Doboilua

Ollaan nyt doboiltu jälleen aktiivisemmin tilattuani oman pallon meille. Dobo-pallo maksaa koosta riippuen n. 30-80e. Dobo-pallon koko määräytyy koiran säkäkorkeuden mukaan. Pallon tulee olla korkeudeltaan vähintään 10-15cm koiran säkää korkeampi. Meillä on isoille koirille tarkoitettu pallo eli 85cm, joka vastaa Danan kokoisen koiran pallokokoa. Dobo-kouluttaja ohjeisti meille silloin, että vaikka Haltille sopiva pallo olisi 65cm voi Halti kuitenkin doboilla isommalla pallolla. Eli lähtökohtaisesti ennemmin isompi pallo koiralle kuin pienempi. Molemmat voivat doboilla samalla pallolla ja se on kätevää. Dobosta onkin yksi aiempi postaus jo olemassa täällä. Olemme siis Haltin kanssa käyneet muutama vuosi sitten Dobon alkeiskurssin ja nyt kävimme alkeiskurssin myös Danan kanssa. Doboilu on todella mukavaa yhdessätekemistä ja jumppaamista sekä koiralle että omistajalle.

Koiran saama hyöty doboilusta:

-kehittää koiran keskittymiskykyä

-kehittää koiran ketteryyttä, tasapainoa ja kehonhallintaa, mikä vähentää koiran loukkaantumisriskiä ja parantaa kisakoiran suorituksia

-vahvistaa koiran lihaksistoa, myös syviä lihaksia

-auttaa koiraa venyttämään itseään ja poistamaan lihasjännityksiä

-parantaa ja tukee suhdetta ohjaajaan

Halti makaa pallolla

Mitäs seuraavaksi?

Ennen varsinaista dobo-treeniä tehdään aina alkulämmittely, joka voi olla vartin mittainen kiihtyvätahtinen kävely. Lisäksi alkulämmittelynä voi tehdä erilaisia temppuja kuten pujottelua ohjaajan jalkojen välistä, ohjaajan ympäri kiertämistä, kasia... Sen jälkeen tehdään kevyt liikeratojen avaus, jossa käydään hetkellisesti ääriasennossa ja palataan takaisin. Esimerkkinä tästä koiran etuosan ja kaulan venyttely, yläniskan, selän, kylkien, vatsalihasten ja takareisien venytys. Sitten voidaan aloittaa harjoittelu.

Harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi tasapainotyynyllä tehtävistä liikkeistä. Esimerkkejä tasapainotyynyllä tehtävistä helpoista liikkeistä ovat etutassut tyynylle, takatassut tyynylle ja istuminen tyynyllä (takatassuilla). Danalle tasapainotyynyllä tehtävät liikkeet olivat ennestään tuttuja niin ne sujuivat ihan mukavasti. Sitten siirrytään dobo-pallolla tehtäviin liikkeisiin.

Istuminen pallon päällä koiraa tukien

Koira houkutellaan namin avulla tutustumaan dobo-palloon. Sen jälkeen koiraa houkutellaan nostamaan etutassut pallolle. Kun tämä onnistuu, kannustetaan koiraa ponnistamaan pallolle. Kun koira tulee pallon päälle ensimmäisiä kertoja, saa koira valita itse mieluisan asennon tasapainon löytääkseen ja ohjaajan on hyvä tukea koiraa. Koiraa tuetaan pallolla tarvittaessa, mutta ei pakoteta pysymään siinä, vaan koira saa tulla pallolta pois milloin haluaa. Näin koira oppii, että pallolla on mukava olla ja sieltä voi tarvittaessa tulla aina pois. Halti ketteränä koirana oppi aika nopeasti tykkäämään dobo-pallon päällä olemisesta. Dana alkuun hieman jännitti pallon päällä olemista, mutta pääsi jännityksestä sillä tavalla, että sai hyviä makupaloja ollessaan pallolla ja sai tulla pallolta aina pois kun halusi.

Helppoja pallolla tehtäviä liikkeitä ovat makaaminen ja istuminen pallon päällä. Jos nämä sujuvat koiralta, voi myös kokeilla seisomista pallon päällä. Sitten lisää haastetta saa kun koira istuu pallolla ja kokeilee antaa tassua. Pallon pyöritystä voi kokeilla etutassuilla niin, että koira seisoo poikittain olevan pallon vieressä (ohjaaja vastakkaisella puolella) ja houkutellaan koiraa nostamaan etutassut pallolle. Tavoite on saada koira pyörittämään palloa niin, ettei sen kyynärpäät koske palloon. Tätä voi kokeilla niin, että koira pyörittää palloa eteenpäin tai toiseen suuntaan, jolloin koira joutuu pakittamaan ja käyttämään takapäätään enemmän.

Dobotreenin jälkeen on tärkeää tehdä loppuvenyttelyt ja jäähdyttely. Loppuvenyttelyissä voidaan tehdä esimerkiksi alkuvenyttelyt niin, että asennoissa pysytään vain 5-10 sekuntia ja palataan takaisin. Teimme Danan kanssa alkuvenyttely liikkeitä ja lisäksi kyljet venyteltiin dobo-pallon avulla seisaaltaan. Loppuvenyttelyiden jälkeen käydään vielä vartin verran ravilenkkiä, jonka vauhti hidastuu loppua kohden. Doboilu on kyllä tehokasta treeniä, jossa itsellekin tulee hiki. Dana oli innoissaan dobon alkeista ja loppupäivän uni maistui. Toivottavasti saamme jatkokurssinkin tänne, oli niin mainiota! Lisää dobo-liikkeistä löytyy sivulta http://www.dobo.fi/.

