Näyttelyt, treenit ja reissu

, , No Comments
Olen aivan unohtanut kertoa, että käytiin tuossa uuden vuoden tienoilla reissussa Syötteellä omalla perheellä. Olin kyllä hieman vielä flunssassa sillä reissulla, joten piti koittaa ottaa vähän rauhallisemmin. Käytiin tyttöjen kanssa ihanissa maisemissa lenkeillä, järven jäällä, tunturin huipulla ja lisäksi käytiin kiertämässä Naavaparran luontopolku (3km), mikä osoittautuikin aikamoiseksi reissuksi. Alussa siellä oli helppo kävellä, koska siinä meni selvä polku. Yhdessä vaiheessa kuitenkin polku oli ihan olematon ja hanki oli upottava, lunta oli siellä ihan älyttömästi verrattuna tänne Oulun korkeuksille. Päätettiin kuitenkin äitini, Danan ja Haltin kanssa jatkaa matkaa rämpien lumessa ja usein jouduttiin konttaamaan, koska liikkuminen olisi muuten ollut ihan mahdotonta. Polku näytti siltä, ettei siitä ollut kulkenut kukaan viime aikoina. 

Onneksi polun alkuvaiheessa kohtasimme lumikenkäilijä-pariskunnan ja he menivät meidän edeltä, jolloin meidän oli hieman helpompi edetä. Siitä huolimatta monesti kontattiin siellä, Dana hyppeli lumessa ja Halti upposi lumeen täysin, oltiinhan me näky.. Silti kaikki sinikkäästi tarvottiin eteenpäin ja kuumahan siinä tuli. Välillä eksyttiin lumikenkäilijöiden kanssa reitiltäkin, joten tuli vähän ylimääräistä kiekkaa siinä pyörittyä, vaan onneksi löysimme reitin jälleen. Reittiä oli haastava seurata, koska ne merkit mitkä oli puissa, oli lumen peitossa, eikä niitä erottanut muuten kuin puhdistamalla puiden runkoja lumesta. Oli huippu tunne kun selvittiin reitin loppuun ja lopulta laskettiin, että n. 1,3 km kontattiin ja rämmittiin siellä lumessa.

Tässä kuvia kun reippailimme tunturin huipulla (ei siis sillä luontopolulla):



 Lumesta ei ollut puutetta.. Kaunista katseltavaa





 
Tässä lopputulos

Otin Haltille reissuun mukaan jäljestysliinan, jossa se sai olla pihalla. Monesti sisällä oli sen verran kuuma, että se halusi ulos ja tykkäsi maata lumessa kiepissä. Vanha muori Minkakin oli mukana ja nautti suunnattomasti eri maisemista, välillä innostui aivan juoksemaankin. Dana myös juosta viipotti siellä onnessaan ja piehtaroivat Minkan kanssa lumessa yhdessä tuumin. Oli kyllä mukava reissu kaikin puolin ja se oli Haltin ensimmäinen lomareissu.

 Levollisen näköistä sakkia




Yhtenä iltana käytin Haltia pikku kävelyllä ja oltiin kävelemässä tuossa meidän lähellä jalkakäytävällä. Halti meni yhtäkkiä tienpenkkaan makoilemaan ja työnsi kuonon lumeen. Seurailin sivusta mitä se touhuaa ja kohta sen pää alkoi liikkua lumessa ja tajusin, että siellä on jotain. Käskin Haltin pois ja kun se lähti siitä, päästäinen kipitti pois kuopasta ja vipelsi hankea pitkin pois. En ole hirveän innoissani noista pikku vipeltäjistä, vähän puistatti! Vaan on Haltilla tarkka hajuaisti ja sillä on vähän samat intressit kuin edesmenneellä Ritallamme. Rita teki tuota myös pentuna, pomppi lumessa hajuaistinsa perässä ja koitti pyydystää päästäisiä.

Ollaan käyty paljon nyt järven jäällä lenkillä ja ne on olleet tosi hyviä lenkkejä kun tytöt ovat saaneet juosta vapaina. Joskus siellä on niin paljon lunta, että siellä saa tosissaan tarpoa eteenpäin vaan mikäs sen parempaa liikuntaa kuin hangessa juokseminen. Usein seuranamme on ollut Elina ja Hertta ja vauhtia kolmikolta ei puutu.









Käytiin viikko sitten ohitustreeneissä Danan ja Haltin kanssa. Saimme järjestettyä pienellä porukalla treenit yliopiston parkkipaikalla, joka oli oiva paikka ohitusten harjoitteluun. Otin Danan mukaan ns. rauhalliseksi ohittajaksi muita koiria varten ja Haltin kanssa sitten yritin varsinaisesti treenata sitä ohittamista. Ensin kuljin Danan kanssa siellä muiden toiveiden mukaan, jonka jälkeen otin Haltin treenaamaan. Halti ei sanonut mitään missään vaiheessa ja siihen sai kivasti kontaktia. Lopuksi otimme yhden koiran kanssa ihmisohituksia ja sillä välin muut koirat olivat omissa autoissa. Kohta alkoi kuulua ulvontaa meidän autosta ja kaikki alkoi nauraa, Haltihan se siellä laittoi ääninäytettä :) Meillä oli puhetta siitä, että näille treeneille on kyllä tarvetta, että täytyy kyllä järjestää samanlaiset uudestaan.

Tilasin Haltille netistä kaulaimen, jota testasimme silloin loppiaisen hihnakäytös-koulutuksessa. Sen käyttö on helpottanut Haltin kanssa kulkemista ja vetäminen on rauhoittunut paljonkin, enää ei ole tarvinnut tehdä sitä tempoiluliikettä kun on kaulainta käyttänyt. Löysin mustista ja mirristä hyviä trick & treat-herkkuja, joita on kätevä käyttää koirien ohitustilanteissa. Kun on tarpeeksi isoja herkkuja niin sellainen on kätevä antaa Haltille kontaktista palkaksi kun toinen koira on lähellä. Sitten sillä menee se ohitustilanne ohitse oikeastaan sen herkun jauhamisessa eikä pääse pahasti turhautumaan siitä kun ei pääse toisen koiran luokse.


Kaulain  Tilattu täältä


Tehtiin Haltin, Elinan ja Lumon kanssa pari kertaa näyttelyharjoituksia ennen viime viikon Raahen ryhmänäyttelyitä. Harjoituksissa meni kivasti ja oli hyvä vähän käydä niitä asioita läpi pitkästä aikaa. Lauantaina suuntasimme aamulla Raaheen, ilmoittautuminen alkoi klo 8. En lenkkeilyttänyt Haltia ennen kehään menoa, koska en olisi ehtinyt mitenkään. Edellisenä iltana saivat leikkiä kyllä kolmistaan Lumon ja Danan kanssa. Halti oli selvästi ihmeissään kun tultiin paikan päälle, halusi tarkkailla ympäristön vilinää. Meidän kehämme oli ulkona ja menimme sitten siihen reunalle katselemaan. Halti oli alussa rauhaton ja ylikuormittunut selkeästi. Viime näyttelyistä meillä onkin kulunut aikaa ja Haltilla juuri päättyi juoksut pari päivää ennen näyttelyitä. Halti alkoi pikku hiljaa ymmärtämään mikä on homman nimi ja alkoi ottaa kontaktia ja rauhoittumaan. Kehässä se menikin sitten tosi hienosti ja häntääkin piti kivasti ylhäällä liikkeessä. Siellä kehässä oli melko liukasta, monet kaatuikin siellä hiekotuksesta huolimatta.
Tässä Haltin arvostelu, tuomarina toimi Tapio Kakko ja laatuarvosteluna H eli hyvä:

"Kokonaiskuvaltaan hyvä. Hyvät mittasuhteet, kevyt pitkä kuono ja kapea kallo. Sopivasti kulmautunut edestä, mutta pysty olkavarsi. Hieman pysty lantio. Oikeanmittainen mutta pehmeä peitinkarva. Pohjavilla puuttuu. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu sivulta hieman takaraajat alla, takaa kapeasti edestä kierien. Miellyttävä luonne ja esiintyminen." 
JUN H. Rodunomainen lähestyttäessä.






Tapio kehui vielä Haltin häntää ja sanoi, että Halti on nuori vielä, turkki tulee vielä muuttumaan tuosta. Hyvää kokemusta saatiin taas ja ollaan kyllä tyytyväisiä, hyvä tulos ensimmäisiksi näyttelyiksi! Olen hyvin tyytyväinen tulokseen. Oma kokemukseni on, että hän on tarkka tuomari, joka kiinnittää huomiota liikkeisiin. Hännän kanto ei ole niin tärkeä, ja hän tykkää vahvoista päistä. Olin hänen kehässään jotenkin rennompi kuin aikaisemmissa näyttelyissä, joissa on ollut eri tuomari. Monet tuomarit eivät juuri juttele kehässä, mutta hän jutteli ja se varmasti myös vaikutti siihen, että tuli itsellekin rennompi olo.

 Kuva: Taru Vallius

Odotettu koiratanssikirja "Dancing with dogs" saapui postissa ja olen jo kovasti tutkaillut sitä läpi, sillä minulla on nyt se vaikea vaihe edessä koiratanssin suhteen eli koreografian suunnittelu. Se on onneksi jo aika hyvällä mallilla, mutta muutamia juttuja vielä puuttuu. Noo jospa se siitä pian valmistuu.

Rally-tokoa ollaan nyt Haltin kans treenattu ennen varsinaisten treenien alkamista (alkavat nyt sunnuntaina) ja todella nopeasti se kyllä on oppinut niitä liikkeitä, pystyy ottamaan tosi monta kylttiä kerralla, mutta tietysti aina kertaillaan vanhojakin, jotta oppiminen vahvistuu. Halti on myös todella nopea liikkeissään ja helppo ohjattava, mikä on iso etu. Danan kanssa ollaan nyt myös muisteltu kylttejä, koska Danalla alkaa sunnuntaina ratatreenit, joiden perusteella arvioin sitten meidän mahdollista kilpailuvalmiutta.

Leikkasin Haltilta nyt tassukarvoja lyhyemmäksi kun lumipalloja kertyy ihan mahottomasti tassuihin kun tytöt kahlaa lumessa vähän väliä. Olen koittanut auttaa sitä lumipallojen irrottelussa kun se lumi tahtoo juuttua kahta kauhiammin kiinni jos se itse niitä koittaa nykiä irti. Ainakin siitä karvojen leikkaamisesta pitäisi olla apua tuohon asiaan.

Käytiin jäällä lenkillä tässä yks päivä, oli aika paljon silloin lunta siellä, tässä tulos:

 Saimme alkaa lumipallojen irroitushommiin


 Dana ihmettelee vieressä, että mitä kummaa nuo taas puuhaa

Minka lempipaikassaan :)

Mukavaa loppuviikkoa!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti