Titimadam

Ajattelin kertoa täälläkin ihanasta asiasta, joka tapahtui reipas vuosi sitten. Olen ihastunut kotimaisen Titimadamin koruihin, jotka ovat paljolti eläinaiheisia. Titimadamin mallisto on kasvanut kokoajan ja nykyään sieltä saa eläinkorujen lisäksi esim. musiikki-aiheisia koruja. Titimadam on myös menestynyt kansainvälisestikin. Olen tykännyt fb:ssä Titimadamin sivustosta ja huomasin eräs päivä, että siellä oli ilmoitus Doggie hunt:ista, jonne toivottiin kuvia ja kertomuksia omista koirista ja että he etsivät uusia rotuja mallistoonsa.

Ajattelin heti, että heillä ei ole labradorinnoutajaa mallistossa ja päätin ottaa sinne yhteyttä kertoen meidän Ritasta. Kirjoitin heille viestin englanniksi, koska ilmoitus heidän sivuillaan oli kirjoitettu englanniksi. Tässä viesti, jonka lähetin heille:

Hello!

Here is my suggestion to the Doggie hunt, Rita the Labrador Retviever. 

It would be a dream come true to get a piece of jewellery looking like her and named after her, because she was a very dear and wise dog. She died three years ago to an illness and I still miss her a lot. She was everything that a labrador should be, and even more. She learned things so fast and she was almost like a human, she always showed her opinion. I loved the spark in her eyes and happiness when she was totally loving the things that she did, like retvieving :) She was a true friend and a family member.

Greetings,

Sari

 

Olin onnessani kun sieltä tuli viesti:

Hei Sari!

Kiitos paljon koskettavasta viestistäsi.

Labrador on tulossa tulevaan mallistoomme ja mielellämme nimeämme korun Ritan mukaan :)

Laittaisitko vielä osoitteesi niin lähetämme sinulle korun heti kun saamme mallikappaleet tehtyä!

-- 
Thanks!

Best Regards // Tiina, Titimadam

Postissa tuli sitten kaksi korua, toinen oli rintakoru ja toinen kaulakoru, aivan ihania ja aivan Ritan ja labradorinnoutajan näköisiä ylipäätään. Ihanaa, saan kuljettaa Ritaa mukanani ja niin saavat monet muutkin ympäri maailman <3

Kevään leikkejä

Nähtiin Elinaa ja Herttaa pitkästä aikaa leikkien merkeissä. Metsät ovat täällä sen verran vielä tulvineet, että päätimme lähteä käymään kentällä juoksemassa. Kaukana jyrähteli ukkonen ja pilvet olivat tummat ja uhkaavat, mutta ajattelimme, että hyvin ehditään vielä käydä siellä. Tytöt olivat aivan mielissään, oli tosi hauska katsoa niiden leikkejä. Näillä kolmella leikit menee hirveän hyvin yksiin, kukaan ei jää ulkopuoliseksi vaan kaikki leikkii kaikkien kanssa ja se on ihan huippua!

Olimme jonkin aikaa ehtineet olla kentällä kun ukkonen alkoi olla koko ajan lähempänä ja salamoitakin näkyi. Tytöt ei olleet ukkosesta moksiskaan. Pikku pisarat alkoi tippua niin päätimme lähteä kävelemään meille. Lähdimme kreivin aikaan, sillä kun ehdimme sisälle niin alkoi kaatosade.

Tytöt jatkoi sisällä leikkejä ja nyt leikit olivatkin vähän erilaisia kuten kuvasta näkyy.. Hertalla oli loppunut juoksut pari päivää aiemmin niin ilmeisesti tuoksut oli vielä..

Lelut oli kovassa käytössä, Hertta tutki onnessaan lelukoria ja haki aina uutta lelua. Malttoivat myös vähän poseeratakin.

Nämä kaverukset ei ainakaan ukkosta pelekää :)

Koiratanssin möllikisat

Torstaina oli hallillamme koiratanssin epäviralliset kisat. Kisat oli jaettu aloittelijoihin ja edistyneisiin ja ne luokat olivat sekä freestylessä että HTM:ssä. HTM:ssä oli vain pari kisaajaa ja freestylessä suurin osa. Me kisasimme freestylen aloittelijoissa, jossa oli kolme kisaajaa. Loput olivat edistyneissä, eli jotka ovat kisanneet ennenkin. Tuomarina toimi Ritva Mäntylä.

