Sain facebookissa yhteydenoton eräältä BAT-treenaajalta, että olisinko kiinnostunut BAT-yhteistreeneistä. Olin aivan innoissani, että tottakai, ois aivan huippua! Juuri sellaista tarvitsisimme Haltin kanssa ja Danaa voisin käyttää sitten ohituskoirana treenaajan muita koiria varten. Suunnittelimme treenejä viestein etukäteen ja mietimme potentiaalisia harjoittelupaikkoja. Vaihdoimme myös tietoutta näihin hihna-asioihin liittyen.
Sairasteluni ja kovat pakkaset ovat vähän siirtäneet treenailua, mutta viime viikonloppuna pääsimme vihdoin treenaamaan ensimmäistä kertaa BAT set-uppia. Treenailimme meidän kylällä valoisaan aikaan. Tervehdin aluksi treenaajan toista koiraa ja juttelimme miten lähdemme treenaamaan. Hänen koiriensa käyttäytymisen taustalla on pelko ja he ovat hakeneet monenlaista apua, mutta BAT:ista he ovat saaneet selkeän avun.
Sitten otin Haltin autosta ja lähdimme seuraamaan toista koirakkoa. Mikä on yhteistä Haltilla ja tällä ensimmäisellä treenikoiralla, niin he ovat molemmat sellaisia tuijottelijoita kun ärsyke osuu näkökenttään. Lähdimme kiertämään kylällä tiettyjä paikkoja, kerrostalojen pihoja ja isomman rakennuksen suurta pihaa. Pointtina oli se, että välimatkaa ja hajuja on sopivasti, mutta ollaan näköetäisyydellä. Halti oli paineissaan tämän meidän edellä menevän koiran hajuista, mutta kaikki meni tosi hyvin vaikka vieraitakin koiria näkyi, ei onneksi liian lähellä. Halti otti hyvin kontaktia minuun ja sitä myös toinen treenaaja kehui. Hänen koiransa oli ollut hieman kiihtynyt, mutta ei onneksi liian.
Sitten vaihdoimme koirat, otin Danan ja toinen treenaaja otti nuoremman koiransa ja lähdimme kävelemään samoihin maisemiin. Kävelimme Danan kanssa siellä täällä, vähän kuulostellen toista koirakkoa. He saivat lähestyä meitä kuten halusivat, oman tasonsa mukaan. Se treeni meni mukavasti, toinen koirakko pysyi suht rauhallisena, ja ihailin sen koiran taitoa alkaa haistelemaan maata kun huomasi ärsykkeen kaukana.
Treenien päätteeksi kokosimme hieman treenien onnistumisia ja muita asioita, sitten lopuksi otettiin Haltin ja tämän toisen treenaajan kanssa hillitty tervehtiminen. Se meni tosi hyvin, Halti ei hyppinyt ollenkaan mennessään tervehtimään tätä. Totesimme, että treenaamme ehdottomasti pian uudelleen ja treenaaja sanoi, että näissä ympäristöissä on hyvä treenata. Treenit venyivät yllättäen pari tuntisiksi, joten kyllä tyttöjä väsytti sen jälkeen! Dana ehti jonkun aikaa levähtää ennen koiratanssia, vaan ihmeen hyvin se sielläkin jaksoi vielä tanssahdella. Sai se kyllä levätäkin siellä tavallista enemmän ja illan sai nukkua ihan rauhassa, tyytyväisen näköisenä säkkituolissa. Halti nukkui koko illan sikeästi.
Nyt kun on treenannut tätä hihnakoulutusta niin voin sanoa, että onnistumisten kautta saa paljon kannustusta jatkoon. Virheitähän tulee väistämättä joskus, mutta tärkeintä on, että niistä oppii ja yrittäisi olla lannistumatta niistä. Siinä on haastetta itsellekin ;)
Sairasteluni ja kovat pakkaset ovat vähän siirtäneet treenailua, mutta viime viikonloppuna pääsimme vihdoin treenaamaan ensimmäistä kertaa BAT set-uppia. Treenailimme meidän kylällä valoisaan aikaan. Tervehdin aluksi treenaajan toista koiraa ja juttelimme miten lähdemme treenaamaan. Hänen koiriensa käyttäytymisen taustalla on pelko ja he ovat hakeneet monenlaista apua, mutta BAT:ista he ovat saaneet selkeän avun.
Sitten otin Haltin autosta ja lähdimme seuraamaan toista koirakkoa. Mikä on yhteistä Haltilla ja tällä ensimmäisellä treenikoiralla, niin he ovat molemmat sellaisia tuijottelijoita kun ärsyke osuu näkökenttään. Lähdimme kiertämään kylällä tiettyjä paikkoja, kerrostalojen pihoja ja isomman rakennuksen suurta pihaa. Pointtina oli se, että välimatkaa ja hajuja on sopivasti, mutta ollaan näköetäisyydellä. Halti oli paineissaan tämän meidän edellä menevän koiran hajuista, mutta kaikki meni tosi hyvin vaikka vieraitakin koiria näkyi, ei onneksi liian lähellä. Halti otti hyvin kontaktia minuun ja sitä myös toinen treenaaja kehui. Hänen koiransa oli ollut hieman kiihtynyt, mutta ei onneksi liian.
Sitten vaihdoimme koirat, otin Danan ja toinen treenaaja otti nuoremman koiransa ja lähdimme kävelemään samoihin maisemiin. Kävelimme Danan kanssa siellä täällä, vähän kuulostellen toista koirakkoa. He saivat lähestyä meitä kuten halusivat, oman tasonsa mukaan. Se treeni meni mukavasti, toinen koirakko pysyi suht rauhallisena, ja ihailin sen koiran taitoa alkaa haistelemaan maata kun huomasi ärsykkeen kaukana.
Treenien päätteeksi kokosimme hieman treenien onnistumisia ja muita asioita, sitten lopuksi otettiin Haltin ja tämän toisen treenaajan kanssa hillitty tervehtiminen. Se meni tosi hyvin, Halti ei hyppinyt ollenkaan mennessään tervehtimään tätä. Totesimme, että treenaamme ehdottomasti pian uudelleen ja treenaaja sanoi, että näissä ympäristöissä on hyvä treenata. Treenit venyivät yllättäen pari tuntisiksi, joten kyllä tyttöjä väsytti sen jälkeen! Dana ehti jonkun aikaa levähtää ennen koiratanssia, vaan ihmeen hyvin se sielläkin jaksoi vielä tanssahdella. Sai se kyllä levätäkin siellä tavallista enemmän ja illan sai nukkua ihan rauhassa, tyytyväisen näköisenä säkkituolissa. Halti nukkui koko illan sikeästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti