Jalostukseen käyttämättä jättämisen syyt

, , 1 comment
Tein ihan oman kirjoituksen ajatuksistani miksi päädyin olemaan käyttämättä Haltia jalostukseen. Toivottavasti tästä saa jotain tolkkua. Halti on ensimmäinen suomenlapinkoirani. Haltin myötä tutustuin tähän itselleni uuteen rotuun ja samalla yritin peilata Haltia muihin lapinkoiriin, että millainen ylipäätään suomenlapinkoira on. Haltin jalostuskäyttö oli hyvin kaksipiippuinen juttu ja siksi minulla kestikin kolme vuotta aikaa miettiä sitä. Oli niitä plussia ja miinuksia. Yritin kysellä muilta, mitä he ovat mieltä Haltista, ja minulta kyseltiin usein, milloin teen Haltilla pentuja. Tiedän, että olen sellainen ihminen, joka miettii välillä joitain asioita jopa liikaakin, ja jos jotain negatiivista sattumaa tulee niin otan ne asiat aika raskaasti ja ne jäävät minulla mieleen. Välillä mietinkin, että jos olen tosi tarkka ja kriittinen niin tuleeko koskaan kenneliimme pentuja. Silti mieluummin olen se tarkka ja kriittinen kuin, että teettäisin pentueen, josta en kuitenkaan ole täysin varma ja joku asia mietityttää. Näen sen isona asiana kuka on se kennelini kantanarttu.



Ajan saatossa tulin siihen tulokseen tässä Haltia peilatessani muihin rotunsa edustajiin, että minulla on harvinaisen huiput paimennustaipumukset omaava suomenlapinkoira, jossa on Haltin emän kasvattajan Minna Mäntyranta-Mustosen mukaan paljon moottoria, koko tässä pentueessa. Se asettaa tietyt haasteet, mutta se myös mahdollistaa paljon. Halti on mahtavan nopea koira, joka ei kaipaa innostamista vaan se rakastaa tekemistä. Agilityssä ja koiratanssissa tätä on varsinkin ihana seurata. Haltissa nimenomaan huippua on se, että se tekee kaiken sen tekemisen ilosta eikä sen takia, että saisi palkkaa. Halti kestää palkattomuutta esimerkiksi paremmin kuin Dana. Ajattelin, että potentiaalisia harrastuskoiria ainakin Haltin jälkeläisistä voisi tulla jos katsoisi sopivan uroksen tätä ajatellen. Haltin suvun terveys on verrattaen hyvä jos vertaa yleisesti lapinkoirien terveyteen. Se oli myös yksi syy, miksi olisin halunnut käyttää Haltia. Haltin luonnekysymykset minua vaivasi eniten ja ne olivat lopulta niitä syitä miksi päädyin olemaan käyttämättä Haltia jalostukseen. 

 

Haltilla on ollut varsin huono tuuri elämässä asioiden suhteen. Viime kesänä kun Halti hihnakävelyllä joutui toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi, olin aika varma, että se jää Haltin mieleen. Ja jäihän se. Pehmeä koira muistaa ikävät kokemukset, joita on kokenut. Siihen lisäksi vielä ne aiemmat huonot kokemukset niin kyllä on saanut töitä tehdä ihan urakalla, että se kykenee edes katsomaan kaukana olevaa toista koiraa reagoimatta. Halti on mielenkiintoinen persoona, se on kovapäinen ja rohkea, mutta samalla myös epävarma. Nämä toisten koirien kohtaamiset on niitä vaikeita asioita yhä edelleen meille niin olen miettinyt, että se miten koira pääsee vaikeista asioista yli, on kytköksissä luonteeseen. Se vaikutti siihen, miksi päätin olla käyttämättä Haltia. 

Haltillahan on terävyyttä sen verran, että jos kokee jonkun uhan niin se reagoi siihen hyökkäämällä, ei pakenemalla. Rita, ensimmäinen koirani, oli myös sellainen, että kun hihnalenkillä ollessamme kävi koira kimppuun ja tarttui Ritaa takamuksesta niin Rita yritti puolustautua, toisin kuin Minka, joka yritti paeta. Joskus mietin, että elämä voisi olla varmaan helpompaa sellaisen pakenija-koiran kanssa, mutta toisaalta, se oli yksi niistä asioista, joka pelasti Haltin hengen viime kesänä kun se puolusti itseään sille hyökkäävälle koiralle. Tietysti se mikä tuottaa niitä haasteita on, että jos sen ahdistus kasvaa liian isoksi niin se kokee sitä puolustautumisen tarvetta. Esimerkiksi koirakohtaamisissa jos toinen koira on liian lähellä, vetää Haltia kohti, haukkuu, murisee, tai on muuten uhkaava. Ne ahdistaa Haltia valtavasti ja se on ihan ymmärrettävää, ja siksi haetaan aina tilaa, ettei se kokisi puolustautumisen tarvetta. Koiraharrastuksissa Haltin kokemukset ilman muuta vaikeuttavat harrastamistamme, mutta yritän aina tehdä kaiken sille mahdollisimman positiiviseksi. Ihana kuitenkin on ollut huomata, että vaikka Halti vilkas koira onkin niin kaikesta huolimatta se keskittyy minuun erittäin hyvin kun jotain yhdessä tehdään ja pystyy sulkemaan muita asioita pois.



Pehmeydestä myös sellainen esimerkki, että jos Halti on säikähtänyt joskus jotain asiaa, esimerkiksi mies on tullut ulkona yhtäkkiä takaapäin kohti ennen kuin Halti (tai kumpikaan meistä) on ehtinyt huomata niin sellainen on jäänyt sen mieleen ja sitten pitää aina haukkua tälle samalle miehelle jos sen näkee. Tuo pehmeys on sellainen asia, jonka suhteen olen itse mokannut kun en ole ajatellut asioita loppuun asti. Minulla on ollut kaksi kovaa ja yksi arka koira ennen Haltia. Dana on yksi näistä kovista koirista, ja se on sellainen, että se ei kyllä vähästä kavahda. Halti taas vilkkaampana koirana huomaa monet asiat ja jos olisin huomannut sen pehmeyden jo aiemmin niin se olisi voinut helpottaa elämää.

Haltin luonteessa on tietysti myös ihania asioita; sillä on ihanan leikkisä, vekkuli luonne, jolla on aina pilke silmäkulmassa. Halti on myös tosi oppivainen, kehonsa hallitseva ketterä koira, jolle asioiden opettaminen on kohtuu vaivatonta. Vaikka Halti on itsenäinen, niin se on silti ihmisten perään rapsutuksia kaivaten. Halti on ahne, mikä on iso plussa ja olen monesti ajatellut, että se on monissa asioissa meidän onni. Etenkin niissä vaikeimmissa tilanteissa eli koirakohtaamisissa sen ahneus on se, jolla tilanteesta voi selvitä ilman reagointeja.


Haltin juoksut hakivat rytmiään yllättävän pitkään ja välillä näytti, että ne alkaa asettua puolen vuoden välein tuleviksi vaan sitten taas hieman heitteli. Haltin tärpit oli tosin aina tosi selkeät ja sen käytös oli kyllä niin kiimaista silloin, että ajattelin aina, että se olisi ainakin helppo astuttaa. Pohdin ääneen Haltin jalostukseen käyttöä ja silloin minulle ehdotettiin, että teettäisin sillä yhdet pennut ja katsoisin millainen pentue tulee. Ajattelin sitten, että voisi kai sitä yhden pentueen teettää. Silti tuntui jälkeen päin, että ensimmäinen pentue on niin iso juttu, että ehken sittenkään. Näin sitten päätin puoli vuotta sitten, että seuraavien juoksujen jälkeen Halti sterilisoidaan.

Voi olla, että nämä luettelemani piirteet ym on tuttuja suomenlapinkoirilla. En tiedä, Halti on lapinkoirista vasta ensimmäiseni. Silti olen mieluummin turhan kriittinen kuin liian lepsu. Kyllähän se harmittamaan jää, että etenkin Haltin terveyttä ja harrastusominaisuuksia olisi ollut huippu viedä eteenpäin, mutta kaikki palaset ei minusta ollut kohdallaan. Toivottavasti saan joskus vielä Haltin harrastusominaisuuksilla varustetun lapparin itselleni.


1 kommentti:

  1. Kiitos pitkästä vastauksesta. Olen lukenut tämän kyllä jo aiemminkin, mutta jäänyt vastaamatta. Hyvähän se on, että käyttää kriittistä silmää jalostusvalinnoissa ja tekee siten, kuin itse parhaaksi kokee. Monesti varsinkin narttujen kohdalla tuntuu, että herkästi tehdään ne pennut vaan sen takia, ettei se sitten jää "turhaan" olemaan, joten arvostan niitä, jotka jättää käyttämättä, vaikka toisaalta mieli pentuetta tekisikin. Itse tykästyin Haltin reippaaseen olemukseen teidän freestyle-kisoissa. :)

    VastaaPoista