Paimennusviikonloppu Pellossa

Kävimme pari viikkoa sitten tutustumassa lammaspaimennukseen Minnan luona Saajománnussa, Pellossa. Lähdimme Oulusta matkaan lauantaina anivarhain ja tulimme reissun päältä takaisin sunnuntaina illalla. Oli tosi mielenkiintoinen viikonloppu ja opittiin kyllä ihan hirveästi uutta.

Lauantaina Haltilla oli energiaa enemmän ja se näkyi sen innostuneisuudessa. Ensimmäinen tutustuminen tehtiin aitauksessa, jossa lampaita oli n. kolme. Pidin alussa Haltia hihnassa, jolloin pystyin paremmin kontrolloimaan sitä. Haltille piti selkeästi osoittaa mikä on homman nimi ja innostuneisuuteen piti puuttua, mutta oikeastaan se oli vain siinä alussa, aika äkkiä Halti kyllä hoksasi mistä on kyse. Enemmän Halti koki paineistumista, eli pyrki välillä tilanteesta pois, mutta se kuulemma on ihan normaalia ja varsinkin kun kyseessä on pentu ja ensimmäinen kerta.

Se kerta meni kuitenkin ihan hyvin, oikeastaan paremmin kuin osasin edes odottaa. Halti kävi lampailla vielä toisen kerran sen jälkeen, silloin paimennus tehtiin ryhmässä. Otettiin lampaita isompi lauma aitaukseen ja niitä kuljetettiin aitauksesta toiseen. Haltilla meni siinäkin muuten hyvin, mutta paineistui, enkä ensin ymmärtänyt mistä se johtui. Se johtui siitä, että pidin paimensauvaa väärin ja annoin sillä sellaista merkkiä koko ajan Haltille, että ei ihme että se painestui. Paineistuessaan Halti ei esimerkiksi tullut luokse vaikka kutsuin, se lähinnä katsoi vaan ihmeissään minua. Minun olisi pitänyt pitää sitä sauvaa vähän piilossa välillä. Tuli huomattua, kuinka suuri merkitys sillä paimensauvallakin on sille koiralle. Sillä sauvalla ohjaamista pitää alkaa opettelemaan.

Haltin sisko Mallakin oli tutustumassa paimennukseen. Siskokset olivat onnessaan kun saivat leikkiä välillä keskenään, oli kyllä hauska seurata niiden touhuja.

Sunnuntaina Halti kävi jälleen aitauksessa lampailla ja siellä sitä ei tarvinnut enää juuri hihnassa pitääkään, sillä se oli paljon rauhallisempi ja väsyneempi verrattuna lauantaihin. Halti myös teki kaartoja hienosti paimentaessaan ja ei enää ollut niin paineistunut kuten aiemmin. Se alkoi pikkuhiljaa tottua ja päästä kärryille siitä touhusta. Se kerta meni jo suhteellisen luontevasti. Sen jälkeen tehtiin vielä peltopaimennus ryhmässä ja koko lammaslauma otettiin ulos. Otin Haltin aluksi hihnaan, mutta päästin myöhemmin vapaaksi, koska sillä meni ihan hyvin. Sattui aika hurja tilanne kun kävimme rannassa mutkan lampaiden kanssa ja lampaat saivat syödä ja koirat leikkiä. Halti oli siellä lampaiden edessä ja muut koirat lampaiden takana innostuivat niin, että lampaat lähtivät juoksemaan Haltia kohti niin, että tanner tömisi! Minä huusin Haltia ja Halti ensin otti pari juoksuaskelta eteenpäin, vaan taisi todeta, että ei auta, liian lujaa tulevat, niin sehän alkoi haukkumaan paikallaan ja koko lauma pysähtyi!  Me katsottiin toisiamme suut auki, että jo on rohkea pentu! Sitten kun lampaat saatiin rauhassa liikkeelle niin Halti lähti hienosti sivulta ohjaamaan niitä eteenpäin. Olin kyllä aivan ihmeissäni. Harmi, ettei tuosta tilanteesta ole kuvamateriaalia. Jatkettiin joka tapauksessa siitä vielä mehtään, tielle ja sitten takaisin pihapiiriin.

Hienosti sujui Haltin ikäänkin nähden ja saatiin vielä mukavasti palautetta Minnalta. Minna sanoi, että Haltissa on potentiaalia ja sen kanssa kannattaisi käydä paimentamassa enemmänkin. Minna on Haltin äitin, Piitun, kasvattaja ja kertoi että Piitu on kuulemma tehnyt juuri noita pysäytyksiä, jonka Haltikin teki laumalle. Rohkeus on Haltin eduksi noissa hommissa, samoin se itsenäisyys, mutta luoksetuloharjoituksia täytyy vielä lisätä. Niissä paineistumis-tilanteissa luoksetulo on hankalampaa.. Halti on vilkas ja innokas, mutta Minna totesi että mieluummin niin päin, kuin se ettei kiinnostaisi ollenkaan, koska innostuneisuutta voi aina hillitä, mutta on hankala saada sellaista koiraa innostumaan, jota ei kiinnostaisi pätkääkään. Minna sanoi, että Halti on hyvässä lihaskunnossa ja siitä näkee, että se saa paljon liikuntaa.

Danahan oli mukana myös ja sai myös paljon kivoja kommentteja Minnalta. Oli tarkoitus myös testata Danalla paimennusta, mutta se sitten jäi kaiken kiireen keskellä. Kokeillaan joku toinen kerta kun käydään taas paimennuksilla, Danasta voisi ollakin siihenkin hommaan, mistäpä sitä koskaan tietää ellei kokeile.

Samalla reissulla tapasimme vielä Haltin siskon Tildan ensimmäistä kertaa pentulaatikon jälkeen, oli kyllä kiva nähdä! Tilda näytti tykästyvän Danaankin tosi paljon, ne leikkivät kolmestaan hirveästi!

Paimensauvan ajattelin värkätä itse, laitan siitä sitten kuvia kunhan saan vermeet hankittua. Mutta huippu viikonloppu, josta jäi tosi kiva mieli kun pääsi näkemään tätä pikku lappalaista siinä työssä, mihin on jalostettukin! Jatkamme ehdottomasti paimennusta!

Danan uutisia vielä sen verran, että tämän syksyn viimeisiin mahdollisiin taippareihin emme päässeet Danan kanssa, mutta se tietää ensi keväälle sitä, että taipparit ja vesipelastuskokeet ovat heti tähtäimessä meillä. Pääsimme Danan kanssa koiratanssikurssille, joka alkaa ensi viikolla, en malta odottaa!

Pentunäyttely ja muuta ajankohtaista

Hirveästi taas kertynyt juttuja, vaan aika on ollut viime aikoina kortilla, joten hieman viiveellä kirjoittelen.. Kävimme viikko sitten eli 31.8 Haltin kanssa ensimmäisissä näyttelyissä. Näyttelyt järjestettiin Limingassa ja puolivuotias Halti osallistui minipentuluokkaan, joka oli suunnattu 5-7 kk ikäisille pennuille. Suomenlapinkoiria oli ilmoitettu 7, joista narttuja oli 4. Vähän jännitti, että miten käy kun en ollut ehtinyt viimeiseen viikkoon treenata itse Haltia ollenkaan ja emme käyneet lenkillä ennen näyttelyitä. Onneksi sinne tuli myös Haltin kolme sisarusta, jotka saivat leikkiä keskenään ennen kehään menoa. Oli myös hauska huomata kuinka samannäköisiä Halti ja sen sisko Pihka ovatkaan! Niiden olis kyllä pitänyt osallistua parikilpailuun ;)
Halti meni kivasti kehässä, ainostaan kerran haukahti yhdelle koiralle, joka oli ihan kehän reunalla, muuten meni hyvin.

Siskokset Halti ja Pihka

Haltin arvostelu (tuomari Markku Kipinä):
Hyvä koko ja mittasuhteet. Voimakkaammin kulmautunut takaa. Hieman pitkä lanne. Ylälinja saa jäntevöityä. Köyristää hieman lanne-osaa tässä kehitysvaiheessa eikä nosta häntää terhakkaasti selälle. Lupaava turkki. Riittävä kallo. Kuono-osa saa täyttyä. Hyvä purenta. Hyvät silmät. Riittävä kaula. Riittävä sivuliike. Kiva luonne.

