Paimennustaipumustesti PAIM-T

Tämä teksti on odottanut julkaisemistaan jo miltei vuoden. Olen odotellut testistä kuvia, joita en ole saanut, joten pakko julkaista tämä tämmöisenään. Itse ei saanut testissä kuvata. Lisään toki kuvia tänne jos joskus sattuisi niin hyvin käymään, että niitä kuvia saisin. Halti osallistui viime syksynä 6.9. Lappalaiskoirat ry:n järjestämään lammaspaimennustaipumustestiin Kiimingissä, Oulussa. Yleensä lammastaippareita järjestetään lähinnä etelän suunnassa niin oli kyllä hieno homma, että päästiin tähän lähellä olevaan testaukseen. Lammaspaimennuksen taipumustestaukseen maksimi ikäraja on kaksi vuotta. Halti oli tuolloin 1v 7kk. Samassa testissä oli yhteensä viisi suomenlapinkoiraa, loput oli muunrotuisia. Makupalojen käyttäminen testissä on kielletty.

Aluksi mentiin ilmoittautumaan, jossa oli mahdollista myös ostaa kisakirja paimennukseen jos halusi. Taipumuskokeeseen sitä ei ollut pakollista ostaa. Ilmoittautumisen yhteydessä arvottiin vuoronumero paimennukseen. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, josta ensimmäisessä oli urokset ja toisessa nartut. Olimme vuorossa numerolla 11.

Halti, kuva: Taru Vallius

Alussa pidettiin tuomarin puhuttelu, jossa myös tuomariharjoittelija esittäytyi. Tuomarit kertoivat käytännön asioista kokeeseen liittyen. Oli mielenkiintoista katsoa ensimmäisen ryhmän testausta, siitä sai jo hieman käsitystä mitä tuleman pitää. Ensimmäiseltä ryhmältä testattiin ensin kaikilta yhdessä luontaiset ominaisuudet ns. luonnetesti-osuudessa, jonka jälkeen koitti jokaisen vuoro paimennuksen saralla yksitellen. Sitten kun jokainen niistä oli käynyt paimennus-osion ja kuulleet omat tuloksensa, tuli toisen eli meidän ryhmän luonnetestin vuoro.

Menimme vuoronumeroiden mukaisessa järjestyksessä riviin jättäen sopivasti väliä aina seuraavaan koirakkoon. Tuomarit kävivät jututtamassa meidät kaikki läpi ja sirut tarkistettiin. Sitten ensimmäisenä olevan koirakon tuli pujotella meidät muut läpi ja pujottelun jälkeen palata koirakoiden takaa kävelemällä takaisin omalle paikalle. Sitten sen koirakon tuli kävellä aitauksen yhteen etunurkkaan, jossa päästettiin koira irti. Sitten piti lähteä kävelemään kohti maahan laitettua pressua ja kulkea sen päältä koiran kanssa. Sen jälkeen kuului iso kolahdus suoraan edestä (kivi pudotettiin sellaisen ison metallikannen päälle). Sitten käveltiin kohti aitauksen toista etunurkkaa ja matkan varrella oli kiviä ja lautoja "esteinä", jossa tarkoituksena oli katsoa koiran fyysistä soveltuvuutta. Sitten toinen tuomari otti koiran kiinni ja ohjaaja meni roskiksen taakse piiloon aitauksen toiseen päähän. Sitten ohjaajan tuli kutsua koira luokseen. Sitten sai luvan kytkeä koiran ja mennä rivin jatkeeksi takaisin, jossa sitten se seuraava koirakko lähti suorittamaan pujottelua ja omaa osuuttaan.

Jännitti vähän miten Halti selviää ilman namuja niistä ohitustilanteista, jotka se kokee epämiellyttävinä. No ihan hyvin loppupeleissä kyllä ne meni. Ainoastaan yhden toisen nartun kanssa niillä ei selvästi kemiat kohdanneet, koska vähän örisivät toisilleen aina kun lähestyivät toisiaan. Muuten meni hyvin. Pujottelun jälkeen menimme aitauksen etunurkkaan ja siellä minun tuli päästää Halti irti. Lähdimme kävelemään kohti pressua, jonka jälkeen tiputettiin kivi, mutta ei Halti siitä juuri välittänyt. Sitten kävimme kävelemässä kivillä ja tulimme takaisin etunurkkaan, jossa tuomari otti Haltin kiinni ja minä juoksin roskiksen taakse aitauksen toiseen päähän piiloon. Sitten minun piti kutsua se luokseni. Halti lähti heti juoksemaan, mutta ihmetteli perässä roikkuvaa hihnaa. Juoksi kyllä sitten reippaasti minun luo. Luonnetesti-osuus meni kyllä mukavasti.

