perjantai 22. joulukuuta 2017

Soita sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan!

Nyt on kertakaikkiaan se paras aika vuodesta, joulu! Tytöille on lahjat kääritty ja hauska nähdä mitä tykkäävät niistä. Käärin ne aina sanomalehteen enkä yleensä kiinnitä mitenkään niin niiden on nenällä helppo itse availla sitten lahjat.

Halti-tonttu ja Dana-tonttu

 Inna ja Dana joulutansseissa


Koiratanssiryhmämme Tonttupolkka-joulutanssin myötä haluamme toivottaa kaikille riemukasta joulua ja parempaa uutta vuotta 2018!


tiistai 19. joulukuuta 2017

Koiratanssin koulutusviikonloppu

Koiratanssijaostomme järjesti viime kuussa viikonloppukoulutuksen, jossa kouluttajana oli Salla Haavisto Etelä-Suomesta, pitkän linjan koiratanssiharrastaja ja koiratanssituomari. Ensimmäiselle päivälle meillä oli suunnitelmissa ryhmäkoulutusta ja toisena päivänä koirakoiden yksityistunnit. Salla pyysi meiltä toiveita ryhmäkoulutuksen ja yksityistuntien aiheista. Sain ostettua lopulta toisenkin yksityistunnin minulle ja Danalle, joten meillä oli yhteensä tunnin verran yksityiskoulutusta, joka olikin tarpeeseen. Minulla oli monenlaisia ideoita, mutta ryhmäkoulutukseen toivoin uusia vaativampia liikkeitä opettelun alle ja jotain uusia harjoitteita. Yksityistunnille toivoin etenkin pakkiin vinkkejä, jonkun uuden hypyn opettelua, minun olan yli kurkkaamista tai tassu/nenäkosketuksen opettamista. Alla pakkivideot, jotka kuvattiin Sallalle näytteeksi Danan tämänhetkisestä pakittamisesta.

"Alustalle" pakitusta

 
Ilman alustaa-pakitusta, jossain vaiheessa alkaa usein venyttelyn tarjoaminen

Ensimmäisenä päivänä oli kolmen tunnin ryhmäkoulutus-sessio, johon Salla oli suunnitellut meille yhteiskoreografian, jonka hän oli tanssinut PM-kisoissa (muistaakseni) aiemmin. Kappaleena oli Michael Jacksonin "Bad", vitsit oli kivaa! Oli tosi hyödyllinen harjoitus ja en ole koskaan ajatellut sitä kappaletta sellaisena, johon voisin Danan kanssa tanssia niin olipa hauska huomata, että kyllä se onnistui. Ryhmäkoreossa oppi paljon liikkumisesta. 
Täältä löytyy meidän ryhmäkoreografia-video: Ryhmätreeni

Sen jälkeen alettiin opettelemaan uusia liikkeitä ja Salla oli taitavasti valinnut aina useamman liikkeen vaihtoehdoiksi, koska ei voi tietää mitä kukin osaa entuudestaan. Juttuja mitä opeteltiin olivat:  sivuaskeleet, jalkasirklaus ja olan yli kurkkaaminen. Etenkin sivuaskeleet ja olan yli kurkkaaminen tuntui meillä rullaavan, mutta jalkasirklaus (Dana pyörii minun jalkojen päällä) on vähän hankalaa raskaamman koiran kanssa niin tehtiin sitten muokkaus siihen ja Dana pyöri minun selän päällä ympäri. Se toimi vähän paremmin. Näistä sekä muiden opettelemista liikkeistä sai kyllä hyvää motivaatiota uuden treenaamiseen.


Toinen päivä koitti ja katsottiin siinä parit yksityistunnit ennen kuin koitti meidän yksityistunnin vuoro. Toisten yksäreiden katsomisesta oppi myös paljon. Aloitimme pakkitreeneistä, jota tehtiin agilityputkien avustuksella. Olin putken toisessa päässä ja Salla oli toisessa päässä palkkaamassa. Dana teki putkien avulla pakittamista selvästi nopeammin kuin yleensä. Oli mukava huomata, että tämä käytäntö selvästi toimi. Omassa harjoittelussa hankaluutta tulee teettämään vain se, että treenissä on oltava mukana toinenkin ihminen palkkaamista varten ja jotain noiden putkien tyyppisiä kujana.




Meitä aina nauratti Danan ilmeet kun se selvästi halusi herkkua ja yritti aina miettiä, että mitä täytyy tehdä, että sen saisi. Oikein näki kuinka aivot raksutti!




Yksityistunnin aikana tuli kyllä paljon asiaa, onneksi kaikki kuvattiin videolle, koska oli kova työmaa pitää kaikki mielessä. Salla sanoi, että Danalle voisi ottaa uutena hyppynä minun käden yli hypyn, jonka voi ajan saatossa sitten muokata ankkurin yli hyppäämiseksi. Lisäksi Sallalla oli monia ideoita mitä Danan kanssa voisi toteuttaa. Dana voisi venytellä ja minä mukamas "istuisin" sen päällä. Lisäksi voisimme tehdä soutuliikettä ja Danalle voisi opettaa ankkurin vetämistä. Näiden opettamista käytiin siinä läpi ja niin se tunti vaan nopeasti vierähtikin. Kyllä oli ihan älyttömän hyödyllinen viikonloppu! Ostettiin Sallalle kiitoslahja ja kiiteltiin, ettei olla kyllä koskaan saatu noin hyvää koulutusta, jossa oli tosi yksilöllisesti mietitty jokaiselle asiaa ja Salla oli niin hyvin paneutunut meidän kouluttamiseen. Kylläpä vaan sai roimasti motivaatiota ja ideoita jatkoon, näitä lisää! Suurkiitos vielä huipulle Sallalle!


lauantai 16. joulukuuta 2017

Eläinlääkärissä

Niin sitä täytyi varata Danalle aika eläinlääkäriin. Olen seurannut jo pidempään, että sillä on selvästi lisääntynyt juomisentarve sekä pissaaminen. Pissaaminen on ollut sellaista, että vaikka olisi pidättänyt vain kolme tuntia niin se menee heti tuohon meidän ulko-oven edustalle pissalle kun menemme ulos. Lisäksi yleensä sen pissaaminen on sitä, että se pissaa kerran kunnolla ja sen jälkeen tosi harvoin enää ollenkaan lenkin aikana niin nyt on saattanut pissata jopa kolmesti. Pissa on usein ihan vaalean keltaista, vaikka olisi pidättänyt yön ajan. 

Mitä juomiseen tulee niin Dana juo selvästi enemmän kuin Halti. Määrää on vaan hankala mitata kun molemmat juovat samasta kupista. Dana on käynyt melko tiheästi juomassa ja kun huomaa, että ollaan lähdössä ulos niin on käynyt usein vielä juuri ennen lähtöä juomassa vaikka on saattanut jo muutenkin juoda ennen sitä. Tytöillä on 1 litran vesikuppi tilavuudeltaan ja yleensä riittää kun kahdesti päivässä on vaihdettu vesi. Harvoin juovat koko kupin tyhjäksi, mutta joskus melkein, jos ovat saaneet luut. Joskus käy juomassa tarpeiden teon jälkeen ellei ole juonut juuri ennen sitä. Olen laskenut, että Dana on saattanut juoda neljä kertaa peräkkäin sen jälkeen kun on tullut ulkoa. Ei ole juonut paljoa kerralla, mutta kuitenkin. Ei Halti sellaista harrasta. Muita selkeitä oireita Danalla ei ole ollut.

Nyt olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota näihin asioihin viime aikoina ja päätin varata ajan lääkäriin. Kyllä oli vedet silmissä aikaa varatessa, kaikenlaisia kauhukuvia pyöri mielessä.. Ihan kamala mikä huoli, varmaan Ritan Addison-sairastaminen on vaikuttanut myös siihen, kuinka kaikki sairaudet pelottaa.. Muille en tällaisissa asioissa vie kuin luottoeläinlääkärillemme ja hieman huonosti oli sille aikoja saatavilla. Suosittelivat sieltä, että soitan sille eläinlääkärillemme seuraavana aamuna akuuttia aikaa ja sain samalla ohjeistuksen ottaa pissanäytteen Danalta. Jännitin saanko sen pissanäytteen otettua, mutta onneksi sain ujutettua rasian alle kun Dana meni pissalle. Täytyi varjella, ettei näytteeseen pääse lunta tms ja vähän kuumotti kun nousin ylös kyykkäämästä rasian kanssa niin kuusesta tippui lumet päälle. Onneksi sain rasian juuri työnnettyä käden verran kauemmas "lumiputouksesta". Soitin sen jälkeen klinikalle heti kahdeksalta akuuttia aikaa ja saimme ajan iltapäivälle. Valitettavasti sen verran myöhäiseen iltapäivään meni aika, että siinä vaiheessa aamulla otettu pissanäyte olisi jo vanha (ei saa olla yli 4h vanha), joten minun piti ottaa uudestaan näyte iltapäivällä.


