MEJÄ

Osallistuimme Danan kanssa tällä viikolla Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen järjestämälle MEJÄ- alkeiskurssille. Kurssi oli hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Siellä oli pääosin noutajia, mutta mukana oli mäyräkoirakin.

Aluksi hieman faktaa mejästä. Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeeseen osallistuvan täytyy olla vähintään 9kk ikäinen. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kokeista en sen tarkemmin tähän nyt laita, mutta kennelliiton sivuilta löytyy MEJÄ-säännöt ja ohjeet.  Perus-periaatteiltaan kokeissa testataan koiran laukauksensieto, jonka jälkeen siirrytään jäljelle. Jäljellä on luokasta riippuen esim. makauksia, kulmia ja katkokulmia, lopuksi on kaato.

Kaikkein suosituin mejässä käytetty rotu on labradorinnoutaja, sitten spanielit ja mäyräkoirat. Uusi asia minulle oli, että mejää voi harrastaa minkä rotuinen koira tahansa, eikä iälläkään ole väliä, kunhan kokeisiin mennessä on täyttänyt sen 9kk. Minulla oli ollut sellainen käsitys, että mejä on tarkoitettu vain metsästyskoirille, hups.. Näin sitä oppii. On kuulemma lappalaisiakin näkynyt kokeissa, tulipa siinä itsellekin mieleen, että mejä voisi olla Haltillekin kivaa puuhaa.

Ensimmäisenä iltana meillä oli teoria-osuus, jossa kävimme läpi asioita mejän harrastamisesta kokeisiin. Kurssilla painotettiin, että muistakaa jarruttaa koirianne jäljellä. Toisena päivänä opettelimme kompassien käyttöä karttojen kanssa, teimme askelpari-mittaukset, näimme esimerkkisuorituksen jäljestämisestä, teimme harjoitusjäljet, kuulimme mejä-tuomarin vinkkejä ja jäljestimme.

Oli hyvä kun metsään mentiin ryhmittäin tekemään ja jäljestämään jäljet. Samalla oppi itsekin miten jälki tehdään ja hommat etenee. Jäljen tekoon tarvitaan verta (esim. naudan veri), sieni & naru, merkkejä (pyykkipojat, kreppinauha tms..), kaato ja valjaat sekä 6m liina.

   Ensimmäisenä jäljen alku merkataan merkillä ja tehdään lähtömakaus (30 x 30cm). Siinä verta kaadetaan sienelle ja hieman makauksellekin. Siitä lähdetään jatkamaan jäljen tekoa niin, että sieni kulkee aina viimeisenä. 10 askelparin välein merkataan reittiä ja sieni kulkee perässä. Jäljelle sijoitetaan eri tapahtumia ja ne pyritään sijoittamaan selkeisiin kohtiin. Makauksien kohdalla sieni veretetään. Jäljen lopussa on loppumakaus ja kaato (yleensä hirvieläimen sorkka), josta koiran tulisi olla kiinnostunut (=haistelee, kantaa, maistelee, mutta EI saa raadella). Joitakin koiria voi alussa jännittää ja pelottaa jälki ja veren haju, mutta harjoittelu ja rohkaisu yleensä auttaa siihen. 

Alussa jäljestetään tuoreita jälkiä, mutta ajan myötä jäljen kannattaa antaa vanheta ennen jäljestämistä. Kurssilla tekemämme jäljet olivat pituuksiltaan n. 200m ja muutaman tunnin vanhoja.

Danalla meni hirmu hyvin jäljestäminen. Dana oli tosi rohkea eikä epäröinyt yhtään vaan meni eteenpäin reippaasti, pääosin ilmavainua käyttäen. Yhden kulmamakauksen Dana ohitti, mutta muuten pysyi hienosti jäljellä, merkitsi makaukset ja kaadosta oli innoissaan (nuoli ja kantoi suussaan tyytyväisenä). Ohjaaja sanoi, että se meni hienosti ja koiralla oli oikein hyvä vauhti. Danasta kuulemma näki, että se koko ajan tiesi, missä jälki kulkee ja minne mennään. Ehkä vielä enemmän saisin ohjaajana koiraa jarruttaa ja makauksilla Dana voisi viipyä kauemmin (sitä voi vahvistaa makupaloilla). Ohjaaja totesi, että eikun syksyllä vaan kokeisiin rohkeasti! Minä vähän kauhistelin, että ei kai me vielä uskalleta. Toisaalta jos treenailisi nyt kesän aikana niin voisihan se olla mahdollista, mutta täytyy katsoa, on suht. paljon nyt meillä kokeita muutenkin tulossa. Oli mukava kuulla, että tuolta voisi saada myös treeniseuraa. Kyllä mejä-kärpänen nyt puraisi meitä, se on tosi kiehtova laji! Varmasti alamme sitä treenaamaan ennen pitkää!