danan ruokaan rasvaa vastapainoksi. Hirven ja hevosenlihoja ei ollut helppo löytää, mutta onneksi paikkakunnallani sattuu olemaan Touhon Valinta-myymälä, jossa myydään monenlaista raakaruokaa, mukaanlukien hirven ja hevosenlihaa. Mushin hirvenlihassa ei myöskään ole luuta, kun taas Maukas poronlihassa ja Mushin hevosenlihassa on luuta mukana. Ihan hyvä, että voi tarjota välillä luutonta lihaa niin ei tule liikaa luuainesta aina päivässä. Mukava kun nyt voi hieman vaihdella eri lihoja ruoassa.

 Peuran korva, hirvikärpäslastu, poron korva ja poromakupalat

Luita ym pureskeltavia  ei ihan joka paikasta saakaan. Poron ja peuran korvia olen löytänyt mustista ja mirristä. Samoin olen ostanut sieltä hieman pidempikestoista pureskeltavaa, hirvikärpäsliuskoja. Ne on tehty paksusta hirvennahasta. Aitojen luiden antamisen olen jättänyt vähemmälle. Myös poron kuivattuja luita saa mustista ja mirristä, mutta en ole niistä antanut muuta kuin selkärankaa kerran, sillä Dana ja Halti saivat sitä Outilta joululahjaksi. Itse en ole niitä ostanut kun annan lähinnä noita korvia ja nahkaisia luita. Hevosen ja peuran kuivattuja herkkuja saa tilattua zooplussalta.

Hirvenliha levitetty pellille ja menossa uuniin

Makupaloja olen tehnyt paljolti itse. Kuivattuja poromakupaloja saa mustista ja mirristä, sieltä olen ostanut joskus jonkun pussin, mutta enemmän syötän itsetehtyjä. Olen levittänyt yhden 0,5 kg lihapötkön uunipellille, sitten paistanut 200 asteessa n. 20-30 min ja pilkkonut niistä sopivia makupaloja. Ne on tyttöjen mielestä superherkkua.

Vatukka-ahon ajattelija <3

Ilmoitin Danan silloin marraskuussa Kajaanin kansainväliseen näyttelyyn käyttöluokkaan kun Dana oli silloin tosi hyvännäköinen, juuri ihannepainoinen ja turkki kaunis. Se näyttely oli 9.1 ja lähempänä näyttelyä ajattelin, ettei se ehkä kovin kummoista arvostelua sieltä käyttöluokastakaan saisi kun on kuitenkin laihtunut siitä ihannepainostaan, niin päätin sitten ettei mennäkään. Näyttelymaksun verran jäin siitä päätöksestä tappiolle, mutta jos oltais menty sinne niin tappio olisi voinut olla vielä isompi. Ehkä varmemman päälle kannattaa kuitenkin tehdä ja mennään näyttelyyn varmaan kunhan tuota ruokavaliota on enemmän saatu tutkittua.


Dana kävi tällä viikolla mustissa ja mirrissä punnituksella ja vaaka näytti 26kg, mikä on ihan hyvä lukema. Vielä puoli kiloa jos tulisi lisää niin olisi aikalailla ihannepainoinen. Myyjän kanssa siinä juteltiin kuulumisia ja se kokeili vielä Danan läpi ja sanoi, että hänen mielestä Dana tuntuu just hyvältä; kylkiluut tuntuu muttei näy ja rasvakerrosta on siinä päällä juuri sopivasti.

Danalla alkaa ensi viikolla maissikokeilu. Se on viimeinen ainesosa tästä kokeiluerästä, sitten kokeilen vielä sen sian uudelleen, jotta pääsen mielenrauhaan siitä, oliko se Danan reagointi silloin siitä siasta vai niistä kalamakupaloista, mitä vahingossa pääsi syömään. Sitten varaamme ajan kontrolliin eläinlääkärille ja siellä katsomme taas uudet kokeiltavat ruoka-aineet.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Agilityä ja Nose Workia

Olen ollut jo kuukauden päivät enemmän ja vähemmän sairaana. Välillä tuntui, että tämä sitkeä flunssa alkoi jo hellittää, vaan sitten se tuli uudestaan ja kuume noussut useampaan otteeseen. Sehän on tietysti huono yhdistelmä aktiivisten koirien kanssa. On pitänyt hieman luovia. En ole voinut tyttöjä juuri lenkittää, vaan mies on hoitanut sen puolen. Tosin pakkaset ovat myös vaikuttaneet, ettei kunnon lenkkejä ole voinut nyt tehdä. Siispä olen ollut kyllä niin hyvilläni tuosta Nose Workin olemassaolosta, sillä olen voinut tehdä tytöille sisätreenejä sen parissa. Noin kolme hajukertaa on maksimi, sitten treenit on taputeltu ja tytöt alkavat unille. Tässä videonäytettä Haltin kanssa treenatessa. Hieman haastavaa tuo videoiminen samalla kun treenaa, naksuttaa ja palkkaa, mutta jospa tuosta jotain selvää saisi.