Onnistuin onneksi näytteen ottamisessa ja Dana pissasi siinä kunnolla. Ajattelin siinä vaiheessa, että kyllä Danalta on loppupeleissä suht helppo ottaa pissanäyte kun se pissaa aina samalla tavalla. Haltilta olisi varmasti tosi vaikea ottaa kun se heittelee aina peppuaan miten sattuu ja on enempi merkkailija-tyyppinen kun käy pissalla. Sitten lähdimme klinikalle ja siskoni tuli mukaan. Eläinlääkäri otti meidät vastaan ja Danalla lakkasi häntä heilumasta siinä vaiheessa kun tultiin huoneeseen, taisi aavistaa, että nyt ei ole mukavia asioita tiedossa. Eläinlääkäri kyseli Danasta asioita ja totesi, että otetaan parit verikokeet ja ultrataan. Sanoi, että hyvässä painossa olen saanut sen pidettyä. Sen verran katsoi pissanäytettä, että se on tavallista laimeampaa. Ultrassa Danan pissarakko oli yllättävän täynnä, vaikka Dana oli vasta käynyt pissalla. Sitä ihmettelimme kaikki. Sen vuoksi olikin vähän hankala nähdä, onko mitään poikkeavaa (sen lisäksi että se oli täynnä), mutta näytti siltä, ettei olisi mitään erityistä. Verikokeiden otosta Dana ei tykännyt, silloin ei kiinnostunut edes makupaloista. Raukka istui vaan ja käänteli päätään muualle. Hienosti kyllä kesti sen. Eläinlääkäri sanoi, että soittelee seuraavana päivänä minulle tuloksista. Sanoi, ettei ole ainakaan sokeritautia eikä munuaisissa mitään. Epäili matalaa kroonista virtsatietulehdusta tai janon säätelyn häiriötä.

Minun urhea rakas

Seuraava päivä koitti ja soitto tuli. Verinäytteet olivat ok ja virtsassa ei ollut kasvua, joten ei varsinaisesti viitannut pissatulehdukseenkaan. Eläinlääkäri epäili, että janon säätelyssä on häiriötä. Tähän hoidoksi otetaan Nutrisal, jota käytetään viikon ajan. Jos munuaisaltaissa on suolapitoisuus huuhtoutunut pois niin Nutrisal korjaa tasapainoa. Ensi viikolla on toimitettava Danalta uusi pissanäyte, ja katsotaan missä mennään. Toivotaan parasta.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Danan menot ja meiningit

Danan kaverikoirailu on käynnistynyt mukavasti ja meillä alkaakin kohta olla jo itsenäiset käynnit kasassa. Kun itsenäiset käynnit (6 krt) tulevat täyteen sekä puolen vuoden toiminnassa mukanaolo aika täyttyy, saa koira kaverikoirahuivin. Olemme pääsääntöisesti vierailleet vanhusten hoitokodeissa, mutta olimme mukana myös kirjaston järjestämässä lemmikkipäivässä, jossa rapsuttelemassa ja silittelemässä kävi kaikenikäisiä ihmisiä.

Dana vierailukäynnillä, kuva: Pinja Savolainen

Lemmikkipäivästä ei ole valitettavasti kuvia, mutta siellä järjestettiin kaikenlaisia koiraharrastusnäytöksiä ja kaverikoirat olivat kirjaston aulassa rapsuteltavina. Kennelkerhomme koirakot olivat esittelemässä lajeja ja me esiteltiin Danan kanssa koiratanssia kirjaston pihalla. Musavehkeetkin minulla oli mukana, vaan ne ei oikein toimineet niin mentiin ilman musiikkia, mikä ei näyttänyt ketään haittaavan. Moni oli aivan haltioissaan ja otti kuvia tanssistamme. Teimme yksittäisiä liikkeitä ja palkkasin Danaa tietysti. Itseä aina hauskuttaa huomata se, kuinka ne omasta mielestä yksinkertaiset liikkeet on toisten mielestä aivan "wau!"-juttuja, kuten tassutemput. Se on itselle lajin harrastajana aina tärkeää tietoa myös, että tietää mistä yleisö tykkää. Yli puoli tuntia tanssittiin eli tosi pitkä aika, ja Danasta alkoi jo näkyä, että väsymys jo painaa. Siispä lopetettiin tanssit siihen vaikka yleisöä olisi ollutkin ja lähdettiin kaverikoirailemaan vielä joksikin aikaa sisälle. Lapset olivat aivan tohkeissaan Danasta, ottivat kuvia ja sanoivat, että haluavat myös tällaisen koiran. Jotkut kysyivät, että onko tämä ihan sinun oma koira? Vastasin, että kyllä, ihan oma koira on :) Joku oli laittanut Danan kuvan puhelimensa taustakuvaksikin.

