keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Syksyn koiratanssipäivä

Perinteinen koiratanssipäivä järjestettiin Evidensia-areenalla 12.8. Odotin innolla päivää, sillä etukäteen saamamme päivän ohjelma kuulosti tosi mielenkiintoiselta! Osallistuimme päivään Danan kanssa ja ilmoittautuessa sai esittää toiveita niin toivoin liikeklinikkaa. Tämä siksi, että yksi liike kaipasi meillä muiden konsultointia, jotta selkiytyisi miten etenisimme sen liikkeen opettelussa. Ensiksi päivän ohjelmassa oli ohjausharjoitus, joka tehtiin kahdessa ryhmässä. Tarkoituksena oli tanssia koiran kanssa, mutta käsiä ei saanut käyttää vaan niiden tuli olla puuskassa. Tanssiessa sai palkata koiraa, sillä tanssimme nimittäin koko Eye of the tiger-kappaleen. Se meni yllättävän hyvin, nimenomaan se sujuvuus oli yllätys itsellekin! Oli hauskaa. Sen jälkeen käytiin yleisesti läpi htm:ää keskustellen ja syötiin samalla herkullisia tarjottavia. Aloitettiin myös liikeklinikat, joita pidettiin päivän mittaan aina kun sopivaa saumaa tuli. Teemaharjoitus oli seuraava yhteinen harjoitus, jossa porukka jaettiin kolmeen ryhmään ja ryhmät saivat omat teemakappaleet. Jokaisen tuli tehdä koiransa kanssa kyseiseen teemaan lyhyt esitys ja aikaa suunnitteluun sai käyttää 20min. Teemat olivat marssi, avaruus ja jalkapallo. Meille tuli jalkapallo-teema, jossa kappaleena oli "The Name of the Game".

Kuva: Jenni Vahtola

Harjoittelin hieman ulkosalla kappaletta ja mietin mitä liikkeitä siihen voisi ottaa. En tehnyt niitä Danan kanssa siinä yhdessä, koska ne olivat sille tuttuja liikkeitä. Ajattelin, että testaan nyt samalla sen, että mitä se sanoo pitkästä aikaa improsta kun vain minä tiedän mitä tehdään. Aika hyvin muistin kyllä sen mitä olin suunnitellut, mutta Danalla meni vanhaksi kunnon hösellykseksi esitys. Tuli ihan meidän alokasluokan ajat mieleen kun Dana höselsi silloin melko usein. Vahvistui se käsitys mikä minulla on ollutkin, että Danalle se etukäteen tietäminen sopii paremmin. Kaikille koirillehan se taas ei sovi. Se on yksilökysymys. Palkkaa Dana myös odotti kovasti, jonka saikin sitten kun oltiin se pätkä vedetty. Oli jälleen hyvä harjoitus, joka antoi itselle paljon oman koiran tuntemisen suhteen ja muutenkin. 

Kuva: Jenni Vahtola


Dana oli kyllä ihan fiiliksissä kun tehtiin kivoja juttuja yhdessä. Liikeklinikka koitti meidän osalta ja saatiin 10min yksilöohjausta asiaan, johon toivottiin saada vinkkejä. Eräs uusista liikkeistämme on sellainen, jossa ei olla oikein edetty ja olen vähän miettinyt, että sitä täytyisi ehkä jotenkin palastella vielä entisestään lisää. Alettiin opettelemaan sitä, että Dana katsoisi minusta pois päin. Tätä tehtiin namirasian avulla ja kun Dana kohdisti katseensa eteenpäin eli namirasian suuntaan, sai Dana sieltä herkun. Välissä tietysti aina liikuttiin uudestaan, eli tätä ei tehty vaan paikallaan. Kun Danalla alkoi olla fokus aika hyvin siinä pois kääntämisessä niin todettiin, että joku pysäytys olisi hyväksi sille siinä. Alettiin naksuttamaan ja palkkaamaan Danaa siitä, että se pysähtyi alustalle ja fokus oli siellä edessäpäin. Se sujui myös ihan mukavasti.

Sitten oli vuorossa motivointiharjoitus, jossa jakauduttiin ensin vuoroporukoihin. Sitten ryhmälle kerrallaan soitettiin kappale, jota pätkittiin aina satunnaisissa kohdissa, jolloin jokaisen tuli palkata koira. 

Päivän päätti loppulaulu, jonka aikana vaan oltiin koiran kanssa ja osoitettiin sille kuinka tärkeä se on. Se oli tosi söpö päätös päivälle, vaikkakin Dana ei ihan hoksannut, että nyt on lupa rentoutua. Se oli sitä mieltä, että eikös tänne hallille olla tultu temppuja tekemään. No, Dana ei ollut ainoa koira, joka oli vähän ihmeissään, heh!

Allaolevat kuvat: Taru Vallius






lauantai 1. syyskuuta 2018

Muutamat mejäilyt

Kesällä ehdittiin mejäilemäänkin pari kertaa ja kuumuus vaikutti siihenkin hommaan niin, että oli pakko olla aamusella liikkeellä kun oli vielä vähän viileämpää. Ekalla mejäilykerralla oltiin kaverin kanssa liikenteessä ja tehtiin Danalle noin 700m jälki. Jäljen suunnittelin etukäteen maastokartat-sovelluksella, joka on jäljen suunnitteluun kyllä tosi kätevä apuväline. Dana jäljesti hyvin makaukset tarkasti merkaten ja itselleen tyypillisellä tavalla hyvin ilmavainupainotteisesti. Sen johdosta Dana jäljestää aika laajaa kaarta tehden ja siinä näyttää olevan herkemmin sellainen vaara, että se ajautuu liian kauas jäljeltä. Niin kävi tälläkin kertaa, mutta koska tiesin missä jälki kulkee, pysähdyin ja kehotin uudelleen "jälki", jolloin löysi takaisin jäljelle. Sorkkakin löytyi ja Dana ilmaisi sen selvästi haistelemalla sitä pitkään ja vähän lipaistenkin.

Jäljelle lähdössä

Toisella mejäilykerralla otin sitten Haltinkin mukaan ja sille ei olekaan tehty varmaan pariin vuoteen jälkeä niin tehtiin lyhkänen noin 300m jälki. Oltiin ihan aamusta liikkeellä. Alussa pidin vähän lyhyemmältä matkalta liinaa kiinni varmuuden vuoksi jos alku teettää haasteita, mutta hyvin se lähtikin siitä rullaamaan niin päästiin liinaa pidemmälle. Makaukset Halti merkitsi hienosti ja muutenkin työskentely oli tarkkaa. Halti kulkee tarkemmin jäljen päällä kuin Dana, koska käyttää enemmän maavainua hyväkseen verrattuna Danaan.





Kun sorkka löytyi niin Halti ilmaisi sen hyvin ja onnellisena lähti kuljettamaan sitä. Sorkassa näytti vipeltävän hieman muurahaisiakin vaan se ei Haltia haitannut. Täytyy tehdä useammin sillekin jälkiä kun se niin tykkää siitä puuhasta. Harmi vain kun kokeita ei pysty sen kanssa oikein ajattelemaan kun sille olisi liian kova paikka olla laukauksensietotestissä yksin muiden koirien ympäröimänä. Molempien iloksi on kuitenkin kiva harrastella tätä vaikkei ikinä kokeisiin mentäisikään.



Olin suunnitellut Danalle ensin pidemmän jäljen, mutta lyhensinkin sitä reilu 400m pituuteen, koska päivästä oli tulossa lämmin. Tällä kertaa tuntui, että Dana oli hieman tarkempi. Jarrutella välillä sai kun nokka vei niin vauhdilla. Kivasti kuitenkin työskenteli ja sorkkakin löytyi lopulta. Vaikka olin yrittänyt katsoa sorkan paikan niin, ettei siinä olisi muurahaisia niin niitä kuitenkin vipelteli sorkassa. Danahan ei oikein siitä perustanut. Ilmaisu jäi vähän lyhyeksi sen takia, mutta ilmaisi siinä sorkalle saavuttaessa kuitenkin. Danalla menee aina muurahaiset tunteisiin, raukka! Kyllä oli tyytyväisiä tyttöjä aamujäljestyksen jälkeen kotona. Ensi keväänä jatketaan sitten viimeistään mejäilyn parissa, on se mukavaa puuhaa!


Sorkka löytyi ja Dana on tyytyväinen


perjantai 10. elokuuta 2018

Kesätanssikisat

Osallistuimme Haltin kanssa Oulun kesätansseihin kesäkuussa. Tuomareina olivat Maija Asp, Heli Nousiainen ja Sabine Åström. Ensimmäistä kertaa osallistuttiin kisoihin, joissa oli myös ulkomaalainen tuomari. Oltiin mielestäni valmistauduttu niihin kisoihin ihan kohtuu hyvin, vaikka vähän yllättäen se tanssikaverin vaihto minulla siinä tulikin eteen. Käytiin taas kisapäivän aamuna rauhallinen kävely lähistöllä ja mentiin hyvissä ajoin kisapaikalle. Minua ei sinänsä jännittänyt, koska meillä on Haltin kanssa nykyään ne ihan omat tavoitteet, joita tavoitellaan. Tavoitteena ei ole edetä tanssiuralla kuten yleensä kisaavilla on, vaan tavoitteena olisi saavuttaa niitä meidän omia tavoitteita. Ja niitähän on monia, mutta muutaman mainitakseni: sopiva vireystaso, rauha tekemisessä ja hyvä fiilis. Se on aina iso juttu, jos tuollainen häiriöille altis koira pystyy sulkemaan niitä häiriöitä pois. Yritin katsoa autolle sopivan rauhallisen nurkkauksen parkkipaikalta, jossa olikin rauhaa hetken ajan, mutta sitten viereen ajoi auto, jossa oli aika paljon haukkuvia koiria. Onneksi selvittiin lopulta hallille, jonne pystyttelin sitten kevythäkkiä ja aloin palkkailemaan Haltia rauhallisuudesta.


Aikataulut oli hieman myöhässä ja kisathan olivat isot, melkein täynnä. Varmaan isoimmat mitä meillä on tähän asti ollut. Kaikki nämä asiat pidin mielessä, että se on Haltille tosi haastava tilanne. Kyllähän Haltia jännitti, sillä hallissa oli enemmän hälinää kuin epiksissä. Siihen nähden oli kuitenkin kivasti siellä häkissä ja olisiko pari kertaa avannut siellä sanaisen arkkunsa kun menin hetkeksi katsomaan jotain esitystä. Muuten sitten olinkin vaan siinä häkin luona sen kanssa. Kehääntutustumiseen en voinut viedä sitä, koska siellä oli sen verran ruuhkaa eikä rauhallista hetkeä oikein löytynyt, niin päätin että parempi jättää menemättä.


Olimme ensimmäisenä vuorossa freestylen alokasluokassa, jossa koirakoita oli jopa 18 kpl. Avoin ja voittajaluokat olivat ennen alokasluokkaa. Minua ei edelleenkään jännittänyt. Toivoin lähinnä, että Haltia ei ala toiset koirat liiaksi ahdistamaan. Siinä ennen kehään menoa oli yksi koira hengailemassa kuulutuspöydän luona niin Halti tuijotteli sitä. Tiesin, että tämäpä saattaa olla nyt sitten tässä, mutta tottakai me yritetään. Halti oli alusta asti huolissaan ja haukkuhan siitä sitten lähti. Oli kuitenkin jännä huomata, ettei se sillä mennyt siihen, että se vain haukkuu eikä tee mitään, kuten niissä meidän toisissa freestyle-kisoissa. Se haukku tuli ikään kuin sarjoissa, välillä oli ihan hiljaakin ja teki vaan. Yritinkin katkaista sitä haukkua rauhoittavilla tempuilla ja poikkesin siitä meidän alkuperäisestä koreografiasta tarpeen mukaan. Samalla kun tanssittiin niin kehuin sitä rauhallisesti aina siitä kun se teki tai kiinnitti minuun huomion. Pääsin omista möröistäni siinä tanssiessa samalla eroon, sillä vaikka Halti haukkui niin minä vaan jatkoin rauhallista ohjaamista, yrittäen tukea ja rauhoittaa sitä samalla. Yritin viestiä sille, ettei ole mitään hätää. Tähän en ole aiemmin pystynyt samalla tavalla.


Päästiin esityksen loppuun ja olin iloinen siitä, että Halti kaikesta huolimatta teki kokoajan. Aluksi mielessä oli, että harmi ettei tämäkään päivä ollut vielä se päivä kun Halti olisi näyttänyt osaamisensa, mutta sitten tajusin, että kyllähän me silti ollaan menty eteenpäin. Nimenomaan me molemmat. Minä onnistuin ohjaamaan koko ajan rauhallisesti ja Halti pystyi kuitenkin tekemään vaikka välillä piti haukkua huolestumistaan. Tanssikaveri tuli heti luokse ja halasi samalla sanoen, että tuin Haltia niin hienosti ja kehitystä on tapahtunut. Olen samaa mieltä ja olen siitäkin iloinen, että vaikka Haltilla on ne häiriötekijät mielessä niin se ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole keksinyt hylätä minua kehään vaan päättää kuitenkin tehdä juttuja minun kanssa. Se on hieno homma.



Halti
Tulos: FS ALO 125,00p sij. 18

Maija Asp: Kiva ohjelma idea. Harmillisia haukkuja paljon. 76/61, 137p

Heli Nousiainen: Hieman taisi kumpaakin jännittää, haukku valitettavasti yltyi. Innokas ja nopea koira, jolla tarkkoja liikkeitä. Enemmän kehää käyttöön. 70/69, 139p

Sabine Åström (SWE): Nice interpretation to the music. Today the dog is a little unfocused and barks. But you support and help your dog very well. 52/47, 99p


Kisavideo löytyy täältä.

Ja sitten se ihanneversio tuosta me tehtiin epiksissä onnistuneesti, joka löytyy täältä.

Aika paljon eräs tuomari sakotti siitä haukkumisesta. Kivoja kommentteja tuli kuitenkin esityksestä ja niitä on aina tarpeen saada jatkoa varten. Minähän alun perin ajattelin, että nämä olisivat toistaiseksi mahdollisesti viimeiset kisat Haltille, joiden mukaan katsottaisiin, että pystyykö se näihin kisatilanteisiin. Muiden kanssa juteltuani olen nyt kuitenkin ajatellut, että ehkä me vielä joskus yritetään Haltin kanssa. Se on kuitenkin mennyt eteenpäin ja ehkä kokemuksia saamalla se voi vielä kehittyä. Vain kisaamalla oppii kisaamaan, näinhän sitä sanotaan. Ja sitten jos joskus näyttää siltä, että ei kannata enää niin sitten me jätetään kisaaminen siihen ja tanssitaan vaan omaksi iloksi, eihän se ole sen kummempaa. Sen olen kuitenkin huomannut, että vaikka Haltin kanssa tietyt tilanteet on haastavampia niin samalla ne tekee sille hyvää, koska sitä paremmin se niiden kanssa sitten pärjää. Sen huomaa myös silloin jos on ollut taukoa harrastamisesta niin tuntuu, että se ikään kuin taantuu ja on taas herkempi reagoimaan. Halti on kyllä tarkka tekijä ja sille on tosi mielekästä opettaa temppuja kun se on niin hoksaavainen ja tykkää hirveästi uuden oppimisesta.

perjantai 3. elokuuta 2018

Hellettä piisaa

Eipä olisi uskonut millainen kesä sieltä tuli! On ihan blogin päivittäminenkin jäänyt lomaillessa ja asioita puuhatessa, mutta se on ihan tervetullutta toisinaan. Irtiotto arkipäiväisistä asioista on ihan paikallaan välilllä. Kiva kuitenkin nyt palata näiden arkisten askareiden pariin. Vähän jäljessä tulee muutamat kirjoitukset tänne, mutta jospa se ei haittaa. Toukokuussa käytiin Elinan, Ronjan ja Danan kanssa hieman lenkkeilemässä. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa!

Ronja ja Dana

Ystävyksiä pennuista saakka


Nämä helteet on olleet melko painajaisia tuolle meidän lapikkaalle. On täytynyt keksiä vaikka ja mitä viilennyskonstia. Verhot on kiinni kokoajan ja öisin tuuletetaan taloa. Meidän talossa on kuitenkin se onni, että alakerta on viileä, koska se sijaitsee osittain maan alla. Siellä Halti onkin viihtynyt. Viime vuonna ostamani viilennysmatto on tullut nyt tarpeen ja Halti onkin omatoimisesti aina hakeutunut makoilemaan sen päälle. Onneksi ostimme tornituulettimen jo Haltin ollessa pentu, sillä olen kuullut juttua, että tuulettimet ovat loppuneet monesta paikasta kun menekki on ollut niin kova. 

Vesistöt ovat vetäneet Haltia yhä enemmän puoleensa


Kun alkoi näyttää siltä, ettei helteet menekään ihan heti ohi niin päätin keventää Haltin turkkia. Ensin leikkasin mahan alta karvat pois ja sitten villapöksytkin. Olihan se kyllä vähän hassunnäköinen sitten ja oli selvästi itsekin hetken ihmeissään, että hetkonen, missäs ne mun karvat on. Helpotuksen huomasi kuitenkin Haltista, että karvojen keventäminen oli ihan hyvä päätös.


Massussa oleva sydänkin tuli paremmin näkyviin

Viilennysmatolla


Jäätelöitäkin olen tehnyt koirille hellepäivinä nuoleskeltavaksi. Variaatioita on monia, joskus olen käyttänyt vettä ja piimää, joiden sekaan olen heittänyt muutaman herkun. Lisäksi olen käyttänyt lihalientä, jota on jäänyt kun olen kokannut Danalle makupaloja. Erityisesti se lihaliemijätski on tyttöjen suurta herkkua.  Tein myös kahluualtaan meidän pihalle tyttöjen viilentämistä varten. Se allas oli siinä tavallaan entuudestaan, mutta pressut vanhoja eikä siinä ollut yhtään vettäkään. Puhdistin sen, ostin uuden pressun päälle ja täytin vedellä. Tytöt ovat olleet mielissään kun ovat päässeet viilentymään altaaseen, se on kyllä kätevä ja oli simppeli rakentaa kun oli vaan valmis monttu sille. 

Altaassa pulikointia


Lenkkeilyt on olleet kyllä ihan minimissä helteiden vuoksi ja niitä ollaan tehty lähinnä jos ollaan joskus jaksettu valvoa myöhään. Joku yölenkki ollaan tehty siis maksimissaan, mutta on kyllä ollut erilaista tavalliseen arkeen verrattuna meidän liikkuminen. Danan kanssa ollaan voitu vepeillä ja se on ollutkin tosi kiva lämpimien päivien harrastus. Edistymistä voi-liikkeiden suhteen on myös tapahtunut kun päätin panostaa vepeilyyn tänä kesänä. Olin myös heinäkuun vepe-kokeissa ensimmäistä kertaa soutajan roolissa, joka vähän jännitti, mutta loppuunsa meni hyvin vaikka tuuli oli kova.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Vuoden koirat

Vuoden koira 2017-tulokset tulivat julki nyt keväällä. Muutamia sijoituksia osui meidänkin laumaan. Oulun seudun noutajakoirayhdistys palkitsi Danan Vuoden multinuuskuna sijalle 3, jossa etsitään monipuolisesti eri lajeissa menestynyttä noutajaa. Tähän vaikuttivat Danan tulokset noutajien taipumuskokeesta, vesipelastuskokeista ja metsästyskoirien jäljestämiskokeesta (oli ennalta määrätyt lajit, joiden tulokset otetaan huomioon). Dana sai palkinnoksi kunniakirjan ja lahjakortin Hundspahan eli Oulussa sijaitsevaan koirauimalaan. Emme olekaan käyneet siellä koskaan uiskentelemassa niin kiva käydä kokeilemassa polskimista siellä. Lisäksi Dana palkittiin Oulun Koirakerhon Vuoden tanssikoirana sijalle 3 ja palkinnoksi saatiin kunniakirja, namuja ja muumi-juomapullo.

Dana poseeraa OKK:n muistamisten kera



Halti ei ole sinänsä juuri kisannutkaan, mutta tuli kuitenkin Lappalaiskoirat ry:n vuoden koiratanssikoiraksi sijalle 8 ja Oulun koirakerhon Vuoden tanssikoiraksi sijalle 14. Onhan se mukava saada tällaiset muistamiset, olen ylpeä tytöistä 

torstai 7. kesäkuuta 2018

Joka kesäinen riesa

Viheliäiset olennot eli punkit alkoivat ilmaista olemassaoloaan meillä tänä keväänä toukokuun alussa. Löysimme parin viikon sisään yhteensä neljä punkkia Haltista. Ensimmäisen huomasin Haltista kun olin sen vierellä makoilemassa ja se käänsi päätään sivulle. Sitten näin kulmakarvojen välissä jonkun pienen näppylän, jonka tarkistin heti ja sehän oli punkki. Saatiin se onneksi ihan hyvin se irroitettua, mutta kyllä siitä vaan jälki jäi siihen ihoon sekä karvaton kohta. Punkki oli punakka ja melko pieni, eikä ollut ehtinyt olla kauaa kiinni. Tämä on toistaiseksi ollut nyt ainoa kiinnittynyt punkki Haltissa tänä keväänä (kop, kop..).


Yök

No, neljä päivää kului ja eräs aamu menin taas makoilemaan Haltin viereen lattialle, ja katsoin, että mikäs se tuossa sen pään päällä on. Siinähän oli pienen pieni ja tumma punkki sen turkin päällä. Minä pomppasin ylös, ja lähdin hakemaan pinsettejä ja paperia. Aika hitaasti se punkki onneksi liikkui, ja löysin sen Haltista pinsetit haettuani ja turkkia harottuani. Punkki ei ehtinyt kiinnittyä vaan sain sen pinsetteihin napattua hyvissä ajoin.


Sen lisäksi yhtenä iltana ulkoa tullessa huomattiin, että Haltin päässä vipelteli kaksi pientä punkkia, aivan kuin sellaisia pieniä hämähäkkejä, mutta tosi ketteriä. Punkeiksi olivat tunnistettavissa ja ehdittiin napata ne kiinni ennen kuin ehtivät kiinnittyä. Selvästi ne tuonne koiran pään alueelle  ne hakeutuvat ja pyrkivät karvan tyveen. On se vaan kumma, että miksi ne juuri Haltin kimpussa yleensä ovat ja Danasta ei ole niitä löytynyt yhtä paljon? Varmaan turkki vaikuttaa ja se mitä eniten veikkaisin niin Haltilla vaikuttanee se kun se haistelee niin paljon ja käy usein puskia merkkailemassa. Halti myös tekee tappoloikkia puskiin ja heinikkoihin niin ne varmasti vaikuttaa myös, että sieltä saattaa jokunen punkki lähteä matkaan. 

Elektroninen punkkivahti

Haltilla myöskin on ollut enemmän karkotteita käytössä kuin Danalla, joten senkin vuoksi ihmetyttää etenkin punkkien löytäminen juuri Haltista. Se saa kyllä suuresti ainakin epäilemään karkotteiden tehoa. Laitoin huhtikuussa tuttuun tapaan tytöille Biospotix-liuokset, jonka lisäksi aloin syöttämään Haltille pientä määrää valkosipulikapselia. Danalle en ole niitä antanut, koska valkosipulia ei ole testattu sen allergian kannalta. Tilasin molemmille myös elektroniset punkkivahdit sen jälkeen kun nuo punkit olivat löytyneet. Ajattelin, että lisään vielä suojausta ja nimenomaan suosien niitä myrkyttömiä vaihtoehtoja. Ne punkkivahdit ei kyllä harmillisesti kauaa kestäneet, ei edes paria viikkoa, vaikka ihan normaalikäytössä olivat eikä päässeet kastumaan tai mitään. Lähetin viestiä myyjälle ja hän kertoi, että tuotteissa on valmistajan eli Dogmanin takuu, joten hän aikoo lähettää minulle uudet tilalle. Olen kyllä näiden kokemusten jälkeen ollut vähän skeptinen, että liekö niihin punkkeihin auttaa oikein mikään. Onneksi teemme tytöille punkkitarkastuksia ja ollaan melko nopeasti huomattu jos niissä on ollut punkkeja. Toki joskushan ne kiinnittyy aivan ihmeellisiin paikkoihin, ettei niitä välttämättä heti huomaa vaikka kuinka koiran syynäisi läpi. On ne pirulaisia!


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Tanssipartnerin vaihto lennosta

Haltin kanssa ollaan nyt tanssailtu ihan omaksi huviksi ja uusia juttujakin opeteltu. Alla video jonka kuvasin viime syksynä. Aika vähän tulee videoita otettua, mutta tuossa videossa on juttuja, jotka oli tuolloin vielä opetteluvaiheessa. Pitäisikin kuvata uusi video, jossa näkyy tilannekatsaus noihin liikkeisiin tänä päivänä.


Danalle tuli opiaattikipulääkkeestä kuukauden anti-doping, joten peruin mejä-kokeen sekä tanssikisat sen osalta. Tuo tanssikokeen peruminen vähän harmittaa, koska mielellään oltais juuri niille tuomareille menty arvosteltavaksi kun niitä ei usein tanssikisoissa tapaa, mutta näille yllättäville tilanteille ei voi mitään ja kaikkein tärkeintä on tietysti, että Dana selvisi kyynpuremasta hengissä. Siinäpä olikin sitten tuhannen taalan kysymys, että menisinkö sen sijaan Haltin kanssa sinne tanssikisaan. Alun perin ajatukseni oli, että Haltilla tulisi nyt näillä näkymin välivuosi tanssikisoista, mutta jouduin miettimään asian uusiksi. Tuomarithan ois kivat ja nekin jo pelkästään olisi aika iso syy lähteä sinne. Haltin kanssa on vaan aina aika iso työmaa mennä niissä koetilanteissa ja se vaatii minulta ihan eri tavalla energiaa verrattuna Danan kanssa menemiseen, mutta samalla tiedän, että tuollaiset tilanteet onnistuessaan tekee Haltille ihan hyvää. Ja tekemisestähän se nauttii ja sitä kaipaa, muuten olisin jättänyt nämä harrastusajatukset sen kanssa unholaan jo ajat sitten.

Minun päällä makoilua

Suunnitelmani oli tälle vuodelle sen kanssa, että oltais käyty sen kanssa ihan vaan tanssiepiksissä harjoittelemassa koetilanteita ja hakemassa positiivisia kokemuksia. Osallistuimmekin viime kuussa sen kanssa kerhomme järjestämiin tanssiepiksiin. Kappaletta etsiessä päätin, että nyt otankin ihan päinvastaisen kappaleen kuin millainen Haltista ensimmäisenä tulisi tempon suhteen mieleen ja päädyin hitaaseen kappaleeseen. Kappaleeksi valikoitui ikuisena Disney-fanina Leijonakuninkaan "Tunnetko jo rakkauden". Tavoitteena oli rauhallinen esiintyminen ilman sen omia äänitehosteita. Koreografian suunnittelin vasta samalla viikolla kuin epikset olivat. Liikkeet olivat tuttuja Haltille ja epiksissä kun saa palkata niin ajattelin, että palkkaan siinä samalla sitä hyvästä tekemisestä.

Suunnittelin tarkkaan miten sen kanssa mennään silloin ja milloin otan sen halliin odottelemaan ym käytännön asiat. Viime aikoina kisoissa olen tehnyt sen kanssa sitä, että ollaan menty suoraan kehään, ettei se vaan ehtisi haukkua jollekin koiralle ennen sitä, kuten yksissä kisoissa kävi ja meidän esityskin meni sitten ihan plörinäksi. Se suoraan kehään vieminen on silti tuntunut vähän hankalalta lähtökohdalta Haltille, koska se on usein ollut sitten kehässä vähän hämillään ihan ymmärrettävistä syistä kun tulee halliin aika yhtäkkiä. Eli se paras ja toimivin toimintasuunnitelma on ollut vähän hakusessa, joten nyt päätin kokeilla, että mennään sinne halliin hyvissä ajoin jonnekin rauhalliseen nurkkaukseen vaan olemaan ja tekemään kontaktiharjoituksia ja luopumisia, jotta saisi aikaa tottua hallin ääniin ja saan vahvistettua sitä kontaktista.


Se mitä tein, toimi. Ei olla varmaan ikinä tehty sellaista esitystä kuin epiksissä tehtiin. Niin kauan olen odottanut sitä, että näkisin siltä sen oikean mielentilan niin nyt se nähtiin, kaikki näki sen. Olin ajatellut, että tehdään vähän jotain pätkää siitä koreografiasta vaan, että tavoitteena ei todellakaan ole koko ohjelma vaan oikea mielentila ja positiivinen kokemus. Lopulta tehtiin koko ohjelma kuitenkin, sillä Halti oli niin hyvällä mielellä ja teki tosi mielissään. Minähän unohdin ihan mitä piti tehdä, mutta improvisoin vain jotain siihen loppuun ja se oli siinä. Eipä se ohjelma meillä ole edes pitkä niin sikäli ei ollut paha tehdä sitä, sillä Halti on tehnyt ajallisesti pitempääkin ohjelmaa aikaisemmin. Halti oli rauhallinen ja tosi keskittynyt siihen hetkeen ja kun päästiin loppuasentoon, minulla tuli ihan vedet silmiin siitä onnen tunteesta; meidän Halti pystyi siihen! Ja mikä ihana kannustus saatiin katsojilta ja kanssatanssijoilta, yleisössä oltiin myös liikuttuneita. Se oli kyllä oikea hyvänmielen esitys meille molemmille!

Se, että on onnistunut kokemus epiksistä nyt tässä pohjalla, vaikuttaa paljon siihen, miksi harkitsen kisaavani Haltin kanssa. Ilman sitä kokemusta todennäköisesti emme menisi ollenkaan niihin kisoihin. Ilmoitin Haltin eilen Danan sijasta niihin kokeisiin ja olen ajatellut, että tämä olisi meidän viimeinen mahdollisuus. Haltin kanssahan  ei koskaan tiedä päästäänkö edes kehään asti, koska ennen sitä on niin monta vaihetta, joiden tulisi onnistua, että kehään asti päästäisiin. Summa summarum, jos kisat menee hyvin (meille ei pisteet merkitse vaan että saatais positiivinen kokemus) niin saatetaan vielä joskus mennä uudestaan, mutta jos se menee plörinäksi (näitä kokemuksia on valitettavasti enemmän) niin silloin me jätetään nämä tanssikisaamiset pois sen elämästä ja jatketaan omaksi iloksi temppujen opettelemista. Sitten jatkaisin tansseja vain Danan kanssa. Pian se nähdään.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Tarkistuskäynti

Kävimme kolme päivää kyynpureman jälkeen Danan kanssa eläinlääkärissä, koska varasin ajan sinne jo pari viikkoa aiemmin. Danalla on nyt noin kuukauden ajan tullut satunnaisesti valkoista vuotoa alapäästä, yleensä ulkonakäynnin yhteydessä sieltä on saattanut roikkua sellainen limainen klimppi. Ehkä vähän enemmän on myös nuollut itseään sieltä. Etenkin tuon kyytapauksen takia oli tuplasti huojentavampaa että aika oli sinne, jotta samalla voitaisiin tarkistaa paraneminen siitä puremasta. 

Kaksi päivää pureman jälkeen, kaula edelleen turvoksissa

Sattui sopivasti kun tultiin klinikalle niin Danalla roikkui juuri silloin sellainen klimppi taas siellä niin eläinlääkäri näki tilanteen. Eläinlääkäri sanoi, että vaikuttaa emätintulehdukselta, mutta ei pahalta sellaiselta. Emätintulehdus on yleisempää leikatuilla kuin leikkaamattomilla nartuilla. Sen taustalla on todennäköisesti Danan emättimen rakenne, joka on aika piilossa kun yleensä nartuilla emätin on aika "esillä". Eläinlääkäri määräsi hoidoksi aamuisin ja iltaisin emättimen huuhtelun ruiskulla, johon laitetaan laimennettua Betadinea. Iltaisin huuhtelun jälkeen emättimeen on laitettava emätinpuikko viiden päivän ajan. Yöksi pitäisi laittaa myös kauluri, jotta se ei pääse nuolemaan sitä, mutta päädyin laittamaan sille juoksupöksyt sen sijaan. Sen kaulurin kanssa on niin ikävä kompuroida menemään, ettei se varmaan rauhoittuisi sen kanssa kunnolla yöksi. Ihan hyvä, että tulehdus on hoidettavissa paikallisesti, ettei tarvitse antibioottikuuria sen hoitamiseen. Vähän uusia hoitotoimenpiteitä minulle nämä, mutta tässähän sitä oppii. Melkein olisi sama opiskella kohta vähintään eläintenhoitajaksi :)

Lääkkeet

Juteltiin vielä eläinlääkärin kanssa siitä kyynpuremasta, niin eläinlääkäri tarkisti Danan ja sanoi, että turvotus on laskenut hyvin ja vointikin näyttää kohentuneen. Sanoi, ettei laajempiin verikokeisiin näillä näkymin ole tarvetta. Toin Danan virtsanäytteen klinikalle ja eläinlääkäri sanoi, että se oli väkevää, joka kertoo, että munuaiset toimivat. Virtsanäytteessä ei ollut muutenkaan mitään huomautettavaa. Sanoi, että vielä muutaman päivän ajan voisi olla rauhallista ulkoilua ja sitten voi aloittaa lenkkeilyt. Hän myös sanoi, että tänä keväänä kyytapauksia on ollut viime vuoteen verrattuna selvästi enemmän ja ihan päivittäin, joskus jopa kaksikin tapausta päivässä. Onko kyiden määrä lisääntynyt vai tekeekö nämä kuivat ja aurinkoiset kelit sen, voi olla molemmat syynä.. Joka tapauksessa varovainen saa olla ulkona liikkuessaan!

Eläinlääkärikäynnin jälkeen, ilme on pirteämpi jo

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Rankka viikonloppu

Eipä olisi ikinä uskonut mitä viikonloppu tuo tullessaan ennen kuin sen koki. Päätettiin siskon kanssa lähteä tuttuun tapaan lenkille ja suunnattiin ihan tutuille lenkkimaastoille peltojen keskelle, missä usein tulee käytyä. Haltia en ottanut mukaan, koska sillä on ollut ripuli, joten lähdettiin vain Danan kanssa lenkille. Siskollani oli toinen koira vapaana ja minulla oli Dana vapaana. Oltiin jo pitkällä menossa, kaukana autoistamme peltotiellä, kunnes Dana päästi pienen äänen ja meni aivan ihmeelliseksi. Kuopi nenäänsä ja liikkui levottomana ympäriinsä. Menin heti sen luo ja katsoin sinne, mistä Dana lähti niin siellähän oli kyykäärme ja selvästi äreän näköisenä.

Sen jälkeen hetken meinasi tulla paniikki, kunnes tajusin, että se ei auta, vaan jotain on nyt tehtävä. Danalla näkyi verta kuonon päässä. Vietiin koirat kauemmas siitä kyystä ja aloin soittamaan päivystävälle eläinlääkärille. Se ei vastannut niin soitin miehelleni, että pääseekö hän hakemaan meidät. Se lähti liikkeelle oitis ja soitin heti perään taas päivystykseen, josta onneksi vastattiin. Käskivät tulemaan heti klinikalle ja pitämään koiran mahdollisimman liikkumattomana. Kyytablettien antamista kyynpuremiin ei suositella. Odoteltiin siinä paikallamme ja ajattelin, että kyllä olisi hirmu pitkä matka ollut lähteä kantamaan autolle koiraa, ihan mahdoton tehtävä, jos ei mieheni olisi päässyt hakemaan. Onneksi mieheni tuli tosi nopeasti, nappasi Danan kantoon ja kantoi n. 100m sitä autolle.

Kantomatka autolle

Kotimme oli siinä matkan varrella niin otetiin sieltä Halti mukaan kun ei kehdannut sitä yksin jättää mahavaivaisena. Matkalla katsoin Danaa niin sillä oli alkanut kuono turpoamaan, myös olemus alkoi muuttua uneliaaksi. Oli neuvoton olo, mutta eihän siinä mitään olisi voinut tehdä muuta kuin yrittää päästä äkkiä sinne klinikalle. Dana teki vähän sellaista kakomisääntä, aivan kuin olisi yrittänyt oksentaa.

Dana matkalla klinikalle


Klinikalle saavuttuamme eläinlääkäri tarkisti Danan ja kertoi hoitovaihtoehdoista. Hän sanoi, että yleensä näitä kyynpuremia hoidetaan tiputuksella. Myös vastalääke-seerumia heillä on muutama annos, joka voidaan halutessa antaa. Se maksaa 400e ja parantaa kuulemma ennustetta. Sanoi, ettei se kuitenkaan ole välttämätön, sillä olikohan se nyt vuosi vai pari takaperin niin sitä vastalääkettä ei oltu saatu mistään, jolloin kyynpuremapotilaat oli hoidettu pelkällä tiputuksella niin sanoi, että se oli toiminut aivan yhtä hyvin. Mietittiin mieheni kanssa siinä asiaa ja todettiin, että mennään sillä tiputuksella. Tiputuksellahan joka tapauksessa kaikki koirat hoidetaan ja se seerumi tulisi vain siihen lisäksi jos sen haluaisi. Täytyy kyllä antaa pisteet miehelleni ripeästä toiminnasta, sillä 42min meni minun puhelusta siihen, että oltiin klinikalla. Se nopea hoidon saaminen on hirmu tärkeää näissä kyynpurematapauksissa.


Dana oli reppana kun kanyylia laitettaessa verisuonta ei tahtonut löytyä. Neula piti vaihtaa pienempien koirien neulaan, jolloin vasta suoni löytyi. Inhottavaa kun suonta täytyi sillä tavalla etsiä, mutta Dana kesti sen tosi urheasti. Pari tuntia Danan täytyi olla tipassa ja suoraan suoneen laitettiin myös opiaattikipulääke, josta eläinlääkäri sanoi, että tässä tulee nyt samalla Danalle pienet lauantaikännit. Se tekee siis olon hieman pökkyräiseksi ja koira saattaa ukista itsekseen sen vuoksi. Tavallista kipulääkettä ei voida antaa näissä tilanteissa, koska ne rasittavat munuaisia liikaa.

Kysyin eläinlääkäriltä myös Haltista kun sen ripuli oli kestänyt jo neljä päivää niin hän totesi, että ripuli saattaa herkästi kestää viikonkin. Hän ei olisi huolissaan, vaan jatkaisi vielä canicurin antamista pidempään kuin sen yhden kuurin verran ja katsoa sitten tilannetta. Kysyin, että onko tarvetta katsoa paikan päällä niin eläinlääkäri sanoi, että ei ole välttämätöntä, että kuulemma kotikonsteilla kannattaa vielä kokeilla, koska eläinlääkärissä ei hirveästi muuta voida tehdä kuin antaa pahoinvoinninestolääkettä. Lähdin sitten käyttämään Haltin tarpeilla. Kun tulin takaisin niin eläinlääkäri oli huoneessa ja Danalle oltiin laitettu uusi kanyyli ihon alle niskaan, sillä turvotus oli lisääntynyt. Tipan oli tarkoitus ylläpitää munuaistoimintaa ja poistaa myrkkyä. Välillä Dana ukisi kivusta, mutta uskomattoman reipas se oli ja antoi laittaa kaikki neulat ilman ongelmia. Danalla oli turvotusta kuonossa ja kaulassa, ja ne turvonneet kohdat oli tosi kipeitä.

Lisänesteytys


Parin tunnin nesteytyksen jälkeen käytettiin Dana ulkona, jolloin se ei tehnyt muuta kuin kakan. Sitten eläinlääkäri sanoi, että voidaan lähteä seuraamaan tilannetta kotiin ja ruokaa saa tarjota pienenä määränä. Kotona täytyi seurata, että Dana hengittää ja sen tulisi pissata 12h sisällä. Kysyin siitä kuinka yleistä on, ettei pissaa tulisi niin eläinlääkäri sanoi, että on todella harvinaista, ettei virtsa alkaisi kulkemaan. Helpotuin vähän sen kuultuani ja lähdettiin kotiin. Dana oli aika pökkyräinen, mutta kotona onneksi rauhoittui nukkumaan. Välillä ukisi itsekseen, mutta malttoi kotona rauhoittua paremmin kuin klinikalla.

Kotona


Kotona suunniteltiin miten herätään yöllä seuraamaan Danan vointia. Dana ei pissannut illalla ollenkaan, myöskään ruoka ei maistunut. Se oli ulkonakin sen näköinen, että mitä me täällä oikein tehdään. Heräsin yöllä käyttämään sen ulkona niin se meni siihen pissaamisasentoon, mutta sieltä ei tullut mitään. Ajattelin, että ehkä ensi kerralla jotain tulee kun käydään. No, 12h kului eikä pissaa tullut. Aamulla ruoka kuitenkin maistui sille. Sanoin Danalle, että sinun täytyy jaksaa olla urhea, kun meidän pitää valitettavasti lähteä taas klinikalle. Soitin klinikalle ja sanoivat, että tulkaa tänne. Lähdimme sinne ja kaikenlaisia ajatuksia pyöri mielessä. Mietin, että selviääkö se tästä, voiko olla ettei se selviä.. Klinikalla Dana laitettiin heti takaisin tippaan. Siltä otettiin myös verikoe. Nyt tiesin sanoa, että Danalle täytyy olla se pienempien koirien kanyyli niin suonikin löytyi helpommin. 


Tästä näkyy kuinka turvonnut kuono oli

Suupielet ihan eri tasolla turvotuksen takia

Munuaisarvot oli ok. Verikoe oli suppea, siinä ei kaikki näkynyt ja ilmeisesti laajempia verikokeita voidaan ottaa arkisin. Danan täytyi olla jälleen pari tuntia tipassa. Eläinlääkäri tunnusteli Danaa ja sanoi, ettei virtsarakossa ole mitään. Munuaiset eivät muodosta tällä hetkellä virtsaa. Munuaisarvot kertoivat, että akuuttia munuaisten vajaatoimintaa Danalla ei voi olla, vaikka oireet siihen viittaavatkin. Virtsan tulemiseksi eläinlääkäri laittoi suoraan suoneen nesteenpoistolääkkeen, jonka pitäisi edesauttaa virtsaamista.

Lähdimme käymään ulkona jonkin ajan päästä niin olihan se näky kun  me siellä käveltiin. Kun Dana näytti siltä, että se etsi paikkaa niin me molemmat mieheni kanssa mentiin kyykkyyn ja tiirailtiin tuleeko sieltä pissaa, kyllä ohikulkijat katsoi vähän ihmeissään. Mikä helpotus olikaan kun sitä pissaa tuli! Oltiin niin iloisia. Sitten Danalla tulikin sitä pissaa enemmän ja mieheni jäi sen kanssa ulos. Minä menin sisälle odottamaan, että hoitaja tulee katsomaan. Kerroin, että Dana teki pissat. Dana jatkoi vielä sen jälkeen jonkin aikaa tipassa oloa ja vähän sieltä tiputteli vielä pissaa niin laitoin paperia sinne. Eläinlääkäri sanoi, että voidaan lähteä kotiin. Sanoi, että tuon nesteenpoistolääkkeen pitäisi auttaa, mutta ei tosiaan osaa varmaksi sanoa, koska tämä on ollut niin harvinainen tapaus. Määräsi kuitenkin reseptille varalta nesteenpoistolääkkeen, joka tulisi hakea apteekista, jos virtsaaminen tyssäisi illalla.


Nesteenpoistolääkettä ei tarvinnut onneksi hakea apteekista, sillä Dana virtsasi. Ainoastaan nukkumaan mennessä ei pissannut, joka tietysti pisti huolettamaan. Meillä olikin sopivasti siitä ylihuomiselle jo entuudestaan varattuna eläinlääkäriaika muuhun asiaan liittyen niin se huojensi mieltä, että siellä voidaan sitten vielä katsoa, että kaikki on ok. Eläinlääkärikäynnit päivystyksessä kyynpureman osalta maksoivat kaiken kaikkiaan yhteensä 330€. Pari päivää menee turvotuksen laskemisessa ja päivä päivältä Dana on ollut enemmän oma itsensä. Jospa selvittäisiin tästä perinpohjaisella säikähdyksellä, toivotaan!

Häntäkin alkoi vähän jo heilua

Kaksi päivää kyypureman jälkeen

 
Turvotus laskenut, vähän vielä silmän alaluomi roikkuu