Keväällä on tulossa Ouluun Nose Work-kokeet. Ne kiinnostaisivat kyllä, mutta täytyy katsoa mille mallille saadaan vielä ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä siihen mennessä, toivottavasti ehdittäis nekin tässä. Laatikkoetsintä ja sisäetsintä sujuvat jo mukavasti. Halti selvästi tykkää nenänkäytöstä. Se keskittyy myös hienosti etsiessään, sen etsiminen on aika systemaattista ja on selvästi ehdollistunut eukalyptukselle.

Myös agilitya treenattiin yksityisvuoroilla joulun aikaan, koska hallissa oli alennetut hinnat ja treeniryhmämme piti joulutaukoa. Kovilla pakkasilla agility oli päivän pelastus, sillä Dana sai sen myötä samalla aktivointia kun lenkkeily sen kanssa ei olisi tullut kuuloonkaan. Danan kanssa agilityä on tehty vähemmän, joten sen kanssa tehtiin vähän helpompia esteitä ja naksuttelin ja palkkasin sitä kun se itse tarjosi esim aidan yli hyppäämistä.


Haltin kanssa tehtiin sitten noita esteharjoituksia ja ohjausharjoituksia. Halti on tosi motivoitunut namuista ja palkka tulikin sitten namialustalta kun pätkä oli tehty. Halti ei joskus meinaisi malttaa istua alussa ja odottaa lähtökäskyäni niin malttiharjoituksia olen myös koittanut sen kanssa tehdä ja palkata sitä paikallaolosta. Halti on tosi nopea ja saan kyllä juosta ihan tosissaan, että pysyn sen perässä ja joskus en silti pysykään. Kun tehdään ihan oikeaa rataa niin pitää etenkin miettiä mitä seuraavaksi, miten ohjaan, ja pysyn vauhdissa :D


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

BAT-treenailua ja setuppeja

Sain facebookissa yhteydenoton eräältä BAT-treenaajalta, että olisinko kiinnostunut BAT-yhteistreeneistä. Olin aivan innoissani, että tottakai, ois aivan huippua! Juuri sellaista tarvitsisimme Haltin kanssa ja Danaa voisin käyttää sitten ohituskoirana treenaajan muita koiria varten. Suunnittelimme treenejä viestein etukäteen ja mietimme potentiaalisia harjoittelupaikkoja. Vaihdoimme myös tietoutta näihin hihna-asioihin liittyen.

Sairasteluni ja kovat pakkaset ovat vähän siirtäneet treenailua, mutta viime viikonloppuna pääsimme vihdoin treenaamaan ensimmäistä kertaa BAT set-uppia. Treenailimme meidän kylällä valoisaan aikaan. Tervehdin aluksi treenaajan toista koiraa ja juttelimme miten lähdemme treenaamaan. Hänen koiriensa käyttäytymisen taustalla on pelko ja he ovat hakeneet monenlaista apua, mutta BAT:ista he ovat saaneet selkeän avun.


Sitten otin Haltin autosta ja lähdimme seuraamaan toista koirakkoa. Mikä on yhteistä Haltilla ja tällä ensimmäisellä treenikoiralla, niin he ovat molemmat sellaisia tuijottelijoita kun ärsyke osuu näkökenttään. Lähdimme kiertämään kylällä tiettyjä paikkoja, kerrostalojen pihoja ja isomman rakennuksen suurta pihaa. Pointtina oli se, että välimatkaa ja hajuja on sopivasti, mutta ollaan näköetäisyydellä. Halti oli paineissaan tämän meidän edellä menevän koiran hajuista, mutta kaikki meni tosi hyvin vaikka vieraitakin koiria näkyi, ei onneksi liian lähellä. Halti otti hyvin kontaktia minuun ja sitä myös toinen treenaaja kehui. Hänen koiransa oli ollut hieman kiihtynyt, mutta ei onneksi liian.
 

Sitten vaihdoimme koirat, otin Danan ja toinen treenaaja otti nuoremman koiransa ja lähdimme kävelemään samoihin maisemiin. Kävelimme Danan kanssa siellä täällä, vähän kuulostellen toista koirakkoa.  He saivat lähestyä meitä kuten halusivat, oman tasonsa mukaan. Se treeni meni mukavasti, toinen koirakko pysyi suht rauhallisena, ja ihailin sen koiran taitoa alkaa haistelemaan maata kun huomasi ärsykkeen kaukana.

Treenien päätteeksi kokosimme hieman treenien onnistumisia ja muita asioita, sitten lopuksi otettiin Haltin ja tämän toisen treenaajan kanssa hillitty tervehtiminen. Se meni tosi hyvin, Halti ei hyppinyt ollenkaan mennessään tervehtimään tätä. Totesimme, että treenaamme ehdottomasti pian uudelleen ja treenaaja sanoi, että näissä ympäristöissä on hyvä treenata. Treenit venyivät yllättäen pari tuntisiksi, joten kyllä tyttöjä väsytti sen jälkeen! Dana ehti jonkun aikaa levähtää ennen koiratanssia, vaan ihmeen hyvin se sielläkin jaksoi vielä tanssahdella. Sai se kyllä levätäkin siellä tavallista enemmän ja illan sai nukkua ihan rauhassa, tyytyväisen näköisenä säkkituolissa. Halti nukkui koko illan sikeästi.



Nyt kun on treenannut tätä hihnakoulutusta niin voin sanoa, että onnistumisten kautta saa paljon kannustusta jatkoon. Virheitähän tulee väistämättä joskus, mutta tärkeintä on, että niistä oppii ja yrittäisi olla lannistumatta niistä. Siinä on haastetta itsellekin ;)


 

maanantai 4. tammikuuta 2016

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi meni meillä rauhallisissa merkeissä. Tytöt eivät onneksi juuri raketeista välittäneet, ulkona käydessä saattoivat vähän havahtua jos jossain lähempänä pamahti. Eivät onneksi olleet juuri moksiskaan raketeista, kuten eivät viime vuonnakaan.

Ulkoilutin viime viikolla pitkästä aikaa koirien lisäksi kameraakin ja tuli räpsittyä kuvia neitosista. Haltilla on nyt komea talviturkki, oikein paksu. Danalla olen pitänyt nyt manttelia kovilla pakkasilla, mikä on ollut tosi hyvä. Haltista näkyy, että se oikein nauttii kunnon pakkasista. Ehkä pian laitan sille meijän piha-aitauksen kuntoon niin se saa vielä välillä vähän makoilla.

Tyypillinen kuva Haltista, vauhtia piisaa


Haltissa on tapahtunut kehitystä etenkin viimeaikoina, kuono on vahvistunut

Tyypillinen talvikuva Danasta, piehtaroi vähän väliä ja nauttii lumesta




Juoksua ja painia









Molemmat tytöt irrottelevat nyt hieman villaa, katsotaan mihin se karvanlähtöaika iskee ja kuinka kiihtyy vielä tuosta. Jospa ei ihan vielä..

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

BAT-seminaari

Olimme BAT-seminaarissa joulukuussa opiskelemassa lisää BAT:ista ja koiran ei-toivotun käytöksen ratkaisemisesta. BAT (Behavior Adjustment Training) on Grisha Stewartin kehittämä menetelmä, jossa elämäntapana on, että jos eläin haluaa tilaa, sitä annetaan. Eläimen annetaan tehdä lähestymisaloite ja mennä kauemmas. Eläin oppii tutkitusti paremmin, kun se kokee voivansa kontrolloida tilanteita ja kokee mahdollisimman vähän huonoa stressiä. BAT sopii kaikille, mutta erityisesti pelokkaille, aggressiivisesti käyttäytyville tai helposti ylikiihtyville koirille.
Seminaari oli kuuden tunnin mittainen ja täynnä asiaa. Seminaarin piti meille Miira Hellsten Koira- ja Kissakoulu Heiluva Hännästä.  BAT:ista kirjoittelinkin täällä jo aiemmin Yksityiskoulutusta -kirjoituksessani.

BAT:issa koiran annetaan tutkia ympäristöä, ohjaaja seuraa pitkä hihna löysällä perässä. Hihnan käyttö tulee ensin opetella. Hihnan pituus saisi olla mielellään 3-4,5m, jotta koiralla olisi mahdollisuus kävellä ilman vetämättä. Koira pysäytetään hitaasti (slow stop) jos se kävelee suoraan kohti ärsykettä (=trigger) tai ei-toivottuun paikkaan. Koira kutsutaan tempun avulla pois jos koira innostuu/ylireagoi liikaa. Harjoitukset aloitetaan kaukana ärsykkeestä, jotta koira on rento. Kaikkiin muihin suuntiin voi edetä, mutta ei suoraan kohti ärsykettä. Jos koira osoittaa stressin eleitä niin koira tulee kutsua pois. Jos tulipalo on syttymässä, eli koiran ei-toivotut reaktiot ovat jo alkaneet, koira kiskotaan mahdollisimman kevyesti pois paikasta ja haetaan tilaa.

BAT:issa käytetään hyväksi eri palkkioita. Tällaisia ovat esimerkiksi maassa oleva haju, ympäristössä oleva mielenkiintoinen ja tutkittava asia, sosiaalinen kanssakäyminen, ärsykkeeltä saatava palaute ja liikkumisen mahdollisuus (koira pääsee kauemmas tai lähemmäs tai kiertämään). Ärsykkeiden suhteen täytyy huomioida etäisyys ärsykkeestä, ja myös että onko se paikallaan vai liikkuuko se. Liian montaa ärsykettä ei saisi olla kerralla, täytyy miettiä mikä on koiran taso. Lisäksi tulee ottaa huomioon muut mahdolliset ärsykkeet ympäristössä sekä äänet.

Treeniympäristön suhteen kannattaa lähteä nurmikentästä tai puistosta liikkeelle, jossa on riittävästi tilaa väistää. Aina täytyy siis olla jokin turvapaikka minne väistää! Maaston tulisi olla mielenkiintoinen, jossa on myös tuoksuja. Treenipaikkaa kannattaa sitten alkaa vaihtelemaan ja samaa häiriökoiraa/ihmistä voi käyttää useamman kerran. Olennaista on muistaa, että vähän kerrallaan vaikeampia häiriöitä ja lähempänä.

Kävimme myös läpi koiran elekieltä ja olenkin oppinut tästä aiheesta viime aikoina tosi paljon. Nykyään yritän kovasti tarkkailla omien koirieni elekieltä ja ottaa niistä oppia. Koira käyttää tilanteissa kahdenlaisia signaaleja; lähentäviä tai loitontavia. Lähentävät signaalit kertovat halusta kohdata sosiaalisessa tarkoituksessa toinen osapuoli. Niitä ovat esimerkiksi leikkiin kutsut tai muut ennen tapaamista "alistuvalta" näyttävät käytökset. Loitontavia signaaleita käyttäessään koiran tarkoituksena on pyrkiä lisäämään etäisyyttä. Turid Rugaas on kuvannut loitontavia signaaleita eskalaatiotikkailla, joilla kuvataan koiran aggression asteittaista etenemistä ja kuinka koira reagoi stressiin tai uhkaan:
  • Vihreällä tasolla koira käyttää rauhoittavia eleitä kertomaan, ettei pidä kyseisestä tilanteesta. Rauhottavia eleitä ovat esimerkiksi pään kääntäminen, haukottelu, kirsun nuoleminen, maan haistelu.. Jos se ei pääse niitä käyttämällä pois tilanteesta, se siirtyy käyttämään keltaisen tason signaaleita.
  • Keltaisen tason signaalit ovat karkottavia. Niitä ovat pieneksi tai suureksi tekeytyminen, murina, tuijotus, jäykistyminen, niskakarvojen nostaminen pystyyn.. Tätä pidemmälle tilanne ei missään nimessä saisi mennä, sillä sitten koira siirtyy punaiselle tasolle.
  • Punaisen tason signaalit ovat koirasta riippuen joko hyökkäämistä eri asteilla tai pakenemista. Esiaste on ilman näykkäisy, siitä seuraava kevyt näykkäisy ihosta, sitten pureminen jne.


Alla vielä kuvattuna koiran stressitasoja ja niiden myötä kasvavia reaktioita, vähän kuten eskalaatiotikkaissakin.



  • Kaikki koirat saadaan puremaan!
  • Koirilla on eri tilanteissa eri tasot
  • Myös oppiminen vaikuttaa
  • Jos koiraa on rankaistu aina murinasta, se ei jatkossa välttämättä murise vaan siirtyy suoraan puremiseen


  • Miira täsmensi sitä, että koira ei ole koskaan väärässä. Koira oppii koko ajan ja jatkuvasti. Poikkeuksena tästä on kuitenkin se kun koira on stressissä, tällöin koira ei pysty oppimaan. Eläin päättää, mikä sillä toimii kyseisessä hetkessä palkkiona, jonka takia ohjaajan tulisikin enemmän ajatella niin kuin koira ajattelee. Miettiä mikä toimii palkkiona, onko se leikki, sosiaalinen palkkaus, herkut, tms..

    Seminaarin kokonaisanti itselleni oli merkittävä ja tässä vain murto-osa asioista, joita kävimme läpi. Nyt on tullut ammennettua paljon tietoa, joita yritän parhaani mukaan käyttää hyväksi arjessa. Pää aivan pyörällä tästä tiedon määrästä, mutta tästä se lähtee, tie paremmaksi koiranomistajaksi ja koirakielen ymmärtäjäksi :)