"Ymmärtäisiköhän ne mitä haluan jos olisin tässä näin?"

Syksyn mittaan Dana alkoi vihjailemaan, että milloinkas sitä pääsisi metsälle niin eihän se auttanut kuin lähteä metsille. Paistia sieltä ei saatu, mutta Dana ainakin nautti täysin siemauksin. Joka metsäreissulle ei voitu Danaa ottaa mukaan, mutta jospa ensi syksynä Danakin pääsisi paremmin matkaan. Tänä syksynä reissuja tehtiin muutenkin tavallista vähemmän muiden kiireiden vuoksi. Danalle meinasi tulla myös hirven jäljestyskeikka syksyllä, mutta olikin väärä hälytys ja hirvi ei ollutkaan loukkaantunut jahdissa.


Ai että kun tulee kärkkärin haju nenään, vähemmästäkin kuola tippasee..

Seuraava päivä menikin sitten ihan nukkuessa vain

Kavereidemme arka koira Oliver karkasi kesällä ja päivät vierivät karkuteillä. Etsijäkoira kävi etsimässä sitä merkaten tiettyjä paikkoja, joissa Oliver oli ollut, mutta sitä ei löytynyt. Etsijäkoira merkitsi esimerkiksi puun, jonka suojassa Oliver oli yön nukkunut. Dana oli myös toisena koirana mukana etsinnöissä seuraavana päivänä ja haisteli saman reitin kuin etsijäkoirakin oli haistellut. Oliver oli kulkenut juuri sitä reittiä. Oliver saatiin vihdoin omistajiensa toimesta kiinni neljän päivän jälkeen ja onneksi sillä oli kaikki hyvin, vaikka olikin hieman riutunut. Onneksi kaikki päättyi hyvin! Kaverimme tulivat käymään meillä kylässä ja toivat Danalle kiitokseksi etsintä-avusta poronkorvia ja Dana sai heti herkutella yhden.


Danaa kysyttiin kansainvälisen ja uuden koirien ja kissojen tarvikkeita myyvän Cathounds-verkkokaupan maskotiksi. Dana tarttui tähän tarjoukseen mukaan, joten Cathoundseilta voi myös bongata Danan.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Pitkästä aikaa hierontaa

Täytyi varata pitkästä aikaa tytöille hierontaan, koska molemmilla, etenkin Haltilla alkoi olla viitteitä siitä, että paikat ovat aika jumissa. Halti venytteli paljon ja huomattiin, että sillä alkaa olla selkäkin hieman kyyryssä kun seisoo. Viimeksi Haltia oli hierottu viime joulukuussa ja Danan hieronnasta oli vielä hieman pidempi aika. Säännölliset hieronnat jäivät vähemmälle, koska Laura lopetti kotikäyntien tekemiset ja siirtyi tekemään hierontaa vain omassa uudessa toimipisteessään kotonaan. Mietin ensin, että mitenhän tytöt pystyy rentoutumaan siellä, mutta Laura sanoi, että se paikka on saanut aratkin koirat rentoutumaan, että kyllä varmasti meidänkin tytöt rentoutuu.


Niinpä matkasimme Iihin ja tila oli tosiaan rauhallinen. Molemmat aluksi ihmetteli, haisteli hajuja ja saattoivat haukahtaa joillekin äänille mitä tuuli teki, mutta rauhoittuivat kyllä sitten. Juteltiin Lauran uudesta kivasta toimitilasta ja Laura sanoi ihan mielenkiintoisen jutun, että monesti vieraaseen paikkaan tuleminen on helpompaa etenkin reviiritietoisille ja vahtimiseen taipuvaisille koirille, koska silloin ei olla niiden reviirillä ja joitakin koiria voi ahdistaa se, että hän tulee heidän reviirilleen ja ikään kuin alistaa koiran. Ensin oli vuorossa Dana. Laura sanoi, että Dana on harmaantunut tosi paljon! Niinhän se on, tuo aika ryökäle rientää niin äkkiä..

Venyttelyä

Dana tykkäsi selvästi hieronnasta. Kyljenvaihdot jouduttiin aina Lauran kanssa tekemään sille yhdessätuumin kun Danahan ei ihan hevillä kyljelleen mene. Siirrot sujuivat hyvin ja Dana on siitä helppo kun se makoilee aina niin rentona paikallaan. Danalla ei tosin monesti ole isompia jumeja, sekin varmasti vaikuttaa. Tällä kertaa Danalla oli erityisesti takajalat jumissa ja selkä oli myös vähän. Tuli mieleen, että Danalla on tehty pakkitreeniä aika paljon viime aikoina, että se on varmaan osaltaan vaikuttanut takajalkojen jumiutumiseen.



Laserointia

Sitten oli Haltin vuoro. Laura halusi ensin katsoa Haltin ryhtiä ja sanoi, että oikein ollaan katsottu, kyllä se köyristää selkää. Laura huomasi, että Halti keventää jostain syystä toista takajalkaa ja kysyi, että onko Halti juossut jotain päin tai muuta. Ei tullut kyllä mitään mieleen, mutta sanoin, että sehän on sellainen rämäpää ja tekee aina vaikka mitkä temput, että lie vaikka sellaisissa tilanteissa olisi tullut. Laura sanoi, että "Halti, sinähän oot kasvattanut peppua! Ihan mahoton turkki, ei sillä ennen noin muhku turkki ollut". Sanoin Lauralle, että Halti on kyllä kasvatellut turkkia ihan urakalla viime aikoina. Sitten Halti meni makuulle ja Laura alkoi käymään lihaksia läpi. Otin Haltille nuoltavan herkku"dödön" lähemmäs ja palkkasin sillä aina kun malttoi olla pahojen jumien aikaan paikallaan. Kyllä meitä nauratti kun aina kun Haltilla oli paha jumi niin se alkoi hipelöimään tuota "tuttia" että "Hei nyt tänne sitä, muuten en kestä".



Halti oli kuin olikin ihan jumissa. Vähän väliä löytyi joku jumi jostain. Erityisesti vasen puoli selästä ja takajalat sekä oikea lapa olivat jumissa. Ihmettelin siinä ääneen, että mitenhän nuo onkin niin eri tavalla jumiutuvia nuo meidän koirat kun toisella ei pahemmasti jumeja ole ja toinen on yleensä enemmän jumissa niin Laura sanoi, että se johtuu niin monesta asiasta.. Siitä miten koira käyttää kehoaan, minkä rakenteinen on ym. Danahan esimerkiksi on aika etupainoinen. Halti oli nyt yllättävän rennosti hierottavana, sillä joskushan se on yrittänyt vaikka mitä ylöspomppaamisia, ettei sen pahimpiin jumeihin tarvisi (sen mielestä) koskea. Muistelin siinä, että Haltin hieronnathan on aloitettu aika nuorena niin Laura tarkisti papereista, että kyllä, Halti oli 7kk ikäinen kun sai ensimmäisen hierontansa, aivan pieni!

Venyttelyä

Laserointia


Laura ehdotti, että tytöille voisi opettaa takajalkojen venyttämisen tempuksi ja ajattelin ottaa vinkistä vaarin. Laura sanoi, että Halti olisi piankin uuden hieronnan tarpeessa, esim kahden viikon päähän. Sovittiin sinne Haltille uusi aika ja otan myös Danan mukaan hengailemaan niin sen ei tarvitse olla niin pitkään yksin kotona. Olipa hyvä kun käytiin!

torstai 23. marraskuuta 2017

Syksyn aksailuja

Ollaan ehditty välillä aksailemaankin tälle syksylle, vaikkei enää varsinaisesti viikoittain ryhmässä käydäkään. Halti on ollut tyypilliseen tapaan aivan fiiliksissä kun ollaan päästy aksakentälle. Ekassa allaolevassa videossa näkyy Jennin ja Haltin aksaa, sillä olin itse sairaana niin tyydyin kuvaajan rooliin. Takaleikkauksia Haltin kanssa pitäisi tehdä enemmän ja ottaa siihen joku käsky, aika vähän on tullut niitä tehtyä.



Toisessa videossa on kuvattuna kun tehtiin irtoamisharjoituksia. Niitä ei olla hirveästi tehty niin hienosti Halti irtosi kyllä siihen nähden! Kokeiltiin kerran vielä tuostakin kauempaa niin se oli vielä hankalaa, mutta tuo etäisyys onnistui. Viimeisessä videossa näkyy keppitreeniä kun en olekaan Haltin vieressä ohjaamassa vaan keppien päässä. Hienosti lähti hakemaan keppien aloitusta ja teki loppuun saakka. Aika paljon saa koira tehdä tuossa ajatustyötä, Halti alkoikin nukkumaan kun kotia tultiin.


lauantai 4. marraskuuta 2017

Syksyn tanssikisat

Osallistuimme jälleen kerhomme järjestämään koiratanssikisaan Oulussa 23.9, jotka olivat samalla lappalaiskoirien rotumestaruustanssit. Ilmoitin Danan freestylen avoimeen luokkaan sekä Haltin htm:n ja freestylen alokasluokkiin. Siskoni Jennin kanssa oltiin sovittu, että hän menee Haltin kanssa htm:n ja minä menen sen kanssa freestylen. Haltilla oli jostain syystä maha sekaisin edeltävänä päivänä niin oli vähän kuumottavaa seurata, miten se pärjää sen masun kanssa. Oli melkoinen suunnittelu siinä päivässä, että mitä teen milloinkin kun koirat menee kaiken kaikkiaan kolme ohjelmaa, huhhuh! Tein oikein suunnitelman paperille, mutta lopulta sekin unohtui kotiin, heh! Käytin aamulla tytöt peltotiellä pienellä kävelyllä ja yritin rauhoittaa mieltäni.. Jännitti.

Dana treenaamassa, ilmekään ei värähdä

Kisoja edeltävänä iltana teippasin veneen kasaan ja Dana otti sen heti omakseen

Kovaan musiikkiin totuttelua ennen kisoja Alexian tahtiin

Menin paikalle hieman sen jälkeen kun kisat alkoivat ja ilmoittauduin ihan ensin. Sen jälkeen lähdin Haltin kanssa kävelylle. Htm aloitti kisat ja sen jälkeen oli ohjelmassa freestyle. Jenni meni Haltin kanssa htm:n kehääntutustumiseen. Halti ei yleensä ole käynyt niissä, mutta episten perusteella pääteltiin, että se voisi olla Haltille kuitenkin hyvä juttu kun se kehä ja kisatilanne on sitä vähän jänskättänyt ja se on saattanut silloin hidastella. Oli hyvä, että Halti kävi kehässä. Lähellä Haltin vuoroa Jenni otti Haltin ja meni odottelemaan lämmittelyalueelle tuomareiden kirjoittaessa edellisen koirakon arvosteluita. Minä yritin olla siinä vaiheessa kauempana seinäruusuna. Jenni teetti pari juttua Haltille palkaten ja sitten koitti heidän vuoro.

Jenni ja Halti (kuva: Taru Vallius)

Kuva: Taru Vallius

Alku lähti tosi lupaavasti, Halti teki hienosti sen mitä oli tarkoituskin. Jopa jalkojen välissä pakituksen Halti teki, mikä sillä on joskus saattanut jäädä tekemättä. Sitten hallissa olevien toisten koirien haukku yltyi niin, että Haltia alkoi huolestuttamaan. Halti katseli ympärilleen ikään kuin etsien, että mistä ne äänet tulee, muttei tietenkään nähnyt. Kun haukku vaan jatkui ja jatkui niin Halti alkoi myös ilmaisemaan itseään yksittäisillä haukuilla. Aika lailla läpi ohjelman haukkui, mutta se ei kuitenkaan lopettanut tekemistä siihen tai keksinyt muuta, vaan teki kuitenkin jotain aina haukkumisen lomassa. Se oli lähinnä sellaista huolestunutta haukkua ympärilleen katsellen, kun ei tiennyt mistä se haukku tulee. Välillä haukkui Jennille ikään kuin olisi yrittänyt sanoa, että kuulethan sinäkin tuon. Jenni ohjasi Haltin silti tosi hienosti loppuun saakka, ei olisi voinut paremmin ohjata. Itse olisin varmaan mennyt siinä tilanteessa lukkoon. Oli tosi harmi, että silloin oli aika paljon meteliä hallissa ja Haltin kokemukset vaikuttaa vahvasti siihen, että se alkaa ahdistua, mutta tätä täytyy yrittää treenata, ei siinä auta muu.

Kuva: Taru Vallius

Danan kisatanssi (kuva: Satu Valo)

Sitten yritin päästä harmituksestani yli Danan ohjelman ajaksi. Vein Haltin autoon ja aloin keskittyä Danaan. Dana oli jälleen into piukeana. Ohjelma meni mukavasti ja olin kyllä tosi tyytyväinen taas sen vireeseen, se oli sopiva. Ajatukseni ohjelmasta oli sellainen, että jos nyt ei tule kumaa niin sitä ohjelmaa täytyy muokata ja vaikeuttaa. Ja niinhän siinä kävi, kuma jäi taas pienestä kiinni. Hyvät pisteet ilman muuta saatiin ja niihin saakin olla tyytyväinen, mutta jotain meidän ohjelmasta selvästi puuttuu ja ohjelmaa täytyy vaativoittaa.  Ja tässä vaiheessa kun kumaa selvästi tavoitellaan niin täytyy ihan tosissaan tehdä muutoksia. Mutta Dana tanssi hienosti, aivan ihana juttu. Toivottavasti sillä vielä mielenkiintoa ja intoa riittää jatkossakin juuri tällä tavalla kuin nyt on ollut.

