tiistai 6. marraskuuta 2018

Haltin vuoro loistaa

Oulun koiratanssikisat tulivat tuttuun tapaan yhtä nopeasti eteen kuin aina on tuntunut tulevan, sillä aika vaan menee niin äkkiä kesäkuun kisoista syyskuun kisoihin. Danan ilmoitin heti ensisijaisesti kisaamaan, koska olin joutunut perumaan sen kanssa koko kesän kokeet Danan sairastelun ja kyynpurematapauksen vuoksi. Olin myös lisännyt Danan koreoon vaativampia juttuja, joiden toivoin onnistuvan. Haltin kanssa en ollut ajatellut mennä, koska ajattelin, että kaksi freestyle-ohjelmaa voisi olla minulle liikaa. Kisojen lähestyessä kävi ilmi, ettei niistä ole tulossa yhtä isot kuin kesäkuun kisoista ja ilmoittautuneita oli siihen mennessä nykyistä totuttua lukemaa vähemmän. Mietin siinä ihan viimeiseen ilmoittautumis-iltaan asti ja päätin sitten ilmoittaa Haltinkin, meni miten meni. Meillä kuitenkin oli valmis ohjelma ja oltiin Haltin kanssa käyty hallilla treenailemassa aina välillä häiriöiden kanssa, joten lähtötilanne ei ollut mikään huonoin. Ainoa mikä oikeastaan laittoi jännittämään oli se, että kuinka selviän kahdesta freestylestä. Nyt sitä oli tilaisuus kokeilla.

Suunnittelin paperille, että mitä teen kummankin koiran kanssa kisapäivänä missäkin vaiheessa. Se selkeytti ja toimi itsellekin hyvänä raamina kun on monta asiaa mistä pitää huolehtia ja tiettyyn aikaan. Haltin kanssa liikkuminen vaatii kuitenkin aina ninjailua niin suunnitelma on hyvä olla. Ensin oli vuorossa HTM, jonka jälkeen oli freestyle, joten hirmu aikaisin meidän ei tarvinnut hallille suunnata. Päiväsaikaan oli luvattu reilummasti sadetta niin heti herättyäni päätin suunnata Haltin kanssa metsälenkille liinassa. Dana sai jäädä kotiin lepäilemään, koska sille taas energianpurku ennen kehää ei ole tarpeen vaan päinvastoin saattaisi olla aika huonokin asia. Haltille lenkki teki hyvää ja tästä opinkin, että ehkä tuon tyyppinen lenkki olisi sille just passeli kisapäivänä. Ja minulle.

Puolen päivän aikaan suuntasimme hallille ja leiriydyin halliin Danan kanssa. Juoksutarkistukset täytyi tehdä niin vein sitten molemmat tytöt siellä käymään erikseen. Tämä on vain minun mielipide, mutta koska se ei ole luoksepäästävyystesti niin tuntuu vähän hassulta, että miksi se tarkistus täytyy tehdä myös leikatulle nartulle. Eikö riittäisi, että todistaisi eläinlääkärin todistuksella, että narttu on steriloitu? Siinä voisi olla ainakin tulevaisuuteen jotain kehitysideaa. Vein Haltin sitten autoon, jotta pystyin keskittymään Danaan, koska avoin luokka oli ennen alokasluokkaa. Mentiin Danan kanssa avoimen luokan kehääntutustumiseen ja siellä minulla tuli sellainen tiltti aivoihin, että minulla oli namit taskussa. Sitten tuomari huomautti ja sanoi, että ne täytyy viedä pois ja olin ihan nolona, että mikä ihmeen suttaus päässä mulla oikein tuli kun en ollut jättänyt niitä nameja pois. Varmaan johtui siitä, etten ollut pitkään aikaan ollut kehääntutustumisessa yhtään kenenkään kanssa kun Haltin kanssa ei viime kisoissa käyty ollenkaan siellä tutustumisessa. No siinä vaiheessa kun ne namit vein sinne kehän ulkopuolelle niin Dana ehti nähdä sen piilottamani loppupalkan siellä ja sehän sinetöi sitten meidän kisapäivän aivan täysin. Jouduin tekemään sitten niin, että vein Danan häkin luo odottelemaan kun kävin muuttamassa loppupalkan paikan. Alkoi olla kiire kun olimme toisena vuorossa niin siinä ei hirveästi enää ehtinyt toimenpiteitä tekemään. Ennen kuin kävelimme esiintymisvuorollemme kehään kävimme vielä vilkaisemassa sen ekan paikan, jossa palkka oli, että se ei ole enää siinä, ettei se jäisi siihen palkkaan kiinni.

