Kilpisjärven reissu - osa 5: Tromssa

Viimeinen päivä Kilpisjärvellä koitti ja päätimme pitää Tromssa-päivän. Aikaisempina päivinä Tromssassa oli satanut, mutta nyt luvattiin hyvää säätä, joten lähdimme koko konkkaronkalla ajelemaan sinne. Googlemapsin mukaan matkassa menisi 2 h 15 min. Äitini ajoi sinne ja minä ajoin sitten paluumatkan. Jännä miten maisemat muuttuivat kun rajan ylitti. Norjan puolella on erilaista ajaa, koska ajetaan vuoriston kupeessa ja näkyvyys ei ole aina niin hyvä mutkittelevan tien vuoksi. Vuoristojen koko oli hulppea ja maisemat upeita. Vuoristoissa oli paljon upeita putouksia. Yllättävän paljon asutusta siellä vuoristojen kupeessa myös on, ei tule samanlaista erämaa-vaikutelmaa kuin Suomen käsivarrella.

Jäämerenkatedraali

Tromssan kaupungin yhdisti silta

Vuoret olivat olennainen osa kaupungin yleiskuvaa, yhdelle vuorelle pääsi hissillä

Tromssan kaupungin kirjasto

Tromssassa oli jännä ajaa kun kadut olivat välillä hyvin kapeita ja kaupungissa meni pitkä, pitkä tunneli, jonka kautta ajeltiin eri puolille kaupunkia. Etsimme kauan sieltä ruokamarkettia ja kun ajelimme vähän syrjäisemmälle seudulle niin löysimme Coop-extran. Pysähdyimme pikaisesti siellä ja lähdimme ajelemaan Kilpisjärveä kohti.Tromssa on söpö jäämerellinen kaupunki, jossa varmasti aikaa vierähtäisi enemmänkin.

Tromssa

Norjan puolella matkustaminen on tehty mukavammaksi kuin Suomen puolella. Esimerkiksi yleisiä vessoja oli tien varrella suht. tiheään ja niistä oli huolehdittu, paperia löytyi. Miinuksena se, että Norjan puolella tienviitoissa ei usein lukenut etäisyyksiä kohteisiin, joissain harvoissa saattoi lukea. Suomen puolella etäisyyskylttejä oli n. kymmenen kilometrin välein. Peltipoliisejakin oli Norjan puolella ja ne olivat aika isoja pömpeleitä.

Taukopaikalla matkan varrella

Oiva matkustusautomme Corolla

Maisemat oli aika mahtavat..

Tromssa-päivän jälkeen seuraavana päivänä olikin aika lähteä kotimatkalle. Pakkasimme autoa äitini kanssa ja tytöt odottivat sisällä majapaikassamme. Kohta kuulin kun ovi aukesi ja Halti siellä katseli terassilla, niin menin sitten sen luokse ja toruin niin se oli aivan nolona, eikä enää yrittänyt aukaista ovea toistamiseen. Se kai ajatteli, että onko nuo lähdössä ilman meitä :D
   En olisi kyllä halunnut lähteä sieltä pohjoisesta pois vaan eihän se auttanut. Pohjoisessa aurinko paistoi ja oli tosi lämmin. Lämpötilat nousi kun ajettiin Pelloa kohti ja ihmiset olivat siellä t-paidoissa. Kun siitä lähdettiin Oulua kohti niin taivas meni pilviseksi ja Oulun lähestyessä jo satoi, möh. Muonioon oli reissumme aikana tulleet itikat, mutta siitä pohjoisempana niitä ei vielä ollut. Oli mahtava reissu ja menemme kyllä tassukoiden kanssa sinne ehdottomasti vielä uudestaan. Ajattelin jo, että täytyy ensi kesänä tehdä uusi reissu sinne! Tytöillekin se oli varmasti elämys kun pääsivät ihan erilaiseen paikkaan olemaan :)

Kilpisjärven reissu - osa 4: Saanan luontopolku ja Korkea-Jehkas

Mallan jälkeisenä päivänä tytöt olivat väsyneitä, joten päätimme, että käymme niiden kanssa lenkillä sitten iltasella niin saavat rauhassa levätä. Lähdimme herättyämme käymään kiertelemässä Kilpisjärven kylää. Turisteja näkyi, mutta ehkei vielä niin paljon kuin sesonkiaikana on, vielä oli suhteellisen rauhallista.

Pöllö pälyili puussa vaan lähempää en saanut kuvaa kun se lensi aina kauemmas

Kilpishalli, josta löytyi kaikkea mitä voi vaan tarvita ja palvelualtis henkilökunta, kassallakin oli karkkitarjoilu ;)

Kilpisjärven Neste, ainoa tankkauspiste lähimain

Kilpisjärven koulu oli surullista katsottavaa..

