keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Oulaisten ryhmänäyttely

Ilmoitin Danan huvikseen Oulaisten ryhmänäyttelyyn, koska se ei ole koskaan osallistunut ryhmänäyttelyyn eikä käynyt suomalaisella tuomarilla. Ilmoitin sen käyttöluokkaan. Tietysti heti sitten näyttelyn lähestyessä huomasin, että jaa nyt sillä alkaa karvanlähtökin, mahtava ajoitus. Turkki ei myöskään ollut järin kiiltävässä kunnossa. Joka tapauksessa Oulaisiin suunnattiin, meni miten meni. 

Näyttely pidettiin urheilualueella. Paikalla tuli olla n. tuntia ennen omaa aikaa, viimeistään kuitenkin klo 12. Olin hieman ennen kahtatoista paikalla ja käytiin ilmoittautumassa. Sitten menimme vielä autoon tunteroiseksi odottelemaan kun ulkona oli aika kova tuuli. Sen jälkeen lähdettiin leiriytymään kentälle Danan ja häkin kanssa. Tutustuin siinä odotellessa pariin toiseen näyttelyyn tulleen kanssa. Vähän meinasi Danalla olla turkissa hilsettä ja yritin sitä saada pois vaan eihän se kaikki lähtenyt mitenkään. Karvaa kyllä lähti, heh!

Sitten tuli meidän vuoro, käyttöluokassa oli kaksi narttua. Toinen narttu oli jykevämpi kuin Dana. Tuomarina toimi Elena Ruskovaara. Elena on miellyttävä tuomari, oikein hymyilevä ja iloinen. Jotain huumoriakin heitti joidenkin kehän laidalla olevien kanssa kesken kehän. On tarkka tuomari ja liikkeet sekä päätä katsoi tarkkaan. Kyseli Danasta ja sanoi, että "taidatkin olla jo kokeneempi konkari" ja käsitteli samalla tosi miellyttävästi Danaa. Juuri tuomarin hyvin positiivisen olemuksen takia veisin hänelle kyllä uudestaankin.


Arvostelu:

Hyvin narttumainen, viehättäväilmeinen keskivahva kokonaisuus. Erinomaiset silmät, turhan keveä kuono. Hyvä kaula, raajat voisivat olla vähän voimakkaamminkin kulmautuneet ja takaosa leveäreitisempi. Erinomainen tuuheus karvassa. Tarpeeksi jämäkkä ylälinja. Reipas liikkuja. Yhdensuuntainen takaa. Miellyttävä ryhti ja esiintyminen.

KÄY-EH, KÄK2

Danahan seisoa tapitti taas kuin patsas, on se helppo esittää. Meidän jälkeen tuli kilpaluokka ja Dana tuli siinä toiseksi. Tuomari kätteli minut ja sanoi iloisesti, että on ihastuttava narttu, mutta hän olisi kaivannut vielä hieman kuonoon paksuutta ja reisiin leveyttä, ja hän onnitteli vielä hyvästä sijoituksesta. Minua lähinnä huvitti tuomarin kommentti erinomaisesta tuuheudesta karvassa, ehkei se karvanlähtö ollut sittenkään mikään kamala juttu. Nyt taidetaan jättää näyttelyt pidemmäksi aikaa, pitää katsoa vienkö sen joskus vielä, mutta nyt ollaan saatu käyttöluokastakin kivat arvostelut ja se riittää toistaiseksi meille.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Koiratanssikisat etelässä

Ilmoittauduttiin Danan kanssa huhtikuun koiratanssikisoihin Tampereelle, joihin olimme päättäneet tähdätä jo pitkän aikaa, mutta oman elämäni kiireiden vuoksi koreografian suunnittelu ja treenaaminen jäi tosi vähälle. Päätin kuitenkin, että lähdetään silti, sillä meillä oli kisoihin lahjakorttikin. Olimme viimeksi kisanneet freestylessä tasan vuosi sitten, jolloin saimme alokasluokasta kunniamaininnan ja siirron avoimeen luokkaan. Nyt oli lähinnä sellainen fiilis, että ei olla koskaan menty näin vähällä treenaamisella kisaan, ja koreografia ei todellakaan ollut vielä selkäytimessä. Totesinkin, että seuraava vaihe tästä voisi olla jo sitä, että koreografia tehdään ekan kerran läpi vasta kisoissa, heh!