Kuvista kiitos Taru Vallius.



No toisin kävi. Tämä oli meidän heikoin avoimen kisaveto tällä kertaa ja syynä toki voi olla sekin, että Danalla on pitkä kisatauko alla, mutta kaikkein suurimpana syynä pidän sitä, että se jäi siihen palkkaan kiinni. Sen ei ikinä kestäisi nähdä loppupalkkaa, ei missään. Muuten sillä menee systeemit sekaisin. Dana teki kyllä joo, mutta puolivillaisesti ja höselsi. Sillä ei ollut kestoa ja tarkkuutta liikkeissä vaan koko ajan ikään kuin kokeili kaikkea, että mistä se palkka tulisi. Kun lähetin sen noudolle niin se meinasi lähteä kehästä (siihenkin syynä palkka, yritti kerran alokkaassa samaa).  Ja sellaiset liikkeet mitkä on ollut sen vahvuuksia jäi kyllä ihan puolitiehen kun se ei malttanut yhtään. Ja ankkuria tarjotteli minulle parissakin kohtaa. Itselle jäi aika kaoottinen fiilis siitä kun välillä tuntui, että se sen hösellys ja kiire meinasi tarttua jo minuunkin. Saatiin ohjelma tehtyä, mutta harmi ettei oikein onnistunut. Voihan labradori ja palkka. Danan kanssa toisaalta ei nyt ole mitään maatakaatavaa tuollaiset jutut, sillä olen monesti ajatellut, että sillä on ollut jopa ihmeen hyviä kisavetoja avoimessa. Ja kun tiedän mistä se johtui niin jatkossa saan olla kyllä ihan supertarkkana ja 100%:n keskittynyt, etten itse vaan sössi sen palkan kanssa. Pisteitä tuli 152p. No mutta se oli sellainen esitys meiltä tällä kertaa, no worries. Pisteet esityksestä ovat minusta linjassa esityksen laadun kanssa. Tulipahan käytyä humputtelemassa, heh!

Häntä oli tuttuun tapaan kunnon heiluri!

Dana
Tulos: FS AVO 152,00p, 6.sija

Katja Tamminen: Jäi hieman kiinni ankkurin noutamiseen. Iloinen kappale sopi koirakolle, oivaltavia liikkeitä. 77/80, 157p

Nadja Böckerman: Hauskasti rakennettu teema. Muutamia stipluja ja ihmettelyjä. Ankkuri tuntui olevan koiralle mieluisa noudettava, jahka se ensin löytyi. Toivoisin hieman sujuvampaa tekemistä avoimeen. 77/79, 156p

Susanna Ekblom: Ohjelmassa kiva tarina. Koira jäi hieman "kiinni" ankkuriin, ole varovainen, että rekvisiitasta ei tule motivointiväline koiralle. Teknistä vaikeutta vaaditaan lisää. 72/71, 143p


Sitten piti nollata koneisto ja alkaa valmistelemaan seuraavaa tanssia eli esitystä Haltin kanssa. Ennakko-odotukset ei todellakaan ollut kummoiset kun meidän aiemmat kokemukset esityksistä on olleet aika haukkupainotteisia. Meillä on ne omat tavoitteet, joista olenkin aiemmin tänne jo kirjoitellut.. Toin Haltin autosta halliin ja vein Danan vuorostaan autoon. Halti oli hallissa aika rauhallinen, johon ilman muuta vaikutti myös se kuinka hyvin olin tilanteen tasalla toisista koirista ja osasin palkkailla sitä luopumisesta. Ajattelin silti, että on Halti rauhallisempi aiempiin kertoihin verrattuna. Toki hälinää oli myös hieman vähemmän kuin aiemmin koiramäärän ollessa pienempi kuin viime kisoissa. Kehääntutustumiseen menemistä puntaroin, mutta päätin että pienempi riski on olla menemättä kuin mennä, koska siellä on toisia koiria ja Haltilla saattaa sitten tulla turhaa kiihtymistä niistä siinä. Päätin, että vien sitten rekvisiitan sen kanssa kehään ennen vuoroa, että olkoon se sitten vähän niinkuin sen "kehääntutustumisen korvike".






Tein oikean ratkaisun. Palkan olin vienyt jo aiemmin lähemmäs piiloon ja ennen vuoroamme käytiin viemässä rekvisiitta yhdessä ja tein sen jälkeen kehän ulkopuolella vielä muutaman jutun joista palkkasin ja sitten vuoromme koitti. Halti oli aika mukavasti kontaktissa eikä osoittanut kiihtymisen merkkejä. Välillä katse kiinnittyi johonkin häiriöön ja jäi tuijottamaan, mutta pääsi niistä yli ja jatkoi tekemistä. Toki kontaktikatkoksina se näkyi ja koin, että minun täytyi ohjata vähän reilummin sen takia, mutta niillä asioilla ei ole väliä. Minua ihan hymyilytti ohjelman keskivaiheessa kun oli vaan niin kertakaikkisen kiva fiilis. Tiedostin myös, että se fiilis voi katketa milloin vain ja haukku saattaa alkaa. Nautin silti hetkestä ja ajattelin, että kylläpä se tekee hyvin. Kun päästiin loppuasentoon niin oli tosi epätodellinen olo, että mekö ihan oikeasti tehtiin tää?! Se oli kyllä aivan käsittämätön tunne ja itku tuli silkasta onnesta. Me onnistuttiin, kerrankin! Yli kaksi vuotta sitä onnistumista haettiin. Takana koiratanssista kaksi keskeytystä, kolme haukkushow:ta ja kaksi hämmentynyttä kisavetoa. Nyt Halti oli kaikista esityksistä eniten oman itsensä ja se oli tosi liikuttavaa.





Juostiin palkalle ja sinne tuli myös liikuttuneet tanssikaverit onnittelemaan, on ne niin ihania! He tietävät kuinka paljon tuo meille merkitsi ja kuinka paljon se on vaatinut. Vein Haltin turvallisesti pois hallista, jotta sille jäisi mahdollisimman kiva fiilis. Onnen tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton. Olimme viimeisiä kisassa, joten sen jälkeen alettiin purkamaan kisakehää. Tulokset tuli ja olin kyllä kuin puulla päähän lyöty; 173,33p ja KUMA! Oli vaan semmoinen olo, että ei tää voi olla todellista... Palkintojen jaot koitti ja siellä palkittiin normaalin palkintojen jaon lisäksi lappalaiskoirat ry:n rotumestaruuskisojen voittajat. Halti tuli toiselle sijalle varsinaisen kisan alokasluokassa ja lappalaiskoirien ensimmäiselle sijalle alokasluokassa, ihan huikeaa. Tuntui aivan, että tässä menee aikaa ennen kuin tämän oikeasti käsittää, ettei tämä ole mitään unta. Palkintojen jaon jälkeen Haltista otettiin yksityiskuvia ja sitten lähdettiin kotia kohti. Olihan se melko tunteikas päivä. Pitihän sitä ottaa paljon kuvia, koska tämä on meille niin ennenkuulumaton juttu! Kiitos kaikille meitä tsempanneille, olette ihania!


Halti
Tulos: FS ALO 173,33p KM, 2. sija

Katja Tamminen: Hyvin suunniteltu ohjelma. Koiran keskittyminen välillä rakoili. Hyvä tunnelma ohjelmassa koirakolla. 90/86, 176p

Nadja Böckerman: Hieno alokasluokan ohjelma! Vaikka koiraa selvästi mietitytti ajoittain kehän ulkopuolinen elämä, sai ohjaaja rauhallisella ohjauksella tuettua koiraa hyvään suoritukseen. Paljon monipuolisia liikkeitä, vaikka välillä tuli pientä viivettä vihjeen ja suorituksen välillä. Tykkäsin! 85/86, 171p

Susanna Ekblom: Ihana tunnelma välittyi minulle asti, kiitos! Kontakti pääosin hyvää. Koira pärjäsi jo osasta liikkeestä itsenäisesti. Käsiohjaus kauniisti piilotettu ohjelmaan sopivaksi. 87/86, 173p

Hienot palkinnot, kiitos Oulun koirakerholle ja Lappalaiskoirat ry:lle!

"Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa"