Haltin viimeinen hihnakoulutuskerta

Meillä oli viimeinen hihnakoulutuskerta Johannan koulutuksessa kuukausi sitten. Sovimme tapaamisen Ouluhallille, josta oli tarkoitus sitten lähteä etenemään vilkkaampaan ympäristöön. Halti oli aluksi aika aktiivisella tuulella, Johanna talutti sitä siinä myös ja näytti kuinka edetään. Sitten minä tulin puikkoihin ja lähdettiin kävelemään marketeille päin. Koko ajan fokus tuli olla koirassa ja tarkkailla sen eleitä. Ennen kaikkea oli tärkeää ennakoida tilanteita, jonka Johanna osasikin paremmin kuin minä, koska vilskettä oli niin paljon ja ei oltu aikoihin oltu niin vilinässä. Kävely meni yllättävänkin hyvin, tilanteiden ennakointi auttoi tosi paljon. Aina kun tiesin, että voi olla haastava lähiohitus niin syötin sille maahan namuja, käänsin kohteelle selkäni ja keskityin täysin Haltiin. Hihna oli löysällä, mutta vähän lyhyemmällä.

Kuvat: Outi Meriruoko

Marketeilla mentiin kävelemään aivan siihen katokseen, josta ihmiset kulkevat kauppaan ja ulos. Vilinää siellä rittikin. Sekin yllätti minut kuinka hyvin se meni. Johanna ohjeisti, että nyt on jatkuvalla syötöllä ohituksia niin nyt jokaisesta onnistuneesta ohituksesta täytyy palkita, eli käytännössä vähän väliä sai olla palkkaamassa. Yksi kinkkinen tilanne siinä vain tuli kun Halti oli minun ja sellaisen aidan välissä ja sieltä aidan välistä oli sitten tulossa sellainen pariskunta suoraan Haltia päin. En ehtinyt ottaa herkkua valmiiksi, enkä ehtinyt väistää tarpeeksi ajoissa ja se pariskunta vaan tuli sieltä vaikka Halti oli siinä edessä. Pariskunta ehti tulla jo liian lähelle niin Halti vähän örisi siinä, mutta vain vähän. Johanna sanoi, että olin liian myöhässä, minun olisi pitänyt olla nopeampi. Harmitti itseä kovasti, mutta niistä sitä oppii. Joskus on paha muutenkin kun kaivelee namuja ja se namu ei sieltä satu äkkiä käteen.

Johanna sanoi, että virheet ohituksissa johtuu lähinnä ohjaajasta. Ja se on aivan totta, olen itsekin huomannut sen käytännössä. Lähdimme siitä jatkamaan marketeiden taakse pitkää suoraa tietä ja siellä koitin olla nopeampi ennakoimaan. Se menikin sitten hyvin ja homma tuntui olevan hanskassa. Koira lähestyi toiselta tieltä ja etsittiin tieltämme sopiva paikka, jonka jälkeen käännyttiin rintamasuunta koiraa kohti. Koira kulki edestämme ja aina kun Halti katsoi minua, palkkasin sitä. Sitten se taas katsoi ensin koiraa, sitten minua ja siitä palkka. Johanna sanoi, että huomaatko, se on päättänyt valita sinut koiran sijaan, ihan loistavaa! Olin aivan haltioissani ja Halti oli aivan rentona. Johanna sanoikin, että kyllä koira saa kiinnostunut olla ja sen on hyvä antaa katsella ja hakea tietoa, mutta tietysti tietyt merkit eleissä tulee tunnistaa jos koira alkaa näyttää huolestumisen merkkejä.

Huomasin pitkin lenkkiä senkin, että minä saatoin joskus tehdä pikku virheen joissain tilanteissa tai palkkaamisen ajoitus ei ollut täydellinen, mutta Halti osasi toimia hienosti siitä huolimatta. Se jos mikä ilostutti minua. Kysyin Johannalta mitä hän on mieltä Haltista, onko Halti epävarma tai reaktiivinen? Johanna sanoi, että epävarmaksi sitä ei oikein voi sanoa, sillä ei se sitä oikein ole. Reaktiivinenkaan ei oikein päde, sillä Haltin käytös ei ole niin voimakasta. Hän sanoi, että Halti on pikemminkin vain reagoiva, mikä voi johtua siitä, ettei sillä oikein ollut kokemusta tietyistä tilanteista, joka on sitten taas johtanut opittuun käytökseen. Juttelimme vielä kaikkea muutakin, mistä minulla oli ollut kysyttävää Johannalta. Lenkki alkoi lähestyä loppuaan ja Johanna sanoi, että hän kyllä jättää hyvillä mielin meidät harjoittelemaan hihnahommia omatoimisesti, ei meillä kuulemma ole mitään hätää. Johanna sanoi, että ollaan menty hirmu paljon eteenpäin ja saan olla ylpeä meistä.

Jäi hirmu hyvä mieli koulutuksesta ja siitä on ollut niin paljon apua! Voin kyllä suositella tuota yksityiskouluttajan ottamista, jos tuntuu, että on jokin ongelma mikä ei vaan tunnu muuten ratkeavan, meille siitä ainakin oli tosi merkittävä apu!