Jyväskylän tanssit

Osallistuimme Jyväskylän tanssikisoihin maaliskuussa. Kisat pidettiin Jyväskylän Paviljongissa, jossa järjestettiin samalla Kids & Pets 2019-messut. Varasimme Air Bnb-majoituksen, joka oli todella hyvä. Oli kiva ajella kun ajomatkakin oli lyhyempi kuin mihin ollaan yleensä totuttu kun on kisareissuille lähdetty. Ajattelin, että mennään vielä leijonakuninkaalla muutamilla muutoksilla höystettynä. Tavoitteena oli saada parempi kisasuoritus kuin aiemmin ja mielenkiinnolla halusin nähdä, onko meidän palkkaamattomuuden harjoittelussa tapahtunut edistystä. Saavuttuamme Paviljongille oli melkoinen tavaroiden roudaus edessä kun autolta oli jonkin verran matkaa pääpaikoille. Tapahtuma oli iso ja kaikille oli merkityt sisäänpääsyt halliin, joita tuli noudattaa. Kyllä oli melkoisesti vilinää hallissa ja ajattelin siinä mielessäni, että tällaiseen paikkaan en koskaan voisi tuoda Haltia, olisi ihan liikaa kaikkea hulinaa sille. Tyypilliset messut olivat ja sen lisäksi eläimiä siellä sun täällä.  Dana ei onneksi juuri välitä. Kilpailukehä oli melko iso, täysin matotettu ja se oli samassa tilassa koiranäyttelyiden kanssa. Kehä oli ympäröity matalilla aidoilla ja sieltä oli yksi poistumistie. Poistumistiestä pääsi lämmittelyalueelle, joka oli erillisessä tilassa ja rauhallisempi kuin kehän ympäristö.

Kehän koko 11x20m

HTM oli ensin ja FS sen jälkeen, ja sen avoin luokka oli puolen päivän jälkeen. Tein vähän palkkaustreeniä Danalle ennen esitystä, mutta Dana ei alkanut lämpätessä tekemään oikein mitään. Siitä kyllä tuli sellainen olo, että ei se varmaan kehässäkään tee sitten mitään. Se vähäinen jännitys mitä siinä vaiheessa oli, lähti sitten kyllä pois. Ajattelin vaan, että jos nyt saisin kehässä edes jotain sen tekemään niin se on plussaa.

Kuva: Salla Kuikka 

Kuva: Salla Kuikka

No kyllähän se tyttö sitten teki, ihan yllättävän hyvin kaiken lisäksi. Alussa tuli pieni katko kun huomasi toimitsijapöydän kehän reunalla ja sen piti käydä siellä tervehtimässä kesken kaiken, mutta tuli luo kun kutsuin ja jatkoi tekemistä. Se oli lähinnä huvittavaa, että kaiken sen hälinän keskellä  se pöytä oli se, joka vei sen huomion. Sen jälkeen Dana keskittyi tosi kivasti tekemiseen. Parin liikkeen kohdalla hidasteli, mutta se on aika tyypillistä sille, että joissain kohdissa niitä saattaa tulla. Yhdessä vaiheessa sen olisi pitänyt hypätä minun käden yli niin hyppäsikin minua vasten niin minua vaan nauratti. Oli lähinnä hauskaa kehässä ja kokonaisuudessaan jäi kiva fiilis esityksestä. Olin tosi iloinen siitä, että Dana teki parhaimmalla draivilla pitkään aikaan!

Kuva: Pasada Ky Petri Örling

Kuva: Salla Kuikka

Dana sai 157,34 pistettä

Dana

Tulos: FS AVO 157,34p, 5.sija

Heli Nousiainen: Koirakolla oli selkeästi mukavaa kehässä. Ohjelman teema oli sopiva koirakolle, hieman kuitenkin mietin hännän irrotusta ja noutoa → taisi olla koirakolle mieluisa homma?? 78/82, 160p

Maija Asp: Teema näkyi hienosti ohjelmassa, hännän hakua en ymmärtänyt teemassa, voisikohan sen jättää pois. Vähän vaikeutta toivoisin ohjelmaan. Koira rakasti kyllä ohjaajaa ja ohjaaaja saikin ihanat pusut ohjelmassa. Voisiko kantoa käyttää vielä vähän monipuoleisesti. 78/78, 156p

Tiina Jounio: Tänään nähtiin pusuja ehkä enemmän kuin oli suunniteltu. Liikkeissä hieman hidastelua mutta pääosin kaikki tehtiin. Koreografiassa hyvin musiikkiin soviteltuja liikkeitä.  77/79, 156p

Ihana senioriparini

Olen iloinen loppupisteistä ja ainakin kehitystä oli selvästi nähtävissä palkkaamattomuuden suhteen. Otettiin tähän esitykseen se Sallan helmikuisessa koulutuksessa ideoima muutos, että Dana noutaisi leijonanpennun/-hännän/tms ja toisi sen minulle. Sitä ei tuomarit kommenttien perusteella olleet ilmeisesti oikein ymmärtäneet. Ne ovat toki makukysymyksiä, mutta itse näin sen hyvänä ideana ja vaikkei oikeassa elämässä ihan heti häntää noin kanneltaisikaan niin voihan tarina olla fiktiivinenkin. En oikein ymmärrä myöskään kommenttia siitä, että taisi noutaminen olla koiralle mieluisa homma? Niinhän paimenkoirallekin ison lenkin tekeminen on todennäköisesti varsin mieluisaa puuhaa. Eikö koiratanssissa ole ihan järkevääkin käyttää liikkeitä, joista koira tykkää? Ymmärrän, jos koira jäisi jotenkin kiinni siihen asiaan, mutta Dana ei kyllä millään tavalla jäänyt siihen kiinni vaan toi sen suoraan minulle ja luovutti heti. Nooh, joka tapauksessa olin tosi tyytyväinen Danan vetoon, ihan super! Nyt taidamme pitää luovan tauon kisaamisesta, josko löytäisin jonkun sopivan uuden kappaleen meille. Olipa mukava reissu jälleen!

Haltin vuoro loistaa

Oulun koiratanssikisat tulivat tuttuun tapaan yhtä nopeasti eteen kuin aina on tuntunut tulevan, sillä aika vaan menee niin äkkiä kesäkuun kisoista syyskuun kisoihin. Danan ilmoitin heti ensisijaisesti kisaamaan, koska olin joutunut perumaan sen kanssa koko kesän kokeet Danan sairastelun ja kyynpurematapauksen vuoksi. Olin myös lisännyt Danan koreoon vaativampia juttuja, joiden toivoin onnistuvan. Haltin kanssa en ollut ajatellut mennä, koska ajattelin, että kaksi freestyle-ohjelmaa voisi olla minulle liikaa. Kisojen lähestyessä kävi ilmi, ettei niistä ole tulossa yhtä isot kuin kesäkuun kisoista ja ilmoittautuneita oli siihen mennessä nykyistä totuttua lukemaa vähemmän. Mietin siinä ihan viimeiseen ilmoittautumis-iltaan asti ja päätin sitten ilmoittaa Haltinkin, meni miten meni. Meillä kuitenkin oli valmis ohjelma ja oltiin Haltin kanssa käyty hallilla treenailemassa aina välillä häiriöiden kanssa, joten lähtötilanne ei ollut mikään huonoin. Ainoa mikä oikeastaan laittoi jännittämään oli se, että kuinka selviän kahdesta freestylestä. Nyt sitä oli tilaisuus kokeilla.

Suunnittelin paperille, että mitä teen kummankin koiran kanssa kisapäivänä missäkin vaiheessa. Se selkeytti ja toimi itsellekin hyvänä raamina kun on monta asiaa mistä pitää huolehtia ja tiettyyn aikaan. Haltin kanssa liikkuminen vaatii kuitenkin aina ninjailua niin suunnitelma on hyvä olla. Ensin oli vuorossa HTM, jonka jälkeen oli freestyle, joten hirmu aikaisin meidän ei tarvinnut hallille suunnata. Päiväsaikaan oli luvattu reilummasti sadetta niin heti herättyäni päätin suunnata Haltin kanssa metsälenkille liinassa. Dana sai jäädä kotiin lepäilemään, koska sille taas energianpurku ennen kehää ei ole tarpeen vaan päinvastoin saattaisi olla aika huonokin asia. Haltille lenkki teki hyvää ja tästä opinkin, että ehkä tuon tyyppinen lenkki olisi sille just passeli kisapäivänä. Ja minulle.

Puolen päivän aikaan suuntasimme hallille ja leiriydyin halliin Danan kanssa. Juoksutarkistukset täytyi tehdä niin vein sitten molemmat tytöt siellä käymään erikseen. Tämä on vain minun mielipide, mutta koska se ei ole luoksepäästävyystesti niin tuntuu vähän hassulta, että miksi se tarkistus täytyy tehdä myös leikatulle nartulle. Eikö riittäisi, että todistaisi eläinlääkärin todistuksella, että narttu on steriloitu? Siinä voisi olla ainakin tulevaisuuteen jotain kehitysideaa. Vein Haltin sitten autoon, jotta pystyin keskittymään Danaan, koska avoin luokka oli ennen alokasluokkaa. Mentiin Danan kanssa avoimen luokan kehääntutustumiseen ja siellä minulla tuli sellainen tiltti aivoihin, että minulla oli namit taskussa. Sitten tuomari huomautti ja sanoi, että ne täytyy viedä pois ja olin ihan nolona, että mikä ihmeen suttaus päässä mulla oikein tuli kun en ollut jättänyt niitä nameja pois. Varmaan johtui siitä, etten ollut pitkään aikaan ollut kehääntutustumisessa yhtään kenenkään kanssa kun Haltin kanssa ei viime kisoissa käyty ollenkaan siellä tutustumisessa. No siinä vaiheessa kun ne namit vein sinne kehän ulkopuolelle niin Dana ehti nähdä sen piilottamani loppupalkan siellä ja sehän sinetöi sitten meidän kisapäivän aivan täysin. Jouduin tekemään sitten niin, että vein Danan häkin luo odottelemaan kun kävin muuttamassa loppupalkan paikan. Alkoi olla kiire kun olimme toisena vuorossa niin siinä ei hirveästi enää ehtinyt toimenpiteitä tekemään. Ennen kuin kävelimme esiintymisvuorollemme kehään kävimme vielä vilkaisemassa sen ekan paikan, jossa palkka oli, että se ei ole enää siinä, ettei se jäisi siihen palkkaan kiinni.

Kuvista kiitos Taru Vallius.

No toisin kävi. Tämä oli meidän heikoin avoimen kisaveto tällä kertaa ja syynä toki voi olla sekin, että Danalla on pitkä kisatauko alla, mutta kaikkein suurimpana syynä pidän sitä, että se jäi siihen palkkaan kiinni. Sen ei ikinä kestäisi nähdä loppupalkkaa, ei missään. Muuten sillä menee systeemit sekaisin. Dana teki kyllä joo, mutta puolivillaisesti ja höselsi. Sillä ei ollut kestoa ja tarkkuutta liikkeissä vaan koko ajan ikään kuin kokeili kaikkea, että mistä se palkka tulisi. Kun lähetin sen noudolle niin se meinasi lähteä kehästä (siihenkin syynä palkka, yritti kerran alokkaassa samaa).  Ja sellaiset liikkeet mitkä on ollut sen vahvuuksia jäi kyllä ihan puolitiehen kun se ei malttanut yhtään. Ja ankkuria tarjotteli minulle parissakin kohtaa. Itselle jäi aika kaoottinen fiilis siitä kun välillä tuntui, että se sen hösellys ja kiire meinasi tarttua jo minuunkin. Saatiin ohjelma tehtyä, mutta harmi ettei oikein onnistunut. Voihan labradori ja palkka. Danan kanssa toisaalta ei nyt ole mitään maatakaatavaa tuollaiset jutut, sillä olen monesti ajatellut, että sillä on ollut jopa ihmeen hyviä kisavetoja avoimessa. Ja kun tiedän mistä se johtui niin jatkossa saan olla kyllä ihan supertarkkana ja 100%:n keskittynyt, etten itse vaan sössi sen palkan kanssa. Pisteitä tuli 152p. No mutta se oli sellainen esitys meiltä tällä kertaa, no worries. Pisteet esityksestä ovat minusta linjassa esityksen laadun kanssa. Tulipahan käytyä humputtelemassa, heh!

Häntä oli tuttuun tapaan kunnon heiluri!

Dana
Tulos: FS AVO 152,00p, 6.sija

Katja Tamminen: Jäi hieman kiinni ankkurin noutamiseen. Iloinen kappale sopi koirakolle, oivaltavia liikkeitä. 77/80, 157p

Nadja Böckerman: Hauskasti rakennettu teema. Muutamia stipluja ja ihmettelyjä. Ankkuri tuntui olevan koiralle mieluisa noudettava, jahka se ensin löytyi. Toivoisin hieman sujuvampaa tekemistä avoimeen. 77/79, 156p

Susanna Ekblom: Ohjelmassa kiva tarina. Koira jäi hieman "kiinni" ankkuriin, ole varovainen, että rekvisiitasta ei tule motivointiväline koiralle. Teknistä vaikeutta vaaditaan lisää. 72/71, 143p

Sitten piti nollata koneisto ja alkaa valmistelemaan seuraavaa tanssia eli esitystä Haltin kanssa. Ennakko-odotukset ei todellakaan ollut kummoiset kun meidän aiemmat kokemukset esityksistä on olleet aika haukkupainotteisia. Meillä on ne omat tavoitteet, joista olenkin aiemmin tänne jo kirjoitellut.. Toin Haltin autosta halliin ja vein Danan vuorostaan autoon. Halti oli hallissa aika rauhallinen, johon ilman muuta vaikutti myös se kuinka hyvin olin tilanteen tasalla toisista koirista ja osasin palkkailla sitä luopumisesta. Ajattelin silti, että on Halti rauhallisempi aiempiin kertoihin verrattuna. Toki hälinää oli myös hieman vähemmän kuin aiemmin koiramäärän ollessa pienempi kuin viime kisoissa. Kehääntutustumiseen menemistä puntaroin, mutta päätin että pienempi riski on olla menemättä kuin mennä, koska siellä on toisia koiria ja Haltilla saattaa sitten tulla turhaa kiihtymistä niistä siinä. Päätin, että vien sitten rekvisiitan sen kanssa kehään ennen vuoroa, että olkoon se sitten vähän niinkuin sen "kehääntutustumisen korvike".

Tein oikean ratkaisun. Palkan olin vienyt jo aiemmin lähemmäs piiloon ja ennen vuoroamme käytiin viemässä rekvisiitta yhdessä ja tein sen jälkeen kehän ulkopuolella vielä muutaman jutun joista palkkasin ja sitten vuoromme koitti. Halti oli aika mukavasti kontaktissa eikä osoittanut kiihtymisen merkkejä. Välillä katse kiinnittyi johonkin häiriöön ja jäi tuijottamaan, mutta pääsi niistä yli ja jatkoi tekemistä. Toki kontaktikatkoksina se näkyi ja koin, että minun täytyi ohjata vähän reilummin sen takia, mutta niillä asioilla ei ole väliä. Minua ihan hymyilytti ohjelman keskivaiheessa kun oli vaan niin kertakaikkisen kiva fiilis. Tiedostin myös, että se fiilis voi katketa milloin vain ja haukku saattaa alkaa. Nautin silti hetkestä ja ajattelin, että kylläpä se tekee hyvin. Kun päästiin loppuasentoon niin oli tosi epätodellinen olo, että mekö ihan oikeasti tehtiin tää?! Se oli kyllä aivan käsittämätön tunne ja itku tuli silkasta onnesta. Me onnistuttiin, kerrankin! Yli kaksi vuotta sitä onnistumista haettiin. Takana koiratanssista kaksi keskeytystä, kolme haukkushow:ta ja kaksi hämmentynyttä kisavetoa. Nyt Halti oli kaikista esityksistä eniten oman itsensä ja se oli tosi liikuttavaa.

Juostiin palkalle ja sinne tuli myös liikuttuneet tanssikaverit onnittelemaan, on ne niin ihania! He tietävät kuinka paljon tuo meille merkitsi ja kuinka paljon se on vaatinut. Vein Haltin turvallisesti pois hallista, jotta sille jäisi mahdollisimman kiva fiilis. Onnen tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton. Olimme viimeisiä kisassa, joten sen jälkeen alettiin purkamaan kisakehää. Tulokset tuli ja olin kyllä kuin puulla päähän lyöty; 173,33p ja KUMA! Oli vaan semmoinen olo, että ei tää voi olla todellista... Palkintojen jaot koitti ja siellä palkittiin normaalin palkintojen jaon lisäksi lappalaiskoirat ry:n rotumestaruuskisojen voittajat. Halti tuli toiselle sijalle varsinaisen kisan alokasluokassa ja lappalaiskoirien ensimmäiselle sijalle alokasluokassa, ihan huikeaa. Tuntui aivan, että tässä menee aikaa ennen kuin tämän oikeasti käsittää, ettei tämä ole mitään unta. Palkintojen jaon jälkeen Haltista otettiin yksityiskuvia ja sitten lähdettiin kotia kohti. Olihan se melko tunteikas päivä. Pitihän sitä ottaa paljon kuvia, koska tämä on meille niin ennenkuulumaton juttu! Kiitos kaikille meitä tsempanneille, olette ihania!

Halti
Tulos: FS ALO 173,33p KM, 2. sija

Katja Tamminen: Hyvin suunniteltu ohjelma. Koiran keskittyminen välillä rakoili. Hyvä tunnelma ohjelmassa koirakolla. 90/86, 176p

Nadja Böckerman: Hieno alokasluokan ohjelma! Vaikka koiraa selvästi mietitytti ajoittain kehän ulkopuolinen elämä, sai ohjaaja rauhallisella ohjauksella tuettua koiraa hyvään suoritukseen. Paljon monipuolisia liikkeitä, vaikka välillä tuli pientä viivettä vihjeen ja suorituksen välillä. Tykkäsin! 85/86, 171p

Susanna Ekblom: Ihana tunnelma välittyi minulle asti, kiitos!❤ Kontakti pääosin hyvää. Koira pärjäsi jo osasta liikkeestä itsenäisesti. Käsiohjaus kauniisti piilotettu ohjelmaan sopivaksi. 87/86, 173p

Hienot palkinnot, kiitos Oulun koirakerholle ja Lappalaiskoirat ry:lle!

"Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa"❤

Kesätanssikisat

Osallistuimme Haltin kanssa Oulun kesätansseihin kesäkuussa. Tuomareina olivat Maija Asp, Heli Nousiainen ja Sabine Åström. Ensimmäistä kertaa osallistuttiin kisoihin, joissa oli myös ulkomaalainen tuomari. Oltiin mielestäni valmistauduttu niihin kisoihin ihan kohtuu hyvin, vaikka vähän yllättäen se tanssikaverin vaihto minulla siinä tulikin eteen. Käytiin taas kisapäivän aamuna rauhallinen kävely lähistöllä ja mentiin hyvissä ajoin kisapaikalle. Minua ei sinänsä jännittänyt, koska meillä on Haltin kanssa nykyään ne ihan omat tavoitteet, joita tavoitellaan. Tavoitteena ei ole edetä tanssiuralla kuten yleensä kisaavilla on, vaan tavoitteena olisi saavuttaa niitä meidän omia tavoitteita. Ja niitähän on monia, mutta muutaman mainitakseni: sopiva vireystaso, rauha tekemisessä ja hyvä fiilis. Se on aina iso juttu, jos tuollainen häiriöille altis koira pystyy sulkemaan niitä häiriöitä pois. Yritin katsoa autolle sopivan rauhallisen nurkkauksen parkkipaikalta, jossa olikin rauhaa hetken ajan, mutta sitten viereen ajoi auto, jossa oli aika paljon haukkuvia koiria. Onneksi selvittiin lopulta hallille, jonne pystyttelin sitten kevythäkkiä ja aloin palkkailemaan Haltia rauhallisuudesta.

Aikataulut oli hieman myöhässä ja kisathan olivat isot, melkein täynnä. Varmaan isoimmat mitä meillä on tähän asti ollut. Kaikki nämä asiat pidin mielessä, että se on Haltille tosi haastava tilanne. Kyllähän Haltia jännitti, sillä hallissa oli enemmän hälinää kuin epiksissä. Siihen nähden oli kuitenkin kivasti siellä häkissä ja olisiko pari kertaa avannut siellä sanaisen arkkunsa kun menin hetkeksi katsomaan jotain esitystä. Muuten sitten olinkin vaan siinä häkin luona sen kanssa. Kehääntutustumiseen en voinut viedä sitä, koska siellä oli sen verran ruuhkaa eikä rauhallista hetkeä oikein löytynyt, niin päätin että parempi jättää menemättä.

Olimme ensimmäisenä vuorossa freestylen alokasluokassa, jossa koirakoita oli jopa 18 kpl. Avoin ja voittajaluokat olivat ennen alokasluokkaa. Minua ei edelleenkään jännittänyt. Toivoin lähinnä, että Haltia ei ala toiset koirat liiaksi ahdistamaan. Siinä ennen kehään menoa oli yksi koira hengailemassa kuulutuspöydän luona niin Halti tuijotteli sitä. Tiesin, että tämäpä saattaa olla nyt sitten tässä, mutta tottakai me yritetään. Halti oli alusta asti huolissaan ja haukkuhan siitä sitten lähti. Oli kuitenkin jännä huomata, ettei se sillä mennyt siihen, että se vain haukkuu eikä tee mitään, kuten niissä meidän toisissa freestyle-kisoissa. Se haukku tuli ikään kuin sarjoissa, välillä oli ihan hiljaakin ja teki vaan. Yritinkin katkaista sitä haukkua rauhoittavilla tempuilla ja poikkesin siitä meidän alkuperäisestä koreografiasta tarpeen mukaan. Samalla kun tanssittiin niin kehuin sitä rauhallisesti aina siitä kun se teki tai kiinnitti minuun huomion. Pääsin omista möröistäni siinä tanssiessa samalla eroon, sillä vaikka Halti haukkui niin minä vaan jatkoin rauhallista ohjaamista, yrittäen tukea ja rauhoittaa sitä samalla. Yritin viestiä sille, ettei ole mitään hätää. Tähän en ole aiemmin pystynyt samalla tavalla.

Päästiin esityksen loppuun ja olin iloinen siitä, että Halti kaikesta huolimatta teki kokoajan. Aluksi mielessä oli, että harmi ettei tämäkään päivä ollut vielä se päivä kun Halti olisi näyttänyt osaamisensa, mutta sitten tajusin, että kyllähän me silti ollaan menty eteenpäin. Nimenomaan me molemmat. Minä onnistuin ohjaamaan koko ajan rauhallisesti ja Halti pystyi kuitenkin tekemään vaikka välillä piti haukkua huolestumistaan. Tanssikaveri tuli heti luokse ja halasi samalla sanoen, että tuin Haltia niin hienosti ja kehitystä on tapahtunut. Olen samaa mieltä ja olen siitäkin iloinen, että vaikka Haltilla on ne häiriötekijät mielessä niin se ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole keksinyt hylätä minua kehään vaan päättää kuitenkin tehdä juttuja minun kanssa. Se on hieno homma.

Halti

Tulos: FS ALO 125,00p sij. 18

Maija Asp: Kiva ohjelma idea. Harmillisia haukkuja paljon. 76/61, 137p

Heli Nousiainen: Hieman taisi kumpaakin jännittää, haukku valitettavasti yltyi. Innokas ja nopea koira, jolla tarkkoja liikkeitä. Enemmän kehää käyttöön. 70/69, 139p

Sabine Åström (SWE): Nice interpretation to the music. Today the dog is a little unfocused and barks. But you support and help your dog very well. 52/47, 99p

Kisavideo löytyy täältä.

Ja sitten se ihanneversio tuosta me tehtiin epiksissä onnistuneesti, joka löytyy täältä.

Aika paljon eräs tuomari sakotti siitä haukkumisesta. Kivoja kommentteja tuli kuitenkin esityksestä ja niitä on aina tarpeen saada jatkoa varten. Minähän alun perin ajattelin, että nämä olisivat toistaiseksi mahdollisesti viimeiset kisat Haltille, joiden mukaan katsottaisiin, että pystyykö se näihin kisatilanteisiin. Muiden kanssa juteltuani olen nyt kuitenkin ajatellut, että ehkä me vielä joskus yritetään Haltin kanssa. Se on kuitenkin mennyt eteenpäin ja ehkä kokemuksia saamalla se voi vielä kehittyä. Vain kisaamalla oppii kisaamaan, näinhän sitä sanotaan. Ja sitten jos joskus näyttää siltä, että ei kannata enää niin sitten me jätetään kisaaminen siihen ja tanssitaan vaan omaksi iloksi, eihän se ole sen kummempaa. Sen olen kuitenkin huomannut, että vaikka Haltin kanssa tietyt tilanteet on haastavampia niin samalla ne tekee sille hyvää, koska sitä paremmin se niiden kanssa sitten pärjää. Sen huomaa myös silloin jos on ollut taukoa harrastamisesta niin tuntuu, että se ikään kuin taantuu ja on taas herkempi reagoimaan. Halti on kyllä tarkka tekijä ja sille on tosi mielekästä opettaa temppuja kun se on niin hoksaavainen ja tykkää hirveästi uuden oppimisesta.

Syksyn tanssikisat

Osallistuimme jälleen kerhomme järjestämään koiratanssikisaan Oulussa 23.9, jotka olivat samalla lappalaiskoirien rotumestaruustanssit. Ilmoitin Danan freestylen avoimeen luokkaan sekä Haltin htm:n ja freestylen alokasluokkiin. Siskoni Jennin kanssa oltiin sovittu, että hän menee Haltin kanssa htm:n ja minä menen sen kanssa freestylen. Haltilla oli jostain syystä maha sekaisin edeltävänä päivänä niin oli vähän kuumottavaa seurata, miten se pärjää sen masun kanssa. Oli melkoinen suunnittelu siinä päivässä, että mitä teen milloinkin kun koirat menee kaiken kaikkiaan kolme ohjelmaa, huhhuh! Tein oikein suunnitelman paperille, mutta lopulta sekin unohtui kotiin, heh! Käytin aamulla tytöt peltotiellä pienellä kävelyllä ja yritin rauhoittaa mieltäni.. Jännitti.

Dana treenaamassa, ilmekään ei värähdä

Kisoja edeltävänä iltana teippasin veneen kasaan ja Dana otti sen heti omakseen

Kovaan musiikkiin totuttelua ennen kisoja Alexian tahtiin

Menin paikalle hieman sen jälkeen kun kisat alkoivat ja ilmoittauduin ihan ensin. Sen jälkeen lähdin Haltin kanssa kävelylle. Htm aloitti kisat ja sen jälkeen oli ohjelmassa freestyle. Jenni meni Haltin kanssa htm:n kehääntutustumiseen. Halti ei yleensä ole käynyt niissä, mutta episten perusteella pääteltiin, että se voisi olla Haltille kuitenkin hyvä juttu kun se kehä ja kisatilanne on sitä vähän jänskättänyt ja se on saattanut silloin hidastella. Oli hyvä, että Halti kävi kehässä. Lähellä Haltin vuoroa Jenni otti Haltin ja meni odottelemaan lämmittelyalueelle tuomareiden kirjoittaessa edellisen koirakon arvosteluita. Minä yritin olla siinä vaiheessa kauempana seinäruusuna. Jenni teetti pari juttua Haltille palkaten ja sitten koitti heidän vuoro.

Jenni ja Halti (kuva: Taru Vallius)

Kuva: Taru Vallius

Alku lähti tosi lupaavasti, Halti teki hienosti sen mitä oli tarkoituskin. Jopa jalkojen välissä pakituksen Halti teki, mikä sillä on joskus saattanut jäädä tekemättä. Sitten hallissa olevien toisten koirien haukku yltyi niin, että Haltia alkoi huolestuttamaan. Halti katseli ympärilleen ikään kuin etsien, että mistä ne äänet tulee, muttei tietenkään nähnyt. Kun haukku vaan jatkui ja jatkui niin Halti alkoi myös ilmaisemaan itseään yksittäisillä haukuilla. Aika lailla läpi ohjelman haukkui, mutta se ei kuitenkaan lopettanut tekemistä siihen tai keksinyt muuta, vaan teki kuitenkin jotain aina haukkumisen lomassa. Se oli lähinnä sellaista huolestunutta haukkua ympärilleen katsellen, kun ei tiennyt mistä se haukku tulee. Välillä haukkui Jennille ikään kuin olisi yrittänyt sanoa, että kuulethan sinäkin tuon. Jenni ohjasi Haltin silti tosi hienosti loppuun saakka, ei olisi voinut paremmin ohjata. Itse olisin varmaan mennyt siinä tilanteessa lukkoon. Oli tosi harmi, että silloin oli aika paljon meteliä hallissa ja Haltin kokemukset vaikuttaa vahvasti siihen, että se alkaa ahdistua, mutta tätä täytyy yrittää treenata, ei siinä auta muu.

Kuva: Taru Vallius

Danan kisatanssi (kuva: Satu Valo)

Sitten yritin päästä harmituksestani yli Danan ohjelman ajaksi. Vein Haltin autoon ja aloin keskittyä Danaan. Dana oli jälleen into piukeana. Ohjelma meni mukavasti ja olin kyllä tosi tyytyväinen taas sen vireeseen, se oli sopiva. Ajatukseni ohjelmasta oli sellainen, että jos nyt ei tule kumaa niin sitä ohjelmaa täytyy muokata ja vaikeuttaa. Ja niinhän siinä kävi, kuma jäi taas pienestä kiinni. Hyvät pisteet ilman muuta saatiin ja niihin saakin olla tyytyväinen, mutta jotain meidän ohjelmasta selvästi puuttuu ja ohjelmaa täytyy vaativoittaa.  Ja tässä vaiheessa kun kumaa selvästi tavoitellaan niin täytyy ihan tosissaan tehdä muutoksia. Mutta Dana tanssi hienosti, aivan ihana juttu. Toivottavasti sillä vielä mielenkiintoa ja intoa riittää jatkossakin juuri tällä tavalla kuin nyt on ollut.

Kuva: Satu Valo

Sitten alkoi ahdistaa kun tiesin, että olisi Haltin freestylen vuoro. Minua ahdisti se, että se oli juuri päässyt ahdistumaan kehässä ja vieläpä htm:ssä. Entäs sitten freestyle, jossa sen täytyisi pystyä tekemään entistä enemmän? Kuinka se voisi olla muistamatta sen edellisen tunteen mikä sillä oli kehässä? Kuinka minä voisin tanssia ja esittää etten muista sitä sen edellistä kokemusta ja sitä omaa fiilistäni? Entä jos taas toiset koirat haukkuu hallissa? Näitä asioita pyörittelin mielessä ja itku tuli. Vaatisin siltä liikaa. Vaatisin myös itseltäni paljon.  Pitkään mietin asiaa ja lopulta kävin ilmoittamassa itku kurkussa, että me ei mennä sitä ja menin sitten autoon. Yksi treenikaverini juoksi sinne halaamaan minua Haltin kisakirjan kanssa ja sanoi, että jos nyt ei kuitenkaan vielä antaisi sitä minulle, vaan kokeiltaisiin sellaista, että Jenni menisi Haltin kanssa kehään ja tekisivät vaikka aloituksen, sitten keskeytys ja palkka. Sen takia, että kisa on jo maksettu ja jotta Haltille jäisi hyvä mieli kehässä olemisesta ja koko tilanteesta. Se oli hyvä ajatus ja ihana Jenni suostui menemään Haltin kanssa.

Jenni ja Halti freestyle (kuva: Taru Vallius)

Menin katsomaan sitä ja se oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Halti teki innoissaan ja sitten sai palkan siitä hyvästä. Se oli keskeytetty esitys, mutta se oli Haltille juuri sellainen kokemus, jota se tarvitsi. Tuohon aikaan oli myös koirien määrä vähentynyt hallista selvästi, niin toisten koirien haukkua ei pahemmin kuulunut. Oli tosi hyvä idea, että tehtiin näin ja siitä jäi hyvä mieli.

Kuva: Taru Vallius

HALTI

Tulos: 6. sija HTM  ALO-T 138p

Tuomareiden arvostelut:

Nadja Böckerman: Koira hieman hämmentynyt kisatilanteesta, hyvin kuitenkin tsempattu loppuun asti. Paljon kisanomaista treeniä, sillä koira kuitenkin väläytteli kivoja seuraamispätkiä =) 70/71, 141p

Susanna Ekblom: Harmillisesti Halti jäi katseellaan kiinni johonkin kehän ulkopuoliseen asiaan. Jatkoit ja pyrit auttamaan koiraa eteenpäin tilanteesta, hyvä! 66/70, 136p

Katja Tamminen: Harmillisesti koira ei tänään oikein kyennyt esiintymään vaan harhaili ja tuli kontaktikatkoja. Tsemppiä treeneihin! =) 67/70, 137p

Palkintojen jaossa

DANA

Tulos: 2. sija FS AVO-EH 160,66p

Tuomareiden arvostelut:

Nadja Böckerman: Sujuva ohjelma, johon olisin toivonut jonkin vaikeamman liikkeen. Hypyt jäivät hieman vajaiksi. Musiikkivalinta oiva parille. 79/85, 164p

Susanna Ekblom: Ankkuri idea oli kiva ja hyvin keksitty, mieti voisiko sitä hyödyntää vieläkin enemmän? =) Teknistä vaikeutta jäin kaipaamaan. Ohjaaja liikkuu hyvin. 75/83, 158p

Katja Tamminen: Hyvin soljuva ohjelma. Paikoin koira unohtui katselemaan ohjaajaa tekemisen sijaan. Toivoisin lisää teknistä vaikeutta tähän luokkaan. Kiva variaatio pujottelusta, missä ohjaaja pyörähti ympäri! 78/82, 160p

Dansku ihanien muumi-palkintojen kera

Palkintojenjaon jälkeen lappalaiskoirista otettiin yhteiskuva hallin takana olevalla kentällä. Vähän jänskätti, että mitähän Halti on mieltä tilanteesta kun pitäisi olla niin lähekkäin muiden koirien kanssa, vaan sehän oli aivan kuin ei olisi muita koiria huomannutkaan! Halti lähinnä katseli kasvattajaansa Satua, joka oli siellä houkuttelemassa koiria katsomaan kameraan. Halti heilutti häntää, ukisi ja veti kohti Satua. Sitten kun kuvat oli otettu ja Satu tuli rapsuttelemaan Haltia niin voi että se oli mielissään! Harvoin näkee sitä ihan niin paineissaan jostain ja kun Satu vingutti vielä vinkuleluakin niin Halti oli aivan myyty, kyllä nauratti sitä touhua katsellessa. Aivan kuin olisi ollut jokin pikku pentu! :)

Yhteiskuva kisaan osallistuneista lappalaiskoirista (kuva: Taru Vallius)

En missään nimessä ole pettynyt Haltiin, se yritti kyllä varmasti parhaansa. Olisihan se voinut htm:ssäkin vaikka päättää lähteä kehästä jos tilanne oli sille liikaa, mutta ei tehnyt mitään sellaista. Se kyllä yritti, mutta häiriöt veivät nyt. Tällä kertaa Halti ei päässyt näyttämään todellista osaamistaan, mutta ehkä joku päivä on vielä Haltin vuoro ja tulee se Haltin päivä. Toivon sitä niin paljon. Jenni sanoi, että hän voisi mennä Haltin kanssa uudelleenkin kisaamaan, aivan ihana.

Danan kanssa otetaan vielä ainakin yksi haastavampi liike mukaan koreografiaan ja lähdetään tulevana keväänä kisaamaan etelään. Tästä kisasta opin sen, että en enää mene useampaa ohjelmaa ja molempien koirien kanssa vaan keskityn aina yhteen. Se on kertakaikkiaan parempi vaan niin, varmasti meille kaikille. Näistä kisoista täytyy vielä mainita, että jotain tulosta ollaan saatu myös selvästi aikaiseksi tällä meidän arkikoulutuksella, jota ollaan kesästä alkaen tehty Haltille. Halti ei hermostunut yhdellekään koiralle hallissa vaan pystyi tekemään rauhoittavia eleitä nähdessään toisen koiran. Se on tosi positiivista!

Rakkaat tytöt poseeraavat kisakirjoineen ja palkintoineen

Oli melko harvinainen tilanne kisoissa kun peräti kolme kisaajaa tuli freestylen avoimessa luokassa jaetulle 2. sijalle, ja 3. sijalla ei ollut ketään. Mietittiin siinä, että onpa erikoista, että niin tasan on pisteet menneet, sillä yleensä niissä on edes jotain desimaalien eroa. Kisojen jälkeen huomasin tulosten tultua koiranettiin, että meidän pisteet ei olleet tasan 160p, toisin kuin kisoissa oli merkitty vaan ne olivat 160,66p. Me tosiaan oltiin oikeastikin Danan kanssa sitten sijalla 2 ihan yksinään eikä että kolmella olisi ollut täysin samat pisteet, jaetulla 2. sijalla. Emme olleet ainoita, joiden pisteiden perästä puuttui loppudesimaalit. Eipä sillä nyt sikäli isompaa merkitystä, näitähän sattuu, mutta selvisipä vain sekin mysteeri.

Mejä-kurssi ja eka mejä-koe

Osallistuimme kennelkerhomme järjestämälle mejä-kurssille (=metsästyskoirien jäljestämiskoe, verijälki) Danan kanssa reipas pari viikkoa sitten. Kurssi järjestettiin kahtena iltana Muhoksen maastoissa, ja ohjaajana toimi Riitta Heikkinen. Kurssille otettiin kaiken kaikkiaan neljä koirakkoa. Ensin kokoonnuttiin ampumaradalle käymään läpi vähän teoriaa, jonka jälkeen siirryttiin maastoon tekemään hajuun tutustuminen parille koiralle, jotka eivät olleet mejäilleet aiemmin. Sitten mentiin tekemään yhdessä jäljet, jotka Riitta oli suunnitellut etukäteen GPS-laitteeseen (joka on muuten tosi kätevä!). Jokainen meistä sai vuorollaan merkata ja verettää jäljen. Yritin kysellä Riitalta mahdollisimman paljon mejästä, koska olimme saaneet Danan kanssa samalle viikonlopulle koepaikan kokeeseen ja mejässä ei olla koskaan kisattu. Myöskin treenaaminen on ollut tänä kesänä aika vähäistä.

Dana ja peuran sorkka

Muhoksen kurssin mejä-maastot on aika helppokulkuiset, ei sellaista suopursuista vaan kuivaa kangasmetsää. Siellä myös järjestetään kokeita. Koiralle maasto voi olla siinä mielessä haastavampi kuin esim. sellainen suopursuinen, koska se jäljen haju leviää enemmän tuollaisessa ns. helpossa maastossa. Paljon oppi siinä kun tehtiin muiden jälkiä, etenkin voi-luokan jäljestä tuli saatua hyviä vinkkejä. Lopuksi Riitta teki vielä omalla labbiksellaan voi-luokan näyttöjäljen. Kotiläksyksi tuli opetella kompassin käyttöä, mikä olikin ihan tarpeen muistella.

Toisena päivänä oli sitten vuorossa jälkien ajaminen. Riitta oli suunnitellut Danalle kokeenomaisen jäljen, jonka pituus oli noin 500m. Dana kävi aika kuumana ennen aloitusta. Ohjasin sitä 10m alussa kehoittaen "jälki", ja sitten lopetin ohjaamisen, kuten kokeessakin tehdään. Dana lähti jäljestämään reippaasti, mutta vauhti oli sopiva. Dana välillä pysähtyi ikään kuin kysymään minulta mitä tehdään, mutta jatkoi sitten jäljestämistä kun kehotin että "jälki". Dana jäljesti hyvin, ainoastaan yhden kulmamakauksen oikaisi, mutta ei korjattu sitä, koska jatkoi kuitenkin oikeaan suuntaan kulmalta. Sitten kun Dana tuli kaadolle niin se jopa lipaisi sitä. Olin aivan mielissäni, sillä vuosi sitten treenatessamme sattui se muurahaisepisodi, jonka jälkeen Dana ei ole mielellään enää ottanut sorkkaa suuhun. Nyt kaikki positiiviset eleet sorkkaa kohtaan on minulle enemmän kuin sata jänistä. Kysyin lopuksi Riitalta mitkä pisteet se antaisi tästä jäljestyksestä niin se sanoi, että arviolta 44 pistettä. Kysyin, että eikös Dana käytäkin pääosin ilmavainua, niin Riitta sanoi, että näyttäisi käyttävän vähän molempia, mutta varmistuksen ottaa ilmasta. Riitta piti meille vielä lopuksi sulkeiset mejä-kokeessa muistettavista asioista. Saimme Riitalta peuran sorkan ryhmämme omatoimitreenejä varten, ja se löysi säilytyspaikkansa meidän pakkasesta.

Lauantaina lähdin sitten aamusella ajelemaan kohti Siikalatvaa ja en ottanut Danaa mukaan vielä silloin. Koepaikalla tutustuin ihmisiin ja sai ottaa välipalaa. Sitten kerrottiin ketkä ovat jälkiparit jälkienteossa ja siirryttiin yhdessä parin kanssa ottamaan kartasta kompassilukemat ylös. Riitta kokeen vastaavana ylitoimitsijana oli laittanut minulle ystävällisesti hyvin kokeneen jäljentekijän pariksi, joten olin hyvissä opeissa. Pyysin jälkipariani Kaisaa tarkistamaan vielä ottamani kompassilukemat ja Kaisa neuvoi oman jälkeni piirtämisestä pari asiaa. Sitten nappasimme veret yms. tarvikkeet mukaan ja lähdimme yhdessä tekemään jäljet. Vastasin yhden avo-luokan jäljen teosta ja Kaisa voi-luokan, eli aina ollaan oppaana saman luokan jäljellä, jossa itsekin kisaa, paitsi ei tietenkään omalla jäljellä. Jälkien aloitukset on merkitty maastoon valmiiksi, joten siitä pystyi jo hyvin katsomaan oman jäljen aloituksen. Jäljen alku-lappuun merkittiin aika, jolloin jäljen teko on aloitettu. Voi-luokan jäljen teimme ensin niin, että Kaisa suunnisti ja minä merkkasin ja kuljin veretetyn sienen kanssa perässä. Sovittiin Kaisan kanssa, että laitetaan mielellään enemmän merkkejä kuin liian vähän niin on helpompi sitten opastaa jäljellä ja kun minäkin vasta ensimmäistä kertaa olin oppaana.

Piilomerkkausta tarroilla

Kyllä se voi-luokan jälki on pitkä, ainakin siltä tuntui sitä tehdessä.. Mutta saatiin jälki hyvin tehtyä ja Kaisan GPS-laite oli kyllä kätevä apu myös. Sitten jätettiin vielä kaato-lappu tien lähelle, jotta seuraavana päivänä oppaan on helppo löytää kaadon paikka, kun tuo sorkan paikalleen. Sitten tehtiin samoilla tulilla minun avo-jälki, jolloin vaihdettiin osia. Minä suunnistin askelpareja laskien ja Kaisa merkkasi sekä kulki sienen kanssa perässä. Jännitin suunnistamista, mutta hyvin se sitten onneksi meni. Tein samalla muistiinpanoja paperille tekemästämme jäljestä, jotta olisi sitten helpompi opastaa. Päivä kesti noin 5 tuntia ja ruoka tarjottiin jäljentekijöille.

Sunnuntaina saavuimme anivarhain jälleen Siikalatvaan ja mukana tuli olla koiran rekisterikirja, rokotustodistus, valjaat tai hyvä kaulapanta sekä 6m jälkinaru. Ilmoittauduimme ja maksoin talkooporkkanalla kokeen. Koe aloitettiin ylituomarin puhuttelulla, jossa arvottiin jäljet ja käytiin läpi käytännön asioita. Laukauksensietotesti pidettiin saunan takana, joka herätti hieman hilpeyttä. Jokaisella tuomarilla oli omat alueensa, joiden jälkien tuomarina toimii. Danalta tarkistettiin siru ja mentiin laukauksensietotestiin. Paikkana toimi pieni beach volley-kenttä, jonka toisen päähän puihin koirat kiinnitettiin jäljestysliinojen kanssa ja kentän toiseen päähän ampujan luokse meni omistajat. Sanoin ensin Danalle ajatuksissani "Odota", jolloin minua huomautettiin, että koiraa ei saa jättää käskyn alle. Palasin sitten Danan luo enkä puhunut mitään ja lähdin pois, jotta käsky ei jää päälle. Laukaus tuli ja suurin osa koirista oli aivan hiljaa, joku taisi haukkua aika paljon. Kaikilta hyväksyttiin testi, jolloin porukat alkoi lähteä jälkipaikalle.

Minulla oli opastus ennen omaa vuoroani, mikä oli ihan kiva niin sai sen ainakin heti pois alta. Vein sorkan oikeaan kohtaan ja poistin merkkikrepit loppumakaukselta. Kyselin tuomarilta millaista opastusta hän minulta toivoo ja sitten lähdimme maastoon. Tärkeintä oli, että minä pysyn aina jäljen päällä, vaikka muut hortoilisi missä. Sen onnistumiseksi suuressa roolissa oli juurikin ne piilomerkit, joita oltiin edellisenä päivänä laitettu. Opastus meni yllättävän hyvin, vain yhdessä kohdassa mietin missä jälki kulkee ja olin mennyt pari metriä sen sivuun mutta korjasin sitten sen aika pienellä liikkeellä. Oppaana ollessa tulisi muistaa, että se jäljen päällä oleminen on tärkeintä ja sitä opastettavaa koirakkoa ei passaa liikaa jäädä seuraamaan, ettei se itse jälki jää kakkoseksi.