Kisaviikolla kävin kerran tanssimassa Danan kanssa koreografian läpi hallilla kun Halti oli leikkauksessa. Palkkaamattomuutta en ehtinyt harjoitella kertaakaan, mutta totesin, että jos edes koreografian muistan ja Dana tekee jotain niin se on pääasia. Sain myös neuvon, että ehkä parempi vaan palkkailla sitä treenatessa kohtuu runsaasti ihan senkin takia kun ei olla juuri treenattu ja jättää se palkkaamattomuus sitten vasta sinne kisatilanteeseen. Näillä eväillä lähdettiin kokeilemaan uutta koreografiaamme "Pieni Merenneito - Aalloissa siis".

Lähdimme kisoja edeltävänä päivänä ajamaan ja matka taittui mukavasti siskoni ja kahden koiran kanssa. Kyllä Inna ja Dana on vaan niin leppoisia matkustajia, nukkuivat vain.


Meille oli huone varattuna tällä kertaa Tampereen Sokos Hotel Ilveksestä, jossa vastaanottovirkailija tuli iloisesti rapsuttamaan koiria. Siitä on pitkä aika kun olin siinä hotellissa viimeksi käynyt, mutta hotelli oli hienompi kuin muistinkaan. Hyppäsimme hissiin ja menimme huoneeseemme. Huoneessamme oli minibar, johon sai kätevästi laitettua kylmässä säilytettäviä eväitä säilöön.

Hotellin aula

Meidän huone

Tyttöjä odotti huoneessa jälleen tervetuliaispussukat ym

Ja tällä kertaa myös iso peti odotti huoneessa

Olemme olleet aikaisemmin Sokos Hotel Villassa ja ehkä siihen verrattuna tarpeilla käyttämis ympäristöt olivat hitusen verran huonommat Ilveksessä. Tällä kertaa meillä ei ollutkaan kiire herätä aikaisin, koska kisa-aikataulun mukaan freestyle oli vasta HTM:n jälkeen ja fs avoin luokka alkoi vasta iltapäivällä, joten nautimme siitä että saimme nukkua pidempään ja nauttia runsaan hotelliaamupalan rauhassa. Oli tosi mukavaa. Danan kanssa on kyllä hirmu helppo kulkea, en välillä tahdo käsittää miten siitä onkin voinut kasvaa tuollainen viilipytty, vaikkei monia tilanteita ole edes harjoiteltu sen kanssa.  Esim Danan kanssa ei ole mitään liukuovia koskaan edes menty niin se vaan menee ne noin vain. Hissi ainoastaan vähän jännitti, on tainnut unohtua pentuajoilta hississä kulkeminen kun silloin asuimme kerrostalossa.

Näkymä Tampereen keskustaan huoneestamme

Aamukävelyllä

Huoneen luovutuksen jälkeen suuntasimme Tamskin hallille, jossa emme olleet käyneet aikaisemmin. Halli on jaettu kolmeen kenttään (ainakin), joista kilpailulle oli varattu kentät 1 ja 2. Kilpailukehän koko oli kisakirjeen mukaan noin 17 x 15m, eli aika sopivan kokoinen kehä. Kehä rajoittui kahdelta sivulta seiniin. Kehän pohjana oli vihreä tekonurmi. Halli oli kohtuullisen lämmin (+12-15 astetta). Kehään menevälle koirakolle oli varattu oma pieni tilansa sekä lisäksi oli lämmittelykehä. Leiriydyttiin omalle alueelle ja aloin teippaamalla kursimaan kokoon meidän rekvisiitta-venettä ihan urakalla. Kun olin saanut sen tehtyä, kävimme Danan kanssa lämmittelykehässä lämmittelemässä yksittäisiä liikkeitä jokaisesta liikkeestä palkaten.

Häkkialueelta kehän suuntaan

Käytin Danan kehääntutustumassa, jotta näen, onko siellä jotain kohtia tai hajuja, joita jäisi haistelemaan, mutta ei ollut. Minusta tuntui, etten voi edes jännittää kun ei ole mitään odotuksiakaan. Toivoin vain, että Dana tekee minun kanssa. Aika vähällä lenkitykselläkin oli ollut pari päivää niin mietin, että millainen mahtaa sen vire olla, onko liian innokas, meneekö höseltämiseksi, kestääkö ilman palkkaa, tekeekö liikkeet... Monia jännityksen aiheita oli ja lähempänä esitystä pieni jännitys alkoi hiipiä. Ei onneksi mikään paha kuitenkaan, vaan pärjäsin sen kanssa. Vein edellisen esityksen jälkeen meidän paatin kohtaan, jonka olin suunnitellut etukäteen sopivaksi sille. Meidät kuulutettiin kehään kahdesti, sillä en vie Danaa koskaan siihen kehän lähelle odottelemaan vaan vien sen suoraan häkistä kehään. Tämä siksi, että olen todennut, että se odottelu voi pilata asioita meidän esityksessä. On siis paras, että vien sen suoraan tekemään. Kun mentiin kehään ja asettelin Danaa alkuasentoon eli istumaan veneeseen niin kuului RÄTS ja veneen yhden seinämän teippaukset petti. Monia nauratti siinä vaiheessa, myös minua. Sitten vaan totesin mielessäni, että tämähän alkoi hyvin, eiköhän aloiteta tämä show.

  

Ajattelin esityksen aikana, että Danahan tekee melko huipussa vireessä ja oltiin jopa hieman edellä musiikkia. Kuinka kivasti se teki, niin innoissaan! Ja muistin onneksi sen ohjelman, varmaan myös sen takia, että ajatukset kulki aika selkeästi eikä jännittänyt pahemmasti. Kun ohjelmaa oltiin tehty jo suurin osa, ajattelin mielessäni, että tämähän on sujunut jo yllättävän hyvin! Ankkurin noutoon Dana ottaa aina oikein ekstra-spurtit, koska se on noutamisesta vaan niin ylimielissään.



Danan vire oli kyllä kohdillaan, lienekö niin onnessaan kun sai vihdoin minun jakamattoman huomion kun huomioni oli ollut paljolti leikkauksesta toipuvassa Haltissa. Se ei yrittänyt haistella eikä tehdä mitään omia juttuja ohjelman aikana. Se jopa yhdessä kohdassa tarjoili minulle selkää vasten hyppyä, joka on ollut vähän kiikunkaakun-liike meille. Ainoa liike, josta minulle jäi fiilis, ettei se mennyt putkeen oli veneen ympäri kiertäminen vastapäivään minun kiertäessä venettä myötäpäivään ja tämä liike oli ihan ohjelman lopussa. Se ei oikein tehnyt sitä kunnolla ja yritti välissä jopa ottaa toisen rekvisiitan, ankkurin, sieltä veneestä vaikka olin yrittänyt sen sinne piilottaa. Se ei mennyt ihan putkeen, mutta loppuliike saatiin kuitenkin tehtyä musiikkiin natsaavasti.


Esityksen jälkeen jäi hirmu hyvä mieli! Olin tosi, tosi yllättynyt siitä miten hyvin se teki kaikkeen nähden. Positiivista myös se, että Dana sieti palkkaamattomuutta yllättävän hyvin! Annoin sille esityksen jälkeen ansaitun palkan ja luun häkkiin pureskeltavaksi miljoonan pusun kera ja menin katsomaan muita esityksiä. Aika hauska kuinka paljon oli sattumalta Disney-teemaisia esityksiä näissä kisoissa. Disneyhän on mun lempiaihe, joten oli aivan ihana katsoa kaikkien esityksiä! Myös meidän esitys kuului tähän Disney-teemaan. Aika pian pisteet ilmestyivät tulostaululle lukemin 157p, olin tosi iloinen! Hyvät pisteet ekaksi avoimen luokan esitykseksi ja kun ottaa huomioon, että taas mitä korkeammassa luokassa kisataan, sitä nihkeämpää on myös pisteiden jakelu. Freestylen avoimessa luokassa oli kuusi koirakkoa ja me tulimme neljänneksi, taisi olla pisteen erotuksella kolmannesta sijasta. Monet totesivat, että aika tiukka tuomaristo oli.


Tuomareiden arvostelut:

Outi Tastula: Ensimmäinen puolisko ohjelmasta sujui tosi kivasti, mutta sitten koira vähän hyytyi. Ehkä voisit miettiä jotain liikkeitä tai variaatioita herättämään sen. Muuten hyvää yhteistyötä ja ohjaaja liikkuu nätisti. 78/78, 156

Mari Väänänen: Alkuosa ohjelmasta oli parempi kuin loppuosa. Koira hieman "jäätyi", jäikö sitä noudettu ankkuri vaivaamaan? Ohjaajan liike pysyi tanssillisena läpi ohjelman. Koira toteutti loppuosan liikkeitä hieman vaisusti. Kiva musiikki ja teema. 77/78, 155

Hannele Parviainen: Iloinen pari. Koira suoriutui hyvin. Ohjelman lopussa vähän "hyytymistä". 80/80, 160