 

Unta ei tarvitse odotella dobon jälkeen

Mejä-kurssi ja eka mejä-koe

Osallistuimme kennelkerhomme järjestämälle mejä-kurssille (=metsästyskoirien jäljestämiskoe, verijälki) Danan kanssa reipas pari viikkoa sitten. Kurssi järjestettiin kahtena iltana Muhoksen maastoissa, ja ohjaajana toimi Riitta Heikkinen. Kurssille otettiin kaiken kaikkiaan neljä koirakkoa. Ensin kokoonnuttiin ampumaradalle käymään läpi vähän teoriaa, jonka jälkeen siirryttiin maastoon tekemään hajuun tutustuminen parille koiralle, jotka eivät olleet mejäilleet aiemmin. Sitten mentiin tekemään yhdessä jäljet, jotka Riitta oli suunnitellut etukäteen GPS-laitteeseen (joka on muuten tosi kätevä!). Jokainen meistä sai vuorollaan merkata ja verettää jäljen. Yritin kysellä Riitalta mahdollisimman paljon mejästä, koska olimme saaneet Danan kanssa samalle viikonlopulle koepaikan kokeeseen ja mejässä ei olla koskaan kisattu. Myöskin treenaaminen on ollut tänä kesänä aika vähäistä.

Dana ja peuran sorkka

Muhoksen kurssin mejä-maastot on aika helppokulkuiset, ei sellaista suopursuista vaan kuivaa kangasmetsää. Siellä myös järjestetään kokeita. Koiralle maasto voi olla siinä mielessä haastavampi kuin esim. sellainen suopursuinen, koska se jäljen haju leviää enemmän tuollaisessa ns. helpossa maastossa. Paljon oppi siinä kun tehtiin muiden jälkiä, etenkin voi-luokan jäljestä tuli saatua hyviä vinkkejä. Lopuksi Riitta teki vielä omalla labbiksellaan voi-luokan näyttöjäljen. Kotiläksyksi tuli opetella kompassin käyttöä, mikä olikin ihan tarpeen muistella.

Toisena päivänä oli sitten vuorossa jälkien ajaminen. Riitta oli suunnitellut Danalle kokeenomaisen jäljen, jonka pituus oli noin 500m. Dana kävi aika kuumana ennen aloitusta. Ohjasin sitä 10m alussa kehoittaen "jälki", ja sitten lopetin ohjaamisen, kuten kokeessakin tehdään. Dana lähti jäljestämään reippaasti, mutta vauhti oli sopiva. Dana välillä pysähtyi ikään kuin kysymään minulta mitä tehdään, mutta jatkoi sitten jäljestämistä kun kehotin että "jälki". Dana jäljesti hyvin, ainoastaan yhden kulmamakauksen oikaisi, mutta ei korjattu sitä, koska jatkoi kuitenkin oikeaan suuntaan kulmalta. Sitten kun Dana tuli kaadolle niin se jopa lipaisi sitä. Olin aivan mielissäni, sillä vuosi sitten treenatessamme sattui se muurahaisepisodi, jonka jälkeen Dana ei ole mielellään enää ottanut sorkkaa suuhun. Nyt kaikki positiiviset eleet sorkkaa kohtaan on minulle enemmän kuin sata jänistä. Kysyin lopuksi Riitalta mitkä pisteet se antaisi tästä jäljestyksestä niin se sanoi, että arviolta 44 pistettä. Kysyin, että eikös Dana käytäkin pääosin ilmavainua, niin Riitta sanoi, että näyttäisi käyttävän vähän molempia, mutta varmistuksen ottaa ilmasta. Riitta piti meille vielä lopuksi sulkeiset mejä-kokeessa muistettavista asioista. Saimme Riitalta peuran sorkan ryhmämme omatoimitreenejä varten, ja se löysi säilytyspaikkansa meidän pakkasesta.

Lauantaina lähdin sitten aamusella ajelemaan kohti Siikalatvaa ja en ottanut Danaa mukaan vielä silloin. Koepaikalla tutustuin ihmisiin ja sai ottaa välipalaa. Sitten kerrottiin ketkä ovat jälkiparit jälkienteossa ja siirryttiin yhdessä parin kanssa ottamaan kartasta kompassilukemat ylös. Riitta kokeen vastaavana ylitoimitsijana oli laittanut minulle ystävällisesti hyvin kokeneen jäljentekijän pariksi, joten olin hyvissä opeissa. Pyysin jälkipariani Kaisaa tarkistamaan vielä ottamani kompassilukemat ja Kaisa neuvoi oman jälkeni piirtämisestä pari asiaa. Sitten nappasimme veret yms. tarvikkeet mukaan ja lähdimme yhdessä tekemään jäljet. Vastasin yhden avo-luokan jäljen teosta ja Kaisa voi-luokan, eli aina ollaan oppaana saman luokan jäljellä, jossa itsekin kisaa, paitsi ei tietenkään omalla jäljellä. Jälkien aloitukset on merkitty maastoon valmiiksi, joten siitä pystyi jo hyvin katsomaan oman jäljen aloituksen. Jäljen alku-lappuun merkittiin aika, jolloin jäljen teko on aloitettu. Voi-luokan jäljen teimme ensin niin, että Kaisa suunnisti ja minä merkkasin ja kuljin veretetyn sienen kanssa perässä. Sovittiin Kaisan kanssa, että laitetaan mielellään enemmän merkkejä kuin liian vähän niin on helpompi sitten opastaa jäljellä ja kun minäkin vasta ensimmäistä kertaa olin oppaana.

Piilomerkkausta tarroilla

Kyllä se voi-luokan jälki on pitkä, ainakin siltä tuntui sitä tehdessä.. Mutta saatiin jälki hyvin tehtyä ja Kaisan GPS-laite oli kyllä kätevä apu myös. Sitten jätettiin vielä kaato-lappu tien lähelle, jotta seuraavana päivänä oppaan on helppo löytää kaadon paikka, kun tuo sorkan paikalleen. Sitten tehtiin samoilla tulilla minun avo-jälki, jolloin vaihdettiin osia. Minä suunnistin askelpareja laskien ja Kaisa merkkasi sekä kulki sienen kanssa perässä. Jännitin suunnistamista, mutta hyvin se sitten onneksi meni. Tein samalla muistiinpanoja paperille tekemästämme jäljestä, jotta olisi sitten helpompi opastaa. Päivä kesti noin 5 tuntia ja ruoka tarjottiin jäljentekijöille.

Sunnuntaina saavuimme anivarhain jälleen Siikalatvaan ja mukana tuli olla koiran rekisterikirja, rokotustodistus, valjaat tai hyvä kaulapanta sekä 6m jälkinaru. Ilmoittauduimme ja maksoin talkooporkkanalla kokeen. Koe aloitettiin ylituomarin puhuttelulla, jossa arvottiin jäljet ja käytiin läpi käytännön asioita. Laukauksensietotesti pidettiin saunan takana, joka herätti hieman hilpeyttä. Jokaisella tuomarilla oli omat alueensa, joiden jälkien tuomarina toimii. Danalta tarkistettiin siru ja mentiin laukauksensietotestiin. Paikkana toimi pieni beach volley-kenttä, jonka toisen päähän puihin koirat kiinnitettiin jäljestysliinojen kanssa ja kentän toiseen päähän ampujan luokse meni omistajat. Sanoin ensin Danalle ajatuksissani "Odota", jolloin minua huomautettiin, että koiraa ei saa jättää käskyn alle. Palasin sitten Danan luo enkä puhunut mitään ja lähdin pois, jotta käsky ei jää päälle. Laukaus tuli ja suurin osa koirista oli aivan hiljaa, joku taisi haukkua aika paljon. Kaikilta hyväksyttiin testi, jolloin porukat alkoi lähteä jälkipaikalle.

Minulla oli opastus ennen omaa vuoroani, mikä oli ihan kiva niin sai sen ainakin heti pois alta. Vein sorkan oikeaan kohtaan ja poistin merkkikrepit loppumakaukselta. Kyselin tuomarilta millaista opastusta hän minulta toivoo ja sitten lähdimme maastoon. Tärkeintä oli, että minä pysyn aina jäljen päällä, vaikka muut hortoilisi missä. Sen onnistumiseksi suuressa roolissa oli juurikin ne piilomerkit, joita oltiin edellisenä päivänä laitettu. Opastus meni yllättävän hyvin, vain yhdessä kohdassa mietin missä jälki kulkee ja olin mennyt pari metriä sen sivuun mutta korjasin sitten sen aika pienellä liikkeellä. Oppaana ollessa tulisi muistaa, että se jäljen päällä oleminen on tärkeintä ja sitä opastettavaa koirakkoa ei passaa liikaa jäädä seuraamaan, ettei se itse jälki jää kakkoseksi.

Jälkeä purkamassa

Sitten oli yksi jälki välissä ja sen jälkeen meidän vuoromme koitti. Jutusteltiin tuomarin kanssa ennen kuin aloitettiin ja huomasin, että minulla kappasi vilu, varmaan jännityksestä. No sitä ei tarvinnut kauaa miettiä kun lähdettiin liikkeelle. Sen 10m ohjasin Danaa alussa kuten sai tehdä ja sitten menin vaan perässä. Ei Danaa tarvinnut juurikaan jarrutella kun se kiersi semmoisia mutkia, että huhheijaa. Ei ollut todellakaan suoraviivaista etenemistä. Yritin mukamas pysyä kartalla jäljen muodosta ja etäisyyksistä, että osaisin makausten lähellä sitten jarruttaa Danaa enemmän vaan pyhpah, sehän oli semmoista menoa, että tipuin hyvin äkkiä kärryiltä missä mennään. Danan ilmavainun ansiosta minä sain semmoista lenkkiä, että etenemistämme voisi kuvailla aika kiemuraiseksi. Kyllähän siinä melko kuuma tuli, ja tuntui että kävelin tuplasti sen jäljen mitä oikeasti käveltiin. Ensimmäisen makauksen muistan kun Dana merkkasi ja hyvin merkkasikin. Sitten jatkettiin matkaa ja tuli eteen aito, tuore hirvenmakaus. Varvut ei olleet vielä nousseet makaukselta, niin tuore se oli. Siitä Dana lähtikin sen hirven jäljille ja ekaa kertaa kun oltiin niin en ollut varma oliko se oikealla jäljellä vai ei, ihan niin hyvin en osannut vielä tulkita Danaa. Dana löysi kuitenkin jäljelle takaisin ja matka jatkui. Myöhemmin Dana lähti taas sen hirven jäljille ja siitä tuli hukka, eli kadotimme jäljen ja olimme turhan kaukana. Sain sitten lähettää Danan uudelleen, ohjata taas 10m alussa ja siitä lähtien meni taas paremmin.

Minähän en missään vaiheessa porissut Danalle mitään ennen kuin tuomari sanoi, että kehota koiraa. Jotenkin oli jäänyt sellainen mielikuva, ettei kannata pahemmin porista koiralle ja tottahan sekin, mutta en tiennyt että missä se raja menee niin olin sitten ihan suu kiinni. Toista makausta en itse huomannut ollenkaan, ja ajattelin, että sekin mahtoi mennä tässä haipakassa ohi. Sitten kompastuin johonkin runkoon yhdessä vaiheessa lentäen naamalleni mättäälle ja tuomari naurahti sanoen, että jahas, ohjaajakin löysi jotain. Kyllä nauratti se tilanne. Ajattelin siinä vaiheessa, että kun tämän kaiken näkis videolta niin siinä olis kyllä hyvää hupia. Selvittiin sitten kuitenkin lopulta kaadolle ja jos joku mieltäni oikein lämmitti niin se kuinka Dana innostui sorkasta, oikein maisteli sitä. Tuomari kiitti ja sain kehua Danaa.

Sitten juteltiin tuomarin kanssa ja kysyin, että olisiko se hukka ollut estettävissä jos olisin hoksannut kehoittaa Danaa siinä vaiheessa kun se lähti jäljeltä niin tuomari sanoi, että olisi ollut. Sitten sanoin, että varmaan merkkasit sinne koeselostukseen, että ohjaajakin teki hyvää jäljestystyötä niin tuomari sanoi, että kyllä, ohjaajakin löysi myös jotain :D Sanoin, että tässä sain nyt sen varmistuksen omille epäilyilleni siitä, että Dana todella on ilmavainuinen koira. Kysyin, että voiko sitä jotenkin opettaa käyttämään enemmän maavainua. Tuomari sanoi, että eipä oikeastaan, kun koira käyttää sitä vainua, jonka on itselleen parhaimmaksi todennut. Hän myös sanoi, ettei se ilmavainuisuus yhtään huonompi ole kuin maavainuisuus, mutta siinä täytyy heittää vähän enemmän lenkkiä sitten jäljellä edetessä. Eli minun lenkityspuoli on ainakin kunnossa. Tuomari kannusti meitä ehdottomasti jatkamaan harrastusta, sillä koira osaa kyllä jäljestää. Lisää vaan treeniä molemmille niin hyvä tulee.

Lähdin sen jälkeen purkamaan sen tekemäni jäljen pois ja jäljen purku tehdään aina lopusta alkua kohti niin näkee piilomerkeistä missä jälki menee. Siinä vaiheessa oli jo tullut sen verran polviin asti ylettyvissä suopursuissa rämpimistä sille päivälle, että rupesi jo vähän väsy iskemään. Sain jäljen purettua ja menin koepaikalle odottelemaan tulostenlukua. Juttelin siinä ihmisten kanssa niin eräs ensikertalainen oli ollut oppaana jäljellä, mutta oli hukannut sen jäljen. Kyllä niitä sattuu ja varmasti etenkin ensikertalaisille. Se riittävä piilomerkkaus on hirveän tärkeää, muuten jäljen voi kadottaa helpostikin. Tulosten lukeminen alkoi ja kaikki kirjoitti lappuihinsa ylös koirakoiden tuloksia sitä mukaa kun niitä lueteltiin. Tuomarit lukivat jokaisen koeselostuksen osallistujien edessä ääneen. 

Koesuorituksen arvostelu

a. Jäljestämishalukkuus 0-6 pisteet: 4

b. Jäljestämisvarmuus 0-12 pisteet: 7

c. Työskentelyn etenevyys 0-10 pisteet: 6

d. Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 pisteet: 12

e. Käyttäytyminen kaadolla 0-3 pisteet: 3

f. Yleisvaikutelma 0-5 pisteet: 4

Laukauksen sieto: Hyväksytty

Pisteet: 36

Palkinto: AVO2

"Lähtömakaus tutkitaan hyvin. Koira aloittaa ilmavainuisen jäljestämisen risteillen jäljen molemmin puolin osin laajahkoin kaarroksin. Mutta merkkaa ensimmäisen makauksen hyvin, kulma tarkasti. Kulman jälkeen jäljen vieressä hirven yöllinen makaus, jota tutkitaan laajoin kaarroksin, ajautuu hukkaan saakka. Osoitetaan jälki, josta toiselle kulmalle, makaus merkataan hyvin, kulma tarkasti. Kolmas osuus jälkitarkempaa jäljestystä. Kaadolle suoraan, joka nuuhkitaan ja jäädään paikoilleen."

Noniin, elikkä oltiin me menty sen toisenkin makauksen luo, vaan se meni minulta kyllä ihan ohi! Olin varmaan siinä vaiheessa jälkeä joku ihmisraunio vaan Danan perässä niin ei mennyt mun aivolohkoon se tapahtuma, haha! Vaan hyvä juttu, että oltiin niistä makauksista suoriuduttu hyvin. Tuomari sanoikin, että tämä koira merkitsi makaukset tarkasti. Hyvä että meidän treenit on menneet ainakin siinä mielessä putkeen. Täytyy vielä perehtyä noihin mejä-kokeen pisteytyksiin paremmin kun ei ollut mitään hajua, että paljonko mistäkin menee pisteitä.

Jäljestysuransa korkannut tytteli

Olin yllättynyt, että saatiin palkintokin; lahjakortti Mustiin ja mirriin. Avo-jäljestäjiä oli yhteensä 8 kpl, joista neljä sai tuloksen. Me tultiin kolmansiksi. Tosi hienosti meni eka koe! Olen tosi tyytyväinen, että saatiin tulos ekasta kokeesta ja vähällä harjoittelulla. Ainoa mikä jäi vähän harmittamaan, oli se oma moka tietty kun ilman sitä olisi voinut tulla puhdas jälki, mutta näin sitä oppii! Opin sen, että saa kehottaa "jälki!" ja sitä kehotusta kannattaakin tehdä ennemmin kuin ottaa hukka, mutta ei tietysti liikaa kehotusta. Vaihtovaatteet myös kannattaa ottaa mukaan koeviikonlopulle. Nyt sattui kyllä hyvä sää kokeeseen, oli pilvistä mutta ei pahemmin satanut. Mejä-kokeissa on mukavan lämmin fiilis ihmisten kesken. Rankka viikonloppuhan se on ja sekin jo pelkästään väsyttää kun koko päivän on ulkona, mutta kyllä se vaan on mukavaa. Sunnuntai-päivän pituus ei ollut ihan kellon ympäri, mutta melkein. Illalla kuudelta pääsi lähtemään kotia kohti. Jäi hyvä fiilis tästä uudesta kokemuksesta, tästä on hyvä jatkaa!

Viralliset kortit saapuivat

Loputkin koetoimitsija- ja koulutusohjaaja kortit saapuivat postissa. Siispä olen nyt virallisesti koiratanssin sekä vesipelastuksen koetoimitsija ja koulutusohjaaja. Koiratanssissa olenkin toiminut jo ylitoimitsijana SM-kokeessa viime syksynä. Vesipelastuksessa tulen toimimaan ylitoimitsijana ja koetoimikunnan puheenjohtajana tulevana heinäkuuna. Onhan se iso vastuu huolehtia koko kokeesta, että kaikki toimii ja menee niin kuin pitää, mutta niin sitä oppii!

Myös molemmissa lajeissa kouluttajana toimiminen on tullut tutuksi. Mukava kouluttautua uusiin tehtäviin niin mahdollistaa samalla yhdistyksen toiminnan ja oman harrastuksen jatkumisenkin.

Koiratanssin koulutusohjaajakoulutus

Osallistuin viikonloppuna koiratanssin koulutusohjaajakoulutukseen, joka järjestettiin Oulussa. Koulutukseen osallistuvan tulee olla täysi-ikäinen ja hänellä tulee olla oman yhdistyksen puolto, kennelliiton jäsenyys, kouluttajakokemusta erityyppisten rotujen kouluttamisesta ja toiminut aktiivisesti lajin parissa. Lauantaina oli teoriapäivä, jossa kävimme läpi millainen on hyvä koulutusohjaaja, koulutusohjaajan ominaisuuksia ja tehtäviä, kennelliiton roolia koiratanssissa, koirien oppimisesta ja kurssien suunnittelusta. Oli erityisen hyvä saada tietoa eri tasoisten koirakoiden kouluttamisesta koiratanssissa. Katsoimme myös muutamia videoita naapurimaastamme Venäjältä ja mietimme, mitä sanoisimme koirakolle palautteeksi jos he olisivat kurssilaisiamme. Päivä meni kyllä nopeasti mukavassa koulutusporukassa. Kävimme herkuttelemassa myös Cafe Liljassa mahtavan kokoisilla salaateilla. Koulutuspäivän jälkeen suunnittelin illalla seuraavan päivän harjoituksia käyttäen Haltia harjoituskoiranani.

Sunnuntaina oli käytännön päivä, jota varten olimme saaneet etukäteistehtävät. Meidän tuli valmistautua opettamaan harjoituskoirakoille kumarrus, pujottelu taaksepäin, position vaihdot 1. positiosta 5. positioon (eli vasemman puolen seuraamisesta oikean puolen seuraamiseen), kehän käyttöä ja ohjaajan liikkumista musiikkiin. Lisäksi tuli tehdä jatkokurssin ensimmäisen tunnin suunnitelma. Jokaisen meistä tuli suunnitella nämä tehtävät ja paikan päällä arvottiin kuka pääsee opettamaan mitäkin muiden seuratessa opetusta. Minulle tuli ohjaajan liikkuminen musiikkiin ja pujottelu taaksepäin. Mukava kun saatiin paikan päälle muutama harjoituskoirakko meidän koiratanssin peruskurssiltakin.

Ohjaajan liikkuminen musiikkiin-tehtävässä minulla oli yksi kappale, jonka tahtiin pystyi liikkumaan monella eri tavalla. Lisäksi kappale oli iloinen ja mukaansatempaava. Ohjeistin harjoituskoirakoita laittamaan koirat kentän laidalle, sillä tässä harjoituksessa ei tarvittu koiria. Pidin alkuun infoa ohjaajan liikkumisesta musiikkiin ja mitä eri asioita ohjaajan tulisi ottaa liikkumisessaan huomioon. Sitten ohjeistin ohjaajia kuuntelemaan musiikkia ja miettimään miten itse liikkuisi sen musiikin tahtiin. Se meni mukavasti. Sitten ohjeistin heitä kuvittelemaan koiran siihen mukaan ja miettimään sitten omaa liikkumista ja laitoin jälleen musiikin soimaan. Ohjaajat tykkäsivät musiikista ja sanoivat, että siihen oli helppo lähteä mukaan.

Sitten pujottelu taaksepäin meni myös hyvin, vaikka se on jo vähän hankalampi liike. Koirakoilla sujui se kivasti ja koulutus-osuus meni sujuvasti. Oli myös tosi mielenkiintoista seurata muiden tulevien kouluttajien koulutusosioita, niistä oppi myös tosi paljon. Vaan kyllä oltiin tosi väsyneitä sunnuntain päivän päätteeksi! Hallissa on kuitenkin sen verran viileää, että sekin kuluttaa jo energiaa, kun täytyy pitää itsensä lämpimänä. Oli tosi mukava ja antoista koulutusviikonloppu, ja niin meistä leivottiin uusia koiratanssin koulutusohjaajia!