Kuva: Satu Valo

Sitten alkoi ahdistaa kun tiesin, että olisi Haltin freestylen vuoro. Minua ahdisti se, että se oli juuri päässyt ahdistumaan kehässä ja vieläpä htm:ssä. Entäs sitten freestyle, jossa sen täytyisi pystyä tekemään entistä enemmän? Kuinka se voisi olla muistamatta sen edellisen tunteen mikä sillä oli kehässä? Kuinka minä voisin tanssia ja esittää etten muista sitä sen edellistä kokemusta ja sitä omaa fiilistäni? Entä jos taas toiset koirat haukkuu hallissa? Näitä asioita pyörittelin mielessä ja itku tuli. Vaatisin siltä liikaa. Vaatisin myös itseltäni paljon.  Pitkään mietin asiaa ja lopulta kävin ilmoittamassa itku kurkussa, että me ei mennä sitä ja menin sitten autoon. Yksi treenikaverini juoksi sinne halaamaan minua Haltin kisakirjan kanssa ja sanoi, että jos nyt ei kuitenkaan vielä antaisi sitä minulle, vaan kokeiltaisiin sellaista, että Jenni menisi Haltin kanssa kehään ja tekisivät vaikka aloituksen, sitten keskeytys ja palkka. Sen takia, että kisa on jo maksettu ja jotta Haltille jäisi hyvä mieli kehässä olemisesta ja koko tilanteesta. Se oli hyvä ajatus ja ihana Jenni suostui menemään Haltin kanssa.

Jenni ja Halti freestyle (kuva: Taru Vallius)

Menin katsomaan sitä ja se oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Halti teki innoissaan ja sitten sai palkan siitä hyvästä. Se oli keskeytetty esitys, mutta se oli Haltille juuri sellainen kokemus, jota se tarvitsi. Tuohon aikaan oli myös koirien määrä vähentynyt hallista selvästi, niin toisten koirien haukkua ei pahemmin kuulunut. Oli tosi hyvä idea, että tehtiin näin ja siitä jäi hyvä mieli.

Kuva: Taru Vallius

HALTI
Tulos: 6. sija HTM  ALO-T 138p

Tuomareiden arvostelut:

Nadja Böckerman: Koira hieman hämmentynyt kisatilanteesta, hyvin kuitenkin tsempattu loppuun asti. Paljon kisanomaista treeniä, sillä koira kuitenkin väläytteli kivoja seuraamispätkiä =) 70/71, 141p

Susanna Ekblom: Harmillisesti Halti jäi katseellaan kiinni johonkin kehän ulkopuoliseen asiaan. Jatkoit ja pyrit auttamaan koiraa eteenpäin tilanteesta, hyvä! 66/70, 136p

Katja Tamminen: Harmillisesti koira ei tänään oikein kyennyt esiintymään vaan harhaili ja tuli kontaktikatkoja. Tsemppiä treeneihin! =) 67/70, 137p

Palkintojen jaossa

DANA
Tulos: 2. sija FS AVO-EH 160,66p

Tuomareiden arvostelut:

Nadja Böckerman: Sujuva ohjelma, johon olisin toivonut jonkin vaikeamman liikkeen. Hypyt jäivät hieman vajaiksi. Musiikkivalinta oiva parille. 79/85, 164p

Susanna Ekblom: Ankkuri idea oli kiva ja hyvin keksitty, mieti voisiko sitä hyödyntää vieläkin enemmän? =) Teknistä vaikeutta jäin kaipaamaan. Ohjaaja liikkuu hyvin. 75/83, 158p

Katja Tamminen: Hyvin soljuva ohjelma. Paikoin koira unohtui katselemaan ohjaajaa tekemisen sijaan. Toivoisin lisää teknistä vaikeutta tähän luokkaan. Kiva variaatio pujottelusta, missä ohjaaja pyörähti ympäri! 78/82, 160p

Dansku ihanien muumi-palkintojen kera

Palkintojenjaon jälkeen lappalaiskoirista otettiin yhteiskuva hallin takana olevalla kentällä. Vähän jänskätti, että mitähän Halti on mieltä tilanteesta kun pitäisi olla niin lähekkäin muiden koirien kanssa, vaan sehän oli aivan kuin ei olisi muita koiria huomannutkaan! Halti lähinnä katseli kasvattajaansa Satua, joka oli siellä houkuttelemassa koiria katsomaan kameraan. Halti heilutti häntää, ukisi ja veti kohti Satua. Sitten kun kuvat oli otettu ja Satu tuli rapsuttelemaan Haltia niin voi että se oli mielissään! Harvoin näkee sitä ihan niin paineissaan jostain ja kun Satu vingutti vielä vinkuleluakin niin Halti oli aivan myyty, kyllä nauratti sitä touhua katsellessa. Aivan kuin olisi ollut jokin pikku pentu! :)

