Talirauhasadenooma

Joskus aiemmin olen jo kirjoitellutkin Haltin näppylöistä tänne blogiin. Niitä näppyjä sillä on ollut jo useamman vuoden ajan, joita ilmestyi ensin lähinnä pään alueelle, mutta sittemmin ympäri kehoa. Eläinlääkäri sanoi niiden olevan tukkeutuneita talirauhasia, vähän niin kuin ihmisillä finnit. Hän neuvoi, että niitä voisi tarvittaessa puristaa ja puhdistaa. Ne näpyt ovat kyllä hyvin finnimäisiä ja purkautuvat joko itsekseen tai avustettuna. Viime vuoden aikana kuitenkin huomasin, että näppyjen määrä kasvoi. Samalla myös vaikutti siltä, että niissä alkoi olla kutinaa, joka häiritsi Haltia. Syksyn mittaan huomasin purkautuneita näppyjä ympäri kehoa yhä enemmän. Määrällisesti niitä alkoi olla jo parisenkymmentä. Sitten löysin yhden purkautuneen patin hännästä, joka ei tuntunut paranevan purkautumisen jälkeen.

Purkautunut patti

Varasin ajan samalle eläinlääkärille ja vastaanotolla hän sanoi, että se hännän patti on tulehtunut ihorauhanen. Hoidoksi määräsi antibioottikuurin ja haalealla vedellä puhdistamista. Suositteli myös laittamaan joko hunaja- tai pihkavoidetta siihen. Myös nuoleminen täytyi estää niin ostin sitten sellaisen puhallettavan kaulurin kun Halti ei oikein innostu siitä kaukalon kanssa kulkemisesta. Kysyin, että mitä näille voi tehdä jos ne alkaa jatkossa lisääntymään ja tulehtumaan näin niin hän meinasi, että niitä voidaan sitten kirurgisesti poistaa. Minusta kuulosti ikävältä, että koiran loppuelämä olisi yhtä leikkausta, etenkin kun näppylöiden ilmaantumistahti oli kiihtynyt.

Häntää

Hännän patti hieman parani antibioottikuurilla, muttei kokonaan ja eläinlääkäri ei sanonut muuta kuin, että jatkaa hunajavoiteella. Säälitti Halti kun oltiin jo niin kauan jouduttu pitämään kauluria sillä, vaikkakin se onneksi oli ihan ok siitä puhallettavasta kaulurista. Samanaikaisesti kyljessä oli purkautuvia patteja kun hännän pattia yritettiin hoitaa. Päätin sitten varata ajan Haltille ihosairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille, jolla olin Danan kanssa joskus käynyt allergian tutkimisen vuoksi. Näpyille oli saatava syy. Halti tutkittiin ja siltä otettiin verinäyte, jossa tutkittiin pieni verenkuva ja yleisimpiä aineenvaihdunnallisia arvoja. Diagnoosiksi tuli talirauhasadenooma, eli ne näpyt ovat siis hyvänlaatuisia karvatuppien talirauhasten kasvaimia. Eläinlääkäri sanoi, ettei suomenlapinkoira ole kylläkään mikään ihan tyypillisin rotu tälle sairaudelle, ja sairaus on geneettinen eli periytyvä. Eläinlääkäri sanoi, että 60-70% sairastuneista ovat saaneet apua isotretinoiinivalmisteesta (=ihmisten aknelääke), koska se deaktivoi näpyt, jotka ilman lääkettä pysyisivät aktiivisina ja altistaisivat tulehduksille. Yleensä käy niin, että jos lääkkeet lopettaa kokonaan niin ne patit alkaa tulla takaisin. Jos lääke olisi sopiva Haltille ja patit saadaan rauhoittumaan voitaisiin jatkaa ylläpitoannoksella. Verinäytteessä ei ollut normaalista poikkeavaa joten pidempiaikaiselle lääkitykselle ei ollut esteitä.

Eläinlääkärissä reippaana

Isotretinoiinin käytössä voi ilmetä sivuvaikutuksia, koska lääke on vahva, joten eläinlääkäri kehotti ottamaan yhteyttä jos sivuvaikutuksia ilmenee (esim. silmävuoto, maha-suolikanavan oireita tms.) Kerroin iholääkärille mitä toinen eläinlääkäri sanoi leikkaamisesta, niin iholääkäri sanoi, että se on pidemmän päälle raskasta kun patteja ilmaantuu koko ajan lisää ja esimerkiksi hännästä leikkaaminen on tosi vaikeaa, kun siinä on niin vähän ihoa. Omega-rasvahappoja olen syöttänyt Haltille ja niitä suositeltiinkin tämän sairauden hoidossa. Eihän se ajatus todennäköisesti elinikäisestä lääkityksestä tunnu kivalta, mutta niitä patteja ilmaantuu koko ajan lisää ja ne vaivaa sitä. Kun on nähnyt kuinka se häntä sillä kipuilee ja kuinka ne patit sitä vaivaa niin todellakin otan sen lääkityksen jos vain Haltin vointi sillä kohenee.

Isotretinoiinin annostus oli neljän viikon ajan kaksi tablettia päivässä. Lääke alkoi tepsimään heti ihan eri tavalla kuin antibiootti ja häntäkin alkoi näyttää paranemisen merkkejä. Oli helpottavaa huomata, että lääkkeestä oli apua enkä huomannut sivuvaikutuksia lääkkeestä. Kuukauden päästä mentiin kontrolliin ja eläinlääkäri totesi hoitovasteen olleen positiivinen. Hän sanoi, että jatketaan lääkitystä vielä toiset 4 viikkoa ja kokeillaan sitten pitää tauko siitä jos tilanne on hyvä. Lääkitys saatiin tiputtaa nyt yhteen tablettiin päivässä kuurin loppuun asti. Saatiin mukaan resepti jatkolääkitykselle, että jos/kun vaiva myöhemmin uusii niin lääkitys voitaisiin aloittaa entisen ohjeen mukaan uudelleen. 

1 viikko lääkkeen aloittamisesta

2 viikkoa lääkkeen aloittamisesta

3 viikkoa lääkkeen aloittamisesta

Nyt ollaan menty yli kuukauden verran ilman lääkettä ja patit eivät ole ainakaan vielä alkaneet kovin aktivoitumaan. Yhtään purkautunutta pattia en ole löytänyt, mutta deaktivoituneita patteja on kyllä. Täytyy toivoa, että tätä jatkuisi pidempään. Olisi hieno juttu, jos lääke jäisi kausittaiseksi, tarvittaessa otettavaksi ja tähän löydettäisiin sellainen hyvä tasapaino. Veikkaisin, että tätä sairautta on lapinkoirissa enemmän kuin julki tuodaan. Moni varmaan ajattelee niiden olevan harmittomia patteja ja toisekseen se ei välttämättä kaikilla oireile yhtä voimakkaasti kuin Haltilla. Ja sitten toisilla se voi oireilla vieläkin voimakkaammin, jolloin jatkuva lääkitys on välttämätön. Onneksi kuitenkin on joku lääke, joka noihin tepsii. Täytyy toivoa, että tämän sairauden kanssa pärjäiltäis. Ikäväähän se on kun koira nuorena sairastuu, mutta näinhän se on myös meillä ihmisillä.

Lisäys 24.2.2024: Blogin kirjoittaminen on jäänyt ajan saatossa ja olemme aktiivisempia somessa nykyään. Meitä voi seurata instagramissa @tatamitassun, jossa kerron kuulumisiamme myös talirauhasadenooman suhteen.

Danan allergiapäivitystä

Danalla vastusteli alkusyksystä terveyden suhteen. Virtsakiteitä ei ole onneksi viime talven jälkeen ollut, mutta keväällä oli närästystä. Myöskin joi ja virtsasi enemmän ja näihin asioihin ei oikein lääkäristä saatu apua ja närästyslääkkeetkään ei auttaneet. Tuolloin otin yhteyttä ravitsemusneuvojaan, joka tekee räätälöityjä ruokavalioita koirille. Ruokavaliosuunnittelu etänä maksoi 60 euroa sisältäen kirjallisen ohjeistuksen ja tarvittavat muutokset sekä seurannan kunnes tilanne on tasapainossa. Ravitsemusneuvoja oli sitä mieltä, että voitaisiin kokeilla pelkkää kotiruokintaa ja katsoa miten se vaikuttaa närästykseen ja juomiseen. RN kysyi vielä muutamia täsmentäviä kysymyksiä ja koosti uuden ruokavaliosuosituksen.

En aloittanut uutta ruokavaliota ihan heti, sillä kuivanappulaa oli vielä jäljellä niin ajattelin antaa sen ensin loppuun. Lisäksi uudessa ruokavaliossa oli vitamiineja ja muita ainesosia, joiden saatavuuteen piti perehtyä. Pakastimen täyttö lihavarastojen suhteen oli myös tarpeen. Oli itseasiassa hyvä asia, ettei ruokavaliota aloitettu silloin heti, koska Danan närästys helpotti ja löysin siihen syyn, joka oli makupalojen määrä. Keväällä kun treenattiin yhteen aikaan enemmän niin makupalojakin kului enemmän, joka saattoi olla närästyksen taustalla. Eli jatkossa makupalojen määrä täytyy suhteuttaa entistä paremmin ruoan määrän kanssa ja olla siinä entistä tarkempi. Päätin kuitenkin testata uutta ruokavaliota, kun oltiin sellainen joka tapauksessa saatu. Vanha ruokavalio oli eläinlääkärin suunnittelema, jossa lisäravinteiden osuutta ei ollut käytännössä ollenkaan. Ruokavalio oli Danalla käytössä kaksi vuotta, ja aika rauhassa saatiin sen ajan olla ilman allergisia reaktioita.

100% lihatuotteita

Vanha ruokavalio oli:
Aamuisin keitettyä perunaa ja porkkanaa soseena 200g + raakaa lihaa (poro, hirvi, lammas, hevonen) 150g + rypsiöljytilkka
Iltaisin kuivanappulaa Acanan Grassfed lamb 125g

Uusi ruokavalio:

550g/vrk jaettuna kahteen ateriaan

400g lihaa (samat kuin ennen)
150g kaurapuuroa

A-vitamiinin saannin turvaamiseksi 1x vk naudan maksaa 300g lihan tilalle. Myöhemmin kokeilu, että osa on lihaa ja osa kovaksi keitettyä kananmunaa. (Näitä ei ehditty kokeilla)

Ravinnelisät:
Calcia 800 plus monivitamiini 2 tbl / vrk, kuuden viikon jaksoissa jonka jälkeen 2 vkoa tauko
B-balans 3ml/vrk, kahden viikon jaksoissa
Möller kalanmaksaöljy 15ml 3x viikossa, jos ei syö maksaa. Aloitus kahden viikon kuluttua uuden ruokavalion aloittamisesta.


Eli lihan määrä kasvoi roimasti entisestä. Uutena tulivat kaurapuuro, jonka jälkeen parin viikon päästä aloitettiin kalaöljy. Kalaöljy aiheutti sellaiset allergiset reaktiot, että jouduin aloittamaan Danalle allergialääkityksen. Iho kutisi paljon, mutta onneksi allergialääke alkoi tepsimään. Oireet kestivät useamman viikon ja lääkityksen lopettamisen jälkeen kutinaa oli edelleen niin jouduin lopettamaan myös kaurapuuron ja aloittamaan uuden kuurin lääkitystä. Tämähän tarkoitti myös useiden kokeiden perumista, mikä ilman muuta harmitti, koska ensin kyyn pureman vuoksi jouduttiin perumaan kokeita, mutta lisäksi myös tämän takia. Kesäharrastusten koekisailut jäivät nyt sitten tältä kesältä kokonaan pois. Danan iän puolestakaan montaa harrastusvuotta tuskin on enää jäljellä niin onhan se harmi perua. Tärkeintä on tietysti saada kuitenkin Danan tilanne tasapainotettua ja ruokavalio kohdilleen.

Uuden ruokavalion myötä myös närästys alkoi taas ja Dana myös laihtui. Tuntui, ettei ruoan energiamäärä riittänyt kesäkaudella varsinkaan harrastamiseen. Dana söi lähinnä poroa ja hevosta, mutta mukaan otettiin myös hirvi ja lammas takaisin laihtumisen vuoksi. Myös lampaan rasvaa RN suositteli antamaan jos syö vähärasvaisia lihoja. Närästyshän liittyy usein myös allergiaan/atopiaan, joten veikkaisin, että se on nyt närästyksen syynä. Uuden ruokavalion kanssa ei ollut oikeastaan hetkeäkään stabiilia vaihetta niin mielessä usein kävi, että pitäisikö vaan siirtyä siihen vanhaan takaisin, koska se kuitenkin toimi sillä ihan ok.

Pyysin ravitsemusneuvojalta voisiko uuden ruokavalion koostaa vanhan pohjalta, jottei tarvitsisi enää testata uusia raaka-aineita. Eläinlääkäri ainakin silloin sanoi meille, että noilla sopiviksi testatuilla raaka-aineilla Danan pitäisi kyllä pärjätä eikä lisää ole tarpeen ottaa. Ravitsemusneuvoja kannatti onneksi ehdotustani ja teki uuden ruokavaliosuunnitelman vanhan pohjalta.

Tämänhetkinen ruokavalio on:

500g lihaa (samat)
200g soseeksi keitettyä perunaa ja porkkanaa

Kahteen annokseen jaettuna vuorokaudessa.

Lisinä: Calcia ja B-balans. Nappula voidaan ottaa takaisin mukaan jos halutaan.

Kaurapuuron lopettamisen jälkeen otettiin peruna ja porkkana takaisin ruokavalioon, jonka jälkeen vointi alkoi pikkuhiljaa tasaantua. Otettiin myös sama nappula takaisin ruokavalioon, joten aamuisin saa raakaruokaa ja illalla nappulaa. Nyt Danalla on mennyt pitkään paremmin ja allergisia oireita ei ole ollut. Närästys on vähentynyt ja paino on palautunut ihannepainoon. Dana on kaikinpuolin ollut nyt hyvinvoivampi kun ruokinta on saatu tasapainoon. Puolet raakaa ja puolet kuivanappulaa-malli on ollut hyvä senkin takia, että kuivanappulan syönti selvästi hidastaa hammaskiven muodostumista. Onneksi ruokinta saatiin balanssiin!

Tarkistuskäynti

Kävimme kolme päivää kyynpureman jälkeen Danan kanssa eläinlääkärissä, koska varasin ajan sinne jo pari viikkoa aiemmin. Danalla on nyt noin kuukauden ajan tullut satunnaisesti valkoista vuotoa alapäästä, yleensä ulkonakäynnin yhteydessä sieltä on saattanut roikkua sellainen limainen klimppi. Ehkä vähän enemmän on myös nuollut itseään sieltä. Etenkin tuon kyytapauksen takia oli tuplasti huojentavampaa että aika oli sinne, jotta samalla voitaisiin tarkistaa paraneminen siitä puremasta. 

Kaksi päivää pureman jälkeen, kaula edelleen turvoksissa

Sattui sopivasti kun tultiin klinikalle niin Danalla roikkui juuri silloin sellainen klimppi taas siellä niin eläinlääkäri näki tilanteen. Eläinlääkäri sanoi, että vaikuttaa emätintulehdukselta, mutta ei pahalta sellaiselta. Emätintulehdus on yleisempää leikatuilla kuin leikkaamattomilla nartuilla. Sen taustalla on todennäköisesti Danan emättimen rakenne, joka on aika piilossa kun yleensä nartuilla emätin on aika "esillä". Eläinlääkäri määräsi hoidoksi aamuisin ja iltaisin emättimen huuhtelun ruiskulla, johon laitetaan laimennettua Betadinea. Iltaisin huuhtelun jälkeen emättimeen on laitettava emätinpuikko viiden päivän ajan. Yöksi pitäisi laittaa myös kauluri, jotta se ei pääse nuolemaan sitä, mutta päädyin laittamaan sille juoksupöksyt sen sijaan. Sen kaulurin kanssa on niin ikävä kompuroida menemään, ettei se varmaan rauhoittuisi sen kanssa kunnolla yöksi. Ihan hyvä, että tulehdus on hoidettavissa paikallisesti, ettei tarvitse antibioottikuuria sen hoitamiseen. Vähän uusia hoitotoimenpiteitä minulle nämä, mutta tässähän sitä oppii. Melkein olisi sama opiskella kohta vähintään eläintenhoitajaksi :)

Lääkkeet

Juteltiin vielä eläinlääkärin kanssa siitä kyynpuremasta, niin eläinlääkäri tarkisti Danan ja sanoi, että turvotus on laskenut hyvin ja vointikin näyttää kohentuneen. Sanoi, ettei laajempiin verikokeisiin näillä näkymin ole tarvetta. Toin Danan virtsanäytteen klinikalle ja eläinlääkäri sanoi, että se oli väkevää, joka kertoo, että munuaiset toimivat. Virtsanäytteessä ei ollut muutenkaan mitään huomautettavaa. Sanoi, että vielä muutaman päivän ajan voisi olla rauhallista ulkoilua ja sitten voi aloittaa lenkkeilyt. Hän myös sanoi, että tänä keväänä kyytapauksia on ollut viime vuoteen verrattuna selvästi enemmän ja ihan päivittäin, joskus jopa kaksikin tapausta päivässä. Onko kyiden määrä lisääntynyt vai tekeekö nämä kuivat ja aurinkoiset kelit sen, voi olla molemmat syynä.. Joka tapauksessa varovainen saa olla ulkona liikkuessaan!

Eläinlääkärikäynnin jälkeen, ilme on pirteämpi jo

Danan tilanne

Minun täytyi varata taas Danalle aika klinikalle erikoisten oireiden vuoksi. Dana on jo jonkin aikaa tehnyt maiskuttelua ja sillä on saattanut roikkua pitkä kuolamälli suupielestä, vaikkei olisi ollut ruoan kanssa missään tekemisissä ennen sitä. Lisäksi Dana on kolisutellut hampaita yhteen oikein kuuluvasti, ikään kuin pureskellut ilmaa. Katselin suuhunkin enkä löytänyt mitään erikoista.  Dana on ollut myös tosi huomionhakuinen. Eläintenhoitaja sanoi, että kuulostaa, että Danalla on huono olo, ja että vähärasvaisemmasta ruoasta voisi löytyä apu. Saatiin aika sopivasti niihin aikoihin kun meidän oli tarkoitus muutenkin toimittaa pissanäyte.

Jätin öljyn lisäämisen ruoasta pois sen myötä kun puhuin hoitajan kanssa puhelimessa. Mittasin huvikseen ph-liuskoilla edeltävällä viikolla Danan virtsan ph:n ja se näytti kohtuu ok lukemia. Osasin sitten odottaa, ettei siinä eläinlääkärille vietävässä näytteessäkään ole varmaan mitään, ellei sitten kiteitä. 

Kovin innoissaan Dana ei ollut eläinlääkärille menossa kun viime käyntikerralla jouduttiin ottamaan ne verikokeetkin. Paljon ennemmin Dana olisi jatkanut hoitajan luona rapsuteltavana oloa kun eläinlääkäri kutsui sisään, mutta nöyränä tyttönä kuitenkin kävi peremmälle. Tällä kertaa Dana sai onneksi mukavamman kokemuksen lääkärikäynnistä, sillä sitä ei pistetty vaan ainoastaan tutkittiin pöydällä. Eläinlääkäri kyseli paljon ja totesi, että kuulostaa, että Danalla on närästystä, mahalaukun ärsytystä. Lääkkeeksi määräsi kahdeksi viikoksi happosalpaajan ja muutoksia ruokintaan: aamulla annettava toistaiseksi samanlaista ruokaa (eli ei isoja vaihteluita lihassa), on valittava vähärasvaisimmat lihat (poro, hevonen), lihan voi kypsentää ja voi kokeilla antaa pelkkää nappulaa. Yhtä muutosta tulisi seurata vähintään muutama viikko, jotta johtopäätöksiä voidaan tehdä. Eläinlääkäri sanoi, että soittelee jos pissanäytteestä löytyy jotain, mutta ei ainakaan silloin näkynyt mitään. Ei ole myöskään soittanut, joten siinä oli kaikki ilmeisesti ok.

Olen tuon käynnin jälkeen antanut vähärasvaista lihaa, kaventanut lihavalikoimaa ja kokeillut kypsentää lihan. Tietysti seuraten aina yhtä muutosta useamman viikon. Lisäksi olen turvottanut iltanappulat kun luin siitäkin jostain. Lääkekuuriakin syötettiin se kaksi viikkoa, eikä siitä tuntunut olevan hyötyä. En ole sitä pelkän kuivamuonan antamista vielä kokeillut enkä varmaan kokeilekaan. Oireilut ovat nimittäin enemmän iltapainotteisia, eli iltaruoka mahtaa vaikuttaa oireiluun. Danan allergia tässä lisäksi ei tee asioista helppoja. On tuntunut, ettei mistään ole oikein apua. Ikävä katsoa sitä kun toisella on huono olla. 

Olen nyt kääntynyt ravintoneuvojan puoleen, sillä eläinlääkäri ei enää tiedä, mitä voisi tehdä. Ei kai muuta kuin antaa lääkettä vaan, mutta minusta siinä ei ole mitään järkeä kun siitä ei ole mitään hyötyä ja jokuhan tuota aiheuttaa. Se syy vaan täytyy löytää. Katsotaan mitä ravintoneuvoja ohjeistaa, ainakin lupaavasti on asia lähtenyt käyntiin.

Muutokset sterilisaation myötä

Haltin sterilisaatiosta on nyt kulunut 9kk. Minulta on usein kysytty, että olenko huomannut Haltissa muutoksia sterilisaation jälkeen. Sterilisaatio oli kyllä hyvä päätös, jota en ole katunut. Haltin juoksut eivät olleet tasaiset silloin kun ne vielä tulivat ja juoksuaika oli aina melkoinen koettelemus kun sen käytös oli niin kiimaista. Nyt ne kaikki on jääneet pois ja se on ollut helpotus.

Mitä ei ole muuttunut?
Haltin paino ei ole juurikaan muuttunut. Ennen leikkausta painoi 16,7kg ja vastikään punnittiin Halti pitkästä aikaa niin paino oli 16,8kg. Myöskään sen aktiivisuustasossa en ole havainnut yhtään muutosta, ihan yhtä innokas se on tekemään ja menemään kuin ennenkin. Halti on ollut minusta aina hieman urosmainen narttu ja esimerkiksi juoksujen lähestymisenkin tiesi silloin ennen usein siitä kun se ulkona saattoi lipaista toisten pissoja. Tämä ei ole muuttunut eli tekee sitä edelleen, mutta jännä juttu on se, että sekin on kausittaista, aivan kuten silloin sterilisoimattomanakin oli. Luonteessa en ole myöskään havainnut muutoksia. Sitä en osaa sanoa onko epävarmuus pysynyt samana vai lisääntynyt leikkauksen jälkeen. Veikkaisin, että pysynyt samana. Ruokahalu on myös pysynyt entisellään, ihan yhtä ahne se on kuin aina on ollut.

Vas. vastikään pennut tehnyt Taika ja oik. sterilisoitu Halti
Kuvannut Elina

Mitä on muuttunut?
Turkki ennenkaikkea. Tosi monet ovat huomanneet, että Haltin turkki on nykyään melko muhku! Samalla myös sen hoitamisesta on tullut toki vaativampaa. Ennen riitti kun turkkia harjasi muutaman viikon välein niin nyt saa harjailla n. viikon välein. Lähinnä takkujen selvittelyä se on, eli niitä muodostuu selkeästi paljon herkemmin kuin ennen. Hormonaalisuus on vähentynyt, vaikka edelleen sitä on ja merkkailee aika lailla entiseen malliin ulkona, mutta kyllä se meno on hormoonien osalta tasapainottunut. Harrastustaukojakaan ei tarvitse enää pitää toisin kuin ennen aina juoksujen/tärppien aikaan. Ei myöskään tarvitse olla sydän syrjällään kun liikkuu ulkosalla, että hyppääkö joku irtioleva uroskoira oman tärppisen nartun selkään. Leikkauksen myötä ei märkäkohdunkaan riskiä ole, joten se on ihana asia.

Halti on syönyt tähän asti runsas energistä aktiivisen koiran ruokaa, jossa rasvaprosenttikin on 22%, mutta nyt olisi tarkoitus vaihtaa hieman vähärasvaisempaan ruokaan. Syinä ovat lähinnä, että agilityssä emme käy enää kerran viikossa kuten joku aika sitten ja nyt kun Halti on leikattu vielä lisäksi, niin vähärasvaisempaa ruokaa voisi olla ihan hyvä ainakin kokeilla. Haltihan oli steriloinnin aikaan vähän päälle 3v, joten sen ikäisenä steriloinnin suurimmat mahdollisimmat hyödyt on ikään kuin "menetetty". Nuorempana jos olisi leikkauttanut niin hyötyjä olisi ollut vielä enemmän. Silti tämä on ollut päätös, johon olen ollut tyytyväinen ja on helpottanut elämää.

Danan vaiva

Kirjoittelin viimeksi Danan eläinlääkärikäynnistä ja kun aloitimme Nutrisal-hoidon eläinlääkärin epäilemään janonsäätelyn häiriöön. Nutrisal-hoitoa tehtiin melkein viikon verran ja vein uuden pissanäytteen klinikalle tutkittavaksi. Nutrisal ehkä hieman hillitsi Danan juomahaluja, mutta pissalla käymisen suhteen ei tapahtunut muutoksia.

Eläinlääkäri soitti joulun alla ja kertoi, että oli katsonut vielä uudestaan onko autoimmuunisairauksien (Addison, Cushing) viitteitä ja totesi, ettei viitteitä ollut (huh!). Virtsanäytteestä sen sijaan oli löytynyt struviittikiteitä ja virtsan ph oli ollut emäksinen. Viikko sitten toimitetussa virtsanäytteessä kiteitä ei näkynyt, mutta tuolloin ph oli ollut myös emäksinen. Eläinlääkäri sanoi, että kiteiden löytyminen on kuin kullanhuuhdontaa, joskus ne sattuu juuri siihen otokseen virtsasta ja toisinaan ei. Nyt kuitenkin niitä selvästi oli ja keskustelimme hoidosta. Hän sanoi, että ruokavaliolla monesti näitä hoidetaan ja on olemassa erityisruokia näihin tarkoituksiin. Sanoin kuitenkin, että Dana on allerginen eikä voi syödä niitä ruokia, joten jos vain mitään muuta vaihtoehtoa on niin mieluummin jokin toinen hoitomuoto. Eläinlääkäri sanoi, että on valmiste nimeltään "Kiveton", joka säätää virtsan ph:ta turvallisempiin rajoihin, jolloin vältetään virtsakiteiden ja -kivien lisääntyminen ja suurentuminen, ja joka vaikuttaa myös niiden liukenemiseen. Jos yksistään virtsan ph olisi vain emäksinen, ei siinä olisi mitään, mutta koska on myös kiteitä niin se ph altistaa niiden kehittymiselle. Koirilla struviittikiteitä kehittyy tulehduksellisessa ympäristössä, ei niinkään ruoan takia kuten kissoilla. Jossain vaiheessa ilmeisesti Danalla on ollut jokin tulehdus, joka on rauhoittunut spontaanisti.

Tilasin kivettoman netistä ja sain sen onneksi vielä yllättävän nopeasti jopa jouluksi, että päästiin heti aloittamaan hoito. Eläinlääkärin ohje oli, että parin viikon kuuri sitä jauhetta ruokaan sekoitettuna päivittäin ja sitten kontrollipissanäytteen tuonti klinikalle. Olen nyt syöttänyt jauhetta Danalle ruoan seassa sen parin viikon ajan, mutta valitettavasti en ole huomannut isompaa muutosta sen tilassa. Mielenkiintoista on kyllä kuulla sitten onko kiveton vaikuttanut virtsan ph:on. Valitettavasti kuitenkin oma mututuntumani on, että Danan ruokavalion muuttaminen on seuraavaksi meillä edessä. Kävi miten kävi, tärkeintä olisi, että saataisiin vaan Dana kuntoon <3 Varmaan ensi viikolla ollaan taas viisaampia.

Postissa tuli ihana arpajaisvoittotaulumme, kiitos Waldogs!

Eläinlääkärissä

Niin sitä täytyi varata Danalle aika eläinlääkäriin. Olen seurannut jo pidempään, että sillä on selvästi lisääntynyt juomisentarve sekä pissaaminen. Pissaaminen on ollut sellaista, että vaikka olisi pidättänyt vain kolme tuntia niin se menee heti tuohon meidän ulko-oven edustalle pissalle kun menemme ulos. Lisäksi yleensä sen pissaaminen on sitä, että se pissaa kerran kunnolla ja sen jälkeen tosi harvoin enää ollenkaan lenkin aikana niin nyt on saattanut pissata jopa kolmesti. Pissa on usein ihan vaalean keltaista, vaikka olisi pidättänyt yön ajan. 

Mitä juomiseen tulee niin Dana juo selvästi enemmän kuin Halti. Määrää on vaan hankala mitata kun molemmat juovat samasta kupista. Dana on käynyt melko tiheästi juomassa ja kun huomaa, että ollaan lähdössä ulos niin on käynyt usein vielä juuri ennen lähtöä juomassa vaikka on saattanut jo muutenkin juoda ennen sitä. Tytöillä on 1 litran vesikuppi tilavuudeltaan ja yleensä riittää kun kahdesti päivässä on vaihdettu vesi. Harvoin juovat koko kupin tyhjäksi, mutta joskus melkein, jos ovat saaneet luut. Joskus käy juomassa tarpeiden teon jälkeen ellei ole juonut juuri ennen sitä. Olen laskenut, että Dana on saattanut juoda neljä kertaa peräkkäin sen jälkeen kun on tullut ulkoa. Ei ole juonut paljoa kerralla, mutta kuitenkin. Ei Halti sellaista harrasta. Muita selkeitä oireita Danalla ei ole ollut.

Nyt olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota näihin asioihin viime aikoina ja päätin varata ajan lääkäriin. Kyllä oli vedet silmissä aikaa varatessa, kaikenlaisia kauhukuvia pyöri mielessä.. Ihan kamala mikä huoli, varmaan Ritan Addison-sairastaminen on vaikuttanut myös siihen, kuinka kaikki sairaudet pelottaa.. Muille en tällaisissa asioissa vie kuin luottoeläinlääkärillemme ja hieman huonosti oli sille aikoja saatavilla. Suosittelivat sieltä, että soitan sille eläinlääkärillemme seuraavana aamuna akuuttia aikaa ja sain samalla ohjeistuksen ottaa pissanäytteen Danalta. Jännitin saanko sen pissanäytteen otettua, mutta onneksi sain ujutettua rasian alle kun Dana meni pissalle. Täytyi varjella, ettei näytteeseen pääse lunta tms ja vähän kuumotti kun nousin ylös kyykkäämästä rasian kanssa niin kuusesta tippui lumet päälle. Onneksi sain rasian juuri työnnettyä käden verran kauemmas "lumiputouksesta". Soitin sen jälkeen klinikalle heti kahdeksalta akuuttia aikaa ja saimme ajan iltapäivälle. Valitettavasti sen verran myöhäiseen iltapäivään meni aika, että siinä vaiheessa aamulla otettu pissanäyte olisi jo vanha (ei saa olla yli 4h vanha), joten minun piti ottaa uudestaan näyte iltapäivällä.

Onnistuin onneksi näytteen ottamisessa ja Dana pissasi siinä kunnolla. Ajattelin siinä vaiheessa, että kyllä Danalta on loppupeleissä suht helppo ottaa pissanäyte kun se pissaa aina samalla tavalla. Haltilta olisi varmasti tosi vaikea ottaa kun se heittelee aina peppuaan miten sattuu ja on enempi merkkailija-tyyppinen kun käy pissalla. Sitten lähdimme klinikalle ja siskoni tuli mukaan. Eläinlääkäri otti meidät vastaan ja Danalla lakkasi häntä heilumasta siinä vaiheessa kun tultiin huoneeseen, taisi aavistaa, että nyt ei ole mukavia asioita tiedossa. Eläinlääkäri kyseli Danasta asioita ja totesi, että otetaan parit verikokeet ja ultrataan. Sanoi, että hyvässä painossa olen saanut sen pidettyä. Sen verran katsoi pissanäytettä, että se on tavallista laimeampaa. Ultrassa Danan pissarakko oli yllättävän täynnä, vaikka Dana oli vasta käynyt pissalla. Sitä ihmettelimme kaikki. Sen vuoksi olikin vähän hankala nähdä, onko mitään poikkeavaa (sen lisäksi että se oli täynnä), mutta näytti siltä, ettei olisi mitään erityistä. Verikokeiden otosta Dana ei tykännyt, silloin ei kiinnostunut edes makupaloista. Raukka istui vaan ja käänteli päätään muualle. Hienosti kyllä kesti sen. Eläinlääkäri sanoi, että soittelee seuraavana päivänä minulle tuloksista. Sanoi, ettei ole ainakaan sokeritautia eikä munuaisissa mitään. Epäili matalaa kroonista virtsatietulehdusta tai janon säätelyn häiriötä.

Minun urhea rakas

Seuraava päivä koitti ja soitto tuli. Verinäytteet olivat ok ja virtsassa ei ollut kasvua, joten ei varsinaisesti viitannut pissatulehdukseenkaan. Eläinlääkäri epäili, että janon säätelyssä on häiriötä. Tähän hoidoksi otetaan Nutrisal, jota käytetään viikon ajan. Jos munuaisaltaissa on suolapitoisuus huuhtoutunut pois niin Nutrisal korjaa tasapainoa. Ensi viikolla on toimitettava Danalta uusi pissanäyte, ja katsotaan missä mennään. Toivotaan parasta.

Haltin sterilisaatio

Käytimme silloin kuusi vuotta sitten Danan sterilisoitavana n. 8kk iässä ennen kuin ensimmäiset juoksut ehtivät sillä alkaa. Pohdimme tuolloin meidän elämäntilannetta, että onko seuraavan viiden vuoden aikana mahdollista/todennäköistä tehdä pentuja ja totesimme, että tuskin. Niinpä päädyimme Danan sterilisointiin. Eläinlääkäri kertoi, että sterilisoinnista on sitä enemmän terveyshyötyjä mitä aikaisemmin se suoritetaan:

• sterilisaatio ennen aikuistumista, ennen 6kk ikää -> vähäisempi vaikutus aineenvaihduntaan -> vähäisempi vaikutus painonkehitykseen
• kasvu -> ei vaikuta kokoon aikuisena
• paraneminen -> kun koira on 3kk, on se anestesian näkökulmasta aikuinen (voidaan operoida). Mitä nuorempi koira, sen nopeampi toipuminen ja kudosvaurioiden korjaantuminen
• kaikista suurin hyöty liittyy maitorauhaskasvain riskiin, jota esiintyy yleisesti vanhoilla nartuilla: mikäli koira sterilisoidaan ennen 1. juoksua, koira ei tule koskaan saamaan maitorauhaskasvaimia. Riski saada kasvaimia vähenee asteittain neljänteen juoksuun saakka, tämän jälkeen leikkauksella ei voida vähentää riskiä sairastua maitorauhaskasvaimiin

Danan sterilisaatio meni hyvin, ensimmäisenä iltana oli vähän itkuinen, mutta seuraavana päivänä leikkauksesta tuo nuori neitonen oli jo niinkin virkkuna, että sitä piti jo rauhoitella, että malttaa levätä ja toipua. Danan kanssa elämä on ollut varsin helppoa kun juoksuja ei ole tarvinnut koskaan miettiä ja harrastuksissa ollaan voitu kulkea aina huolettomasti. 

Muutama vuosi takaperin Danan ollessa pari vuotias vähän harmittelin sitä, että Dana tuli leikattua niin varhain, siinä mielessä kun opin sitä vuosien saatossa tuntemaan ja huomasin kuinka mahtava luonne sillä on. Siitä ei mennytkään kauaa kun sain todeta, että eipä ollutkaan huono asia, että leikkautin tytön, sillä Danalle ilmestyi allergia-oireet. Allergia on sen jälkeen vain kasvanut, joten enää ei ole tarvinnut sitä miettiä oliko se leikkaus oikea päätös vai ei. Allergia on periytyvää ja allergista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Tässä tuli samalla myös todettua se, että monet sairaudet puhkeavat tosiaan vähän myöhemmällä iällä ja jalostuskoiran iässäkään ei kannata turhaan hötkyillä vaan parempi mieluummin odottaa kuin tehdä pentuja kovin nuorena. Danalla ensimmäiset allergiset reaktiot tulivat sen ollessa kaksi vuotias ja allergia todettiin neljä vuotiaana.