Vesipelastuksen koetoimitsija 2 ja koulutusohjaaja-koulutus

Pari viikkoa sitten järjestettiin Kemissä vesipelastuksen koetoimitsija 2 sekä koulutusohjaaja-koulutus, jonne osallistuin. Vasta paikan päällä selvisi se, että meistä valmistuu kurssin myötä myös vepen koulutusohjaajia, mikä oli mukava ylläri. Ensimmäinen päivä koostui teoriasta, jossa käsiteltiin kokeen järjestämistä, koirakohtaisten koepöytäkirjojen täyttämistä, vesipelastuskokeiden sääntöjä, koiran oppimisen ja kouluttamisen periaatteita sekä lajikohtaista koulutustaitoa. Päivän päätteeksi pidettiin tentti käsitellyistä asioista ja täytyy sanoa, että tuolloin ilta kymmenen aikaan ei oikein enää pää toiminut, mutta hyvin se oli kuitenkin mennyt. Päivä kesti 7h, jonka jälkeen lähdin ajamaan vielä kotiin yöksi.

Sitten seuraavana aamuna takaisin Danan kanssa käytännön harjoituksiin. Olimme koko päivän Rytikarin venesatamassa, jossa teimme harjoitusohjauksia ja ohjattavina koirakoina toimivat kaikkien kurssilaisten koirat. Valittiin aina kuka toimii ohjaajana ja ketä koirakkoa ohjaaja ohjaa. Oli jännittävää, mutta mielenkiintoista olla ohjaaja. Minulla on taustalla hieman kokemusta ohjaajana toimimisesta kun olen ollut vetämässä vepe-treenejä joskus. Minun ohjaamalla koirakolla oli aika montakin ongelmaa, joka tuntui sitten melko monimutkaiselta aluksi. Onneksi kouluttajamme sanoi, että niistä täytyy melkein nyt valita yksi ongelma, jota aletaan työstämään, koska kaikkea ei voi ratkoa yhtä aikaa. Viennissä oli ongelmaa, joten aloimme ratkomaan sitä ja teimme vientiä aluksi hyvin olemattomalta matkalta, josta lähdimme pikku hiljaa pidentämään matkaa. Kouluttaja sanoi, että kyselen hyvin taustatietoja koirakolta ja annan hyvin vinkkejä jatkoa ajatellen. Saatiin lopulta onnistunut vienti, jonka jälkeen me siirryttiin Danan kanssa koulutettaviksi.

Kerroin, että meillä on viennissä ongelmaa pelastusliivien suhteen. Sitten katsoimme ensin miltä se näyttää pelkillä pelastusliiveillä se vienti ja Dana teki sen tyypillisen, eli U-käännöksen juuri ennen venettä. Sitten kokeiltiin sama dummylla, mikä oli varmempi, mutta edelleen arpoi ennen venettä, veiskö tuonne. Kouluttaja sanoi, että näyttää siltä, että sitä on palkattu paljon rannasta ja sen takia se ranta vetää sitä puoleensa. Hyvä pointti tuli esille; pyri palkkaamaan niin, ettei koira koskaan tiedä mistä palkka sillä kerralla tulee. Heti kun Danalle tuli motivointi veneestä palkalla niin johan alkoi viemään paremmin. Monta hyvää vinkkiä tuli esille tuossa koulutushetkessä, että ne oli kyllä ihan kullanarvoisia vinkkejä jatkoon.

Dansku satamassa

Opin tosi paljon viikonlopun aikana vepestä. Tärkeää on se, että aina kun treenataan, niin otetaan vain yksi asia/teema, ei useampaa. Ei esimerkiksi treenata samalla kerralla etäisyyttä ja esineen luovuttamista, vaan ainoastaan toista. Oli myös mielenkiintoista kuulla vinkkejä sellaisiin ongelmiin, mitä ei ole itsellä ollut Danan kanssa, mutta jotka on hyvin yleisiä ongelmia. Voi näitä hyviä vinkkejä jakaa sitten kun toimin itse koulutusohjaajana treeneissä. Oli tosi opettavaista seurata muiden koirakoiden kouluttamista ja kuulla mitkä vinkit heillä olisi avuksi ongelmiin.

Tolokkuna

Kotiläksyksi saatiin pari tehtävää tehtäväksi, jotta valmistuisimme syksyllä virallisesti koetoimitsijoiksi sekä koulutusohjaajiksi. Täytyy ottaa koulutettavaksi jokin vepe-koirakko ja pitää heidän kouluttamisestaan harjoittelupäiväkirjaa (5-6 harjoittelukertaa). Minulla on jo kiikarissa treenikoirakko koulutettavaksi. Lisäksi täytyy olla vähintään yksi harjoittelukerta vesipelastuskokeen toimitsijana. Minulla sekin on jo tiedossa, sillä menen heinäkuun vepe-kokeeseen toimitsijaksi. Myös uusien sääntöjen koulutustilaisuuteen tulee osallistua kun se järjestetään. Oli raskas, mutta huippu viikonloppu, josta sai hyvät eväät jatkoon!

Koiratanssin koetoimitsija 2

Viikko sitten järjestettiin koiratanssin koetoimitsija 2-koulutus Oulussa, jonne olin saanut Oulun koirakerhon puollon osallistua. Koulutukseen oli varattu koko päivä ja meitä oli siellä yhteensä viisi kouluttautumassa. Kävimme läpi koiratanssin tuomariohjetta, kilpailujen sääntöjä ja järjestämisohjeita, toimihenkilöiden tehtäviä ja kilpailun kulkua kouluttajan kanssa. Katsoimme tarkemmin, mitä kaikkea tehtävää koiratanssikisoissa on. Lisäksi perehdyimme Suomen Palveluskoiraliiton SPKL:n Virkku.nettiin, jossa tapahtuu kokeisiin ilmoittautumiset, voi selata kokeita ym. Koiratanssin siirryttyä SPKL:n alaisuuteen, tuli Virkkuun myös koiratanssin koe-tiedot ja ilmoittautumiset.

Opiskelua ja evästä

Teimme myös käytännön harjoituksia pisteiden laskusta jos vaikka kisoissa sattuisi tekniikka pettämään. Laskimme kuvitteellisille koirakoille tuomareiden antamien pisteiden keskiarvot sekä ketkä koirakoista saivat kumat. Lisäksi opettelimme laatimaan koiratanssikokeille aikatauluja. Mielenkiintoista puuhaa ja harjoitukset oli hyviä, niistä oppi paljon. Koiratanssin koulutusohjaaja-koulutus on myös suunnitteilla tänne suunnalle, jonne haluan ehdottomasti osallistua sitten kun se järjestetään. Sen myötä pätevöityisi sitten koiratanssin kouluttajaksi ja se kiinnostaa minua tosi paljon.

Kilpailukirjat

Katselimme myös videoita epiksistämme ja sanoin, mitä meidän koreossa haluaisin vielä pienesti muuttaa niin ideoitiin sitä vähän yhdessä siinä. Sain hyviä kommentteja ja vinkkejä. Olen myös oikeastaan älynnyt vasta viime aikoina kuinka hyvin meillä ihan oikeasti Haltin kanssa meni ne epikset. Sen kun saisi vielä kisatilanteeseenkin. Seuraavana päivänä meillä oli kt-harkat ja siinä tein ohjelman läpi pienillä uusilla muutoksilla. Ohjasin itse jotenkin eri tavalla sen kuin epiksissä ja huomasin, että sepä vaikutti selkeästi meidän suoritukseen sitten. Heilutin käsiäni ihan liikaa ja muutenkin olin jotenkin holtiton :D Epiksissä olin taas jotenkin niin simppeli ja rento, että nyt pitää kyllä koittaa se sama olotila saada itselle ja koittaa muistaa pitää kädet aisoissa.

Koetoimitsija 1-koulutus

Kävin opiskelemassa koetoimitsija 1-kurssin 13.2 kun se järjestettiin Limingassa. Koetoimitsijakoulutukseen voi osallistua yhdistyksen suosituksesta ja yhdistykseltä tulee toimittaa kirjallinen puolto koulutukseen osallistumiseen. Minulla oli puolto jo kahdelta yhdistykseltä, OKK:lta (koiratanssi) ja Pohjoisen Vesipelastuskoirilta (vesipelastus), mutta yksikin puolto riittää. Koulutukseen hakeutuvan tulee olla täysi-ikäinen, Kennelliiton jäsen ja hänellä tulee olla riittävä tietous omista koemuodoistaan. Kurssille osallistujan on oltava toiminut aktiivisesti koemuodon harrastajana ja toimitsijatehtävissä tai muuten siihen hyvin perehtynyt.

Koulutukseen kuuluu kaksi osaa. Perusosassa (koetoimitsija 1) annetaan koemuodoille yhteistä tietoutta. Kakkososassa (koetoimitsija 2) annetaan koemuotoon liittyvä erikoiskoulutus. Tuolloin koulutuksen antavat ko. koemuodon ylituomarit. Koetoimitsijaksi pätevöityäkseen osallistujan tulee suorittaa molemmat jaksot järjestyksessä 1-2 hyväksytysti. Kurssin päätyttyä tulee osallistujan hallita koeasiapapereiden täyttäminen ja menettely niiden kanssa. Lisäksi on omattava valmius toimia omassa koemuodossaan vastuullisena koetoimitsijana ja/tai sihteerin tehtävissä. Koetoimitsija vastaa muiden toimitsijoiden työskentelystä. Hän järjestää heille mm. riittävän koulutuksen ja seuraa heidän toimintaansa kokeen aikana. Koetoimitsijakortti on voimassa viisi vuotta ja se uusitaan jäsenyhdistyksen esityksestä. Voimassa olevan koetoimitsijakortin haltijalla on vapaa pääsy Suomen Kennelliiton alaisiin näyttelyihin ja kokeisiin.

Koulutuksessa tuli esitellä itsensä kaikille ja kertoa lajit, joiden vuoksi on kurssilla. Kerroin, että lajeina minulla on koiratanssi ja vesipelastus niin kurssinvetäjät sanoi, että koiratanssi on tosi harvinainen, sen edustajia harvemmin näkee. Siitä tulikin kyselyitä päivän mittaan, että millainen se on lajina. Koulutus kesti iltapäivään saakka, ja lopussa ei ollut mitään koetta tai testiä. Luennolta tuli siis vaan painaa mieleen asiat mitä käytiin läpi. Koetoimitsija 2-osat on edessä sitten keväällä, toukokuussa menen opiskelemaan koiratanssin ja kesäkuussa vesipelastuksen. Sitten olen valmis!

 Todistus suorituksesta

Oulujokilaakson kennelkerho päätti palkita minut ja Danan vesipelastuksessa menestymisestä, koska nousimme viime kesänä alokkaasta avoimeen luokkaan. Palkinto toimitetaan meille piakkoin. Alla kuva Nuusku-lehdestä, jossa luki niin osuvasti, että voisin itsekin tuon allekirjoittaa täysin omieni kohdalla. Syy siihen miksi harrastuksia on moneen lähtöön.. :)

Parin viikon kuulumiset

Taas pijelly kiirettä sen verran, ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan, mutta nyt tilanteen korjaus! Kolme viikkoa sitten sain kasvattajan peruskurssin suoritettua. Viikonloppu oli todella mielenkiintoinen ja ne päivät meni ihan liian äkkiä! Kurssi herätti paljon ajatuksia ja sieltä sai ihan älyttömästi tietoa, onneksi kävin sen! Jokaisen, joka haaveilee joskus teettävänsä pentueen tai alkavansa kasvattajaksi kannattaisi kyllä käydä se kurssi. Tekisi mieli opiskella noita asioita lisääkin, ehkä minun täytyy vaan alkaa nyt lukemaan kaikkea kirjallisuutta pahimpaan tiedonjanoon. Kennelnimi-anomukseni laitoin pian sen jälkeen vetämään, mieluummin näin hyvissä ajoin niin olisipahan sitten sekin valmiina. Katsotaan mitä Kennelliitto päättää, siinä käsittelyssä voi kestää aikaa.

Dana kävi lonkka- kyynär- ja selkäkuvauksissa 1,5 vkoa sitten. Kyllä jännitti, että mitähän sieltä selviää, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Teetin epäviralliset kuvaukset, koska Danaa ei tulla käyttämään jalostukseen ja että saa itse tietää mikä on tilanne kun kuitenkin harrastetaan suht monipuolisesti. Tilanne oli hyvä, lonkat oli priimaa; eläinlääkäri sanoi, ettei niissä ole mitään mistä voisi huomauttaa. Lonkat ja kyynärät siis asialliset, hyvät ja normaalisti kehittyneet. Selässä 1 ylimääräinen lannenikama, normaalisti koiralla 7, Danalla 8, mutta siitä ei tavallisesti aiheudu mitään poikkeavaa. Muuten hyvä selkä. Tutkimuksen perusteella Danan kanssa voi normaalisti harrastaa nykyisiä harrastuksia, mutta eläinlääkäri sanoi sitä, että jos kovasti alkaa hyppyyttämään, esim. agility, sillä voi saada muutamassa vuodessa hyvänkin rakenteen rikki. Mutta huh, olen niin onnellinen näistä tuloksista! Ja onneksi meidän harrastukset onkin suht turvallisia eikä sisällä hyppyytystä kuin satunnaisesti (koiratanssi). Ehkä tuo Danan selän pituus selittää sen, miksi Dana ei oikein tykkää olla selällään. Eläinlääkäri sanoi, että käytännössä se ylimääräinen nikama näkyy vaan pidempänä selkänä.

Haltin tyypillinen nukkumatyyli, Dana pieni viltin alla

Tutkimuksen jälkeen Dana oli aivan tokkurassa rauhoituksesta. Danaa myös paleli, tassut oli kylmät ja välillä tärisi, niin se sai levätä lämpöpeiton alla lämpimässä. Iltaa myöten olo lähti mukavasti helpottamaan onneksi.

Minka oli meillä viikko sitten viikonloppuna, ai että sitä ihanaa muoria! Dana ja Halti nauttivat kovasti kun saivat hoitaa sitä. Sanoinkin Minkalle, että kyllä nyt on hyvät oltavat! Dana pesi Minkaa säännöllisesti ja Halti putsasi korvat, team omaishoitajat ;) Kävimme metsälenkeillä ja Minka oli tosi reippaana sielläkin. Lenkkeiltiin aina Minkan ehdoilla ja muori käpyttelikin vähän lyhyempää matkaa ja sai sitten mennä lepäämään autoon, kun me muut käytiin vielä vähän pidemmällä. Tosi hienosti Minka kuitenkin jaksoi ja oli aivan innoissaan uusista hajuista ja ympäristöstä. Lenkin jälkeen oli hyvä tehdä koko konkkaronkalle hoitotoimenpiteet. Leikkasin kaikilta kynnet ja tsekkasin hampaat. Haltilta poistin hammaskiven uudella hammasskraballa, jonka tilasin mustista ja mirristä. Sillä lähti tosi kätevästi se kivi ja rappasin myös samalla Danaltakin. Kummallakin oli sitä vain vähän ja yllättävää, että sitä ylipäätään on, koska syövät paljon luita. Vaan onhan sen tulo yksilöllistä kuten ihmisilläkin.

Kuva täältä

Tässä kuvia siltä viikonlopulta!

Kaikki kolme koossa, ihanaiset!

Tytöt nukkuivat paljon yhdessä, ihana olla lähekkäin <3

Ryhmärämä! Minka pistää parastaan nuorempien takana :D

Joulukorttikuvatkin otin, mutta ne taidan julkaista sitten täällä netin puolella lähempänä joulua. Oli siinä melkoinen taiteileminen saada kolme koiraa poseeraamaan!

Haltin ja Danan viime kuukauden riesana oli nenäpunkit. Tuntui, ettei niistä pääse eroon ja niitä on ihan hirveästi liikkeellä nyt kennelyskän lisäksi. Varmaan tämä leuto ilma tekee sen kun ei lumi ja pakkanen pääse asettumaan. Tytöt söivät yhteensä kaksi Milbemax-kuuria, ensimmäinen oli madotus ja varotoimenpide kun sitä oli kovasti liikkeellä, toinen kuuri pitikin sitten ottaa kun se punkki iski. Kuuri loppui kaksi viikkoa sitten, toivottavasti nyt oltais siitä päästy! Se Milbemax pisti Haltilla mahan sekaisin niin ei ollut kovin kiva..

Viime viikonloppuna käytiin Elinan ja Lumon kanssa reippailemassa lentokentän maisemissa, tässäpä kuvia! Halti täytti nyt sunnuntaina 10 kk!

Lumo vaanii..

Lentokentän valot syttyi ja sokaisi kirkkaudellaan..

Dansku  ja Lumo

Takatilan pimut!

Mukavaa alkanutta viikkoa, enää 16 päivää jouluun! :)