En käyttänyt Danaa lenkillä ennen esitystä, päätin kokeilla menisikö vielä paremmin jos ei lenkitä. Laitoin esiintymisvaatteet päälle, jotta tulee nekin nyt testattua. Tein saman päivän aikana pohjapiirroksen paperille kehästä ja liikkeistä, että mitä tehdään missäkin ja mistä liikutaan minnekin. Se oli hyvä juttu, se selkiytti paljon.

Vaan kylläpä taas jännitti se oma esiintymisvuoro, kuten aina, vaikka kyseessä olikin vain möllikisat. Näissä kisoissa sai onneksi vielä palkata koiraa ja esitykset videoitiin.

Oli erittäin hyvä testata kisatilannetta tässä vaiheessa, koska virallisiin kisoihin on enää kuukausi. Osa kisaajista esitti koko ohjelmansa ja osa esitti esim. puolet ohjelmasta. Me esitimme koko ohjelmamme. Olimme viimeisenä vuorossa aloittelijoista.

Esitys meni oikeastaan tosi kivasti. Alussa Dana oli yllättävänkin nopea, mutta johtunee myös nakin tuoksusta (otin niitä varalta taskuun mukaan). Ilmeisesti mekkoni kuitenkin vähän hämäsi Danaa, koska se ei tehnyt kasia, vaan kiersi minun toista jalkaa ympäri ja pujottelukin meni vähän niin ja näin, mutta pitää treenata enemmän vielä mekko päällä ja vahvistaa niitä liikkeitä sen kanssa. Toista jalan yli hyppyäkään se ei tehnyt kovin hyvin, mutta sitäkin treenataan tässä vielä sitten. Loppuasennossa Dana sitten lipoi tyypilliseen tapaansa kasvoni ihan viimeisen päälle :D Pari kertaa palkkasin Danan esityksen aikana.

Lähinnä siis pientä pintahiontaa liikkeiden suhteen edessä vielä ennen kisoja. Yllättävän hyvin muistin kehässä sen pohjapiirrokseni ja nyt kehän käyttö oli parempi kuin tähän mennessä treenatessamme. Siinä tuli myös paremmin huomioitua yleisö ja tuomari. 

Katsoimme kaikki hienot esitykset, jonka jälkeen oli vuorossa palkitsemiset ja tuomarin kommentit. Meille tuomari sanoi muun muassa, että hyvä kokonaisuus jossa eri rytmit ja tempo vaihtelevat musiikin mukaan, koiralla häntä heiluu iloisesti, ohjaajan leijonan häntä ja korvat ovat kivat, hyvä yhteistyö, hyvä tilankäyttö ja selkeät alku- ja loppuasennot ja tuomari kysyi vielä, että oliko ne pusut siinä lopussa tarkoitus olla :D

Oli kiva kuulla kommentteja ohjelmasta nyt kun se esitettiin kokonaan. Huomasin niiden epiksien myötä, että pikkuisen muutan paria liikettä sieltä nopeampi-tempoisiksi niin ne sopii paremmin esitykseen. Epiksistä jäi kyllä hyvä mieli, kisoihin ilmoitin Danan vappuna, joten niitä kohti siis!

Vilukylän viluinen lenkki

Kävimme viikko sitten äitini ja koirien kanssa lenkkeilemässä Suomen pisimmässä kylässä, eli Kylmälänkylässä, Muhoksella. Sieltä löytyi mukavasti lenkkipolkuja ja sai käppäillä ihan rauhassa. Kuulimme siellä olevasta luontopolusta, jota lähdimme etsimään. Ajaessamme metsätietä pitkin näimme kauriin pomppivan metsässä, onneksi tytöt ei olleet irti kun olisivat saattaneet hieman innostua..

Vielä taittuu rakkaan vanhuksen askel..

Alkoi harmillisesti satamaan vettä ja sitä satoikin koko loppupäivän. Lähdimme sitä luontopolkua etsiessä kävelemään mettäpolkuja mitä tielle tuli ja vanha muori Minka oli myös ensimmäisellä polulla mukana. Se oli aivan onnessaan kun pääsi mukaan, alussa jopa otti muutaman hölkkä-askeleen. Se haisteli tosi paljon ja kun pieni lumipläntti tuli eteen, niin Minka kävi piehtaroimaan siihen ja Dana seurasi perässä. Reitillä näkyi kauriin kakkakasoja, joita tytöt ihmeissään haisteli. Kun olimme kävelleet melkein pari kilometriä, alkoi Minkasta huomata, että sitä alkaa väsyttää, joten käännyimme takaisin ja veimme Minkan autoon.

Kävimme sitten kävelemässä toisen mettätien, joka oli vähän lyhkäsempi, mutta sen varressa oli ihana pohjavesiallas. Se vesi oli mahtavan kirkasta siinä ja Halti katseli vettä ihmeissään ja leikki kivillä, joita altaan reunoilla oli.

Ajattelimme jo ettemme löydä koko luontopolkua vaan ajaessamme mettätietä takaisin huomasimme kyltin eri tielle ja lähdimme katsomaan vielä sen. Sieltä löytyi muutaman kilometrin mittainen luontopolku. Sitä ei oltu ilmeisesti kovin kuljettu viime aikoina. Alussa polku oli ihan hyvä ja oli kivasti nähtävää reitin varressa, mutta ennen puoltaväliä reitti muuttui vaikeakulkuiseksi, polkua ei oikeastaan enää ollut. Milloin liene polkua on viimeksi kunnostettu. Sääli, ettei sitä ole pidetty kunnossa, siellä olisi varmasti mukava kävellä. Jatkoimme siitä huolimatta matkaa vaikka polkua ei enää ollutkaan ja tuntui kuin olisi tarponut normaalisti metsän mättäillä. Hyvät vedenpitävät kamppeetkin alkoi olla jo märät ja molempia alkoi palella. Kun olimme kävelleet yli puoleenväliin polkua, ei enää reittimerkkejäkään ollut näkyvissä. Päätimme kääntyä takaisin, jotta emme eksy vielä jonnekin metsään. 

Tytötkin olivat saaneet juosta kiitettävästi ja vauhti alkoi vähän rauhoittua. Halti piti meistä koko ajan huolta, se kiersi laumaansa eli meitä ympäri ja tarkkaili ympäristöä, että reitti on selvä. Sanoinkin äidille, että ei kai näiden kanssa voi eksyä.

Täytyy todeta kuitenkin, että ne aiemmat metsäreitit, joilla kävimme, oli paljon mukavempia lenkkeilypolkuja kuin se luontopolku.

Oli mukava päästä autoon ja kotiin lämmittelemään, ja tytöt nukkuivat illan tyytyväisinä.

Lenkkeilyä

Kävimme viime viikolla lenkkeilemässä Elinan, Lumon ja Taikan kanssa Oulunsalossa. Välillä satoi vettäkin, mutta se ei meitä haitannut. Tässä kuvatuksia siltä reissulta:

HTM-kurssi

Olimme reilu viikko sitten Danan kanssa Oulun koirakerhon järjestämällä Katja Tammisen HTM-kurssilla. Katja on Suomen kokeneimpia ja menestyneimpiä HTM-ohjaajia. Koiransa Nevadan kanssa hän on ollut maajoukkueessa vuodesta 2010 ja saavuttanut useita mitaleita arvokisoista, mm. Pohjoismaiden Mestari vuodelta 2014. 

Innostuimme lähtemään kurssille, jotta oppisimme uusia juttuja ja HTM kiinnostaa, kun en ole aikaisempaa kokemusta lajista. Kurssi oli tehokas päivän kestoinen ja täynnä asiaa.

Tässä hieman faktaa HTM:stä.

HTM eli Heelwork to Music on seuraamispainotteista koiratanssia, jossa seuraaminen ja eri positiot (paikat) ovat pääosassa. Vähintään 75% ohjelmasta tulee olla seuraamista. Koiran ja ohjaajan välinen etäisyys ei saa missään ohjelman vaiheessa olla enempää kuin kaksi metriä. Ohjelmassa tulee huomioida enemmän musiikin tulkinta kuin positioiden määrä. Ohjelma, joka sisältää 1-2 laadukasta positiota, ansaitsee korkeammat pisteet kuin ohjelma, jossa on useita epätarkkoja positioita.
Liikkeet eivät saa hallita ohjelmaa vaan huomio tulee olla seuraamisessa. Liikkeitä saa yhdistää ohjelmaan, kunhan ne sopivat musiikkiin ja seuraamista on vähintään 75% ohjelmasta.

Lisää HTM:n säännöistä löytyy kennelliiton sivuilta koiratanssi-osiosta.

Kurssilla opeteltiin eri positioiden opettamista ja tehtiin sekä HTM:n että freestylen valmiit ohjelmat. Oli hauska tehdä koreografiat ja esitykset yhdessä ryhmänä, koska sitä ei juuri tule tehtyä muulloin.

HTM on mielenkiintoinen koiratanssin laji ja voi hyvinkin olla, että tulevaisuudessa jonkun koiran kanssa harrastan sitäkin. Freestyle on tällä hetkellä meille kuitenkin sopivampi, koska Danan kanssa ei juuri olla opeteltu niin tarkkaa ja läheistä seuraamista.    

PK-Jäljestys

Olen tehnyt Haltille pienestä pitäen harjoitusjälkeä samalla kun olen tehnyt Danallekin. Olen haaveillut jäljestyksen aloittamisesta molempien kanssa jo pitkään ja nyt toive vihdoin toteutui. Aloitimme Haltin kanssa tällä viikolla PK-jäljestyksen alkeiskurssin Kempeleessä Koirakoulu Kisman kautta. Sain onneksi sovittua joustavasti treeniajat työvuorojeni mukaan niin, että käyn kahden eri ryhmän kanssa treeneissä, koska teen vuorotyötä enkä pääsisi yhdellä kurssilla joka kerralle.

Jäljestäminen kuuluu on palveluskoiralajeihin, ja siinä voi kilpailla kun koira on suorittanut käyttäytymiskokeen (BH) hyväksytysti. Jäljestäminen on erinomainen laji ikää ja kokoa katsomatta. Jäljestämisessä tehtävänä on etsiä ja jäljestää maavainun avulla ihmisen kulkema jälki ja ilmaista jäljellä olevat jälkikepit. Koiran tulee pystyä jäljestämään eri alustoilla ja erilaisissa sääoloissa.

Palveluskoira-jäljestyksen lisäksi on olemassa metsästyskoirien jäljestyskoe (MEJÄ). Siinä ei jäljestetä ihmisen jälkeä, vaan eläintä. Danan kanssa olemme ilmoittautuneet mejän alkeiskurssille, joka järjestetään tässä kuussa.

Kävimme ensin hieman teoriaa läpi jäljestyksestä ja jäljen teosta ja sitten jokainen siirtyi tekemään omaa jälkeä. Alussa aloitetaan jäljen teko lyhyeltä nurmikolta ja sitten vasta edetään vaikeampaan maastoon kun nurmikolla on tarpeeksi harjoiteltu. Kurssilla ainakin pari ensimmäistä kertaa tehdään nurmikkokentällä. Autotiet ja moottoritie oli siinä nurmikkokentän vieressä. Olihan se varmasti hassu näky kun isolla nurmikkopläntillä ihmiset kyykkivät tasaisessa rivissä ja etenivät pikkuaskelin eteenpäin.

Otettiin siis riittävät etäisyydet toisiin ja alettiin tekemään n.20 m jälkeä. Jäljen alku merkattiin tikulla, tampattiin maata ja siihen asetettiin kasa namuja. Sitten lähdettiin tasaisesti etenemään eteenpäin tampaten maata, tietyllä tekniikalla namuja pudotellen, niitä ei saanut olla liian harvakseltaan vaan tasaisesti. Jäljen loppuun jätettiin sitten paras herkku rasiaan odottelemaan. Siitä jatkettiin matkaa sitten normaalisti kävellen ja oma ja toisten tekemät jäljet kaukaa kiertäen.

Merkkitikku

Jokainen koirakko suoritti yksitellen jäljen. Olin yllättynyt kuinka keskittynyt Halti oli jäljestykseen vaikka ajattelin, että se varmaan kiinnittää huomiota teillä ohimeneviin autoihin kun on luonteeltaan vilkas ja huomioi ympäristöä. Se heti alussa keskittyi ja lähti kulkemaan jälkeä hienosti. Oli tosi mukava seurata kuinka mieluista puuhaa se selvästi oli sille. Tästä on mukava jatkaa.

Saimme kotiläksyksi alkaa vaikeuttamaan hieman jälkeä. Meillä on kahden viikon päästä vasta seuraava kerta, koska töideni puolesta en pääse, mutta mukava kun voimme kuitenkin kotiläksyjen kautta harjoitella.

Minkan syntymäpäivä

Rakas perheenjäsenemme, uskollinen ystävämme Minka täytti nyt vappuna 1.5 jo kunnioitettavat 13 vuotta! <3 Minka on ihana pusuttelija ja maailman iloisin vappuvauvva! Iästään huolimatta Minka poimii vielä lelut suuhun ja etenkin vinkulelut ovat mummelin mieleen.

Olen niin kiitollinen näistä yhteisistä vuosista, Minka on ihana ilopilleri, aina häntä heiluen!