Joka kesäinen riesa

Viheliäiset olennot eli punkit alkoivat ilmaista olemassaoloaan meillä tänä keväänä toukokuun alussa. Löysimme parin viikon sisään yhteensä neljä punkkia Haltista. Ensimmäisen huomasin Haltista kun olin sen vierellä makoilemassa ja se käänsi päätään sivulle. Sitten näin kulmakarvojen välissä jonkun pienen näppylän, jonka tarkistin heti ja sehän oli punkki. Saatiin se onneksi ihan hyvin se irroitettua, mutta kyllä siitä vaan jälki jäi siihen ihoon sekä karvaton kohta. Punkki oli punakka ja melko pieni, eikä ollut ehtinyt olla kauaa kiinni. Tämä on toistaiseksi ollut nyt ainoa kiinnittynyt punkki Haltissa tänä keväänä (kop, kop..).

Yök

No, neljä päivää kului ja eräs aamu menin taas makoilemaan Haltin viereen lattialle, ja katsoin, että mikäs se tuossa sen pään päällä on. Siinähän oli pienen pieni ja tumma punkki sen turkin päällä. Minä pomppasin ylös, ja lähdin hakemaan pinsettejä ja paperia. Aika hitaasti se punkki onneksi liikkui, ja löysin sen Haltista pinsetit haettuani ja turkkia harottuani. Punkki ei ehtinyt kiinnittyä vaan sain sen pinsetteihin napattua hyvissä ajoin.

Sen lisäksi yhtenä iltana ulkoa tullessa huomattiin, että Haltin päässä vipelteli kaksi pientä punkkia, aivan kuin sellaisia pieniä hämähäkkejä, mutta tosi ketteriä. Punkeiksi olivat tunnistettavissa ja ehdittiin napata ne kiinni ennen kuin ehtivät kiinnittyä. Selvästi ne tuonne koiran pään alueelle  ne hakeutuvat ja pyrkivät karvan tyveen. On se vaan kumma, että miksi ne juuri Haltin kimpussa yleensä ovat ja Danasta ei ole niitä löytynyt yhtä paljon? Varmaan turkki vaikuttaa ja se mitä eniten veikkaisin niin Haltilla vaikuttanee se kun se haistelee niin paljon ja käy usein puskia merkkailemassa. Halti myös tekee tappoloikkia puskiin ja heinikkoihin niin ne varmasti vaikuttaa myös, että sieltä saattaa jokunen punkki lähteä matkaan. 

Elektroninen punkkivahti

Haltilla myöskin on ollut enemmän karkotteita käytössä kuin Danalla, joten senkin vuoksi ihmetyttää etenkin punkkien löytäminen juuri Haltista. Se saa kyllä suuresti ainakin epäilemään karkotteiden tehoa. Laitoin huhtikuussa tuttuun tapaan tytöille Biospotix-liuokset, jonka lisäksi aloin syöttämään Haltille pientä määrää valkosipulikapselia. Danalle en ole niitä antanut, koska valkosipulia ei ole testattu sen allergian kannalta. Tilasin molemmille myös elektroniset punkkivahdit sen jälkeen kun nuo punkit olivat löytyneet. Ajattelin, että lisään vielä suojausta ja nimenomaan suosien niitä myrkyttömiä vaihtoehtoja. Ne punkkivahdit ei kyllä harmillisesti kauaa kestäneet, ei edes paria viikkoa, vaikka ihan normaalikäytössä olivat eikä päässeet kastumaan tai mitään. Lähetin viestiä myyjälle ja hän kertoi, että tuotteissa on valmistajan eli Dogmanin takuu, joten hän aikoo lähettää minulle uudet tilalle. Olen kyllä näiden kokemusten jälkeen ollut vähän skeptinen, että liekö niihin punkkeihin auttaa oikein mikään. Onneksi teemme tytöille punkkitarkastuksia ja ollaan melko nopeasti huomattu jos niissä on ollut punkkeja. Toki joskushan ne kiinnittyy aivan ihmeellisiin paikkoihin, ettei niitä välttämättä heti huomaa vaikka kuinka koiran syynäisi läpi. On ne pirulaisia!

Näin se kesä vierähti

Kesä mennä vierähti äkkiä ja kunnon kesää ei oikein nyt saatukaan, mutta puuhia kyllä riitti. Mätsäreissä käytiin Danan kanssa kahdesti ja molemmissa Dana pärjästi hienosti. Muhoksen mätsärissä Dana oli SIN3. Palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali, pipo, kynä ja olikohan vielä jotain.

  

Oulun mätsärissä Dana oli SIN1, BIS6. Dana osaa esiintyä niin nätisti ja iloisesti häntä heiluen, siinä varmaan hänen tavaramerkkinsä menestykseen. Kiitos kuvista ja seurasta Jennille ja Elinalle! Saatiin melkoiset palkinnot, kuva alempana. Kuvasta puuttuu hihna, sekin oli palkinnoissa, mutta annoin sen Jennille kun se oli vähän pienemmille koirille tarkoitettu.

 

Mätsäripalkinnot, erityisen ihana ruusuke!

Muutimme keväällä omaan taloon ja alkukesästä meille tuli linnut varsin tutuiksi tontillamme, vähän liiankin. Niitä oli paljon ja vähän turhan lähellä. Tuntui, ettei ne säiky juuri mitään. Ihme lintuja. Alla olevat kuvat havainnollistaa kuinka rennosti ne otti. Eräskin lintu hengaili meidän etukuistilla lattialla. Se ei liikahtanut mihinkään vaikka kuljin siitä koirien kanssa ja se oli metrin päässä meistä (luojan lykky, ettei koirat huomanneet). Toisen kerran kun kuljin siitä sisällä käväistessäni, laitoin lopuksi ulko-oven kiinni niin sitten se vasta lähti ääntelyn kera siitä juoksemaan.

Tämä kuva on otettu talomme viereiseltä portaikolta

Näin läheltä poseeraa eikä välitä kenestäkään mitään

Kerran Dana oli irti meidän pellolla ja sehän yleensä on niin läheisriippuvainen minusta, ettei lähde minun luota, mutta sen kerran lähti kun huomasi jotain.  Se juoksi meidän vieressä olevaan meidän tontin omaan pikku metikköön ja sieltä alkoi kuulua sirkutusta. Huusin Danalle vaan ei sillä ollut korvia. Mentiin Haltin kans piiloon auton taakse. Kohta se sieltä juoksi, mutta lintu suussa.. Oivoi. Siinä vaiheessa rupesi sapettamaan se lintujen paljous meidän tontilla. Onneksi tilanne alkoi rauhoittua sen alkukesän jälkeen ja sen jälkeen on ollut aika normaalia eikä linnut ole tulleet liian lähelle.

Sitten alkaakin kesäkuva-pläjäys.

Dana iltalenkillä, ulkokuntosalilla

Mitä lie tytöllä mielessä ;)

Juu otin kuvan Haltin pepusta, kyllä siinä varmaan jotku ohikulkijat katteli että moro, mutta oli pakko ottaa kuva kun sillä on ihan mieletön tuo häntä ja hame!

Perus kesä-Dana. Sisällä hakeutuu aina sinne, minne paistaa aurinko. 

Mustien labbisten juttu.

Halti yritti mennä juomaan ojasta vettä niin sehän humpsahti sinne, oli aika raukan näköinen kun tuli sieltä ylös. Sehän meni ihan pesuhommiksi kun kotiin päästiin.

Tällä lammella käytiin ja voi voi mitä siitä seurasi..

Nimittäin näitä kiusankappaleita saatiin olla poistamassa sitten. Yksi oli niinkin ikävässä paikassa kun ihan silmäkulmassa. Toinen oli taas täplän kohdalla.

On ne viheliäisiä irroittaa kun ovat niin pieniä vastakiinnittyneinä, vaan paras kun saa ne äkkiä pois. 10 pistettä ja papukaijamerkki taas Haltille hienosta kärsivällisyydestä, 

vaikka kiinnityskohdat oli tosi tympeät! Hirveät jäljet ne vaan jättää, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy.. Punkeista puheenollen ollaan törmätty kyykäärmeisiin kahdesti tänä kesänä, viimeksi tällä viikolla, mutta ei ole onneksi käynyt mitään.

Halti tutkii lehmien juottopaikkaa

Perusasento kun sängylle ei saa tulla, jalat on maassa..

Halti on nukkunut parvekkeella monena yönä, se aivan nauttii kun saa olla viileämmässä vetämässä sikeitä. Siinä vaiheessa alkaa yleensä ukista sisälle kun aamuaurinko alkaa paistamaan silmään.

Meidän viereiseltä joelta, Oulujoelta auringonlaskua

Halti nauttimassa viilennystä iltauinnilla

 

Löysin Kärkkäiseltä viilennysalustan edullisesti, 7e L-kokoinen alusta. 

Halti otti sen omakseen.

Alusta on kätevä helteillä. Alusta on kokoajan viilentävä geelin ansiosta, mutta sen pitäminen jääkaapissa 15-30min tehostaa sen vaikutusta.

Lapinkoirani on alkanut vallan viihtymään vedessä..

Kepinnoutaja

Dana pääsi leikkimään ja uimaan Matkajärvelle uuden tuttavuuden,Valman kanssa. Ei meijän vanhus tämän nuoremman duracellin perässä ihan aina pysynyt, mutta hauskaa niillä ainakin oli!

Kiirettä on pitänyt tänä kesänä ja on tuntunut, ettei harrasteluille olisi tarpeeksi nyt aikaa kun omakotitalon parissa pitäisi touhuta niin paljon. Vepe-treeneissä kun vierähtää se viisi tuntia illasta, niin se on aika paljon minulle. Sekin vaikuttaa miksi motivaatio vepen kanssa on ollut nyt vähän hakusessa, mutta nyt on kausi pulkassa ja ensi kesänä jatkuu harjoitukset. Saatiin onneksi siihen meidän tuskailemaan liikkeeseen eli hukkuvan pelastukseen nyt hyviä vinkkejä niin se lähti vihdoin rullaamaan paremmin. Piti vaan pilkkoa se liike osiin ja lähteä siitä liikkeelle.

Maanantaina vedettiin vikat treenit tälle kesälle

Neitoset hieronnassa

Laura Ahmala kävi hieromassa tyttöjä jälleen pari viikkoa sitten. Haltihan oli saanut viimeksi hierontaa kesäkuussa ja Dana keväällä. Nyt hierottiin molemmat tytöt tällä kertaa ja oli ihan jännä odottaa, että mitä Laura sanoo tyttöjen lihaksista, onko tullut jumeja.

Halti oli muuten ihan nätisti hierottavana, että sitä ei juuri tarvinnut pidellä, mutta sitten kun Laura alkoi käymään läpi aluetta mikä sillä oli jumissa niin johan alkoi pyristelemään pois. Kovasti yritti siinä peitellä, että ei mulla siellä mitään ole, ei tartte hieroa, vaan eipä se auta kun ne jumit pitää saada pois. Tyttö saatiin hierottua ja Laura sanoi, että selkä on jälleen se jumikohta, muuten ei mitään. Mietin siinä, että täytyy kyllä alkaa kiinnittämään huomiota Haltin parempaan lämmittelyyn ennen treenejä. Laura sanoi, ettei selkä ollut kuitenkaan yhtä jumissa kuin viimeksi, joten ehkä koiratanssilla on siihen positiivista vaikutusta, koska sitä on ollut enemmän nyt sen viime hieronnan jälkeen.

Nyt on hyvä olo!

Dana on kyllä kehittynyt siinä, kuinka se antaa itsensä olla siirrettävänä. Dana ei ole koskaan oikein tykännyt olla selällään ja sen saaminen selälleen on ollut aina haastavaa. Nyt Dana on jo alkanut aika hyvin tottua siihen, että kun menee selälleen niin pääsee hierontaan. Danalla ei juuri jumeja tuntunut, mitä ihmettelin siinä ääneen. Ajattelin, että vepe on sen verran rankkaa ja kaikki veneestä hyppäämiset ym, että kyllä jotkut paikat olisi jumissa, vaan ei ollut. Laura sanoi, että ehkä vepessä se uintipuoli tekee sen, joka on niin hyväksi lihaksille, ettei ne sitten jumiudu. Se on totta, ja olen koittanut aina lämmitellä Danan hyvin ennen treenejä. Myös koiratanssi on ollut hirveän hyvä Danallekin, sillä siinä lihakset on niin monipuolisesti käytössä.

Danan hieronnan aikana Halti veteli sikeitä

Dana nautti hieronnasta jälleen niin paljon, että meinasi nukahtaa Lauran käsittelyyn. Sitä on ihana seurata. Ainoastaan siirroissa autan Lauraa, mutta muuten Danaa ei tarvitse pahemmin pidellä kun se makaa siinä vaan ihan reporankana. Laura sanoi, että voisi katsella Haltille taas johonkin väliin hierontaa kun se tuntuu olevan sen tarpeessa enemmän kuin Dana. Danalle taas riittää näillä näkymin jos ottaa joka toinen kerta hieronnan.

Turkin irroitus käynnissä

Seuraavana aamuna Dana tuli tyypillisesti antamaan aamupusuja meille kun heräiltiin siinä. Rapsutellessani sitä tunsin korvan luona näppylän ja tiesin, ettei se ole mikään näppylä. Ponkaisin sängystä ylös ja katsoin valolla niin sehän oli punkki, argh. Näytti vasta kiinnittyneeltä. Se varmaan tuli edellisiltana kun käytin Danan ulkona ja se kävi heinikossa etsimässä kakkapaikkaa. Onhan se myös piehtaroinut silloin tällöin heinikossa jos en ole ehtinyt kieltää tarpeeksi ajoissa. Ensimmäinen kerta joka tapauksessa kun Danalla on punkki. Aloimme heti poistamaan punkkia. Hyi että se oli ällöttävä kun se liikutteli siinä niitä jalkojaan, yäk. Vaan saimme sen irti ja desinfioitua kohdan. Nyt niitä on siis jälleen liikkeellä, kuten uutisissakin oli, alkukesästä ja syksyllä. Kannattaa olla tarkkana.

Painavaa asiaa punkeista

Tänä keväänä on ollut poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä. Haltia aloin pitää huhtikuun alusta alkaen paljon ulkona samalla kun oltiin itsekin kotona, koska se niin viihtyi ja oli tyytyväinen kun sai seurata ympäristön elämää siellä. Liuokset (Biospotix) laitoin tytöille jo huhtikuun puolivälissä kun kuulin, että kiinnittyneitä punkkeja on jo löydetty. Meni ehkä pari viikkoa liuosten laittamisesta niin Haltilta löytyi ensin kaksi punkkia toisesta silmätäplästä, jotka sattumalta huomasin sitä rapsutellessa. Sitten hirveä paniikki ja ällötys, ja yritin niitä itse ottaa pois vaan eihän siitä tullut mitään. Mieheni ei ollut tullut vielä töistä kotiin niin ajoin sitten äidin luo ja yhdessä poistettiin ne. Oli ne tiukassa, ei ollut mikään helppo saada pois. Äiti piteli Haltia ja minä poistin punkin pihdeillä ja lopuksi desinfioin kohdat sekä pinsetit haavanpuhdistuspyyhkeellä.  Kaikki meni onneksi hyvin ja Haltikin toipui järkytyksestä, vaikka läheltä silmää piti sorkkia. Tein molemmille tytöille tarkistukset enkä löytänyt lisää punkkeja. Ilmeisesti ne kiinnittyneet punkit oli ehtineet olla sen ihossa n.vuorokauden, sillä edellispäivänä se oli useamman tunnin pihalla.

Seuraavana päivänä rapsuttelin taas Haltia ja tunsin patin sen kaulalla. Tunnustelin ensin, että onko tuo joku rasvapatti vai mikä, niin sitten välähti, että sehän on muuten varmana punkki! Ja olihan se.. Onneksi mieheni oli kotona niin aloimme heti punkinpoistohommiin. Mieheni piteli Haltia ja minä koitin poistaa punkin pinseteillä. Kädet vähän tärräsi kun yritti siinä saada oikein syvältä otteen punkista. Sain punkin irti, HUH! Valitettavasti huomasin poiston jälkeen, että se punkin pää jäi kiinni ihoon. En ollut saanut tarpeeksi hyvää otetta siitä punkin päästä siis, koska se pää ei lähtenyt mukaan. Sitten kaiveltiin ja kaiveltiin vuorotellen ja ei saatu sitä millään, aivan kuin se olisi liimattu sinne ihoon kiinni. Tuntui niinkuin se olisi mennyt kokoajan vain syvemmälle. Halti oli tosi hienosti ja rauhallisesti siinä tilanteessa, kai se oli jotenkin ehtinyt vähän tottuakin punkin poistamiseen kun parin päivän sisällä niitä kiinnittyneitä löytyi. Tämä punkki oli ilmeisesti tullut myös samalla kertaa kun ne toiset, mutta en ollut huomannut sitä kun tarkistin niiden poistamisen jälkeen ihon.

Sitten kysyin tuttavalta miten kannattaa toimia kun punkin pää jäi kiinni ihoon. Se ei kuulemma ole vakavaa jos niin käy, kannattaa vaan seurailla kohtaa, ettei se tulehdu, mutta yleensä se poistuu sieltä kyllä itsekseen. Myös netissä luki, että aivokuume- tai borrelioosiriski ei lisäänny, jos ihoon jää punkin kärsä tai väkänen, mutta se saattaa aiheuttaa kutinaa. Niitä ei myöskään tarvitse lähteä poistamaan lääkäriin, koska ne tulevat itsestään ulos ihosta aikanaan.

Haltissa olleet punkit olivat tulleet meidän pihalta, muuta selkeää vaihtoehtoa ei oikein ole. En tiedä olisiko ne tulleet nurmikolta vai jostain muusta erikoisesta paikasta kuten kuistin alta, josta pari kertaa kävin Haltin komentamassa pois. Haltihan on kova haistelemaan maata, joten en toisaalta ihmettele, että punkit olivat juuri Haltin valinneet. Dana on myös ollut pihalla samoina päivinä, mutta siitä en ole löytänyt yhtäkään vielä tähänkään mennessä. En ole nyt pitänyt Haltia pihalla vaan odotan, että laitetaan piha kesäkuntoon ja tämä punkkisuma vähän rauhoittuisi, koska nyt ne on selvästi olleet ihan villissä alkukeväästä. Punkit ovat aktiivisimmillaan juuri nyt keväällä ja uudestaan taas loppukesästä ja syksyllä. Paljon on uutisoitu nyt sitä, että vaikka lemmikeille on laitettu punkkihäätöjä, niin punkkeja on niistä huolimatta löytynyt erityisen paljon verrattuna aiempiin vuosiin.

Kuva täältä

Punkkienpoistossa erityisen näppärät ovat olleet Z-pinsetit, jotka ostin apteekista jokunen vuosi sitten, koska halusin välineen, jolla saa kunnon otteen punkista eikä ne perinteiset lemmikeille tarkoitetut pihdit olleet mielestäni näppäriä. Halusin myös pinsetit sitä varten, jos meihin ihmisiin tarttuu punkki. Z-pinsetit on tarkoitettu sekä ihmisille että lemmikeille ja pinsetit maksoivat alle 20e. Jos niillä ei punkkia saa pois niin sitten vika on todennäköisesti käyttäjässä, mutta harjoittelemallahan sitä oppii punkkeja poistamaan. Z-pinseteissä on hyvää etenkin terävä kärki, jonka avulla punkin imukärsästä saa hyvän otteen ja sen saa poistettua helpommin kokonaan. Eihän se poistaminen aina mene ihan putkeen oli väline mikä hyvänsä, kuten minullakin tuo viimeisin punkin poisto; en ottanut tarpeeksi tarkkaa otetta ennen pois nykäisyä. Punkkien puremaa ei voi valitettavasti itse tuntea, pitäisi tehdä säännöllisesti tarkastuksia onko kiinnittyneitä ihossa.

 Kuva täältä

Onneksi meillä koirat ei saa tulla sänkyyn eikä sohvalle. Joskus ne saattavat nuokkua osittain sängyn laidalla jos me ollaan sängyllä, mutta se on ihan maksimi. Tästä punkki-asiasta järkyttyneenä aloin miettiä sitten lisätehostusta punkkienhäätöön. Nämä luonnonmukaiset liuokset aion pitää, sillä ne on hyväksi todettu jo monen vuoden ajalta. Mietin, että mitä hankkisin siihen tehostukseksi, joka voisi täydentää liuoksia jollain tavalla. Päädyin sitten kokeilemaan Dogmanin elektronista punkkivahtia, sillä se on myös myrkytön vaihtoehto. Ne maksoivat alle kympin kappale ja patteri kestää noin vuoden, ja uuden patterin voi vaihtaa tilalle kun entinen on kulunut loppuun. Vahti toimii niin, että se lähettää elektronisia ultraäänisignaaleja n. 1,5m etäisyydelle, mikä karkoittaa punkkeja ja kirppuja. Punkkivahti kiinnitetään pantaan lähetin koiran turkkiin päin käännettynä. Vahtia voidaan käyttää myös tiineillä nartuilla ja pennuilla. Punkkivahti ei ole vedenkestävä.

Danalla näkyy pannassa roikkuva oranssi pallo, eli punkkivahti

Tähän asti vahdit on toimineet meillä hyvin. Ihan mielenkiintoista seurata onko niistä apua jatkossa. Danahan loikkasi veteen juuri tuon kuvassa näkyvän lenkkimme aikana ennen kuin ehdin mitään sanoa, eli punkkivahti kastui hieman, mutta on toiminut sen jälkeen onneksi moitteetta. Vahdin äänen voi kuulla pienenä tykytyksenä kun laittaa sen kaiuttimen vasten omaa korvaa. Toimivuuden voi testata myös painamalla vahdissa olevaa nappia ja se alkaa sitten vilkkua, mikäli vahti on edelleen toimiva. 

Juttelin eläinkaupan myyjän kanssa punkkivahdeista ja punkeista, ja hän sanoi, että on omilla koirillaan pitänyt vahteja monta vuotta ja on kokenut ne toimiviksi. Hän pitää siitä, että punkkivahdit ovat turvallisia koiralle ja ne ovat myrkytön vaihtoehto punkkien häätöön. Hän sanoi, että koirissa on eroja, jotkut koirat vetävät enemmän punkkeja puoleensa kuin toiset. Myyjä sanoi, ettei hän luota Bravectoon, sillä sitä on tutkittu niin vähän ja hänen kaverinsa oli kokeillut sitä koiralleen. Tämä kaveri oli seurannut kun punkki oli kiinnittynyt koiraan ja Bravectonhan pitäisi tappaa punkki 12 tunnin sisällä niin ei se ollut tappanut, vaikka miltei kaksi päivää oli kulunut. Sen jälkeen hän ei ollut enää tuotetta ostanut koiralleen. Toki joka häädössä on ne omat hyvät ja huonot puolensa, niin pannoissa, liuoksissa kuin tableteissakin.

Konkkaronkka poseeraa

Kävimme Elinan, Ronjan, Hertan ja Danan kanssa lenkkeilemässä uusissa maastoissa. Näissä kuvissa olemme pohjavesilähteen äärellä ja löysimme lenkin varrelta myös hiekkamontut. Saimme myös puhelimiin varoituksia karhuemosta, joka liikkuu pentunsa kanssa niillä main. Myöhemmin selvisi, että se liikkui toisella puolen jokea eikä tuolla missä me liikuttiin.

 

  

Halti jäi kotiin nukkumaan kun sitä väsytti aiempi lenkki, joka tehtiin kavereiden kanssa. Oli vielä aika lämmin päiväkin niin ei voinut ihan hirmu pitkää lenkkiä tehdä, ettei joku lämpöhalvaus tms iske. Punkkien poiston jälkeen ollaan seurattu jälkien paranemista ja yksi kaulan ja toinen silmän alueen jäljistä on parantuneet hyvin ja miltei jo kokonaan. Lähinnä silmää oleva on parantunut hitaimmin, mutta se olikin aika iho olikin aika ärsyyntyneen näköinen silloin poiston jälkeen. On siihen kuitenkin muodostunut rupi, jospa se siitä. Toivottavasti nyt ei ilmesty uusia punkkeja, laitan uudet liuokset tytöille tällä viikolla.