torstai 27. joulukuuta 2018

Tampereen tanhut

Lokakuun lopussa innostuttiin lähtemään Ylöjärvelle koiratanssin SM-kisoihin kun paikka sinne saatiin. Ensin kisoissa täytettiin SM-koirakoiden paikat ja jäljelle jäävät paikat oli sitten muille kuin SM-koirakoille. Satuimme Danan kanssa saamaan paikan, joten päätimme käydä vielä viimeisen kerran esittämässä "Aalloissa siis". Majoituimme tällä kertaa Tampereen Forenomille, joka sijaitsi ihan Tampereen keskustassa. Oli mukavan tilavat huoneet ja hyvä keittiö, josta löytyi jääkaappi pakastinlokerolla, kahvinkeitin, mikro ja vedenkeitin. Parina miinuksena mainittakoon, että jonkin matkaa täytyi kävellä, että löydettiin koirille tarpeiden tekoa varten paikka (mikä on toki ymmärrettävää kun ydinkeskustassa on). Pysäköintihalli ei sijainnut ihan hotellin kupeessa vaan sinne oli kävelymatkaa noin 10-15 min. Muuten oli kyllä oikein hyvä majoitus ja yllättävän rauhallista oli nukkua, vaikka ihan keskustassa oltiinkin.

Aamulla lähdimme suuntaamaan hyvin nukutun yön jälkeen kohti Ylöjärveä. Ylöjärven halli oli entuudestaan tuttu parin vuoden takaa, sillä voitimme siellä silloin freestylen alokasluokan ja saimme kuman. Tykkään kyllä siitä hallista, ja on mukavaa kun se on lämmin (+15 astetta). Halli on tekonurmipohjainen ja kilpailukehän koko on n. 16x16 metriä, josta kolme sivua rajautuu seiniin. Ilmoittautumisen yhteydessä sai kivan pikku pussukan, jossa oli herkkuja sekä ohjaajalle että koiralle. Ensimmäisenä kisasivat alempien luokkien koirakot tavallisena kisana, jonka jälkeen oli vuorossa SM-kisat. Tällä kertaa mietin tarkoin Danan loppupalkan sijainnin, koska en halunnut, että se enteilee sitä kuten Oulun kisoissa kävi. Niinpä päätin ensimmäistä kertaa jättää palkan ulos autolle. Sitten käytiin kehääntutustumassa toisen avo-koirakon kanssa. Muutama liike tehtiin siellä ja se oli siinä. Ei Dana ihan parhaassa vireessä ollut kun tehtiin. Oikean vireen löytäminen on kyllä sellaista mielenkiintoista puuhaa. En ole koskaan hetsannut Danaa ennen kehää kun olen vähän miettinyt, että jos se lähtee sitten ihan lapasesta ja ohjelma menee noutajien lempipuuhaan eli hyppimiseksi. Voisi joskus vaikka epiksissä ihan huvikseen testata olisiko sillä jotain positiivista vaikutusta jos vähän innostaisi ennen esitystä.


Itse esitys meni jollain tapaa vähän kuten enteilinkin. Danan vire ei ollut parasta laatuaan niin meni vähän samantyyppiseksi kuin Oulussa kisaveto. Kaiken kaikkiaan se meni pääosin paremmin kuin Oulussa, mutta samaa epätarkkuutta ja häsellystä oli ilmassa. Ekan kerran myös tuijotti jonkun verran yleisöäkin, en tiedä mikä sitä siellä häiritsi. Hyviä pätkiä ja onnistuneita liikeketjuja oli kuitenkin. Monesti tuppaa vaan jäämään itselle mieleen ne asiat mitkä ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Ja usein se kokonaiskuva saattaa olla itsellä jotenkin sekavampi, vaikkei se niin pahalta sitten näytäkään kun videolta katsoo. Joka tapauksessa tällä kertaa kun lähetin sen lopussa kiertämään venettä niin se oli lähdössä kehästä (vene oli vähän kohtalokkaasti sinne poistumistiehen päin). Kääntyi onneksi heti kun kutsuin. En tiedä onko sillä se palkka mielessä vai mikä. Loppuun asti saatiin kuitenkin vedettyä ohjelma ja Dana ei ainakaan aavistanut missä palkka oli, joten lähdettiin ulos palkalle. Pisteitä tuli 154,34p ja olen tyytyväinen, koska ne oli ihan sen esityksen näköiset pisteet. Olihan tämä jo kuudes kerta kun vedettiin tämä sama ohjelma niin voihan se olla, että tämän esittäminen alkoi jo kyllästyttää sitä.



Tämä vuosi on ollut vähän sellaista kisavetojen suhteen, ettei Dansku ole tehnyt niin hyvällä draivilla kuin viime vuonna. Viime vuoden vedot oli minusta Danalla parhaita kisavetoja, mitä on koskaan ollut. Onko syynä tuo ohjelma, että siinä vaatimustaso on paljon enemmän mitä alokkaassa.. Vai onko se kesto.. Palkattomuus.. Vire.. Vai alkaako ikä pikkuhiljaa painaa. En tiedä. Sitä on mielenkiintoista seurata, ratkeaako arvoitus. Minua ei juurikaan jännitä Danan kanssa kisatessa, joten ei sitäkään oikein voi ajatella syyksi. Mutta jos näyttää, että tässä on suuntaus joka jatkuu, ja johon ei syytä ja ratkaisua löydy niin aina voidaan jättää kisaaminen pois, eihän se ole sen kummempaa.


Dana tuli luokassaan toiselle sijalle ja sai aivan ihanan värisen ruusukkeen! Lisäksi pokaalin, vilkkuvalon ja ohjaajalle oli pieni herkkupussi. Hyvää kokemusta saatiin ja aina niin kivoja reissuja nämä tanssireissut kun seura on parasta ja pitkät automatkat aikaa jutella 

Dana
Tulos: FS AVO 154,34p, 2.sija

Mari Väänänen: Kiva musiikki ja idea. Koira oli kovin epävarma suorittamaan, keskittyminen kohdistui kehän ulkopuoleen ja kontakti katkeili. Ohjaaja liikkui ja ohjaa kauniisti. 76/79, 155p

Outi Tastula: Danalla jäivät liikkeet vähän kesken. Avoluokassa odottaisin hiukan myös teknisempiä liikkeitä. Koreografia oli kiva ja ohjaaja liikkui kauniisti. 73/80, 153p

Hannele Parviainen: Kivoja elementtejä esityksessä :) Hiukan koiralla haahuilua. 78/77, 155p


Koiranpentu-ilme

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Danan allergiapäivitystä

Danalla vastusteli alkusyksystä terveyden suhteen. Virtsakiteitä ei ole onneksi viime talven jälkeen ollut, mutta keväällä oli närästystä. Myöskin joi ja virtsasi enemmän ja näihin asioihin ei oikein lääkäristä saatu apua ja närästyslääkkeetkään ei auttaneet. Tuolloin otin yhteyttä ravitsemusneuvojaan, joka tekee räätälöityjä ruokavalioita koirille. Ruokavaliosuunnittelu etänä maksoi 60 euroa sisältäen kirjallisen ohjeistuksen ja tarvittavat muutokset sekä seurannan kunnes tilanne on tasapainossa. Ravitsemusneuvoja oli sitä mieltä, että voitaisiin kokeilla pelkkää kotiruokintaa ja katsoa miten se vaikuttaa närästykseen ja juomiseen. RN kysyi vielä muutamia täsmentäviä kysymyksiä ja koosti uuden ruokavaliosuosituksen.

En aloittanut uutta ruokavaliota ihan heti, sillä kuivanappulaa oli vielä jäljellä niin ajattelin antaa sen ensin loppuun. Lisäksi uudessa ruokavaliossa oli vitamiineja ja muita ainesosia, joiden saatavuuteen piti perehtyä. Pakastimen täyttö lihavarastojen suhteen oli myös tarpeen. Oli itseasiassa hyvä asia, ettei ruokavaliota aloitettu silloin heti, koska Danan närästys helpotti ja löysin siihen syyn, joka oli makupalojen määrä. Keväällä kun treenattiin yhteen aikaan enemmän niin makupalojakin kului enemmän, joka saattoi olla närästyksen taustalla. Eli jatkossa makupalojen määrä täytyy suhteuttaa entistä paremmin ruoan määrän kanssa ja olla siinä entistä tarkempi. Päätin kuitenkin testata uutta ruokavaliota, kun oltiin sellainen joka tapauksessa saatu. Vanha ruokavalio oli eläinlääkärin suunnittelema, jossa lisäravinteiden osuutta ei ollut käytännössä ollenkaan. Ruokavalio oli Danalla käytössä kaksi vuotta, ja aika rauhassa saatiin sen ajan olla ilman allergisia reaktioita.

100% lihatuotteita

Vanha ruokavalio oli:
Aamuisin keitettyä perunaa ja porkkanaa soseena 200g + raakaa lihaa (poro, hirvi, lammas, hevonen) 150g + rypsiöljytilkka
Iltaisin kuivanappulaa Acanan Grassfed lamb 125g

Uusi ruokavalio:
550g/vrk jaettuna kahteen ateriaan

400g lihaa (samat kuin ennen)
150g kaurapuuroa

A-vitamiinin saannin turvaamiseksi 1x vk naudan maksaa 300g lihan tilalle. Myöhemmin kokeilu, että osa on lihaa ja osa kovaksi keitettyä kananmunaa. (Näitä ei ehditty kokeilla)

Ravinnelisät:
Calcia 800 plus monivitamiini 2 tbl / vrk, kuuden viikon jaksoissa jonka jälkeen 2 vkoa tauko
B-balans 3ml/vrk, kahden viikon jaksoissa
Möller kalanmaksaöljy 15ml 3x viikossa, jos ei syö maksaa. Aloitus kahden viikon kuluttua uuden ruokavalion aloittamisesta.


Eli lihan määrä kasvoi roimasti entisestä. Uutena tulivat kaurapuuro, jonka jälkeen parin viikon päästä aloitettiin kalaöljy. Kalaöljy aiheutti sellaiset allergiset reaktiot, että jouduin aloittamaan Danalle allergialääkityksen. Iho kutisi paljon, mutta onneksi allergialääke alkoi tepsimään. Oireet kestivät useamman viikon ja lääkityksen lopettamisen jälkeen kutinaa oli edelleen niin jouduin lopettamaan myös kaurapuuron ja aloittamaan uuden kuurin lääkitystä. Tämähän tarkoitti myös useiden kokeiden perumista, mikä ilman muuta harmitti, koska ensin kyyn pureman vuoksi jouduttiin perumaan kokeita, mutta lisäksi myös tämän takia. Kesäharrastusten koekisailut jäivät nyt sitten tältä kesältä kokonaan pois. Danan iän puolestakaan montaa harrastusvuotta tuskin on enää jäljellä niin onhan se harmi perua. Tärkeintä on tietysti saada kuitenkin Danan tilanne tasapainotettua ja ruokavalio kohdilleen.

Uuden ruokavalion myötä myös närästys alkoi taas ja Dana myös laihtui. Tuntui, ettei ruoan energiamäärä riittänyt kesäkaudella varsinkaan harrastamiseen. Dana söi lähinnä poroa ja hevosta, mutta mukaan otettiin myös hirvi ja lammas takaisin laihtumisen vuoksi. Myös lampaan rasvaa RN suositteli antamaan jos syö vähärasvaisia lihoja. Närästyshän liittyy usein myös allergiaan/atopiaan, joten veikkaisin, että se on nyt närästyksen syynä. Uuden ruokavalion kanssa ei ollut oikeastaan hetkeäkään stabiilia vaihetta niin mielessä usein kävi, että pitäisikö vaan siirtyä siihen vanhaan takaisin, koska se kuitenkin toimi sillä ihan ok.

Pyysin ravitsemusneuvojalta voisiko uuden ruokavalion koostaa vanhan pohjalta, jottei tarvitsisi enää testata uusia raaka-aineita. Eläinlääkäri ainakin silloin sanoi meille, että noilla sopiviksi testatuilla raaka-aineilla Danan pitäisi kyllä pärjätä eikä lisää ole tarpeen ottaa. Ravitsemusneuvoja kannatti onneksi ehdotustani ja teki uuden ruokavaliosuunnitelman vanhan pohjalta.

Tämänhetkinen ruokavalio on:

500g lihaa (samat)
200g soseeksi keitettyä perunaa ja porkkanaa

Kahteen annokseen jaettuna vuorokaudessa.

Lisinä: Calcia ja B-balans. Nappula voidaan ottaa takaisin mukaan jos halutaan.

Kaurapuuron lopettamisen jälkeen otettiin peruna ja porkkana takaisin ruokavalioon, jonka jälkeen vointi alkoi pikkuhiljaa tasaantua. Otettiin myös sama nappula takaisin ruokavalioon, joten aamuisin saa raakaruokaa ja illalla nappulaa. Nyt Danalla on mennyt pitkään paremmin ja allergisia oireita ei ole ollut. Närästys on vähentynyt ja paino on palautunut ihannepainoon. Dana on kaikinpuolin ollut nyt hyvinvoivampi kun ruokinta on saatu tasapainoon. Puolet raakaa ja puolet kuivanappulaa-malli on ollut hyvä senkin takia, että kuivanappulan syönti selvästi hidastaa hammaskiven muodostumista. Onneksi ruokinta saatiin balanssiin!

tiistai 6. marraskuuta 2018

Haltin vuoro loistaa

Oulun koiratanssikisat tulivat tuttuun tapaan yhtä nopeasti eteen kuin aina on tuntunut tulevan, sillä aika vaan menee niin äkkiä kesäkuun kisoista syyskuun kisoihin. Danan ilmoitin heti ensisijaisesti kisaamaan, koska olin joutunut perumaan sen kanssa koko kesän kokeet Danan sairastelun ja kyynpurematapauksen vuoksi. Olin myös lisännyt Danan koreoon vaativampia juttuja, joiden toivoin onnistuvan. Haltin kanssa en ollut ajatellut mennä, koska ajattelin, että kaksi freestyle-ohjelmaa voisi olla minulle liikaa. Kisojen lähestyessä kävi ilmi, ettei niistä ole tulossa yhtä isot kuin kesäkuun kisoista ja ilmoittautuneita oli siihen mennessä nykyistä totuttua lukemaa vähemmän. Mietin siinä ihan viimeiseen ilmoittautumis-iltaan asti ja päätin sitten ilmoittaa Haltinkin, meni miten meni. Meillä kuitenkin oli valmis ohjelma ja oltiin Haltin kanssa käyty hallilla treenailemassa aina välillä häiriöiden kanssa, joten lähtötilanne ei ollut mikään huonoin. Ainoa mikä oikeastaan laittoi jännittämään oli se, että kuinka selviän kahdesta freestylestä. Nyt sitä oli tilaisuus kokeilla.

Suunnittelin paperille, että mitä teen kummankin koiran kanssa kisapäivänä missäkin vaiheessa. Se selkeytti ja toimi itsellekin hyvänä raamina kun on monta asiaa mistä pitää huolehtia ja tiettyyn aikaan. Haltin kanssa liikkuminen vaatii kuitenkin aina ninjailua niin suunnitelma on hyvä olla. Ensin oli vuorossa HTM, jonka jälkeen oli freestyle, joten hirmu aikaisin meidän ei tarvinnut hallille suunnata. Päiväsaikaan oli luvattu reilummasti sadetta niin heti herättyäni päätin suunnata Haltin kanssa metsälenkille liinassa. Dana sai jäädä kotiin lepäilemään, koska sille taas energianpurku ennen kehää ei ole tarpeen vaan päinvastoin saattaisi olla aika huonokin asia. Haltille lenkki teki hyvää ja tästä opinkin, että ehkä tuon tyyppinen lenkki olisi sille just passeli kisapäivänä. Ja minulle.

Puolen päivän aikaan suuntasimme hallille ja leiriydyin halliin Danan kanssa. Juoksutarkistukset täytyi tehdä niin vein sitten molemmat tytöt siellä käymään erikseen. Tämä on vain minun mielipide, mutta koska se ei ole luoksepäästävyystesti niin tuntuu vähän hassulta, että miksi se tarkistus täytyy tehdä myös leikatulle nartulle. Eikö riittäisi, että todistaisi eläinlääkärin todistuksella, että narttu on steriloitu? Siinä voisi olla ainakin tulevaisuuteen jotain kehitysideaa. Vein Haltin sitten autoon, jotta pystyin keskittymään Danaan, koska avoin luokka oli ennen alokasluokkaa. Mentiin Danan kanssa avoimen luokan kehääntutustumiseen ja siellä minulla tuli sellainen tiltti aivoihin, että minulla oli namit taskussa. Sitten tuomari huomautti ja sanoi, että ne täytyy viedä pois ja olin ihan nolona, että mikä ihmeen suttaus päässä mulla oikein tuli kun en ollut jättänyt niitä nameja pois. Varmaan johtui siitä, etten ollut pitkään aikaan ollut kehääntutustumisessa yhtään kenenkään kanssa kun Haltin kanssa ei viime kisoissa käyty ollenkaan siellä tutustumisessa. No siinä vaiheessa kun ne namit vein sinne kehän ulkopuolelle niin Dana ehti nähdä sen piilottamani loppupalkan siellä ja sehän sinetöi sitten meidän kisapäivän aivan täysin. Jouduin tekemään sitten niin, että vein Danan häkin luo odottelemaan kun kävin muuttamassa loppupalkan paikan. Alkoi olla kiire kun olimme toisena vuorossa niin siinä ei hirveästi enää ehtinyt toimenpiteitä tekemään. Ennen kuin kävelimme esiintymisvuorollemme kehään kävimme vielä vilkaisemassa sen ekan paikan, jossa palkka oli, että se ei ole enää siinä, ettei se jäisi siihen palkkaan kiinni.

Kuvista kiitos Taru Vallius.



No toisin kävi. Tämä oli meidän heikoin avoimen kisaveto tällä kertaa ja syynä toki voi olla sekin, että Danalla on pitkä kisatauko alla, mutta kaikkein suurimpana syynä pidän sitä, että se jäi siihen palkkaan kiinni. Sen ei ikinä kestäisi nähdä loppupalkkaa, ei missään. Muuten sillä menee systeemit sekaisin. Dana teki kyllä joo, mutta puolivillaisesti ja höselsi. Sillä ei ollut kestoa ja tarkkuutta liikkeissä vaan koko ajan ikään kuin kokeili kaikkea, että mistä se palkka tulisi. Kun lähetin sen noudolle niin se meinasi lähteä kehästä (siihenkin syynä palkka, yritti kerran alokkaassa samaa).  Ja sellaiset liikkeet mitkä on ollut sen vahvuuksia jäi kyllä ihan puolitiehen kun se ei malttanut yhtään. Ja ankkuria tarjotteli minulle parissakin kohtaa. Itselle jäi aika kaoottinen fiilis siitä kun välillä tuntui, että se sen hösellys ja kiire meinasi tarttua jo minuunkin. Saatiin ohjelma tehtyä, mutta harmi ettei oikein onnistunut. Voihan labradori ja palkka. Danan kanssa toisaalta ei nyt ole mitään maatakaatavaa tuollaiset jutut, sillä olen monesti ajatellut, että sillä on ollut jopa ihmeen hyviä kisavetoja avoimessa. Ja kun tiedän mistä se johtui niin jatkossa saan olla kyllä ihan supertarkkana ja 100%:n keskittynyt, etten itse vaan sössi sen palkan kanssa. Pisteitä tuli 152p. No mutta se oli sellainen esitys meiltä tällä kertaa, no worries. Pisteet esityksestä ovat minusta linjassa esityksen laadun kanssa. Tulipahan käytyä humputtelemassa, heh!

Häntä oli tuttuun tapaan kunnon heiluri!

Dana
Tulos: FS AVO 152,00p, 6.sija

Katja Tamminen: Jäi hieman kiinni ankkurin noutamiseen. Iloinen kappale sopi koirakolle, oivaltavia liikkeitä. 77/80, 157p

Nadja Böckerman: Hauskasti rakennettu teema. Muutamia stipluja ja ihmettelyjä. Ankkuri tuntui olevan koiralle mieluisa noudettava, jahka se ensin löytyi. Toivoisin hieman sujuvampaa tekemistä avoimeen. 77/79, 156p

Susanna Ekblom: Ohjelmassa kiva tarina. Koira jäi hieman "kiinni" ankkuriin, ole varovainen, että rekvisiitasta ei tule motivointiväline koiralle. Teknistä vaikeutta vaaditaan lisää. 72/71, 143p


Sitten piti nollata koneisto ja alkaa valmistelemaan seuraavaa tanssia eli esitystä Haltin kanssa. Ennakko-odotukset ei todellakaan ollut kummoiset kun meidän aiemmat kokemukset esityksistä on olleet aika haukkupainotteisia. Meillä on ne omat tavoitteet, joista olenkin aiemmin tänne jo kirjoitellut.. Toin Haltin autosta halliin ja vein Danan vuorostaan autoon. Halti oli hallissa aika rauhallinen, johon ilman muuta vaikutti myös se kuinka hyvin olin tilanteen tasalla toisista koirista ja osasin palkkailla sitä luopumisesta. Ajattelin silti, että on Halti rauhallisempi aiempiin kertoihin verrattuna. Toki hälinää oli myös hieman vähemmän kuin aiemmin koiramäärän ollessa pienempi kuin viime kisoissa. Kehääntutustumiseen menemistä puntaroin, mutta päätin että pienempi riski on olla menemättä kuin mennä, koska siellä on toisia koiria ja Haltilla saattaa sitten tulla turhaa kiihtymistä niistä siinä. Päätin, että vien sitten rekvisiitan sen kanssa kehään ennen vuoroa, että olkoon se sitten vähän niinkuin sen "kehääntutustumisen korvike".






Tein oikean ratkaisun. Palkan olin vienyt jo aiemmin lähemmäs piiloon ja ennen vuoroamme käytiin viemässä rekvisiitta yhdessä ja tein sen jälkeen kehän ulkopuolella vielä muutaman jutun joista palkkasin ja sitten vuoromme koitti. Halti oli aika mukavasti kontaktissa eikä osoittanut kiihtymisen merkkejä. Välillä katse kiinnittyi johonkin häiriöön ja jäi tuijottamaan, mutta pääsi niistä yli ja jatkoi tekemistä. Toki kontaktikatkoksina se näkyi ja koin, että minun täytyi ohjata vähän reilummin sen takia, mutta niillä asioilla ei ole väliä. Minua ihan hymyilytti ohjelman keskivaiheessa kun oli vaan niin kertakaikkisen kiva fiilis. Tiedostin myös, että se fiilis voi katketa milloin vain ja haukku saattaa alkaa. Nautin silti hetkestä ja ajattelin, että kylläpä se tekee hyvin. Kun päästiin loppuasentoon niin oli tosi epätodellinen olo, että mekö ihan oikeasti tehtiin tää?! Se oli kyllä aivan käsittämätön tunne ja itku tuli silkasta onnesta. Me onnistuttiin, kerrankin! Yli kaksi vuotta sitä onnistumista haettiin. Takana koiratanssista kaksi keskeytystä, kolme haukkushow:ta ja kaksi hämmentynyttä kisavetoa. Nyt Halti oli kaikista esityksistä eniten oman itsensä ja se oli tosi liikuttavaa.





Juostiin palkalle ja sinne tuli myös liikuttuneet tanssikaverit onnittelemaan, on ne niin ihania! He tietävät kuinka paljon tuo meille merkitsi ja kuinka paljon se on vaatinut. Vein Haltin turvallisesti pois hallista, jotta sille jäisi mahdollisimman kiva fiilis. Onnen tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton. Olimme viimeisiä kisassa, joten sen jälkeen alettiin purkamaan kisakehää. Tulokset tuli ja olin kyllä kuin puulla päähän lyöty; 173,33p ja KUMA! Oli vaan semmoinen olo, että ei tää voi olla todellista... Palkintojen jaot koitti ja siellä palkittiin normaalin palkintojen jaon lisäksi lappalaiskoirat ry:n rotumestaruuskisojen voittajat. Halti tuli toiselle sijalle varsinaisen kisan alokasluokassa ja lappalaiskoirien ensimmäiselle sijalle alokasluokassa, ihan huikeaa. Tuntui aivan, että tässä menee aikaa ennen kuin tämän oikeasti käsittää, ettei tämä ole mitään unta. Palkintojen jaon jälkeen Haltista otettiin yksityiskuvia ja sitten lähdettiin kotia kohti. Olihan se melko tunteikas päivä. Pitihän sitä ottaa paljon kuvia, koska tämä on meille niin ennenkuulumaton juttu! Kiitos kaikille meitä tsempanneille, olette ihania!


Halti
Tulos: FS ALO 173,33p KM, 2. sija

Katja Tamminen: Hyvin suunniteltu ohjelma. Koiran keskittyminen välillä rakoili. Hyvä tunnelma ohjelmassa koirakolla. 90/86, 176p

Nadja Böckerman: Hieno alokasluokan ohjelma! Vaikka koiraa selvästi mietitytti ajoittain kehän ulkopuolinen elämä, sai ohjaaja rauhallisella ohjauksella tuettua koiraa hyvään suoritukseen. Paljon monipuolisia liikkeitä, vaikka välillä tuli pientä viivettä vihjeen ja suorituksen välillä. Tykkäsin! 85/86, 171p

Susanna Ekblom: Ihana tunnelma välittyi minulle asti, kiitos! Kontakti pääosin hyvää. Koira pärjäsi jo osasta liikkeestä itsenäisesti. Käsiohjaus kauniisti piilotettu ohjelmaan sopivaksi. 87/86, 173p

Hienot palkinnot, kiitos Oulun koirakerholle ja Lappalaiskoirat ry:lle!

"Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa"

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Syksyn koiratanssipäivä

Perinteinen koiratanssipäivä järjestettiin Evidensia-areenalla 12.8. Odotin innolla päivää, sillä etukäteen saamamme päivän ohjelma kuulosti tosi mielenkiintoiselta! Osallistuimme päivään Danan kanssa ja ilmoittautuessa sai esittää toiveita niin toivoin liikeklinikkaa. Tämä siksi, että yksi liike kaipasi meillä muiden konsultointia, jotta selkiytyisi miten etenisimme sen liikkeen opettelussa. Ensiksi päivän ohjelmassa oli ohjausharjoitus, joka tehtiin kahdessa ryhmässä. Tarkoituksena oli tanssia koiran kanssa, mutta käsiä ei saanut käyttää vaan niiden tuli olla puuskassa. Tanssiessa sai palkata koiraa, sillä tanssimme nimittäin koko Eye of the tiger-kappaleen. Se meni yllättävän hyvin, nimenomaan se sujuvuus oli yllätys itsellekin! Oli hauskaa. Sen jälkeen käytiin yleisesti läpi htm:ää keskustellen ja syötiin samalla herkullisia tarjottavia. Aloitettiin myös liikeklinikat, joita pidettiin päivän mittaan aina kun sopivaa saumaa tuli. Teemaharjoitus oli seuraava yhteinen harjoitus, jossa porukka jaettiin kolmeen ryhmään ja ryhmät saivat omat teemakappaleet. Jokaisen tuli tehdä koiransa kanssa kyseiseen teemaan lyhyt esitys ja aikaa suunnitteluun sai käyttää 20min. Teemat olivat marssi, avaruus ja jalkapallo. Meille tuli jalkapallo-teema, jossa kappaleena oli "The Name of the Game".

Kuva: Jenni Vahtola

Harjoittelin hieman ulkosalla kappaletta ja mietin mitä liikkeitä siihen voisi ottaa. En tehnyt niitä Danan kanssa siinä yhdessä, koska ne olivat sille tuttuja liikkeitä. Ajattelin, että testaan nyt samalla sen, että mitä se sanoo pitkästä aikaa improsta kun vain minä tiedän mitä tehdään. Aika hyvin muistin kyllä sen mitä olin suunnitellut, mutta Danalla meni vanhaksi kunnon hösellykseksi esitys. Tuli ihan meidän alokasluokan ajat mieleen kun Dana höselsi silloin melko usein. Vahvistui se käsitys mikä minulla on ollutkin, että Danalle se etukäteen tietäminen sopii paremmin. Kaikille koirillehan se taas ei sovi. Se on yksilökysymys. Palkkaa Dana myös odotti kovasti, jonka saikin sitten kun oltiin se pätkä vedetty. Oli jälleen hyvä harjoitus, joka antoi itselle paljon oman koiran tuntemisen suhteen ja muutenkin. 

Kuva: Jenni Vahtola


Dana oli kyllä ihan fiiliksissä kun tehtiin kivoja juttuja yhdessä. Liikeklinikka koitti meidän osalta ja saatiin 10min yksilöohjausta asiaan, johon toivottiin saada vinkkejä. Eräs uusista liikkeistämme on sellainen, jossa ei olla oikein edetty ja olen vähän miettinyt, että sitä täytyisi ehkä jotenkin palastella vielä entisestään lisää. Alettiin opettelemaan sitä, että Dana katsoisi minusta pois päin. Tätä tehtiin namirasian avulla ja kun Dana kohdisti katseensa eteenpäin eli namirasian suuntaan, sai Dana sieltä herkun. Välissä tietysti aina liikuttiin uudestaan, eli tätä ei tehty vaan paikallaan. Kun Danalla alkoi olla fokus aika hyvin siinä pois kääntämisessä niin todettiin, että joku pysäytys olisi hyväksi sille siinä. Alettiin naksuttamaan ja palkkaamaan Danaa siitä, että se pysähtyi alustalle ja fokus oli siellä edessäpäin. Se sujui myös ihan mukavasti.

Sitten oli vuorossa motivointiharjoitus, jossa jakauduttiin ensin vuoroporukoihin. Sitten ryhmälle kerrallaan soitettiin kappale, jota pätkittiin aina satunnaisissa kohdissa, jolloin jokaisen tuli palkata koira. 

Päivän päätti loppulaulu, jonka aikana vaan oltiin koiran kanssa ja osoitettiin sille kuinka tärkeä se on. Se oli tosi söpö päätös päivälle, vaikkakin Dana ei ihan hoksannut, että nyt on lupa rentoutua. Se oli sitä mieltä, että eikös tänne hallille olla tultu temppuja tekemään. No, Dana ei ollut ainoa koira, joka oli vähän ihmeissään, heh!

Allaolevat kuvat: Taru Vallius






lauantai 1. syyskuuta 2018

Muutamat mejäilyt

Kesällä ehdittiin mejäilemäänkin pari kertaa ja kuumuus vaikutti siihenkin hommaan niin, että oli pakko olla aamusella liikkeellä kun oli vielä vähän viileämpää. Ekalla mejäilykerralla oltiin kaverin kanssa liikenteessä ja tehtiin Danalle noin 700m jälki. Jäljen suunnittelin etukäteen maastokartat-sovelluksella, joka on jäljen suunnitteluun kyllä tosi kätevä apuväline. Dana jäljesti hyvin makaukset tarkasti merkaten ja itselleen tyypillisellä tavalla hyvin ilmavainupainotteisesti. Sen johdosta Dana jäljestää aika laajaa kaarta tehden ja siinä näyttää olevan herkemmin sellainen vaara, että se ajautuu liian kauas jäljeltä. Niin kävi tälläkin kertaa, mutta koska tiesin missä jälki kulkee, pysähdyin ja kehotin uudelleen "jälki", jolloin löysi takaisin jäljelle. Sorkkakin löytyi ja Dana ilmaisi sen selvästi haistelemalla sitä pitkään ja vähän lipaistenkin.

Jäljelle lähdössä

Toisella mejäilykerralla otin sitten Haltinkin mukaan ja sille ei olekaan tehty varmaan pariin vuoteen jälkeä niin tehtiin lyhkänen noin 300m jälki. Oltiin ihan aamusta liikkeellä. Alussa pidin vähän lyhyemmältä matkalta liinaa kiinni varmuuden vuoksi jos alku teettää haasteita, mutta hyvin se lähtikin siitä rullaamaan niin päästiin liinaa pidemmälle. Makaukset Halti merkitsi hienosti ja muutenkin työskentely oli tarkkaa. Halti kulkee tarkemmin jäljen päällä kuin Dana, koska käyttää enemmän maavainua hyväkseen verrattuna Danaan.





Kun sorkka löytyi niin Halti ilmaisi sen hyvin ja onnellisena lähti kuljettamaan sitä. Sorkassa näytti vipeltävän hieman muurahaisiakin vaan se ei Haltia haitannut. Täytyy tehdä useammin sillekin jälkiä kun se niin tykkää siitä puuhasta. Harmi vain kun kokeita ei pysty sen kanssa oikein ajattelemaan kun sille olisi liian kova paikka olla laukauksensietotestissä yksin muiden koirien ympäröimänä. Molempien iloksi on kuitenkin kiva harrastella tätä vaikkei ikinä kokeisiin mentäisikään.



Olin suunnitellut Danalle ensin pidemmän jäljen, mutta lyhensinkin sitä reilu 400m pituuteen, koska päivästä oli tulossa lämmin. Tällä kertaa tuntui, että Dana oli hieman tarkempi. Jarrutella välillä sai kun nokka vei niin vauhdilla. Kivasti kuitenkin työskenteli ja sorkkakin löytyi lopulta. Vaikka olin yrittänyt katsoa sorkan paikan niin, ettei siinä olisi muurahaisia niin niitä kuitenkin vipelteli sorkassa. Danahan ei oikein siitä perustanut. Ilmaisu jäi vähän lyhyeksi sen takia, mutta ilmaisi siinä sorkalle saavuttaessa kuitenkin. Danalla menee aina muurahaiset tunteisiin, raukka! Kyllä oli tyytyväisiä tyttöjä aamujäljestyksen jälkeen kotona. Ensi keväänä jatketaan sitten viimeistään mejäilyn parissa, on se mukavaa puuhaa!


