PK-jäljet tehty ja agility aloitettu

, , No Comments
PK-jäljestyksestä en olekaan tehnyt hetkeen postausta, että mites se meillä etenikään. Alkeiskurssiin kuului maastotreenejä metsässä ja nurmikolla piha-alueella. Nurmikolla tekemistä on tärkeää harjoittaa, koska sillä saadaan tarkkuutta nenän käyttöön. Koiran on pidettävä nenä lyhyellä nurmikolla lähempänä maata, jotta se saa paremmin hajun. Jos jälkeä tekee pelkästään metsässä niin koira saattaa oppia kulkemaan nenä ylempänä ja se voi johtaa sitten myöhemmin harhailuihin.

Aloimme opettelemaan kurssilla keppien ilmaisua, joita oli sijoitettu jäljen varrelle. On monia tapoja ilmaista keppi, esimerkiksi haukkuminen, jokin liike, noutaminen.. Kouluttaja sanoi, että Haltin voisi opettaa noutamaan kepin, koska näyttää kantavan keppiä mielellään. Halti osaa kivasti ilmaista kepit matkan varrella ja tekee tosi keskittyneesti töitä. Halti ei onneksi hutiloi vaan kulkee jäljen sopivalla tahdilla eteenpäin.
   Sääolosuhteiden ollessa hyvät, meni Haltilla jäljet todella hyvin. Oli tosi hyvin kartalla koko ajan, että missä mennään ja sehän se on pääasia. Parilla kerralla oli erittäin voimakas tuuli ja silloin emme olleet edes metsässä vaan aukealla, jossa varsinkin tuntui, että lähtee itsekin lentoon. Silloin Haltin liikkeistäkin näki, että tuuli vaikuttaa tosi paljon jäljen haistamiseen. Sen takapää seilasi välillä niin että tyttö kääntyi kokonaan ympäri jäljellä. Onneksi hoksasi sitten oikean suunnan sen jälkeen. Huomasin ensimmäisen tuulisen harjoituksen jälkeen, että minun olisi pitänyt laittaa namuja tiheämmin jäljelle, jotta tuuli ei heti veisi hajua pois. Haltilla oli vaikeuksia tuolloin haistaa jälki ja tarvitsi minun ohjausta. Sitä seuraavalla kerralla kun oli myös tosi tuulinen päivä, laitoin namuja tiheämmin, se oli hyvä asia ja armollisempaa koirallekin.

Halti käyttää nokkaansa vähän samalla tavalla kuin Dana, eli käyttää sekä maa- että ilmavainua. Ehkä Halti käyttää vähän enemmän maavainua ja Dana taas enemmän ilmavainua, mutta molemmat käyttävät molempia.
PK-jäljestys on kyllä kiehtova harrastus ja suunnitelmissa olisi testata Haltilla mejää seuraavaksi ja katsoa sitten kumpi jäljestys olisi enemmän sen laji. Ehkä mejä houkuttelisi itseäni enemmän ja sitä voisin harrastaa molempien koirien kanssa sitten. Voi toki tätäkin..
Valitettavasti sen kummempia kuvia minulla ei ole tänne laittaa kun keskityin niin treenailuun.

Agility starttasi meillä myös ja aksaharkat olivat nyt pari kertaa heti jäljestystreenien jälkeen. Kaikkien koirien kanssa sellainen ei onnistu, mutta Haltin kanssa onnistuu. Halti antoi kaikkensa agilityssäkin ja jäljestys oli oikeastaan vaan hyväkin siinä ennen aksaa. Agilityssä Halti on keskittynyt kivasti ja putki on sen ehdoton lemppari, se olisi menossa sinne aina.. Treenit pidetään ulkokentällä, jonka ympärillä on melko paljon vilskettä, koska siinä on frisbeegolf-rataa, koirakenttiä, lenkkeilypolkua yms. Eli haasteellinen ympäristö vilkkaalle koiralle, mutta jotenkin se näyttää sitten tottuvan siihen aina ajan kanssa kuitenkin. Vilkkaan koiran plussat näkee kyllä myös, Halti tekee tosi mielellään ja tarjoaa sitä tekemistä, naksuttelen sille sitten aina oikeista tekemisistä.

Kouluttaja sanoi minulle, kun harjoittelimme pituus-estettä Haltin kanssa, että voisin alkaa luottamaan siihen enemmän, että kyllä se siinä esteen edessä yksin pysyy ja odottaa minun käskyä, koska se pysyy. Ja sehän on ihan totta, minun pitää alkaa luottamaan enemmän siihen, että se pysyy.
Viime kerralla treeneissämme oli myös erään ison lehden kuvaajia paikalla ja lehteen tehtiin juttua kouluttajastamme ja kuvaajat kuvasivat treenejämme. Varmaan ensi numeroon tulee se juttu sitten. Agility on joka tapauksessa lähtenyt lupaavasti käyntiin!

Tässä tällä viikolla nappaamiani kuvia rakkaista:

Luppaset

Uni maittaa





Niinku joku tippuis taivaalta? ;)

Minka <3

 Halti se kyllä osaa nuo poseeraukset :D


<3


0 kommenttia:

Lähetä kommentti