Viikonloppu Syötteellä

Lähdimme viime perjantaina ajelemaan Elinan mökille Pudasjärvelle koirien kera. Tytöt oli kiltisti koko matkan ajan farmarin kontissa. Perille saavuttuamme ja tavarat purettuamme lähdimme käymään lenkillä ja kävelimme n. 7 km lenkin ja tytöt juoksivat innoissaan.

Lauantaina oli huono sää, satoi vähän väliä vettä kaatamalla. Sitten kun se näytti hetkeksi hellittävän, päätimme lähteä Iso-Syötteelle lenkkeilemään. Valitsimme Naavaparran luontopolun reitin, joka on reilut 3 km. Alussa tuli pyöräilijöitä vastaan ja mietittiin, että kuinkahan vilkasta täällä on vaikka autoja ei juuri parkkipaikalla ollutkaan. Metso-patsas tuli siinä heti alussa vastaan ja Dana haukahti sitä, taisi luulla ensin, että oli oikea lintu. Halti myös taisi haukahtaa sille, mutta meni innokkaasti tutkimaan sitä. Polun varrella oli mukavasti patsaita, hirviä, karhua.. Niitä tytöt ei tosin paljon noteeranneet.

 

    

 Dana riemuitsi lumesta

  

 

 

 

Hirvisuolla oli jännä käydä, sillä kun kävelimme sitä kohti, kuului kaukaa joku ääni, joka oli joko hirven tai poron.. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Kävimme Annalankoskella ottamassa kuvia ja muutama koira siinä tuli omistajineen vastaan, muuten saatiin kävellä rauhassa. Dana oli onnessaan kun siellä oli paikoin vielä lunta jäljellä, tyttöhän otti heti tilaisuudesta vaarin ja piehtaroi paljon. Nyt oli kyllä tuhat kertaa helpompi kävellä sitä reittiä verrattuna siihen uuden vuoden reissuun :D Oli kaunis ilma, puolipilvistä ja niin raikas ilma hengittää.

Käytiin juuri hyvään aikaan siellä lenkillä, koska kun saavuttiin autolle, niin alkoi satamaan ja taivas oli jo ihan pilvessä. Koirat oli väsyneitä ja samoin mekin, päätimme lähteä etsimään pizzapaikkaa. Se oli melkoisen työn takana, esimerkiksi kotipizza oli ihan pimeänä ja kun kävimme ovella pälyilemässä niin myyjä aukaisi ne ja sanoi, että siellä ollaan oltu jo 1,5 tuntia ilman sähköä.. Tuuli oli tuolloin jo tosi kova ja vähän jännitti ajella autolla. Menimme lopulta heselle kun siellä oli vielä sähköt. Kun ajelimme keskustasta mökille niin Lyyli-myrsky oli kaatanut puita jo matkan varrella. Oli ihana päästä mökille ja ilta sitten rentouduttiin ja tytötkin nukkuivat pääosin, välillä heräsivät leikkimään.

Sunnuntaina Halti oli tosi väsynyt, en ole koskaan nähnyt sitä niin väsyneenä. Mietin kannattaako sitä ottaa lenkille mukaan, mutta päätin sitten ottaa, koska automatka edessä. Kävimme aamupäivällä reilun 3km lenkin lähimetsässä. Halti lähti kerran jahtaamaan lintua niin otin sen sitten loppulenkin ajaksi varalta kiinni. Halti nukkui sitten sen lenkin jälkeen, muut leikkivät keskenään sisällä. Dana osaa niin hienosti leikkiä pienempien kanssa, sitä on ihana katsoa. Sille opetettiin jo pentuna se, että pienempien kanssa täytyy mennä samalle tasolle, eli käydä maahan.

Sitten siivousten jälkeen olikin aika lähteä kotimatkalle. Oli väsynyttä sakkia kerrassaan!

Punkkihäädöt

Laitoin vapun aikaan ensimmäiset punkkiliuokset tytöille tälle kevättä. Laitan niille Biospotix-liuoksia, koska olen ollut niihin aina tosi tyytyväinen. Muutama vuosi takaperin niitä sai Musteista ja mirreistä, mutta nykyään siellä ei myydä niitä varsinaisia punkinhäätöön tarkoitettuja liuoksia vaan ainoastaan sellaisia kutinaa ehkäiseviä Biospotix-liuoksia. Jotkut EU-direktiivit siinä tuli väliin, ettei niitä punkkien häätöön tarkoitettuja liuoksia enää saanut. Tykästyttiin kuitenkin niin tuohon Biospotixiin siskoni kanssa, että tilataan sitä nykyään Englannista.

