keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Aina jaksaa aksata!

Lähdettiin lokakuussa ex-tempore Haltin kanssa agilitykisoihin, joissa siskoni kisasi cottoninsa kanssa. Halusin nähdä agilitykisoja livenä ja samalla mittauttaa Haltin. Olin ostanut kisakirjan ilmoittautumispisteestä ja täyttänyt siihen Haltin tiedot. Tuomari ehtikin aika pian mittaamaan ja vein sille Haltin mitattavaksi. Tuomari tarkisti tiedot ja mittasi Haltin. Oli hyvä kokemus, tuomari lähestyi nätisti kepin kanssa ja tutkaili mittaa. Totesi sitten, että tämä on ihan selvä maksi ja merkitsi sen kisakirjaan.

Kisakirja

Olin ajatellut viettää hieman hiljaisempaa eloa harrastusten suhteen nyt syksyllä muiden elämänkiireiden vuoksi, mutta Halti ei ollut tästä asiasta yhtään samaa mieltä. Halti aktiivisena tyttönä oli sitä mieltä, että se ei tykkää yhtään kotikoiran elämästä ilman harrastuksia ja se kyllä osoittikin sen mielipiteensä. Katsoin molempien parhaaksi päättää kotikoira-kokeilun ja ilmoittaa Haltin juuri alkavaan agilityryhmään.

Siskoni ohjauksessa ja minä filmasin


Agilityssä on mennyt hyvin ja tässä uudessa ryhmässä on haasteitakin tullut mukavasti. Tuntuu, että oma ohjaamiseni on välillä mitä sattuu, mutta ekan kerran jälkeen totesin, että ainakin juoksen ihan täysillä ja pysyn sen perässä. Halti on siellä ihan liekeissä, se nauttii aivan älyttömästi radasta. Kehitystä olen huomannut sen paikalla pysymisessä, nimittäin meillä oli viime keväänä se ongelma, ettei Halti meinannut malttaa odottaa paikallaan minun lähtölupaa. Nyt Haltille on tullut malttia siinä lisää. Lähinnä joskus se ei malttaisi istua, jos aloitetaan rata alusta.

Esteiden yli liitämistä


Joskus Haltia alkaa ottamaan päähän jos ohjaan miten sattuu vauhdin hurmassa ja sitten se saattaa haukkua minulle. Kun korjaan ohjauksen niin Halti on tyytyväinen. Välillä siskoni myös ohjaa Haltia agilityssä ja hän on ohjaamisessa etevämpi kuin minä kun hän on harrastanut agilityä pidempään niin on ollut tosi mielenkiintoista seurata, miten Haltilla menee silloin kun ohjaajana on joku etevämpi. Halti  lähtee tosi mukavasti tekemään siskoni kanssa ja ovat tehneet ihan puhtaita ratojakin. Siskoni sanoo, että Halti on tosi taitava ja sen kanssa kannattaa heti lähteä kisaamaan kun kepit saa sille varmaksi. Oli hienoa itsekin huomata, että Halti on oikeasti tosi taitava ja ainostaan nyt minun pitäisi vaan petrata omaa ohjaamistani.



Haltille on nyt nostettu rimat 50cm asti. Hyvin näyttää hyppelevän niitäkin, mutta jännä nähdä miten ne oikeat maksien 55-65cm rimat sitten luonnistuu. Tuntuu niin korkeilta ne, mutta Halti on kyllä ketterä kaveri, että jospa se saisi ne ponnistettua. Juteltiinkin siellä agilitykisoissa yhden toisen lapinkoiran omistajan kanssa, että agissa saisi kyllä olla pikkumakseille oma luokkansa.





perjantai 11. marraskuuta 2016

Lumileikkejä

Halti on nauttinut suunnattomasti tästä lumesta ja pakkasesta mikä meille on näin marraskuussa suotu. Nykyään voisi sanoa, että poikkeuksellisen aikaisin on ollut lunta, sillä viime vuosina marraskuu on tuntunut pikemminkin syys-kuukaudelta. Danan mielestä on hirmu kiva piehtaroida lumessa ja sitä se on ahkerasti harrastanutkin. On ollut ihana käydä lenkkeilemässä kun on niin valoisaa ja sopiva pikku pakkanen. Välillä kun pakkasta on ollut enemmän ja on tuullut, on täytynyt pitää Danalla toppamanttelia. Näimme pitkästä aikaa Aadamiakin ja kylläpä oli kaverukset mielissään heti leikkimässä.


