Uutisissa

Se haastattelu meistä koiratanssikisoissa tuli jo lehteen ja se kolahti minulle eilen postilaatikkoon. Oli kiva juttu! Kuvat puhukoot puolestaan :)

Ylöjärven sanomat, ke 6.4.2016:

Mukavaa viikonloppua!

Ensimmäinen KUMA koiratanssista!

Meillä oli aika onnistunut reissu viikonloppuna Ylöjärven koiratanssikisoihin, kuten otsikko hieman paljastaa.. Ainahan kisoihin yleensä kannattaa lähteä, mutta tällä kertaa varsinkin kannatti! Tosin kisaamaan lähdimme nyt ehkä vähimmällä treenaamisella koskaan. Koreografiankin sain valmiiksi vain paria viikkoa ennen kisaa ja ohjelma tehtiin läpi varmaan kolme kertaa vain ennen kisaa. Kisoihin lähti kolme meitä pohjoisen vahvistusta. Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Tamperetta ja matka meni jälleen tosi näppärästi kun oli hyvää seuraa. Menimme samaan hotelliin kuin viime kerrallakin, Sokos Hotel Villaan. Hotellissa ihasteltiin kun kaksi karvaista matkustajaa, Dana ja Inna, saapuivat paikalle. Sai Dana rapsuttelujakin kun odotteli, että saamme sisäänkirjauduttua hotelliin. Hotellihuoneessa oli valmiina molemmille koirille omat pussukat, joissa oli luita, lihatikkuja ja kakkapusseja. Lisäksi huoneesta löytyi myös koirille pyyhkeet ja kupit. En hirveästi ehtinyt sen kummemmin miettiä ohjelmaamme perjantaina, vilkaisin kehänkäytön suunnitelmaamme vielä ja lukaisin viime kisojen tuomarikommentit läpi. Tytöt käytettiin vielä ennen nukkumaan menoa kävelyllä Tampereen yliopiston ympäri, joka sijaitsi hotellin lähellä. Yöunet jäi hieman vähäisiksi, mutta onneksi sentään vähän sain nukuttua.

Meillä ei ihan ollut parhaat lähtökohdat kisaamaan, sillä olin ollut sairaana samaisella viikolla. Lisäksi siskoni loukkasi nilkkansa torstaina ja Innalla meni maha sekaisin kisa-aamuna. Kaikesta onneksi selvittiin! Meillä oli suhteellisen aikainen herätys aamulla, koska meidän piti olla kisapaikalla viimeistään klo 9, sillä kisat alkoivat freestylellä klo 9.30 alkaen. Mentiin aamupalalle, jossa oli tunnetusti runsaasti valikoimaa. Sitten kamppeet kasaan ja kohti Ylöjärveä. Koirakoutsin halli oli positiivinen kokemus, kehä oli hieman isompi (16x16m) kuin Dream Team Areena Akaalla. Tekonurmi oli ihan normimittainen, mutta siellä oli pikku roskia vähän siellä täällä. Kehään tutustumisessa Dana löysi sieltä makupalan, jonka nostin sitten ylös, ettei kukaan kesken ohjelman sitä nappaisi. Hallissa kaikki oli aikalailla samassa tilassa, väliseiniä ei ollut. Koirat sai asetettua hyvin häkkeineen hallin laidoille.

Dana oli kuudentena esiintymisvuorossa, luokassamme oli kaiken kaikkiaan yhdeksän kilpailijaa. Tällä kertaa uskalsin jopa katsoa aiempien esityksiä, mitä en oikein aiemmissa kisoissa ole uskaltanut kovin tehdä, etten kasaa turhia paineita itselleni kun niitä on yleensä jo valmiiksi olemassa muutenkin. Ja hienoja esityksiä ne olikin! Sitten tuli meidän vuoro ja yritin olla menemättä liian aikaisin odottamaan vuoroamme. No kuitenkin niin kävi, koska jouduimmekin odottamaan kehään pääsyä pidempään kuin kuvittelin ja siinä vaiheessa kun kuuluttaja vielä sanoi, että "pikku hetki" niin menin palkkaamaan Danan häkille. Tässä myös tiedostin sen, että Dana tulee tietämään missä palkka on, mikä on haaste ja riski. Yleensä en sitä siis sille näytä, ettei se säntää sinne kesken ohjelman, ja jos koira karkaa kehästä niin se on hylätty. Päätin kuitenkin, että pienempi riski se ehkä kuitenkin on kun palkkaan. Se oli niin hyvin siinä kontaktissa kehävuoroa odotellessa, että jos en olisi palkannut sitä siinä, niin se ei olisi saattanut enää keskittyä ohjelmassa tekemään kunnolla.

