Mejä-kurssi ja eka mejä-koe

Osallistuimme kennelkerhomme järjestämälle mejä-kurssille (=metsästyskoirien jäljestämiskoe, verijälki) Danan kanssa reipas pari viikkoa sitten. Kurssi järjestettiin kahtena iltana Muhoksen maastoissa, ja ohjaajana toimi Riitta Heikkinen. Kurssille otettiin kaiken kaikkiaan neljä koirakkoa. Ensin kokoonnuttiin ampumaradalle käymään läpi vähän teoriaa, jonka jälkeen siirryttiin maastoon tekemään hajuun tutustuminen parille koiralle, jotka eivät olleet mejäilleet aiemmin. Sitten mentiin tekemään yhdessä jäljet, jotka Riitta oli suunnitellut etukäteen GPS-laitteeseen (joka on muuten tosi kätevä!). Jokainen meistä sai vuorollaan merkata ja verettää jäljen. Yritin kysellä Riitalta mahdollisimman paljon mejästä, koska olimme saaneet Danan kanssa samalle viikonlopulle koepaikan kokeeseen ja mejässä ei olla koskaan kisattu. Myöskin treenaaminen on ollut tänä kesänä aika vähäistä.

Dana ja peuran sorkka

Muhoksen kurssin mejä-maastot on aika helppokulkuiset, ei sellaista suopursuista vaan kuivaa kangasmetsää. Siellä myös järjestetään kokeita. Koiralle maasto voi olla siinä mielessä haastavampi kuin esim. sellainen suopursuinen, koska se jäljen haju leviää enemmän tuollaisessa ns. helpossa maastossa. Paljon oppi siinä kun tehtiin muiden jälkiä, etenkin voi-luokan jäljestä tuli saatua hyviä vinkkejä. Lopuksi Riitta teki vielä omalla labbiksellaan voi-luokan näyttöjäljen. Kotiläksyksi tuli opetella kompassin käyttöä, mikä olikin ihan tarpeen muistella.

Toisena päivänä oli sitten vuorossa jälkien ajaminen. Riitta oli suunnitellut Danalle kokeenomaisen jäljen, jonka pituus oli noin 500m. Dana kävi aika kuumana ennen aloitusta. Ohjasin sitä 10m alussa kehoittaen "jälki", ja sitten lopetin ohjaamisen, kuten kokeessakin tehdään. Dana lähti jäljestämään reippaasti, mutta vauhti oli sopiva. Dana välillä pysähtyi ikään kuin kysymään minulta mitä tehdään, mutta jatkoi sitten jäljestämistä kun kehotin että "jälki". Dana jäljesti hyvin, ainoastaan yhden kulmamakauksen oikaisi, mutta ei korjattu sitä, koska jatkoi kuitenkin oikeaan suuntaan kulmalta. Sitten kun Dana tuli kaadolle niin se jopa lipaisi sitä. Olin aivan mielissäni, sillä vuosi sitten treenatessamme sattui se muurahaisepisodi, jonka jälkeen Dana ei ole mielellään enää ottanut sorkkaa suuhun. Nyt kaikki positiiviset eleet sorkkaa kohtaan on minulle enemmän kuin sata jänistä. Kysyin lopuksi Riitalta mitkä pisteet se antaisi tästä jäljestyksestä niin se sanoi, että arviolta 44 pistettä. Kysyin, että eikös Dana käytäkin pääosin ilmavainua, niin Riitta sanoi, että näyttäisi käyttävän vähän molempia, mutta varmistuksen ottaa ilmasta. Riitta piti meille vielä lopuksi sulkeiset mejä-kokeessa muistettavista asioista. Saimme Riitalta peuran sorkan ryhmämme omatoimitreenejä varten, ja se löysi säilytyspaikkansa meidän pakkasesta.

Lauantaina lähdin sitten aamusella ajelemaan kohti Siikalatvaa ja en ottanut Danaa mukaan vielä silloin. Koepaikalla tutustuin ihmisiin ja sai ottaa välipalaa. Sitten kerrottiin ketkä ovat jälkiparit jälkienteossa ja siirryttiin yhdessä parin kanssa ottamaan kartasta kompassilukemat ylös. Riitta kokeen vastaavana ylitoimitsijana oli laittanut minulle ystävällisesti hyvin kokeneen jäljentekijän pariksi, joten olin hyvissä opeissa. Pyysin jälkipariani Kaisaa tarkistamaan vielä ottamani kompassilukemat ja Kaisa neuvoi oman jälkeni piirtämisestä pari asiaa. Sitten nappasimme veret yms. tarvikkeet mukaan ja lähdimme yhdessä tekemään jäljet. Vastasin yhden avo-luokan jäljen teosta ja Kaisa voi-luokan, eli aina ollaan oppaana saman luokan jäljellä, jossa itsekin kisaa, paitsi ei tietenkään omalla jäljellä. Jälkien aloitukset on merkitty maastoon valmiiksi, joten siitä pystyi jo hyvin katsomaan oman jäljen aloituksen. Jäljen alku-lappuun merkittiin aika, jolloin jäljen teko on aloitettu. Voi-luokan jäljen teimme ensin niin, että Kaisa suunnisti ja minä merkkasin ja kuljin veretetyn sienen kanssa perässä. Sovittiin Kaisan kanssa, että laitetaan mielellään enemmän merkkejä kuin liian vähän niin on helpompi sitten opastaa jäljellä ja kun minäkin vasta ensimmäistä kertaa olin oppaana.

Piilomerkkausta tarroilla

Kyllä se voi-luokan jälki on pitkä, ainakin siltä tuntui sitä tehdessä.. Mutta saatiin jälki hyvin tehtyä ja Kaisan GPS-laite oli kyllä kätevä apu myös. Sitten jätettiin vielä kaato-lappu tien lähelle, jotta seuraavana päivänä oppaan on helppo löytää kaadon paikka, kun tuo sorkan paikalleen. Sitten tehtiin samoilla tulilla minun avo-jälki, jolloin vaihdettiin osia. Minä suunnistin askelpareja laskien ja Kaisa merkkasi sekä kulki sienen kanssa perässä. Jännitin suunnistamista, mutta hyvin se sitten onneksi meni. Tein samalla muistiinpanoja paperille tekemästämme jäljestä, jotta olisi sitten helpompi opastaa. Päivä kesti noin 5 tuntia ja ruoka tarjottiin jäljentekijöille.

Sunnuntaina saavuimme anivarhain jälleen Siikalatvaan ja mukana tuli olla koiran rekisterikirja, rokotustodistus, valjaat tai hyvä kaulapanta sekä 6m jälkinaru. Ilmoittauduimme ja maksoin talkooporkkanalla kokeen. Koe aloitettiin ylituomarin puhuttelulla, jossa arvottiin jäljet ja käytiin läpi käytännön asioita. Laukauksensietotesti pidettiin saunan takana, joka herätti hieman hilpeyttä. Jokaisella tuomarilla oli omat alueensa, joiden jälkien tuomarina toimii. Danalta tarkistettiin siru ja mentiin laukauksensietotestiin. Paikkana toimi pieni beach volley-kenttä, jonka toisen päähän puihin koirat kiinnitettiin jäljestysliinojen kanssa ja kentän toiseen päähän ampujan luokse meni omistajat. Sanoin ensin Danalle ajatuksissani "Odota", jolloin minua huomautettiin, että koiraa ei saa jättää käskyn alle. Palasin sitten Danan luo enkä puhunut mitään ja lähdin pois, jotta käsky ei jää päälle. Laukaus tuli ja suurin osa koirista oli aivan hiljaa, joku taisi haukkua aika paljon. Kaikilta hyväksyttiin testi, jolloin porukat alkoi lähteä jälkipaikalle.

Minulla oli opastus ennen omaa vuoroani, mikä oli ihan kiva niin sai sen ainakin heti pois alta. Vein sorkan oikeaan kohtaan ja poistin merkkikrepit loppumakaukselta. Kyselin tuomarilta millaista opastusta hän minulta toivoo ja sitten lähdimme maastoon. Tärkeintä oli, että minä pysyn aina jäljen päällä, vaikka muut hortoilisi missä. Sen onnistumiseksi suuressa roolissa oli juurikin ne piilomerkit, joita oltiin edellisenä päivänä laitettu. Opastus meni yllättävän hyvin, vain yhdessä kohdassa mietin missä jälki kulkee ja olin mennyt pari metriä sen sivuun mutta korjasin sitten sen aika pienellä liikkeellä. Oppaana ollessa tulisi muistaa, että se jäljen päällä oleminen on tärkeintä ja sitä opastettavaa koirakkoa ei passaa liikaa jäädä seuraamaan, ettei se itse jälki jää kakkoseksi.