Hyytymiskommentit hieman ihmetytti minua, sillä minusta Dana oli vaan niin hyvässä vireessä. Olisivatko sitten tulkinneet, että kun ohjelman alussa tulee se ankkurin nouto ja Dana lähtee sinne aina ekstra-innokkaasti, että sen jälkeen kun se tekee sillä sen normaalivauhdilla niin se näyttääkin hyytymiseltä. En tiedä, mutta täytyy varmaan yrittää siirtää se ankkurin noutamiskohta jonnekin myöhempään. Ohjelmaa täytyy vielä muokata jollain tavalla, en tiedä vielä millä, mutta aika näyttää. Oli tosi kiva reissu! Ja onneksi lähdettiin, vaikka meidän lähtötilanne ei todellakaan ollut mikään paras kun toinen koira ollut leikkauksessa vasta muutama päivä aiemmin ja ei oltu ehditty juuri treenaamaan, mutta kokemusta saatiin tästäkin ja pitkästä aikaa päästiin freestailaamaan. Nyt ainakin näin sen, että oikea suunta on meidän ohjelmalla kun kuitenkin pisteet näin ekaksi kerraksi jo tosi kivat. Tästä on hyvä lähteä jatkojalostamaan ohjelmaa!

Väsyneet matkustajat paluumatkalla

tiistai 9. toukokuuta 2017

Jalostukseen käyttämättä jättämisen syyt

Tein ihan oman kirjoituksen ajatuksistani miksi päädyin olemaan käyttämättä Haltia jalostukseen. Toivottavasti tästä saa jotain tolkkua. Halti on ensimmäinen suomenlapinkoirani. Haltin myötä tutustuin tähän itselleni uuteen rotuun ja samalla yritin peilata Haltia muihin lapinkoiriin, että millainen ylipäätään suomenlapinkoira on. Haltin jalostuskäyttö oli hyvin kaksipiippuinen juttu ja siksi minulla kestikin kolme vuotta aikaa miettiä sitä. Oli niitä plussia ja miinuksia. Yritin kysellä muilta, mitä he ovat mieltä Haltista, ja minulta kyseltiin usein, milloin teen Haltilla pentuja. Tiedän, että olen sellainen ihminen, joka miettii välillä joitain asioita jopa liikaakin, ja jos jotain negatiivista sattumaa tulee niin otan ne asiat aika raskaasti ja ne jäävät minulla mieleen. Välillä mietinkin, että jos olen tosi tarkka ja kriittinen niin tuleeko koskaan kenneliimme pentuja. Silti mieluummin olen se tarkka ja kriittinen kuin, että teettäisin pentueen, josta en kuitenkaan ole täysin varma ja joku asia mietityttää. Näen sen isona asiana kuka on se kennelini kantanarttu.



Ajan saatossa tulin siihen tulokseen tässä Haltia peilatessani muihin rotunsa edustajiin, että minulla on harvinaisen huiput paimennustaipumukset omaava suomenlapinkoira, jossa on Haltin emän kasvattajan Minna Mäntyranta-Mustosen mukaan paljon moottoria, koko tässä pentueessa. Se asettaa tietyt haasteet, mutta se myös mahdollistaa paljon. Halti on mahtavan nopea koira, joka ei kaipaa innostamista vaan se rakastaa tekemistä. Agilityssä ja koiratanssissa tätä on varsinkin ihana seurata. Haltissa nimenomaan huippua on se, että se tekee kaiken sen tekemisen ilosta eikä sen takia, että saisi palkkaa. Halti kestää palkattomuutta esimerkiksi paremmin kuin Dana. Ajattelin, että potentiaalisia harrastuskoiria ainakin Haltin jälkeläisistä voisi tulla jos katsoisi sopivan uroksen tätä ajatellen. Haltin suvun terveys on verrattaen hyvä jos vertaa yleisesti lapinkoirien terveyteen. Se oli myös yksi syy, miksi olisin halunnut käyttää Haltia. Haltin luonnekysymykset minua vaivasi eniten ja ne olivat lopulta niitä syitä miksi päädyin olemaan käyttämättä Haltia jalostukseen. 

 

Haltilla on ollut varsin huono tuuri elämässä asioiden suhteen. Viime kesänä kun Halti hihnakävelyllä joutui toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi, olin aika varma, että se jää Haltin mieleen. Ja jäihän se. Pehmeä koira muistaa ikävät kokemukset, joita on kokenut. Siihen lisäksi vielä ne aiemmat huonot kokemukset niin kyllä on saanut töitä tehdä ihan urakalla, että se kykenee edes katsomaan kaukana olevaa toista koiraa reagoimatta. Halti on mielenkiintoinen persoona, se on kovapäinen ja rohkea, mutta samalla myös epävarma. Nämä toisten koirien kohtaamiset on niitä vaikeita asioita yhä edelleen meille niin olen miettinyt, että se miten koira pääsee vaikeista asioista yli, on kytköksissä luonteeseen. Se vaikutti siihen, miksi päätin olla käyttämättä Haltia. 