Sorkka löytyi ja Dana on tyytyväinen


perjantai 10. elokuuta 2018

Kesätanssikisat

Osallistuimme Haltin kanssa Oulun kesätansseihin kesäkuussa. Tuomareina olivat Maija Asp, Heli Nousiainen ja Sabine Åström. Ensimmäistä kertaa osallistuttiin kisoihin, joissa oli myös ulkomaalainen tuomari. Oltiin mielestäni valmistauduttu niihin kisoihin ihan kohtuu hyvin, vaikka vähän yllättäen se tanssikaverin vaihto minulla siinä tulikin eteen. Käytiin taas kisapäivän aamuna rauhallinen kävely lähistöllä ja mentiin hyvissä ajoin kisapaikalle. Minua ei sinänsä jännittänyt, koska meillä on Haltin kanssa nykyään ne ihan omat tavoitteet, joita tavoitellaan. Tavoitteena ei ole edetä tanssiuralla kuten yleensä kisaavilla on, vaan tavoitteena olisi saavuttaa niitä meidän omia tavoitteita. Ja niitähän on monia, mutta muutaman mainitakseni: sopiva vireystaso, rauha tekemisessä ja hyvä fiilis. Se on aina iso juttu, jos tuollainen häiriöille altis koira pystyy sulkemaan niitä häiriöitä pois. Yritin katsoa autolle sopivan rauhallisen nurkkauksen parkkipaikalta, jossa olikin rauhaa hetken ajan, mutta sitten viereen ajoi auto, jossa oli aika paljon haukkuvia koiria. Onneksi selvittiin lopulta hallille, jonne pystyttelin sitten kevythäkkiä ja aloin palkkailemaan Haltia rauhallisuudesta.


Aikataulut oli hieman myöhässä ja kisathan olivat isot, melkein täynnä. Varmaan isoimmat mitä meillä on tähän asti ollut. Kaikki nämä asiat pidin mielessä, että se on Haltille tosi haastava tilanne. Kyllähän Haltia jännitti, sillä hallissa oli enemmän hälinää kuin epiksissä. Siihen nähden oli kuitenkin kivasti siellä häkissä ja olisiko pari kertaa avannut siellä sanaisen arkkunsa kun menin hetkeksi katsomaan jotain esitystä. Muuten sitten olinkin vaan siinä häkin luona sen kanssa. Kehääntutustumiseen en voinut viedä sitä, koska siellä oli sen verran ruuhkaa eikä rauhallista hetkeä oikein löytynyt, niin päätin että parempi jättää menemättä.


Olimme ensimmäisenä vuorossa freestylen alokasluokassa, jossa koirakoita oli jopa 18 kpl. Avoin ja voittajaluokat olivat ennen alokasluokkaa. Minua ei edelleenkään jännittänyt. Toivoin lähinnä, että Haltia ei ala toiset koirat liiaksi ahdistamaan. Siinä ennen kehään menoa oli yksi koira hengailemassa kuulutuspöydän luona niin Halti tuijotteli sitä. Tiesin, että tämäpä saattaa olla nyt sitten tässä, mutta tottakai me yritetään. Halti oli alusta asti huolissaan ja haukkuhan siitä sitten lähti. Oli kuitenkin jännä huomata, ettei se sillä mennyt siihen, että se vain haukkuu eikä tee mitään, kuten niissä meidän toisissa freestyle-kisoissa. Se haukku tuli ikään kuin sarjoissa, välillä oli ihan hiljaakin ja teki vaan. Yritinkin katkaista sitä haukkua rauhoittavilla tempuilla ja poikkesin siitä meidän alkuperäisestä koreografiasta tarpeen mukaan. Samalla kun tanssittiin niin kehuin sitä rauhallisesti aina siitä kun se teki tai kiinnitti minuun huomion. Pääsin omista möröistäni siinä tanssiessa samalla eroon, sillä vaikka Halti haukkui niin minä vaan jatkoin rauhallista ohjaamista, yrittäen tukea ja rauhoittaa sitä samalla. Yritin viestiä sille, ettei ole mitään hätää. Tähän en ole aiemmin pystynyt samalla tavalla.


Päästiin esityksen loppuun ja olin iloinen siitä, että Halti kaikesta huolimatta teki kokoajan. Aluksi mielessä oli, että harmi ettei tämäkään päivä ollut vielä se päivä kun Halti olisi näyttänyt osaamisensa, mutta sitten tajusin, että kyllähän me silti ollaan menty eteenpäin. Nimenomaan me molemmat. Minä onnistuin ohjaamaan koko ajan rauhallisesti ja Halti pystyi kuitenkin tekemään vaikka välillä piti haukkua huolestumistaan. Tanssikaveri tuli heti luokse ja halasi samalla sanoen, että tuin Haltia niin hienosti ja kehitystä on tapahtunut. Olen samaa mieltä ja olen siitäkin iloinen, että vaikka Haltilla on ne häiriötekijät mielessä niin se ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole keksinyt hylätä minua kehään vaan päättää kuitenkin tehdä juttuja minun kanssa. Se on hieno homma.



Halti
Tulos: FS ALO 125,00p sij. 18

Maija Asp: Kiva ohjelma idea. Harmillisia haukkuja paljon. 76/61, 137p

Heli Nousiainen: Hieman taisi kumpaakin jännittää, haukku valitettavasti yltyi. Innokas ja nopea koira, jolla tarkkoja liikkeitä. Enemmän kehää käyttöön. 70/69, 139p

Sabine Åström (SWE): Nice interpretation to the music. Today the dog is a little unfocused and barks. But you support and help your dog very well. 52/47, 99p


Kisavideo löytyy täältä.

Ja sitten se ihanneversio tuosta me tehtiin epiksissä onnistuneesti, joka löytyy täältä.

Aika paljon eräs tuomari sakotti siitä haukkumisesta. Kivoja kommentteja tuli kuitenkin esityksestä ja niitä on aina tarpeen saada jatkoa varten. Minähän alun perin ajattelin, että nämä olisivat toistaiseksi mahdollisesti viimeiset kisat Haltille, joiden mukaan katsottaisiin, että pystyykö se näihin kisatilanteisiin. Muiden kanssa juteltuani olen nyt kuitenkin ajatellut, että ehkä me vielä joskus yritetään Haltin kanssa. Se on kuitenkin mennyt eteenpäin ja ehkä kokemuksia saamalla se voi vielä kehittyä. Vain kisaamalla oppii kisaamaan, näinhän sitä sanotaan. Ja sitten jos joskus näyttää siltä, että ei kannata enää niin sitten me jätetään kisaaminen siihen ja tanssitaan vaan omaksi iloksi, eihän se ole sen kummempaa. Sen olen kuitenkin huomannut, että vaikka Haltin kanssa tietyt tilanteet on haastavampia niin samalla ne tekee sille hyvää, koska sitä paremmin se niiden kanssa sitten pärjää. Sen huomaa myös silloin jos on ollut taukoa harrastamisesta niin tuntuu, että se ikään kuin taantuu ja on taas herkempi reagoimaan. Halti on kyllä tarkka tekijä ja sille on tosi mielekästä opettaa temppuja kun se on niin hoksaavainen ja tykkää hirveästi uuden oppimisesta.

perjantai 3. elokuuta 2018

Hellettä piisaa

Eipä olisi uskonut millainen kesä sieltä tuli! On ihan blogin päivittäminenkin jäänyt lomaillessa ja asioita puuhatessa, mutta se on ihan tervetullutta toisinaan. Irtiotto arkipäiväisistä asioista on ihan paikallaan välilllä. Kiva kuitenkin nyt palata näiden arkisten askareiden pariin. Vähän jäljessä tulee muutamat kirjoitukset tänne, mutta jospa se ei haittaa. Toukokuussa käytiin Elinan, Ronjan ja Danan kanssa hieman lenkkeilemässä. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa!

Ronja ja Dana

Ystävyksiä pennuista saakka


Nämä helteet on olleet melko painajaisia tuolle meidän lapikkaalle. On täytynyt keksiä vaikka ja mitä viilennyskonstia. Verhot on kiinni kokoajan ja öisin tuuletetaan taloa. Meidän talossa on kuitenkin se onni, että alakerta on viileä, koska se sijaitsee osittain maan alla. Siellä Halti onkin viihtynyt. Viime vuonna ostamani viilennysmatto on tullut nyt tarpeen ja Halti onkin omatoimisesti aina hakeutunut makoilemaan sen päälle. Onneksi ostimme tornituulettimen jo Haltin ollessa pentu, sillä olen kuullut juttua, että tuulettimet ovat loppuneet monesta paikasta kun menekki on ollut niin kova. 

Vesistöt ovat vetäneet Haltia yhä enemmän puoleensa


Kun alkoi näyttää siltä, ettei helteet menekään ihan heti ohi niin päätin keventää Haltin turkkia. Ensin leikkasin mahan alta karvat pois ja sitten villapöksytkin. Olihan se kyllä vähän hassunnäköinen sitten ja oli selvästi itsekin hetken ihmeissään, että hetkonen, missäs ne mun karvat on. Helpotuksen huomasi kuitenkin Haltista, että karvojen keventäminen oli ihan hyvä päätös.


Massussa oleva sydänkin tuli paremmin näkyviin

Viilennysmatolla


Jäätelöitäkin olen tehnyt koirille hellepäivinä nuoleskeltavaksi. Variaatioita on monia, joskus olen käyttänyt vettä ja piimää, joiden sekaan olen heittänyt muutaman herkun. Lisäksi olen käyttänyt lihalientä, jota on jäänyt kun olen kokannut Danalle makupaloja. Erityisesti se lihaliemijätski on tyttöjen suurta herkkua.  Tein myös kahluualtaan meidän pihalle tyttöjen viilentämistä varten. Se allas oli siinä tavallaan entuudestaan, mutta pressut vanhoja eikä siinä ollut yhtään vettäkään. Puhdistin sen, ostin uuden pressun päälle ja täytin vedellä. Tytöt ovat olleet mielissään kun ovat päässeet viilentymään altaaseen, se on kyllä kätevä ja oli simppeli rakentaa kun oli vaan valmis monttu sille. 

Altaassa pulikointia


Lenkkeilyt on olleet kyllä ihan minimissä helteiden vuoksi ja niitä ollaan tehty lähinnä jos ollaan joskus jaksettu valvoa myöhään. Joku yölenkki ollaan tehty siis maksimissaan, mutta on kyllä ollut erilaista tavalliseen arkeen verrattuna meidän liikkuminen. Danan kanssa ollaan voitu vepeillä ja se on ollutkin tosi kiva lämpimien päivien harrastus. Edistymistä voi-liikkeiden suhteen on myös tapahtunut kun päätin panostaa vepeilyyn tänä kesänä. Olin myös heinäkuun vepe-kokeissa ensimmäistä kertaa soutajan roolissa, joka vähän jännitti, mutta loppuunsa meni hyvin vaikka tuuli oli kova.