Mutta sitten paluu nykyhetkeen ja tähän toiseen neitoseemme Haltiin. Haltin sterilisointia päätin odottaa, koska kennelnimen saatuani pentuhaaveet siinsivät silmissäni ja halusin nähdä, olisiko Haltista jalostuskoiraksi. Halti oli pentuna ennen ensimmäisiä juoksuja hyvin tyypillinen rohkea pentu, aina leikkimässä kaikkien kanssa. Pentuaikana käytiin myös rokotukset saatuaan koirapuistoilemassa ja siellä valitettavasti kaikki koirat eivät olleetkaan ystävällisiä. Huonoja kokemuksia tuli ja ne jäivät Haltin mieleen. Opin myös tuon jälkeen, että välttelen vastaisuudessa ainakin nuoren koiran viemistä koirapuistoon, ettei tulisi ikäviä kokemuksia. Ensimmäisten juoksujen ja hormoonihyrräysten myötä huomasin, että Halti on varsin vahva narttu, alfa-nartuksikin voisi sanoa. Monet tuntemamme urokset ovat aivan hullaantuneita Haltin hajuista ja juoksujen myötä toisten vahvojen tai epävarmojen narttujen kanssa Haltilla on mennyt sukset usein ristiin. Lisätietoa siitä miksi päätin olla käyttämättä Haltia jalostukseen löydät tekstistäni "Jalostukseen käyttämättä jättämisen syyt".

Halti rauhoituksessa

Päätin pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen sterilisoida Haltin, koska tekisin sen joka tapauksessa ennen pitkää. Sterilisointi myös helpottaa paljon elämää kun ei tarvitse miettiä juoksuja, puhumattakaan niistä terveyshyödyistä mitä sterilisoinnista on. Suunnittelin sterilisoinnin ajankohdan tarkkaan eläinlääkärin kanssa keskustellen asiasta. Sterilisoinnin paras ajankohta on kun mahdollinen valeraskausaika on ohi eli juoksujen alkamisesta noin 3kk eteenpäin. Haltin sterilisoinnin varasin miltei päivälleen siihen kun 3kk oli kulunut juoksuista. Haltille ei saanut antaa aamuruokaa. Otin varalta kaulurin mukaan mikä meillä on ollut kotona valmiina aiempien koirien leikkauksista sekä lisäksi haavasuojapuvun, jonka sain ystävältäni lainaan, kiitos siitä! Klinikalla eläinlääkäri tutki Haltin.

Talirauhasen tukos

Juteltiin Haltin harrastuksista ja muistin kysyä siinä näppylöistä, joita olen huomannut Haltilla olevan. Niistä on joskus tullut eritettä ja niitä tulee vähän sinne tänne. Eläinlääkäri otti isoimman niistä käsittelyyn ja puristi sen, sieltä tuli reippaasti vaaleaa mähmää. Eläinlääkäri sanoi, että ne on tukkeutuneita talirauhasia, aivan kuten ihmisellä on finnejä. Niitä ei kannata välttämättä puristaa ellei ne vaivaa koiraa. Sanoi, että niiden tulo on yksilöllistä koirilla, joillakin tulee ja joillakin ei, mutta ne on ihan harmittomia. Eläinlääkäri laittoi rauhoituspiikin Haltille. Pyysin sille kunnon kipulääkkeet kotiin kun epäilin, että se voi olla hieman kipuherkkä leikkauksen jälkeen niin eläinlääkäri sanoi, että määrää varalta kipulääkkeen lisäksi Diapamia. Halti nukahti minun viereen ja eläinlääkäri sanoi, että parin tunnin päästä saa tulla hakemaan.

Mielenkiintoinen taulukko klinikalla koiran suhteellisesta iästä

Menin parin tunnin päästä hakemaan Haltia ja eläinlääkäri sanoi, että leikkaus oli mennyt hyvin ja Halti on saanut herätepistoksen. Menin katsomaan Haltia niin siellä se makasi heräämössä ihan kanttuvei ja heräämössä olikin aika täyttä, Halti pötkötti lattialla ja häkeissä oli kissoja ja pienempiä koiria pari kappaletta. Seurasivat siellä rauhallisesti kun menin juttelemaan Haltille. Eläinhoitaja tuli juttelemaan Haltin jatkohoidosta ja vahingossa kolautti yhtä tuolia niin Halti heräsi yhtäkkiä pompaten pystyyn ja oli aika hermostunut. Ukisi vain eikä olisi malttanut olla paikoillaan. Eläinlääkäri tuli käymään siinä ja sanoin, että toivoin Haltin olevan vähän väsyneempi, että malttaa ajomatkan kotiin olla rauhallisesti niin eläinlääkäri laittoi sille vielä rauhoitetta ja sitten tyttö alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Eläinlääkäri sanoi vähän huvittuneena, että tämä ukina on enemmän luonteesta kuin kivusta peräisin. Eläinlääkäri kertoi, että tikit ovat itsestään sulavat ja antoi hoito-ohjeet, kipulääkkeet ja diapam-reseptin mukaan ja toivotteli Haltille toipumisia.

 

Halti heräämössä

Kotimatka meni hyvin ja kotona Halti nukkui vaan. Laitoin sen ensin viltin ja sitten lämpöpeiton alle, että pysyy lämpimänä, koska nukutuksesta herätessään ruumiinlämpötila on alhainen eikä vilunpuistatuksia saa tulla. Laitoin varalta myös pyyhkeen Haltin alle siltä varalta jos laskee alleen. Haltille oli laitettu klinikalla se kauluri, mutta vaihdoin sen heti haavansuojapukuun. Koiraa ei saa jättää leikkauksen jälkeen yksin ilman valvontaa niin onneksi siskoni pääsi katsomaan Haltin perään sitten kun minun täytyi lähteä töihin, siitä oli iso apu. Siskoni oli huomannut kun Halti alkoi heräillä, että Halti oli tyytyväinen jos hän oli sen lähellä, mutta jos siskoni poistui Haltin näköpiiristä niin Halti alkoi ukisemaan. Halti kaipasi kovasti huomiota ja huolenpitoa. Haltilla meni herääminen melko myöhään, mutta illalla sai antaa kipulääkkeen ja kävi myös pissalla silloin ihan illasta, oli siis tuolloin pidättänyt n. 12h. Aiemminkin tarjottiin mahdollisuuksia käydä tarpeilla vaan ei alkanut tekemään ulkona mitään. Portaissa ei annettu Haltin kulkea ollenkaan vaan otettiin se aina syliin silloin kun piti käydä ulkona ja kannettiin se sopiville pissapaikoille sylissä. Ruokaa ja juomaa sai tarjota vasta kun potilas on kunnolla herännyt niin Halti söi pienen annoksen ruokaa illalla ja samalla annettiin Diapam.

 

 

Dana katseli Haltin perään niin, ettei päästänyt sitä silmistään. Oli selvästi huolissaan Haltista ja aina kun menin Haltin luo niin Dana nosti päänsä ja heilutti häntää paikallaan, oli ihmeissään. Välillä kävi katsomassa ja lipomassa Haltia.

Makkarakoira

Ekana iltana oli välillä itkuinen ja diapam teki sen rauhalliseksi ja vähän pökkeröiseksi, mutta seuraavana päivänä oli jo parempi. Siitä alkoi toipuminen edetä tosi kivasti, eikä Halti ollut kivuliaan oloinen, päin vastoin tuntui, että Haltia piti yrittää vähän hillitä. Sen luonteelle taas 10 päivää rauhassa oleminen tuotti tuskaa ja näytti siltä kuin se olisi vähän masentunutkin. Onneksi malttoi sen ajan ottaa rauhallisemmin, jonka jälkeen sai ottaa haavasuojapuvun pois ja alkaa käymään lenkeillä niin kylläpä tyttö piristyi kuin silmissä. Haltin toipuminen meni kaiken kaikkiaan paremmin ja nopeammin kuin osasin odottaa, luulin että se olisi ollut jotenkin kivuliaampi vaan onneksi ei. Jospa tämä leikkaus helpottaisi elämää tästä eteenpäin ja eipä tarvitse ainakaan kohtutulehduksia ynnä muita pelätä! Alla kuvat leikkaushaavoista. Suihkuttelin haavaa haalealla vedellä 10 päivän ajan kerran päivässä, jotta pysyy puhtaana. Haava on parantunut tosi hyvin ja nopeasti!

Haava suojalapun poiston jälkeen, 2 vrk leikkauksesta

Toipilas

Viikko leikkauksen jälkeen, siistin näköinen haava

Hammaslääkärissä

Varasin tuossa taannoin Haltille ajan hamppilääkäriin kun katsoin, että sille on taas kertynyt hammaskiveä kulmahampaisiin. Olen tavallisesti itse yrittänyt aina vähän poistaa sitä ostamallani hammasskraballa, mutta nyt näytti, että sitä olisi sen verran, että saisi käydä varmaan poistattamassa. Vuosi sitten Haltilta poistettiin viimeksi hammaskiveä virallisten röntgen-kuvien yhteydessä ja hammaskiven poisto luokiteltiin tuolloin helpoksi ja hammaskiven määrä vähäiseksi. Varatessani aikaa Haltille hammaskivenpoistoon minulle sanottiin, ettei Haltille saa antaa aamuruokaa nukutuksen vuoksi. Eilen jätin sitten aamuruoan antamatta ja suuntasimme eläinlääkärille iltapäivällä. Lääkäri katsoi Haltin suuhun ja sanoi, että sillä on kyllä melko vähän hammaskiveä ja hengitys on ihan normaalin hajuinen. Sanoin, etten oikein ole tiennyt mikä on paljon ja vähän kun Halti on koiristani ensimmäinen, jolle on tullut hammaskiveä. Lääkäri kyseli hymyillen, että mitä koiria minulla on ollut entuudestaan ja kerroin sille että labradoreja kolme kappaletta. Se sanoi, että hammaskiveä alkaa olla sitten paljon kun hengitys on pahanhajuinen, hampaan väri alkaa muuttua kiven johdosta kauttaaltaan keltaiseksi ja kiveä alkaa olla useissa hampaissa.

Lääkäri kuunteli Haltin sydämen ja sanoi, että ihan normaalit äänet on eikä Halti vaikuta olevan jännittynyt. Lääkäri sanoi, että hän voi rehellisesti kertoa, että tällä koiralla on vähiten hammaskiveä ikinä, joka on ollut tulossa hammaskiven poistoon :D Sanoi, että tämä poisto voidaan tehdä ihan hammasskraballa ja Halti voi olla hereillä. Totesi, että nukuttaminen olisi aika turhaa jos Halti antaa tehdä toimenpiteen hyvin ja kun hammaskiveä on kuitenkin sen verran vähän. Päädyimme sitten siihen ratkaisuun, eli minä pitelin Haltia pöydällä ja eläinlääkäri rapsutteli hammaskivet pois kulmureista. Olen kotona hammaskiveä poistaessani ottanut aina vähän kerrallaan kiveä pois ja palkannut tiheämmin. Nyt se väli oli pidempi kun eläinlääkäri poisti, mutta Halti kesti sen hyvin kun palkkasin aina välissä. Hyvin Halti kesti kiven rapsuttelun, vaikkei se varmasti mitään miellyttävää ollutkaan. Lopuksi eläinlääkäri antoi vielä Haltille namuja kun pyysin, jotta Haltilla jäisi parempi mieli siitä. Eläinlääkäri sanoi Haltille, että olitpas sinä reipas tyttö! Kokonaisuudessaan käyntimme kesti 20min, ja jos hammaskiveä alkaa poistamaan nukutuksessa ja operaatio on isompi niin siihen saa varata ainakin tunnin.

Harmi, etten hoksannut ottaa ennen-kuvaa, mutta lupaan laittaa tänne blogiin kuvan sitten kun Haltille alkaa taas tulla hammaskiveä kulmureihin. Tässä jälkeen kuvat:

Hammaskivi poistettu

Eläinlääkäri sanoi, että minun kannattaa jatkossa poistaa itse hammaskivi, koska sitä on niin vähän. Sitten kun sitä alkaa olla jo paljon ja useammassa hampaassa, niin kannattaa vasta tulla eläinlääkärille poistattamaan. Sanoin, että olen poistanut kiveä itsekin, mutta luin netistä, ettei sitä saisi sittenkään mennä itse poistamaan. Eläinlääkäri sanoi, että ei siitä kannata välittää, nimittäin aika kovakourainen pitäisi otteissaan olla, että siitä aiheutuisi jotain haittaa hampaille. Hän käytti itse juuri samaa instrumenttia kuin minäkin kotona. Mieluummin siis poistelee vähäiset määrät itse, kunhan muistaa aina vetää ienrajan alapuolelta alaspäin hammaskiveä hampaan pinnalta pois.

Nyt kun lumet on tulleet toivottavasti jäädäkseen, on taas Haltille kertynyt lunta tassukarvoihin. Leikkasin siltä pisimmät karvat tassunpohjista, jotta lumi ei kertyisi aina heti lenkeillä palloiksi tassuihin. Karvojen lyhentäminen tassuista on helpottanut menoa lenkeillä paljon ja edelleen karvaa on kuitenkin sen verran, että ne suojaavat tassuja. Lyhensin karvat Haltin tassuista viime talvenakin, ja yleensä riittää kun karvat leikkaa kerran tai kaksi talvella. Danalla ei lumi kerry tassukarvoihin, koska sen karvanlaatu on niin karkea.

Siistityt tassunpohjat

Ennen ja jälkeen

Äkillinen kuolaaminen

Muutama viikko sitten sattui aika erikoinen juttu nimittäin Dana alkoi yhtäkkiä kuolaamaan ihan urakalla. En tiennyt mikä sen olisi voinut laukaista, koska sellaista ei ollut koskaan ollut. Vielä ennen töihin lähtöäni Dana oli ihan normaalisti eikä mitään viitteitä siitä kuolaamisesta. Vein tytöt äidille hoitoon ja lähdin itse töihin. Kun käytin Danan ulkona ennen töihin lähtöä niin se näytti etsivän kakkapaikkaa, mutta alkoikin syömään heinää, jolloin kutsuin sen pois. Kun äitini oli tullut kotiin, oli lattialla ollut lammikko. Sitten se oli huomannut, että Danalla valuu kuola ihan jatkuvalla syötöllä, tyyliin tippa per muutama sekunti. Äiti oli laittanut Danan kuistille ja alkanut siivoamaan. Danassa ei ollut mitään muuta normaalista poikkeavaa kuin tuo voimakas kuolaaminen. Kuola oli enemmän vedenomaista kuin kuolamaista ja sitä tippui vain oikeasta suupielestä. Lisäksi Dana oli yrittänyt syödä ulkona heinää aivan kuin jollain vimmalla. Minä tietysti olin töissä tosi huolissani, että mitä ihmettä tuollainen voi tarkoittaa.

 

Lammikko lattialla

Tippoja valui tiheästi

Kello oli jo iltapäivällä sen verran, ettei klinikat olleet auki niin ajattelin, että seuraillaan tilannetta. Ruokaa ei uskallettu antaa kun ei tiedetty mikä sillä on. Suu, hampaat ja kurkku koitettiin katsoa läpi, ettei siellä ole mitään ylimääräistä. Samalla etsin netistä tietoa ja sitä löytyi jonkin verran. Ihan rotuihin katsomatta on ollut yleisesti tällaisia tapauksia. Joku oli syönyt vierasesineen, toista oli närästänyt.. Antepsin-pahoinvointilääkettä oli näissä tapauksissa annettu. Annettiin varalta yksi annos Danallekin sitä siinä vaiheessa, koska siitä ei pitäisi mitään haittaakaan olla. Parasta tietoa löysin kun menin varsin labradorien facebook-ryhmään ja kirjoitin sinne "etsi tästä ryhmästä"-kenttään sanan kuolaaminen. Sieltä selvisi, että hyvin moni asia voi laukaista kuolan voimakkaan erityksen; huonovointisuus, närästys, jonkin sopimattoman syöminen, tikku tms. vierasesine suussa, tulehdus kurkussa, jokin ihana haju, tyhjä vatsa, kurkkukipu, stressi, väsymys, allergia, sammakon maistelu, lumen ja jään syöminen ym. Kuulemma se kestää usein 2-4 tuntia ja menee ohi levolla ja ruoalla.

Kotona Danalla pidettiin syöttölappua ja kun se alkoi olla kauttaaltaan märkä, vaihdettiin toinen tilalle. Sitten tarjosin sille puolikkaan ruoka-annoksen, jonka se söi hyvällä ruokahalulla ja ohjasin sen sitten omalle pedille lepäämään, johon vielä laitoin pyyhkeen pohjalle. Jonkin ajan päästä huomasin, että kuolaaminen oli loppunut. Se tosiaan kesti sen muutaman tunnin ajan hyvin voimakkaana, jonka jälkeen se vain lakkasi. Olisiko syynä ollut sitten jonkun kasvin maistelu tai tyhjä vatsa tai joku muu, en tiedä. Oli merkillinen juttu, mutta onneksi se lakkasi itsekseen.

Danan ruokavaliokontrolli

Kävimme Danan kanssa pari viikkoa sitten kontrollissa eläinlääkärillä. Kävi matkalla hieman köpelösti kun sinne vievä sivutie oli peilijäässä. Ajoin hitaasti kun näin, ettei tietä oltu hiekotettu ja autossa vieläpä kitkat alla. Viimeisessä mutka ennen eläinlääkäriä oli kuitenkin liian tiukka ja renkaat ei pitäneet yhtään niin luisuimme vaan ojaan. Olin aivan, että mitä kummaa just tapahtui ja istuin autossa miltei vaakatasossa. Sitten kiiruhdin äkkiä autosta ulos ja menin avaamaan kontin, Dana oli siellä aivan ihmeissään nurkassa seinää vasten, että mitä tämä meinaa. Päästin sen ulos ja se oli sitten onneksi ihan reippaana, soitin eläinlääkäriltä apua ja hän hälytti lähellä olevalta maatilalta traktorin paikalle. Tunnin verran siinä vedettiin ennen kuin saatiin auto ylös. Tuossa mutkassa oli kuulemma liukasteltu aiemminkin ja tie olisi pitänyt hiekoittaa jo aiemmin vaan oli jäänyt sitten hiekottajalta hoitamatta.. Dana oli ihmeissään kun joutui odottelemaan tallissa karsinassa sen aikaa, vaan hyvin tyttö oli siellä onneksi pärjännyt.

Uutta kuvaa Danasta

Eläinlääkäri otti ystävällisesti meidät vastaan, vaikka toiset ajat sitten myöhästyivätkin. Eläinlääkäri kehui Danan yleiskuntoa ja rauhallisen keskittynyttä olemusta. Sanoi, että hänestä Dana on hyvännäköinen ja sopusuhtainen. Turkki ja iho hyvässä kunnossa myös. Saan kuulemma olla ylpeä kun olen saanut Danan niin hyväksi. Vielä otetaan kokeiluun lammas, maitotuotteet yksi kerrallaan, herne ja vielä sika uudestaan. Sitten kokeillaan kuivamuonaa, joista täytyy vielä päättää kumpaa vaihtoehdoista kokeilen. Eläinlääkäri ehdotti Trovetin Hypoallergenic peura-peruna-ruokaa ja minä ehdotin Acanan Singles Lamb & Okanagan Apple. Eläinlääkäri tutki tuoteselosteen ja totesi sen näyttävän ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Täytyy katsoa asiaa sitten lähempänä kun se on ajankohtaista, että kumpaan päätyy ja kumpaa on paremmin saatavilla.

Aikuisiän allergioissa tympeää on se, että koira yleensä herkistyy iän myötä sitten lisää. Esimerkiksi Dana saattaisi joskus herkistyä tulevaisuudessa vielä riistallekin. Kääntöpuoli siinä sitten on se, että vaikka herkistymistä tapahtuisi lisää niin sietokyky voi kuitenkin tulla takaisin ruoka-aineisiin, joita ei ole aiemmin sietänyt. Kävimme mustissa ja mirrissä viime viikolla punnituksilla ja Danan paino oli oikein hyvä 27,2kg, eli painoa on tullut noin kilo lisää. Nyt Dana onkin saanut paljon ruokaa päivässä, koska määrä tuplattiin n. 3 viikkoa sitten. Tuolloin huomasin, että se oli laihtunut pikku hiljaa, välillä saattoi joissain asennoissa kylkiluutkin erottua hieman. Ruoka on ollut niin vähärasvaista, etenkin silloin kun söi pelkkää poroa. Ei se onneksi missään vaiheessa liian laiha ollut, mutta laihempi kuin tarvisi olla. Nyt onneksi alkaa tyttö olla enemmän itsensä näköinen, aika lailla ihannepainossaan. Tällä hetkellä Danalla on aamuruoan lihaproteiinina hirvi ja iltaruoalla poro/hevonen. Poron vähärasvaisuuden vuoksi lisään myös voita ruokaan pikku nokareen.

Ruoan tuplaamisen myötä paino on noussut ihannelukemiin

 

Ikäväkseni huomasin toissa sunnuntaina, että Danalla on kainalossa märkivä läntti. Puhdistelin sitä sen päivän laimennetulla Betadinella ja soitin maanantaina eläinlääkärille. Maissihan sillä aiheutti kutinaa, jonka vuoksi on rappaillut itseään ja vielä ne kosteat kelit siihen päälle niin todennäköisesti on niiden molempien aikaansaamaa. Eläinlääkäri ohjeisti putsailemaan laimennetulla Betadinella ja voitelemaan sen jälkeen Canofite-tipoilla kahdesti päivässä. Tein työtä käskettyä ja leikkasin lisäksi karvat siltä alueelta. Iho lähti selvästi paranemaan Canofitella ja märkiminen jäi pian pois. Seuraavana päivänä tunsin toisessa kainalossa ihottumanäpyn ja tein saman operaation siihen ja sekin lähti helpottamaan. Sehän tuossa ihottumassa on aina ikävä puoli kun se tahtoo herkästi alkaa leviämään ja etenkin nuo alueet on niitä, joissa herkästi alkaa kosteus muhimaan. Mutta toivottavasti se tästä, seurailemme tilannetta, toistaiseksi iho on nyt rauhoittunut noilla toimenpiteillä. Ja toki pakkanenkin on voinut auttaa asiaa.

  Kauppareissuni aikana oli kuski vaihtunut :)