Alkuasento

Kasia tötsää apuna käyttäen

Vuoromme tuli ja sydän jyskytti kun asetuin alkuasentoon. Sitten pian sen alun jälkeen jännitys laantui ja oli jo rennompi olo tanssia, vaikka kyllähän sitä jännitti. Kuitenkin enempi se keskittyminen meni siihen itse tanssimiseen kuin jännittämiseen, hyvä niin. Esitys meni parhaiten kaikista meidän esityksistä, Dana teki tosi hyvin, suurella innolla ja minä osasin ohjata hyvin enkä säheltänyt omiani. Dana pisti pari lisämaustetta esitykseen, mutta ne oli lähinnä hauskoja ja Danan luonnetta toisaalta hyvin kuvaavia. Esimerkiksi minun jalkojen välistä pujottelussa Dana meni kesken pujottelun kiertämään meidän puun kantoa esittävän tötsän ja tuli sen jälkeen takaisin jatkamaan pujottelua. Sitten oli ns. rally-toko liike "koira maahan, kierrä koiran ympäri", niin Dana päättikin venytellä koko asennon ajan kun minä kiersin sen ympäri. Kerran Dana jäi jotain kohtaa nurtsissa haistelemaan. Myös minua vasten hyppiminen on Danalle mieluista, tai hyppiminen ylipäätään, ja pari ylimääräistä hyppyä ohjelmassa tuli, mutta ei se ole vakavaa, se kuvastaa koiraa ja sen iloista luonnetta. Samoin minun pussailu, jota yritti alussa varsinkin tehdä. Mitään ei jäänyt tekemättä ja kaikki saatiin tehtyä kivasti kappaleen eri kohtiin sopiviksi, olen erittäin tyytyväinen!

Kisakuvista kiitos Jennille

Loppuasento tuli ja meni nappiin ja Dana lähti sitten innoissaan juoksemaan palkkaa kohti, koska oli nähnyt missä sitä säilytin. Onneksi malttoi odottaa loppuun asti! :D Se tuli kuitenkin luokseni, poistuttiin kehästä ja ihmiset siinä taputtivat ja kommentoivat: "ihana heiluva häntä ja iloinen koira!", "Huippu esitys!". Olin aivan täpinöissäni kuinka hyvin meillä meni. Sitten sai rentoutua kun oma vuoro oli ohi ja menin rauhassa palkkaamaan Danan kehuen sitä samalla. Monet tulivat siinä vielä juttelemaan esityksestä ja Danasta, oli tosi mukavaa. Eräs mies kehui, kuinka hyväkuntoinen labbis Dana on. Sitten luokseni tuli kuuluttaja kysymään saisiko minua haastatella paikallislehteen ja suostuin. Sitten kun luokkamme esitykset alkoivat lähestyä loppuaan, olin antanut haastattelun ja lehtikuvat oli otettu, kävin katsomassa pisteet ja kohdallamme luki nro 1. KM 88,67/86,33/175 ja olin aivan että mitäääää! Sitten alettiin riehumaan ja juoksin Danan luo innoissani.

Leijonakaksikko

Luokkavoittajat Dana ja Inna

Avoimessa luokassa kisannut Inna ja siskoni tekivät myös luokkavoiton luokassaan, joten olihan se ihan mieletöntä! Noin yleensä ottaen esityksissä aika moni koira jäi haistelemaan, en tiedä johtuiko sitten siitä alustasta. Sitten koitti Freestylen palkintojenjako ja oli kyllä niin epätodellinen olo, että voiko tämä oikeasti olla totta, niin siistiä! Luokassamme kolme koirakkoa saivat kunniamaininnat. Saimme lahjaksi Tamskin lahjakortin, jonka voi käyttää joihinkin tuleviin koiratanssikisoihin (eli etelän reissua pukkaa) ja lisäksi koira sai lelun, kanafileitä ja ohjaajalle oli suklaalevy. Nam!

ALO-luokan palkitut

 Luokkavoittajat, FS ALO 175p + KM, sij. 1

Freestylen jälkeen koitti HTM ja jäimme vielä katsomaan ALO-luokan HTM:n, jossa oli myös huippuja esityksiä. Samalla sai vähän itse opiskella, sillä jätämme nyt avoimeen päästyämme hetkeksi fs:n vähemmälle, koska opetellaan uusia ja vaativampia temppuja. Alamme sillä välin tutustua HTM:ään ja tähtäämme Oulun kesällä pidettäviin kisoihin. Lähdimme ajelemaan kotia kohti alokasluokan ohjelmien jälkeen, jotta meillä ei menisi kovin myöhään kotiinpaluu. HTM:n avoimessa luokassa kisasi tanssikaverimme ja saimme tiedon kotimatkalla, että hekin voittivat oman luokkansa! Kyllä oli mahtava fiilis, että kolme luokkavoittoa tuli pohjoiseen! Tällaista sattuu niin harvoin, että päätimme, että juhlistamme voitokasta reissua ensi viikolla treeneissä, jonne leivon meille kolmen KUMAn kakun ja pidetään HTM-päivä. OKK:n fb-sivuilla on kollaasi meistä kolmesta pohjoisen voittajasta.

Tuomarikommentit ja pisteet:

Johanna Saariluoma: Pääosin sujuva ja ehjä kokonaisuus. Hyvin rakennettu ohjelma, jossa hyvä, oivaltava alku ja kivasti vastattu musiikin kasvuun! Iloinen ja kivasti toisilleen työskentelevä pari. Liikkeitä jo hyvin hallinnassa, ja koira osasi oikeasti sen mitä esitettiin. 92/87, 179p

Nadja Böckerman: Hieno alokasluokan ohjelma! Koira tekee iloisesti ja tarkasti. Ohjaajalta eleetöntä, kaunista ohjausta ja liikkumista kehässä. Musiikki sopii parille ja sitä on käytetty monipuolisesti ohjelmassa. Muutamat kiellot eivät suuremmin haitanneet sujuvaa kokonaisuutta. 90/87, 177p

Salla Haavisto: Hieno, EHJÄ kokonaisuus! Hyvin ohjattu ja iloinen koira! :) Myös tunnelma välittyi! 84/85, 169p

Ihana kultani!

Koiratanssissa kisaavat labradorit ovat harvinainen näky ainakin Suomen kisakentillä ja ne labradorit on ainakin koiranetin mukaan laskettavissa yhden käden sormilla. Kuinka hienoa mitä nyt on saavutettu! Seuraavaa teemaa täytyy alkaa miettimään, leijonakuningas oli hyvä teema ja hyvin inspiroiva Disney-elokuvia rakastavalle omistajallekin ;) HTM-kappale on jo valittu ja vielä sen suhteen treenaillaan kisoja varten. Sitten Danalla jää koiratanssi vähemmälle kesällä, koska tulee vesipelastuskin kuvioihin, ja Halti tulee sitten enemmän minun kanssa tanssimaan.

Lady Dominan paimennuspäivä Pellossa

Viikko sitten teimme päiväreissun Pelloon Minnan tilalle poropaimennuksen merkeissä. Haltin kasvattaja Satu oli suunnitellut kaikille Karvakatraille yhteisleirin ja leirille saapui mukavasti tuttuja kasvoja. Minna on Haltin emän kasvattaja ja kertoi hieman taustoja niistä asioista. Minna sanoi, että on mahtavaa, että paimennustaipumus on niin vahva moottori näissä pennuissa, koska nykyään sitä on oikeasti lapinkoirissa harmillisen vähän. Toki se on asia, joka tekee näistä pennuista myös haastavia. Menimme Haltin kanssa omalla vuorollamme aitaukseen ja alettiin hommiin. Halti kulki kanssani, mutta ei niin edessä kuin yleensä on kulkenut ja se katseli minua kovasti. Sitten Minna kysyi, onko Halti käynyt milloin poroilla ja sanoin, että vastikään käytiin yhtä poroa paimentamassa. Minna kysyi sattuiko siellä jotain, niin sanoin, että se poro meinasi käydä sen päälle, mutta Halti pääsi siitä asiasta kyllä yli.

Halti tepsutteli siinä reippaasti, mutta välillä hyppi minua vasten. Oli aika jännä juttu, sillä en anna sen tehdä sitä arkielämässä ellen erikseen käske, esim temppuna. Minna huomasi, että Halti yritti dominoida minua sillä tavalla, joten siihen puututtiin heti alkuunsa. En antanut sen enää tehdä sitä ja vaadin sitä tekemään töitä. Ilmeisesti se vain testasi minua, että tarviiko sen tehdä töitä, enkä usko, että se oli kiinni siitä etteikö se olisi halunnut, koska se on tekevä koira. Itseasiassa se teki tuota hyppimistä jo silloin pari viikkoa aiemmin kun käytiin sitä yhtä poroa paimentamassa. En silloin tiennyt mitä se tarkoittaa, joten en puuttunut siihen. Olisiko se sitten jäänyt sillä tavallaan päälle.. Ja mietin nyt lähtikö se sillä kerralla siitä, kun edellisestä paimennuskerrasta poroilla oli kuitenkin jo vuosi aikaa, en tiedä. 

 Hox paimennus-asento alkuvaiheessa (häntä ja korvat)

Aivan uusi juttuhan tässä on nyt joka tapauksessa se, että ennen olen antanut sen paimentaa täysin oma-aloitteisesti, enkä ole juurikaan ohjaillut sitä. Nyt alettiin kelkkaa kääntämään niin, että Haltin on tehtävä töitä minulle, eikä niin, että välillä minulle ja välillä itselleen. Tulevaisuutta ajatellen on tärkeää, että Halti paimentaa minulle eikä aivan itsekseen. Minna sanoi, että en saa sanoa mitään, en edes katsoa sitä, vaan kävellä vaan. Halti nimittäin palkkaantuu siitä, että saa minun huomiota, joten nyt otettiin kaikki pois. Sen oli vaan tehtävä töitä. Jos se hyppäsi vasten, sain puuttua siihen, mutta muuten olin aivan hiljaa.

Hyppii vasten..

Palaute 

Hox paimennus-asennon muutos aiempaan

 

Oli aika vaikea olla katsomatta siihen, mutta kyllä se mukana tuli. Alussa oli selvästi hämillään siitä, kuinka otin vain sellaisen roolin, että puutuin sen riekkumiseen, enkä sitten muuten huomioinut sitä. Ajatteli varmaan, että mikä tuota vaivaa. Se saattoi jäädä joskus jälkeen ja katsella vaan hämmentyneenä tilannetta, esittäen välillä herkkistä. Tuli sitten kuitenkin luokse ja Minna sanoi, että se kyllä lukee laumaa ja kiertää vaikka ei meniskään aina minun edellä. Koko ajan se alkoi ymmärtää paremmin mitä haen siltä ja loppua kohden se vain parani, tuli joitain itsenäisiä kuljetuspätkiäkin vaikka oli niin minun perään ollut. Minna sanoi, että Haltin paimennusasennosta näkee, että sen mielentila on nyt juuri oikea (häntä ja korvat alhaalla). Minna totesi, että Halti on ihanan vietikäs koira ja sen näkee siitä.

 Haltin mietintähetki

Näin kuitenkin Haltista, että kaksi kertaa poroilla oli sille tosi väsyttävää kun oli täytynyt pähkäillä niin paljon. Lampaita kuljetettaessa Halti ei sitten oikein jaksanut enää, joten kerta riitti siellä ja vein sen sitten autoon lepäämään. Se nukahtikin ihan heti, näki että se oli väsynyt.

 Kuljettaa

Minna totesi, että Halti on vahva narttu, oikea Lady Domina, the Bitch, joka testaa mitä saa tehdä. Tämä luonteen vahvuus on pelkästään nähtävissä jo porojen käytöksestä, että ne liikkuivat herkästi vaikkei Halti edes suutaan aukaissut ja oli itse jonkin välimatkan päässä niitä kuljettamassa. Minna sanoi, että se on myös tosi fiksu koira, jolla aivot raksuttaa koko ajan. Se esittää olevansa herkkis vaikkei sitä ole, vaan pikemminkin se on kova koira. Minna sanoi, että se kyllä tiedetään, että Halti osaa varsin hyvin paimentaa, mutta nyt täytyy alkaa keskittymään siihen, miten se tekee työnsä. Haltista kuulemma näkee, että meillä on vahva suhde ja me harrastetaan paljon yhdessä, koska se palkkaantuu jo pelkästään minun läheisyydestä ja eleistä. Halti haki minusta vähän väliä kontaktia ja oli kuuliainen aitauksessa.

Olen tosi tyytyväinen siihen, että puututtiin sellaiseen asiaan, jonka kautta voidaan kehittyä paimentamisessa. Tottahan Halti paimentaa hienosti vaikka oltais vaan menty sinne ja paimennettu vaan kuten ennenkin, mutta hyvä kun nyt löytyi jotain kehittämisen kelpoista ja se otettiin nyt asiaksi. Haltin koko olemuksessa huokui se dominanssin pois ottaminen, muuallakin kuin aitauksessa. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon se dominanssi oikeasti vaikuttaa sen olemuksessa ja sitten kun sitä ei ole. Oli tosi mukava nähdä Haltin sukulaisia omistajineen sekä muitakin koiria, hienoja paimentavia koiria! Kiitos erityisesti Satulle paimennuspäivän järjestämisestä!

Kotimatkalla nukutti makeasti

Palkitsemisia ja tanssahtelua

Tatamitassumme eli Dana on saanut viime aikoina kivoja muistamisia kisamenestyksistään. Dana sai Oulujokilaakson kennelkerholta alla olevan palkinnon luokkanoususta avoimeen luokkaan vesipelastuksessa.

Lisäksi Oulun koirakerho palkitsi Danan vuoden tanssilupauksen toisella sijalla sekä vuoden tanssikoiran kuudennella sijalla hienoin palkinnoin. Katsoin tuota kuvaa jälkikäteen, että voi mahoton kun tuo neitokaiseni on alkanut harmaantua <3 Dana on kyllä sellainen tunteiden tulkki, että ei se ihme.. Mukava fiilis kuitenkin tulee näistä muistamisista, onhan niitä töitä tehtykin kaiken eteen ja kovasti, eihän tällaiset itsestään tule.
Kaikki OKK:n vuoden koirat 2015-tulokset nähtävissä täällä.

Kylläpä tyttöä naurattaa :)

Enpäs ole tainnut täällä muistaa mainitakaan, että saimme Danan kanssa kisapaikan ensi viikon koiratanssikisoihin! Etelän kisoihin on tosi vaikea päästä, niin ihme kävi, että saimme paikan. Tänään tuli iloinen tieto, että tanssikamumme ovat myös päässeet kisoihin, jes!