Tykkään siitä, että Biospotix on 100% luonnollinen punkkihäätö. Se ei ole koskaan aiheuttanut mitään sivuoireita tytöille. Siskoni koira sai kerran hirveän kutinakohtauksen, kun sille laitettiin apteekista saatavaa punkkiliuosta, mutta kun tätä laitettiin niin ei mitään reaktioita. Voisi siis todeta, että tämä on ihoystävällinenkin.

Danalle ja Minkalle ostan noita isojen koirien liuoksia eli ne on tarkoitettu yli 20 kg painaville koirille. Niitä laitetaan aina kerralla yksi iso pipetti. Haltille ostan tuota tavallista pakettia, jossa annostelu on erilainen, 10-20 kg painoiselle laitetaan kaksi pipettiä. Liuos laitetaan niskasta kohti hännän tyveä. Laitan liuokset aina yötä myöten, että ne ehtii yön vaikuttaa kun tytöt nukkuu eivätkä enää leiki keskenään, ja lisäksi päivä-pari vältetään turkin kastumista. Käsittely toistetaan neljän viikon välein. Valmistetta voi käyttää myös yli 3 kuukauden ikäisille pennuille.

Kerran kävi niin, etten ollut vielä ehtinyt laittaa liuoksia tytöille ja Minkalta löytyi silmäkulmasta punkki. Se punkki oli sen verran syvällä kiinni, etten saanut sitä millään pihdeillä pois. Se oli vasta kiinnittynyt, koska oli aivan pieni ja punainen. Ei sitten auttanut muu kuin lähteä klinikalle ja eläinlääkäri joutui poistamaan sen kirurginveitsellä kun sekään ei saanut sitä pihdeillä pois. Laitoin sitten heti ne liuokset tytöille eikä koko kesänä ollut punkin punkkia.

Tykkään tästä valmisteesta myös siksi, että se suojaa myös muilta ulkoisilta loisilta punkkien lisäksi, esim. kirpuilta ja hyönteisiltä. Huomasin sen etenkin yhtenä kesäpäivänä kun menimme koirien kanssa ulos ja olin laittanut niille vasta liuokset. Ulkona oli paljon hyttysiä ja ne kaikki oli minun kimpussa ja tytöillä ei ollut yhtään. Siinä vaiheessa kyllä teki mieli laittaa jo itsellekin niitä liuoksia! ;)

Kynsien leikkuuta ja lenkkiä

Leikkasin tuossa taas kynnet Haltilta, leikkasin jo aiemmin Danalta ja Minkalta. Pyrin leikkaamaan kynnet niiltä parin-kolmen viikon välein, etteivät hurahda liian pitkiksi. Haltilla on paljon kynsiä leikattavana, nimittäin sillä on sekä edessä että takana kannuskynnet ja takana ne on vieläpä tuplana.

Toiset takana olevat kynnet ovat olleet aina "liimautuneena" yhteen, on aina melko taiteilua leikata näitä, koska eivät meinaa mahtua edes leikkuriin. Kaarevuus asettaa myös omat haasteensa

 Toisessa takajalassa ne ovat erikseen, nämä on helpompi leikata

Kun Halti kävi ensimmäisillä rokotuksilla silloin vuosi sitten niin kysyin samalla eläinlääkäriltä mitä se on mieltä, kannattaako kannuskynnet leikkauttaa pois niin se totesi, että ellei ne vaivaa niin ei kannata. Ne yleensä myös kiinnittyy paremmin käpälään, alussahan ne varsinkin tuntuu aivan irtonaisilta.

Haltilta on suht. helppo leikata noin muuten kynnet, koska olen koittanut alusta alkaen tehdä ne tilanteet sille mahdollisimman miellyttäviksi. Tilanteet on rauhallisia, silittelen ja rapsuttelen sitä samalla ja leikkaan aina pienissä erissä. Makupaloilla palkitsen samalla tietysti. Danan kanssa nimittäin tein sen virheen sen ollessa pentu, etten totuttanut sitä siihen tarpeeksi hyvin niin se leikkaaminen on edelleen hieman haastavaa. Kyllä se leikkuu silti onnistuu yksin ja makupalat auttaa.

Halti on hauska kun siitä aina näkee milloin sitä väsyttää ihan älyttömästi. Luomet painaa ja korvat sojottaa sivusuuntaan, kuten alla olevassa kuvassa

Tässä yritti taistella unta vastaan ja olla tarkkaavaisena

Danahan taas on sellainen, että se näyttää lähes tulkoon aina väsyneeltä ellei olla jossain viipottamassa, luomet luppasee niin maan mahottomasti!

Viimeksi maaliskuussa nähtiin Kaapo-kaveria niin tänään käytiin reipas parin tunnin lenkki metsässä yhdessä ja kaverukset juoksivat aivan tuhannen mielissään. Dana ja Kaapo olisivat halunneet kovasti uimaan ja Kaapo kävikin pulahtamassa, Halti kasteli vähän tassujaan vedessä vaan pysytteli kuivalla maalla. Koitin taas estellä Danaa menemästä veteen, ettei tulisi mitään vesihäntää tai pissatulehdusta. Kokeita ja kaikkea tulossa niin ei passaisi sairastua etenkään siinä mielessä. Oli kiva lenkki hyvässä seurassa!

 Ja "pystykorva" vauhissa.. ;)

 Halti ja Kaapo

 Vettä sattaa vaan ompahan kivvaa!

Rokotukset ja passit

Käytin eilen Haltin vuosikkaan rokotuksilla ja samalla otatin tytöille lemmikkipassit. Lemmikkipassit otan sen takia tytöille kun lähdetään kesäkuun lopussa vaeltamaan Kilpisjärvelle ja käymme samalla pohjois-Norjassa sekä -Ruotsissa niin passit on tarpeen. Jotkut eivät kuulemma välttämättä hanki koiralleen passia sinne lähtiessä, mutta itse en ottaisi sitä riskiä, että koira jääpi sitten sinne rajan taakse karanteeniin tai kuulemma myös ankarat sakot ovat mahdolliset. Passit ovat myös siitä kätevät, että ne ovat voimassa koko koiran eliniän, niin niille on todennäköisesti myöhemminkin tarvetta, koska matkustelen säännöllisesti ulkomaille.

Tytöt odottelee jo reissuun lähtöä ;)

Reissupäivitystä on varmasti tänne sitten myös myöhemmin luvassa. Olen nyt koittanut enemmän lenkkeilyttää tyttöjä asfaltilla (mikä ei täällä kaupungissa varsinkaan tuota hankaluuksia), jotta anturat kovettuisi. Tassut kuitenkin tulevat joutumaan erilaisille koetuksille sillä reissulla ja ensiapu-tarvikkeet on oltava tietysti mukana sitten kaiken varalta. Odotan reissua jo innolla ja niitä henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Olen aikaisemmin käynyt Enontekiöllä, josta matkasin Kautokeinoon, sieltä Kaarasjoen kautta Inariin. Inarissa olen käynyt kahdesti. Käsivarsi on siis jäänyt näkemättä ja nyt vihdoin pääsen näkemään sen näiden neitokaisten kanssa. Pohjoisen visiiteissä tahtoo olla vaan aina se puoli, että haluan aina vaan enemmän muuttaa sinne! Täällä on niin aakeeta laakeeta, että sinne kauneuden keskelle kun menee, ei voi uskoa silmiään..

Palataampas kuitenkin pohjoisesta vielä sille eläinlääkärikäynnille. Luottoeläinlääkärimme siis tarkisti tytöt ja Haltista sanoi, että on oikein sopusuhtainen ja hyväkuntoinen tyttö. Muisteli siinä myös niitä meidän harrastuksia ja se mietti siinä, että mikä se yksi toko olikaan ja sanoin, että se oli se rally-toko niin se nauroi ja kysyi, että mitä siinä tehtiinkään kun ei ole tuttu laji :D Totesi Haltista vielä, että rakenteestakin huomaa että sen kanssa harrastetaan. Danasta totesi, että on pysynyt sopusuhtaisena viime näkemästä asti, että ei tarvitse kyllä mitään huomautella painosta, on juuri ihannepainoinen. Korvia Danalta kuulemma voisi vähän putsailla kun pikkuisen punottivat. Sitten se siinä muisteli Danan harrastuksia ja totesi, että mahtaa olla lukkari täynnä :D

Lemmikkipassit eivät olleet pahanhintaiset kun ne teki toisen toimenpiteen yhteydessä (eli meillä ne oli rokotukset) ja lisäksi on edullisempaa ottaa useammalle koiralle samalla kertaa. Käytännössä sain tavallisen yhden hinnalla nyt kaksi passia kun otin molemmat mukaan klinikalle. Eläinlääkäri kirjoitteli passit ja kyseli reissusta ja hoidettiin ensimmäinen ekinokokki-madotus (milbemax) nyt reissua varten samalla. Eviran määräykset ovat, että lemmikki pitää lääkitä ennen matkaa vähintään kaksi kertaa enintään 28 vrk:n välein. Viimeinen loislääkitys tehdään Suomessa kun matkalta on palattu. Meillä on n. kuukauden kuluttua sitten seuraavat madotukset klinikalla. 