Oli niin nätti ilma, että kävimme syömässä jäätelöä ja herkuttelimme vähän. Katselimme sitten minne lähdemme seuraavaksi ja Saanan luontopolku kiinnosti meitä kovasti. Se kulkee Korkea-Jehkasin vierestä ja sielläkin halusimme käydä. Ajoimme Kilpisjärven retkeilykeskukselle, josta lähti opasteet muistomerkeille. Samasta paikasta pääsi myös luontopolulle, joten lähdimme siitä matkaan.

Malla Saanalta päin

Pilven peittämä Korkea-Jehkas

 

"Ei polku tää vie mihinkään"-kuva (vaikka veihän se ;) näitä meijän huumorikuvia

 Lumienkeli! En voinut vastustaa kiusausta..

Olihan siellä muitakin :)

Oli hyvää vettä, aivan herkullista

 

Söpö perhonen liihotteli vieressämme, ristin sen Hermanniksi

Korkea-Jehkasille kipuamista..

 

Pesä aika avonaisella paikalla rinteessä

  

Välipalaa kipuamisen lomassa

Se on siinä, Korkea-Jehkasille (960m) päästy 

 Maisemia katsellessa tunsi itsensä niin pieneksi..

Saana

 Saana, Saanajärvi ja Iso-Jehkas

Polku oli suhteellisen helppokulkuinen. Ehkä ne vaikeat kohdat tuotti lumi ja vesi kun ne olivat peittäneet välillä osan polusta. Rankempi osuus siinä oli se Korkea-Jehkasille kipuaminen, mutta sehän ei kylläkään kuulunut siihen polkuun. Korkea-Jehkasille ei mennyt varsinaista polkua  vaan kävelimme sinne vaan suoraan. Nousu ei ollut äkkijyrkkä, mutta sitä oli pidemmästi. Alhaalta päin katsottuna tuntui, että tuossahan tuo huippu on, ei paha matka, mutta kun kipusi sitä niin mietti, että missä se on ja vieläkö sinne on pitkästi matkaa..

 

Kysyin poroilta onko sarvi hukassa, kukaan ei tunnustanut

 Tämän tien ovat rakentaneet sotaorjat 40-luvulla, sodasta oli nähtävissä vielä jäämistöjä polulla

Luontopolun edestakaiseksi matkaksi tuli lopulta sports trackerin mukaan n. 10 km, aikaa meni nelisen tuntia. Matkaa toki hieman pidensi se, että piipahdimme Korkea-Jehkasilla. Polulla oli paljon nähtävää ja luettavia opastetauluja, joissa kerrottiin alueen historiasta ja luonnon nähtävyyksistä. Menisin kyllä tuonne uudelleen, reittiä pystyy kyllä muuttelemaan tuosta ja lähtemään vaikka vielä Korkea-Jehkasista eteenpäin Norjan rajaa kohti jos oikein innostuu ja energiaa riittää.

Illemmalla lähdimme käymään tyttöjen kanssa vielä iltalenkillä pururadalla. Päivälle tuli lopulta kilometrejä ainakin 15 ellei enemmänkin.

Vielä yötön yö..

Kilpisjärven reissu - osa 3: Salmivaara ja Malla

Lähdimme seuraavana päivänä katselemaan Salmivaaralle reittiä. Sinne pääsikin näppärästi majapaikkamme lähellä sijaitsevalta pururadalta, josta oli selkeät opasteet Salmivaaralle. Tälle reissulle emme ottaneet koiria mukaan, koska ajattelimme ottaa ne myöhemmin Mallalle mukaan. Salmivaaran reitti oli suht. hyväkulkuinen, selkeä polku meni huipulle asti. Salmivaaralla käynti on kätevä pikku reissu, n. parin kilometrin mittainen kokonaisuudessaan nousuineen ja laskuineen, nousu on huippua kohden melko jyrkkää. Majapaikastamme kävelimme tuonne jokusen kilometrin.

 

 

Näkymät noustessa

Salmivaara (Čoalbmevarrit), taustalla Saana ja Iso-Jehkas

Huipulla tuulee

 

Buukstaavit talteen

Salmivaara 585m valloitettu!

Salmivaaralta on komeat näkymät Kilpisjärvelle ja suosittelen kyllä siellä käyntiä jos haluaa hyviä maisemakuvia Kilpisjärvestä. Itse otin useita panoraama-kuvia tuolla huipulla, mutta en laita niitä tänne internetin syövereihin. Salmivaaralla tapasimme pari pariskuntaa, toiset tulivat vastaan kun olimme menossa ja toiset tulivat jälkeemme.

Näkymät alas

Tätä kuvatessani tuli mieleen Abban "Eagle"-kappale

Iltapäivällä olikin aika suunnata Mallalle. Otettiin tytöt majapaikastamme mukaan ja lähdettiin matkaan. Danalle otin kahdenlaiset hihnat mukaan, flexin ja joustohihnan ja Halti kulki jälleen minulla juoksuvyössä. Malla on luonnonpuisto, ja siellä ei saa pitää koiria irti. Vaelluskengillä kulkemista jatkoin tälläkin reissulla ja täytyi todeta, että ne on kyllä ihan ykköset, tukevat hyvin nilkkaa ja suojaavat vedeltä. Jalat ei kipeydy niin herkästi kun kengissä on tukeva pohja. Äidilläni oli goretex-lenkkarit ja sillä oli jalat kovilla, kipeytyivät herkemmin.

Malla

Mallalla meni selkeät polut, välillä oli vähän kivikkoisempaa kuin kuvassa

Pikku-Malla, jonne emme poikenneet tällä kertaa

Yksi kipuamisosio tehty, taustalla Saana

Näkymät Norjaan päin

Tytöistä oli etenkin nousuissa apua

Halti on siinä mielessä hauska kuvattava, että se menee hyvin usein kivien päälle tähystämään ihan oma-aloitteisesti niin siitä on helppo nappailla silloin kuvia. Halti nautti tuulen viilentävästä vaikutuksesta, onneksi sillä on kesäturkki nyt.

Polussa oli välillä haastetta lumen ja veden muodossa

Mallajávri

Tuli vähän sellaiset taru sormusten herrasta-maisemat mieleen kun tuolla käppäili..

Halti oli vissiin sopinut porojen kanssa treffit Mallalle, valitettavasti se jäi nyt haaveeksi vain, pari tervehdyshaukkua se koitti kaukaa niille lähettää..

Ihanaa, lunta! Tuumii Dana

Taustalla vas. Iso-Jehkas, Saana ja Pikku-Malla

Reippaat vaeltajat

Vesi solisi jalkojen alla ja myös tästä syystä vaelluskengät oli aivan parhaat

Malla valloitettu!

Pieni kivipolku nähtävissä kuvassa, näillä sai tasapainotella.. Kivistä pääsi jänniä ääniä kun niiden päällä käveli.. Jänskätti ihan koirienkin puolesta!

Siellä sitä mennään..

Kitsiputous, täällä pidimme pienen välipalatauon

 

Näkymät Kilpisjärvelle

Tatami poseeraa

Kitsiputous (Gihcigorži) eli "Mallan kyyneleet", putouskorkeus 100m

Mahtava ääni..

 

Paluumatkalla

Sodanaikainen suoja, tämäntyylisiä oli Saanallakin, mutta kivisiä

Mallan reissu oli kokonaisuudessaan 11-12 km, paljolti nousua, mutta välillä suhteellisen tasaistakin kulkua. Meillä meni n. 4,5 tuntia, automatkojen kanssa n. 5 tuntia. Mallalla tuli joitain ihmisiä vastaan, osan kanssa pysähdyimme juttelemaankin ja oli mielenkiintoista porista. Vastaantulevia koirakoita oli kaksi, molemmat pieniä koiria. Mallalla kuluisi vielä enemmänkin aikaa varmasti, esimerkiksi meillä jäi nyt käymättä Pikku-Mallan huipulla, mutta jääpähän jotain seuraavaan kertaankin. 

Osa tulee Mallalle Malla-laivalla. Se on varmasti hyvä vaihtoehto etenkin jos on haaveissa käydä kolmen valtakunnan rajapyykillä. Kitsiputoukselta olisi ollut sinne vielä matkaa useampi kilometri.

Koko päivän kävelysaldoksi tuli siis miltei 20 km ja illalla oli kyllä taas niin väsynyttä väkeä että! Jaloissakin tuntui, että on tullut käveltyä ylös, alas ja eteenpäin.. Mallalle menemme kyllä taas joku kerta uudestaan, sielläkin oli niin nättiä, niin nättiä..

Totesimme, että Halti taitaa olla tunturisopuli. Se oli aivan mielissään pikku sopuleista ja niiden koloista. Se olisi kai halunnut puuhastella niiden kanssa, välillä seisoskeli itsekin kuin magnusti kun pälyili ympärilleen.