Meidän koreografian muokkasin ihan uusiksi, oikeastaan vain muutama liike sai jäädä entisestä, mitkä minusta sopii siihen ohjelmaan hyvin ja onnistuu meiltä hyvin. Teimme viikko sitten ohjelman musiikkiin ekan kerran, jolloin jäi paljon tekemättä liikkeitä kun Dana alkoi haistelemaan jotain. Tein sen jälkeen vielä muokkauksen ohjelmaan ja tanssin eilen sen muokatun version ensin yksin musiikkiin. Se meni ihan hyvin, mutta huomasin, että liikkeiden järjestystä täytyy vaihtaa, koska muuten voi tulla liian kiire tietyssä kohdassa. Ideoitiin sitten yhdessä se järjestys uusiksi ja tein Danan kanssa sitten sen musiikkiin. Se meni kyllä mukavasti! Olin jotenkin varma, että kyllä tämä viimeinen virallinen treenikerta ennen kisoja menee penkin alle (kun se yleensä menee) vaan se olikin positiivinen yllätys. Ainoat sähellykset tuli siitä kun en ollut vielä suunnitellut kehän käyttöä ohjelmaan niin se näkyi siinä, että välillä asetuttiin hassusti ns. tuomareihin nähden. Sitten pari kohtaa mietittiin porukalla sujuvammiksi.

Hankin ikeasta sellaisen tötsän, joka olisi Danalle kiertoesine ohjelmassa. Tuo tötsä toimi tosi hyvin, paremmin kuin mikään aiempi, koska on korkeampi kuin ne muut mitä ollaan testattu. Isolle koiralle korkeampi onkin hyvä niin ei tule houkutusta hypätä sen yli. Nyt vaan täytyy tehdä tötsälle ulkonäköön muokkaukset niin se on sitten aivan hyvä. Emme pääse tämän viikon kt-treeneihin Haltin paimennusreissun vuoksi, niin varataan meidän paikallista hallia käyttöön, jotta päästään Danan kanssa vielä treenaamaan ja tekemään musiikkiin. Vielä täytyy ottaa pätkissä ohjelmaa ja treenata samalla palkkaamattomuutta, jotta kestää sitä sitten kisatilanteessa. Itselle myös tietynlaisen varmuuden saavuttaminen ohjelmasta ei olis yhtään pahitteeksi. Toisaalta kiva mennä rennommin mielin kun ei treenaa liikaa ja on vähän sillä ajatuksella, että se menee miten menee. Eihän sitä voi koskaan ennustaa. Vain kisaamalla voi oppia kisaamaan.

Ja lopuksi:

Danan yksi lempi-uniasennoista

Dana on melko hassu tyttö. Se tykkää asettua aina auringonvaloon makaamaan sisällä ja alkoi yksi päivä pähkäilemään, että mites nyt kun tuo peti on tuolla nurkassa. No sehän tassuillaan pukkasi pedin muutama metriä tuohon oven luo aurinkoon ja asettui siihen köllöttelemään, on se melkoinen :)

Eka poropaimennus tälle vuodelle

Kävimme viikonloppuna Haltin kasvattajan, Satun luona Torniossa. Halti sai leikkiä siskonsa kanssa sillä aikaa samalla kun joimme teet sisällä. Lähdimme sitten Satun kanssa käyttämään Haltia poropaimentamassa ensimmäistä kertaa tälle vuodelle tutulle tilalle. Tilalla oli tällä hetkellä yksi poro paimennettavana ja sehän sopi meille hyvin, sillä tärkeintä oli saada tuntumaa taas paimennukseen. Viime poropaimennuskerrasta olikin kulunut jo melkein vuosi aikaa, jolloin Halti suoritti poropaimennuksen taipumustestin hyväksytysti kunniapalkinnon kera.

Kuvista kiitos Satulle

Ensimmäisellä kerralla aitauksessa Haltissa oli havaittavissa väsyneisyyttä, sillä tyttö oli kuitenkin leikkinyt siskonsa kanssa Satun luona hyvän aikaa ennen kuin lähdettiin paimentamaan. Lisäksi Halti oli komentanut tovin porotilan ruotsinlapinkoiraa, joka kävi Haltiin aika kuumana. Väsyneisyys näkyi niin, että se oli hitaampi ja huolimatonkin. Tarkkaili kyllä koko ajan missä poro kulkee, mutta kerran Halti asettui huonoon paikkaan niin, että olivat poron kanssa vastatusten ja poro meinasi tulla päälle. Aitauksessa oli suurimmaksi osaksi uppohanki, joten siinä saatiin molemmat tehdä töitä liikkuaksemme.

Otimme vielä onnistuneen kuljetuspätkän siihen, jonka jälkeen lähdimme kahvi- ja teetauolle. Halti otti sillä välin kauneusunet ja kun heräsi, niin oli heti enemmän oma itsensä. Ilmekin oli virkumpi.

 

Sitten se olikin aivan kuin uudestaan syntynyt ja paimennus meni tosi hyvin. Halti ryhtyi jopa käyttämään haukkua paimennuksen tukena, koska huomasi poron juntturoivan. Haukkua Halti on käyttänyt harvoin paimennuksissa, joten oli hauska nähdä sen haukkuvan. Halti paimensi niin hienosti ja sai poron hyvin liikkumaan. On ihana katsoa kuinka se taipumus on sillä niin verissä ja kun se tekee sitä sydämellään.

 

Taitava pikku paimeneni <3

Poropaimennuksen jälkeen menimme takaisin Satulle ja jätin Haltin sinne hoitoon siksi aikaa kun lähdin käymään Ruotsin puolella. Illalla tulin hakemaan sitä ja siellä tyttö leikki innoissaan siskojensa Mallan ja Tildan kanssa Piitu-emon valvoessa.

Halti, Tilda ja Malla

Piitu-emo ja Halti-tytär

Halti ei olisi millään malttanut lähteä kotiin, kiva reissu siis oli selvästi ollut. Halti nukkuikin koko automatkan ja illan, eikä unesta ollut pulaa. Ensi viikolla lähdemme paimennusreissulle Pelloon.

BAT-treeniä

Järjestimme jälleen BAT-treenit toisen BAT-treenaajan kanssa, jonka kanssa olemme aiemminkin treenanneet näitä juttuja yhdessä. Valitsimme paikaksi ison parkkipaikan, jossa oli hyvä ottaa sopiva etäisyys ja tehdä hieman siedätystreeniä. Siinä jokaisesta suuntautumisesta pois toisesta koirasta omistajaan päin sai palkkaa, eli se oli vähän niinkuin häiriötreeniä. Tässä treenissä koiran vilkuilu toiseen koirakkoon on ihan tarkoituksenmukaista. Sitten kun koira kääntyy omistajaan päin niin palkataan.

 Ärsyke kauempana

Katsoo koirakkoa

Ja sitten hienosti hakee kontaktia

Treeni meni tosi hyvin. Hihna oli löysällä ja Halti oli koko ajan rento. Välillä olisi halunnut lähteä enemmänkin haistelemaan koirakkoa kohti, mutta oltiin sovittu etukäteen, että pysytään koko ajan samoilla paikoilla. Toisella treenaajalla oli kaksi koiraa, joita hän treenautti ja minä treenasin koko ajan Haltilla. Halti haki paljon kontaktia ja välillä koitin heitellä namuja koirakkoa kohti, että huomaisi nekin. Välillä leikitettiin koiria ja liikuteltiin sivuttain, se rentouttaa mukavasti ja toisaalta kiinnittää aina sitten vastapuolen huomion ja tuo vähän lisähaastetta. Kyllä me molemmat oltiin lopulta pikkuisen liikuttu toisiamme kohti, mutta ei paljoa.

Maan haistelua rennosti

Jos koira alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ärsykkeeseen kuin omistajaan niin etäisyys ei ole hyvä. Jos koira huomioi enemmän omistajaansa niin etäisyys on hyvä ja voi vähän lähentyäkin. Lisäksi täytyy huomioida kuinka pitkään koira tuijottaa ärsykettä. Jos pitkään, niin etäisyys on huono. Jos vain vilkaisee, niin etäisyys on hyvä ja voi lähentyä. Oli kyllä hyvä taas treenailla ja seuraavat treenit on meillä taas suunnitteilla.

Perjantaina katselimme illalla sen päiväisiä koiratanssin HTM-esityksiä Cruftsista, maailman suurimmasta koiratapahtumasta. Halti tuli meidän kanssa katselemaan eikä malttanut katsettaan ruudusta irroittaa. Oispa näppärää jos katsomalla voisi oppia ;) Olipa siellä yksi englanninkielinen leijonakuningas-esityskin, oli jännä katsoa kun jotkut toiset tanssivat samaan kappaleeseen, mutta eri tanssityylillä.

Hiihtoa pitkästä aikaa

Kävimme pitkästä aikaa hiihtämässä Haltin kanssa kun viime viikolla oli niin hyvät ilmat. Päätin, että lähdetään käymään tsekkaamassa meidän lähellä oleva reitistö, jonne oli juuri tehty ladut. Mietin kyllä, että kumpi lienee olisi parempi ottaa mukaan, Dana vai Halti. Haltilla nimittäin oli juuri alkanut tärpit ja merkkailu on aina sitten sen mukaista kun taas Danan kanssa meno on sen suhteen helpompaa kun se tekee kerran ne pisut ja sitten voidaan vaan mennä. Toisaalta Halti nauttii ehkä enemmän noista veto- ja vauhtihommista. Päätin sitten, että kokeillaan Haltin kanssa miten se menis.

Alussa Halti merkkaili aika tiheään kuten arvelinkin. Aika hajujen vallassa se siinä kulki, mutta annoin sen merkkailla merkkailtavansa ja sitten kun se oli saanut tehdä sitä tarpeeksi niin se alkoi keskittyä paremmin itse asiaan. Sitten olikin mukava hiihdellä kun ei tarvinnut niin vähän väliä pysähdellä ja Halti nosti vauhdin raviin. Halti osaa hyvin etsiä sopivan paikan minun edestä sivulta, eikä se pahemmin hätkähdä suksista ja sauvoista. Juoksuvyö on näppärä tuossakin hommassa niin koiran saa kiinnitettyä itseen kiinni ja kädet saa olla vapaana. Reitillä oli mukavan rauhallista, ketään ei tullut vastaan.