Haltillahan on terävyyttä sen verran, että jos kokee jonkun uhan niin se reagoi siihen hyökkäämällä, ei pakenemalla. Rita, ensimmäinen koirani, oli myös sellainen, että kun hihnalenkillä ollessamme kävi koira kimppuun ja tarttui Ritaa takamuksesta niin Rita yritti puolustautua, toisin kuin Minka, joka yritti paeta. Joskus mietin, että elämä voisi olla varmaan helpompaa sellaisen pakenija-koiran kanssa, mutta toisaalta, se oli yksi niistä asioista, joka pelasti Haltin hengen viime kesänä kun se puolusti itseään sille hyökkäävälle koiralle. Tietysti se mikä tuottaa niitä haasteita on, että jos sen ahdistus kasvaa liian isoksi niin se kokee sitä puolustautumisen tarvetta. Esimerkiksi koirakohtaamisissa jos toinen koira on liian lähellä, vetää Haltia kohti, haukkuu, murisee, tai on muuten uhkaava. Ne ahdistaa Haltia valtavasti ja se on ihan ymmärrettävää, ja siksi haetaan aina tilaa, ettei se kokisi puolustautumisen tarvetta. Koiraharrastuksissa Haltin kokemukset ilman muuta vaikeuttavat harrastamistamme, mutta yritän aina tehdä kaiken sille mahdollisimman positiiviseksi. Ihana kuitenkin on ollut huomata, että vaikka Halti vilkas koira onkin niin kaikesta huolimatta se keskittyy minuun erittäin hyvin kun jotain yhdessä tehdään ja pystyy sulkemaan muita asioita pois.



Pehmeydestä myös sellainen esimerkki, että jos Halti on säikähtänyt joskus jotain asiaa, esimerkiksi mies on tullut ulkona yhtäkkiä takaapäin kohti ennen kuin Halti (tai kumpikaan meistä) on ehtinyt huomata niin sellainen on jäänyt sen mieleen ja sitten pitää aina haukkua tälle samalle miehelle jos sen näkee. Tuo pehmeys on sellainen asia, jonka suhteen olen itse mokannut kun en ole ajatellut asioita loppuun asti. Minulla on ollut kaksi kovaa ja yksi arka koira ennen Haltia. Dana on yksi näistä kovista koirista, ja se on sellainen, että se ei kyllä vähästä kavahda. Halti taas vilkkaampana koirana huomaa monet asiat ja jos olisin huomannut sen pehmeyden jo aiemmin niin se olisi voinut helpottaa elämää.

Haltin luonteessa on tietysti myös ihania asioita; sillä on ihanan leikkisä, vekkuli luonne, jolla on aina pilke silmäkulmassa. Halti on myös tosi oppivainen, kehonsa hallitseva ketterä koira, jolle asioiden opettaminen on kohtuu vaivatonta. Vaikka Halti on itsenäinen, niin se on silti ihmisten perään rapsutuksia kaivaten. Halti on ahne, mikä on iso plussa ja olen monesti ajatellut, että se on monissa asioissa meidän onni. Etenkin niissä vaikeimmissa tilanteissa eli koirakohtaamisissa sen ahneus on se, jolla tilanteesta voi selvitä ilman reagointeja.


Haltin juoksut hakivat rytmiään yllättävän pitkään ja välillä näytti, että ne alkaa asettua puolen vuoden välein tuleviksi vaan sitten taas hieman heitteli. Haltin tärpit oli tosin aina tosi selkeät ja sen käytös oli kyllä niin kiimaista silloin, että ajattelin aina, että se olisi ainakin helppo astuttaa. Pohdin ääneen Haltin jalostukseen käyttöä ja silloin minulle ehdotettiin, että teettäisin sillä yhdet pennut ja katsoisin millainen pentue tulee. Ajattelin sitten, että voisi kai sitä yhden pentueen teettää. Silti tuntui jälkeen päin, että ensimmäinen pentue on niin iso juttu, että ehken sittenkään. Näin sitten päätin puoli vuotta sitten, että seuraavien juoksujen jälkeen Halti sterilisoidaan.

Voi olla, että nämä luettelemani piirteet ym on tuttuja suomenlapinkoirilla. En tiedä, Halti on lapinkoirista vasta ensimmäiseni. Silti olen mieluummin turhan kriittinen kuin liian lepsu. Kyllähän se harmittamaan jää, että etenkin Haltin terveyttä ja harrastusominaisuuksia olisi ollut huippu viedä eteenpäin, mutta kaikki palaset ei minusta ollut kohdallaan. Toivottavasti saan joskus vielä Haltin harrastusominaisuuksilla varustetun lapparin itselleni.


maanantai 8. toukokuuta 2017

Haltin sterilisaatio

Käytimme silloin kuusi vuotta sitten Danan sterilisoitavana n. 8kk iässä ennen kuin ensimmäiset juoksut ehtivät sillä alkaa. Pohdimme tuolloin meidän elämäntilannetta, että onko seuraavan viiden vuoden aikana mahdollista/todennäköistä tehdä pentuja ja totesimme, että tuskin. Niinpä päädyimme Danan sterilisointiin. Eläinlääkäri kertoi, että sterilisoinnista on sitä enemmän terveyshyötyjä mitä aikaisemmin se suoritetaan:
  • sterilisaatio ennen aikuistumista, ennen 6kk ikää -> vähäisempi vaikutus aineenvaihduntaan -> vähäisempi vaikutus painonkehitykseen
  • kasvu -> ei vaikuta kokoon aikuisena
  • paraneminen -> kun koira on 3kk, on se anestesian näkökulmasta aikuinen (voidaan operoida). Mitä nuorempi koira, sen nopeampi toipuminen ja kudosvaurioiden korjaantuminen
  • kaikista suurin hyöty liittyy maitorauhaskasvain riskiin, jota esiintyy yleisesti vanhoilla nartuilla: mikäli koira sterilisoidaan ennen 1. juoksua, koira ei tule koskaan saamaan maitorauhaskasvaimia. Riski saada kasvaimia vähenee asteittain neljänteen juoksuun saakka, tämän jälkeen leikkauksella ei voida vähentää riskiä sairastua maitorauhaskasvaimiin
Danan sterilisaatio meni hyvin, ensimmäisenä iltana oli vähän itkuinen, mutta seuraavana päivänä leikkauksesta tuo nuori neitonen oli jo niinkin virkkuna, että sitä piti jo rauhoitella, että malttaa levätä ja toipua. Danan kanssa elämä on ollut varsin helppoa kun juoksuja ei ole tarvinnut koskaan miettiä ja harrastuksissa ollaan voitu kulkea aina huolettomasti. 

Muutama vuosi takaperin Danan ollessa pari vuotias vähän harmittelin sitä, että Dana tuli leikattua niin varhain, siinä mielessä kun opin sitä vuosien saatossa tuntemaan ja huomasin kuinka mahtava luonne sillä on. Siitä ei mennytkään kauaa kun sain todeta, että eipä ollutkaan huono asia, että leikkautin tytön, sillä Danalle ilmestyi allergia-oireet. Allergia on sen jälkeen vain kasvanut, joten enää ei ole tarvinnut sitä miettiä oliko se leikkaus oikea päätös vai ei. Allergia on periytyvää ja allergista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Tässä tuli samalla myös todettua se, että monet sairaudet puhkeavat tosiaan vähän myöhemmällä iällä ja jalostuskoiran iässäkään ei kannata turhaan hötkyillä vaan parempi mieluummin odottaa kuin tehdä pentuja kovin nuorena. Danalla ensimmäiset allergiset reaktiot tulivat sen ollessa kaksi vuotias ja allergia todettiin neljä vuotiaana.

Mutta sitten paluu nykyhetkeen ja tähän toiseen neitoseemme Haltiin. Haltin sterilisointia päätin odottaa, koska kennelnimen saatuani pentuhaaveet siinsivät silmissäni ja halusin nähdä, olisiko Haltista jalostuskoiraksi. Halti oli pentuna ennen ensimmäisiä juoksuja hyvin tyypillinen rohkea pentu, aina leikkimässä kaikkien kanssa. Pentuaikana käytiin myös rokotukset saatuaan koirapuistoilemassa ja siellä valitettavasti kaikki koirat eivät olleetkaan ystävällisiä. Huonoja kokemuksia tuli ja ne jäivät Haltin mieleen. Opin myös tuon jälkeen, että välttelen vastaisuudessa ainakin nuoren koiran viemistä koirapuistoon, ettei tulisi ikäviä kokemuksia. Ensimmäisten juoksujen ja hormoonihyrräysten myötä huomasin, että Halti on varsin vahva narttu, alfa-nartuksikin voisi sanoa. Monet tuntemamme urokset ovat aivan hullaantuneita Haltin hajuista ja juoksujen myötä toisten vahvojen tai epävarmojen narttujen kanssa Haltilla on mennyt sukset usein ristiin. Lisätietoa siitä miksi päätin olla käyttämättä Haltia jalostukseen löydät tekstistäni "Jalostukseen käyttämättä jättämisen syyt".

Halti rauhoituksessa

Päätin pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen sterilisoida Haltin, koska tekisin sen joka tapauksessa ennen pitkää. Sterilisointi myös helpottaa paljon elämää kun ei tarvitse miettiä juoksuja, puhumattakaan niistä terveyshyödyistä mitä sterilisoinnista on. Suunnittelin sterilisoinnin ajankohdan tarkkaan eläinlääkärin kanssa keskustellen asiasta. Sterilisoinnin paras ajankohta on kun mahdollinen valeraskausaika on ohi eli juoksujen alkamisesta noin 3kk eteenpäin. Haltin sterilisoinnin varasin miltei päivälleen siihen kun 3kk oli kulunut juoksuista. Haltille ei saanut antaa aamuruokaa. Otin varalta kaulurin mukaan mikä meillä on ollut kotona valmiina aiempien koirien leikkauksista sekä lisäksi haavasuojapuvun, jonka sain ystävältäni lainaan, kiitos siitä! Klinikalla eläinlääkäri tutki Haltin.

Talirauhasen tukos


Juteltiin Haltin harrastuksista ja muistin kysyä siinä näppylöistä, joita olen huomannut Haltilla olevan. Niistä on joskus tullut eritettä ja niitä tulee vähän sinne tänne. Eläinlääkäri otti isoimman niistä käsittelyyn ja puristi sen, sieltä tuli reippaasti vaaleaa mähmää. Eläinlääkäri sanoi, että ne on tukkeutuneita talirauhasia, aivan kuten ihmisellä on finnejä. Niitä ei kannata välttämättä puristaa ellei ne vaivaa koiraa. Sanoi, että niiden tulo on yksilöllistä koirilla, joillakin tulee ja joillakin ei, mutta ne on ihan harmittomia. Eläinlääkäri laittoi rauhoituspiikin Haltille. Pyysin sille kunnon kipulääkkeet kotiin kun epäilin, että se voi olla hieman kipuherkkä leikkauksen jälkeen niin eläinlääkäri sanoi, että määrää varalta kipulääkkeen lisäksi Diapamia. Halti nukahti minun viereen ja eläinlääkäri sanoi, että parin tunnin päästä saa tulla hakemaan.

Mielenkiintoinen taulukko klinikalla koiran suhteellisesta iästä

Menin parin tunnin päästä hakemaan Haltia ja eläinlääkäri sanoi, että leikkaus oli mennyt hyvin ja Halti on saanut herätepistoksen. Menin katsomaan Haltia niin siellä se makasi heräämössä ihan kanttuvei ja heräämössä olikin aika täyttä, Halti pötkötti lattialla ja häkeissä oli kissoja ja pienempiä koiria pari kappaletta. Seurasivat siellä rauhallisesti kun menin juttelemaan Haltille. Eläinhoitaja tuli juttelemaan Haltin jatkohoidosta ja vahingossa kolautti yhtä tuolia niin Halti heräsi yhtäkkiä pompaten pystyyn ja oli aika hermostunut. Ukisi vain eikä olisi malttanut olla paikoillaan. Eläinlääkäri tuli käymään siinä ja sanoin, että toivoin Haltin olevan vähän väsyneempi, että malttaa ajomatkan kotiin olla rauhallisesti niin eläinlääkäri laittoi sille vielä rauhoitetta ja sitten tyttö alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Eläinlääkäri sanoi vähän huvittuneena, että tämä ukina on enemmän luonteesta kuin kivusta peräisin. Eläinlääkäri kertoi, että tikit ovat itsestään sulavat ja antoi hoito-ohjeet, kipulääkkeet ja diapam-reseptin mukaan ja toivotteli Haltille toipumisia.