Jälkeä purkamassa

Sitten oli yksi jälki välissä ja sen jälkeen meidän vuoromme koitti. Jutusteltiin tuomarin kanssa ennen kuin aloitettiin ja huomasin, että minulla kappasi vilu, varmaan jännityksestä. No sitä ei tarvinnut kauaa miettiä kun lähdettiin liikkeelle. Sen 10m ohjasin Danaa alussa kuten sai tehdä ja sitten menin vaan perässä. Ei Danaa tarvinnut juurikaan jarrutella kun se kiersi semmoisia mutkia, että huhheijaa. Ei ollut todellakaan suoraviivaista etenemistä. Yritin mukamas pysyä kartalla jäljen muodosta ja etäisyyksistä, että osaisin makausten lähellä sitten jarruttaa Danaa enemmän vaan pyhpah, sehän oli semmoista menoa, että tipuin hyvin äkkiä kärryiltä missä mennään. Danan ilmavainun ansiosta minä sain semmoista lenkkiä, että etenemistämme voisi kuvailla aika kiemuraiseksi. Kyllähän siinä melko kuuma tuli, ja tuntui että kävelin tuplasti sen jäljen mitä oikeasti käveltiin. Ensimmäisen makauksen muistan kun Dana merkkasi ja hyvin merkkasikin. Sitten jatkettiin matkaa ja tuli eteen aito, tuore hirvenmakaus. Varvut ei olleet vielä nousseet makaukselta, niin tuore se oli. Siitä Dana lähtikin sen hirven jäljille ja ekaa kertaa kun oltiin niin en ollut varma oliko se oikealla jäljellä vai ei, ihan niin hyvin en osannut vielä tulkita Danaa. Dana löysi kuitenkin jäljelle takaisin ja matka jatkui. Myöhemmin Dana lähti taas sen hirven jäljille ja siitä tuli hukka, eli kadotimme jäljen ja olimme turhan kaukana. Sain sitten lähettää Danan uudelleen, ohjata taas 10m alussa ja siitä lähtien meni taas paremmin.

Minähän en missään vaiheessa porissut Danalle mitään ennen kuin tuomari sanoi, että kehota koiraa. Jotenkin oli jäänyt sellainen mielikuva, ettei kannata pahemmin porista koiralle ja tottahan sekin, mutta en tiennyt että missä se raja menee niin olin sitten ihan suu kiinni. Toista makausta en itse huomannut ollenkaan, ja ajattelin, että sekin mahtoi mennä tässä haipakassa ohi. Sitten kompastuin johonkin runkoon yhdessä vaiheessa lentäen naamalleni mättäälle ja tuomari naurahti sanoen, että jahas, ohjaajakin löysi jotain. Kyllä nauratti se tilanne. Ajattelin siinä vaiheessa, että kun tämän kaiken näkis videolta niin siinä olis kyllä hyvää hupia. Selvittiin sitten kuitenkin lopulta kaadolle ja jos joku mieltäni oikein lämmitti niin se kuinka Dana innostui sorkasta, oikein maisteli sitä. Tuomari kiitti ja sain kehua Danaa.

Sitten juteltiin tuomarin kanssa ja kysyin, että olisiko se hukka ollut estettävissä jos olisin hoksannut kehoittaa Danaa siinä vaiheessa kun se lähti jäljeltä niin tuomari sanoi, että olisi ollut. Sitten sanoin, että varmaan merkkasit sinne koeselostukseen, että ohjaajakin teki hyvää jäljestystyötä niin tuomari sanoi, että kyllä, ohjaajakin löysi myös jotain :D Sanoin, että tässä sain nyt sen varmistuksen omille epäilyilleni siitä, että Dana todella on ilmavainuinen koira. Kysyin, että voiko sitä jotenkin opettaa käyttämään enemmän maavainua. Tuomari sanoi, että eipä oikeastaan, kun koira käyttää sitä vainua, jonka on itselleen parhaimmaksi todennut. Hän myös sanoi, ettei se ilmavainuisuus yhtään huonompi ole kuin maavainuisuus, mutta siinä täytyy heittää vähän enemmän lenkkiä sitten jäljellä edetessä. Eli minun lenkityspuoli on ainakin kunnossa. Tuomari kannusti meitä ehdottomasti jatkamaan harrastusta, sillä koira osaa kyllä jäljestää. Lisää vaan treeniä molemmille niin hyvä tulee.

Lähdin sen jälkeen purkamaan sen tekemäni jäljen pois ja jäljen purku tehdään aina lopusta alkua kohti niin näkee piilomerkeistä missä jälki menee. Siinä vaiheessa oli jo tullut sen verran polviin asti ylettyvissä suopursuissa rämpimistä sille päivälle, että rupesi jo vähän väsy iskemään. Sain jäljen purettua ja menin koepaikalle odottelemaan tulostenlukua. Juttelin siinä ihmisten kanssa niin eräs ensikertalainen oli ollut oppaana jäljellä, mutta oli hukannut sen jäljen. Kyllä niitä sattuu ja varmasti etenkin ensikertalaisille. Se riittävä piilomerkkaus on hirveän tärkeää, muuten jäljen voi kadottaa helpostikin. Tulosten lukeminen alkoi ja kaikki kirjoitti lappuihinsa ylös koirakoiden tuloksia sitä mukaa kun niitä lueteltiin. Tuomarit lukivat jokaisen koeselostuksen osallistujien edessä ääneen. 

Koesuorituksen arvostelu

a. Jäljestämishalukkuus 0-6 pisteet: 4

b. Jäljestämisvarmuus 0-12 pisteet: 7

c. Työskentelyn etenevyys 0-10 pisteet: 6

d. Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 pisteet: 12

e. Käyttäytyminen kaadolla 0-3 pisteet: 3

f. Yleisvaikutelma 0-5 pisteet: 4

Laukauksen sieto: Hyväksytty

Pisteet: 36

Palkinto: AVO2

"Lähtömakaus tutkitaan hyvin. Koira aloittaa ilmavainuisen jäljestämisen risteillen jäljen molemmin puolin osin laajahkoin kaarroksin. Mutta merkkaa ensimmäisen makauksen hyvin, kulma tarkasti. Kulman jälkeen jäljen vieressä hirven yöllinen makaus, jota tutkitaan laajoin kaarroksin, ajautuu hukkaan saakka. Osoitetaan jälki, josta toiselle kulmalle, makaus merkataan hyvin, kulma tarkasti. Kolmas osuus jälkitarkempaa jäljestystä. Kaadolle suoraan, joka nuuhkitaan ja jäädään paikoilleen."

Noniin, elikkä oltiin me menty sen toisenkin makauksen luo, vaan se meni minulta kyllä ihan ohi! Olin varmaan siinä vaiheessa jälkeä joku ihmisraunio vaan Danan perässä niin ei mennyt mun aivolohkoon se tapahtuma, haha! Vaan hyvä juttu, että oltiin niistä makauksista suoriuduttu hyvin. Tuomari sanoikin, että tämä koira merkitsi makaukset tarkasti. Hyvä että meidän treenit on menneet ainakin siinä mielessä putkeen. Täytyy vielä perehtyä noihin mejä-kokeen pisteytyksiin paremmin kun ei ollut mitään hajua, että paljonko mistäkin menee pisteitä.

Jäljestysuransa korkannut tytteli

Olin yllättynyt, että saatiin palkintokin; lahjakortti Mustiin ja mirriin. Avo-jäljestäjiä oli yhteensä 8 kpl, joista neljä sai tuloksen. Me tultiin kolmansiksi. Tosi hienosti meni eka koe! Olen tosi tyytyväinen, että saatiin tulos ekasta kokeesta ja vähällä harjoittelulla. Ainoa mikä jäi vähän harmittamaan, oli se oma moka tietty kun ilman sitä olisi voinut tulla puhdas jälki, mutta näin sitä oppii! Opin sen, että saa kehottaa "jälki!" ja sitä kehotusta kannattaakin tehdä ennemmin kuin ottaa hukka, mutta ei tietysti liikaa kehotusta. Vaihtovaatteet myös kannattaa ottaa mukaan koeviikonlopulle. Nyt sattui kyllä hyvä sää kokeeseen, oli pilvistä mutta ei pahemmin satanut. Mejä-kokeissa on mukavan lämmin fiilis ihmisten kesken. Rankka viikonloppuhan se on ja sekin jo pelkästään väsyttää kun koko päivän on ulkona, mutta kyllä se vaan on mukavaa. Sunnuntai-päivän pituus ei ollut ihan kellon ympäri, mutta melkein. Illalla kuudelta pääsi lähtemään kotia kohti. Jäi hyvä fiilis tästä uudesta kokemuksesta, tästä on hyvä jatkaa!

Kesäkuun tanssikisat

Oulussa järjestettiin tanssikisat 17.6. Lähtökohdat kisailuun oli aika 5/5, sillä Haltia en ollut juuri ehtinyt hallilla mukana kuljettaa ja lisäksi olin ollut sairaana ihan vasta, josta jo luulin olevani parantumassa, vaan kisapäivänä oli jälleen kuumetta. Mietin aamun, että osallistunko kisaan vaan harmitus olisi ollut liian kova jos en olisi päässyt osallistumaan niin nappasin särkylääkkeen ja sen voimalla lähdettiin kisoihin. 

Meni vähän kiireeksi meillä sen saapumisen kanssa ja tuli aika kiire vaihtaa vaatteitakin, koska esiintymisjärjestys oli käänteinen; voi-avo-alo. Esiinnyimme kolmantena koko kisoissa. Ensin oli tosiaan freestyle ja sitten vasta htm. Käytin Danan kehään tutustumassa, mutta ei se juuri haistellut siellä vaan katseli minua. Oli melko huono olo siinä kun oma vuoro tuli ja huomasin aloituksen jälkeen, että minun on pakko skarpata, etten näytä aivan siltä että teen kuolemaa tai jotain. Sitten meni ihan hyvin, ajattelin koko ajan, että tämähän menee jopa yllättävän hyvin.

Kuvat: Taru Vallius

Dana teki uskomattoman hyvin! Vaikka varmasti huomasi, etten ollut ihan kunnossa niin se kyllä loisti. Tämä meidän uusi ohjelma sopii sille jotenkin niin älyttömän hyvin. Tämä oli toinen kisa-esityksemme freestylen avoimessa luokassa. Yhdessä vaiheessa meinasin unohtaa mitä piti tehdä niin siitä tuli vähän sellaista flow:n rikkoontumista, mutta onneksi muistin mitä olikaan tarkoitus tehdä. Se oli sellainen kohta, jonka olin muuttanut juuri ennen kisoja. Olen hirmu tyytyväinen esitykseemme ja odotin, että tällä voisi tulla vaikka kumakin.

 

Ei ihan kumaa tullut, pienestä jäi kiinni. Moni ihmetteli, että miten voi olla ettei siitä tullut kumaa. Tuomaristo oli tiukka ja kaksi tuomaria eivät arvostelleet sanallisesti ketään koirakkoa, sekin oli erikoista. Se on myös harmillista, sillä sitä aina kisaajana kaikkein eniten odottaa, että saisi lukea tuomariston kommentit niin tietäisi missä ohjelman suhteen mennään. Arvostelulajihan tämä on, ei siinä sen kummempaa. Jatkamme kuman tavoittelua ja suurin toiveeni on, että Dana pystyisi vielä vetämään samalla vireellä ja riemulla tulevaisuudessakin ohjelman kuin on vetänyt tähän asti nämä kaksi kertaa.

Tulos: 1. sija FS AVO-EH 160p

Tuomareiden arvostelut:

Mari Owsley: 79/82, 161p

Mirja Ovitz: 80/80, 160p

Heli Nousiainen: Ohjaaja ehkä hieman enemmän esillä kuin koira, siispä voisi sitä tuoda enemmän esille. Liikkeissä olisin toivonut vielä monipuolisuutta. Idea koreografiaan hyvä, muutamalla twistillä lisättynä tulee parempi. Tästä hyvä jatkaa. 76/83, 159p

Voitimme freestylen avoimen luokan pistein 160

Sitten koitti HTM:n vuoro ja jälleen järjestys oli voi-avo-alo. Alokasluokassa Haltin vuoro oli viimeisenä. Kehääntutustumisessa ei käyty, kuten ei yleensäkään käydä. Oma oloni ei ollut hyvä ja mietin onko tämä kisa siltä liikaa vaadittu Haltilta kun en ollut kunnolla sen kanssa ehtinyt treenata hallilla oloa ennen kisoja. Lisäksi Halti ahdistui autossa ollessaan yhdestä koirasta kun koira tuli ihan meidän auton viereen ja Halti ehti vetää haukkuhepulit siitä. Minä sitten kuitenkin ajattelin, että me mennään, ihan vaikka vaan harjoituksen vuoksi. Oli HTM-debyyttimme vuoro.

Halti oli selvästi hämillään esityksessä, pääosin siitä tilanteesta ja palkattomuudesta. Katseli paljon ympärilleen, hidasteli ja jätti tekemättä positioita. Yritin sitten käyttää niitä positioita mitä se teki. Harmi, ettei kaikkia positioita päästy näyttämään, mutta pääasia, että teki jotain kuitenkin hämmennyksestä huolimatta. Freestyle-kohdat tykkäsi tehdä, mikä ei varsinaisena yllätyksenä tullut. Saatiin kuitenkin vietyä ohjelma loppuun ja olin tosi iloinen siitä. Olisi tämä varmasti voinut huonomminkin mennä, joten siinäkin mielessä olen ihan tyytyväinen. Lähtökohdat on aina kuitenkin pidettävä mielessä ja peilattava niihin.

 

Tulos: jaettu 4. sija HTM ALO-H 156,33p

Tuomareiden arvostelut:

Mari Owsley: 76/77, 153p

Mirja Ovitz: 80/80, 160p

Heli Nousiainen: Positioiden tarkkuutta lisättävä, nyt hiukan liikaa meni freestylen puolelle. Biisi mahdollisti temponvaihtoja ja ohjaaja niitä taitavasti käyttikin.76/80, 156p

Olen yllättynyt, että yksi tuomari olisi antanut jopa kuman meille. Hyvin harva sai näissä kisoissa kuman. Olen mennyt nyt kolme kertaa Haltin kanssa kt-kisaohjelman ja Halti on ollut joko hämmentynyt tai kiihtynyt. Kun löydettäis vielä se kultainen keskitie.. Nyt kesällä olen panostanut Haltin hallilla oloon ja en ole ottanut Danaa juurikaan treeneihin, sillä se ei sitä hallilla olo-treeniä tarvi vaan Halti. Onneksi selvisin tanssikisoista vaikka olin sairaana, oli tosi mukava mennä tyttöjen kanssa vaikka kaksi ohjelmaa onkin aika kuumottavaa itselle. Tästä jatkuvat harjoitukset ja samoilla ohjelmilla jatkamme.

 Tytöt poseeraa palkintojen kera, saimme mm. ihanan muumi-kakkulapion