Halti testissä, kuva: Taru Vallius

Sitten pidettiin tauko ja siinä ehti vähän jutustella. Sitten alkoi narttujen paimennus-osuudet ja aika hyvin siinä ehti niitä muiden suorituksia katsomaan mikä oli mukavaa. Haltin vuoro koitti ja tuomari kyseli ensin onko Halti käynyt aiemmin lampailla. Vuosi aikaisemmin Halti oli viimeksi paimentanut lampaita, pikku pentuna siis, eli aikaa oli kulunut jo paljon viime kerrasta. Haltille laitettiin liina perään ja lähdimme kävelemään pyörö-aitauksen ympäri, jonka sisällä lampaat olivat. Yksi lammas tuijotti Haltia ja Halti vähän murahti sille. Olin ihmeissäni siitä, mutta Minna, Haltin emän kasvattaja, sanoi siihen, että se oli epävarmuutta. Sen jälkeen olimme hetken vielä aitauksen ulkopuolella ja katsoimme, miten Halti paimentaa siinä, jonka jälkeen siirryimme aitaukseen. Siinä Halti ehkä vähän rentoutui, vaikka epävarmuus oli kokoajan tietyllä tavalla sillä läsnä. Haltille ei kertaakaan tarvinnut nakata sauvaa tai mitään muutakaan, aika rauhallisesti se kuljetteli niitä siinä. Kertaakaan se ei lähtenyt ajattamaan lampaita tai muutenkaan villiintynyt. Sitten aikansa tehtyään töitä aitauksessa tuomari sanoi, että voin kytkeä koiran ja mennä portille odottamaan tuomareita. Se meni hyvin kuitenkin, vaikka Halti ei minusta oikein ollut oma itsensä.

Tuomaritkin olivat huomanneet sen sitten, koska kysyivät minulta, että onko sillä juoksut. Sanoin, ettei ole, mutta ovat kyllä lähestymässä. Sekin voi kuulemma vaikuttaa siihen epävarmuuteen. Tuomari sanoi, että Halti vaikutti päällepäin niin itsevarmalta siinä, mutta sisältä oli kuitenkin epävarma. Kysyivät, että kauanko siitä olikaan kun Halti oli käynyt viimeksi lampailla, ja siitähän oli vuoden päivät.. Sanoivat, että sekin voi vaikuttaa, että näkee pitkästä aikaa lampaita. Olivat miettineet, että suositellaanko uudelleen testattavaksi sen epävarmuuden vuoksi vai olisiko hyväksytty. Sanoivat kuitenkin, että oli niin paljon niitä positiivisia asioita kuitenkin siinä, että on se hyväksytty. Tuomarit kannustivat, että eikun jatkamaan paimentamista ja kannattaa käyttää lampailla enemmän niin se varmuus kasvaa. Olin kyllä hyvin iloinen! Tosin se harmitti, ettei Halti antanut itsestään sitä todellista kuvaa tuona päivänä, vaan oli minustakin erikoinen. Mutta joka tapauksessa oli mielenkiintoinen kokemus itsellekin kun en ole koskaan käynyt tuossa testissä, porotaipparit ovat kuitenkin vähän erilaiset verrattuna lammastaippareihin. Hieno homma kun tyttö läpäisi testin! :)

Arvostelukortti

Arviointi: Erittäin hyvä/ hyvä/ ei toivottu

Luontaiset ominaisuudet

Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: hyväntahtoinen, mutta pidättyväinen     HYVÄ
Sosiaalisuus muita koiria kohtaan: hyväntahtoinen, mutta pidättyväinen     HYVÄ (+kohtaamistilanteessa aggressiivinen     EI TOIVOTTU)
Fyysinen olemus: välinpitämätön, valpas     ERITTÄIN HYVÄ
Tottelevaisuus: hieman välinpitämätön/levoton     HYVÄ
Asenne: Rauhallinen, varma     ERITTÄIN HYVÄ

Paimennustaipumukset

Kiinnostus laumaan: Hieman kiinnostunut     HYVÄ
Laumaa lähestyminen: Hieman epävarma     HYVÄ
Lauman kohtaaminen: Hieman epäröivä     HYVÄ

Tyyli (arviointi: Paljon/Vähän/Ei lainkaan)


Käyttää silmää lauman hallitsemiseen: Vähän
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen: Vähän
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan: Vähän
Työskentelee haukkuen: Vähän
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena: Vähän
Työskentelee keskilinjalla: Paljon
Työskentelee liikkeen kautta: Paljon

Yleistä/kommentteja
Koiralla oli epävarmuutta, mutta hyviä eleitä oli nähtävissä. Jatkossa tarvitsee lisää kokemusta paimennettavista eläimistä.

HYVÄKSYTTY

Tuomari: Terhi Mikkonen