Halti heräämössä

Kotimatka meni hyvin ja kotona Halti nukkui vaan. Laitoin sen ensin viltin ja sitten lämpöpeiton alle, että pysyy lämpimänä, koska nukutuksesta herätessään ruumiinlämpötila on alhainen eikä vilunpuistatuksia saa tulla. Laitoin varalta myös pyyhkeen Haltin alle siltä varalta jos laskee alleen. Haltille oli laitettu klinikalla se kauluri, mutta vaihdoin sen heti haavansuojapukuun. Koiraa ei saa jättää leikkauksen jälkeen yksin ilman valvontaa niin onneksi siskoni pääsi katsomaan Haltin perään sitten kun minun täytyi lähteä töihin, siitä oli iso apu. Siskoni oli huomannut kun Halti alkoi heräillä, että Halti oli tyytyväinen jos hän oli sen lähellä, mutta jos siskoni poistui Haltin näköpiiristä niin Halti alkoi ukisemaan. Halti kaipasi kovasti huomiota ja huolenpitoa. Haltilla meni herääminen melko myöhään, mutta illalla sai antaa kipulääkkeen ja kävi myös pissalla silloin ihan illasta, oli siis tuolloin pidättänyt n. 12h. Aiemminkin tarjottiin mahdollisuuksia käydä tarpeilla vaan ei alkanut tekemään ulkona mitään. Portaissa ei annettu Haltin kulkea ollenkaan vaan otettiin se aina syliin silloin kun piti käydä ulkona ja kannettiin se sopiville pissapaikoille sylissä. Ruokaa ja juomaa sai tarjota vasta kun potilas on kunnolla herännyt niin Halti söi pienen annoksen ruokaa illalla ja samalla annettiin Diapam.

 

Dana katseli Haltin perään niin, ettei päästänyt sitä silmistään. Oli selvästi huolissaan Haltista ja aina kun menin Haltin luo niin Dana nosti päänsä ja heilutti häntää paikallaan, oli ihmeissään. Välillä kävi katsomassa ja lipomassa Haltia.


Makkarakoira


Ekana iltana oli välillä itkuinen ja diapam teki sen rauhalliseksi ja vähän pökkeröiseksi, mutta seuraavana päivänä oli jo parempi. Siitä alkoi toipuminen edetä tosi kivasti, eikä Halti ollut kivuliaan oloinen, päin vastoin tuntui, että Haltia piti yrittää vähän hillitä. Sen luonteelle taas 10 päivää rauhassa oleminen tuotti tuskaa ja näytti siltä kuin se olisi vähän masentunutkin. Onneksi malttoi sen ajan ottaa rauhallisemmin, jonka jälkeen sai ottaa haavasuojapuvun pois ja alkaa käymään lenkeillä niin kylläpä tyttö piristyi kuin silmissä. Haltin toipuminen meni kaiken kaikkiaan paremmin ja nopeammin kuin osasin odottaa, luulin että se olisi ollut jotenkin kivuliaampi vaan onneksi ei. Jospa tämä leikkaus helpottaisi elämää tästä eteenpäin ja eipä tarvitse ainakaan kohtutulehduksia ynnä muita pelätä! Alla kuvat leikkaushaavoista. Suihkuttelin haavaa haalealla vedellä 10 päivän ajan kerran päivässä, jotta pysyy puhtaana. Haava on parantunut tosi hyvin ja nopeasti!

Haava suojalapun poiston jälkeen, 2 vrk leikkauksesta

Toipilas

Viikko leikkauksen jälkeen, siistin näköinen haava

torstai 4. toukokuuta 2017

Vuoden koirat

Oulujokilaakson kennelkerho palkitsi Danan viime vuoden menestyksistä sekä koiratanssissa, jossa Dana nousi freestylen alokasluokasta avoimeen luokkaan että vesipelastuksessa, jossa Dana nousi avoimesta luokasta voittajaluokkaan. Dana sai nimilaatan palkinnoksi, joka kaiverrettiin kätevällä My Family-kaiverruskoneella heti Mustin ja mirrin myymälässä niin laatan sai sitten heti mukaan. Myyjä kertoi, että ihmiset ovat käyneet ostamassa laattoja ihan itselleenkin, että saa merkitä avainniput sun muun tärkeät esineet omilla yhteystiedoilla. Kätevä palvelu kyllä, kun laattaa ei tarvitse odottaa vaan sen saa sitten heti kaiverrettuna mukaan.


Halti vuorostaan tuli Lappalaiskoirat ry:n vuoden 2016 koiratanssikoiraksi sijalle 5. Lisäksi Dana tuli Oulun koirakerhon vuoden tanssikoiraksi sijalle 8 ja Halti vuoden tanssilupaukseksi sijalle 5. Aika kivasti kun ajattelee kuinka vähän kisattiin viime vuonna.


Tyypillinen Dana

Halti veikeänä