Jälkeä purkamassa

Sitten oli yksi jälki välissä ja sen jälkeen meidän vuoromme koitti. Jutusteltiin tuomarin kanssa ennen kuin aloitettiin ja huomasin, että minulla kappasi vilu, varmaan jännityksestä. No sitä ei tarvinnut kauaa miettiä kun lähdettiin liikkeelle. Sen 10m ohjasin Danaa alussa kuten sai tehdä ja sitten menin vaan perässä. Ei Danaa tarvinnut juurikaan jarrutella kun se kiersi semmoisia mutkia, että huhheijaa. Ei ollut todellakaan suoraviivaista etenemistä. Yritin mukamas pysyä kartalla jäljen muodosta ja etäisyyksistä, että osaisin makausten lähellä sitten jarruttaa Danaa enemmän vaan pyhpah, sehän oli semmoista menoa, että tipuin hyvin äkkiä kärryiltä missä mennään. Danan ilmavainun ansiosta minä sain semmoista lenkkiä, että etenemistämme voisi kuvailla aika kiemuraiseksi. Kyllähän siinä melko kuuma tuli, ja tuntui että kävelin tuplasti sen jäljen mitä oikeasti käveltiin. Ensimmäisen makauksen muistan kun Dana merkkasi ja hyvin merkkasikin. Sitten jatkettiin matkaa ja tuli eteen aito, tuore hirvenmakaus. Varvut ei olleet vielä nousseet makaukselta, niin tuore se oli. Siitä Dana lähtikin sen hirven jäljille ja ekaa kertaa kun oltiin niin en ollut varma oliko se oikealla jäljellä vai ei, ihan niin hyvin en osannut vielä tulkita Danaa. Dana löysi kuitenkin jäljelle takaisin ja matka jatkui. Myöhemmin Dana lähti taas sen hirven jäljille ja siitä tuli hukka, eli kadotimme jäljen ja olimme turhan kaukana. Sain sitten lähettää Danan uudelleen, ohjata taas 10m alussa ja siitä lähtien meni taas paremmin.

Minähän en missään vaiheessa porissut Danalle mitään ennen kuin tuomari sanoi, että kehota koiraa. Jotenkin oli jäänyt sellainen mielikuva, ettei kannata pahemmin porista koiralle ja tottahan sekin, mutta en tiennyt että missä se raja menee niin olin sitten ihan suu kiinni. Toista makausta en itse huomannut ollenkaan, ja ajattelin, että sekin mahtoi mennä tässä haipakassa ohi. Sitten kompastuin johonkin runkoon yhdessä vaiheessa lentäen naamalleni mättäälle ja tuomari naurahti sanoen, että jahas, ohjaajakin löysi jotain. Kyllä nauratti se tilanne. Ajattelin siinä vaiheessa, että kun tämän kaiken näkis videolta niin siinä olis kyllä hyvää hupia. Selvittiin sitten kuitenkin lopulta kaadolle ja jos joku mieltäni oikein lämmitti niin se kuinka Dana innostui sorkasta, oikein maisteli sitä. Tuomari kiitti ja sain kehua Danaa.

Sitten juteltiin tuomarin kanssa ja kysyin, että olisiko se hukka ollut estettävissä jos olisin hoksannut kehoittaa Danaa siinä vaiheessa kun se lähti jäljeltä niin tuomari sanoi, että olisi ollut. Sitten sanoin, että varmaan merkkasit sinne koeselostukseen, että ohjaajakin teki hyvää jäljestystyötä niin tuomari sanoi, että kyllä, ohjaajakin löysi myös jotain :D Sanoin, että tässä sain nyt sen varmistuksen omille epäilyilleni siitä, että Dana todella on ilmavainuinen koira. Kysyin, että voiko sitä jotenkin opettaa käyttämään enemmän maavainua. Tuomari sanoi, että eipä oikeastaan, kun koira käyttää sitä vainua, jonka on itselleen parhaimmaksi todennut. Hän myös sanoi, ettei se ilmavainuisuus yhtään huonompi ole kuin maavainuisuus, mutta siinä täytyy heittää vähän enemmän lenkkiä sitten jäljellä edetessä. Eli minun lenkityspuoli on ainakin kunnossa. Tuomari kannusti meitä ehdottomasti jatkamaan harrastusta, sillä koira osaa kyllä jäljestää. Lisää vaan treeniä molemmille niin hyvä tulee.

Lähdin sen jälkeen purkamaan sen tekemäni jäljen pois ja jäljen purku tehdään aina lopusta alkua kohti niin näkee piilomerkeistä missä jälki menee. Siinä vaiheessa oli jo tullut sen verran polviin asti ylettyvissä suopursuissa rämpimistä sille päivälle, että rupesi jo vähän väsy iskemään. Sain jäljen purettua ja menin koepaikalle odottelemaan tulostenlukua. Juttelin siinä ihmisten kanssa niin eräs ensikertalainen oli ollut oppaana jäljellä, mutta oli hukannut sen jäljen. Kyllä niitä sattuu ja varmasti etenkin ensikertalaisille. Se riittävä piilomerkkaus on hirveän tärkeää, muuten jäljen voi kadottaa helpostikin. Tulosten lukeminen alkoi ja kaikki kirjoitti lappuihinsa ylös koirakoiden tuloksia sitä mukaa kun niitä lueteltiin. Tuomarit lukivat jokaisen koeselostuksen osallistujien edessä ääneen. 

Koesuorituksen arvostelu

a. Jäljestämishalukkuus 0-6 pisteet: 4

b. Jäljestämisvarmuus 0-12 pisteet: 7

c. Työskentelyn etenevyys 0-10 pisteet: 6

d. Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 pisteet: 12

e. Käyttäytyminen kaadolla 0-3 pisteet: 3

f. Yleisvaikutelma 0-5 pisteet: 4

Laukauksen sieto: Hyväksytty

Pisteet: 36

Palkinto: AVO2

"Lähtömakaus tutkitaan hyvin. Koira aloittaa ilmavainuisen jäljestämisen risteillen jäljen molemmin puolin osin laajahkoin kaarroksin. Mutta merkkaa ensimmäisen makauksen hyvin, kulma tarkasti. Kulman jälkeen jäljen vieressä hirven yöllinen makaus, jota tutkitaan laajoin kaarroksin, ajautuu hukkaan saakka. Osoitetaan jälki, josta toiselle kulmalle, makaus merkataan hyvin, kulma tarkasti. Kolmas osuus jälkitarkempaa jäljestystä. Kaadolle suoraan, joka nuuhkitaan ja jäädään paikoilleen."

Noniin, elikkä oltiin me menty sen toisenkin makauksen luo, vaan se meni minulta kyllä ihan ohi! Olin varmaan siinä vaiheessa jälkeä joku ihmisraunio vaan Danan perässä niin ei mennyt mun aivolohkoon se tapahtuma, haha! Vaan hyvä juttu, että oltiin niistä makauksista suoriuduttu hyvin. Tuomari sanoikin, että tämä koira merkitsi makaukset tarkasti. Hyvä että meidän treenit on menneet ainakin siinä mielessä putkeen. Täytyy vielä perehtyä noihin mejä-kokeen pisteytyksiin paremmin kun ei ollut mitään hajua, että paljonko mistäkin menee pisteitä.

Jäljestysuransa korkannut tytteli

Olin yllättynyt, että saatiin palkintokin; lahjakortti Mustiin ja mirriin. Avo-jäljestäjiä oli yhteensä 8 kpl, joista neljä sai tuloksen. Me tultiin kolmansiksi. Tosi hienosti meni eka koe! Olen tosi tyytyväinen, että saatiin tulos ekasta kokeesta ja vähällä harjoittelulla. Ainoa mikä jäi vähän harmittamaan, oli se oma moka tietty kun ilman sitä olisi voinut tulla puhdas jälki, mutta näin sitä oppii! Opin sen, että saa kehottaa "jälki!" ja sitä kehotusta kannattaakin tehdä ennemmin kuin ottaa hukka, mutta ei tietysti liikaa kehotusta. Vaihtovaatteet myös kannattaa ottaa mukaan koeviikonlopulle. Nyt sattui kyllä hyvä sää kokeeseen, oli pilvistä mutta ei pahemmin satanut. Mejä-kokeissa on mukavan lämmin fiilis ihmisten kesken. Rankka viikonloppuhan se on ja sekin jo pelkästään väsyttää kun koko päivän on ulkona, mutta kyllä se vaan on mukavaa. Sunnuntai-päivän pituus ei ollut ihan kellon ympäri, mutta melkein. Illalla kuudelta pääsi lähtemään kotia kohti. Jäi hyvä fiilis tästä uudesta kokemuksesta, tästä on hyvä jatkaa!

Halti tanssii

Olen ottanut Haltia enemmän tanssitreeneihin nyt kesällä ja koittanut panostaa sen kanssa tanssimiseen. Halti tarvitsee nimenomaan treeniä hallissa olosta, kokeenomaisen tilanteen harjoittelusta ja toisten koirien läsnäolosta. Haltilla on mennyt mukavasti ja ollaan vähän opeteltu uusia juttujakin. Haltille on mukava opettaa uusia asioita kun se tarjoaa niin innokkaasti eri asioita. Se pakittaa jo nyt paremmin kuin Dana ja vadin päällä pyörimisen oppi Halti hetkessä, kun taas olen yrittänyt useamman vuoden opettaa sitä Danalle. Alla olevilla videoilla Halti havainnollistaa nokkeluuttaan. Yritin kuvata samalla kun treenattiin.

Halti on viime aikoina tarjonnut etenkin tuota vadin päällä pyörimistä, pakitusta ja rauhoittavia signaaleita. Näitä kaikkia olen sille opettanut viime aikoina paljon niin se on tosi hauska katsoa kuinka sillä aivot raksuttaa sen miettiessä mistähän mahtaa tulla palkka. Halti on vadin päällä pyöriessään toispuoleinen ja tarjoaa vahvasti kellon suuntaan pyörimistä. Välillä tehdään toiseenkin suuntaan, mutta siinä tarvitsee minun apua eikä tee sitä vielä itsenäisesti. Minun puolesta sen ei tarvitsekaan tehdä sitä kuin yhteen suuntaan. Lihasten monipuolisemman käytön kannalta voidaan tehdä sitä välillä toiseenkin suuntaan treeneissä.

Siskoni opetti Haltille meidän lomareissun aikana pakittamista sivulla ja se meneekin sillä jo tosi hienosti. Muuten ollaan HTM:ssä lähinnä vahvistettu vanhoja positioita, koska Haltilla on jo aika hyvä repertuaari niitä. Nyt onkin sitten kova pohdinta menossa, että kumpaan lajiin ilmoittaisin Haltin syyskuun kisoihin. Danan ilmoitin jo freestyleen. Olen nyt tehnyt myös freestylen koreografiaa sen kanssa läpi ja vähän harmittaa kuinka en ole yhtä rentoutunut enää siinä ohjelmassa kuin olin silloin kun ekan kerran se tanssittiin. Ehkä ryhdistäydyn menemään sen vielä kerran läpi sen kanssa kisoissa ja jos ei toivottua tulosta tule sillä niin alan tekemään uutta koreografiaa uuteen musiikkiin. Siskoni tarjoutui menemään Haltin kanssa HTM:n kisoissa jos kolme ohjelmaa tuntuu liikaisalta minulle. Aika mahti sisko mulla! Täytyy yrittää tehdä päätökset pian. Syksyllä vedetään siskoni kanssa kaksi koiratanssin alkeiskurssia, toinen Oulussa ja toinen Muhoksella. Oulun kurssi meni parissa päivässä jo täyteen ja Muhoksen kurssille ei ole vielä alkanut ilmoittautuminen. Mukava päästä taas kouluttamaan.

Tervajärvellä

Olen katsellut paljon uusia lenkkeilymaastoja, utelias kun olen. Olen niitä myös onnistuneesti löytänytkin. Tervareitistöllä on kyllä aina ihana käydä kun se on niin pitkä ja sinne voi mennä vaikka ja mistä. Tällä kertaa lähdimme Ylikiimingintieltä kohti Tervajärveä. Polkua pitkin oli mukava kävellä ja pian alkoivatkin pitkospuut. Pari fatbikea tuli myös vastaan.

Polulla oli hyvä kävellä ja maasto oli mukavan avaraa. Pian saavuimme laavulle, joka näytti olevan hyväkuntoinen ja huollettu.

 

Järvi oli ihan mukavan kokoinen, mutta sen verran äkkisyvä, ettei tytöt innostautuneet veteen kahlaamaan vaan tyytyivät vain juomaan vettä enimpään janoon. Nättiä ja rauhallista oli, meidän mieleen!

Polulta

Tieltä Tervajärvelle ja takaisin matkaa tuli noin kolme kilometriä. Tervajärveltä Matkajärvelle on reilu pari kilometriä niin täytyy joskus heittää vähän pidempi lenkki ja käydä sielläkin. Käytin sitten tytöt vielä lenkin päätteeksi eräällä veneenlaskupaikalla uimassa niin saivat uida sitten. Oli kyllä mukava paikka tämä, ihanaa aina löytää uusia lenkkipaikkoja ja retkikohteita!

Voi vepeilyt

Voi voi näitä vepen voi-luokan liikkeitä, etenkin näitä uusia. Näiden uusien liikkeiden kanssa ollaan painittu nyt tämä kesä. Kaikkein haastavimmaksi on meillä osoittautunut hukkuvan pelastaminen, vaikka se on aiemmissa luokissa ollut helppo nakki. Nyt sääntömuutoksen myötä koira lähtee rannasta pelastamaan hukkuvaa pelastusrenkaan kanssa ja hukkuva ei räiski vettä, kuten on aiemmin tehnyt, vaan on passiivinen. Tarpeeksi erikoista Danalle on jo se, että se ei uikaan hukkuvan luokse ja ota sitä dummystä kiinni vaan nyt sen pitäisi kiertää hukkuva renkaan kanssa. Ensimmäistä kertaa meidän vepe-harrastushistoriassa Danalla on ollut rannasta lähtemisvaikeuksia. Tämä uusi hukkuvan pelastaminen tuottaa tosissaan päänvaivaa, minun täytyy ehkä vielä miettiä siihen muita opetustapoja.

Toinen epävarmempi liike on pitkän köyden vienti. Siinä myös Danalla on epävarmuutta toisinaan rannasta lähdön kanssa, mutta kyllä se on alkanut ihan kohtuullisesti sujumaan. Minun täytyy aina vaan saada se innostumaan veneestä ja palkkausta tehdä paljolti sieltä, ettei se ranta vedä sitä liikaa. Kohtaavat veneet menee ihan hyvin, tosin veneen "saalistamista" ei olla vielä juurikaan tehty. Nyt ollaan lähinnä opeteltu veneen hahmottamista ja oikeaa lähetyspaikkaa. Poikittainen haku on sujunut aika mukavasti. Siinä olennaista meillä on ollut tehdä lyhyttä matkaa kaukana rannasta, jotta Danalle ei tule kiinnostus lähteä viemään pelastusrengasta rantaan.

Sain työpaikaltani vanhan pelastusrenkaan meidän omatoimitreenailuihin

Ilmoitin ensin Danan elokuun lopun kokeisiin, mutta peruin sen, koska totesin, ettei me olla valmiita kokeisiin ja sinne kokeisiin on turha lähteä räpeltämään. Dana ei myöskään tarvitse erityisesti kisatilanteista kokemusta niin päätin, että me treenataan liikkeet kunnolla ennen kuin lähdetään kokeisiin ja se on tuntunut oikealta päätökseltä. Hätiköimällä ei varmasti saada mitään hyvää aikaiseksi. Nyt treenataan rauhassa liikkeitä ja jos ensi kesänä tuntuu, että ollaan valmiita kokeisiin niin sitten asia erikseen.

Muotokuvia

Kesällä ehdittiin hieman filmailemaankin koiria. Tässä Elinan ottamia kuvia tytöistä, kiitos Elina!

Halti

Halti, Lumo ja Taika

Halti

Kävimme myös Isterinkoskella lenkkeilemässä ja kyllähän niissä maisemissa taas mieli lepäsi. Tytöt tykkäsi kiipeillä kiville minun napsiessa kuvia ja linnut etenkin kiinnostivat tyttöjä kovasti.

Mejäilyä Torniossa

Kävimme juhannuksen tienoilla Haltin kasvattajan Satun luona. Kahvittelimme ensin ja lähdimme sitten tekemään verijäljet Danalle, Haltille ja Piitulle. Satu oli suunnitellut jäljet valmiiksi, joten hän toimi suunnannäyttäjänä ja minä kuljin sienen kanssa perässä. Teimme ensin Haltille, sitten Danalle ja kävimme jälkienteon jälkeen ajamassa ne. Haltin jälki oli n. 450m pituudeltaan ja se oli myös mutkitteleva. Maasto oli myös haastava.

Haltin eteneminen on innokasta, mutta sen perässä on kuitenkin helppo pysyä. Haltin eteneminen on Danaan verrattuna kuitenkin rauhallista ja Halti kulkee aikalailla jäljen päällä. Halti on pitkälti maavainuinen. Halti suoriutui jäljeltä tosi hyvin loppumakaukselle asti.

Danan jälki oli noin 600m, mutta jälki oli suorempi ja maasto helpompi kuin Haltilla. Danan kanssa eteneminen onkin hieman nopeampaa ja välillä täytyy jarrutella. Dana ei kulje suoraan jäljen päällä vaan mutkittelee, mutta olen huomannut, että Dana turvautuu pitkälti ilmavainuun. Danakin löysi lopulta loppumakaukselle. Sen jälkeen lähdimme yhdessä lenkkeilemään Danan, Haltin ja Mallan kanssa. Kylläpä oli Halti mielissään kun näki pitkästä aikaa siskonsa! Halti on aina Mallasta hirmu mielissään, se luottaa Mallaan tosi paljon eikä ole koskaan pitänyt sitä ahdistavana. Haltin on ollut toisinaan vaikea sen toisen koiran hyökkäyksen jälkeen leikkiä tuttujenkin koirien kanssa, koska toisen koiran iholle tuleminen on tuntunut ahdistavalta sen ikävän kokemuksen jälkeen. Mallaan silti Halti luottaa 100%:sesti. Se on aivan ihana asia ja Mallan seura teki Haltille tosi hyvää. Oli aivan ihana seurata näiden touhuja ja tarjota Haltille sitä turvaa, mitä se tarvii!

Tältä näyttää onnellinen Halti

Karvakomppania

 

Tyttöjen riemua

Leikkien jälkeen lähdimme vielä tekemään Piitulle jäljen Satun kanssa. Teimme Piitulle vielä pidemmän jäljen kuin meijän tytöille tehtiin ja heillä oli tarkoituksena käydä ajamassa jälki sitten seuraavana päivänä.

 

Lämmin kiitos Satulle päivästä ja opeista, oli tosi mukavaa!

Kesäkuun tanssikisat

Oulussa järjestettiin tanssikisat 17.6. Lähtökohdat kisailuun oli aika 5/5, sillä Haltia en ollut juuri ehtinyt hallilla mukana kuljettaa ja lisäksi olin ollut sairaana ihan vasta, josta jo luulin olevani parantumassa, vaan kisapäivänä oli jälleen kuumetta. Mietin aamun, että osallistunko kisaan vaan harmitus olisi ollut liian kova jos en olisi päässyt osallistumaan niin nappasin särkylääkkeen ja sen voimalla lähdettiin kisoihin. 

Meni vähän kiireeksi meillä sen saapumisen kanssa ja tuli aika kiire vaihtaa vaatteitakin, koska esiintymisjärjestys oli käänteinen; voi-avo-alo. Esiinnyimme kolmantena koko kisoissa. Ensin oli tosiaan freestyle ja sitten vasta htm. Käytin Danan kehään tutustumassa, mutta ei se juuri haistellut siellä vaan katseli minua. Oli melko huono olo siinä kun oma vuoro tuli ja huomasin aloituksen jälkeen, että minun on pakko skarpata, etten näytä aivan siltä että teen kuolemaa tai jotain. Sitten meni ihan hyvin, ajattelin koko ajan, että tämähän menee jopa yllättävän hyvin.

Kuvat: Taru Vallius

Dana teki uskomattoman hyvin! Vaikka varmasti huomasi, etten ollut ihan kunnossa niin se kyllä loisti. Tämä meidän uusi ohjelma sopii sille jotenkin niin älyttömän hyvin. Tämä oli toinen kisa-esityksemme freestylen avoimessa luokassa. Yhdessä vaiheessa meinasin unohtaa mitä piti tehdä niin siitä tuli vähän sellaista flow:n rikkoontumista, mutta onneksi muistin mitä olikaan tarkoitus tehdä. Se oli sellainen kohta, jonka olin muuttanut juuri ennen kisoja. Olen hirmu tyytyväinen esitykseemme ja odotin, että tällä voisi tulla vaikka kumakin.

 

Ei ihan kumaa tullut, pienestä jäi kiinni. Moni ihmetteli, että miten voi olla ettei siitä tullut kumaa. Tuomaristo oli tiukka ja kaksi tuomaria eivät arvostelleet sanallisesti ketään koirakkoa, sekin oli erikoista. Se on myös harmillista, sillä sitä aina kisaajana kaikkein eniten odottaa, että saisi lukea tuomariston kommentit niin tietäisi missä ohjelman suhteen mennään. Arvostelulajihan tämä on, ei siinä sen kummempaa. Jatkamme kuman tavoittelua ja suurin toiveeni on, että Dana pystyisi vielä vetämään samalla vireellä ja riemulla tulevaisuudessakin ohjelman kuin on vetänyt tähän asti nämä kaksi kertaa.

Tulos: 1. sija FS AVO-EH 160p

Tuomareiden arvostelut:

Mari Owsley: 79/82, 161p

Mirja Ovitz: 80/80, 160p

Heli Nousiainen: Ohjaaja ehkä hieman enemmän esillä kuin koira, siispä voisi sitä tuoda enemmän esille. Liikkeissä olisin toivonut vielä monipuolisuutta. Idea koreografiaan hyvä, muutamalla twistillä lisättynä tulee parempi. Tästä hyvä jatkaa. 76/83, 159p

Voitimme freestylen avoimen luokan pistein 160

Sitten koitti HTM:n vuoro ja jälleen järjestys oli voi-avo-alo. Alokasluokassa Haltin vuoro oli viimeisenä. Kehääntutustumisessa ei käyty, kuten ei yleensäkään käydä. Oma oloni ei ollut hyvä ja mietin onko tämä kisa siltä liikaa vaadittu Haltilta kun en ollut kunnolla sen kanssa ehtinyt treenata hallilla oloa ennen kisoja. Lisäksi Halti ahdistui autossa ollessaan yhdestä koirasta kun koira tuli ihan meidän auton viereen ja Halti ehti vetää haukkuhepulit siitä. Minä sitten kuitenkin ajattelin, että me mennään, ihan vaikka vaan harjoituksen vuoksi. Oli HTM-debyyttimme vuoro.

Halti oli selvästi hämillään esityksessä, pääosin siitä tilanteesta ja palkattomuudesta. Katseli paljon ympärilleen, hidasteli ja jätti tekemättä positioita. Yritin sitten käyttää niitä positioita mitä se teki. Harmi, ettei kaikkia positioita päästy näyttämään, mutta pääasia, että teki jotain kuitenkin hämmennyksestä huolimatta. Freestyle-kohdat tykkäsi tehdä, mikä ei varsinaisena yllätyksenä tullut. Saatiin kuitenkin vietyä ohjelma loppuun ja olin tosi iloinen siitä. Olisi tämä varmasti voinut huonomminkin mennä, joten siinäkin mielessä olen ihan tyytyväinen. Lähtökohdat on aina kuitenkin pidettävä mielessä ja peilattava niihin.

 

Tulos: jaettu 4. sija HTM ALO-H 156,33p

Tuomareiden arvostelut:

Mari Owsley: 76/77, 153p

Mirja Ovitz: 80/80, 160p

Heli Nousiainen: Positioiden tarkkuutta lisättävä, nyt hiukan liikaa meni freestylen puolelle. Biisi mahdollisti temponvaihtoja ja ohjaaja niitä taitavasti käyttikin.76/80, 156p

Olen yllättynyt, että yksi tuomari olisi antanut jopa kuman meille. Hyvin harva sai näissä kisoissa kuman. Olen mennyt nyt kolme kertaa Haltin kanssa kt-kisaohjelman ja Halti on ollut joko hämmentynyt tai kiihtynyt. Kun löydettäis vielä se kultainen keskitie.. Nyt kesällä olen panostanut Haltin hallilla oloon ja en ole ottanut Danaa juurikaan treeneihin, sillä se ei sitä hallilla olo-treeniä tarvi vaan Halti. Onneksi selvisin tanssikisoista vaikka olin sairaana, oli tosi mukava mennä tyttöjen kanssa vaikka kaksi ohjelmaa onkin aika kuumottavaa itselle. Tästä jatkuvat harjoitukset ja samoilla ohjelmilla jatkamme.

 Tytöt poseeraa palkintojen kera, saimme mm. ihanan muumi-kakkulapion