Yhteiskuva kisaan osallistuneista lappalaiskoirista (kuva: Taru Vallius)

En missään nimessä ole pettynyt Haltiin, se yritti kyllä varmasti parhaansa. Olisihan se voinut htm:ssäkin vaikka päättää lähteä kehästä jos tilanne oli sille liikaa, mutta ei tehnyt mitään sellaista. Se kyllä yritti, mutta häiriöt veivät nyt. Tällä kertaa Halti ei päässyt näyttämään todellista osaamistaan, mutta ehkä joku päivä on vielä Haltin vuoro ja tulee se Haltin päivä. Toivon sitä niin paljon. Jenni sanoi, että hän voisi mennä Haltin kanssa uudelleenkin kisaamaan, aivan ihana.

Danan kanssa otetaan vielä ainakin yksi haastavampi liike mukaan koreografiaan ja lähdetään tulevana keväänä kisaamaan etelään. Tästä kisasta opin sen, että en enää mene useampaa ohjelmaa ja molempien koirien kanssa vaan keskityn aina yhteen. Se on kertakaikkiaan parempi vaan niin, varmasti meille kaikille. Näistä kisoista täytyy vielä mainita, että jotain tulosta ollaan saatu myös selvästi aikaiseksi tällä meidän arkikoulutuksella, jota ollaan kesästä alkaen tehty Haltille. Halti ei hermostunut yhdellekään koiralle hallissa vaan pystyi tekemään rauhoittavia eleitä nähdessään toisen koiran. Se on tosi positiivista!

Rakkaat tytöt poseeraavat kisakirjoineen ja palkintoineen

Oli melko harvinainen tilanne kisoissa kun peräti kolme kisaajaa tuli freestylen avoimessa luokassa jaetulle 2. sijalle, ja 3. sijalla ei ollut ketään. Mietittiin siinä, että onpa erikoista, että niin tasan on pisteet menneet, sillä yleensä niissä on edes jotain desimaalien eroa. Kisojen jälkeen huomasin tulosten tultua koiranettiin, että meidän pisteet ei olleet tasan 160p, toisin kuin kisoissa oli merkitty vaan ne olivat 160,66p. Me tosiaan oltiin oikeastikin Danan kanssa sitten sijalla 2 ihan yksinään eikä että kolmella olisi ollut täysin samat pisteet, jaetulla 2. sijalla. Emme olleet ainoita, joiden pisteiden perästä puuttui loppudesimaalit. Eipä sillä nyt sikäli isompaa merkitystä, näitähän sattuu, mutta selvisipä vain sekin mysteeri.

torstai 2. marraskuuta 2017

Syksyn kuvia

Tässäpä tulee syksyltä monenlaisia kuvatuksia lenkeiltä, aurinkoisina päivinä retkimaastoihin lähteminen on ollut kyllä ihan parasta rentoutumista! Liimanninkoskella käytiin syyskuussa ja tuolloin siellä oli vielä lampaatkin paikalla. Nämä lampaat olivat aika liukkaita liikkeissään, paljon herkempiä liikkumaan kuin toiset lampaat viime kerralla. Halti olisi ollut hirmu kiinnostunut lampaista, vaan ne lähti aina äkkiä karkuun.

Halti ja lampaat

  

Halti ja Lumo Liimanninkoskella

Halti katselee lampaita


Myös Tervajärvellä ollaan käyty, se on kyllä niin kiva paikka! Suunnitelmissa olisi tehdä pidempääkin reissua niissä maisemissa.

Isla, Inna ja Halti



Ja ollaan aivan ihastuttu myös Monttaan, josta ollaan löydetty nyt ihan eri reittejä kuin viime syksynä. Mitkä maisemat! Siellä maasto on niin vaihtelevaa, kumpuilevaa. Haltihan keksi, että vielä lokakuussa on uintikelit ja paineli uimaan.







Sitten muutama kuvatus vielä siltä ajalta kun minulle iski syysflunssa. Laitoin pedin lattialle kun pidin yksin taloa pystyssä niin olipa ihana kun nämä kaksi karvalasta hoitivat ja yhdessä kyhnötettiin pikku pedillä (tosin olihan se aika ahdasta, ja vähän ehkä oli paikat jumissa aamulla, heh!).


Halti lämmittää jalkopäätä


"Taasko nää kuvvaat?"

Dana yksi ilta kun istuin kiikkustuolissa, on se hellyyttävä olento!