Suunnitelmissa olisi tuolloin myös ottaa Haltilta verinäyte geenitestiä varten. Tulemme testaamaan Haltilta Degeneratiivisen Myelopatian (DM) eli etenevän selkärappeumasairauden geenin. Alunperin geeniä on havaittu olevan saksanpaimenkoirilla, mutta nykyään sitä esiintyy useilla roduilla, kuten welsh corgi pembrokeilla, boksereilla, rhodesiankoirilla yms. Käytännössä kaikilta roduilta on mahdollisuus testata DM-geeni. Lisää tietoa löytyy laboklinin sivuilta.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen Halti ottikin pikku tirsat, oli niin jännää ja paljon hajuja

Ostin nyt etukäteen kisoja varten koiratanssin kisakirjan ja täyttelin valmiiksi, ettei tarvitse sitten kisapäivänä tärisevin käsin siihen koittaa tuhrustaa ;) Vepe-kirjankin kaivelin jo esiin..

Piti napata kuva tytöistä kun makoilivat söpösti lähekkäin. Danahan tykkää nukkua tosi lähellä, Minkan kanssa aina kyhnöttivät vierekkäin vielä silloin kun Minka asui meillä. Dana yritti alkaa unikaveriksi Haltillekin kun se tuli meille pentusena, vaan Halti viihtyy enemmän itsekseen. Sängyn alla se tykkää varsinkin nukkua ja sinnehän Dana ei ole mahtunut aikoihin..

Minkasta ja Danasta taas tämän tyyppisiä kuvia löytyy urakalla:

Siihen aikaan kun meillä sai koirat tulla vielä sängylle.. Ehkä ihan vähän lavastettu tilanne ;)

Ivalossa, uintireissun jälkeen on hyvä lämmitellä yhdessä <3

Tämä kuva saa aina nauramaan :D

Viikonlopun puuhat

Lauantaina lähdimme aamupäivällä Utajärvelle mätsäreihin Elinan ja koirien kera. Ilmoitin molemmat tytöt, vaikka turkki ei ole kummallakaan enää parhaimmillaan kun molemmilla on meneillään turkinlähtö. Sain niille numeroissa sen verran onneksi väliä toisiinsa, että ehdin esittää ne. 

Halti seisoi kivasti kehässä. Tuomari antoi Haltille paremman nauhan ja kehui sen turkkia ja rakennetta, tykkäsi kuulemma tosi paljon. Ainoastaan esiintymiseen tulisi kiinnittää vielä huomiota. Oli siinä kieltämättä välillä sähellystä, kehän laidalla koira alkoi haukkumaan niin Halti hieman häiriintyi siitä.

Kuva fb:sta

Danan esittäminen meni hienosti ja se sai myös paremman nauhan, samalla esiintyi siinä kaksi muuta koiraa. Tuomari tykkäsi Danasta ja kehui erityisesti loistavaa esiintymistä. Sitten minulla olikin kaksi saman nauhan saanutta niin onneksi Elina pelasti tilanteen ja pystyi esittämään Danan, kiitos hänelle. Loppukehät meni ihan mukavasti, emme sijoittuneet sen kummemmin. Hyvää harjoitusta joka tapauksessa aina nämä mätsärit.

Tytöt olivat aika energisellä tuulella niin olikin hyvä kun lähdettiin käymään sen jälkeen koko porukka metsälenkillä. Ilma oli oikein hyvä lenkkiä ajatellen, meillä meni 1,5 h lenkkeillessä ja oli mukavaa! Tytöt leikkivät onnessaan ja juoksivat ympäriinsä. Dana olisi halunnut mennä kovasti uimaan, mutta en tohdi vielä päästää sitä kun vedet on niin hyiset, ettei vaan sairastu..

Enempää kuvia en ehtinytkään sitten napsia kun kamerasta simahti akku..

Dana oli tainnut pyöriä jossain siellä lenkillä, haju ei ollut kovin ruusuinen, joten tyttö joutui pesulle sitten.

Loppuillan tytöt nukkuivat ja olivat aivan sippi, saivat latailla taas akkuja.

MEJÄ

Osallistuimme Danan kanssa tällä viikolla Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen järjestämälle MEJÄ- alkeiskurssille. Kurssi oli hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Siellä oli pääosin noutajia, mutta mukana oli mäyräkoirakin.

Aluksi hieman faktaa mejästä. Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeeseen osallistuvan täytyy olla vähintään 9kk ikäinen. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kokeista en sen tarkemmin tähän nyt laita, mutta kennelliiton sivuilta löytyy MEJÄ-säännöt ja ohjeet.  Perus-periaatteiltaan kokeissa testataan koiran laukauksensieto, jonka jälkeen siirrytään jäljelle. Jäljellä on luokasta riippuen esim. makauksia, kulmia ja katkokulmia, lopuksi on kaato.

Kaikkein suosituin mejässä käytetty rotu on labradorinnoutaja, sitten spanielit ja mäyräkoirat. Uusi asia minulle oli, että mejää voi harrastaa minkä rotuinen koira tahansa, eikä iälläkään ole väliä, kunhan kokeisiin mennessä on täyttänyt sen 9kk. Minulla oli ollut sellainen käsitys, että mejä on tarkoitettu vain metsästyskoirille, hups.. Näin sitä oppii. On kuulemma lappalaisiakin näkynyt kokeissa, tulipa siinä itsellekin mieleen, että mejä voisi olla Haltillekin kivaa puuhaa.

Ensimmäisenä iltana meillä oli teoria-osuus, jossa kävimme läpi asioita mejän harrastamisesta kokeisiin. Kurssilla painotettiin, että muistakaa jarruttaa koirianne jäljellä. Toisena päivänä opettelimme kompassien käyttöä karttojen kanssa, teimme askelpari-mittaukset, näimme esimerkkisuorituksen jäljestämisestä, teimme harjoitusjäljet, kuulimme mejä-tuomarin vinkkejä ja jäljestimme.

Oli hyvä kun metsään mentiin ryhmittäin tekemään ja jäljestämään jäljet. Samalla oppi itsekin miten jälki tehdään ja hommat etenee. Jäljen tekoon tarvitaan verta (esim. naudan veri), sieni & naru, merkkejä (pyykkipojat, kreppinauha tms..), kaato ja valjaat sekä 6m liina.

   Ensimmäisenä jäljen alku merkataan merkillä ja tehdään lähtömakaus (30 x 30cm). Siinä verta kaadetaan sienelle ja hieman makauksellekin. Siitä lähdetään jatkamaan jäljen tekoa niin, että sieni kulkee aina viimeisenä. 10 askelparin välein merkataan reittiä ja sieni kulkee perässä. Jäljelle sijoitetaan eri tapahtumia ja ne pyritään sijoittamaan selkeisiin kohtiin. Makauksien kohdalla sieni veretetään. Jäljen lopussa on loppumakaus ja kaato (yleensä hirvieläimen sorkka), josta koiran tulisi olla kiinnostunut (=haistelee, kantaa, maistelee, mutta EI saa raadella). Joitakin koiria voi alussa jännittää ja pelottaa jälki ja veren haju, mutta harjoittelu ja rohkaisu yleensä auttaa siihen. 

Alussa jäljestetään tuoreita jälkiä, mutta ajan myötä jäljen kannattaa antaa vanheta ennen jäljestämistä. Kurssilla tekemämme jäljet olivat pituuksiltaan n. 200m ja muutaman tunnin vanhoja.

Danalla meni hirmu hyvin jäljestäminen. Dana oli tosi rohkea eikä epäröinyt yhtään vaan meni eteenpäin reippaasti, pääosin ilmavainua käyttäen. Yhden kulmamakauksen Dana ohitti, mutta muuten pysyi hienosti jäljellä, merkitsi makaukset ja kaadosta oli innoissaan (nuoli ja kantoi suussaan tyytyväisenä). Ohjaaja sanoi, että se meni hienosti ja koiralla oli oikein hyvä vauhti. Danasta kuulemma näki, että se koko ajan tiesi, missä jälki kulkee ja minne mennään. Ehkä vielä enemmän saisin ohjaajana koiraa jarruttaa ja makauksilla Dana voisi viipyä kauemmin (sitä voi vahvistaa makupaloilla). Ohjaaja totesi, että eikun syksyllä vaan kokeisiin rohkeasti! Minä vähän kauhistelin, että ei kai me vielä uskalleta. Toisaalta jos treenailisi nyt kesän aikana niin voisihan se olla mahdollista, mutta täytyy katsoa, on suht. paljon nyt meillä kokeita muutenkin tulossa. Oli mukava kuulla, että tuolta voisi saada myös treeniseuraa. Kyllä mejä-kärpänen nyt puraisi meitä, se on tosi kiehtova laji! Varmasti alamme sitä treenaamaan ennen pitkää!

Taipparin hakutreeniä

Keräsin noutajaharrastajia pikku porukan kasaan lauantaina ja lähdettiin treenaamaan noutojuttuja taippareita varten. Toin mukanani linnut, jotka olin ottanut yöksi sulamaan edellisiltana. Treenaamassa oli yksi kultainennoutaja ja käyttis labradori. Dana odotteli autossa kun treenattiin ensin näiden kahden koiran kanssa. Otettiin niiden kanssa noutoa maalla ja vedessä sekä riistaan tutustumista. Lopussa labbis kokeili myös parilla damilla hakua ja se meni hienosti.

Dana hakuruudussa:

Markkeerauslintu

Lopuksi otettiin Danalle hakuruutu. Tavallisesti taippareissa kaikki linnut ovat variksia, mutta koska minulla ei ole niin montaa varista ja muita lintuja taas löytyy, niin ollaan treenattu NOME-kokeen (noutajien metsästyskoe) hakuruudun tyylisesti eli eri linnuilla. Otin kaikki kuusi lintua ja levitin ne kaverin kanssa hakuruutuun. Viime syksynä ollaan viimeksi treenattu linnuilla, joten vähän mietin siinä, että mitähän se Dana sanoo. Kaveri avusti heittämällä markkeerauslinnun. Dana lähti ensin hakemaan sitä, mutta pysähtyi nuuskimaan sitä ja jatkoikin matkaa eteenpäin etsimään muita lintuja. Se markkeerauslintu sattui olemaan vieläpä koskelo, Danan yksi lemppari, niin olin ihmeissäni kun se ei napannutkaan sitä heti, mutta annoin sen tehdä töitä rauhassa ja omalla painollaan. Se kävi hakemassa telekän ensin ja sen jälkeen kun oli palauttanut sen minulle, se kävi hakemassa koskelon ja toi sen minulle.

Sitten löytyi mukavasti kyyhkyä, varista, sorsaa ja kaikki kantoi minulle. Kyyhky on sellainen lintu, että siitä irtoaa usein pikkusulkia kun koira nappaa sen suuhunsa, niin sen vuoksi kaikki koirat ei tykkää noutaa sitä. Viimeinen jäljellä oleva lintu oli korppi ja se oli kaikkein kauimpana ja ihan ruudun sivussa. Korppi haisee usein voimakkaasti ja kaikki koirat eivät siitä hajusta pidä. Dana ei ole onneksi vierastanut kyyhkyä eikä korppia.

Dana ottaa usein vainua maan lisäksi ilmasta, mutta nyt tuulesta ei ollut juuri apua korpin löytymiseen ja Dana oli ihan eri puolella ruutua, niin toimin kuten taippareissakin toimittaisiin ja lähdin kävelemään ruudussa pikkuisen lähemmäs ja lähetin sen sopivammasta paikasta lintua kohti. Se oli hyvä, sillä Dana sai vainun ja löysi linnun lopulta ja kantoi sen painavan mustan raakkusen minulle. Hakuruutu meni siis erittäin hyvin, Dana toi kaikki linnut minulle, vaikka taippareissa riittääkin usein esim. viiden linnun tuonti. Tästä sai hyvää luottamusta taas taippareihin, että kyllä se tyttö osaa, ei ole siitä ainakaan kiinni. Hyvällä innolla myös teki hommia.

Lopuksi noutajat saivat vielä leikkiä keskenään ja sehän oli iloista menoa. Treenien jälkeen lähdimme vielä käymään Danan ja Haltin kanssa lenkillä metsässä ja tytöt juoksivat mielissään. Onneksi alkoi satamaan vasta kun lähdimme ajelemaan kotia kohti. Loppupäivän tytöt olivatkin väsyneitä ja uni maittoi.