Dana nauttii ensimmäisistä lumista



  
Halti ja Aadam

 

Tuossa viikko sitten juuri ennen kuin lumet satoi taas takaisin maahan saimme miesvieraan, nimittäin Kaapo-herra tuli kylään. Kyllä oli niin riemuisat leikit, ettei voinut kuin nauraa katsellessa, aivan mahdottoman innoissaan olivat. Kiitos Outille veikeistä kuvista!


Takaa-ajo

Painia



Lennossa



Paritanssiharjoitukset

Kaivetaan yhdessä


Ilmeet!





Dumbokorva





Aika likaisia koiria oli meillä lenkin jälkeen, joten saatiin aloittaa koirien puhdistusoperaatiot. Kaapolla oli täysi työ viihdyttää kahta leidiä, mutta silti leidit väsyivät aiemmin kuin Kaapo. Illan tytöt nukkuivatkin sitten tyytyväisinä. Kivaa oli!

Saataisko mekin?

Ja matot rullalla..




perjantai 28. lokakuuta 2016

Ruoan hotkiminen

Meidän molemmilla koirilla tuppaa ruoka maistumaan välillä vähän liiankin hyvin. Toki helppoa kun koira on ahne, mutta siinäkin on omat varjopuolensa; nimittäin ruoan hotkiminen. Huomasin, että Halti esimerkiksi hotkii ruoan siihen tahtiin, ettei se juuri pureskele sitä. Sitten jonkun ajan päästä se saattaa oksentaa nappulat kokonaisina. Ajattelin, että tästä ei kyllä tule mitään näin. Kokeilin laittaa pallon kuppiin, mutta Halti aina hoksasi nostaa sen pois tai väistää sitä niin, että hotkiminen silti onnistui. Sitten kokeilin kuppia, jonka pitäisi estää hotkimista. Se vähän auttoi kyllä ja Halti alkoi enemmän pureskella ruokaa, mutta tilanteeseen ei tullut silti merkittävää muutosta. Päätin marssia mustiin ja mirriin ja kysyä sieltä isompaa nappulakokoa.

Isompi nappulakoko

Myyjä oli tosi avulias ja sanoi, että samaa Purenaturalin chicken-nappulaa löytyy myös large-kokoisena. Käytännössä sama nappula siis, ehkä pieniä eroja on pitoisuuksissa, mutta koko on eri. Largessa proteiinipitoisuus on isompi kuin mediumissa ja rasvapitoisuus on mediumissa isompi kuin largessa. Se ei myöskään haittaa, että koiralle syötetään isomman koiran ruokaa kun ruoka on kuitenkin pääpiirteissään sama sisällöltään kuin esimerkiksi keskikokoisen koiran ruokakin. Myyjä sanoi, että eihän se varsinaisesti vakavaa ole, vaikka koira joskus oksentaa ruoan, mutta eihän se tietysti hyväkään ole ja hammaskiveä saattaa kertyä herkemmin kun koira ei malta pureskella nappulaa. Päätin ostaa large-nappulaan testiin.


Aloin lisäämään largea entisten medium-nappuloiden sekaan kunnes olin saanut syötettyä entisen ruoan kokonaan. Siirtyminen nappulakoosta toiseen täytyy tehdä yhtä maltillisesti kuten ruoasta toiseen vaihtaminenkin. Kaikki meni hyvin isompaan nappulaan siirtymisessä. Oli mahtavaa kun kuulin pitkästä aikaa miten Halti oikein keskittyi syömiseen ja ruoan pureskelemiseen! Isompaan nappulakokoon siirtyminen on meillä auttanut selkeästi ruoan hotkimisongelmaan. Onneksi apu löytyi siitä!

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mukavissa maisemissa

Tykkään aina käydä välillä erilaisissa lenkkimaastoissa ja yksi päivä tuossa taannoin keksin, että nyt me lähdetään Monttaan lenkkeilemään. Montta ei ole meidän kotikonnuilta kuin parin kilsan päässä kylälle päin mennessä. Montta on kumpuilevaa seutua kuten Leppiniemikin ja Oulujoen ympäröimä. Siellä on tosi nättiä, kuvat voivat puhua puolestaan..

Maisemapaikalta

Parkkipaikalta lähtevä polku ylös

Ruskan värit

Halti katseli kaukana olevaa lintuparvea

Tervareitistön polku

Dana poseeraa


Jyrkkää rinnettä


Tytöt tykkäsi tosi paljon ja vettä sai aina juodakseen joesta kun janotti. Käytiin ensin parkkipaikalta lähtevän mäen päällä kävelemässä polkua pitkin, josta jatkettiin matkaa alas tervareitistön hiihtolatu-polulle ja käytiin mutka niemennokassa. Kyllä silmä lepäsi näissä maisemissa.



Hiihtopolku



Parkkipaikalta näkymää