Lenkin puolivälin jälkeen mentiin jo aika huimaakin vauhtia kun Halti innostui juoksemaan. Halti veti minua tasaisesti eteenpäin ja tuki hienosti minun hiihtoa. Vaikka välillä mentiin niin lujaa, että tuuli vinkui korvissa niin en kaatunut kuitenkaan kertaakaan. Haltilla ei onneksi ole tapana tehdä vauhdista äkkiliikkeitä. Hyvin siis meni tärpeistä huolimatta, toivottavasti kelejä piisaa vielä, että saadaan hiihdellä.

Kaverikoiratoiminta

Osallistuin kaverikoiratoiminnan perehdytystilaisuuteen kuukausi sitten. Perehdytystilaisuudessa täytettiin esitietokaavake ja saatiin infoa kaverikoiratoiminnasta. Perehdytys kesti kaksi tuntia ja sisälsi paljon asiaa. Tilaisuudessa piti täyttää esitietolomake, jossa kysyttiin monenlaisia kysymyksiä koirakkoon liittyen. Kaverikoiratoiminta on Kennelliiton alaista vapaaehtoistoimintaa, jossa koiran avulla tuodaan iloa ja elämyksiä ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta koiran pitoon. Kennelliiton kaverikoirat ja ohjaajat vierailevat eri kohderyhmien kuten lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona. Vierailukohteita voivat olla esimerkiksi päiväkodit, vanhainkodit, koulut, päiväkeskukset ja sairaalat.

Kaverikoiratoiminta on saanut alkunsa käytännön kokemuksien myötä, joiden mukaan pelkällä koiran läsnäololla ja kosketuksella on hyviä vaikutuksia. Toiminnassa ei ole kyse ammattimaisesta terapiasta, vaan toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja arjen piristäminen. Kaverikoirat ovat tavallisia kotikoiria ja heidän omistajansa vapaaehtoisia maallikkoja. Kennelliiton kaverikoirat käyttävät työasunaan oranssia kaverikoirahuivia ja koiranomistajalla on nimikyltti.

Kaverikoiraksi sopii terve, yli 2-vuotias, vieraiden ihmisten kohtaamisesta nauttiva koira. Koiralle on jo kertynyt kokemusta erilaisista ihmisistä, paikoista ja tilanteista. Se ei häkelly erikoisista hajuista, liukkaista lattioista tai yllättävistä liikkeistä ja äänistä. Koiran on itse haluttava ottaa kontakti vieraisiin ihmisiin. Koiran on tultava myös toimeen toisten koirien kanssa, hyvin pienessäkin tilassa. Omistajan on tunnettava koiransa ja sen tausta pennusta saakka. Koiran tulee olla peruskoulutettu. Koiran rodulla tai roduttomuudella ei ole merkitystä.

Kaverikoiraohjaajan on oltava täysi-ikäinen ja hänellä tulee olla vuorovaikutustaitoja ja kykyä toimia ryhmässä. Hänen on myös hallittava koira kaikissa tilanteissa ja osattava ennakoida sen käytöstä. Ohjaajan on oltava joustava ja valmis sitoutumaan toimintaan. Ohjaajalla tulee olla riittävästi aikaa toimintaan, sillä käynnit sijoittuvat pääasiassa iltoihin ja viikonloppuihin. Vierailut kestävät n.45 min. Kaverikoiratoiminnalla tai siinä mukana ololla ei saa mainostaa omaa koiraansa, kenneliään tai itseään. Toiminnan pyyteettömään luonteeseen kuuluu tietynlainen anonyymiys.

On tärkeää muistaa, että kaverikoirakoulutuksessa ei koskaan kouluteta koiraa; koiran tulee jo mukaan lähdettäessä olla ominaisuuksiltaan toimintaan sopiva. Jos omistajalla on epäilys oman koiransa soveltuvuudesta kaverikoiratoimintaan, on parempi jättäytyä toiminnasta pois.

Mikäli on kiinnostunut toiminnasta, kannattaa ottaa yhteyttä oman alueen kaverikoiriin ja tiedustella asiasta lisää. Perehdytystilaisuus on edellytys testiin osallistumiselle. Kävin nyt perehdytystilaisuuden ja testaus olisi sitten edessä Danan kanssa ensi syksynä, koska emme päässeet tämän kevään testauskerralle minun koetoimitsija 1-koulutuksen vuoksi. Ihan kätevä kuitenkin näinkin, ettei perehdytystä tarvitse käydä sitten enää uudestaan vaan päästään sitten suoraan testaukseen. Testauksessa varmistetaan, että omistaja oikeasti tietää, millainen koira hänellä on. Eri kohderyhmistä koiralla ei tarvitse olla etukäteen kokemusta, mutta jos on tiedossa jo valmiiksi koiran kielteinen suhtautuminen ihmisiin jossain tilanteessa, on omistajan hyväksyttävä, ettei koira sovellu kaverikoiraksi.

Haltin viimeinen hihnakoulutuskerta

Meillä oli viimeinen hihnakoulutuskerta Johannan koulutuksessa kuukausi sitten. Sovimme tapaamisen Ouluhallille, josta oli tarkoitus sitten lähteä etenemään vilkkaampaan ympäristöön. Halti oli aluksi aika aktiivisella tuulella, Johanna talutti sitä siinä myös ja näytti kuinka edetään. Sitten minä tulin puikkoihin ja lähdettiin kävelemään marketeille päin. Koko ajan fokus tuli olla koirassa ja tarkkailla sen eleitä. Ennen kaikkea oli tärkeää ennakoida tilanteita, jonka Johanna osasikin paremmin kuin minä, koska vilskettä oli niin paljon ja ei oltu aikoihin oltu niin vilinässä. Kävely meni yllättävänkin hyvin, tilanteiden ennakointi auttoi tosi paljon. Aina kun tiesin, että voi olla haastava lähiohitus niin syötin sille maahan namuja, käänsin kohteelle selkäni ja keskityin täysin Haltiin. Hihna oli löysällä, mutta vähän lyhyemmällä.

Kuvat: Outi Meriruoko

Marketeilla mentiin kävelemään aivan siihen katokseen, josta ihmiset kulkevat kauppaan ja ulos. Vilinää siellä rittikin. Sekin yllätti minut kuinka hyvin se meni. Johanna ohjeisti, että nyt on jatkuvalla syötöllä ohituksia niin nyt jokaisesta onnistuneesta ohituksesta täytyy palkita, eli käytännössä vähän väliä sai olla palkkaamassa. Yksi kinkkinen tilanne siinä vain tuli kun Halti oli minun ja sellaisen aidan välissä ja sieltä aidan välistä oli sitten tulossa sellainen pariskunta suoraan Haltia päin. En ehtinyt ottaa herkkua valmiiksi, enkä ehtinyt väistää tarpeeksi ajoissa ja se pariskunta vaan tuli sieltä vaikka Halti oli siinä edessä. Pariskunta ehti tulla jo liian lähelle niin Halti vähän örisi siinä, mutta vain vähän. Johanna sanoi, että olin liian myöhässä, minun olisi pitänyt olla nopeampi. Harmitti itseä kovasti, mutta niistä sitä oppii. Joskus on paha muutenkin kun kaivelee namuja ja se namu ei sieltä satu äkkiä käteen.

Johanna sanoi, että virheet ohituksissa johtuu lähinnä ohjaajasta. Ja se on aivan totta, olen itsekin huomannut sen käytännössä. Lähdimme siitä jatkamaan marketeiden taakse pitkää suoraa tietä ja siellä koitin olla nopeampi ennakoimaan. Se menikin sitten hyvin ja homma tuntui olevan hanskassa. Koira lähestyi toiselta tieltä ja etsittiin tieltämme sopiva paikka, jonka jälkeen käännyttiin rintamasuunta koiraa kohti. Koira kulki edestämme ja aina kun Halti katsoi minua, palkkasin sitä. Sitten se taas katsoi ensin koiraa, sitten minua ja siitä palkka. Johanna sanoi, että huomaatko, se on päättänyt valita sinut koiran sijaan, ihan loistavaa! Olin aivan haltioissani ja Halti oli aivan rentona. Johanna sanoikin, että kyllä koira saa kiinnostunut olla ja sen on hyvä antaa katsella ja hakea tietoa, mutta tietysti tietyt merkit eleissä tulee tunnistaa jos koira alkaa näyttää huolestumisen merkkejä.

Huomasin pitkin lenkkiä senkin, että minä saatoin joskus tehdä pikku virheen joissain tilanteissa tai palkkaamisen ajoitus ei ollut täydellinen, mutta Halti osasi toimia hienosti siitä huolimatta. Se jos mikä ilostutti minua. Kysyin Johannalta mitä hän on mieltä Haltista, onko Halti epävarma tai reaktiivinen? Johanna sanoi, että epävarmaksi sitä ei oikein voi sanoa, sillä ei se sitä oikein ole. Reaktiivinenkaan ei oikein päde, sillä Haltin käytös ei ole niin voimakasta. Hän sanoi, että Halti on pikemminkin vain reagoiva, mikä voi johtua siitä, ettei sillä oikein ollut kokemusta tietyistä tilanteista, joka on sitten taas johtanut opittuun käytökseen. Juttelimme vielä kaikkea muutakin, mistä minulla oli ollut kysyttävää Johannalta. Lenkki alkoi lähestyä loppuaan ja Johanna sanoi, että hän kyllä jättää hyvillä mielin meidät harjoittelemaan hihnahommia omatoimisesti, ei meillä kuulemma ole mitään hätää. Johanna sanoi, että ollaan menty hirmu paljon eteenpäin ja saan olla ylpeä meistä.

Jäi hirmu hyvä mieli koulutuksesta ja siitä on ollut niin paljon apua! Voin kyllä suositella tuota yksityiskouluttajan ottamista, jos tuntuu, että on jokin ongelma mikä ei vaan tunnu muuten ratkeavan, meille siitä ainakin oli tosi merkittävä apu!