Halti sijoittui lopulta PEK3, mikä on hienosti ensimmäiseksi näyttelyksi. Virallista laatuarvostelua ei vielä noin nuorille anneta, mutta mielenkiintoista nähdä sitten myöhemmin, millaisia arvosteluita Halti saa. Halti saisi pitää häntää enemmän selällä, laskee sen usein alas ellei jotain jännää tapahdu ympärillä ja tarvi olla valppaana.. Mutta saa nähdä miten se hännän kantaminen vielä kehittyy tässä, jos kehittyy, mutta pentuhan se vielä on..
Olimme myös kasvattajakehässä mukana kisaamassa ja kasvatit luokassa KP. Kuukauden päästä sitten koittaa lapinkoirien erkkarit, jännää!

Halti voitti muuten heinäkuussa suomenlapinkoirien facebook-ryhmän valokuvakilpailun. Haltin kuva laitettiin ryhmän kansikuvaksi kesän ajaksi.

Tuossa voittokuvassakin Halti vielä kahlailee. Elokuussa lähdimme käymään Hailuodossa päivämatkalla ja siellä kävimme kahdella eri rannalla uimassa. Toisella niistä Halti lähti sitten uimaan ja voi sitä riemua kun se ui! :) Tehtiin varsin niin, ettei päästettykkään Danaa noutamaan, koska Halti luottaa aina siihen että Dana kyllä hakee. Pidettiin Danasta kiinni ja heitettiin dami niin vähän aikaa Halti siinä mietti ja lähti sitten itse hakemaan sitä. Uimatekniikka oli melko hakusessa vielä, mutta kyllä se siitä vielä hioutuu. Ensi kesänä vien Haltin ensimmäistä kertaa vesipelastustreeneihin harjoittelemaan, tähän saakka Halti on ollut katseluoppilaana mukana.

Tänään meillä on ollut Yrjölän puuro-päivä. Tein sitä puuroa nyt ensimmäistä kertaa, ja tein heti kaksi satsia putkeen niin siitä riittää paremmin meidän tytöille. Lisäsin puuron sekaan porkkanaa raastettuna, sekä tarjoiluvaiheessa kermaviiliä, raakaa jauhelihaa ja öljyä (vaihdellen eri öljyjä). Ja tytöille maistui! Yrjölän puurohan toimii hyvänä energia-ja hiilihydraattilähteenä ja toki siihen kannattaa lisätä juuri lihaa ym. niin siitä saa tosi monipuolisen ruoan koiralle. Mukava oli kokeilla välillä jotain erilaista!

Ja vihdoin ja viimein tällä suunnalla järjestetään kasvattajan peruskurssi nyt syksyllä! Aion ilmoittautua sinne heti kun se on mahdollista, sitä on odotettu! :)

Minka on ollut viime aikoina pirteämpi. Minkalla kun meinaa olla niitä hyviä ja huonoja kausia nivelrikon ja sen kroonisen keuhkoputkentulehduksen kanssa.. Mutta nyt on tosiaan ollut parempi kausi meneillään. Minka on liikkunut nyt enemmän ja ollut muutenkin jotenkin reippaampi. Yritän aina hieroa vanhaa muoria kun mahdollista ja se nauttii siitä ihan hirveästi <3 Lisäksi se aina laittaa käpälänsä minun käden päälle ja haluaa kiitoksesi pussailla sitä, on se niin suloinen.. Nivelrikkopotilasta pitäisikin liikuttaa, liikkumattomuus on pahinta ja tekee paljon kankeammaksi..

Danan kanssa tehtiin haku- ja noutotreeniä ennen sorsan aloitusta. Otin treeniriistaksi kuutta eri riistaa; variksen, korpin, koskelon, telekän (oululaisittain ;), haapanan ja heinäsorsan. Dana aivan ihastui telekkään ja koskeloon. Hienosti hakuruudusta nosti kaikki linnut ja se loi minullekin uskoa siihen, että kyllä ne taipparit vielä saadaan läpi. Sellaista reipastahan se Danan työskentely normaalisti onkin, se heinäkuun taippari oli vaan niin hirveä keliolosuhteiltaan.. Ollaan nyt jonotettu taippareihin, vaan aina varasijoilla ollaan ja sieltä on hankala päästä.. Tänä aamuna soitto kävi Kuopiosta, että taippareihin olis vapautunut paikka vaan en mitenkään olisi ehtinyt sinne täältä Oulusta noin lyhyellä varoitusajalla kun aamupäivällä olisi jo alkanut kokeet.. No nyt jonotetaan vielä yksiin taippareihin ja jos ei niihin päästä, niin sitten heti ensi keväänä ilmoitan meidät uudestaan. Kovasti niihin on tunkua..
Dana kävi sorsametällä sillä sorsan aloitusviikolla. Ensimmäisellä kerralla ei tärpännyt, toisella kerralla tärppäsi :)

 

 

 Viikon päästä lähdemme harjoittelemaan lampaiden paimennusta Haltin kanssa Lappiin, Dana lähtee myös mukaan.

NOU0, SOVE1 ja ALO1

Ensimmäinen blogi-kirjoitukseni koskee viime kuun ihan ensimmäisiä kokeitamme, jotka olivat noutajien taipumuskokeet. Kevään olimme valmistautuneet kokeisiin käymällä Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen järjestämällä toko-kurssilla taipumuskokeisiin tähtääville, sekä taipparikurssilla. Taipparikurssi oli ihan mahtava! Sinne vien ehdottomasti jokaisen tulevan noutajani heti kun sellainen järjestetään ja ikää on riittävästi. Kursseilta sai hirveästi vinkkejä koulutukseen. Tuli näiden kurssien aikana myös huomattua, että noutajille on todella paljon eri harrastusmahdollisuuksia. NOME-puoli on kiehtova, toivottavasti joskus pääsisimme sinne Danan kanssa, edes vaikka ALO-luokkaa kokeilemaan. Taipparikurssillahan lokki meinasi tökkiä Danalla kuivalla maalla. Onneksi saimme kurssilta mukaan yhden harjoituslokin. Sillä treenasimme ihan älyttömästi sen kurssin jälkeen ja joka välissä. Vesipelastustreenien jälkeenkin otin lokin esiin ja tein pari noutoharjoitusta. Ei se loppupeleissä paljoa vaatinut, heti kun Dana sai noutaa vedestä niin ei enää tuottanut ongelmia. Sen myötä uskalsin ilmoittaa Danan taipumuskokeisiin. 

Kokeet pidettiin Ylikiimingissä 8.7.2014. Silloin oli jo muutaman päivän ajan ollut ihan mieletön helle, kyllä hirvitti lähteä kokeisiin kun mittari näytti 31c! Olimme aamupäiväryhmässä ja luojan kiitos olimme toisena koevuorossa, koirakkoja oli yhteensä kuusi. Aluksi tuomari puhutteli ja kertoi kokeesta. Samalla pidettiin sosiaalisen käyttäytymisen osio, jolloin tuomari tarkkaili, miten koirakot ovat tilanteessa. Tuomari kävi hieman jututtamassa ja silittämässä jokaista koiraa ja käski meidän tehdä liikkeet toisiamme lähemmäs. Siinä ei ollut mitään ongelmia ja kaikilla meni se osio hyvin. Sitten jokainen lähti vuorollaan yksin suorittamaan kokeen muita tehtäviä. Sain käytettyä Danan vielä uimassa ennen koettamme, mutta kyllä hirvitti se, kuinka kuuma sillä oli ja kuinka kuumana se kävi.. Ensimmäistä koirakkoa seurasimme odottelupaikalta. Katsoin että lokkiosuus meni hyvin, katosivat sen jälkeen metsään. Meni jonkin aikaa, jonka jälkeen tulivat takaisin ja kaikki taputtivat. En ole koskaan ollut taipumuskokeissa, joten ajattelin, että heillä meni varmasti läpi. Ei mennyt.

No sitten oli meidän vuoromme. Meinasihan se jännittää, mutta yritin pitää pään kylmänä ja ajatella, että tässä vaiheessa ei enää ihmeitä tehdä, ainoa mitä voin tehdä, on ohjata parhaani mukaan ja koira tekee työn. Menimme lokki-osuudelle. Kuului laukaus, Dana katseli vain tarkkaavaisena, eli hyvin meni. Sitten veneestä heitettiin lokki ja sain lähettää Danan noutoon. Dana lähti ja haki lokin moitteetta ja toi käteen. Toinen kerta myös meni erittäin hyvin. Osio siis hyväksyttiin ja saimme edetä hakuruutuun. Hakuruutu lähti lupaavasti käyntiin, Dana työskenteli voimakkaasta helteestä huolimatta tarmokkaasti ja sai nostettua kiitettävästi variksia. Dana oli tuonut kuudesta variksesta neljä, joista yksi oli markkeerausvaris. Neljännen variksen kohdalla huomasin, että Danan voimat alkoi hiipua ja oli aivan läkähdyksissä. Sitten tuomari pyysi, että laita hakemaan vielä yksi.. Yleensä siis taippareissa variksia täytyy hakea 4-6, riippuen hakuinnosta. Se yksi varis koitui meidän kohtaloksi sitten. Dana yritti ja yritti, mutta sää hankaloitti kovasti työskentelyä, koska ilma seisoi, eikä vainua saanut oikein mistään. Danan vainu on loistava, mutta jos ilma seisoo paikallaan, on erittäin hankalaa saada vainua linnuista. Yritin ohjata Danaa käsimerkein ja Dana lähti kyllä oikeaan suuntaan, mutta ei saanut vainua ja alkoi selvästi väsyä. Tuomari kyllä antoi minun lähettää Danan useampaan otteeseen uudestaan, mutta yrityksistä huolimatta ei onnistunut. Niimpä tuomari keskeytti kokeen. Saimme koeselostuksen ja tuomari vielä kätteli meidät ja totesi myös, että keliolosuhteet olivat vaativat. Kaikki läsnäolijat taputtivat, se kannustava ilmapiiri on kyllä tosi mukava noissa metsästyspuolen kokeissa. Harmitti ihan älyttömästi ja Dana raukka teki kyllä parhaansa. Onneksi ei sentään saanut lämpöhalvausta. Harmitti myös, että sen yhden variksen jälkeen olisimme todennäköisesti päässeet etenemään jäljelle ja sehän olisi ollut Danalle mieluinen. Kanin kanssakaan sillä ei ole ongelmia.

   Keliolosuhteet olivat tuollaiseen metsästyskokeeseen aivan absurdit. Liene tuloksetkin kertovat sen, yleensä suurin osa koirakoista läpäisee testin, tällä kertaa suurin osa hylättiin.

Tässä meidän koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Hyväksytty.

2. Uimahalu: Menee innokkaasti veteen, ui hyvin ja noutaa molemmat linnut ohjaajalle. Hyväksytty.

3. Hakuinto: Aloittaa haun mukavasti saaden riistoja mukavasti ylös. Loppua kohden hakuinto hiipuu, eikä koira lähde työskentelemään riittävän etäällä löytääkseen riistaa. Hylätty.

4. Noutohalu: Ottaa oma-aloitteisesti linnut. Hyväksytty.

5. Nouto-ote: Hyvät otteet linnuista. Hyväksytty.

6. Palauttaminen: Palauttaa linnut ohjaajalleen. Hyväksytty.

7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Hyväksytty.

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Hakutyössä koiralla riittävä itseluottamus. Hyväksytty.

9. Yhteistyö: Hyvä. Hyväksytty.

10. Yleisvaikutelma: Mukavanoloinen koira, joka suoriutuu helposti vesityöstä. Aloittaa hakutyön mukavasti saaden lähempiä riistoja ylös, loppua kohden into hiipuu, eikä koiraa saada enää työskentelemään, joten tuomari keskeyttää kokeen. Hylätty.

Aluksi olin tietysti pettynyt tuloksesta, mutta saimme paljon kannustuksia jatkoon ja itsekin tajusin, että jos olisi keliolosuhteet olleet erilaiset, niin ihan hyvin olisimme voineet päästä läpi. Ja Dana kyllä pystyy tämän kokeen läpäisemään, siitä olen varma. Siispä nyt katselemme uusia taippareita, josko vielä tälle syksylle pääsisimme ne tekemään. Jos emme, niin sitten ensi keväänä. Niihin kokeisiin tahtoo vaan olla niin kovasti tunkua ja varasijoiltakaan ei tahdo monesti päästä.. Mutta me ei luovuteta! :)

Saman viikon sunnuntaina kävi sitten todella mukava asia, nimittäin Dana läpäisi vesipelastuksen soveltuvuuskokeet läpi ja vieläpä täysin pistein, eli 100p! Soveltuvuuskokeitahan saa yrittää siis kahdesti ja jos ei mene läpi niin vesipelastuksessa ei pääse kilpailemaan. Oli ihan mahtava fiilis ja sää suosi meitä mukavasti tuolloin! Dana niin nautti tekemisestä ja teki liikkeet todella varmasti. Siitä oli hyvä lähteä aloittamaan kisa-uraa. Kaksi viikkoa sen jälkeen Dana nappasi vepe-kokeissa ALO1-tuloksen pisteillä 98! Vielä kun toisen ALO1-tuloksen saisimme niin siirtyisimme avoimeen luokkaan kilpailemaan :)